perjantai 30. maaliskuuta 2012

älyttömän hyviä vuohenjuustopalloja eli tuomiset Lentävästä Lehmästä

vuohenjuustopallot, lentävä lehmä
"Oh, ovatko muo mozzarellapalloja?" kysyin osoitellessani häpeämättömästi sormella Lentävän lehmän, tuon kaupunkilaisten juustoparatiisin viileässä loikovaa runsasta juustovalikoimaa. "Ei, ne ovat itse asiassa pehmeää vuohenjuustoa. Mutta meillä on kyllä yksi asiakas, joka tekee näistä aina pastaa; halkoo pallot puoliksi ja laittaa kirsikkatomaatteja mukaan - niin ja lorauttaa tuota öljyä sekaan", ohjeisti myyjä. "Varmaan erinomaista", sanoin ja totesin samaan hengenvetoon haluavani niitä purkillisen. "Niistä tulee varmasti loistava luksuslounas jonain päivänä tälle äitiolennolle ja hymyilin jo ajatuksestakin."

punajuurihummusleipä, alkupalaleipä
Mutta ei niistä sitten tullutkaan äidin yksityinen herkkulounas vaan tarjottimellinen alkupalaleipiä, jotka kiikutin miehilleni kylmien saunavirvokkeiden kanssa, ettemme kuukahda saunaan. Yrttistä lammasta saataisiin vasta saunan jälkeen. Sitä paitsi, lumen alta paljastunut saunaterassi näytti houkuttelevalta ilta-auringossa. Näillä punajuurihummuksella ja hyvällä ilmakuivatulla kinkulla sekä juustopallon puolikkailla päällystetyillä leivillä saatiin nälkäisten ja shoppailusta hieman uuvahtaneiden miesten poskille tuttua punaa. Sillä urheastihan nuo olivat koko kauppaturneen kestäneet.   

melonirisottoa

Eikä toisesta puolestakaan tullut pastaa. Pahus sentään, pitää varmaan mennä etsimään joskus uusi purkki. Sillä sitä lopusyta purkista tuli risottoa. Tarkemmin sanottuna mascarponerisottoa, johon loput pallot murensin ja kaavin jääkaappiin jääneestä cantaloupe - melonin palasta palloja. Niin, ja käytin risoton pohjaan sen juustojen marinointiöljyn. 

Lounasalla muistelin sitä illallista roomassa, kun olin nuori tyttönen ja seisoin terassilla rooman yllä. En jaksa muistaa mitä sillä illallisella tarjottiin pääruuaksi, tai edes jälkiruuaksi, mutta muistan, että väliruuaksi meille tarjoiltiin risottoa, joka oli hyvin paljon tämän kaltaista. Ja vaikkemme olleetkaan Roomassa, emme nähneet kaupungin ylle eikä terassikaan ollut vielä vihitty kesäkäyttöön risotto maistui siitä huolimatta erinomaiselta.

torstai 29. maaliskuuta 2012

Nellen parhaat lampaat ja herkän yrttistä Ahvenanmaan karitsanlapaa

pääsiäislammas

Pääsiäisen lähestymisen huomaa aina väistämättä siitä, että lammasta on lihatiskeissä tarjolla runsaasti ja kaikissa eri muodoissaan. Myös Google tuo ystävällisesti blogiimme aina pääsiäisen aikaan hurjan määrän lammashittejä, eikä se sinänsä ole ihme koska tykkään laittaa lammasta ja reseptejä on kertynytkin vuosien mittaan jo jokunen :) Ninpä tuumasin, että aloitan tämän postauksen listaamalla tähän omat suosikkini näistä meidän lammasresepteistä.

lampaanviulu

Meillä monena vuonna se perinteinen pääsiäisjuttu on ollut lampaanjalan paistaminen grillissä. Kuten tuossa linkkaamassani ohjeessa, paras viulu tulee, kun sitä ehtii marinoida riittävän pitkän aikaa. Yleensä punkussa, yrteissä ja valtavassa määrässä valkosipulia. Mutta koska lampaanjalkoja on syöty aika monta, niissäkin on ehditty varioida. Ja joskus on tullut kiirekin eikä marinointiin ole ollut aikaa päiväkaupalla; mutta ei hätää - kun sivelee lampaan yrttisen aromaattisella tahnalla kuten rosmariinilampaanjalassa, lopputulos hivelee aisteja vaikka aikaa olisi vuorokaudesta vain muutamaan tuntiin.

lampaanpaistin täyttäminen

Ja aina voi tietysti ostaa luuttoman paistin. Yksi erinomaisen kivana mieleen jäänyt luuttoman lampaanpaistin valmistustapa meni Nigel Slaterin säveliä noudatellen; lampaan sisälle valmistettiin upea jeeralla ja kuivahedelmillä maustettu täyte joka mehustui uunissa paahtamisen aikana lampaasta irtoavilla paistonesteillä. Mmm...

lampaanpaistia ja mansikkasalaattiaKuva ei ehkä tee ruualle ihan oikeutta, mutta herkullista ja keväisen raikasta se oli silti mansikkaisen salaatin kanssa...

Ja sitten oli tietysti se yrttisen hedelmäinen paisti, joka avattiin leveäksi, marinoitiin keltaisten rusinoiden ja yrttien kanssa meheväksi ja grillattiin kuumilla hiilillä illallisen kruunuksi.

lampaan kare

Vieläkin nopeammin tosin selviää, jos valitsee pääsiäislampaaksi karetta, paahtopaistia tai vaikka ulkofilettä. Ohutta filettä ei paljoa paistella, ettei mene sisältä kuivaksi ja marinointiinkin riittää lyhyehkö aika. Ja marinadia voi tehdä vaikka sillä tavalla kuin tähän sitruuna-balsamico - karereseptiin. Tuo on kyllä ollut yksi parhaita marinadeja, joita olen tehnyt. Kareiden kanssa se tarttuu ihanaksi tahmaiseksi glazeksi lihan pintaan ja vaikka itse sanonkin; on ihan erinomaista.

yrttirub

Ja jos ei halua marinoida, lampaan pintaan voi hieroa yrteistä, kuivamausteista ja suolasta tehdyn rubin, joka tarttuu paistettavan tai grillattavan lihan pintaan. Etu sokeriseen marinadiin verrattuna on, että se ei pala jos grillaat lihan. Uunissa sokerista tietysti tiivistyy ihana glaze.

Kaikki edellä esitellyt reseptit jättävät lampaan lihan roseeksi ja kypsennysaikaan sekä lihan vetäytymiseen paiston jälkeen kannattaa kiinnittää huomiota. Meillä tälläisen roseeksi jäävän lampaan sisälämpö jätetään sinne 65 asteen tietämille, mistä se sitten nousee vielä pari astetta vetäytyessään.


lamamsta ja jeeraa

Mutta tykkään lampaasta senkin vuoksi, että sitä voi myös paahtaa ja hauduttaa ihan ylikypsäksi ja lohkeavan ihanaksi. Tähän parhaita ruhonosia ovat tietysti potka ja...

lampaan lapaa ja punajuurilohkojaLampaan lapaa ja punajuuria padassa.

Lampaan lapa, jos niitä sattuu löytämään. Tämäkin punajuurilohkojen kanssa haudutettu pata oli todella herkkua ja sen voi vain unohtaa uuniin kaikessa rauhassa tekeytymään kun itse puuhaa vaikka pääsiäismunien parissa :)

paahdettua karettaSiirappiseksi keitetty kastike tuo kareisiin kauniin kiillon ja on upean makuista.


Mutta myös karetta voi paahtaa uunissa; paahtaminen pähkinäisen dukkahin kanssa täyteläisessä tomaattikastikkeessa on tosi yllättävä ja erilainen tapa laittaa lampaan karetta, mutta oikeasti se oli myös todella, todella suussasulavaa ja hyvää. Eikä ole niin tarkkaa sen lämpötilankaan kanssa:)

lampaan lapaa ja yrttejä
Lampaan lapa vaatii ison padan - lihamestaria voi toki pyytää pilkkomaan lavan sopivaksi.

Hakaniemen keikalla viime viikonloppuna koriini jäi jälleen kerran lampaan lapaa. Minä niin pidän noista luullisista paloista, kun niissä on Makua. Ja ahvenanmaalaisen karitsan lavassa on herkkää kevättä niin täydessä kukassaan että päätin tehdä siihen hyvin yrttisen ja keväisen soseen yrteistä, kuorruttaa lampaan niillä ja paahtaa uunissa aivan lohkeavaksi. Tarjosin suussasulavan, yrttisen ja aromaattisen lampaan ystävältäni M:ltä lahjaksi saadun punajuuripikkelssin sekä linssilisäkkeen kanssa.

lampaan lapaa ja linssejä
Makea punajuuri, ankanrasvassa paistetut linssit ja yrttinen lammas oivat erinomainen yhdistelmä!

Muistin taannoisesta Flavour Thesauruksen vinkistä, että sardelli sopii lampaan kanssa ja laitoin tahnaan siis sardellia, yrttejä, oliivia ja tietysti valkosipulia. Makeutta pataan antamaan laitoin aprikooseja ja sitten vaan paahdettiin. Lisäkkeeksi tein vihreitä du puy linssejä, joita Selloon on ilokseni (vihdoin) saapunut! Niiden maustamiseen idean pihistin aiemmin tekemästäni linssikeitosta - mutta lampaan kanssa voit hyvin tarjota vaikka lyttypottuja tai hyvää perunamuusia.

yrttinen, paahdettu lampaan lapa
Paahtuneen lavan päällä näkyvät yrtit, jotka ovat makunsa antaneet ja vierellä karamellisoitunut sipuli; herkkua sekin.

Herkän yrttistä karitsan lapaa (4-6:lle lisukkeista riippuen)

2 karitsan lapaa

maustetahna
tupsu lehtipersiljaa (ehkä parin ruukkuyrtin verran, n. desi silppua?)
tupsu timjamia
1 pieni rasia sardellifileitä öljyineen (n. 50g rasia josta 30g fileitä)
14 mustaa oiivia (kivelliisä, kivet poistettuna)
6 valkosipulin kynttä
7-8 kaprista
n. o,5dl öljyä

Lisäksi n. 1 tl suolaa (osan voi laittaa chilisuolaa)
2 rkl hunajaa
2,5 dl valkoviiniä
n. 1/2 pss aprikooseja
4-5 sipulia lohkottuna

Ota lampaan lavat lämpenemään hyvissä ajoin ennen ruuan valmistamista.

Laita maustetahnan ainekset blenderikippoon tai yleiskoneeseen ja jauha tahnaksi.

Lorauta suuren padan pohjalle vähän öljyä ja anna lavoille hieman väriä pintaan. Sivele sitten lavat maustetahnalla ja lisää pataan loput aineet ripottelemalla niitä lapojen päälle, väleihin, ympärille ja lopuksi kaada valkoviiniä padan pohjalle. Peitä pata kannella jonka voit tiivistää vielä arkilla leivinpaperia tai pergamiinia.

Paahda lapoja uunissa 180-200 asteessa n. 1,5-2h tai kunnes liha on ihan lohkeavaa ja ihanaa. Karitsa pitäisi valmistua taatusti alle kolmen tunnin paahtamalla, mutta iäkkäämmän lampaan kanssa voi mennä pidempään. Tämän ruuan voi myös tehdä etukäteen ja lämmittää tarjoiltaessa.



minttuinen linssilisuke lampaalle



Minttuiset lisäkelinssit (n. 3-4:lle)

n. 3-4 dl linssejä
vettä
suolaa

Linssien maustamiseen
n. 3 tl ankanrasvaa
1 valkosipulin kynsi
2 kevätsipulin vartta
1/2 sitruunan mehu (voi laittaa myös kuorta jos tahtoo)
mintun lehtiä
timjamia
suolaa
pippuria

Keitä huuhdotut linssit kuumassa vedessä kypsäksi, mutta älä ylikeitä linssejä. Tähän menee ehkä n. 20 min. Maista linssejä 15 min kohdalla ja jos ne eivät ole enää kovia, ne ovat valmiina seuraavaan vaiheeseen, muuten anna kiehua hiljalleen vielä muutama minuutti. Valuta kypsistä linsseistä keitinvesi pois.

Laita ankanrasva pannulle ja lisää rasvaan murskattu valkosipuli. Pyörittele hetki ja lisää sitten linssit. Kääntele linssejä paistaen rasvassa ja sitten ota panu pois tulelta. Lisää mukaan sitruuna ja juuri ennen tarjoilua pilkotut yrtit ja kevätsipuli. Sekoita ja tarkista suola ja pippuri.

keskiviikko 21. maaliskuuta 2012

Sashimia makrillista, eiku...

sashimia

Tuo sashimihan syntyy ihan vaan että siipaloi kalan lautaselle, pirskottaa päälle kastikkeen ja yrttiä. Sen tekee sitten pikaseen kun miehet tulevat kotiin.

Paitsi että huolellisempi Farang - kirjan lukija olisi tietysti katsonut ohjetta tarkemin ja huomannut, että se kastike ei tulekaan vaan mustariisietikkapullosta vaan kyseessä on mustariisietikkakastike, jota ystävällisesti neuvotaan valmistamaan noin litran verran sivulla 178. Kiitos.

Ja kun sitä ohjetta lukee sivulta sataseitsemänkymmentäkahdeksan saattaa huomata että listassa on myös hoi-sin - kastiketta, jota meillä ei tietenkään ollut. Ja tarkkaavainen ostoksilla olija olisi varmaan myös huomannut, että makrilli ja kuningasmakrilli eivät ole sama asia ja että ne makrillit mitä sieltä hallista tuli ostettua olivat kokonaisia, perkaamattomia, jotka pitää tietysti perata ennenkuin ne vetää fileeksi. Niin, ja se file tietysti pitää myös tehdä ruodottomaksi, ennenkuin sen vetää siipaleiksi lautaselle.


makrillia siivuina

Noniin, siinäpä sitä sitten taisikin jo olla. Paitsi että ohjeesa lukee vielä viattomasti friteerattuja shalottisipuleita. Niiden valmistusohje taas löytyy tekniikkaosasta, johon sivuviite on tainnut jäädä - no koska kaikkihan nyt tietävät miten ne valmistetaan, eikö? :)

Etenkin kun päivään oli jo sisältynyt n. kuuden kilometrin kärrylenkki ja lounaaksi oli saatu vain purkki maitorahkaa ja vadelmia (joo, kyllä, imetys on virallisesti päättynyt ja maito on minullakin poissa pannasta) olin tulossa siihen johtopäätökseen, että saatoin alunperin tehdä erheellisen arvion reseptin suhteen :). Olin päässyt alkupalan tekoon siinä vaiheessa kun I oli mennyt unille ja tajunnut, että se soosi pitää valmistaa. Mikään näistä jutuista ei yksinään tietysti tunnu paljolta, kastike käytännössä sekoitetaan, kiehautetaan ja jäähdytetään. Erilaiset yrtit ja juuret siipaloidaan ja kala perataan.

makrilli

Mutta kun väsyneenä siinä nypin niitä jotenkin tosi tiukassa olevia makrillin piikkejä, muistelin niitä edellisiä kertoja tämän kalan kanssa ja sanoin puoliääneen V:lle että seuraavan kerran, kun himoitsen makrilleja voisitko ystävällisesti estää minua ostamasta niitä? Tämä ei selvästi ole mitenkään kovin vaivaton kala valmistaa. V ei vaikuttanut vakuuttuneelta viimeisimmän tahtoni suhteen ja ehdotti että "seuraavan kerran laitetaan ne kokonaisena grilliin - silloinhan piikit eivät haittaa - eikö?" :)

Mutta sitkeästi nypin jokaisen piikin kalasta ja siipaloin makrillit vinosti ohuina siivuina lautaselle. Ylijäämän laitoin suurempaan astiaan ja tuumasin että se saa jäädä marinoitumaan sinne - voidaan sitten syödä marinoituneet kalat myöhemmin vaikka leivänpäällisinä. Ja kun olin saanut siivottua sotkun joka syntyi kun väsyneenä, kalaa peratessani räjäytin toisen kalan sydämen, huomasin ne friteeratut shalottisipulit. Oh noes. Ohje neuvoi käyttämään kahta kattilaa ja siivilää; ensin sipulit siivutettaisiin ihan ohuen ohueksi ja sitten kun väri alkaa olla sopiva, sipulit ja öljy kaadetaan siivilään ja puhtaassa kattilassa paistetaan seuraava erä ja niin edelleen. Jotenkin se kuuman öljyn kanssa läträäminen kattilasta toiseen ei enää iskenyt yhtään. Totesin V:lle että sashimi tarjoillaan nyt ilman sipulia.

V:n mielestä sashimi oli kaikin puolin hyvää. Minua vähän haittasi makrillin nahka, mutta tykkäänkin enemmän pehmeästä kalasta. Kuningasmakrillista nahka olisi pitänyt poistaa sashimiin, mutta taannoisesta viisastuneena en edes yrittänyt sitä nyt. Ihan hyvää siitä tuli, ei siinä mitään. Mutta ensi kerralla (sillä mustariisietikkakastiketta tuli tosiaan ohjeella n. litran pullo) käytän jotain muuta ja helpompaa kalaa. Vaikka sashimilaatuista siikaa tai vaikka lohta. Tämä siis, jos ei nyt kuningas itse sätkyttele kalatiskissä vastaan. Mutta; jos nyt innostun uudelleen kirjan kanssa niin näemmä kastiketta voi hukata muihinkin ohjeisiin.

inkivääriTässä jääkaapistani löytyneet inkivääripalat...

Ja jos jotakuta nyt jäi vaivaamaan miten selvisin siitä puuttuneesta hoi-sin - kastikkeesta niin käytin googlea ja löysin tämän ohjeen. Kyllä, sekoitin kastikkeen siinä ohessa ja lisäsin sen mustariisikastikkeeseen. Toimii se näemmä näinkin. Mustariisietikkakastikkeen ohje on muuten aika summittainen; tuumailin siinä kastiketta tehdessäni että mitä tarkoittaa "pala inkivääriä"? Se voi olla kovin, kovin eri kokoinen käsite. Ja liian iso määrä inkivääriä voi olla, no, katastrofi. Myös puoli pulloa mustariisietikkaa riippunee pullon koosta ja maustemössön kuullottaminen kunnes se on pehmeää on myös vähän hankalaa tälläiselle tottumattomalle - pehmeää - niinkuin miten? Mutta ihan hyvää soosista tuli, vaikken ole mitenkään vakuuttunut että siitä tuli sellaista kuin ohjeen tekijä tarkoitti ;) Kopioin kastikeohjeen suoraan alle, en edes yritä tulkita sitä paremmaksi.

misatut lisukkeet

Kaikesta huolimatta ruoka saatiin pöytään alkupaloineen, se oli hyvää ja sitä oli riittävästi. V varovasti vihjaili siitä thai street foodista ensi kerran keitoksiin tueksi ja avuksi. Se, mitä jäin miettimään oli, että mahtaako senkin kirjan simppeli ote perustua isoon kasaan valmiiksi tehtyjä kastikkeita ja misattuja vihanneksia, sillä se tuntuisi olevan thaikeittiölle luonteenomaista.

makrilli, sashimi

Hamachi sashimi (makrillista tällä kertaa. Farangin ohjeen mukaan )

1/2 kg kuninhgasmakrillifilettä (eri kala kuin tavallinen makrilli)
1 dl mustariisietikkakastiketta (erillinen ohje!!)
1 kevätsipulin varsi ohueksi suikaloituna
1 rkl inkivääriä erittäin ohuina tikkuina eli inkivääriä julienne
1 rkl sitruunaruohoa hyvin ohuina siivuina ettei ole kovaa
1 rkl punaista chiliä ohuina suikaleina
mintunlehtiä
korianterin lehtiä
thaibasilikan lehtiä
friteerattua shalottisipulia

Puhdista kala, poista nahka ja ruodot. Leikkaa filee keskiruotoa pitkin kahteen osaan. Leikkaa liha viipaleiksi.

Asettele kala lautaselle, lusikoi päälle kastiketta.

Asettele kalan päälle silputut yrtit, koristeet ja mausteet. Kastiketta voi laittaa tarjolle pöytään.

Mustariisietikkakastike (n. litran pullo, Farangin ohjeen mukaan)

5 dl vettä
1 punainen kuivachili
1 pala inkuvääriä
1/2 plo mustariisietikkaa
1 dl sokeria
1/2 dl osterikastiketta
1/2 dl hoisinkastiketta
1 rkl seesamiöljyä

Hienonna inkivääri ja kuivachili hienoksi morttelissa. Lämmitä seesamiöljy kattilassa ja lisää inkivääri-chilitahna. Hauduta miedolla lämmöllä kunnes seos pehmeää. Lisää joukkoon muut aineet ja kiehauta. Keitä hiljalleen muutama minuutti. Ota liedeltä ja anna jäähtyä.

Lisävinkkinä sanotaan, että vege - versiossa osterikastikkeen voi korvata light soijalla.

tiistai 20. maaliskuuta 2012

Phenang possua ja ananasta by Nelle eli hot, hot, hot!

Phenang possua

Farangin keittokirja ei ole missään määrin aloittelijan opus. Sen totesin jo joskus kauan sitten, kun yritin kokata kirjasta possu-mustapapujuttua. Silloin homma tyssäsi alkuunsa siihen, että minulla ei ollut lähestään kaikkia sooseja, juuria ja mausteita joita kirjan ohjeissa tarvitaan. Ja soveltaminen, noh, köh - ei menny ihan niin hyvin että Tomi hyväksyisi ;) Ja tällä kertaa opin, että jos ei ole sellaista supersuoriutujatyyppiä, se ei ehkä ole keittokirja, josta tuoreehkon äidin kannattaisi ensimmäisenä alkaa opiskelemaan moderinin thaiviritteisen keittiön saloja.

Viikonloppuna oli pitkästä aikaa äidin ulkoilutuspäivä ja pääsin miesteni saattelemana käymään pääkaupungin keskusruokakomeroilla; Hakaniemen hallissa, lounalla ulkona (sushia!) ja Vii Voanissa. Paluumatkalla tehtiin vielä täydennyskauppailu Selloon kun I nukahti autoon ja kun pääsimme kotiin oli jääkaappi vaihteeksi täynnä sellaisiakin herkkuja, ettei ole hetkeen nähty:) On tosi kivaa, että meillä on hyviä lähikauppoja, mutta niiden valikoima on kuitenkin enimmäkseen sama koko ajan. Voitte vaan kuvitella miten onnessani olin kun pääsin haalimaan tuoretta korianteria, galangal - juurta, palmusokeria, riisiviinietikkaa - niin ja upeita juustoja, lihoja sekä kaloja. Ja kun asiassa pysytään - onhan tälläisessä äidin hellimisessä sitten se toinenkin puoli; kun perhe hellii äitiä, äiti hellii perhettä kohta takaisin kokkaamalla ne kaikki ruuat;)

thairuokaTarkkasilmäinen lukija saattaa bongata pienenpienen apukokin kokkausasemissaan... Ja pussin korianteria...

Minulla on heikko kohta thai - keittiön osalta, sitä ei käy kieltäminen. V on tavallaan yrittänyt minua jo tökkiäkin siihen suuntaan; hankkinut useammankin thai - keittokirjan ja lueskellut jopa joskus ääneen reseptejä varmaankin siinä toivossa että niitä joskus kolahtaisi pöytäänkin :) Mutta aina kun olen ottanut thai - keittokirjan käteeni totean että ei; meillä ei ole tuoreita limenlehtiä, ei, meillä ei ole mustariisiviinietikkaa, palmusokeria, katkaraputahnaa eikä padam-nam-ping-pong ka-zong - lehtiä ;) Suoraan sanoen useimpien reseptien ymmärtäminen vaatii sitä, että googlettaa ainakin kaksi ainetta raaka-ainelistasta. :) Ja vaikka kaikkea olisikin on koko ajan aika epävarma olo siitä, miten se tekniikkapuoli sitten menee?

Tästä kaikesta huolimatta olen päättänyt kohentaa osaamistani tällä saralla, sillä ihan aikuisten oikeasti ne ruuat ovat onnistuessaan ihan käsittämättömän hyviä. Ja ehkä minun OLISI pitänyt aloittaa siitä Thai Street Food - raamatusta jonka V tilasi ja jota olen käyttänyt lähinnä I:n jumperoon alla korokkeena, kun jalat eivät aluksi ulottuneet maahan asti vaikka pomppufiilis olikin suurin. :) Mutta jotenkin luulen, ettei V tilannut sitä kirjaa tuon takia? ;) Idea siinä kirjassa nimittäin on, että kaikki ruuat syntyvät muutamassa minuutissa katukeittiöissä eikä vaiheita olisi kovin paljoa. No, lupaan palata asiaan kun saan sen sivuilta jotain pöytään asti.

Ongelma kuitenkin on, että pienen apukokin kanssa ei ole ihan hirveästi aikaa lueskella kirjoja. Ja sitä Farang - kirjaa olin lukenut jo aikaisemmin. Ja sitten Merituuli tarjosi meille sen ohjeella tehtyä hurjan hyvää sokeripossua... Niin, joten sitäpä sitten aloin selata kun I leikki hetken rauhassa rapusoittorasiansa kanssa.

Olin ajatellut katsoa kirjasta olisiko siinä jokin ohje makrillille, jota olin hankkinut hallista ja löysinkin suhteellisen simppelin oloisen ohjeen. Mutta matkalla sieltä tänne ja takaisin törmäsin myös possun kaslerista tehtyyn ohjeeseen jossa possu ja ananas kiedottiin upean oloiseen currykastikkeeseen. Ja minulla nyt sattui olemaan jääkaapissa viikonloppuna avattu tuore ananas, 1,3kg kasslermöykky ja kutakuinkin kaikkea muuta paitsi sitä raputahnaa, jota ohjeessa olisi tarvittu. Raputahnaa olen kuitenkin joskus käyttänyt ja tuumasin, että sen voi varmaan jättää pois ja käyttää tilalla vaikka hätäratkaisuna kalakastiketta. Vaikkei se olekaan sama asia niin minä en nyt kertakaikkiaan saa raputahnaa yhtään mistään tähän hätään. Se on umamia puhkuva kalaisa tahna kuitenkin - joka haisee purkissa lähinnä kauan sitten akvaarioon kuolleille kaloille ;)

Ja sitten aloin katsoa ohjetta tarkemmin ja pieni ahdistus alkoi hiipiä mieleen: ohjeessa tarvittiin 140g possua, 6 dl kookosmaitoa ja ruokalusikallinen suolaa? Miten noista aineista voi tulla mitään tolkullista? Lisäksi minulla nyt oli sitä possua edelleen se 1340g, vain 1,5 dl kookosmaitoa ja vajaa ananas. Tosin, mietin ja siemaisin kahviani, reilulle kilolle lihaa tuo suolamäärä saattaa olla ihan okei. Ja niin minä sitten speksasin illan menyyksi "tosi simppeliä" Vietnamilaisittain tehtyä Hamachi- makrillisashimia ja Phenag currypossusovelmaa. Jos possun tekee nyt päivällä, niin sen sashiminhan vetäisee lautaselle siinä sitten just ennen H-hetkeä? Right.

makrillishashimi

Noh, Palataan siihen makrillihommaan huomenna jos I Beebs suo, ja pitäydytään tänään otsikossa. Se ei sitten ole hyvä idea mennä kylvettämään vauvaa, kun keittää currykastiketta. Niinkun jos ette olleet tätä tienneet, niin kerron nyt teille tämän suuren viisauden. :) Se meni jotenkin niin, että syötettyäni I:lle kanasoppaa kokosin kaikki tarvikkeet pöydälle ja asensin uteliaana syliin pyrkivän lapsen apukokkiasemaansa keittiöön. Sitten siinä misaillessani kaikki rehut valmiiksi ihmettelin taas suolan määrää, mietin miten vähän galangal - juurta tarvitaan suhteessa valkosipuliin ja olin kiitollinen, että ohjeessa oli nimenomaisesti kerrottu missä järjestyksessä aineet kannattaa mortteliin lisätä. Sitten aloin hieroa currytahnaa morttelissa.

currytahnan teko

Ja kun nyt voitte kuvitella miten kauan sitä tahnaa pitää hieroa ja hieroa ja hieroa että siitä saa edes etäisesti tasaista voitte varmaan arvata että siihen väliin mahtui aika monta pienen ihmisen kädestä luiskahtanutta päärynäpalan nostoa, erilaisten chilien ja muiden väkevämpien provianttien pelastusta pienten käsien ääreltä ja useampi laulettu eläinlaulu. Ja kun kaksi pientä hammasta oli sovitettu jokaiseen ympäriinsä levinneeseen päärynäpalaan, korianteripussista käydyn taistelun jälkeen myös korianteri todettu maukkaaksi yrtiksi, mintunlehdet hylätty ja kevätsipuli todettu syömäkelpoiseksi I:n pinna alkoi olla totaalisen loppuunkäytetty tämän kokkaustouhun osalta.

"Kypsennä currytahnaa hiljalleen noin 30 minuuttia..." Okei, okei - jos jätän sen tähän ihan hiljalleen kypsymään niin 30 minuutissa ehtisin ilahduttaa I:tä kylvyllä? Eikö niin?


30 min

Kylpy sujui oletettua vikkelämmin, mutta silti siinä vaiheessa kun palasin hellan äärelle osa tahnasta oli ruskistunut. Uhu -uhu - menikö se nyt pilalle? Argh, argh-argh ja voi ei, voi ei, voi-ei. Missään tapauksessa meillä ei ole mitään mahdollisuutta tehdä tahnaa uudelleen.

currytahnan keittäminen

Ja niinpä kaavin osan tummemmista kohdista talteen ja maistoin tahnaa varovasti. Se oli ihan mielettömän hyvää. Ei haitannut vaikka se oli muuttunut ruskeaksi - valkosipuli ei maistunut yhtään palaneelle vaan maku oli jotain hyvin saman tyyppistä kuin hongkongissa syödyssä taskuravussa. Ihan mahtavaa tahnaa - tätä teen kyllä uudelleen joskus - mutta en kyllä riskeeraa sen palamista jättämällä sitä yksin liedelle.

Ja sitten jäin siihen tahnan äärelle pohtimaan että voi elämä, kun se taskurapu oli ihanaa ja tulista. Kun minä en nyt sitä reseptiä ihan pilkulleen tee muutenkaan, niin mitäs jos laitan sihen linnunsilmächilejä niinkun Tarpeeksi (tm)? Olin ajatellut hauduttaa kasslerin ohjeesta poiketen kokonaisena uunissa jättäen sen hautumaan sinne mausteseokseen kolmeksi tunniksi niin, että se lohkeaa ihan kokonaan. Siinä ajassa chilikin varmaan taittuisi mukavasti vahvaksi, mutta pehmeäksi poltteeksi. Ja niinpä sitten lätkäisin pannuun ruokalusikallisen linnunsilmächilejä ja paahdoin curryä vielä kymmenisen minuuttia. Loppuosa kokkauksesta sujuikin sitten kuin itsestään: laitoin possun pataan, kääntelin tahnassa ja kaadoin mukaan kookosmaitoa. Sitten possu uuniin ja I:n kanssa muihin puuhiin.

Tästä tuli yllätys yllätys ehkä parasta curryä jota olen ikinä tehnyt. Tosin, jos et halua ruokaasi tosi tulisena, jätä ne linnunsilmächilit pois. Oikeasti tässä reseptissä on enemmän tulta kuin yhdessäkään muussa tämän blogin ohjeessa. Tulisuus on kuitenkin taittunut pitkän kypsennysajan vuoksi ja se ei ole polttavaa - mutta tottumattomalle se voi silti olla liikaa. Sitäpaitsi, curryn maut ovat niin syviä ja ihania, ettei ohje tarvitse välttämättä lainkaan sitä chililisää. Mutta jäin kyllä vähän ihmettelemään miten ihmeessä 140g possua olisi riittänyt yhtään mihinkään? Pitäisi varmaan joskus lukea ne aloituskappaleet kirjasta - jos se on vaikka per ruokailija tai jotain - mutta itse ohjeessa asiaa ei kummemmin valoteta. Laitan tähän nyt jatkoksi sen oman versioni Farangin Phenang possusta. Me ahmimme possumme riisinuudelien kanssa ja ehkä vähän järkytykseksenikin totesin ruuan jälkeen, ettei siitä 1,3 kilon palasta jäänyt kuin parin hengen lounasannos... Mistä tietysti tänään olen kiitollinen. ;)

thai porsasta ja ananasta

Phenang possua ja ananasta (Farang - keittokirjan ohjeesta muuntaen - noin viidelle)

1,3 kg possun kassleria
2/3 tuoreesta ananaksesta
(n. 20g kookoslastuja - meillä ei ollut, mutta olisivat kyllä hyviä)

Currytahnaan:
1 liotettu ja siemenetön kuivattu chilipaprika (käytin 2 punaista kuivattua pirkka - chiliä)
1 viipaloitu shalottisipuli (meillä banaanishalottisipuli)
10 viipaloitua valkosipulin kynttä
1 rkl viipaloitua galangal - juurta
1 viipaloitu sitruunaruoho
1/2 limen kuori
1 korianterin juuri
1 rkl raputahnaa (laitoin kalakastiketta)
1 rkl suolaa (laitoin karkeaa ruususuolaa)
1/2 rkl valkopippuria morttelissa jauhettuna
(1 rkl linnunsilmächilejä - hot, hot, hot!)

Lisäksi
6 dl kookosmaitoa (laitoin 400g purkin plus n. 1,5-2 dl extra creamy - tetran)
4 rkl palmusokeria
3 rkl kalakastiketta
2 rkl osterikastiketta
2 limetin lehteä (laitoin 4 kaffirlimen lehteä, koska ne ovat hyviä) :)

Jauha ensin valkopippuri ja siirä syrjään.

Murskaa sitten morttelissa tahnaksi ensin:
suola ja chili ja lisää sitten
sitruunaruoho, galangal, limetin kuori, (huuhdottu) korianterin juuri ja hiero taas.
Lisää sitten valkosipuli ja sipuli ja jauha hienoksi tahnaksi.
Lupuksi lisää valkopippuri ja raputahna.

Kuumenna öljyä kattilassa (laitoin reilusti, ainakin desin) ja kypsennä currytahnaa keittäen hiljaisella tulella 30 min välillä sekoitellen. Jos käytät 1 rkl linnunsilmächililisää lisää nekin kattilaan kypsennyksen alkuvaiheessa.

Lisää sitten kassler, kalakastike, palmusokeri, kookosmaito ja kiehauta seos. Lisää osterikastike ja nosta pata 180 asteiseen uuniin n. 3h tai kunnes liha on ihan murtuvaista. Ota paistamisen loppuaikana padasta kansi pois, niin että possu paahtuu pinnastaan ruskeaksi ja ihanaksi.

Ennen tarjoilua lisää kuutioitu ananas ja tarkista että ruoka on sopivan makeaa ja suolaista. Kirja neuvoo vielä, että ananas tuo ruokaan makeutta syödessä. Omat annokseni koristelin korianterilla ja tarjosin nopeasti kiehautetun riisinuudelin kanssa.

Ja tämmöisenä lounasvinkkinä ja chilisietokykyisille lapsille ruokajuomaksi sopii erinomaisesti etnisistä kaupoista saatava aloe vera lychee - juoma. Aikuiset voivat ottaa iltasella vaikka red stripe oluet palanpainikkeeksi. :)

sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Hei hoi Porto Santon hauki! Eli pahamaineisen Y-ruodon poisto...

haukea tomaattikastikkeessa

Hauki on keittiössämme selvästi aliarvostettu kala. En tiedä kuinka paljon hauenvastaisesta asenteesta meille on tullut sukurasitteena (sillä muistelisin V:n isän sanoneen, että hauki on syömäkelpoista vain laitettuna kuten Kuha Walewska ) ja omalta osaltani koska meillä syötiin lapsena voissa paistettua haukifilettä lähes joka ikinen kesäsunnuntai :) En minä hauen makua oikeastaan ole niin pahana kokenut koskaan (ilmeisesti meillä pistettiin hauki lopettamisen yhteydessä, ennen fileointia), mutta voi gaah että ne piikit ovat rasittavia. Etenkin lapsena niistä ei meillä tykännyt kukaan ja me mukulat aina kärkyimme niitä hauen häntäpaloja, joissa ei piikkejä ollut.

Suhteellisen kiinteälihainen hauki on ilmeisesti varsin arvostettu vesielävä tuolla euroopan suunnalla. Muistelen jostain lukeneeni jopa sellaisen vertauksen, että hauki muistuttaisi merikrottia. Kieltämättä niissä jotain samaa on, vaikka hauessa tietysti liha lohkeaa lopulta lastuiksi. Mutta kai sitä voisi "köyhän miehen merikrotiksikin" sanoa. Merikrotti on erinomainen, mutta ainakin Suomessa myös erinomaisen kallis kala.

Jos nyt jätetän sitten se makupuoli kokonaan laskuista, jää kuitenkin yksi merkittävä ero hauen ja merikrotin välille. Ja ainakin minulle se on ennen tätä ollut varsin olennainen ja konkreettinen ero; merikrotissa ei ole käytännössä lainkaan ruotoja, kun taas hauessa on vaikka muille jakaa.


hauen ruodoton file paloina

Kun puhe ruokalehdissä ja -blogeissa hauen käytöstä on lisääntynyt myös ekologisena valintana on nettiin alkanut putkahdella toinen toistaan parempia videoita hauen ruodottomaksi tekemisestä. I:tä odotellessa mielenkiintokin alkoi kasvaa; ei tuo lopulta näytä lainkaan niin mahdottomalta tempulta. Ja saattoipa siinä olla vähän sitä kielletyn hedelmänkin fiilistä - olisi huvittanut tehdä haukea silloin kun sitä nimenomaan ei pitäisi syödä ;)

Mutta ajatus jäi mieleen itämään; sitä Y-ruodon poistoa voisi jopa ihan kokeilla tuollaisella kaupan perusfileellä sitten joskus kun se on tarjouksessa ja on motivoitunut ja... Ja niin se sitten on vaan jäänyt ja jäänyt. Mutta: viime viikolla se sitten viimein tapahtui - riivin ensimmäisen ruodottoman haukifileeni oikeasti ruodottomaksi! ;)

haukifileen ruotojen poistoInternet ja opetusvideot. Mielestäni ihan älyttömän hyvin meni ekaksi kerraksi!

Pohjaksi katsoin tietysti Sipulilandian videon aiheesta ja lisäksi V löysi tämän erinomaisen esityksen samasta aiheesta. Katselimme molemmat ja niiden rohkaisemana tartuin sitten fileointiveitseen ja lähdin varovasti tekemään viiltoja y-ruotorivin molemmin puolin. Toden totta, ruotojen päät tuntuvat veitsenkärkeen kuin kamman piikit ja kun varovasti viiltää, homma sujuu jopa helpommin kuin kuvittelin. Sellaisen käytännön vinkin huomasin, että liian läheltä ruotoriviä ei kannata yrittää fileoida tai sen seläkäpuolelle tehtävän taskun teosta tulee tosi hankalaa. Väliin on hyvä jäädä pari milliä ainakin kalaa, jotta veitselle jää tilaa kääntyä Y- ruodon varren suuntaan.


haukifileen y-ruodon poistoPyrstöä kohti homma meni vähän haastavammaksi; jos leikkaamisen tekee liian kaukaa ruodosta, kalaa menee enemmän hukkaan.

Ja tosiaan yllättävän vähän siitä fileestä meni hukkaan - kun mehän ei nyt lasketa sitä häntäpäästä irronnutta kaistaletta, jonka mokasin. Siellä häntäpäässä niiden ruotojen tunteminen veitsenkärjellä oli hankalampaa ja olin liian varovainen; en oikein osannut arvioida missä kohtaa ne olivat. Sitten jätin liikaa varaa veitsen molemmin puolin ja kalasta lähti aika iso suikale hukkaan. Senhän olisi tietysti voinut jauhaa blenderissä beebiksen muonaan, mutta kun pelkään että tuo meidän beeb on vähän yliherkkä kalalle niin annan nyt olla jonkin aikaa taukoa kuhakokeilun jälkeen. Voihan se tietty olla jokin muukin - kun ahvenfilemössö meni ihan ilman oireita. Ehkä se sitten oli se sitruuna, jota kuhan kanssa kypsyteltiin... Tuo allergioiden debuggaus on kyllä pitkällistä.

y-ruodon poistoNii-in. Kukaan ei ole fileoija syntyessään... :)


Noh, pieni liioittelu ei tänään haitannut, koska tarkoitus oli pilkkoa kala joka tapauksessa. Fileen rikkoontuminen häntäpäästä ei siis ollut ongelma. Vaikka kämmelsin häntäpään kanssa, hävikin osuus fileestä oli varmaan jotain 40-50g luokkaa ruotoineen, eli ei paljon mitään. Ensi kerralla osaan varmasti jo paremmin, eikä koko touhu enää pelota lainkaan yhtä paljon. Vinkkinä kuitenkin, että mitä isompi file, sitä helpompi tätä on treenata ekaa kertaa :)


tomaattinen haukipataMössö huutaa mäkimeiramia! Ja paellan tyyliin sekaan voisi hyvin laittaa myös muitakin mereneläviä.

Hauesta tehtiin erinomaista tomaattista hrmh - mitä tuo nyt olisi - riisijuttua? ;) No, se ei kyllä kuvaa sitä, miten hyvää tuosta tuli. V haki lisää, Nelle haki lisää eikä tätä haukiherkkua lopulta jäänyt yhtään. Mutta millä nimellä tuota nyt sitten kutsuisi? No, tulin siihen tulokseen, että koska ohje sai innoituksensa Porto Santon retkestämme, nimesin sen sitten sen mukaisesti - koska ruualla pitää olla jokin nimi! Valmiina ruoka on jotain risoton ja paellan välistä, sillä se tehdään risottomaiseksi, vähän löysäksi haarukalla syötäväksi herkuksi, mutta ei risottoriisistä.

kokojyväriisi-tomaatti-kalapataTomaattista herkkua kypsytellään hissukseen keittelemällä... Kala lisätään vasta käytännössä valmiiseen ruokaan.

Parasta tämmöiseen on minusta kokojyväriisi, jolla on kyllä suhteellisen pitkä kypsymisaika, mutta maku on ihan toista kuin tavallisessa puhdistetussa. Meillä ei ollut kalalientä, joten käytin thai-kalakastiketta tuomaan makua tomaattipohjaan. Kalakastike tuoksuu aika hurjalle, mutta se ei maistu ruuasta läheskään niin vahvasti kuin haju antaisi ymmärtää.

Tämä ruoka huutaisi tuoreita yrttejä, mutta tuli ihan erinomaista myös kuivatuillakin yrteillä. Kesällä teen tätä varmasti mökillä ja korvaan oreganon tuoreella mäkimeiramilla. Mutta kuivattu oregano toimii ihan hyvin ja sen kanssa voi olla kyllä tosi avokätinen. :) Ja vielä yksi vinkki ennen ohjeeseen siitymistä; maista ruokaa ennenkuin lisäät sitruunaa. Luulen, että jätän seuraavalla kerralla sitruunan pois tästä. Tykkäsin ruuasta tosi paljon ennen sitruunaakin enkä oikein osaa sanoa kumpi oli parempi - kokonaan ilman sitruunaa vai sen kanssa. Aika erilaista siitä tuli, kun sitruunaa laittoi sekä kuorena että mehuna.

 tomaattinen haukirisotto

Porto Santon haukea (n. kolmelle)

540g haukifile

1/2dl öljyä
1 valkosipulinkynsi
1 sipuli
1 banaanishalottisipuli
1 vihreä chili pilkottuna
1/2 tl jauhettua korianteria (siemeniä jauhettuna)
reilu 1/2tl Santa Maria Triple Pepperiä (eli musta-, valko- ja viherpippurimix)
3-4 tl oreganoa tai maun mukaan (voit korvata myös tuoreella mäkimeiramilla mutta käytä reilummin)
1,5 tl timjamia
2-3 tl kalakastiketta
1 kasvisliemikuutio

3 dl riisiä (pitkäjyväistä luomu kokojyväriisiä)
500g paseerattua tomaattia
n. 4dl vettä
2-3 vartta kevätsipulia
(1/2 sitruunan kuori ja mehu - maista, tarvitseeko: ei pakollinen)

Laita kasarin pohjalle kunnolla öljyä. Silppua kaikki sipulit ja suikaloi siemenetön chili. Lisää sipulisilppu ja chili öljyyn. Lisää korianteri ja kuullota sipuleita hetken. Lisää sitten kalakastike, kasvisliemikuutio, tomaatti ja vettä. Veden määrä saattaa vaihdella käyttämäsi riisin mukaan. Lisää siksi vain osa vedestä ja lisäile vettä riisien kypsymisen aikana tarpeen mukaan. Lisää pippuria maun mukaan.

Keitä seosta hiljaisella tulella välillä sekoitellen riisien kypsymiseen vaadittava aika. Kun riisit ovat melkein valmiita, lisää kuivatut yrtit. Sekoita ja jatka keittämistä kunnes riisi on kypsää. Lisää sitten paloiteltu hauki ja anna kypsyä n. 2 min tai kunes hauki on juuri kypsää.

Lopuksi lisää kevätsipulisilppu ja tuoreet yrtit. Halutessa lisää puolen sitruunan kuori ja mehu. Tarjoile heti hyvän maalaisleivän ja hapokkaan valkoviinin kanssa.

keskiviikko 14. maaliskuuta 2012

Kalaa paperissa eli kevyesti keskellä viikkoa

linsseillä täytettyä lohta

Nyt alkuvuoden aikana meillä on tehty tosi monta kertaa "kalaa paperissa" ja olen ihan rakastunut siihen, miten upean samettista kalasta paperin sisässä höyrytettynä tulee. A-haa - elämys on ollut saman tyyppinen kuin sen suolakuoressa kypsennetyn kalan kanssa. Voit laittaa kalan vaan suolattuna au naturel tai tuunata fisun sisään erilaisia täytteitä, jolloin lisuke tulee valmistettua samalla. Käytännössä siis kyse on höyryttämisestä ilman höyryuunia ja suomalaisten banaanipuiden harvalukuisuudesta lumen valtaamassa puutarhassamme. Näin banaaniviljelmistä hieman sivummassa banaaninlehden voi minusta korvata voipaperilla tai gourmet - paperilla ihan hyvin. ;)


kalan höyryttäminenVedä leivinpaperirullasta ensin kerros paperia kalan alle sitten kala paperille ja toinen kerros päälle. Paperin reunat taitellaan tiiviisti.

En tiedä miksi ei ole tullut kokeiltua ennemmin. Olen kyllä tiennyt, että näinkin voi tehdä, mutta jotenkin en ole vaan ajatellut asiaa. On tullut lähdettyä kaikkiin muka jännempiin suuntiin ja paistettua, keitetyä ja muusattua sitä kalaa jos jonkin sorttisilla tavoilla. Ehkä se oli lopultakin se suolakuoressa kypsentäminen kun sai miettimään että mitäs jos sitä paperitemppuakin joskus kokeilisi. Ja sitten vaadittin vielä yksi huonosti nukuttu yö ja zombiena lastenvaunujen kanssa kalatiskille tehty toiviomatka. Suomeksi sanottuna siis; en vaan jaksanut edes yrittää muuta :) Mutta kyllä kannatti; lopputulos oli samantyyppinen kuin suolakuoressa kypsyttäen (ehkä vähän pehmeämpi ja pehmeämmän makuinen) mutta tätä tehdäkseen ei tarvitse edes lastata kilotolkulla merisuolaa lastenvaunuihin kauppakeikalla! :)

kalafileet ja täyteTässä kuvassa kalafileiden väliin on laitettu linssitäyte, se ei ole pakollista, voit laittaa kokonaisen kalan sisään vain suolaa ja yrttejä.

Kuvia ei valitettavasti ole tullut otettua kuin yhdestä kerrasta. Niinpä tämä on nyt enemmänkin semmoinen pieni vinkki kaikille tähän keskiviikkoon: tämän helpommaksi se kalan laittaminen ei oikein edes tule. Ja kevään innoittamana keventämään innostuneille tiedoksi, että tämä herkku on myös keveydessään ihan ylivertainen. Näin laitettuna kala ei tosiaankaan kuiva (kun sitä ei unohda uuniin tunniksi) ja kermaa ei tarvitse tuoda edes lähelle uunivuokaa :)

Kalan voi vaan suolata sisältä ja halutessaan tunkea sinne sekalaisia yrttejä, fenkolin varsia tai muuta sopivaa ja kosteutta antamaan muutaman siivun sitruunaa. Sitten koko komeus kääräistään paperiin ja laitetaan uunipellillä n. 180 asteiseen uuniin. Vajaa kiloinen siika kypsyy semmoisen 20-25 min, vähän isompi kala puolisen tuntia. Viimeksi laitoin kolme semmoista pientä, 600g kasvatettua siikaa yhteen nyyttiin ja jätin yhden suolaamatta, jolloin siitä yhdestä saatiin sitten beebikselle kalaa. Kalojen kanssa viipaloin pakettiin vaan sitruunan tuomaan vähän kosteutta höyrytykselle. 180 astetta, 20 min ja taas onnistui hyvin.

Linssitäyte kalalleErään kalan täyte; linssejä, purjoa, lehtipersiljaa, sitruunaa, inkivääritahnaa sekä savusimpukoita. Niin ja suolaa sekä pippuria!

Tietysti voi myös kikkailla enemmän. Nämä kuvat ovat siltä kerralta kun olin ostanut tarjouslohen ja vedin sen fileiksi. Sen jälkeen keitin pari-kolme desiä du puy - linssejä ja sekoitin niihin savusimpukoita, inkivääriä, sitruunaa (kuorta ja mehua), kevätsipulia ja yrttejä. Sitten levitin linssiseoksen fileiden väliin täytteeksi ja taas koko paketti uuniin. Mutta: täytettynä fileet vievät pidemmän aikaa kypsyä. Lohi oli isohko ja ajattelin, että se olisi ollut puolen tunnin paikkeilla valmis mutta ei; tuommoinen täytemäärä hidastaa kypsymistä aika paljon. Näppituntumalta sanoisin, että keskikokoiselle täytetylle lohelle on hyvä varata semmoinen n. 40-45 min kypsymiseen.

kalaa ja linssejä

Kalan voi ottaa uunista ja kurkistaa varovasti nyyttiin jos tuntuu siltä, että kypsymisaika alkaa lähestyä. Jos kala ei ole vielä kypsää, se ainakin meillä jäi raaemmaksi täytteen alapuolelta. Uunin voi kääntää hetkeksi pelkälle alalämmölle ja odotella vielä reilun viitisen minuuttia. Yli kalaa ei kannata kypsentää - kun kala on tarpeeksi tuoretta merikalaa voi syödä vaikka raaempanakin.

Mutta ensimmäisellä kerralla laittaisin kyllä vaan kokonaisen, tuoreen kalan pakettiin hieman suolattuna sisältä ja maustettuna yrteillä sekä sitruunalla. Ruoka syntyy siististi, nopeasti, stressittä ja kuin itsekseen. Ihanaa aurinkoista keskiviikkoa ja pitäkää kiinni lastenvaunuistanne ettei tuuli vie!:)

maanantai 12. maaliskuuta 2012

Ilmastovettä - eli kuinka houkuttelet paatuneemmastakin tallaajasta esiin piilovihreän

isklar
V on perusluonteeltaan semmoinen utelias kokeilijatyyppi, jonka johdosta meille aina välillä pölähtää postin mukana kotiin mukavia ylläreitä ja toisinaan taas mitä omituisimpia juttuja.

Se oli eräänä tammikuisena yönä kun olin herännyt syöttämään I:n ja hiivin työhuoneeseen katsomaan, joko sieltä kohta maltettaisiin tulla unille. Kuullessaan hipsutteluni ovella, V kääntyi hieman liian nopeasti minua kohti kasvoillaan hyvin moniselitteinen ilme. Se oli sekoitus juuri hämmennykseksi taipunutta "kun insinöörillä välähtää" - ilmettä, puhdasta yllättyneisyyttä ja vähän ehkä syyllisyyttäkin. Juuri sellainen ilme A:lla yleensä on, kun on tullut tehtyä jokin vahinko - ja sen jälkiä on koitettu paikkailla vähän salaa ja kiertoteitse, muttei ole mennyt ihan nappiin ja sitten siitä jääkin kiinni... ;)

En oikeastaan ollut uskoa korviani kun V selitti miten Amazonista saa tilattua kuplavettä. Kun sain henkäistyä jotain että "ei voi olla totta, lievä ekokatastrofi... " V lisäsi kiireesti että oli vaan pakko kokeilla lähettääkö ne tosiaan meille Italialaista kuplavettä ja Norjalaista ikijäävettä kuriirilla Lontoosta euron pintaan per litra - ilmaisella kotiinkuljetuksella. Tilaus oli kuulemma mennyt läpi ja V oli hämmästyksensä keskellä oikeastaan vähän kauhistunutkin tästä tosiasiasta. "Eihän tässä ole mitään järkeä" hän mutisi ja scrollasi tilausvahvistussivua ylös alas.

Kyllä. Todellakin. Kuplavedet tulivat seuraavalla viikolla. Ja vielä yksittäispakattuina, kolmella eri toimituksella ja jokainen myyntierä omassa pahvissaan ja pehmustettuna ruskealla paperilla. Lähetin kasvoilta näki jonkinasteista kyllästymisen häivettä kun se kolmas loiskuva paketti tuli kotiovelle kannettuna. Ja vaikka en pidä itseäni läheskään niin ekologisena kuin ehkä pitäisi, minua vähän ahdisti. Onhan sitä nyt isompiakin vääryyksiä maailmassa, mutta välillä sitä miettii mitä se auttaa, että tuottajia täällä pienessä Suomessa verotetaan ja rankaistaan kun ilmastoa koitetaan säästää. Auttaako se (mitään?) kun markkinat eivät ole pelkästään Suomen sisäisiä...

Mietin pitkään postaanko edes koko juttua, koska joku nyt ihan varmaan menee ja tilaa sitä halpaa, mutta ilmastollisesti kieltämättä aika katastrofaalista vettä. Mutta sitten vastailin kyselyyn tuotteiden hiilijalanjäljestä ja mietin, että ehkä tästä voisi kuitenkin kirjoittaa. Ehkä se on sitten kuluttajan ja yksilön asia enemmänkin miettiä mitä ostaa ja mitä ei. Toiset tuotteet sopivat nettitilattaviksi paremmin, toiset vähän huonommin. Mutta onhan se älytöntä, ettei yhdestäkään suomalaisesta supermarketistakaan saa edes kotimaista, teollisesti hapotettua vettä tuolla hintaa. Puhumattakaan, että klikkaisin sen jostain netistä ja joku toisi sen meille kotiiin siihen hintaan.

Hillitäkseni kuitenkin hieman klikkailuintoa voin varmaan kertoa, että mikään pullopalautusautomaatti ei sitten huoli niitä rouhepulloja (ne pitää viedä erikseen kierrätyspisteeseen), sen pakkausmateriaalin kanssa on tavallinen kuluttaja ihan ihmeissään; mihin saa näppärästi vietyä isoja kierrätyspahveja, ne kauppojen luukut ovat naurettava vitsi? (Lopulta pakkasin auton täyteen pahvia (rakennustarvikkeistakin oli jäänyt pakkauspahvia, samoin lapsen pinnasängystä) ja ajoin kuorman Ämmässuolle.) Ja kun nyt nettitilauksen äärellä ollaan, niin laitanpa tähän yhden mielenkiintoisen kokemuksen siitä, mitä se on olla töissä mail-order - firman pakkaamossa.

Isklar - pullossa lukee carbon neutral. No, tämän jälkeen olen aika varma, että mikään neutraloimistoimenpide ei vaan enää riitä.

torstai 8. maaliskuuta 2012

Possun sisäfilepihvit rypälemehussa eli I:n kanssa kokkaillen

possun sisäfilepihvi
Näin naistenpäivän kunniaksi raapustellaan nyt esiin ruoka, joka onnistuu vauva rintarepussakin ;) Tai sanotaan, että ainakin suurta varovaisuutta noudattaen me sen onnistuimme eilen pyöräyttämään kun oli pakko. :) Eilen oli sellainen päivä, kun I ei mennytkään yöunille tavalliseen aikaansa ja illallinen piti saada pöytään ennen A:n harrastuksia. I oli väsynyt, krätäinen eikä suostunut leikkimään A:n kanssa, ei kapustoilla keitiön lattialla eikä menemään unille. Mutta äidin kokkausta on kivaa katsella ritarepusta, joten niin sitten mentiin ja varottiin, ettei ruskisteta pienenpientä varvasta samalla kun possu saa väriä. Olin kyllä kuorinut perunat valmiiksi kylmään veteen aiemmin päivällä I:n leikkiessä A:n kanssa ja nostanut possun sisäfileet lämpiämään kuivattuina leikkuulaudalle.

possun sisäfile paistettuna mehussaKuvaaminen oli vähän haaste, kun pienenpieni apukokki olisi halunnut myös valokuvata tai ainakin lähmiä linssiä...

Ajatuksissani pyöri eräs aikoja sitten The Silver Spoonissa näkemäni resepti, jossa possua kypsytettiin rypälemehussa samaan tapaan kuin possua maidossa - ohjeessa. No, kirjaa ei näkynyt missään, enkä muistant tarkemmin ohjetta joten ryhdyin rakentamaan ruokaa rypälemehun ja possun ympärille näppituntumalla. Jos tykkäät makeista aromaattisista kastikkeista, jatka lukemista, mutta jos makea ja suolainen yhdessä ei iske, tämä ei varmastikaan ole sinun reseptisi :)

Kokonaisuus on simppeli; rypälemehua, sokeria, pippuria, yrttiä ja sika. Ainoa minusta vaikea juttu on se possun kypsentäminen juuri sopivasti, muttei yhtään liikaa. Siihen käytin apuna paistimittaria, jonka avulla pelastin possut turvaan pannulta ennenkuin sisälämpö pääsi yli 65 asteen. Itse asiassa otin possut turvaan jo 63 asteen kohdalla, sillä vetäytyessä lämpö vähän nousee vielä ja lopuksi possut laitetaan siirappiseksi redusoituun kuumaan kastikkeeseen. Tällä menetelmällä sain possupalat minusta aika lailla priimaksi; kypsiksi mutta vielä meheviksi.

tattimuusi, possunoisettiPerinteisesti paras; muusi, possu ja puolukka.

Muusiin en aio sen enempää tässä paneutua, mutta sen verran tuunasin perusperunamuusia, että laitoin joukkoon kuivattujen tattien pussin pohjalta sitä tateista jauhautunutta jauhoa, mitä sinne pohjalle aina jää. Näin muusikin sai vähän ryhtiä, eikä edes haitannut yhtään vaikka tein sen soijakermaan. Vinkkinä muuten maidottomien muusien tekijöille, toinen kikka jota olen käyttänyt maidotonta muusia tehdessäni, on laittaa vaikka pari maa-artisokan mukulaa perunojen sekaan. Niin muusi saa mukavasti makua, vaikka kermaa ja voita ei voisikaan läträtä sekaan.

Me tykkäsimme kaikki näistä possuista, jopa suhteellisen pieniruokainen A:kin otti kolmannen noisetin ja pisteli piiloon hyvällä halulla. Joten, lyhyestä virsi kaunis tänään ja hyvää naistenpäivää, naiset!

p.s. Niille miehille, jotka kyselevät miestenpäivän perään tiedoksi, että teidän vuoronne on sitten marraskuussa 19. pvä. :) Käy tämä ruoka tietysti ihan hyvin siihenkin päivään... ;)

porsaan sisäfile, noisetitKun kastike on kiehutettu kasaan, possut valellaan vielä ihanalla siirappisella glazella joka pannuun jäi.

Possupihvit rypälemehussa ( 2 pientä possun sisäfilettä riittänee kolmelle-neljälle)

2 pientä possun sisäfilettä
0,5 l rypälemehua
0,5 dl punaista balsamico - etikkaa
loraus öljyä
2 tl pippurisekoitusta
1 valkosipulin kynsi
2 rkl tummaa siirappia
1 iso tai 2 pientä oksaa rosmariinia
3 laakerinlehtä
muutama rouaisu Santa Marian chili explosion - myllystä (tai vaikka vähäsen cayannepippuria)
suolaa
pippuria


Jos käytät vakuumissa ostettua possua, ota possu pois vakuumista, huuhtele ja kuivaa ennenkuin jätät sen lämpenemään. Näin possusta tulee paremman makuista.

Leikkaa possunfileistä paksuhkoja pihvejä (n. 5-7 cm pätkiä) ja paina niitä vähän kasaan leikkauspinnastaan. Suola & pippurointi, luraus öljyä (tai halutessa myös voita) kuumaan pannuun ja noisetit paistumaan. Paista noisetteja molemmin puolin kunnes niissä on hyvä paistopinta.

Laita sitten paistimittari yhteen possuista, laita pnnulle rikki lyöty valkosipuli ja kaada perään rypälemehu, etikka, siirappi ja lisää mausteet ja yrtit. Valele sitten lusikalla possuja koko ajan kunnes possujen sisälämpö on siinä 61-63 asteen välissä. Nosta possut sivuun ja peitä vaikka kattilankannella (tai foliolla).

Laita levy täysille ja kiehuta lientä kasaan kunnes se alkaa muuttua vähän sakeammaksi ja tilavuus on pienentynyt n. 1/3 alkuperäisestä. Nosta sitten possut takaisin liemeen ja valele niitä vielä melkein siirapisella kastikkeella niin, että ne alkavat kauniisti kiiltää.

Päälle voi koristeeksi ripotella myös vähän persiljaa. Tarjoa tateilla maustetun perunamuusin kanssa.

keskiviikko 7. maaliskuuta 2012

Hampurilaiset

maidoton hampurilainen
Nyt olen muodostanut mielipiteen tästä asiasta: perusmaultaan maustamaton soijajogurtti varmaan soveltuisi jonkin teollisen tapeettiliisterin pohjaksi, ehkä. Mutta kun muuta ei ole mahdollista käyttää, silläkin pärjää, huomasin taas maanantaina. Eli aion nyt tehdä juhlavasti paluun sunnuntain jäihin laitettuun hampurilaisprojektiin!

hampurilaispihvit

Olin ajatellut sen Top Chef - haasteen yhteydessä että tekisin mehevän kasvishampurilaisen, mutta koska kananmunaa ei voi käyttää, idea jäi vähän kypsymään; riittäisikö vaikapa soijajauho pitämään kasvispihvin aineet koossa? Sitten Glorian ruoka ja viini kolahti postilaatikkoon ja sielläkin tehtiin luksushampurilaisia. No kyllä nyt on hampurilaista siellä ja täällä, mietiskelin ja kaupassa kävin kiinni jauhelihapakettiin. Meillä ei nyt tehdä luksuspurilaisia eikä kasvispurilaistakaan, mutta mitäs jos tehtäisiin jämähampurilaisia:)

hampurilaissämpyläSämpylät onnistuivat yli odotusten!

Onneksi väsähdin silloin sunnuntaina, nimittäin yön yli jääkaapissa levättyään se hampurilaissämpylätaikina oli saanut paljon hyvää; sämpylöistä ihan juuri oikeanlaisia hampurilaisia varten! Leipaisin ne I:n päiväunien aikana valmiiksi iltaa varten; niistä tuli rapeakuorisia, mutta sisältä kuohkeita ja pehmeitä. Ihan täydellisen traditionaalisia! :) V esitti kainon toiveen, että joskus yrittäisin saada sämpylöihin jotain samaa, kuin Sellon lounasravintolassa; siellä sämpylään oli laitettu jotain viljarouhetta, niin että siitä tuli mielenkiintoisempi tekstuuriltaan ja ehkä hieman maanläheisempi jollain tavalla. Tästä on hyvä lähteä tuunaamaan sitten kun haluaa jotain vähän erilaista.

Ja kun meillä sitä soijajogurttia oli ja majoneesi ei ollut vaihtoehto kananmunan välttelyn takia, ajattelin kokeilla saako siitä jogurtista dippiä/hampurilaiskastiketta kun iskee sinne kunnolla mausteita. Ja for the future reference; valkosipuli, inkivääri ja poppamiehen kipinä - nagasinappi kyllä peittivät kummalliset sivumaut alleen aika pätevästi :)

Hampurilaisen pihvitaikinan maustoin aika perinteisesti sinapilla, yrteillä ja pippurilla, mutta lisäsin tällä kertaa myös oliivitahnaa ja pirkan chipotle - salsaa. Oikein hyviä tulivat :) Pannu kannattaa vaan olla tosi kuuma; ajoin sitä meidän Smegin wokkitulella, että pannu jaksoi paistaa kolme pihviä kerralla. Melkein sanoisin, että normikaasupolttimella maksimissaan kaksi pihviä pannuun, jotteivät keity :)

Lisäkkeet keräsin pöydälle vähän sen mukaan mitä kukin sitten haluaa laittaa. Käytännössä kaikki jämät jääkaapista ja jokainen kokosi oman burgerinsa. Minun omaani meni sinappikurkkusalattia, punakaalisäilykettä, ketsuppia, sinappia, salaattia, tomaattia ja tietysti vähän sitä tulista jogurttidippiä. Muilla tuntui olevan kutakuinkin sama resepti, paitsi että lisäsivät juustoa omaansa :) Ja hyvinpä maistuivat. Erinomaista, tuumailin ja totesin kokeilevani kyllä sitä kasvishemppari-ideaa vielä tässä jonain päivänä kauniina... Mutta ennen sitä, tehkääpä itse hampurilaisia kotona - vaikka vaan siksi että ne ovat verrattoman hyviä :)

sämpylä hampurilaisiin

Hampurilaissämpylät (n. 8 suurta )

7,5 dl vehnäjauhoja joista n. 1/3 hiivaleipävehnäjauhoa
3 dl vettä
0,5 dl oliiviöljyä
1 tl suolaa
1 pss (lidl pussi, 7g) kuivahiivaa
n. 1 rkl sokeria

Hampurilaispihvitaikina
700g sika-nautajauhelihaa
1 pieni sipuli silputtuna
n. 7-8 tl pirkan salsa chipotle - kastiketta
4 tl vihreää tapenadea
3 tl rakuunasinappia
2-3 kynttä valkosipulia murskana
pieni kourallinen lehtipersiljasilppua (ehkä n. 0,5 dl?)
1/2 prk kermaa tai soijakermaa (n. 1 dl )
suolaa

Soijajogurttidippi (halutessasi voit tehdä myös näin maustetun majoneesin)
2 tl kipinä - sinappia
2 valkosipulin kynttä
1 tl paprikajauhetta
n. 1 tl raastettua inkivääriä
kevätsipulia silppuna
suolaa


Tee ensin sämpylätaikina. Sekoita keskenään suola, sokeri, jauhot ja kuivahiiva. Lisää öljy ja hiero se jauhoihin. Sitten lisää vesi ja anna yleiskoneen vaivata taikinaa kunnes se on ihan silkkistä ja kimmoisaa. Peitä taikina kuvulla ja vie jääkaappiin nousemaan yön yli.

Leivo taikinasta isohkoja ja hieman litistettyjä sämpylöitä. Leivonnan jälkeen varaa kunnolla aikaa ja anna sämpylöiden kohota ainakin tunti - meillä ne ehtivät kohots puolisentoista tuntia, ennenkuin olivat valmiita. Kohotuksen jälkeen paisto 220 asteisessa uunissa n. 20 min tai kunnes ovat kauniin värisiä. Kun sämpylät paistuvat, voit tehdä lohkoperunat tai vaikka ne viimeaikoina meillä suursuosiossa olleet lyttypotut valmiiksi uuniin menoa varten! Anna pottujen paahtua uunissa melkein valmiiksi asti, ennenkuin aloitat pihvien paiston.

Sekoita soijadipin ainekset keskenään ja tarkista maku. 2 tl kipinä - sinappia antaa aika paljon potkua joten halutessasi voit laittaa ensin 1 tl ja lisätä sitten maun mukaan :)

Sekoita jauhelihaan kaikki mausteet ja vaivaa taikinaa kunnolla. Muotoile jauhelihasta sämpylien kokoisia pihvejä ja kuumenna paistinpannu sihisevän kuumaksi. Paista pihvit pannulla kunnes ne ovat läpikypsiä.

Kokoa hampurilaiset pöydässä; alle kurkkusalaattia ja sinappia, punakaalia ja päälle kuuma pihvi. Pihville soijadippiä, salaattia ja tomaattia. Ketsupin sipaisin hampurilaien kanteen, jolloin se ei valunut ympäriinsä. Kaveriksi suuri lasillinen kylmää colaa!