tiistai 28. huhtikuuta 2009

Fenkolia grillissä


Mökin netti ei toimi vieläkään. Ehkä se joskus. Grilli kuitenkin toimii varsin hyvin. Raahasin fenkoleita mukanani mökille kun muistelin possun alkupalasalaattia. Kevään ensimmäinen fenkoligrillaus jouduttiin kuitenkin tekemään ilman tuoretta kirveliä kun projekti ryytimaa oli vielä "hieman vaiheessa" :)

Mutta ei hätää [seuraa mainos] Pirkan kirveli-chili laakerinlehtiöljy on myös raikkaan kirvelistä ja valelin fenkolit sillä ennen grilliin laittoa... Ja pirskotin sitä vähän fenkoleille kypsennyksen jälkeenkin. Tässä siis ideaa niille, jotka eivät jaksa tai voi leikkiä mansiirtokonetta (ja vielä vapaaehtoisesti) ;)

Grillasimme halkaitut fenkolit kaasugrillissä (yläkorissa), jotta yrttinen, herkkä maku säilyisi hyvin. Ne olisi voinut myös kevyesti esikeittää ennen grilliin laittamista, jolloin ei tarvitse grillata niin kauan ja onnistuminen on varmempaa, koska lyhyemmän grillausajan vuoksi fenkoli ei hiilly niin helposti. Esikeittelyyn riittänee joku 15 min... Kuvittelisin, että ihannoimaani alkupalasalaattiin fenkolit olivat marssineet kattilan kautta. Kypsyivät kuitenkin myös ilman esikeittelyä - mutta grillin miedommalla alueella. Ensi kerralla kokeilen kuitenkin pientä kiehauttelua ennen grilliin laittamista.

Fenkolien lisäksi tarjolla oli nieriää, kesäkurpitsaa, (eilisiä) ananksia sekä raikasta salaattia johon laitoin jäävuorisalaattia, babypinaattia ja kevätsipulia.

Kastikkeena oli sitruunanmehulla ohennettu smetana, johon silppusin fenkolin "lehtiä", kevätsipulia ja lehtiperisljaa. Taisi sinne mennä vähän edellisen päivän kokojyväsinapilla maustettua majoneesikastikkeen jämääkin... Nämä mun kesäkeittiöhommat on kierrätystä nopealla syklillä.

Rohkaisen jopa teitä fenkolikammoisiakin: Fenkoli+grilli+ kirveli = toimii!

maanantai 27. huhtikuuta 2009

Rahkaletut


Varastoin usein jääkaappin rahkaa ajatuksella "sitä aina tarvitsee". "Miten niin aina tarvitsee?" joudun toteamaan, kun viimeisen käyttöpäivän kadotesssa jo horisonttiin tuijottelen rahkaa jääkaapissa silmästä silmään. Sitä tarttis nyt tarvita, niinku.

Tämä on se tapa, jolla sen aina tarvitun rahkapurkin taival keittiössämme useimmiten päättyy.

Rahkaletut (4:lle)

n. 1 prk rahkaa (225g)
3 munaa
2-3 rkl pellavansiemeniä (rouheena)
0,5 dl vehnäleseitä
savusuolaa (tai tavallista suolaa jos tarjoat makean kanssa)
voita paistamiseen

+ suosikkipäällisiä, joista kuvassa yksi ehdotus.



Sekoita kulhossa munat ja rahka vatkaimella tai vispilällä kunnes seos on tasaista. Lisää muut aineet ja sekoita.

Kun voi on sulanut pannulla, nosta siihen ruokalusikalla kekoja taikinaa. Tavallisella pannulla saa paistettua kolme lettua kerrallaan. Kun toinen puoli on ruskea ja kypsä, käännä lettu.

Jos haluat tarjota lämpimiä lettuja kannattaa uuni vääntää päälle ja letut uuninkestävällä lautasella uuniin odottelemaan uuden kolmikon paistumista. Lämpöä uunissa riittää sellainen sata astetta tai vähän alle.


Lettujen kanssa voi tarjota ihan yhtä hyvin sienisalaattia tai smetanaa ja mätiä sekä sipulia kuin mansikoita, hilloa ja kermavaahtoa.

p.s. sienisalaatin kanssahan nämä ovat ihan ällöttävän terveellisiäkin... :)

torstai 23. huhtikuuta 2009

Lohisuukot tuorejuustolla ja lämmin kikhernesalaatti



Sen Ameriiikan matkan aisti-ilotulituksen turuttamana olen ollut jotenkin kuin unessa viime viikot. Eipä ole oikein kyennyt siinä ihmeitä kokkaillakaan. On tuntunut suorastaan siltä, että kaikkea koettua pitää sulatella ja makustella ennenkuin jotain siitä ehkä lopulta asettuu omaankin keittiöön. Päällimmäisenä fiiliksenä on ollut jotenkin sellainen kyvyttömyys tarttua mihinkään keittiön suhteen. Myös loman jälkeinen työkiire on ottanut veronsa. Ideoihin tarttuminen tuntuu vaativan enemmän motivaatiota kuin viime viikkoina olen kyennyt itsestäni ulos puristamaan. Onneksi alkaa ehkä jo vähitellen helpottamaan tuossakin suhteessa. :)

Siitä huolimatta jotain on pitänyt syödä. Selailin männäviikolla Glorian ruokalehtä sitäkin tiiviimmin, toivoen, että sieltä löytyisi jotain niin helppoa, että kykenisin pienessä motivaatiokadoksessani siihen tarttumaan ja perheelle preparoimaan. Ihan suoraa reseptiä en taaskaan lähtenyt tekemään, mutta idean varastin sieltä. Lohifile oli pätkitty vähän niinkuin medaljonkeihin, mutta keskelle palastaa tehty viilto täytetäänkin tuorejuustoseoksella sen sijaan, että kala käännettäsiin medaljongiksi. Olin vähän skeptinen, mutta taistelin taas yhden tarjouskirjolohen fileiksi (tällä kertaa meni jo kivuttomammin, olisiko tämä kolmas kala? Että tässä rohkaisuksi jokaiselle kulunut, mutta toimiva klishee - harjoitus auttaa). Sitten vaan tuumasta toimeen.

Koska innovaatio kaikkeen oli jossain ihan muualla, ajattelin etten blogaa tätä kun se vielä jäi uuniinkin (180 astetta) liian pitkäksi aikaa (18 min) ja valkuaiset nousivat pintaan. Siitä huolimatta tästä tuli tosi hyvää. Yllättävän hyvää suorastaan. Selleri, lime ja kolmen sipulin tuorejuusto tuovat täytteeseen ihan toisenlaista ryhtiä ja rasvainen kala ei tunnu liian raskaalta vaikka se saakin kaverikseen juustotäytteen. Vuohenjuustoisen lohen kanssa maut ovat välillä liiankin täyteläisiä ja suorastaan hieman raskaita. Välillä sellainenkin on hyvää - vaikka kevyehkön punaviinin kanssa... Muttei ehkä enää näin keväällä :) Tämä on kyllä täysin toista maata.

Niinpä tässä sitä ollaan blogaamassa, koska ehkäpä joku tästä saa samanlaisen avun omaan motivaatiopulaansa. Kalojen kanssa syötiin lämmin kikhernesalaatti.

Valmiista ruuasta ei yllättäen ole kuvaa - otti päähän, että kalat jäivät uuniin liian pitkäksi aikaa. :) Sry.


"Lohisuukkoja" Nellen tapaan (n. 4-5:lle)

Lohifilettä (1 pala per ruokailija, täyte riittää 5 palaan eli n. 1,5 filettä 1,2 kg kalasta koska ohuin kohta ei kelpaa tähän)
50-60 g eli n. ½ prk cantadou - pippurijuustoa
n. 70g kolme sipulia - tuorejuustoa
0.5 dl kermaa
1 keätsipulin varsi
½ sellerin varresta aivan ohuina siivuina
lehtiperisljaa
limen mehua
limen kuorta


Sekoita tuorejuustot, kerma, hieman limen kuorta ja yrttisilppu, kevätsipuli ja sellerin palat tahnaksi. Voit maustaa suolalla tai savusuolalla halutessasi.

Preparoi kala tai osta kaupasta valmiit palat filettä. Sen jälkeen leikkaa fileistä palasia ikäänkuin tekisit medaljonkeja. Leikkaa fileisiin keskelle pitkittäisviilto nahkaan asti, mutta älä riko nahkaa.

Nosta kädellä filettä hieman, että saat viillon aukeamaan ja laita ruokalusikallinen täytettä (tai sen verran kun saat mahtumaan) viiltoon. Toista jokapalalle ja aseta kalat uunin kestävään kippoon. Voit vielä raastaa tai ottaa sitrusraudalla täytteen päälle limen kuorta. Paista 180 asteessa n. 10-13 min, tarkista ainakin kalojen tila 10 min jälkeen. 18 min on jo ihan liikaa.;)

Purista valmiin kalan päälle limen mehua ennen tarjoilua.

Kalan kanssa voi tehdä vaikka raikkaan vihreän salaatin tai lämpimän kikhernesalaatin...



Yksinkertainen, lämmin kikhernesalaatti (n.4:lle)

n. 2 dl kuivattuja kikherneitä (tai pari säilykepurkkia jolloin ei tartte liotella ja keitellä...)
1 iso tai 2 pienempää porkkanaa
1 lehtisalaatti
½ rasiaa tai n. 8-10 kpl kirsikkatomaatteja
2-3 oksaa timjamia
½ sellerin vartta
nokare voita
sitruunan tai limen mehu

Jos käytät kuivattuja kikherneitä (jotka ovat edukkaita) laita ne likoon edellisenä iltana. Keitä herneitä suolatussa vedessä (mä tykkään keittää suolatussa, minusta tulee vähän enemmän makua esiin) n. 35 min tai kunnes herneet menevät helpohkosti rikki kun niitä puristaa peukalon ja etusormen välissä.

Huuhdo salaatti, revi sitä vähän pienemmäksi ja vuoraa sillä jokin sopivaksi katsoma salaattikippo.

Pilko porkkana ja selleri sekä halkaise kirsikkatomaatit. Porkkanoista olisi varmaan tullut hauskempia jos ne olisi suikaloinut, mutta pilkoin ne ihan perinteisiksi puolikuun muotoisiksi paloiksi tällä kertaa. Sulata nokare voita (kunnon nokare, ehkä joku 20g) pannulla. Lisää porkkanat. Paista hetken, koska porkkana vaatii kypsyäkseen vähän enemmän. Sitten lisää selleri ja paista kunnes porkkanat saavat vähän väriä ja selleri muuttuu vähän läpikuultavammaksi. Sitten lisää kikherneet. Tarvittaessa voit lorauttaa vähän päälle öljyä tai lisätä voita. Voin maku oli hauskaa vaihtelua oliiviöljylle, että taisin vaan itse lisätä hieman voita:)

Kun kikherneet ovat hetken kypsyneet voit lisätä kirikkatomaatit. Ne eivät kauaa tarvitse, mutta lapsi oli erityisen tyytyväinen hieman lämpimiin ja paistuneisiin tomaatteihin salaatin seassa. Lopuksi riivi sekaan tuore timjami ja purista sitruunan tai limen mehu. Älä kuumenna enää sitruunan tai limen lisäyksen jälkeen, niin maku pysyy raikkaana.

Kaada lämpimät herneet ja muut salaattipedille. Jos haluat, tämän kanssa kävisi varmaan jokin jogurttipohjainen salaattikastike - esimerkiksi sitruunalla: maustamatonta jogurttia, sitruunan kuorta, hippunen suolaa ja sokeria, mustaa pippuria. Eipä tuo kyllä tarvitse mitään välttämättä jos ei vaikka jaksa säätää mitään:)

Tarjoa kalan kanssa.

Portviini & hyvä juusto - parivaljakko jolle voi kohottaa lasia




Näin vapun lähestyessä pitää alkaa kehua tällaisia pikkuherkkuja, eikös vaan? :) Graham'sin Crusted Port on portviini, jota on pitänyt kehua jo kauan aikaa sitten. Olen minä parempiakin juonut - mm. joskus lissabonissa käydessäni, mutta... Oikeasti - se on portviiniksi halpaa ja siihen nähden ihan loistavan hyvää plus, että sitä saa Alkosta. Eli sitä voi hyvin juottaa vaikka vähän liian viileänä vappupiknikillä shampanjasta jo aikaa sitten humaltuneille ystävilleen - ja itselleen :)

Ja mikäs portviinin pariksi paremmin sopii, kuin hyvä juusto. Tämä Stilton oli ensimmäinen laatuaan jota maistoin. Jotenkin olen onnistunut välttämään - en tiedä miten. Se oli tuliainen V:n taannoiselta Brittivierailulta ja ehti hetken odottaakin jääkaapissa kohtaloaan ennen kuin sen sitten lusikoimme suuhumme.

Millaista Stilton sitten on? Siitä aina sanotaan, että hyi kun se haisee vanhoille sukille. No ei se ole mitään verrattuna siihen haisuliin, jonka ranskan lentokentältä roudasin tässä Ameriikan matkan päätteeksi;)


Joku turjake paheksuen tuhisi jopa ihan ääneen kun otti lennon lopuksi kassiaan matkatavarahyllyltä:" No kyllä nyt haisee kassi!":) Olin vaan hiljaa ja hymyilin itsekseni... NAM. :)



Siis se Stilton. Se oli suolaisempaa kuin kuvittelin, eikä haissut yhtä pahalle kuin kuvittelin. Muistan, että olin ajatellut sen olevan vahvaa ja jotenkin vielä kermaisempaa kuin se oli. Suolaisuus oli yllättävä. Vähän kuin Roquefortissa, mutta juuston rakenne ei ollut samalla tapaa rakeinen. Juusto oikeasti tarvitsi makeaa portviiniä parikseen.

Mutta hyvällä halulla se upposi. Alkuihmettelyn jälkeen juusto maistui hyvin. Vähän epäilyttävälle se tietysti näytti, kun lautaselle lusikoi, mutta eihän se makua pahenna. Melko brittiläistä purkittaa juusto tuollaiseen posliinipurkkiin, eikös ;)

Eli lyhyt käyttöohje juustolle: anna Stiltonin tulla huoneen lämpöön pitkän ajan kuluessa ja rauhassa. Poista juuston vahasuojus. Kaiva juustoon pieni kolo lusikalla ja täytä se portviinillä. Lusikoi juustoa suuhun tai lautaselle ja siitä suuhun. Halutessa homman voi tarjota osana juustotarjotinta, mutta käy se tällaisena yhden juuston jälkiruokanakin;)



Ennen kaikkea - V:n matkailu avartaa.

keskiviikko 22. huhtikuuta 2009

Sinapinsiemenistä kesäkurpitsavuokaa jauhelihalla

kesäkurpitsavuokaa

Täältä porhaltaa arkiruokaa, johon on kerätty keittiön parempia jämiä; oliivipurkin loppu, cheddarin pala, ruokakerman loppu.... Lisäksi tähän inspiraationa toimivat edulliset kesäkurpitsat, joita kaupoissa nyt näkyy runsain mitoin.

Mies sanoi että tämä maistui kivan erilaiselle ja itsekin olin tähän tosi tyytyväinen. Kupletin juoni tulee kesäkurpitsojen esipaistamisesta parilalla (tai grillissä), jolloin liika vesi poistuu ja sinapinsiemenistä, joita tähän ohjeeseen laitetaan paljon. Olen ostanut sellaisen suuren (400g?) purkillisen sinapinsiemeniä, koska käytän niitä mielellään avokätisesti. Jos sinapinsiemeniä ei ole saatavilla, laita tähän hieman (kokojyvä)sinappia. Kesäkurpitsa ja sinappi ovat yllättävän toimiva yhdistelmä.


kesäkurpitsa, juusto


Sinapinsiemenistä kesäkurpitsavuokaa (ainakin 4:lle)

3 kesäkurpitsaa
600-800g jauhelihaa (ei niin tarkkaa)
100g cheddaria
200g mozzarellaa
1 prk (200g) ranskankermaa
1-1,5 dl ruokakermaa
3 munaa
1 dl kuivia suppilovahveroita
2-2,5 dl tummia oliiveita
tuoretta basilikaa
reilu 3 rkl sinapinsiemeniä
1,5 rkl savusuolaa (tai voit käyttää liquid smokea, jos haluat)
muskottia
cayannepippuria
mustapippuria
öljyä ja voita
loraus chiliöljyä
(juustoraastetta jos haluaa lisää pinnalle)

Voitele kesäkurpitsat pullasudin avulla molemmin puolin tilkalla öljyä. Tähän voi myös käyttää chiliöljyä jos semmoista omistaa. Grillaa tai pariloi kesäkurpitsat molemmin puolin kauniin värisiksi.

Sekoita munat, kerma, cheddar ja ranskankerma sekä muskotti toisessa astiassa yhdeksi mössöksi.

Lisää suolaa maun mukaan. Laittelin tähän ruokaan savusuolaa, jossa on hauska, mieto savun maku. Kustannustehokkaampi tapa lisätä savun makua on lisätä liquid smokea. Tuo savusuola on kyllä osattu hinnoitella :) Ja jos grillaa kesäkurpitsat hiiligrillissä niin siitä tulee pelkästään makua tosi paljon.


Ruskista jauheliha pienissä erissä paistinpannulla tilkassa chiliöljyä ja nokareessa voita ja mausta samalla cayannepippurilla, sinapinsiemenillä ja suolalla.



Kun jauheliha on paistettu kokoa vuoka laittamalla kerroksittain kesäkurpitsaa, mozzarellasiivuja, oliiveita, basilikaa ja hieman murustettuja kuivattuja suppilovahveroita.


Lisää osa muna-kermaseoksesta väliin ja tee uusi kerros. Säästä kuitenkin muna-kermaseosta vuuan pinnalle ainakin puolet annoksesta. Siten saat ihanan juustokuoren vuokaan.




Kypsennä uunissa 200 asteessa n. 45 min tai kunnes pinta on kauniin värinen. Korista tuoreella basilikalla ja Herkuttele.

tiistai 21. huhtikuuta 2009

Chorizopataa punaisilla linsseillä



Kaikenlainen maanmöyriminen ja säntäily kompostien ja muiden välttämättömyyksien perässä vaatii vähän tuhdimpaa evästä brunssia ajatellen. Täsä yksi suosikki jota välillä olen tarjonnut talkooseurueille tai muille nälkäisille ryhmittymille. Makkara ja käytetty neste ratkaisee ruuan maun oikeastaan kokonaan. Tähän voi yhtä hyvin käyttää myös edellisen illan grillimakkaran ja vihannesten jämät. Pinnalle voi raastaa vanhat juustonkannikat kuten minä tällä kertaa tein. Ihan loistosapuskaa kompostikeittiöön. Käyttämäni makkara oli tälläkertaa ihan Citymarketin raakamakkara-Chorizoa. Loistava tuote muuten, ostin sitä eilen lisää kaupasta, koska oli niin hyvän makuista. Käy hyvin viipaloituna myös raclettesetin lisäkkeeksi - ai mistäkö tiedän ;)

Chorizopata (n. 4:lle)

1 sipuli
3 valkosipulin kynttä
2 dl punaisia linssejä
4 chorizomakkaraa tai vaikka grillimakkaroiden jämät (2-3 grillimakkaraa)
1 plo keskiolutta (tai n. 3 dl vettä)
1 iso purkki tai 2 pientä purkkia (n. 140g) tomaattipyrettä
1,5 tl sinappia (käytin makeaa, mutta kokojyvä olisi ollut vielä enemmän pop)
(1/2 kasvisliemikuutiota) tai suolaa
mustapippuria
2 oksaa lehtipersiljaa (voi laittaa myös salviaa jos on)
(1 varsiselleri jos muistaa laittaa - siis 1 varsi, ei koko kimppua!) :)
juustokannikan jämät

Laita uuni kuumenemaan n. 200 asteeseen.

Viipaloi makkarat. Pilko sipuli, valkosipuli ja varsiselleri. Kuullota niitä pienessä voimäärässä ja kaada uunivuokaan. Paista voinokareen kanssa makkaroihin hieman väriä ja kaada ne mukaan uunivuokaan.

Huuhdo linssit juoksevan veden alla ja lisää ne uunivuokaan. Lisää myös tomaattipyre, sinappi ja olut. Laita vuoka uuniin n. 30 minuutiksi. Sekoita ruokaa paiston puolivälissä. Lisää sitten juustoraaste ja paista vielä 10-15 min kunnes juusto sulaa ja on haluamasi väristä.



Laita tarjolle vaikka munakkaiden, eilisen salaatinlopun ja leivän sekä hyvän tuoremehun kanssa.

maanantai 20. huhtikuuta 2009

Ryytimaan kevät



Glorian Ruoka & Viinin mukaan yrtinkasvatus on nyt muodikasta. No, minä hikoilin erittäin epämuodikkaasti viikonloppuna kesäkeittiön pienen yrttimaan kanssa ja alustelin keittiökompostia valmiiksi kesän haasteita vastaan. Muodikasta tai ei, hyvä mieli tuli kun sai jotain aikaan :) Ensi viikonloppuna seurannee osa II koska reippaan kuution multakasan ja keittiökompostorin viime vuonna tuottaman mullan siirtely paikasta toiseen ei ole mitenkään erityisen kevyttä puuhaa tällaiselle rapakuntoiselle ;)

Tilanne on nyt seuraava: minulle myytiin pari vuotta sitten väärää tavaraa juurimattona. Nyt kankaasta, jonka päälle olen ryytimaan perustanut pukkasi jo kovasti alle jätetyn vadelmapensaan juuria läpi. Viime kesänä nypin jo taimia reunoilta ja tämän motivoimana ostin syksyllä ihan oikeaa, paksua juurikangasta maata varten. Keväällä sitten... Nyt sitten tuli aika vaihtaa kangas. Olkaa tarkkana jos joudutte ostamaan juurikangasta - se pitää olla tosi paksua, kankeaa ja yleensä harmaata kangasta josta tulee mieleen lähinnä lasikuitu - ei mitään ohutta mustaa katekangasta:)


Penkki on perustettu aika haastavaan ympäristöön ja meni oikeastaan vuosi ennenkuin sain siihen kerättyä kompostorista ja kuljetettua mantereelta pussissa puhdasta (lue: rikkaruohotonta) multaa ja sain sen toimimaan niinkun pitää. Nyt tietysti harmittaa, että joudun tekemään koko perustuksen uudelleen, mutta tuleepa samalla putsattua sitten nokkosen juuria pois. Siirrän myös osan sipulikukista kokonaan pois niiltä alueilta joissa olen huomannut yrttien parhaiten viihtyvän... More herbs! :)

Mitä penkissä kasvaa? Ensin pelkäsin ettei mitään. Saaristossa sataa kesällä oikeastaan tosi harvoin, vaikka pilvistä olisikin. Tuossa paikassa kuitenkin kataja varjostaa pahimmalta paahteelta aamupäivällä ja alla on jonkin verran ihan luonnollista maaperää, joka varastoi kosteutta penkkiä ajatellen. Tihkuletkua ajastimella on käytetty kuumimpana aikana. Alunperin paikalla oli kuitenkin sankka vadelmapusikko, joka mielellään valloittaisi mehevän ruokamullan kokonaan itselleen :) Siksi tarvitaan jotain, mikä pitää juuret loitolla - eli juurimattoa.

Penkissä kasvavat hyvin ainakin timjamit, salvia, rosmariini, lehtipersilja, korianteri(!), kirveli, valtaisiin mittoihin kasvanut sitruunamelissa ja kirsikkatomaatti. Kirveli ja korianteri tulivat penkkiin alunperin ihan itsestään. Kaivoin mullan sekaan vanhan kasvimaan pohjaa (turvetta) ja siellä oli siemeniä jotka vain lähtivät itämään. Ilo oli melkoinen kun rikkaruohoksi luulemani taimet osoittautuivat koranteriksi :) Sen jälkeen sitä on ihan kylvettykin penkkiin. Viime vuonna tosin oli korianterin osalta huono vuosi, oli niin sateista ja kylmää.

Tänä vuonna ajattelin kokeilla penkkiin jotain uuttakin ja vähentää kukkasien määrää... katsotaan miten käy. Vielä on liian aikaista kylvää - lueskenlin siemenpussukoita ja niissä useammassa sanottiin, että maan pitäisi olla vähintään n. +8 asteista. Siinä routaisia kokkareita lapioidessa tuli mieleen, että siihen mennee vielä viikko tai pari ;)


Tähän asti pääsin tällä kertaa. Elän toivosa, että hieman itäneet sipulikukat eivät tykkää ihan kauhean kyttyrää kun siirsin niitä. Suurin osa oli kuitenkin vielä routapaakun sisällä ja sain siirrettyä ne käytännösä kajoamatta juuriin lainkaan. Ensi viikonloppunahan sen näkee onko pinnan päällä vaan ruskeita karoja vai vieläkö vihertää. Tuon oikean puolisen vielä myllistämättömän alueen sipulikukat siirsin jo pois kun olivat vielä pieniä. Ensi viikonloppuna nekin joutuisi siirtämään joka tapauksessa. Parempi siis nyt, kun ovat jäässä eivätkä kuki.

Yksi vihreä puska näkynee penkissä tarkkoihin silmiin. Se on kaupasta ruokayrttinä ostamani rosmariini. Viime vuonna näin keväällä istutettu rosmariini kasvoi isoksi ja tuotti hyvin makua keitoksiimme. Rosmariini vielä kestää aika hyvin viileää ja hallaa. Ajattelin tänäkin vuonna ostaa taimet ruokakaupastajos niitä löydän - erityisesti italiasta tuotetut puuvartiset toimivat hyvin ja ovat paljon halvempia kuin taimitarhalla.

Opin muuten taas uuden asian - ei kannata istuttaa tällaiseen sekapenkkiin minttua. Kirvelinkään istuttaminen ei ehkä ole hyvä idea, mutta se sentään lähtee irti tupsumaisina mättäinä toisin kuin minttu. Tuossa penkkiä myllistäessä löysin viime kesänä penkkiin istutetun mintun. Se oli kasvattanut Valtavat Juuret (tm) jotka olivat levinneet yli puolen metrin halkaisijaltaan olevana ympyränä joka puolelle. Joku varoittelikin aikoinaan, että minttu valloittaa penkin, mutta silti olin yllättynyt miten se oli villiintynyt. Siirrän mintun johonkin, missä se voi tehdä oman valtakunnan itselleen ja koitan pitää tämän penkin pyhitettynä enemmän näille maltillisemmin leviäville yrteille... Penkki on selvästi liian ravinteikas tuolle mintulle ja sitruunamelissalle, jonka viattoman oloisen ruukkuyrtin jämän istutin toissavuonna penkkiin. Viime vuonna siirsin sen pois, kun se oli kasvanut ihan mielettömän kokoiseksi, melkein puuvartiseksi pensaaksi joka varjosti kaikkea muuta. No, tällaista opetteluahan tämä on.

Jos joku ihmettelee valkoisia reunuksia joita jätin joka puolelle - ne laitan kauniisti sitten kun saan koko urakan loppuun. Ne voi nitoa reunapuihin ja koska juurimatot ovat 2m x 2,60m, tulen tarvitsemaan tuohon ainakin n. 3 mattoa. Silloin nuo saumakohdat tarvitsee tehdä niin,. että jättää kunnolla mattoa päällekkäin. Silti vähän pelottaa, että vadelma luikertelee läpi. Koitan varmaan etsiä loppuosaan mattoa rullatavarana, josta saisi ainakin pitkiä paloja. Tuskin nekään silti kovin leveitä ovat... 3m x 5 m olisi varmaan hyvä... No, täytyy tutkia. Mitäs jos ne teippaisi saumastaan kiinni teipillä joka pitää maailman ja maailmankaikkeuden koossa? ;)

Mutta nyt tuntuu kyllä käsissä ja jaloissa, että on lapioitu päivä! Myös poskissa tuntuu, että aurinkoa on saatu viikonlopun aikana... Huomiseen vaan paranee varmaan. Mutta sitä odotellessa on hyvä haaveilla tuoreista yrteistä pitkälle syksyyn... :)

sunnuntai 19. huhtikuuta 2009

Lammaspaistia ja mansikkasalaattia minttuisella yrttikastikkeella

lampaanpaistia ja mansikkasalaattia

Ehdin jo voivotella, etten varmaan ehdi keksiä mitään haasteruokaa helmikuun haasteeseen kun on niin reissattukin ja kaikkea. Sitten tajusin, että Ameriikassa Food - kanavalla esitetyssä reseptissähän ovat kaikki tarvittavat värit - punaista lihaa, vihreitä yrttejä ja keltaista sitruunaa. Varmemmaksi vakuudeksi lisäsin vielä mansikoita, niin saadaan ihan kunnon punaista kehiin ;) Tätähän piti tehdä joka tapauksessa - miksi ei siis ekaa yritettä nyt!



Reseptistä tuli nyt hieman sovelma, koska avasimme kesäkauden ja pakenimme viikonlopuksi kesäkeittiöömme. Ankarissa saaristo-olosuhteissa esimerkiksi kultaiset rusinat eivät olleet mitenkään saapuvilla kun huomasin niiden ja muutaman muun aineen jääneen mantereelle joten tässä oli sitten elettävä ilman niitä ja kapriksia. Mutta rehellisyyden nimissä seuraavalla kertaa laitan tähän myös kultaisia (keltaisia) rusinoita tai hieman hunajaa. Sitruuna olisi salaatissa tarvinnut jotain makeaa rinnalleen.

Lampaan marinadi & salaattikastike (reilun kilon paistiin & salaatille eli n. 5-6:lle)

4 oksaa minttua
4-5 oksaa lehtipersiljaa (suuria oksia, vajaa 1/3 kuvatusta nipusta)
1 sitruunan kuori ja mehu
2 kevätsipulin vartta
2 dl öljyä
2 kynttä valkosipulia

Lisäksi n. reilun kilon lammaspaisti, josta luu on poistettu ja rasva on pinnassa.

Silppusin lehtipersiljan varsineen kannuun ja riivin päälle mintun lehdet ja silppusin kevätsipulit. Kuorin sitruunan ja puristin sen mehun kannuun. Kaadoin päälle n. 1 dl öljyä, murskatut ja hieman silputut valkosipulin kynnet ja surrasin seosta sauvasekoittimella kunnes se alkoi vähän soseutua (myös vaalentua) ja jatkoin sitten öljyn lisäämistä kunnes seoksesta tuli tasaista ja kauniin väristä. Koska kesäpaikan avaaminen oli jo vaatinut veronsa ennen illalliselle pääsemistä en kyllä tarkasti mitannut öljyn määrää. Sanoisin että sitä meni n. 2 dl - mutta ei se ole niin tarkkaa oikeasti.

Sitten tarvitaan sellainen kiloinen tai vähän reilu lampaan paisti - ei se niin tarkkaa ole. Luun poisto oli jättänyt paistiin keskelle reiän. Avasin paistin tasaiseksi (kapeimmasta kohdasta lihaa, niin, että rasva jää koskemattomaksi. Halusin grillata lammasta pääasiassa rasvapuoli alaspäin (koska kestää paremmin grilliä). Muutenkin avattu, littana paisti kypsyy nopeammin kuin pyöreä möykky. Sellaisia luullisia lampaan paisteja olemme grillailleet epäsuoralla lämmöllä pitkiä aikoja koko ajan valellen... Mutta se onkin jo toinen tarina.


Kun olin avannut lampaan, kaadoin sen päälle n. puolet marinadista / salaatinkastikkeesta. Sitten annoin lampaan maustua kunnolla, kuitenkin vähintään 20 min ja yritin saada paistin lämpenemään edes hieman vielä talvikosteassa ja viileässä mökissä viemällä sen takan viereen odottelemaan.



Mansikkainen ja minttuinen kikhernesalaatti (n. 4:lle)

yksi iso keräsalaatti (tai parin salaatin jämät kuten mulla tällä kertaa)
8-10 mansikkaa
n. 2 dl keitettyjä kikherneitä
1 kevätsipuli
1-2 vartta minttua lehdet riivittynä
(1 avokado - lapsi ei tykkää niin jätin pois, olisi sopinut hyvin)
(1 dl kuumassa vedessä (10-15 min) turvotettuja kultaisia rusinoita valutettuna ja silputtuna tai lisää salaatin kastikeosaan hieman hunajaa)


Minulla oli vielä edelliseltä päivältä jääneitä kikherneitä, jotka olin keittänyt ja freesannut nopeasti voissa porkkanapalojen ja timjamin kanssa. Päätin kierrättää ne salaattiin. Jos haluaa porkkanaa laittaa niin se sopii salaattiin hyvin, pakollista se ei kuitenkaan ole. Eli:

Keitä liotetut kikherneet kasvisliemessä tai ota valmiita kikherneitä purkista. Jos käytät purkkiherneitä niihin on hyvä valuttamisen jälkeen hieman kaataa salaattikastiketta ja käännellä siinä, että saavat makua.

Revi huuhdottu salaatti tarjoiluastiaan kerrokseksi. Pilko päälle kevätsipuli ja kaada kikherneet. Pilko päällimmäiseksi mansikat ja revi mintun lehdet. Juuri ennen tarjoilua pirskota salaatinkastike salaatin päälle. Tarjoa lampaan kanssa.



Lampaan paistaminen grilissä on hyvin epämääräinen taitolaji. Koska lammas on nyt herkässä yrttimarinadissa se tykkäisi eniten maailmassa tulla paistetuksi parilalla tai kaasugrillissä. Koska oli vuoden eka kesäkeittely, me kuitenkaan emme mitenkään malttaneet luopua hiiligrilliajatuksesta pistimme lampaan hiiligrilliin öljyisine kastikkeineen päivineen. Tämä tietysti tarkoittaa valtavia lieskoja aina kun grillin avaa. Kannattaa varautua tukevilla välineillä, hyvillä käsineillä ja mahdollisesti apurilla laittamaan kantta päälle aina kun leimahtaa liikaa. :)

Alunperin kokkiohjelmassa kehotettiin paistamaan rasvapuolta parilalla kunnes se on kauniin värinen - eli muistaakseni noin 18-20 min (välillä kurkistellen pinnan väriä). Sen jälkeen paistetaan nopeasti lihapuolta. Sitten paistin annettiin vetäytyä 10 min ennenkuin sitä leikataan. Ta-daah, rosee paisti! (ja jos aika ei riitä, paista vähän lisää)

Grillissä paistia tehdessä Kaikki Riippuu (tm) kovasti grillistä, kuumuudesta ja kokin havainnointikyvystä (lue: nautittujen grillausjuomien määrästä). Idea on kuitenkin sama, lihaa paistetaan ensin hurjasti rasvapuolelta ja sitten vain nopeasti toiselta puolen. V töksii lihaa silloin tällöin lastalla kunnes se tuntuu sopivan kimmoisalta. Toiset sanovat ettei näin saa tehdä, mutta jätetään uskonnolliset ja aattelliset keskustelut johonkin muuhun juttuun - hyvää lammasta olemme aina lopulta saaneet ;)

Aikoja en siis osaa sanoa tämän tarkemmin. Kyllä meilläkin kävi niin, että nostimme jo lihan pois grillistä (kun oli niin kovin kuuma grilli) ja jouduimme vaan yhdestä kohtaa katsomaan, mitä lihalle kuuluu. Ei ollut sopivaa ja veimme lihan tyynesti takaisin grilliin viideksi minuutiksi. Lopputuloksen näette sitten kuvassa. Hiiligrillistä tulee kyllä upea aidon savun maku lihan pintaan, mutta herkät yrtit pääsevät enemmän oikeuksiinsa jos käyttää kaasugrilliä tai parilaa. Huomasin sen konkreettisesti viime kesänä kun kaikenmaailman Laitteita (tm) rakastava V halusi hankkia mökille suurempia illanviettoja varten myös helppokäyttöisen kaasugrillin. Herkät yrttimarinadit maistuvat ihan toisella tavalla kaasugrillistä tullessaan. Oikeastaan kyse on kyllä makuasioista...

Ennen lampaan tarjoilua sivelin vielä vähän kastiketta paistin pintaan ja annoin sen vetäytyä kunnolla.

Kastikkeen yhdistelmä (minttu + lehtipersilja) toimi ihanasti, mutta seuraavalla kerralla haluan salaattiin jotain hieman makeaa mukaan tuomaan täyteläisyyttä. Sitruunaa on marinadiin sopivasti, mutta salaattikastike olisi voinut olla vähän pehmennetty jollain makealla. Upean raikasta se kastike kyllä oli. Siitä huolimatta, rusinoita tai hunajaa kehiin sanon minä.


Ruuan kanssa joimme punaviiniä - Caliterra Tributo Shirazia joka sopii muuten grillatulle lampaalle todella, todella hyvin :) Eikä edes haitannut, vaikka viini oli aavistuksen viileää. Caliterran Cabernet on myös hyvää, mutta mielestäni tämä Shiraz on parempaa ja etenkin lampaalle se oikea valinta.

p.s. Codorniu on tehnyt juhlavuosipainoksen kuohustaan. Se oli loistavaa - kuplat olivat tosi pieniä ja maku täyteläinen. Ainakin me tykkäsimme siitä suuresti:)

perjantai 17. huhtikuuta 2009

Chelsea Market - New York - edelleen...



Glorian ruoka & viini kolahti eilen laatikosta - ne, jotka ovat tätä lukeneet ajatuksenaan mennä käymään nykissä - kannattaa ehdottomasti vilkaista GR&V:n sisälle ennenkuin paiskaa oven takanaan kiinni - siellä on vinkkejä vähän kauempana olevista paikoista, lähinnä Brooklynistä. Siitä olisi varmaan löytynyt meille vinkkiä kun harhailimme Cony Islandilta ruokapaikkaa etsimään :)



Kohta nänä nykijutut alkavat jo loppuakin ainakin tänne ruokapuolelle ja päästään taas kotikokkailemaan... :) Pari paikkaa on silti vielä, joista ajattelin mainita. Toinen niistä on Chelsea Market. Pädyimme sinne yhdistetylle aamupala& lounaalle ennen MoMAa. Meillä oli hieman kiire, kun nukuimme pommiin - mutta ehdimme ilti yödä salaattia ja kalkkunaa sekä napata muutaman kuvan leipomoista joita siellä oli. (kuvat eivät nyt ole ihmeellisiä kun nappailin niitä pokkarikameralla ikkunoiden läpi ;) Mutta idea välittynee... Paikassa oli tosi hauskoja sisustusideoita, katsokaapa vaikka näitä hissin ovia:)




Paikka on kuulemma myös ammttikokkien suosiossa - tulevat hakemaan sieltä tarvikkeita. Olin jotenkin odottanut alueeltaan suurempaa paikkaa, jossa olisi aitoon tukkumyyntityyliin vettä norumassa kohti viemäreitä lattialla - tai paikallista Hakaniemen hallia :) Ei. Paikkahan oli moderni ja suorastaan tyylikäs. Ravintoloita oli paljon ja suunnistimme vaan ruokalistaa vilkuilemalla ravintolaan jonka nimi oli Friedman's lunch.


Täällä palvelun taso ei mitenkään huimannut, toinen tarjoilija otti ohitsemme jonosta kolmen hengen seurueen vaikka tulimme ennen heitä (ja pöydät olivat saman kokoisia), tarjouksen antaakseen piti olla siinäkin määrätietoinen ja minusta tuntui, että salaatissani ei ollut mitään kastiketta - vaikka siinä piti olla jotain lime vinagrette -kastiketta. (tarkistin jälkeenpäin listasta)



Ruoka sinällään oli ihan hyvän kuuloista - V:n kalkkuna rosmariinisella mangokastikkeella ja paahdetuilla ruohosipulisilla porkkanakuutioilla oli kyllä parempi valinta kuin oma madagaskarialinen salaattini. Tosin V:n mangokastike oli aika makeaa, ettei sitä pystynyt mitenkään syömään kaikkea. Näin jälkiviisaana todettakoon, että ehkäpä se salaatti yritti olla kovin terveelinen... Mutta kun mielessä oli runsas ja rikas salaatti mangoilla, avokadolla ja grillikanalla oli se vähän kuivakka esitys.

Paikan täyteyt leivät näyttivät kyllä ihan jumalaisilta ja listalla oli myös talon mehu, jota ruokaillessamme moni tilasi. Sitä tuli suuri purkki ja se näytti enemmän hedelmäsmoothielta kuin mehulta. Mutta varmaan ihan hyvää.


Kaikenkaikkiaan marketti on käymisen arvoinen aamupala tai kahvipaikka - leipomoja oli paljon ja kauppoja, jotka myyvät Ihanaa Bonkkia ;) Saippuoita, karkkeja, levontatarvikkeita, mausteita, lastenvaatteita, ruokaa... kaikkea.

Jotain pientä löytyi itsellekin kotiin viemiseksi, vaikka en ehtinyt ihan hurjasti kierrelläkään - oli kuitenkin perjantai ja MoMA oli menossa aikaisemmin kiinni. Tuo meet packing distirict on muutenkin modernisoitunut kivasti ja tutkittavaa olisi ollut sielläkin. Ihan viihtyisän oloista paikkaa, nykyään.



Se mikä jäi mietityttämään on, että mitä ihmettä nuo munat tuossa pullassa ovat? Ihan vaan värjättyjä munia? Vai marsipaania (ja korvattu paiston jälkeen tms?) Väriä oli siirtynyt sen verran että luulen niiden olleen uunissa pullan kanssa... Omituinen konsepti vaikka kivan näköinen... :)

keskiviikko 15. huhtikuuta 2009

Pekingin ankkaa - Peking Duck House in Chinatown (New York)


Pakkohan sinne legendaariseen Chinatowniin oli mennä käymään, vaikka kuinka päin asiaa ajattelisi. Loman jälkeen sitten paluu ruotuun syömisten suhteen.

Kyllä, ähky siitä tuli mutta kannatti se kokea :)



Selailimme nettiä ennen lähtöä toivoen että löytäisimme jotain kehuttuja ravintoloita. Hieman toivoin että löytäisin myös jotain "contemporary American-Chinese" -osastoa vaikka joku teistä saattaakin huutaa että pyhäinhäväistys. Pieni selitys tähän väliin: Olin aikoinaan kuukauden työkeikalla San Diegon alueella ja sattumalta päädyin siellä paikalliseen contemporary -kiinaruokapaikkaan. Se oli ihan mielettömän onnistunut konsepti, sechuan ja hunajamarinoidut katkaravut tarjoiltiin ohrasuurimoiden (vai tumman riisinkös se oli?) kanssa. Mausteet olivat itämaisia, vähän makeampia ja ihanan rapeita. Sellaista ruokaa en ole syönyt ennen enkä jälkeen.

No, tällaista paikkaa emme nyt löytäneet mutta sen sijaan hyväksi mainitun ja tunnustetun ravintolan, joka valmistaa perinteistä Pekingin ankkaa.


Palvelu oli hyvin kiinalaiseen tapaan lyhytsanaista ja nopeaa. viereisissä pöydissä lounasti kiinalainen äiti poikineen ja ihmettelin miten monta ruokaa hän oikein aikoo syödä - pieni ihminen... Sitten valkeni, he tilasivat monta ruokaa, maistelivat niitä vatsansa täyteen ja loput pakattiin kotiin, perheelle vietäväksi. Ilmeisen monesa muussakin pöydässä oli sama meno. Eikä ruokaa voi kyllä moittia - noin varmaan tekisin itsekin.

Tavallaan oli sääli, että meitä oli vain kaksi ruokaa jakamassa, naapuripöydän kasvislisäkkeet olivat herkullisen näköisiä. olisi ollut mukavaa, jos meitä olisi ollut vaikka neljän hengen seurue - olisi voinut tilata paljon erilaisia ruokia ja maistella. Tai jos hotellissa olisi ollut jääkaappi... tai... Joka tapauksessa otimme alkupalaksi yhden annoksen dumplingseja ja pääruuaksi kuuluisan ankan. Mielenkiintoisia juttuja listalla olivat myös kaikki lamamsherkut ja tuoreet merenelävät, mutta ankasta ja dumplinseista (joita jäikin yksi) tulimme ihan ähkytäyteen.



Neljälle hengelle myytiin ankkamenua, johon oli sitten nivottu kaikkea muutakin ruokaa yllin kyllin. Ankkaa myytiin myös kahdelle hintaan yksi ankka - 40 dollaria. Mukaan kuului valtava läjä lettuja ja kastiketta sekä purjosilppua.




V sanoikin että mitäs luulet, jos sellossa myytäisiin kokonaisia ankkoja kahdelle 15 euroa nenu - olisiko kysyntää? :) Epäilimme, että Suomessa lettuja olisi jotain ehkä juuri ja juuri kuusi ja ankastakin olisi kadonnut puolet tuohon hintaan. :)



Kaikki ruuat viimeisteltiin näytöstyyliin pöydällä ruokasalin puolella. Voin kertoa, että kokin veitsenkäsittelystä näki, että ekaa kertaa ei oltu asialla.



Letut olivat aika isoja, niin että helpoimmaksi tavaksi syödä tuli lastata letulle sopiva määrä ankkaa, kastiketta sekä purjo-kurkkusuikaleita. Sitten reunat ja pohja sisään ja tiukka rullaus. Rullaa pystyikin jo sitten käsittelemään puikoilla ... tai sormin. :)



Ankan nahka on muuten todella rapeaa ja samalla liha kuitenkin pehmeää ja mureaa. Talon oma kastike on makeaa ja vahvaa. Hyvä idea oli myös pilkkoa purjon sekaan tuorekurkkua, joka toi ankkaan raikkautta mukavasti.



Paikka oli siisti, tärkätyt liinat vaihdettiin jokaisen ruokailun jälkeen ja ravintolassa oli mukavan viileää. Tee oli hyvää ja ilmapiiri moderni, vaikka syömämme ruoka oli varsin perinteistä ja herkkua. Ankkaa 40 dollarilla - kahdelle, kolmelle tai neljälle - muiden ruokien määrästä riippuen. Voisin mennä isolla porukalla uudelleen!

tiistai 14. huhtikuuta 2009

Spotted Pig - Greenwich Villagen gourmet-pubi (New York)


Possuun me emme varsinaisesti mitenkään eksyneet. Sitä oli suositeltu V:lle ja pienen googletuksen jälkeen meille selvisi, että se on suuresti muidenkin ylistämä pubi, jolle on myönnetty Michelin -tähti. En edes usko, että pystyn mitenkään tekemään oikeutta paikalle tällä jutulla, mutta jos sanon, että se oli juuri sellainen paikka minne haluan mennä viikonloppuisin niin kertooko se tarpeeksi? :)

Pukukoodi oli "absolutely none", joten risteilyn ja Intrepid - reissun jälkeen raahauduimme ravintolaan niine hyvinemme - lenkkareissa ja repun kanssa. Täytyy heti alkuun sanoa, että tämä on ainoa ravintola johon menimme reissun aikana kaksi kertaa. Viimeisenä iltana totesin V:lle että sitä possua oikeasti jää kaipaamaan, niin että sinne sitten toiseenkin kertaan - tällä kertaa emme kuitenkaan menneet lenkkareissa :) Mutta asiat järjestyksessä ja palataan vielä ensivisiittiin:

Olimme paikalla n. klo puoli seitsemän kun paikka aukeaa kuudelta. Koko kylämäinen miljöö Villagessa on ihana. Rakastuin siihen heti. Pöytävarauksia possussa ei ole, vaan ihmisiä otetaan sisään siinä järjestyksessä kuin he paikalle saapuvat. Kun pöydät ovat täynnä, voi baariin jäädä odottamaan pöydän vapautumista. Baariinkin voi tilata ruokaa, syömiseen ei välttämättä tarvita pöytää.

Pubi toimi kahdessa kerroksessa. Alakerta on kokonaan baaria ja yläkerrassa on sekä baari, että pöytiä. Yläkerrassa on sisustuksellisesti tosi kiva idea, baari on kolmassa jossa tarjoilijoiden taakse on jätetty ikkunat. Niistä näkyy ilta-auringon lasku ja koko sali muuttuu kullanväriseksi ilta-auringon säteissä. Kuulemma se ei työergonomian kannalta kuitenkaan ole täysin optimi ratkaisu ;)

Kaikki tarjoilijat olivat pukeutuneet teepaitoihin ja lenkkareihin tai tytöt kesämekkoihin. Henkilökuntaa oli niin paljon, että palvelu toimi vaikka pieni ravintola oli jo puoli kahdeksan aikaan ihan tupaten täynnä. Henkilökunnan määrä ei kuitenkaan pistänyt yhtään silmän, koska kaikki olivat pukeutuneet asiakaskuntaan sulautuvasti. Koska paikka oli niin hurjan viihtyisä ja saimme heti alkudrinkit nenumme alle, sanoimmekin tarjoilijallemme heti alussa, että meillä ei ole enää tänään mihinkään kiire. Tarjoilija sanoikin, että myös he tykkäävät ottaa aikansa ruuan tekemisessä - mitään ei tule keittiöstä ulos alle 20 min.

Muutenkin possuun menoon kannattaa varata aikaa. Jos et ole paikalla heti kuuden jälkeen, joudut odottamaan pöytää. Lauantaina, kun menimme vähän myöhemin, n. seiskan pintaan ehdimme juoda pari drinkkiä ja syödä pikku kipolliset paahdettuja manteleita ja marinoituja oliiveita pöytää odotellessamme - eli odottelimme hieman reippaan tunnin. Pöytää ei ole pakko jäädä odottamaan ravintolaan jos virtaa riittää vaikka Villagen kauppojen koluamiseen pöydän odotteluaikana - erityisesti silmiini sattui ihanan näköinen kenkäkauppa: Shoegasm ;)



Ravintolan ilmeisesti kuuluisiin ruokiin kuuluvat ricottapallerot, jotka juhotetaan kevyesti, kypsennetään nopeasti kiehuvassa vedessä ja päälle valutetaan ruskistettua voita ja riivitään tuoretta salviaa. Pitihän sitä kokeilla. Koska Ricotta on melko raskasta otimme sen kanssa paahdetun fenkoli-radicchiosalaatin parmankinkulla. Alkuruuan kansa tarjoilija suositteli rieslingiä, jota otimme lasilliset. Mitä tähän voi sanoa. Pysähdyn, mietin enkä keksi sittenkään muuta kuin absoluuttisen ihanaa.



Etenkin fenkolin kanssa käytetty tuore kirveli oli minusta ihan loistava ajatus. Tätä teen kyllä kesällä mökillä! Myös radicchiosta oli saatu jotenkin ihan älyttömän paljon parempaa kuin oma kokeiluni joskus taannoin. Kuivattu kinkku oli tietenkin myös laadukasta ja ihan todella hyvää. Ja pallerot - ihania. Itse asiassa nämä kaksi ruokaa olivat kuitenkin ne parhaat alkupalat joita söimme. Tai no, tekivät minuun suurimman vaikutuksen :) Tai no, nyt kun muistelee vielä lisää niin toisella visiitillämme maistettu päivän erikoinen - maksasta ja possusta tehty makkara oli myös ihan tajunnanräjäyttävän hyvää. Se oli ihan erilaista kuin kuvittelisi, mutta yksinkertaisesti hyvää. Olisikohan siinäkin ollut possun päätä seassa?



Pääruuaksi söimme kania ja päivän erikoista, eli sianpäätä linssipedillä. Sianpää oli paahdettu ensin hiljalleen ja sitten irtoava liha oli muokattu pihvin muotoon ja uppopaistettu. En ollut koskaan aikaisemmin syönyt sian päätä ja se oli ihan taivaallista. Kun tarjoilija tuli kysymään miltä maistuu, muikistelin naamani siihen malliin että V sanoi että se luulee että sä haluat mennä sen kanssa naimisiin ;) Tarjoilija kieltämättä ymmärsi ilman sanoja sanoi: "oo, okei..." ja pakeni takavasemmalle ;)




Myös kani oli ihan järkyttävän mehukasta ja hyvää. Yrttinen (ja paljon umamia sisältävä) kastike sekä tuoreet, annoksen päälle ripotellut fenkolin varret sopivat kanin kaveriksi enemmän kuin hyvin. Ylimääräiset lisäkkeet skippasimme kokonaan, vaikka päivän erikoinen, kermassa haudutettu pinaatti possun tyyliin ei kuulostanut mitenkään pahalta. Ajattelimme kuitenkin, että haluamme päästä tänään jälkiruokaosastoon asti!



Pääruuan kansa otimme pullon punaviiniä - Zinfandelia jota kohtaan meillä oli suuret epäilykset, eli onko se mistään kotoisin, kun jenkkien zinfandelit tahtovat olla joskus aikamoisen keveitä. Maistettuamme viiniä totesinne että tässä oli runsaasti mustapippurista makua ja silti koko rakenne oli pehmeä ja ihana. Oikein nappisuositus taas tarjoilijaltamme joten tilasimme sitä pullon :)



Jälkiruokaan mennessä olin jo niin tarjoilijamme ammattitaidon vakuuttama (lumoissa?), että hänen suosittelemansa bantoffee ei ollut mitenkään vaikea valita. V otti sitruunatorttua pelätessään hieman bantoffeen dulce de lecheä - jota oli valutettu banaanikerrosten väliin. Päällä kermavaahtoa ja tomutettua kaakaota.



Vaikka sitrunatortussa ei ollut moitteen sijaa, vedin silti tällä kertaa pidemmän korren ja seuraavan vierailun lopuksi äklömakeita pelkäävä V otti itselleen bantoffeen kun minä söin jumalaista jauhotonta, appelsiinilla mautettua suklaakakkua.... ;) Tähän kuuluu nyt sanoa "om nom nom". :)

Kun sitten saimme ruuan päälle vielä mieleemme kokeilla paikan olutvalikoimaa tuopin verran tarjoilija kertoi että olimme niin mukavia vieraita että hän tarjoaa tuopit. (Hän selitti, miten naapurissa oli ollut joku seurue, joka oli ilmoittanut että heillä on puoli tuntia aikaa ja ollut ihan hirveässä kiireessä koko ajan. Ilmeisesti possussa kiireettömyys on hyve.) ...Ja hyviä oluita olivatkin! Käsin vedetty olut oli etenkin ihan älyttömän samettista ja ihanaa alea. ... ja koska ei ollut kiire vielä pari paikan erikoista drinkkiä kokeiluun ennen kotiin vappumista. Tämän suorastaan humalluttavan illallisen jälkeen otimme ensimmäisen kerran taksin hotellille - koko visiitin aikana ;)

Ja parasta oli, että kun seuraavan kerran ilmiinnyimme paikalle, tarjoilija tunnisti meidät heti, tarjosi välittömästi drinkit baarista ja tuli juttelemaan mukavia. Ja pöydän vapauduttua palveli meitä koko illan taas rentoon ja hauskaan tyyliinsä.

Eirityisesti vakuutti molemmilla visiiteillä, että tarjoilija osasi kertoa ihan prikulleen miten ruoka tehdään ja mitä siihen tulee, mikä viini käy sen kanssa ja oli oikeassa koko ajan ;) Illan erikoiset olivat jälleen kokeilemisen arvoisia ja koko homamsta jäi hyvä maku suuhun ja mieleen. Tällaisen paikan voisi joku perustaa Espooseenkin - no, vaikka Helsinkiinkin - johonkin lähelle!

Koko (todella) pitkän kaavan mukaan vedetty illallinen kahdelle kaikkine drinkkeineen, viineineen, ruokineen ja jälkiruokineen n. 200 dollaria. Kokemus: priceless. Loistojuttu.