Yhtä juhlaa...

Meillä on nyt juhlittu oikein urakalla, sillä mummu täytti 90v ja musta tuli täti sekä esikoiskirjailija melkein peräjälkeen. Mutta mikäs sen parempaa kun juhlia tällaisia liikuttavia ja iloisia juhlia.

Sisareni sai tammikuussa pienen tytön ja pikkuinen sai nimen hyvin perinteisin menoin kotona pidetyssä pienessä kastejuhlassa. Perinteiseksi suvussamme näyttää muodostuvan myös remontti, sillä muistan kun ennen sisareni ristiäisiä laitettiin isän kanssa tapettia seinään, I:n ristiäisiin tehtiin Mimmun kanssa remppasiivoa ja pakkohan se oli Mimmunkin hankkia uusi asunto ja remppa ennen ristiäisiä;) Näin se vaan näyttää menevän. Olisikohan sitä juhlan tuntua lainkaan jos ei oikein kunnolla Suorita (tm) ? :)

Äiti toi kotikotoa maljan, jossa vuosia sitten kastettiin sisareni, nyt hänen lapsensa. 

Ja sen verran oli hässäkkää ilmassa julkkareidenkin järjestämisen tiimoilta että en edes kuvitellut jotta ryhtyisin kakuntekoon. Halusin silti edes jotenkin olla avuksi, vaikka Mimmulla oli selvästi homma minua paremmin hanskassa. Olin bongannut netistä Tampereella upeita fantasiakakkuja tekevän Kakkutaikurin ja ehdotin Mimmulle jotta mitä jos tilataan kakku, oikein hieno kakku, mä voin ostaa sen ristiäislahjaa jos sä speksaat millaisen haluat. Sisareni oli heti juonessa mukana. 

Ja olihan se absoluuttisen upean näköinen kakku, kertakaikkiaan! En tiedä olenko ikinä nähnyt missään bileissä yhtä hienoa kakkua. Enkä koskaan kuvittelisi saavani aikaan samanlaista. Ja vaikka olisin saanut jostain ylimaalliset kyvyt, mikä stressi tuollaisen kuljettamisessa olisi ollut Espoosta Tampereen ja Kangasalan rajamaille. Voin vaan kuvitella kun olisin nirhannut voiveitsellä ranteita auki kun kakku olisi ollut vino kuin pisan torni.

Kakun sisällä oli mango- ja mansikkamousset jotka olivat rakenteeltaan ihan unelmakevyitä ja täydellisiä. Mimmu sanoi, että moussejen lisäksi väliin olisi saanut myös halutessaan hedelmäpaloja ja kastikkeita. Retrospektiivissä eli jälkiviisaina pohdimme, että ehkä jotain kastiketta olisi kannattanutkin pyytää, sillä koska kakku haettiin juhliin samana päivänä kun se tarjottiin, pohja ei ollut ehtinyt kostua vielä yhtään. Mimmu sanoi, että seuraavana päivänä kosteus oli jo tasoittunut miellyttävästi. Kastike olisi voinut auttaa asiaa. Tällaiset näyttävät, amerikkalaistyyppiset kakut ovat nyt varsin muodikkaita ja niitä tuleekin ihailla kuin taideteosta. Silti myös äitini tekemä, paljon kotoisampi Kurikkalainen pitsikakkukin teki kauppansa, eikä syyttä. Se on superherkullista. Ja kun toskakuorrutus on vielä yön aikana pehmentynt hieman, herkku on kuin poutapilveä söisi. Tiedoksi muuten että äitikin tapaa laittaa kastikkeeseen vähän sitruunaa, vaikka toiset sitä kerettiläisenä pitävätkin. Minustakin se sopii ja raikastaa muuten aika kermaista kakkua.

Kakuissa tuntuu, että se on aina vähän kompromissi maun ja näyttävyyden välillä; vaikka täytteet olisivat kuinka herkullisia tahansa, kreemi ja kasvisrasvapohjaiset meltsit joilla ulkonäkö tehdään eivät tietenkään voi maistua samalle kuin kermavaahto, voilla tehty toskakuorrutus tai aito suklaa. Mutta puheenaihettahan tällaisesta kakusta riittää pitkäksi aikaa. Tällainen 30 hengen fantasiakakku maksaa 100e, mikä on varsin kohtuullinen kun ottaa huomioon koristeiden vaatiman käsityön määrän. Kyllä multa itseltänikin menisi tuollaisen kakun tekemiseen monta tuntia.

Ristiäislahjaksi sisareni pikkuiselle ostin myös #oldandbeautiful verkkokaupasta Auran kultaeppien pienen perhosrintaneulan. #ristiäiset #blogissa

A post shared by Nelle & Mimmu (@siskotkokkaa) on Apr 2, 2017 at 6:07am PDT

Pinkit macaronsit jotka kuvassa näkyvät, ovat sisareni omaa käsialaa. Ehdotin kyllä, että voin kysyä jos Minttu suostuisi tekemään niitä, mutta nuori äiti oli saanut päähänsä että macaronseja on tehtävä omakätisesti. Mistähän lie perinyt tämmöisen jääräpäisyyden.... ;) Ja sisaresta polvi paranee selvästi, koska niistä tuli ihan täydellisiä. Sen verran toimin takapiruna, että aika vahvasti suosittelin käyttämään Mintun ohjetta, hän kun on ihan macaronskuningatar. Niin Mimmu tekikin, tosin täytteeksi tuli lemoncurdia ja valkosuklaaganachea. Ja kuoret tehtiin etukäteen ja pakastettiin. Hyvin toimi, eivätkä vettyneet yhtään.

Mimmun tuleva anoppi toi mukanaan myös upeita karjalanpiirakoita ja niin olivat tasaisen kauniita että luulin niiden olevan leipomosta. Ei edes käynyt mielessä että joku osaisi tehdä niin samanlaisia ja kunnollinen kuva jäi ottamatta. Herkullisiakin olivat juhlavan, vatkatun munavoin kanssa.

Hienot juhlat niistä tuli, liikutukselta ei voinut välttyä ja ihan on pikku O sisareni näköinen. Onnea vielä, murut.

Banaanileipä

Jos ne banaanit olisivat olleet yhtään kypsempiä, ne olisivat valehtelematta varmaan  madelleet ihan itse bioastiaan. Ne olivat pikimustia ja pehmeitä. Yhden kuoressa taisi olla jo homeläikän alkuakin. Ainoa syy, että edes haaveilin niiden avaamisesta oli jokin Netfilixistä talvella nähty kokkiohjelma, jossa huippukokki vakuutti että juuri tällaisia täydellisten ruokaan käytettävien banaanien tulee olla. Ja toden totta, kun leikkasin saksilla vanhan ihmisen nahkaa muistuttavan, kurttuisen ja pehmeän pötkylän, sisältä löytyi ihan oikean banaanin näköinen banaani. Se ei ollut mustaa; pehmeää kylläkin mutta ei mitenkään vastenmielistä ja tuoksui raikkaalle.

Juuri sellaisista toivonsa jo menettäneistä banaaneista banaanileipä pitääkin tehdä.

Tämä on toinen kerta pienen ajan sisään kun päädyn Sikke Sumarin ohjeen puoleen. Edellisellä kerralla tein Siken ohjeistamana Mika Pikkis Tuomolan briossisämpylöitä joista tuli ihan täydellisiä. Niinpä suhtauduin luottavaisesti kun Sikke kertoi tehneensä Nigella Lawsonin banaanileipää menestyksekkäästi. Ja kyllä, olen Siken kanssa samaa mieltä myös siitä, että minusta tämä on kyllä kakku ennemmin kuin leipä, monessakin mielessä. Mutta eipä tehdä termistä ongelmaa, tähän ylikypsät banaanit voi hyvin hukata ja tämä maistuu hyvin vaikka sellaisenaan teekupillisen tai maitolasin kanssa.  

Oikein hyvä siitä tuli, lapsena jenkeissä asunut miehenikään ei keksinyt siitä mitään moitittavaa. Lisäsin taikinaan vähän manteleita murskattuna ja korvasin kaakaonibsit palalla rouhittua tummaa suklaata. Mittasin jauhot vaa-alla grammalleen, mutta vähän jäin miettimään että osan jauhoista (kaksinkertaisessa annoksessa ehkä parisen desiä) olisi voinut laittaa sivuun ja lisätä siitä sitten vasta silmämääräisesti lopuksi. Alkuperäisessä Nigellan reseptissä oli kaksi munaa, Sikellä yksi iso eli jos munat ovat pieniä, käytä surutta kaksi. Tuolla jauhomärällä taatusti onnistuu ja tulee ihan kuohkea kakku, mutta melkein tekisi vähän mieli nipistää siitä jauhosta ja/tai laittaa se toinenkin muna.

Mehevämmän kakusta saa myös kun muistaa kytätä kypsymisaikaa tarkkaan; jokainen uuni on yksilö eli kypsennysaika on aina viitteellinen. Paras kypsyys on kun kakku jää sisältä kosteaksi mutta se ei enää juuri ja juuri tartu puutikkuun. Minun uunissani kakku vaati lisää aikaa; lopuksi peitin sen leivinpaperilla ettei pinta pala.

Minulla oli neljä banaania joten tein reseptin kaksinkertaisena. Lopun kakun voi hyvin pakastaa myöhempää herkuttelua varten, mutta kakku säilyy kyllä hyvin pakattuna viileässä viikonkin... Tai säilyy ja säilyy. ;) Sen verran kakun kanssa kannattaa malttaa, että sen pitää jäähtyä kokonaan ennen kumoamista ja parhaimmillaan se on levättyään hyvin käärittynä yön yli kun maut oikein tasaantuvat vielä.

Tässä siis ohje vaikkapa sunnuntaiaamupalalle!

Nigellan banaanikakku (yksi vuokaleipävuoka)

2 ylikypsää banaania
1 iso kananmunaa (alkup. 2 isoa munaa)
2 dl maustamatonta jogurttia (juoksevaa)
1,20 dl mietoa oliiviöljyä tai auringonkukkaöljyä
325g vehnäjauhoja
200g raakasokeria (tavallinenkin käy)
1 ja 1/4 tl leivinjauhetta
1 tl leivinsoodaa
2 tl kardemummaa
50g suklaanibsejä


Muusaa banaanit haarukalla. Lisää sitten vatkaimella vatkaten munat yksi kerrallaan. Lisää sitten jogurtti ja öljy edelleen voimakkaasti sekoittaen. Yleiskone on tässä kätevä, vinkkaa Nigella mutta myös toinen käsipari myötämieliseltä perheenjäseneltä on hyvä apu.

Mittaa kuivat aineet toiseen kulhoon ja sekoita. Lisää seos taikinaan ja sekoita tasaiseksi.

Vuoraa leipävuoka leivinpaperilla ja kaada seos siihen. Paista 170 asteessa n. 1h (mutta kokeile tikulla jo aikaisemmin, n. 45-50 min kohdalla  kakun kypsyyttä ja ota heti pois kun tikku tulee puhtaana ulos). Meillä 45min kohdalla kakku oli vielä täysin raaka keskeltä.

Peitä kakku sitten leivinpaperilla ja keittiöpyyhkeellä ja jätä jäähtymään vuuassaan.

Hyvin pakattuna kakku säilyy viikon verran viileässä, parhaimmillaan levättyään yön yli.

Karpalounelma, eli Cranberry Bliss Bar kotoisana joulukakkuna

Tämä rikas ja jouluinen leikkokakku (tai kuivakakku muualla kuin pohojammaalla) on saanut inspiraationsa Starbucksin klassikkoleivonnaisesta Cranberry Bliss barista. Kuorrutettu kakkusiivu on erinomainen kahvin tai teen kaveri ja ohje toimii niin pähkinöillä kuin ilmankin. Ja koska kaikki aineet vain sekoitetaan yhteen nuolijalla, kakku on vaivaton ja helppo. Joulun alla sekään ei varmaan haittaa? :)

Tomusokeri on leipojan lumi. Näitä kuvia katsellessa jäin miettimään, että kuusenhavut sopisivat tämän kakun kanssa pöytäkoristeeksi tosi hyvin.

Kehittelin reseptin ruokajournalismiluentojen reseptiikan kotitehtävänä. Koska tarkoitus oli tuottaa julkaisuvalmis resepti lähdin kehittelyyn jostain taatusti herkullisesta herkusta josta halusin tehdä a) sekoita-kaikki-kulhossa - yksinkertaisen kakkureseptin jonka voi leipaista kaikilta löytyvään perinteiseen kakkuvuokaan  b) valita aineet niin että kuka tahansa Suomessa löytää ne olennaisin osin ja c) että kakku olisi niin romanttisen jouluinen, että se sopii näihin joulunalusajan juhliin.

Päätin harjoitella lyhyen ingressin tekoa juttuun ja huomasin, että lyhyt juonto ei selvästi ole mun juttu. Siitä tuli palautetta ;) Niinpä puran kakun teille tässä blogissa nyt tyylilleni uskollisesti, vuolaasti selittäen! Mutta itse resepti sai kiitosta Glorian R&V reseptiguruilta mistä olen varsin otettu. Harvoin sitä bloggaaja pääsee tuollaista palautetta saamaan ja kun se oli vielä hyvää...  :)

Ja joo, vähän mä stressasinkin ja tein kakusta kolme versiota kehitellessäni; kuorrutuksen kanssa ja ilman inkivääriä, kuorrutuksen kanssa ja ilman pähkinöitä (ja jauhetulla inkiväärillä) sekä kerran vielä ilman kuorrutusta mutta lisäsin taikinaan hillottua inkivääriä. Lopussa kiitos seisoo; tuloksena on minusta tosi jouluisa, rikas mutta samalla oman luonteen omaava juhlava leikkokakku, jota kyllä kelpaisi tarjota kahvin kanssa. Valkosuklaa tuo makeutta, pekaanit pähkinäisyyttä ja karpaloilla on rusinoita ja taatelia raikkaampi olemus. Koko komeus vielä kuorrutetaan paitsi ihanan näköisellä, myös herkullisen makuisella tuorejuustokuorrutteella joka koristellaan valkosuklaaraidoilla ja craisinseilla.

Testaillessani huomasin että kakku toimii myös ilman pähkinöitä ja kuorrutteetta, mutta minusta se on kuitenkin parhaimmillaan kuten sen kirjaan tähän alle: kaikilla herkuilla.

Alkuperäinen cranberry bliss bar on myös täynnä sattumia ja siksi pohja on melkein pähkinäisen murentuva. Jos kakkua ei kuorruta, se kannattaa kostuttaa rommi-sokerivedellä (tai vaikka sillä karamellisoitujen inkiväärien säilöntäsiirapilla + rommilla)  ja antaa tekeytyä kelmun alla vähintään yön yli. Porkkanakakuistakin tutusta kuorrutteesta imeytyy kakkuun myös  vielä hieman lisäkosteutta. Hapan tuorejuusto sitruunan kanssa antaa kakulle lisää luonnetta. Kuorrutteeseen laitoin ihan amerikkalaisen paljon tomusokeria, mutta jos se tökkii voit kokeilla lisätä myös sitruunan kuorta tai vähentää vähän sokerin määrää. Tällöin kuorrutteesta tulee raikkaampi ja vielä hieman hapokkaampi.

Karpalojauhe antaa kakulle jäkiruokamaista ulkoasua.

Lisäksi vielä koostettuna "pro-vinkit" kakun tekoon:

• Kakku toimii myös ilman pähkinöitä, jos olet allerginen niille. 
• Jos haluat, voit myös kokeilla pähkinöiden tilalla manteleita jotka ovat klassinen yhdistelmä karpalon ja valkosuklaan kanssa. 
• Stem ginger, eli hillottu inkiväärin juuri (esim. Opies) on pehmeämmän makuista kuin kuivattu ja sokeroitu hillottu inkivääri joka voi olla jopa lähes polttavan tulista. Jauhettukaan inkivääri ei oikein maistunut kakkutaikinasta läpi, joten suosittelen hillotun, siirappiin säilötyn inkiväärin käyttöä. 
• Kakkutaikina ei nouse ihan niin paljon kuin luulisi; siksi ei haittaa vaikka kakkuvuoka tulee lähes 3/4 täyteen taikinasta paistoon mennessä. Normaalisti täytän kakuvuuan n. puolilleen. Tämä ei kuitenkaan tullut kertaakaan yli vaikka mietin vuokaa täyttäessäni että kuinkahan käy. 
• Voitele vuoka huolellisesti, jäähdytä vuoka ja jauhota vasta sitten, niin saat ohuemman jauhokerroksen ja vähemmän jauhopaakkuja valmiin kakun pintaan. Kuumassa keittiössä rasva sulaa ja sulaan voihin tarttuun ihan hirveä määrä jauhoa joka ei näytä kivalta kakun pinnalla. Jos kuorrutat kakun, sillä ei ole nin väliä koska kuorrute peittää... :) 
• Creme fraichea kannattaa käyttää kerman seassa, tulee parempaa kuin pelkällä kermalla. 
• Voit rouhia itse valkosuklaan veitsellä tai käyttää valmiita valkosuklaahippuja. Älä kuitenkaan rouhi valkosuklaata ihan hienoksi jauhoksi, niin että siitä jää kakkutaikinaan kunnolla sattumia. Ehkä n. 1/3 sokeripalaa on hyvä rouhekoko. 
• Kun kuorrutteen jättää vähän pehmeämmäksi, sen saa taiteiltua kakun pintaan. Valumia voi vielä muotoilla vedessä kastetulla lusikalla, jolloin pintaan ei jää huippuja. 
• Käytin koristeluun Ocean Spray - crasinseja, jotka ovat granaattiomenamehussa kyllästettyjä, suuria, mehukkaita ja herkullisia karpaloita. Varsin näyttävän näköisiä ja herkullisia kyllä kakun sisälläkin. Itse kakkuun käytin niitä vaan kerran ja muuten jotain random-sesonkikarpaloa jota löytyi kaupasta myös 300g pusseissa. Jos karpalot ovat päässeet kuivahtamaan ihan hirveän kuiviksi, niitä kannattaa vähän liottaa etukäteen. Kuivahtaneet karpalot imevät kakun helposti kuivaksi, ero on ihan merkittävä. Jos karpalosi eivät siis ole mehukkaita harkitse niiden liottamista muutaman tunnin etukäteen tai kakun jälkikostuttamista ennen kuorrutusta. 
• Valkosuklaaraitoihin käytin apuna sellaista suklaapursotinta, mutta ne voi myös tehdä lusikalla. Silloin suosittelen, että sulatat vähän isomman määrän suklaata niin raitoja on helpompi tehdä ja jos suklaa tuntuu sulanakin kamalan jämäkältä ja hankalasti käsiteltävältä, sekoita siihen pikkuisen kaakaovoita tai max. 1 rkl luraus mautonta öljyä. 
• Tomusokerilla saat kakkuun lopuksi lisää lumisuutta ja jauhettu, kuivattu karpalokin toimii kivasti koristeena...

Karpalounelma eli Cranberry Bliss bar kotoisana joulukakkuna (isoon 2l vuokaan)

1 ½ dl vettä
300g karpaloita (2 pss)
2,5 dl sokeria
200g voita
1 tl (aitoa) vaniljasokeria tai 1/3 tl vaniljahippuja

2 munaa

2,5 dl pekaanipähkinöitä
100g valkosuklaata rouhittuna (tai valmiita valkosuklaahippuja.)
n. 1 dl hillottua inkivääriä hienonnettuna (n. 10-12 hillottua palaa)

n. 4 ½ dl (eli 330g) hienorakenteisempia kakkuvehnäjauhoja
1 tl soodaa
1 tl leivinjauhetta
1 ½ dl kermaa tai kerma-hapankermaseosta (2 osaa kermaa ja 1 osa smetanaa tai creme fraichea)
n. 1/4tl suolaa ("hippunen")


1. Kiehauta karpalot ja vesi kattilassa, lisää mukaan sokeri, voi ja vaniljasokeri tai vaniljahiput. Pienennä lämpöä ja sekoita matalalla lämmöllä kunnes voi ja sokeri sulavat tasaiseksi seokseen. Sirrä kattila sitten syrjään jäähtymään. Laita uuni kuumenemaan 180 C asteeseen.

2. Voitele ja jauhota täysikokoinen n. 2 l kakkuvuoka.

3. Kun karpalo-voiseos on viilentynyt sekoita munat seoksen joukkoon.

4. Rouhi pekaaneita veitsellä leikkuulaudan päällä pienemmäksi ennen sekoittamista taikinaan. Rouhi myös valkosuklaa veitsellä hipuiksi. Hienonna hillottu inkivääri. Sekoita kaikki sattumat viilenneeseen taikinaseokseen.

5. Sekoita keskenään jauhot, sooda, leivinjauhe ja suola.

6. Lisää sitten taikinaan puolet jauhoista ja sekoita.

7. Lisää kerma-creme fraiche seos ja loput jauhot. Sekoita juuri tasaiseksi mutta älä vaivaa.

8. Jaa taikina jauhotettuun kakkuvuokaan tasaisesti ja kypsennä uunissa keskitasolla n. 50 -60 min tai kunnes puutikku tulee kakusta ulos puhtaana.

9. Anna kakun jäähtyä täysin ennen kuorruttamista.

Vinkki: Voit kokeilla kuorrutteen (ja kakunkin) maustamiseen myös pientä määrää appelsiinin kuorta sitruunan sijaan.

Kuorrutus

200g täysrasvaista tuorejuustoa (esim. philadelphia)
7 dl tomusokeria
n. ½ luomusitruunan mehu
n. 50-100g valkosuklaata (riippuu paljonko raitoja haluat)
kuivattuja karpaloita koristeluun


1. Sekoita vatkaimella tuorejuusto ja tomusokeri. Lisää sitruunan mehua vähän kerrallaan vain juuri  sen verran, että massasta tulee hieman levittyvämpää, mutta silti pysyvää.

2. Levitä kuorrute lusikalla jäähtyneen kakun harjalta sivuille valuttaen.

3. Sulata pieni määrä valkosuklaata vesihauteessa ja raidoita kuorrute valkosuklaalla

4. Lopuksi koristele kakku karpaloilla ja nosta kylmään jotta kuorrute asettuu. Ennen tarjoilua voit vielä ripotella asettuneen kuorrutteen pintaan tomusokeria.