lauantai 18. joulukuuta 2010

Anthonyn jalanjäljissä eli Under Bridge Spicy Crab

Typhoon rapu

En oikein käsitä missä välissä V oli onnistunut bongaamaan Hong Kongista meille myös illallispaikan. Viikot ennen reissua olivat niin hektisiä ja sekasortoisia, että minäkin unohdin peruuttaa lähtöä edeltävältä perjantailta yhden palaverin, joka osui päällekkäin toisen menon kanssa. Ja olin vielä lentomatkallakin ihan stressaantunut siitä, miten kaikki jäi ylipäätään niin levälleen ja kesken. Aika vain loppui ja lähdön hetki tuli täysin riippumatta siitä, olenko ehtinyt hoitaa kaiken, siivota asunnon lähtökuntoon ja lähettää joulukortit. Itse asiassa minulla ei ollut vielä ensimmäistäkään asiaa edes pakattuna kun matkaan oli enää vähän alle 12h aikaa.Ja ei, en ehtinyt tehdä edes kaikkia noita asioita ajallaan.

under bridge, hong kongPaikka oli piskuinen, mutta vihtyisä. Meidän lisäksi paikalla oli vain paikallisia.

Vasta Hong Kongissa alkoi stressi vähän helpottaa ja se, että V oli ehtinyt katsoa paikkoja jo vähän etukäteen teki kaikesta ihan mahtavaa. Pienten nokosten jälkeen lähdimme kiertelemään paikalliselle iltatorille, eli night marketille josa meidän lisäksemme pyöri lähinnä valtava määrä eri-ikäisiä paikallisia. Kyllä, ihmiset oikeasti ostavat täältä tavaransa. Ja tarjoa oli kaikkea mahdollista tarot - ennustamisesta, aikuisten viihteestä ja sen välineistöstä taide-esineisiin, koruihin ja pienelektroniikkaan. Osa käsitöstä olisi ollut ihan taidokkaan näköisiä, etenkin syömäpuikoissa olisi ollut paljonkin valinnan varaa.

Markkinat jatkuivat usean kadunpätkän verran ja jokaisella pätkällä tuntui olevan keskittymä aina tietyn tyyppisiä kauppaajia. Eräs kadunpätkistä oli tietysti pyhitetty pikaruualle; tarjolla oli varsin tuoreen ja herkullisen näköisiä simpukoita, äyriäisiä, kotiloita ja kaikkinaisia mereneläviä joita paikalliset olivat kokoontuneet pöytiin syömään. Ellei hysteerisesti pelkää bakteereita, noista pikkupaikoista saisi todennäköisesti hyvää ja autenttista iltamurkinaa.

under bridge spicy crab

Meillä kuitenkin oli suunnitelmana mennä kokeilemaan ravunsyöntiä Under Bridge Spicy Crab - paikkaan joka on saanut alkunsa juuri tuollaisesta pienestä, nimettömästä kojusta kadun varrella. Suosion myötä paikka on muuttanut myös sisätloihin ja käsittääkseni nimi tulee alkuperäisen myyntikärryn sijainnista; siellä sillan alla. :)

Vahvoja, mutta hyviä simpukoita

Ravintola on tullut kuuluisaksi Anthony Bourdanin käytyä siellä taannoin ja ihastuttua sen tarjoamaan tuoreeseen ja yksinkertaisen maukkaaseen ruokaan. Ja koska me olimme väsyneitä ja kaipasimme toimivaa ratkaisua iltaruokintaan suunnistimme mekin sillan alle rapujahtiin.

under bridgen rapuannosAnnos oli valtava, vaikkei sitä tästä kuvasta lainkaan tajua.

Rapu oli niin tajuttioman hyvää, että V sanoi, että sitä syö melkein hätäisesti; aivan kuin joku olisi muka kohta viemässä sen pois. :)

Elävä rapu tuotiin meille näytille ennen ruuaksi laittamista ja saimme hyväksyä piruparan ennen pataan laittamista.

Mausteisuus tehdään asiakkaan tilauksen mukaan ja vahvuusasteita on mieto, hieman mausteinen, keskivahva, vahva ja muistaakseni vielä tulinen. Tarjoilija suositteli mietoa tai hieman maustettua tuliseen tottumattomille ja me otimme keskivahvan. Se oli hyvä, mutta jos yhtään epäilee sitä, kuinka paljon chiliä ruokaansa haluaa kannattaa pelata varman päälle ja ottaa miedompi. Rapu on nimittäin uppopaistettu ja upotettu sen jälkeen chilin kansa paistettuun valkosipulirouheeseen. Kyllä, kaikki kuvassa näkyvä ruskea "muru" on pelkkää valkosipulia ja linnunsilmächilin seosta. Se oli niin pehmeää ja paahtuneen hyvää, että olin ihan varma, että siinä on mukana leivänmurua. Mutta kysyttyämme asiaa tarjoilijalta meille vakuutettiin että se on palkkää tuoretta, hakattua valkosipulia ja chiliä.

Rapu oli raikasta ja aromaattista ja tavattoman sotkuista syötävää :) Katsoimme mallia paikallisista emmekä stressaneet sormin syömisestä; murusia levisi joka puolelle, sormet olivat kauttaaltaan öljyssä ja pieniä hikipisaroita nousi hiusrajaan mutta luoja kun se oi hyvää. Minä imeskelin vielä ravun kuoristakin sitä ihanaa ja aromaattista öljyä jalan lihat nypittyäni.

Tälläistä ruokaa ei vaan voisi saada Suomesta, sanoimme tarjoilijallemme. V hämmästytti tarjoilijaa lähtöaamulta napautulla lumisadekuvalla:"Miten te siellä… tarkoitan, käyttekö te ostoksilla kuitenkin ja elätte normaalisti?" :) Joo, kyllähän me.

kampasimpukoita ja broccolia"annoksessa on vähän koristeena kampasimpukoita" - yeah, right.

Mutta ihan oikeasti; merestä vastanostettu rapu joka on hukutettu ainakin pariin litraan tuoretta, hakattua valkosipulia ja varmaan desiin linnunsilmächilejä ei varmasti olisi Suomessa edes mahdollista. Tai ainakin se olisi hirvittävän hintaista. Ja kuin ei siinä ravussa olisi ollut riittävästi ihmettelemistä niin liskkeeksi tilattujen vihannesten päällä oli pitkästi yli toistakymmentä tuoretta ja ihanaa kampasimpukkaa noin vaan "koristeena" ja alkupalasimpukoita toimitettiin valtava lautasellinen. Ruoka oli hyvää ja Tsing Tao ja Cola jääkylmää.


jämät, hong kongBurb, sanoo hän. :)

Kiinassahan on kohteliasta jättää osa ruasta tarjoilulautaselle ikäänkuin merkiksi, että vatsa tuli täyteen. Niin hyvää kuin kaikki olikin, se ei ollut ongelma. Kolmesta annoksesta jäi kyllä jälkeenkin. Ruokaa olisi ollut riittävästi ja jäämään todennäköisesti vielä kolmellakin ruokailijalla. V sanoi, että hän kyllä ymmärtää, miksi kyseisessä ravintolassa jälkiruuat ovat ilmaisia ;)

Koko lysti kustansi n. 800 HK -dollaria eli noin satasen euroissa. Tippiä jätimme viitisen prosenttia, vaikka ruokalistassa sanottiinkin, että palvelumaksu on sisällytetty hintaan - meistä pidettiin siellä hyvää huolta ja ruoka oli hyvää. Mielellään siitä vähän palkitsikin.

perjantai 17. joulukuuta 2010

Ruokaa Hong Kongissa - eli dim sumeja

possupulla auki

Me lähes juoksimme Peak Tramilta City Hallille. Dim Sumien syöminen oli alusta asti ollut oikeastaan meille se suunnitelma A mutta myös suunnitelmat B ja C. Kaikki muu olikin extempore inspiroitua. Ja nyt olimme kuitenkin hyvää vauhtia myöhästymässä koko showsta.


kattokruunuKattokruunut olivat massiivisia

V oli bongannut City hall Maxim's palacen kehutun Dim Sum - paikan Lonely Planetista jo aikoja sitten. Kirjassa kokemuksesta luvattiin varsin autenttista; tarjolla olisi perheitä, hässäkkää, useita kärryjä joiden kyytiin on lastattu ainakin 60 erilaista Dim Sumia. Nyt ongelmaksi oli vain muodostumassa aikataulu; emme nimittäin olleet vielä Peakille mennessämme muistaneet, että näin viikonloppuisin tarjoilu loppuisi opaskirjamme mukaan jo 10.30 ja kello oli kuin salaa livahtanut 9:30 ja me nautiskelimme kaikessa rauhassa aamukahvia ihan toisaalla…

Jossain vaiheessa olin jo valmis luovuttamaan, sllä kun kello oli jo 10:10 näimme City Hallin, mutta emme tienneet miten sinne pääsee. Hong Kongissa on kyllä rakennettu ihan mukavasti ylikulkuja vilkkaisden katujen läpi ja jalankulkuväyliä katujen reunoillakin löytyy, mutta välillä ne loppuvat kuin seinään, ihan yllättäen ja seisot keskellä suuria, epäystävällisen näköisiä rakennuksia vailla aavistustakaan siitä, miten pääsisit ylikululle, josta todennäköisesti pääset haluamaasi paikkaan. Vielä City Hallin alakerrassa olimme vähän epävarmoja olemmeko tulleet lainkaan oikeaan paikkaan? Ketään ei näkynyt missään ja aulassa oli vain pieni, tyhjä kahvila, jonka tiskin takana hääri kaksi tarjoilijaa. Mutta kysymällä me löysimme lopulta perille.


perheitä odottamassaSalin ulkopuolella oli jonoa tullessa... ja lähtiessä.

Vaikka kello oli jo lähes puoli, paikan ulkopuolella oli runsaasti perheitä, jotka odottivat vuoroaan aamupalalle pääsyyn. Niinpä mekin kysyimme jaetaanko vuoronumeroja vielä ja jäimme odottamaan. Ilmeisesti paikassa vallitsee terve palveluhenki; niin kauan tarjoillaan, kun porukkaa tulee hyvin sisän. Vielä lähtiessämmekin paikalle tuli perheitä jotka saivat uusia ja uusia numeroita.


mehut puristetaan käsinMehut puristettiin käsin.

Sali oli valtava juhlasali, joka oli kalustettu valkoisilla, raskailla huonekaluilla ja valtavankokoisilla kristalikruunuilla. Sitä ei olisi City Hallia ulkoapäin katsottaessa osannut arvata, itse rakennus näyttää lähinnä sellaiselta betonikuutiolta joita suomessa tuotettiin jokseenkin niihin aikoihin kun arkkitehdit itäpasilan piirsivät. Ravintola oli täynnä iloisesti rupattelevia perheitä ja kärryjä työntäviä naisia, joista jokainen vuorollaan pysähtyi viereemme ja tarjosi erilaisia ruokia joita kärrystä löytyi.

ruokakärryKärryjen etuosassa luki, mitä kärrystä saattoi ostaa...

Annoksen valittuamme se tarjoiltiin meille ja kärryjä kuljettava rouva merkkasi listaamme valitun annoksen laskutusta varten. Tämä paikka on ehdottomasti parhaimmillaan isolla porukalla; silloin jokainen voi maistaa vähän kaikkea. Vaikka parhaamme kieltämättä yritimme, meillä V:n kanssa ei ollut tietysti mitään mahdollisuutta saada maistetuksi edes murto-osaa kaikista tarjolla olleista herkuista. :) Joka tapauksessa kaikki mitä söimme, oli loistavaa tai erittäinb hyvää.

possupullaWon-toneja (takana), katkarapurullia (oikealla) ja possupullia (vasemmalla)

Ehdottomaksi suosikiksemme nousivat grillatulla possulla täytetyt pullat (Grilled pork bun), joiden possusydän oli leivottu valkeaan, aivan pehmeään leipään. Jos nyt heittäytyisin suorastaan raamatulliseksi, niin se kuori oli juuri semmoista millaista kuvittelin taivaan mannan olevan; valkoista, pehmeää ja melkein makeaa ja unelmakevyttä leipää joka suli suuhun. Herkkua.


maustettuja mustekalojaNämä lonkerot olivat herkullisia... ja alkoholittomia!

Seuraavaksi eniten pidin ehkä niistä mustekalan lonkeroista joiden päälle oli ripoteltu maustettua suolaa. Hitsi ne olivat tuoreita, raikkaita ja hyviä. Niitäkin oli valtava lautasellinen.

Sitten tarjolla oli kaikkea uppopaistettua; won-toneja (jotka olivat hyviä, mutta ehkä vähän kuivia minusta), loistavia katkarapu-vihannesrullia ja katkarapunyyttejä, joiden nimeä en enää muista. Ne olivat myös Erittäin Hyviä.

Dim-sumKalan "jotain" ;)

Pöydän ehkä erikoisin herkku oli kanaa ja "kalan jotain" ;) V arveli, että se kaalin näköinen tuosas annoksessa on kalan poskista keitettyä "hyytelöä" tai vastaavaa; hyvää se oli, mutta meilel ei ihan selvinnyt mitä kohtaa kalaa se oikesti oli. Keskellä annosta komeili samanlainen kiinalainen sieni, joita olisi toreilta saanut ostaa kuivattuina valtavissa pusseissa.


Karambolamehu

Ja tietysti meille tarjoiltiin teetä ja innostuimme tilaamaan tuoreista hedelmistä puristetut mehutkin brunssillemme - V otti vesimelonimehun ja minä jotain, mitä arvelin Suomessa harvemmin saavan; karambolamehua. ;) Molemmat olivat hyviä ja raikkaita.

Jälkiruokia emme vaan enää kyenneet vaikka niitäkin olisi ollut tarjolla yksi vaunullinen; vaikka nämä nyt yksittäin aika pieniä annoksia olivatkin, näissä oli meille enemmän kuin tarpeeksi voitettavaa. Koko setti maksoi ehkä yhteensä n. 35-40 eur luokkaa (2 mehua, 2 kannua teetä ja 6 pientä ruokaa kastikkeineen) - ei ihan ilmaista siis, mutta hyvinkin kaiken sen arvoista.

Kaksi tyytyväistä turistia taapersi pöydästä onnellisen pallomaisina kohti hotellia. Ei vaan kannattanut antaa periksi.

torstai 9. joulukuuta 2010

On vilinää vilskettä... Ja lähdön tunnelmaa!

POP-design
Ylihuomenna lähdetään Uuteen Seelantiin. Tai ainakin toivon, että pääsemme sinne lopulta jollain konstilla. Tämä viimeiset pari-kolme viikkoa on ollut yhtä hullunmyllyä. Kaikkea on tapahtunut; kiirettä, työtä, suunnitelmia, suunnitelmien uusintaa, lunta, sukulointia ja sukkulointia.

Ja stressattukin on, meillä kun ensimmäinen lentopätkä on tuolla kotimaisella lentoyhtiöllä... No, matkatoimisto on varannut meille lennon myös Blue1:lta, ihan vaan varmuuden vuoksi - toivottavasti sitä ei kuitenkaan tarvitsisi käyttää; se kun tietäisi aikaisempaa aikataulua, epävarmempaa jatkolennolle pääsyä, loistavaa tilaisuutta hukata kaikki matkatavarat ja yhtä välilaskua lisää.

Koitan ehtiä kirjoittelemaan jotain kuulumisia sitten matkan varrelta, mutten uskalla vielä luvata mitään; ensimmäinen viikko kun lähinnä matkailuautoillaan (!) pitkin eteläsaarta, joten internetin saatavuudesta ei ole takeita. Ei edes joka päivä ;)

Ja kaiken tämän hässäkän keskellä joulukortitkin ovat vielä lähettämättä. Tänään keksin, että voisin lähettää ainakin mummolle korttina tälläisen jouluteemaisen POP -designin rätin. Miettikää, kerrankin ihan oikeasti hyödylinen, pestävä ja kierrätettävä kortti:) Niinpä pilaan yllätyksen nyt äidiltä ainakin, koska haluan jakaa idean. Rätit maksavat jotain 3 eur luokkaa per kpl, joten ihan hirveä hintakaan joulutervehdykselle ei muodostu. Nämä tosin eivät mahdu A5 - kirjekuoreen, mikä on vähän tylsää.

Mutta; jos lentoyhtiöt ja reissuinternet sallii, saatte tuokiokuvia matkan varrelta reaaliajassa. Ellei, palataan tammikuussa Valtavan kuulumiskasan kanssa:)

Hyvää, iloista, levollista ja herkullista joulua nyt jo etukäteen ja ...turvallista vuodenvaihdetta. :)

torstai 2. joulukuuta 2010

Näppärä rengasvuoka ja Hommanäsin paremmat hommat.

rallikakku

Tästä tulee ihan lyhyt postaus, koska olen nyt pyrkinyt kunnonkohotusmielessä käymään uimassa (!) pari kertaa viikossa. Kohta olisi taas aika singahtaa, mutta sitä ennen kehun teille ihan loistavaa vuokaa ja glögiä.

Tuo kuvassa näkyvä herttainen kakku on taitavan kälyni käsialaa. Sitä tarjoiltiin V:n kummipojan syntymäpäivillä ja sankari oli selvästi otettu äitinsä urheilullisen rallihenkisestä luomuksesta. Tosin, en tiedä oliko kakusta enemmän innostunut nuoriherra vai vähän vanhemmat pojat, sillä V ja veljensä näyttivät leikkivät autoilla vähintään yhtä suurella innolla kuin sankari itse - ja sitten räpsivät kuvia jyrkänteeltä sortuvista autoista - pojat, pojat... ;)

Mutta asiaan; kakun tekovaiheessa kälyni kyseli suuren rengasvuuan perään, koskapa oli ostanut uuden hienon kakkuvadin ja halusi saada kakun juuri sopivan kokoiseksi. No lopulta kenelläkään ei sattunut sopivaa vuokaa olemaan ja kälyni suunnisti luottokauppaansa Confettiin, josta löysi kuin löysikin juuri optimaalisen välineen.

rengasvuokaVuoka säätyy ihan mihin vaan kokoon ja vaikka pohja paistaessa kutistuisi, voit kiristää vuuan täyttövaiheessa uudelleen tiukaksi.

Juhlissa minä sitten nuuskin laitetta suurella mielenkiinnolla. Kyseessä on siis niinkin kehittynyt innovaatio kuin pitkämäinen metallinpala parilla klemmarilla ;) Eli sellainen kohtuullisen painava teräksinen kakkureunus, jota ammattilaiset käyttävät kakkujen tekoon. Se laitetaan leivinpaperin päälle, tasaiselle pellille jolloin pelti toimii vuuan pohjana. Koska reunus on oikeasti vain suikale metallia se säätyy portaattomasti juuri sen kokoiseksi kuin kulloinkin tarvitaan. Ihan mahtava laite. Miettikää, mikä teoreettinen säästö kaappitilaan saavutetaan kun pärjätään yhdellä vuualla...! (olettaen siis, että luopuu vanhoista...) ;)

Lisäksi, koska reunus on korkea, siihen on helppoa koota hyytymään vaikka minkälainen moussetäyteluomus ja se pysyy kasassa. Lisäksi kun sen reunuksen voi säätää ihan tiukaksi kakkupohjan ympärille, välistä ei taatusti valu yhtään mitään. Ja kun herttainen kälyni vielä tarjoutui nappaamaan minulle sellaisen mukaan kun seuraavan kerran käy Confetissa - arvatkaa vaan oliko minun pakko saada sellainen? ;) Hintakin oli ihan kohtuullinen, 22,90e.

espressokakkuohjeKuvassa pohja näyttää ihan kuohkealta, eikös vaan...

Meinasin jo hehkuttaa vuuasta sen taannoisen espressokakun yhteydessä, kun kokeilin vuokaa ekaa kertaa, mutta kun se kakku ei onnistunut ihan niinku piti, niin annoin veden vähän virrata Vantaanjoessa, ennenkuin lähdin tätä postausta kirjoittelemaan. :) Ja todettakoon nyt erikseen, että se kakun pieleenmeno ei ollut vuuan syy - vuoka toimi hienosti, mitään ei valunut tai tullut reunan ali - taikinasta vaan puuttui leivinjauhe...


Hommanäsin glögiNamiglögiä Hommanäsiltä. Hieno homma! ;)

Ja sitten Hommanäsiin. Ainakin kuvainnollisesti - sillä tuossa loppukesästä ostin Hommanäsin omenamehua ja se oli ihan loistavaa tavaraa. A joi sitä suurella ilolla ja totesi taas legendaariseen tapaansa:" Tämä on ihan ihmeellistä omenamehua kun se ihan oikeasti maistuu omenalle!" ;) Ja kyllä, se ei maistunut päärynälle tai metalliselle vaan ihan oikeasti raikkaalle, hyvälle omenalle. A tykkää muuten juoda mehunsa siten, että kuplaveden sekaan laitetaan ihan vähäsen mehua - siitä tulee melkein kuin limpparia. Erityisen hyvin se sopi minusta tuohon kyseiseen omppumehuun, laimeana seoksena meni tälläiseen aikuisempaankin makuun hyvin.

Kun sitten Stokkalla näin saman kartanon tuottamaa jouluglögiä minun ei ihan hurjan kauaa tarvinnut miettiä. Niin se jäi mukaan kassiini ja voin kertoa että se on ihan loistavaa tavaraa. Ei ehkä kaikista halvinta, mutta jälleen ihan loistohommaa. :)

Vaikka Hommanäsin glögiä ei minulla vielä pyhäinpäivänä ollutkaan, tästäkin silloin pyöräyttämästäni glögistä tuli varsin hyvää. Voit käyttää tähän itse keittämääsi herukkamehua, mutta jos tarvitsee ostaa valmista, ostakaa sitä Ekströmin vanhanajan mustaherukkamehua, se on minusta yksi parhaista mitä valmiina saa. Minusta hyvän glögin salaisuus on vahva ja melko makea mehu, jolloin kuumassa juomassa on kunnolla potkua. Aikuiset voivat sitten terästää juomaa halutessaan - mutta eihän se pakollista ole, sekään. :)

Herukkamehuun tehty glögi

1 osa vettä (esim. n. 7 dl eli 1 ekström - pullollinen)
1 osa mustaherukkamehua (esim. n. 7 dl eli yksi ekström - pullollinen)

1 kanelitanko
1 appelsiinin kuori, esim. sitrusraudalla riivittynä
5-6 neilikkaa
1 appelsiinin mehu (ei pakollista, koska saattaa samentaa hglögin mutta tuo hyvää makua)
(terästettä, esim. VSOP - glögiä)

+manteleita ja rusinoita

Kuumenna kaikki aineet kattilassa ja kiehuta hetken hiljaisella tulella. Maista glögiä ja kun maut ovat mielestäsi tarpeeksi imeytyneet mehuun, tarjoa manteleiden ja rusinoiden kanssa.

Ja vaikkei tästä niin lyhyt postaus sitten tullutkaan, niin nyt uimaan.

keskiviikko 1. joulukuuta 2010

Amerikkalainen sinihomejuusto-pekaanisalaatti

balsamicokastiketta ja sinihomejuustosalaattia


Noin 10 vuotta sitten kävin Ameriikan ihmemaassa toista kertaa elämässäni. Menin kuunteluoppilaaksi oman alani konferenssiin ja muistan, miten silloin linjojani kovasti tarkkailevana nuorena naisena koin ongelmalliseksi löytää mitään syötävää, jossa ei olisi ainakin kolme kertaa niin paljon kaloreita kuin koin tarvitsevani. Ja sitten, eräänä päivänä törmäsin tähän salaattiin. Ja vaikkei se mitään ihan kevytruokaa olekaan...

salaattiaineksiaTaustalla näkyvä pyöreä pullo on Ortallin balsamicoa, johon olen tykästynyt. Oikealla reilun kaupan siirappia.

Ihastuin siihen kerralla. Tähän amerikkalaiseen, hieman makeaan pekaani-sinihomejuustosalaattiin laitetaan paljon pekaaneita, juustoa ja koko komeus lähinnä hukutetaan hieman siirapilla makeutettuun balsamico-öljykastikkeeseen. Salaatin idea on tosi yksinkertainen, mutta makuyhdistelmä on vaan ihan pääsemättömän ihana; se on samalla sekä makea ja rikas että hapokas ja ruokaisa. Pähkinät ja juusto tuovat rapsakkaan salaattiin mukavaa tekstuuria; sekä rouskuvan makeita sattumia että kermaista juustoa.

Ja koska eilen eräs nimeltämainitsematon naishenkilö täytti tasan kymmenettä kertaa 25 vuotta, ajattelin hemmotella meitä vähän suorastaan jouluisilla mauilla ;) Niinpä kotimatkalla käväisin Herkun kautta ja nappasin mukaan pussin parhaan näköistä salaattia, minkä löysin, sesongin tuoreita joulutaateleita ja pari oikein hyvää marmorifilepihviä.


kakkukeisarin leivosRaikas ja hyvä, mutta ehkä aavistuksen liian sokerinen...

...Ja jälkiruuaksi Kakkukeisarin raikkaat passionleivokset sillä jos synttäripäivänä ei elämä voi olla pala kakkua, niin koskas sitten? :)



pekaanit paahdetaanPaahdettaessa öljyssä ja siirapissa pekaanit kuortuvat kauttaaltaan ihanan makeiksi.

Rapsakka salaatti pitää repiä pienehköksi, mutta juuri sen verran isoksi, että se vähän kantaa mukanaan salaattiin murustettavaa sinihomejuustoa. Pekaanipähkinät paahdetaan öljyssä ja siirapissa. Pannuun jääneen tahnan annetaan tarttua jäähtyviin pähkinöihin, niin että niihin tulee ihanasti makeutta. Älä siis hosu pähkinöiden kanssa, vaan anna niiden jäähtyä pannulla paahtamisen jälkeen. Se siirappi on muuten sitä muiden reilun kaupan sokereiden kanssa tuotetestiin tullutta reilun kaupan siirappia, jota käytin nyt ekaa kertaa. Täytyy tässä vielä tarkemmin maistella, mutta minusta se ei ollut yhtä vahvan makuista kuin se normaali siirappi, jota joulun alla käytetään vähän kaikkeen. Toisaalta, näyttää ihan samalle kamalle. Mutta: mikä vaan tumma siirappi käy tähän tarkoitukseen oikein hyvin.

Kontrastiksi ja ryhdiksi salaattiin siivutetaan ihan ohuina siivuina punasipulia. Kastike sekoitetaan parhaasta balsamicosta mitä tarjolla on. Olen viimeaikoina tykästynyt Ortallin Aceto balsamico di modenaan, joka on aika makea ja pehmeän syvänmakuinen balsamicoetikka. Viimeisimmän pullon taisin ostaa Ompusta. Ja sitten makua täydennetään vielä niillä nyt parhaimmillaan olevilla upeilla taateleilla ja suurilla, mehukkailla basilikan lehdillä. Uh ja oh.

Vaikka meitä oli vaan kaksi ja jälkkäriksi odotti vielä leivokset, me söimme melkein koko salaatin. Se oli niin hyvää. Salaatti toimii tällä tavoin lisäkkeenä mutta koska se on niin täyteläistä ja vivahteikasta sitä syö ilokseen ihan sellaisenaan. Hyvän leivän kanssa menisi siis lounaasta, sinkkuillallisesta tai vaikka illallisen alussa hyvänä alkupalasalaattina.

Pihvit vaan pippuroitiin ja paistettiin salaatin kaveriksi. Yksinkertaista, nopeaa ja tosi, tosi hyvää.

sinihomejuusto-pekaanisalaattia ja pihvi

Amerikkalainen pekaani-sinihomejuustosalaatti (2-3:lle)

1 pss sydänsalaattia (2 pientä kerää) tai 1 iso kerä jotain rapeaa salaattia
n. 5 tuoretta taatelia palasteltuna
n. 130g sinihomejuustoa, esim Aura tai Aura Gold, murustettuna
1 pieni tai 1/2 isommasta punasipulista ohuina siivuina
kourallinen pekaanipähkinöitä
pieni nippu tuoretta basilikaa

Pekaanien paistamiseen

loraus (ehkä 1-2 rkl) öljyä (tai voita)
ja n. 2 tl tummaa siirappia

Kastikkeeseen

n. 2 rkl hyvää melkein makeaa balsamico - etikkaa
n. 3-4 rkl öljyä
pieni loraus - ehkä 1-2 tl tummaa siirappia
hippunen suolaa

Paista ensin pekaanit: kuumenna pieni teflonpannu kuumaksi, muttei polttavaksi. Laita pannulle öljy, siirappi ja pekaanit. Paahda pekaaneita pannulla hetken (ehkä reilu minuutti?), kunnes sokeria ja öljy alkaa karamellisoitua. Siirrä syrjään jäähtymään ja pyörittele pekaaneita välillä pannulla, jotta jäähtyvä siirappitöhnä tarttu pähkinöihin.

Sekoita salaattikulhon pohjalla kaikki kastikeaineet ja jätä kastike kulhon pohjalle.

Huuhtele sitten salaatti huolellisesti kylmällä vedellä ja revi valutetut lehdet sopivan suupalan kokoisiksi paloiksi. Siivuta punasipuli aivan ohuiksi viipaleiksi ja poista taateleista kivet ennen pilkkomista.

Kokoa sitten kaikki salaattiaineet kulhoon, kastikkeen päälle. Täsä välissä voit sitten paistaa pihvit yms.

Juuri ennen tarjoilua sekoita salaatti ja kastike keskenään.



p.s. Kypsä päärynä kävisi salaattiin myös oikein hyvin:)