tiistai 28. huhtikuuta 2020

Leipurin kanelileipä

kanelilla ja fariinisokerilla maustettu leipä


Kun nyt kaikki on pysähdyksissä huomaan miettiväni enemmän vanhoja tuttuja reseptejä. Pari viikkoa sitten tulin muistelleeksi vanhaa leipäreseptiä jota tein nuorena opiskelijaneitinä. Äiti oli kai saanut sen jostain Kurikkalaisesta leipomosta. Olen todennäköisesti onnistunut hukkaamaan (lue: varmaan se on jossain kellarin ikinä avaamattomissa muuttolaatikoissa) muistikirjan jossa ohje on. Muistan kuitenkin, että siihen käytettiin jotain vahvempia jauhoja, kuten hiivaleipäjauhoja. Lisäksi fariinisokeria ja kanelia. Leipä on vähän makea ja aavistuksen kanelinen. Oikeastaan kanelia ei suoraan tunnista, mutta se maistuu taustalla.

karamellisoitunut porkkanaleitto ja kanelileipää

Minulla ei ollut hiivaleipäjauhoja, joten olen sekoittanut speltti ja täysjyväjauhoa vehnäjauhoihin ja hyvää on ollut. Leivän pinnan voi joko peittää uniokonsiemenillä, joita meidän juniori rakastaa, tai jos haluaa korostaa makeutta ja kanelia, pinnan voi voidella paiston loppupuolella tee-hunajaseoksella tai tee-siirappiseoksella. Tee, etenkin aromaattisempi ja pehmeämpi tee sopii hyvin näin kevääseen. Sekään ei kuitenkaan ole pakollista, jos ei tykkää tahmeasta pinnasta. Tämän päivän kanelileipä meillä tuli paistettua ihan vaan maalaisleivän tapaan jauhopintaisena.

porkkanakeittoa ja leipää

Pääsiäisen aikaan tarjosin leipää maailman parhaan karamellisoidun porkkanakeiton kanssa. Hyvä yhdistelmä! Keittoa kannattaa ehdottomasti kokeilla, jos sattuu omistamaan painekattilan. Ainekset eivät ole hankalat hankkia; porkkanaa, voita ja soodaa sekä hyvää omenamehua. Pirteän keltainen soppa sopii minusta yhtä lailla vappuun, sen voi tarjota termarista metsäretkellä tai sievästi lautaselle, etenkin jos piknikkiä viettää omassa puutarhassa. :)

Leipurin kanelileipä (1 iso leipä)

350g vettä
150g juurta
1 dl eli 70g fariinisokeria (tai siirappia jos sima vei sokerit! )
2 tl eli 11g suolaa
1 tl kanelia (n.2g)
130g täysjyvä-, graham- tai spelttijauhoa
370 vehnäjauhoa

Sekoita kaikki aineet keskenään taikinaksi. Anna tekeytyä 30-60 min tai kunnes taikinan rakenne tuntuu pehmenneeltä ja venyvältä. Taittele sitten leipää kuten näissä kuvissa 3x 30 min välein. Jätä kohoamaan noin tunniksi.

Esimuotoile, lepuuta 20 min ja muotoile sen jälkeen joko pyöreäksi tai pitkulaiseksi leiväksi. Voit myös paistaa leivän vuuassa.

Halutessa siemenpinnan, ripottele kohotuskorin liinaan siemeniä, laita leipä kohotuskoriin ja ripota siemeniä vielä leivän päälle. Kohota kaksinkertaiseksi noin tunnin verran ja sen jälkeen paista tai laita kylmälepoon ja paista myöhemmin.

Viillä leipä ja paista 250C  padassa 25 min ja ilman kantta vielä 230C  20 min. Tai jos paistat vuuassa /pellillä 250C n. 35 min. Jos paistat pellillä, muista kostuttaa uunia laittamalla sinne lämmitysvaiheessa vesiastia pohjalle.



maanantai 27. huhtikuuta 2020

Valkosipuliperunat isoäidin reseptillä

Isoäidin kermaiset valkosipuliperunat

Kun olin nuori neitonen sain kokkausoppia eräältä herttaiselta isoäidiltä. Minäkin olin silloin vielä niin nuori, että imin itseeni kaikenlaista "miniäkasvatustietoa" kiitollisena. Ei minusta miniää Roineen rannalle tullut, mutta vielä tänäkin päivänä kun teen valkosipuliperunoita mietin noita jaettujen salaisuuksien hetkiä keittiössä.  Ja edelleen, näillä ohjeilla syntyvät parhaat valkosipuliperunat silloin kun niitä meillä tehdään.

Hyvissä valkosipuliperunoissa on vain muutama niksi, jotka pitää hallita. Ensinnäkin, tarvitaan jauhoisia perunoita. Toisekseen tietysti PALJON valkosipulia, koska nämähän ovat valkosipuliperunoita. Ja koska nyt ollaan tekemässä aitoa asiaa, tarvitaan myös kermaa. Paljon kermaa. Ja sitten se viimeinen ja tärkeä asia on suola. Suolaa pitää ripottaa myös perunasiivujen väleihin. Kilo perunaa tarvitsee yllättävän paljon suolaa, noin teelusikallisen. Se kannattaa mitata pieneen kippoon ja ripotella sitten väleihin vuokaa täyttäessä niin tulee laittaneeksi sopivan määrän ja se jakautuu tasaisesti. Toki lautaselle suolaa voi aina lisätä, mutta pois on heikompi ottaa, niinpä mun tulee kitsasteltua helposti. :)

Ja sitten perunoita haudutellaan uunissa kunnes haarukka menee vaivatta perunoiden läpi, noin tunnin verran. Vuokaa ei kannata täyttää ihan laitoja myöten, koska kerma kiehuessaan kuohuu ja sotkee uunin jos kuohunnalle ei ole tarpeeksi tilaa. Noin kolmisen senttiä riitti hyvin. 

Ja kun nyt on tämä perunatalkoohomma, niin minä osallistuin viikonloppuna valkosipuliperunoilla. Olivat juuri sopivan kosteita, juuri sopivan valkosipulisia ja sellaisia kuin millaisina ne muistinkin. Lisäksi tarjosin simppeleitä uunissa paahdettuja kanan koipireisiä porkkanapedillä. Kanojen pintaan ripotellaan suolaa, kuivattua valkosipulia ja pippuria. Lopuksi koristelin koivet ja porkkanat kirvelillä.

p.s. kun tilaatte nettikaupasta perunaa niin jos tilaatte sekä kinteää että jauhoista samaan toimitukseen, tilatkaa niitä eri määrät. Huomasin että punnituskuitissa ei välttämättä lue lajiketta tai edes onko kiinteää vai jauhoista. Niinpä tilaamalla eri määrät painosta voi sitten päätellä ja kirjoittaa itse kuittiin. :)

Kermaiset valkosipuliperunat (4 nälkäiselle)

1 kg jauhoista perunaa
1/2 valkosipulin kynnet
1 tl suolaa
mustaa pippuria
5 dl kermaa

Kuori ja siivuta perunat ohuelti. Kuori ja siivuta myös valkosipulin kynnet, niitä saa olla tosiaan paljon. Mittaa suola pieneen astiaan niin tulet laittaneeksi sitä tarpeeksi väleihin.

Lado syvähköön uunivuokaan kerroksittain perunoita, valkosipulia ja ripota väleihin suolaa ja rouhi mustaa pippuria maun mukaan.

Lopuksi kaada päälle kerma ja paista uunissa 180C noin 50 min- tunnin verran tai kunnes pinta on kauniin ruskea ja peruna kypsää haarukalla kokeillessa. Anna vetäytyä 5-10 min.

torstai 23. huhtikuuta 2020

Possunkyljykset, papumuusi ja piperradaa


vanhanajan possunkyljyksiä ja baskimaan lisukkeita

On yksi resepti joka mun on pitänyt jo pitkään kirjoittaa blogiin. Se on alunperin bongattu José Pizzarron Basque - keittokirjasta ja siitäkin on jo päässyt kulumaan useampi vuosi. Voisi varmaan sanoa, että jos meidän lapsella jää mieleen jokin possunkyljys resepti lapsuudesta, se on varmaan tämä. Ruokaa on tullut tehtyä oikeastaan aina silloin kun on bongattu meidän mittapuulla kunnollisia possunkyljyksiä, koska se on niin hyvää ja helppoa.

Kupletin juoni on se, että possunkyljys lähes uppopaistetaan rosmariinilla ja valkosipulilla maustetussa öljyssä ja sen jälkeen samaa - nyt myös possulla maustunutta - öljyä käytetään papumuusin tekoon. Jotta ruuasta ei tulisi liian raskasta, kylkeen tarjotaan sipulista ja vihreästä paprikasta tehtyä piperradaksi kutsuttua lämmintä kasvislisuketta. Nopea googlaus kertoo että siihenkin on maailmalla tasan niin monta reseptiä kuin on kokkiakin, mutta meille on sopinut helppo versio, johon tulee vain öljyä, sipulia, vihreää paprikaa, chilihiutaleita tai chiliä (maun mukaan), suolaa ja pippuria. Olennaista on, että vihanneksia ei muhiteta kuoliaaksi, vaan kuullotetaan öljyssä vain sen verran että ne vähän pehmenevät ja lämpiävät. Silloin vihanneksiin jää vielä vähän purutuntumaa ja raikkautta.

Piperrada on paprikaa ja sipulia
En jaksanut yrittää tällä kertaa pyöreitä siivuja, mutta sama se, maku on hyvä näinkin! Lopun piperradan  (jos sitä jää) voi käyttää racleten kanssa, munakkaisiin tai patoihin. 

Kun jaksaa siivuttaa paprikan ja sipulin ohuiksi ja ehkä vielä renkaan mallisiksi siivuiksi, lopputulos on ehkä hauskin. Mutta tikkuinakin menee hyvin, pääasia että on suht ohutta. Chiliä lisätään sitten maun mukaan - me olemme laittaneet niin vähän ettei ruoka ole yhtään tulista mutta chili antaa vähän lisää makua. Silloin on toivoa että I ainakin maistaa myös piperradaa;)

Mallaspossu tuottaa vanhanajan kyljyksiä joissa on paljon rasvaa
Mallaspossun kyljyksissä on rasvaa kuin ennenvanhaan ja se on hyvänmakuista

Nämä vanhanajan kyljykset ovat ihan luksusta näin karanteeniajan keskellä, kun kauppapalveluista saa vaan sitä peruslihatiskikamaa. Kävin Expert foodissa Juvanmalmilla ennen pahinta tautikaaosta ja ostin pakkaseen mm. näitä Mallaspossun kyljyksiä. Ostin kuusi kappaletta että saatiin syödä yksi satsi jo tuoreena ja nämä sulattelin nyt sitten iloksemme.

Helppoa ja hyvää arkeen tai viikonlopulle. Juhlavammassa kattauksessa kyytipojaksi sopii hyvin vaikka joku suht marjainen pinot noir. Esimerkiksi Jean Biecher Alsacesta.


Possunkyljyksiä papumuusia ja piperradaa (3-4:lle)

2-3 kynttä valkosipulia
2 oksaa rosmariinia
runsaasti, noin desi öljyä (kaadetaan kunnon kerros pannuun - määrä siis riippuu pannusta jota käytät)
1 kyljys per ruokailija

2 pakettia valkoisia, suuria voipapuja liemessä (á 230g kypsää papua)

2 vihreää paprikaa
2-3 sipulia
espeletten chilihiutaleita tai tuoretta miedohkoa chiliä
suolaa
pippuria

Tee ensin piperrada: suikaloi paprikat ja sipulit ohuelti siivuiksi. Laita kasariin hieman öljyä. kuullota vihanneksia öljyssä kunnes ne lämpenevät ja sipuli tulee hieman läpikuultavaksi. Mausta ripauksella chiliä, suolalla ja pippurilla. Laita tarjoiluastiaan odottamaan.

Laita isoon valurautapannuun (tai pannuun jossa aiot paistaa possut) n. 3 mm kerros öljyä ja kuumenna.  Lisää kuumaan öljyyn kuoritut ja rikki lyödyt valkosipulit sekä rosmariinit. Sekoita makuaineita öljyssä niin että öljy maustuu ja yrtti kiehuu öljyssä. Älä anna niiden palaa, vaan poista yrtit& valkosipulit sivuun kun alkavat saada väriä.

Paista sitten possut ensin toiselta puolelta kunnolla kauniin ruskeiksi ja sen jälkeen käännä ja sama toiselle puolelle. Ripauta päälle suolaa ja pippuria. Possut ovat valmiit kun sisälämpö on siellä 65C tienoolla, se jatkaa nousua vielä hetken kun nostat ne sivuun.

Nyt jos öljyä on tosi paljon, kaada siitä osa talteen, voit lisätä sitä tarpeen mukaan. Pannulle saa kuitenkin jäädä ihan kerros öljyä.

Kaada sitten valutetut pavut öljyyn ja anna hetki ruskistua koskematta. Sitten murskaa lastalla tai puukauhalla papuja pannulla niin että syntyy muusi. Voit lisätä öljyä jos muusi tuntuu liian kuivalta. Mausta suolalla ja pippurilla.

Jos sait pelastettua rosmariinit ennenkuin ne olivat ihan ruskeita, voit ripottaa rapeita rosmariinin lehtiä muusin päälle.

Tarjoa heti.


torstai 9. huhtikuuta 2020

Mangosalsaa "kalatacoille"

tortillalettua kalaa ja mangosalsaa



"Mä haluaisin joku päivä kalatacoja" V ilmoitti eräänä kauniina päivänä viime talvena. V on matkustanut paljon latinomaissa työn takia ja päässyt siellä syömään kaikkea ihanaa streetfoodia josta minä voin vain haaveilla. Siksi ensimmäinen reaktio kalatacoista oli kuin olisi lähtenyt opiskelijatyttönä lukonmäkeä ylös polkemaan. Mutta ihan turhaan! kun pääsin alkujärkytyksestä yli, mulle selvisi että rajusti yksinkertaistaen kalatacoissa idea on vaan syödä (vaaleaa) kalaa raikkaiden lisukkeiden kanssa letusta.

Ja kaikista raikkaista lisukkeista raikkaimmalta minusta juuri sillä hetkellä tuntui mangosalsa, johon siihenkin on yhtä monta reseptiä kuin kokkia. Niin tai näin, mangosalsa oli minusta absoluuttisen ihanaa kalan kanssa. Mikä ihanan raikas tapa syödä kalaa. Ja niinpä tänään sain päähäni tehdä kalatacoja lounaaksi.

avokadon voi kuoria myös lohkoina
Koska neljän avokadon sijaan tilasimme neljä pussia avokadoja, niitä on käsitelty. V hämmentyi yksi päivä kun näki mun kuorivan avokadoa lohkoina. Niinkin tosiaan voi tehdä, kuori lähtee helposti kun hedelmä on kypsä.  



Meidän instan seuraajat ovat ehkä hihitelleet meikäläisten ruuan etäostoksille. Siskoni ainakin on ja kuulemma oikein odottaa seuraavaa noutokeikkaa... Kun tämmöinen vannoutunut torien rakastaja ja hyllyjen koluaja irrotetaan ruuasta keksimään ostoslistaa ilman mahdollisuutta nuuskia, valkkailla ja keksiä varasuunnitelmia jos jotain ei olekaan ja  lisätään vielä yhtälöön rakkaani V ja yksi nettikauppa, kommelluksilta ei voine välttyä. Olemme onnistuneet tilaamaan väärin, tilaamaan tuotteita liikaa, saaneet jännittäviä tuotekorvauksia (replacement) ja niin edelleen.



Viimeisimmällä kerralla V oli kirjoittanut vapaakenttään (jota viimein opimme käyttämään) jotakuinkin näin: "kolme kunnon kokoista lohimedaljonkia, yhteensä noin 500g". No jokainen merilohesta medaljonkeja tehnyt tietää että yhtälössä on ristiriita. Kalamestarille oli siis jäänyt ratkaistavaksi yhtälö: annanko 500g vai kolme kappaletta. 

Niinpä saimme kolme hyvänkokoista lohimedaljonkia joissa oli kalaa kilon verran. Illalliselta kalaa jäi karkeasti yhden medaljongin verran yli ja siitä se ajatus sitten lähti! Mulla oli vielä jäljellä osa siitä neljännestä pussista avokadoja ja ihan täydellinen mango. Kaapista löysin tacojen sijaan maissista tehtyjä tortillalettuja ja tuumasin että kyllä näistä lounas saadaan. Ja niin saatiinkin!

kalatacot ja mangosalsa sekä chilikastiketta

Ja vaikka aloitin että kalatacoissa käytetään valkoista kalaa, niin kyllä lohikin hyvin toimi. Kaikessa yksinkertaisuudessaan kalaa voidaan maustaa jeeralla, chilillä (anchoa) ja suolalla sekä pippurilla. sitten kala paistetaan, siitä irrotellaan suupaloja ja tungetaan tacoihin esimerkiksi mangosalsan, creme fraichen, juustoraasteen ja chilikastikkeiden kanssa. Meillä oli pirkan ananaschilikastikepullon loppu (joka ei ole yhtään tulista) ja poppamiehen Caribbean Hot chilikastiketta (jossa taas on potkua).

Suosittelen kokeilemaan. Superhelppoa ja herkullista käytit sitten lohta, turskaa, kuhaa, haukea tai jotain muuta kalaa. Ja kun nyt pääsiäinen tässä ovelle kolkuttaa mainitsenpa vielä, että en näe mitään syytä miksi mangosalsa ei kävisi yhteen myös jeeralla maustetun nyhtölampaankin kanssa.

kalataco maissiletulla sekä mangosalsaa

Mangosalsa kalatacoihin (riittää neljälle)

1 iso punasipuli
1 kypsä mango
2 avokadoa
1 vihreä paprika
(jalapenoa tai muuta chiliä)
2 limeä
1/2 ruukkua korianteria


Silppua punasipuli pieneksi, kuutioi mangon hedelmäliha. Suikaloi avokadon hedelmäliha vähän pidemmiksi siivuiksi. Sekoita keskenään. Jos haluat salsasta tulista, laita mukaan jalapenoa tai chiliä. Rullaa limeä tasolla niin että mehu irtoaa. Purista sitten n. 1,5 limen mehu seokseen ja viimeistele korianterisilpulla. Jätä maustumaan kun paistat kalan.

Kalaa n. 100-150g per nenä
korianteria
anchoa chilijauhetta
(savupaprikaa jos haluaa)
1/2 limeä
suolaa
pippuria

Lisäksi
taco- tai tortillalattuja
creme frachea
Cheddarraastetta (voi jättää poiskin jos haluaa)
chilikastikkeita

Kalan pintaan hierotaan mausteet ja kala paistetaan tilkassa öljyä (tai grillissä). Kala irrotellaan suupaloiksi tarjoillessa, päälle tirautetaan hieman limen mehua. Myös kuorta voi raastaa makua tuomaan.

Tacoon jokainen rakentaa oman maun mukaiset täytteet. Minä tykkään laittaa pohjalle creme fraichea, juustoraastetta kalaa, paljon mangosalsaa ja päälle vielä hapokasta chilikastiketta ja ehkä vähän limeä.




keskiviikko 8. huhtikuuta 2020

Keltainen kurpitsapasta


kurpitsainen pasta saa ruokaisuutta ricotasta


Minulle on vaikeaa ostaa verkosta ruokaa. Se, ettei pääse itse valitsemaan sitä inkiväärinmukulaa, ei voi päättää millä jokin tuote korvataan tilauksessa ja ylipäätään ettei näe kunnolla vihannes-, kala- ja lihatiskejä niin mieli ei pääse laukalle että tuosta tulisi täydellistä sitä tai tätä. Myös ennakointi siitä miten paljon kamaa kuluu seuraavaan kauppakeikkaan mennessä on vähän mysteeri. Toisaalta, sitten kun kotona on rajallinen määrä asioita käytettävissä syntyy uudenlaista luovuutta. Olen ihan nauttinut siitä, että kerrankin asiat oikeasti loppuvat ja hävikkiä syntyy vähemmän.

Tiedän etten ole tämän etäostamisasian kanssa yksin. Anoppikin soitteli kauppatilauksen ääreltä ja kyseli mitä ihmeen vihanneksia sitä tilaisi, joista syntyisi helposti ruokia ja jotka säilyisivät hyvin. Mitään kattavaa listaa en silloinkaan saanut ulos itsestäni mutta jälkikäteen mietin että ilmiselvien kaalien ja juuresten lisäksi kurpitsa on monikäyttöinen ja fiksu valinta. Siitä on moneksi.

Esimerkiksi spaghettikurpitsaa saa nykyään kaupoista aika hyvin ja butternutkurpitsaa saa yleensä ympäri vuoden. Butternutkurpitsasta tosi kiva resepti on Välimäen kurpitsakeitto, jota meillä tehdään usein. Lisäksi olen tehnyt tässä vuoden aikana useita muunnelmia kurpitsapastoista ja risotoista.

salviaa laitetaan voihin josta kiehuminen on tasaantunut

Sen kurpitsakeiton jämän voi muuten hävikistä herkuksi hengessä suoraan sekoittaa pastakastikkeeksi ja lisätä päälle vähän salviavoita tai repiä mozzarellaa. Sitä voi myös laittaa pari kolme desiä risoton sekaan loppuvaiheessa, ikäänkuin mascarponea lisäisi. Lopputulos on kermainen risotto jossa on kurpitsainen maku. Siihenkin sopii päälle salviavoi, specksiivut tai paahdetut pinjansiemenet.

ricotta-kurpitsapasta salviavoilla
Kun pasta sekoitetaan kastikkeeseen, siihen lisätään myös pastan keitinvettä jotta ruuan tekstuurista tulee sopiva. 

Tällä kertaa meillä oli spaghettikurpitsa jonka paahdoin uunissa valmiiksi illalla ja söimme sitä lisukkeena jollekin liharuualle. Nyt emme tehneet siihen mitään erityistä kastiketta, lisäsin vaan suolaa, voita ja pippuria. Kokonaisesta kurpitsasta jäi kuitenkin noin puolet syömättä ja kaavin sen jääkaappiin pussiin. Seuraavana päivänä lopusta syntyi tämä pasta.

Tämä ruoka onnistuu ihan hyvin myös butternutkurpisasta, mutta silloin kypsä kurpitsa kannattaa soseuttaa kerman, maidon tai pastan keitinveden ja kerman kanssa erikseen. Spaghettikurpitsa hajosi pannulla ihan vaan tökkimällä lastalla. Käytin barillan gnocci pastaa - mutta mikä tahansa simpukkamainen pasta on erinomainen. Pennekin käy.

Keltainen kurpitsapasta  (n.3-4:lle)

1 pss pastaa (kolmelle riittää 500g pussista n. 3/4 tai jos pieniä ihmisiä mukana jopa 2/3)

600-700g kypsää kurpitsaa
1 prk 250g ricottaa
reilusti vastaraastettua muskottia
suolaa (halutessa yrttisuolaa)
mustaa pippuria
n. 0,5-1 dl kermaa (purkin jämät kaapista) + pastan keitinlientä

pinnalle:
palanen voita (30-40g) + salvian lehtiä
TAI
paahdettuja pinjansiemeniä/pähkinöitä
(+parmesania raasteena)


Laita pasta kiehumaan suolalla maustettuun veteen. Keitä paketin ohjeen mukaan. Kun pasta kiehuu tee kastike.

Laita kypsä spaghettikurpitsa öljytilkkaan pannulle ja lämmitä kauttaaltaan. Voit rikkoa lastalla kurpitsaa pannussa. Lisää sekaan ricotta, mausta reilusti muskotilla. Lämmitä varovasti mutta älä kiehuta enää. Lisää sitten maun mukaan suolaa ja mustaa pippuria. Ohenna kastiketta kermalla. Tässä vaiheessa voit ottaa kastikkeen pois levyltä. Kun sekoitat kypsät pastat kastikkeeseen, lisää vielä sen verran pastan keitinlientä että pastasta tulee sopivan "kermaisen" oloista.

Salviavoi syntyy laittamalla pannulle voita ja kun voi on kiehunut eikä enää kupli villisti sekaan laitetaan salvian lehtiä. Noin 2-3 per ruokailija on hyvä määrä.

Annostele pasta lautaselle ja lorauta päälle salviavoita.

sunnuntai 5. huhtikuuta 2020

Murumarjapiiras karviaisilla eli viikon piirakka

marjapiirakkaa herkkumurulla


Meillä on lanseerattu "viikon piirakka", koska jokainen tarvitsee joskus herkkupalan ja se hedelmien määrä mitä perheessämme kuluu viikossa on jokseenkin jäätävä. Nyt sen tajuaa, kun kaupassa käydään noutamassa satsi max kerran viikossa. Hedelmiä on hankala ostaa tarpeeksi että ne riittävät koko ajaksi mutta eivät toisaalta pilaannu.

Kirjaimellisesti jäässä mulla on myös pakastin joka pitäisi joskus sulattaa, mutta se on täynnä marjoja. Useampaa vuosikertaakin, kun olen oikein rehellinen. Keskellä tätä kotieristystä olenkin toisinaan saanut itseni kiinni ajattelemasta että "nähtiin nyt sekin päivä kun tästä mun metsästäjäkeräilijäluonteesta on jotain hyötyä" ja "näemmä siihen tarvittiin pandemia ja poikkeustila, että oikeasti saan aikaiseksi käyttää kaikkia näitä marjoja pakkasesta. " Vaikka ei yhtä terveellistä olekaan, piirakka tekee marjoista kilpailukykyisiä banaaneille ja appelsiineille. ....Ja on hyvää kahvin kanssa.


Muita sovellettuja ideoita marjojen osalta ovat olleet jatkaa aamusmoothiet marjoilla, syödä jogurttia marjoilla, puuroa marjoilla (TODO: vispipuuro!) ja  silloin tällöin herkuksi leipoa marjapiirakkaa.

Tämän tyyppinen piirakka on minulle tuttu jo lapsuudesta; pohjanmaalla sitä kutsutsiin "rupikropsuksi" ja se tehtiin aina puolukasta. Punaiset marjat ja pinnalle tehty makea "muru" nimittäin näyttävät kyllä juurikin edellämainitulta. Nimestään huolimatta kyseessä on herkullinen piirakka jonka parasta antia on minusta juurikin muru. Kun sain päähäni että sitä on saatava, googletin tietty. Lähimmäs pääsi MTV3 Makuja resepti, jota käytin oman piirakkani pohjana. Mutta koska rakastan sitä murua, 2 dl sijaan erotin murua pinnalle taikinasta 5 dl. Pohjaan jää silti riittävästi taikinaa ja suhde on minusta parempi. Lisäksi laitoin marjojen sekaan pari rkl perunajauhoa. Ja koska laitoin marjat piiraaseen jäisinä, paistoaika on 20 min sijaan enemmänkin 40 min. Sulatetut pakastemarjat neuvon valuttamaan ennen piiraaseen lisäämistä. Mutta; jos tykkäät että piiraassa on paksumpi pohja ja vähemmän murua pinnalla tee niinkuin alkuperäisessä ohjeessa.

marjapiirakka johon käytetty karviaisia

Tein ensimmäisen piirakan punaherukoista ja laitoin pohjaan vaniljaa. Vanilja sopii hienosti myös karviaisen kanssa jota käytin tällä kertaa. Mutta päätinkin raastaa pohjaan luomuappelsiinin kuorta. Sekin oli hauska yhdistelmä. Leikittele mausteilla ja marjoilla. Mustikkaa ja kardemummaa, vadelmaa ja sitruunaa...

Ja mikä parasta, piiras on tosi helppo - niin helppo että lapsikin osaa sen tehdä.

p.s. Sisko teki piirakasta vaan puoli annosta ja se mahtui hienosti irtopohjavuokaan. Ehkä teen ensi kerralla niin itsekin, voi tehdä vaikka kaksi eri piirasta viikkoon :)

Murumarjapiiras karviaisilla (1 pelti 16 isoa palaa)

8 dl vehnäjauhoa
3 dl sokeria
2 tl soodaa
250g voita sulatettuna


1 kananmuna
2 dl maustamatonta jogurttia, piimää, hapanmaitotuotetta tai vaikka hapanjuurta (hapanjuuren kanssa saattaa joutua lisäämään enemmän juurta)
(vaniljaa, appelsiininkuorta, sitruunankuorta, kardemummaa....)

Pinnalle
1 litra marjoja esim. karviaisia, punaherukoita, puolukoita, mustikkaa (käytin jäisiä)
1 dl sokeria
2 rkl perunajauhoa

Sekoita vehnäjauho, sokeri ja voi kulhossa muruksi. Ota sivuun 5 dl murua pinnalle ripoteltavaksi.

Sekoita loppuun taikinaan kananmuna ja jogurtti.

Levitä taikina leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Sekoita jäisiin marjoihin sokeri ja perunajauho.

Levitä marja-sokeriseos pohjan päälle ja ripota sen jälkeen murut piiraan päälle.

Paista 220C kunnes kypsää. Jos marjat ovat tuoreita n. 20 min ja jos jäisiä 35-40 min.


perjantai 3. huhtikuuta 2020

Libanonilainen sitruunakana


suolainen, sitruunainen ja valkosipulinen kana paahdettuna


Tämä on nyt ihan Priscan "syy". Mun somekuplaani tulvahti Priscan suosittelemana Cafe Rougen libanonilainen sitruunakana ja siitä päätellen millaisen pakkomielteen minä pelkästä kuvasta sain, en ihmettele että se oli jo aikaa sitten myyty lopuun. Mutta onneksi meillä oli pieni broileri jääkaapissa ja kiitän kauniisti ideasta kaikkia syyllisiä. ;) Olipas herkullista ja tästä tulee taatusti meidän keittiöön uusi klassikko!

maustettu kana ja perunat ladotaan uunipellille

Kanasta tuli ihanan monikerroksisen sitruunaista. Tämä on oma sovelmani kaikista niistä monista resepteistä joita löysin netistä. Eli pahoittelut jos ollaan kaukana autenttisesta. Maku oli kuitenkin hurmaava; sitruuna, oliivi ja valkosipuli loivat ruokaan paahtuneen, suolaisen ja raikkaan sävyjä. Maku on vielä rikkaampi kun kanan kanssa tarjotaan valkosipulimanjoneesia. Ihan must have lisuke!

Huomionarvoista on myös, että meillä miehet eivät ole niin perunoiden perään, mutta kun ne saavat makua paahtuneesta valkosipulista, kanasta, mausteista ja yrteistä, pelti oli kutakuinkin tyhjä illallisen jälkeen. Ihanan simppeli herkkuruoka illallispöytään.

sitruunakanan mausteet sekoitetaan keskenään kevyeksi marinadiksi
Mausteet sekoitetaan kevyeksi marinadiksi jota hierotaan kanan ja perunoiden pintaan

Alla määrät niinkuin ohjeen tein mutta ensi kerralla laitan vielä enemmän suolasitruunaa - se on niin hyvää ja olisi voinut maistua jopa reippaammin. Joissain ohjeissa mukana oli myös shalottia ja sitäkin voisi vähän lisätä perunan kanssa. Toinen juttu joka pitää tehdä, on ripottaa päälle lopuksi marokonminttua tai jos sitä ei ole saatavilla, kuivattua minttua mausteseokseen. Ihana viikonloppuruoka, jos teillä sattuu olemaan kotona perunoita, broileri ja sitruuna. Ruuan saa helposti riittämään myös isommalle joukolle jos perunan määrää lisää.

perunat ja kana paistuvat samalla kertaa uunissa.
Mukaan voisi lisätä myös shalottia, koko komeus paistetaan uunissa kypsäksi
Ihanaa, herkullista ja levollista viikonloppua koululaisille ja heidän vanhemmilleen. Hengähdetään viikonloppuna - ensi viikko menee taas paremmin.

Libanonilainen sitruunakana (n. 3-4:lle)

1 broileri avattuna (voit myös käyttää koipireisipaloja)
1 valkosipuli (1 iso tai kaksi pientä)
6-8 oliivia
n. 0,5 dl oliiviöljyä

1,5 tl kurkumaa
2 tl korianteria
2 tl jeeraa
1 tl timjamia
2-3 oksaa rosmariinia

1/2 pientä suolasitruunaa (Voi lisätä kokonaisen tai enemmänkin, maun mukaan)
1 luomusitruuna

n. 6 perunaa (mulla oli viisi - noin kaksi per ruokalija, lapselle riitti yksi)
(shalottia)

suolaa
pippuria
minttua (mulla oli vaan timjamia, mutta ensi kerralla!)

Avaa kana (ohjeen kuvineen kanan avaamiseen löydät tästä jutusta), halkaise valkosipuli ja aseta se pellille leikkauspinnat alaspäin. Poista oliiveista kivet, sekoita oliivit, oliiviöljy ja kuivat mausteet keskenään.  Poista suolasitruunasta hedelmäliha ja pilko kuori pieneksi silpuksi. Lisää mausteseokseen. Raasta sitruunan kuorta mausteseokseen ja siivuta sitten sitruuna seoksen sekaan. Painele hedelmälihaa niin että saat öljyn sekaan happoa.

Hiero kanan pintaan mausteseosta ja sitruunasiivuja. Laita kana uunipellille.  Pese ja pilko perunat isohkoiksi suupaloiksi. Pyöritä sitten perunat vielä maustekulhossa ja lisää niihin suolaa. Voit lorauttaa perunoille hieman öljyä jos mausteista marinadia jäi tosi vähän.

Levitä sitten perunat pellille kanan ympärille, ripota kanan päälle vähän suolaa  ja pippuria ja paista n. 180C 35 min ja lisää lopuksi lämpöä 220C jotta perunat saavat väriä ja kanan nahkaan tulee karamellisaatiota. Kanan koosta riippuen kypsennykseen menee 40-50 min, mun kana oli tosi pieni ja se kypsyi 40 min.

Kun kana kypsyy tee sillä aikaa lisäksi valkosipulimajoneesia (majoneesin teko-ohje täällä) mausta majoneesi 1-2 kynnellä valkosipulia, ripauksella raastettua sitruunankuorta sekä hunajaa ja suolalla.

Lopuksi puristele valkosipulin kynnet puolikkaista pellille ja sekoita niitä ja paistinliemiä perunoihin. Koristele kana ja perunat mintunlehdillä. Tarjoa valkosipulimajoneesin kanssa.

tiistai 31. maaliskuuta 2020

Koronakanapannu

pilahviriisistä ideoitu kanapannu on yhden padan illallinen


Ajattein että en varmaan ole ainoa, joka kaipaa näinä aikoina ideoita helppoihin ruokiin ja kun on hetken syönyt perinteistä kotiruokaa, alkaa tehdä mieli jotain vähän mausteisempaa. Niinpä laitan tämän jakoon, sillä sitä on nyt tullut tehtyä useamman kerran vähän muunettuna ja siinä on hippunen mausteisuutta ilman että se on millään lailla tulista.

Tämä on erittäin simppeliä ja nopeaa arkiruokaa, jonka salaisuus piilee huolellisesti ruskistetuissa sipuleissa ja maukkaassa kanan reisilihassa. Ja tietysti, kanan voi korvata myös jollain kasvisproteiinisuikaleella jos ei syö lihaa. Mausteisuus ja sipuli kantaa tätä ruokaa. Suurin homma on siis ruskistaa sipuli, mutta kun sen on tehnyt aktiiviseen kokkaukseen menee hyvin vähän aikaa. Mausteena voi käyttää myös paprikajauhetta ja tuoretta paprikaa olen lisännyt joskus.  Saatan ehkä jopa itse preferoida paprikalla ryyditettyä versiota, mutta hyvää tulee ilmankin. Ja kun nyt eletään vähäisten kaupassakäyntien aikaa, mukaan voi hyvin laittaa niitä vihanneksia mitä kotona nyt sattuu olemaan; porkkanaa, pakastepapuja tai kukkakaalia. Ei sen niin väliä. Kaikki maistuu. Kukkakaalin saattaisin ehkä paahtaa hieman ruskeaksi uunissa ja lisätä vasta lopuksi kun pannu koristellaan persiljalla tai korianterilla, ettei se möhösty.

kana ja riisi kypsennetään mausteiden kanssa
Kana ja riisit kypsennetään yhdessä astiassa kannen alla. Ensin mausteet ja riisit sekoitetaan keskenään. 


Jotakuta saattaa ihmetyttää kardemumma; käytin tähän aluksi vihreitä kardemumman palkoja mutta vaikka poikani pitääkin kardemummasta hän ei pidä siitä, että kardemumman palko tulee vahingossa suuhun ja kardemummaa on lähes tulisen paljon yhtäkkiä. Niinpä yhtenä väsyneenä iltana sitten laitoin vaan rouhittua kardemummaa joka sekoittuu paremmin mukaan. Aktiivisempi mamma voi sitten poimia ne palot pois ennen tarjoilua.

Pannun kanssa tarjoaisin kastikkeeksi ehdottomasti turkkilaista jogurttia johon on sekoitettu inkivääriä, ehkä myös valkosipulia ja suolaa. Tai jogurttikastiketta mintulla. Jogurtti raikastaa pannua ja antaa sille ihanaa kermaisuutta.

Koronakanapannu (n. 4:lle)

Oliiviöljyä tai rypsiöljyä
3 sipulia
1 pkt (n. 600g) kanan paistileikettä

n. ison peukalon kokoinen pala inkivääriä kuorittuna ja hienonnettuna
3 valkosipulin kynttä kuorittuna ja hienonnettuna (tai n. 1,5 tl valkosipulimurskaa)

2-3 tl kurkumaa
2 tl garam masalaa (minulla mill & mortar joka aika voimakasta - lisää siis oman maun mukaan)
1 tl rouhittua kardemummaa
1 kanelitanko
kanaliemikuutio (tai 1 tl yrttisuolaa)

(variaatio: lisää 2 tl paprikajauhetta ja 1 pieni paprika kuutioituna)

2,5 dl riisiä (basmati- tai jasmiiniriisiä)
5 dl vettä

Jogurttikastike (määrät oman maun mukaan
jogurttia (n. 2,5 dl )
raastettua inkivääriä (2 tl)
raastettua valkosipulia (1 kynsi)
ripaus suolaa
loraus oliiviöljyä

Kuori ja siivuta sipulit (ja muut käyttämäsi vihannekset). Ruskista kanan paistilihat tilkassa öljyä. Siirrä sitten kanat hetkeksi syrjään ja ruskista siivutetut sipulit keskilämmöllä. On tärkeää että sekoitat sipuleita etteivät ne pala. (jos käytät paprikaa lisää paprika pannulle kun sipulit alkavat olla melkein valmiita, sillä myös paprika tykkää kun saa vähän väriä) (Ruskistumiseen keskilämmöllä mennee n. 20-30 min)

Lisää sitten kanat, mausteet ja murustettu liemikuutio (tai suolaa) pannulle. Lisää myös riisi, loraus öljyä ja sekoita.

Kaada sitten vesi riisin ja kanojen päälle ja laita kansi kiinni. Anna kypsyä kannen alla 10 min. Sitten sammuta liekki ja anna riisin tekeytyä avaamatta kantta vielä 10 min.

Lopuksi kuohkeuta riisi, koristele korianterilla tai lehtipersiljalla ja nauti jogurttilastikkeen kanssa.


perjantai 27. maaliskuuta 2020

Suklaapiirakka hapanjuurella (jämäjuuri)

suklaapiirakka jossa on käytetty jämäjuurta


Myös meillä käy toisinaan niin, että juurta tulee ruokittua liikaa tarpeeseen nähden. Kun leipätaikina on sekoitettu, purkissa on liikaa juurta ruokittavaksi uudelleen. Silloin sitä alkaa miettiä jämäjuurelle käyttökohteita.

Juuri on siitä hauskaa, että sitä voi kyllä käyttää melkein mihin vaan johon laittaisi muuten hapanmaitotuotetta; esimerkiksi pannukakku tulee hyvää hapanjuurella, pinaattiletut, vohvelit, muurikkaletut... Mutta sitten törmäsin tähän alunperin pinch my salt - blogin ohjeeseen suklaapiirakasta jämäjuurella. Pakko oli kokeilla ja vitsi että tuli mehevä piiras! Koska juurta tulee piiraaseen suht paljon, voit myös ruokkia pienellä suhteella jämäjuurta ja antaa sen pöhistä muutaman tunnin jotta sitä on tarpeeksi. Mutta koska piiraaseen tulee soodaa, juuren ei tarvitse olla ihan kuohkeaa. Jälleen, pitkään jääkaapissa happamoitunutta juurta en käyttäisi ilman virkistystä - jo maunkin takia.

Laitan ohjeen määrät tähän "suomalaistettuna" eli meille tutummilla mittayksiköillä ja pyöristyksillä eli niinkuin itse ohjeen toteutin. Piirakkapohja ei kohoa paistettaessa ihan hirmuisesti, joten pysyi suht matalassa uunipellissä ihan hyvin. Meikäläisen pelti oli 3 cm syvä ja sisämitat 22 cm x 34 cm. Mahtui juuri ja juuri siihen.

hapanjuurella mehevöitetty suklaapiiras


Hapanjuuri suklaapiirakassa tekee siitä vain kosteamman, eikä piiras maistu happamalta. Ohjeessa on soodaa, jota myös minä käytin mutta varmaan voisi joskus kokeilla ilmankin. Etenkin jos ohjeeseen laittaa kolmannen munan, joka kuohkeuttaa muutenkin. Piirakka vielä minusta melkein paranee kun saa levätä hetken viileässä ja päällinen jäähtyy. Alkuperäinen bloggaaja suosittelee että tekeytymisen jälkeen kuorrute maistuu paremmalta kun se nousee uudelleen huoneenlämpöön. Päätä itse miten tykkäät sen syödä, joka tapauksessa ihana viikonloppuherkku, kannattaa kokeilla!

Suklaapiirakka hapanjuurella (22x34 cm vuokaan)

2,5 dl vehnäjauhoa
n. 2 dl kaakaojauhetta
3,6 dl sokeria
1 tl soodaa
2,5 dl hapanjuurta
3 keskikokoista munaa (tai 2 oikein suurta)
1 prk 150g creme fraichea
2,4 dl öljyä (mautonta; rypsi tai auringonkukka)
reilu 1 dl kahvia (ohjeessa 1,2 dl  - taisin tehdä 1 kahvin ja yhden pienen espresson kahvimasiinasta, anna kahvin hieman jäähtyä!)
1,5 tl vaniljasokeria tai 1/2 tl vaniljahippuja

Kuorrutteeseen:
5 dl tomusokeria
0,5 dl kaakaota
1 pkt 200g piladelphia - tuorejuustoa
60g voita hieman pehmenneenä
(pekaaneita, manteleita, suklaalastuja, kookosta tai vaikka pakastekuivattua vadelmaa koristeeksi)

Kuumenna uuni 180C ja voitele piirasvuoka.

Laita kuivat aineet tehosekoittimen kulhoon ja sekoita hyvin. Riko kaakaopaakut tasaiseksi jauhoseokseen. (Jos haluat, voit myös siivitä jauhot sekaisin. )

Lisää sitten kaikki loput aineet ja anna yleiskoneen sekoittaa taikinaa muutama minuutti, kunnes se on tasaista ja kiiltävää. Taikina on suhteellisen löysää, mutta niin kuuluukin. Katso että kulhon reunoille ei jää sekoittumattomia aineita ja tarvittaessa pysäytä vatkaus, työnnä sekoittumattomat aineet seokseen lastalla ja sekoita vielä hetki.

Kaada taikina vuokaan ja paista uunin keskitasolla noin 20-30 min. Kakku on kypsä kun tikku tulee puhtaana ulos kakusta. Kannattaa tarkistaa kakku noin 20 min kohdalla, minulle se riitti. Mieluummin hieman ajoissa kuin liian myöhään pois uunista.

Anna piiraan jäähtyä täysin ennen kuorruttamista.

Kuorrutteen tekemisessä siivilöi ensin tomusokeri ja kaakao kulhoon. Sekoita sitten yleiskoneessa (paddle attachemnt, lastavatkain?) voi ja tuorejuusto kuohkeaksi. Lisää sitten vähitellen sokeri ja kaakaojauheseos tuorejuusto-voivaahtoon. Käytä matalampaa tehoa ja suojaa ettei sokeria pöllyä jokapaikkaan. Lopuksi kun seos ei enää pölyä, nosta vielä hetkeksi tehoa korkeammaksi jotta kuorrute sekoittuu kunnolla.

Levitä kakun päälle ja koristele halutulla tavalla.









keskiviikko 25. maaliskuuta 2020

Huippukokin vehnä-ruisleipä kuminalla

rukiinen vehnäleipä jossa on kuminaa


Rutiinien muuttuminen sekoittaa pakkaa kaikilla ja uutiset kärsimyksestä tuntuvat pahalta ja pyrkivät ajatuksiin. Välillä on ihan hyvä idea käpertyä siihen kotisohvaan, ottaa koululainen lukemaan omaa kirjaansa saman huovan alle ja sulkea korvat, televisio sekä itsensä uutisilta ja keskittyä ihan muuhun. Siihen olennaiseen.

Noina hiljaisina hetkinä kevätauringossa olen kokenut tavattoman rauhoittavaksi selailla keittokirjoja - sellaisiakin joita ei ole tullut selailtua pitkään aikaan. Siinä lukiessa huomasin, että näin ajan päästä kirjoista huomaakin eri asioita kuin ensilukemalta. Esimerkkinä nyt vaikka  Hans Välimäen Lusikka Soppaan! Kun ostin sen, takerruin ihan ensiksi niihin keittoihin ja salaatteihin.

Nyt, kun olen hurahtanut hapanjuurileivontaan Hansinkin leipäreseptit kiinnittivät huomioni ihan uudella tavalla. Kaikissa taitaa olla juuren lisäksi hiivaa, mutta sain inspiraation Hansin tekemästä ruis-vehnäleivästä. Muokkasin reseptistä pelkän hapanjuuriohjeen ja toteutin sen hyväksi havaitsemillani grammamäärillä. Suhteet jauhoissa koitin pitää suurin piirtein samoina - juurta lisäsin, suolaa vähensin. Näin se aika muuttuu - olen ihan varma että Hansilla on leivästä grammantarkka ohje pelkällä juurella, mutta kirjaa tehtäessä 2009 varmaankin ajateltiin, ettei kukaan (tai lähes kukaan) kotikokki jaksa värkätä hapanjuuren kanssa. :) Ja tutkimattomat ovat tiet muutenkin; eletään poikkeustilaa ja puhutaan Uudenmaan sulkemisesta. Hiivakin on monin paikoin loppu kaupoista. Nyt jos koska kannattaa ottaa se hapanjuuri uudelleen tarkasteluun. Ja niinpä siis jaan Hansin leivästä muokkaamani version. Vähän erilaista jos ennestään tutut leivät alkavat kyllästyttää.

hansin hapanjuurileipä kuminalla
Kohonnut leipä valmiina paistoon. Kumotaan laudalle, viilletään ja paistetaan padassa. 

Ja tykkäsin että leivästä tuli tosi ihana! Voisin hyvin kuvitella että tätä tarjottaisiin hienossa ravintolassa vatkatun voin kanssa. Mallas ja ruis antavat vehnäleivälle ryhtiä ja leipä sopii sellaisenaan syömisen lisäksi hyvin myös kalan kanssa olematta kuitenkaan niin raskas kuin ruislimppu tai niin makea kuin saaristolaisleipä. Hyvä tasapaino. Kirjassa leipä on paritettu kalakeiton ja savukalasalaatin kanssa. 

Koska tein leivän vehnäjuurella ja taikinaan tulee sekä hunajaa, mallasta että ruisjauhoa leipä saa kohota ihan rauhassa - kauan, kunnolla pulleaksi. Meillä on eteisessä viileä "kuistimainen" tila, missä leipä sai nousta koko yön yli. Jos teillä on kovin lämmintä sisällä kohota leipää pöydällä muutama tunti ja kun se on kohonnut melkein tuplaksi, laita se muovipussiin (tai laatikkoon) ettei se kuiva ja jääkaappiin yön yli. Pitkä kohotus antaa makua ja tasaa rakennetta.


Huippukokin vehnä-ruisleipä (1 leipä)

350g vettä
150g vehnäjuurta (aktiivista)
2 1/2 tl (n. 14g) suolaa
1 tl kuminaa
60g hunajaa
40g mämmimallasta
80g ruisjauhoa
400g vehnäjauhoa (määrää voi säätää hieman pienemmäksi jos tuntuu että tulee liian kuivaa taikinaa) 

Sekoita kaikki aineet kulhossa. Anna tekeytyä noin tunnin verran. Taittele taikina pari-kolme kertaa puolen tunnin välein. Taikina on hieman jämäkämpää kun mallas imee itseensä nestettä. Anna taikinan vielä kohota noin tunnin verran.

Esimuotoile taikina palloksi, peitä kostealla pyyhkeellä ja anna levätä vähintään 20 min. Muotoile sitten leipä ja laita se ruisjauholla jauhotettuun koriin.

Anna leivän kohota kunnolla kaksinkertaiseksi (yön yli n. 15C tai ensin huoneenlämmössä ja yön yli jääkaapissa). Suojaa leipä kuivumiselta esimerkiksi muovipussilla.

Paista leipää padassa ensin 25 min 250C kannen alla ja sen jälkeen n. 225C ilman kantta 20 min. Anna jäähtyä kunnolla ennen leikkaamista.


p.s. hapanjuuresta ja sillä leipomisesta löydät enemmälti asiaa täältä

maanantai 23. maaliskuuta 2020

Rapeat, belgialaistyyppiset hapanjuurivohvelit

belgialaistyyppiset vohvelit hapanjuurella


Mä olen vihdoin, melkein neljänkymmenen viiden vuoden kypsässä isässä oppinut paistamaan vohveleita. Eipä siihen kauaa mennytkään. Vihdoin olen oppinut paistamaan niitä sillä tavalla, että voita ei valu pitkin pöytää ja keittiö ei ole täynnä savua. Kiittäminen tästä on rakasta systeriäni, joka teki meille I:n kanssa näitä kun käytiin kylässä Kangasalla aikana ennen koronaa. Tästä taikinasta tulee ihan mahtavia belgialaistyyppisiä vohveleita eikä vohvelirautaa tarvitse voidella ollenkaan paistaessa.

Sen lisäksi että nämä ovat ihanan sotkuttomia, niistä tulee myös käsittämättömän rapeita ja hyviä. Makua riittää, koska näihin on laitettu hapanjuurta ja tietysti voita. Ohjeen systeri oli löytänyt jostain hapanjuurileipurit- ryhmän viestiketjusta viime talvena. Eli jos joku nyt tunnistaa oman ohjeensa ja haluaa nimensä mainittavaksi, laittakoon viestiä niin lisään krediitit kohdilleen. :) Nämä ovat ihan upeita vohveleita, kiitos kehittäjälle! Lisäksi nämä ovat vielä munattomiakin, eli ei haittaa jos kaupassa ei ole päässyt nyt just käymään. Ainoa juttu, mikä pitää muistaa on että laittaa taikinan tulemaan jo illalla, niin se ehtii jäähtyä ja tekeytyä vielä yön yli. Aikaa näille kannattaa antaa. 

Näitä voisi kai tehdä ns. jämäjuurestakin, mutta mä olen yleensä tehnyt niin, että kun leivon leivän aamulla ja juurta jää, lisään purkkiin jauhoa ja vettä ja jätän pöhisemään vielä muutamaksi tunniksi. Myöhemmin alkuillasta laitan vohvelitaikinan tulemaan aamua varten.  

Annos on aika iso ja meille kolmelle puolikkaasta annoksesta tulee sopivasti kaksi vohvelia per kärsä. Näin nopeasti laskien ja vohveliraudan koosta riippuen koko annoksesta tullee siis 12-14 vohvelia. Vohveleiden kanssa tarjoan yleensä maustamatonta turkkilaista jogurttia, hunajaa ja marjoja. Nyt tämän koronan aiheuttaman kotoilun aikana on hyvä syödä pois marjoja pakkasesta. Meillä oli tänä aamuna vadelmaa ja mustikkaa. Vaikka aika on nyt tämmöistä mitä on, sanoin pikkumiehellekin että koitetaan nyt nauttia siitä mitä on; yhdessäolosta. Pysykää turvassa ja kotosalla sillä juuri nyt koti on paras paikka <3


Rapea vohveli marjoilla

Hapanjuurivohvelit (n. 12-14 kpl) 

150g sulaa voita 
375g täysmaitoa (tai kerma-maitoseosta jos ei ole täysmaitoa)
375g vettä 
200g vehnäjuurta
1 rkl sokeria
1 tl suolaa 
450g vehnäjauhoa

Sekoita kaikki aineet keskenään ja anna taikinan seistä huoneenlämmössä yhden tunnin ajan. Laita sitten kulhoon kansi tai kelmu ja anna taikinan levätä yön yli jääkaapissa. Paista vohvelit levon jälkeen.

Huom! ainakaan meillä vohvelirautaa ei tarvitse rasvata erikseen vaan hyvin irtoaa ilmankin, mutta silloin rasvaa pitää oikeasti olla myös maidossa. Sinisellä maidolla tehtynä sain vohvelin jämähtämään rautaan tosi tiukasti kun en voidellut rautaa. 

Nauti jogurtin(tai kermavaahdon, jäätelön, mascarponen tai muun herkun), hunajan ja marjojen kanssa.