Rapujuhlintaa ja mistä juhlakalut hankkisi?

Rapujuhlien järjestämisessä on meillä ollut tyypillisesti lähinnä vain kaksi pulmaa. Suurin pulma on, mitä muuta ruokaa sitä rapujen lisäksi syödään ja syödäänkö se ennen vai jälkeen rapujen? Toinen ongelma on, mistä ravut tänä vuonna hankitaan?


Olemme monesti ostaneet rapumme Kemiöstä, Ökräftan - nimisestä puulaakista. Heidän keskikokoinen täplärapunsa on ihan oivallista juhlaruokaa. Muistaakseni kappalehinta ravuille oli 3,5e /kpl - mikä ei ole mikään riisto. Näin kaukaa tuleville on ehkä hieman ongelma, että rapuja pitäisi olla hakemassa hyvissä ajoin. En nyt muista mihin aikaan rapupaikka sulkeutui, mutta ajoissa se oli.

Bongasimme kuitenkin netistä Länsisuomen Rapu - nimisen yrityksen, joka toimittaa ravut samana päivänä kylmäpakattuna lähimpään matkahuoltoon. Heidän hintansa keitetylle, keskikokoiselle täpläravulle oli 2,5e/kpl. Niinpä perusteellisen puhelinhaastattelun jälkeen päätimme kokeilla josko halpa olisi hyväkin ja tilata punaiset otukset Salon matkahuoltoon.

Ravut saapuivat suuressa, erittäin tukevassa styroxlaatikossa, jonka sisään ne olivat pakattuna 10 ja 15 kpl muovilaatikoihin, omassa liemessään. Koko komeus oli ympäröity jäämurskalla. Laatikko ei vuotanut autoon, vaikka jouduimme sijoittamaan sen takapenkkiläisten syliin loppumatkaksi - auto kun oli ihan tupaten täynnä muuta tavaraa. Ostimme myös puolisen kiloa pakastettua muikunmätiä (60e/kg) ja se oli vielä mökilläkin ihan jäässä, vaikka odotteli meitä matkahuollossa vielä n. 3h saapumisensa jälkeen.

Yleisesti homma sujui helposti: V soitti ja tilasi ravut, lasku tulee sitten perästä ja toimitus sovittiin Saloon niin, että ehdimme sinne rapujen jälkeen. Kun ravut lähtivät, niistä tuli vielä tekstarivahvistus, jossa kerrottiin milloin ravut ovat Salossa. (Salon matkahuollon viereen on muuten painajaismaista pysäköidä...). Mutta Salon matkahuollossa olivat jopa laittaneet ravut kylmähuoneeseen odottamaan noutajia. Paljon pisteitä siitä!


Ravut olivat komean kokoisia ja hyviä. Jos nyt vertailla pitäisi, niin sanoisin, että nämä olivat ehkä jonkin verran suurempia tai sekaan oli eksynyt enemmän suuria rapuja, kuin Ökräftanilla, mutta toisaalta Ökräftanilla taitaa olla hieman paremman makuinen keitinliemi kuin näissä länsisuomalaisissa. Melko marginaalisia erot kuitenkin olivat.

Mutta palatakseni siihen ensimmäiseen ongelmaan: se rapumenyy... :) Yksi perinteinen on tietysti tehdä jokin laatikkoruoka odottamaan yösyöppöilyä rapujen jälkeen. Meidän kokemuksemme vaan tuppaa olemaan, että jos tukevamman ruuan jättää rapujen jälkeen, se ei tule syötyä samana iltana :) Niinpä päätimme tehdä blinejä ennen rapuja, pitää kunnon tauon, kattaa kaikessa rauhassa kaikki kitsch-rapusysteemit ja sitten siirtyä juomalauluihin, snapseihin ja niin joo... niihin rapuihin ;)


Koska paistelin blinejä sitä mukaa kun niitä syötiin, katoin pöytään myös hunajaa, suolakurkkuja ja paljon smetanaa - letun odottelijat saivat sitten napostella niitä sillä aikaa kun minä paistelin blinejä - smetana kun käy sitten myös blineihin. Blinitaikinan tein jo valmiiksi kotona etukäteen niin ei tarvinnut enää sitä odotella valmistuvaksi.

Setti oli mielestäni ihan onnistunut. Kaikki saivat ainakin jotain vatsaansa ennen ravustelua ja "jälkiruuaksi" olin sitten varannut erilaisia käärekarkkeja suuren kulhollisen. Myönnän, että itsetehdyt karkit olisivat olleet nice touch, mutta kaikkea ei voi kyetä työviikon hälinässä :)

Sitten tähän pieni rapujuhlajärjestäjän muistilista, koska minä unohdan yleensä aina jotain - voinpa sitten printata ensi vuonna tästä ja kerankin muistaa sen mitä unohdan! (Tosin edes minä en ole unohtanut kaikkea joka kerta ;) )


Rapurallaa - muistilista Asioista.

1. Printtaa juomalaulujen sanoja osallistujille
2. Jos paikalla ei ole saatavilla extempore - mieskuoroa varmista, että Åttopoikien kauneimmat snapsilaulut ovat mukana joko muinaismedialla tai iipodissa.
3. Osta tilliä, kruunutilliä. (varmista etukäteen, että sitä on kaupassa tai tilaa se rapujen kanssa)
4. Tarkista että rapuliinat ovat löydyksissä ja puhtaana - jo toisena vuonna peräjälkeen ne olivat hukassa. Nyt en muistanut hankkia edes paperisia, viimevuonna tarkastin sentään etukäteen, että eivät olleet löydyksissä...
5. Varaa ainakin kaksi rullaa talouspaperia lautasliinojen lisäksi. Varaa kaikille 2 lautasliinaa jos ovat kertakäyttöisiä.
6. Ota mustaviinimarjan lehtiä tai jos niitä ei ole saatavilla tai et muistanut hankkia, sitten sitruunaa käsien huuhteluveteen
7. Laita akvavit tai marskin ryyppy tai molemmat (kuten meillä!) pakkaseen ainakin tunti ennen juhlintaa. Jotkut tykkäävät myös mustaherukkavodkasta. Viina ei jäädy, joten ne voi unohtaa pakastimeen jo paria päivää etukäteenkin.
8. Hanki rapuviinit alkosta hyvissä ajoin, kiivaimpana rapukautena parhaat viinit loppuvat helposti ja sitten harmittaa. Suosikkiviinejämme rapujen kanssa ovat Ninth Island Savignon Blanc ja Errázuriz Sauvignon Blanc Single Vineyard
9. Tarkista että rapuveitsiä on tarpeeksi, snapsilasit ovat ehjiä, lautasia on tarpeeksi (myös paahtoleipälautasia!), ravuille on olemassa suuri tarjoiluastia ja kaikki muukin ihastuttava rapu-bonk on paikallaan. Myös ravuin koristettu talouspaperiteline ja paremmissa piireissä joskus käytetyt juhlapäähineet, joita meillä kyllä ei harrasteta.
10. Varaa 8-9 hengelle n. kilo smetanaa ja kilo-puolitoista voita jos teet blinejäkin. 2 isoa pakettia paahtoleipää. Rapuja n. 10 kpl per nuppi - meillä jäi tällä kertaa yli 15 rapua - mutta n. 10 kpl/ nuppi on yleensä ollut sopiva määrä.
11. Paksuja roskapusseja ravun kuorille.
12. Varmista, että vieraille on täkkejä ja tyynyjä ja laittakaa sängyt kuntoon ennen ravustelua.
13. Karaoke tai poppi mikrofonilla loppuillan äkillistä lauluinnostusta varten ;) Jos joku osaa soittaa kitaraa, varaa kitara. Huom! kysyttäessä kaikki eivät etukäteen tunnusta osaavansa soittaa kitaraa - tai laulaa.
14. Buranaa ja vesipulloja jaettavaksi mukaan vieraille nukkumaan mentäessä.

Juhlat juhlittiin iloisissa merkeissä; jokainen söi niin paljon rapuja kuin jaksoi ja sormet kestivät. Tuntui, että ravuissa oli tällä kertaa aika kova kuori, jota sai vääntää ihan tosissaan... Mutta ehkäpä siitä lisää myöhemmin. :)

Ne mangoldit - ja miten niistä syntyi alkupalaa

Mangoldi on minusta vihannes, joka on maultaan jotain parsan ja pinaatin välistä. Sen varsia voi laittaa kuten parsaa ja lehtiä käyttää kuten pinaattia. En ole koskaan aikaisemmin kasvattanut mangoldia ja nyt voinkin ylpeänä esitellä oman kukkapenkin mangoldit - aplodeja, aplodeja ;)

Selailin the silver spoonia ja pähkäilin miten nämä kullanmuruset nyt kannattaisi laittaa, että niistä saisi irti parhaan ilon. Ihanan kuuloinen idea oli sulattaa sardellifile tilkassa öljyä, lisätä vähän valkosipulia ja valkoviiniä ja raastaa päälle kasa parmesania. Sardellifilettä ei vaan näkynyt matkalla täältä horisonttiin, vaikka kuinka tähyilin ;)



Niinpä päätin sitten hyödyntää jääkaapista löytyvän Pirkan Parhaat - mozzarellan jota jo kehuin aikaisemmin, italiasta lahjana saatua panchettaa ja pinuleita. Valkkaripullon jämäkin nökötti jääkaapissa, joten ei kun hommiin.

Käytin tähän myöskin lahjaksi saamaani pirkan savusuolaa. Olen nyt koittanut muodostaa siitä mielipidettä: Suolassa on mieto ja "sivistynyt" savun aromi. Se on suunniteltu selvästi pöytäsuolaksi maustamaan ruokaa vain vähäsen ja sellaisena se toimii hyvin. Tälläiseen alkupalaan se tuo vähän jotain lisää, mutta ei sen savuisuus riitä maustamaan vahvempia, chilisiä ruokia. Niissä tämä suola menee kyllä ihan hukkaan. Koska sain tuon purkin lahjaksi, en ole tullut tarkistaneeksi mitä se maksaa, mutta no, ihan hyvälaatuiosta suolaa se on ja tulee varmasti käytettyä mietojen ruokien parina. Mutta - tätä ruokaa varten sitä ei mielestäni nimenomaisesti tarvitse ostaa, tavallinen sormisuola toimii hyvin. Osta mieluummin vaikka sitä sardellia ;)


Mangoldia kahdella tavalla (alkupalaksi kahdelle)

Nippu mangoldia (n. 10-15 "vartta")
50g ohueksi siivutettua panchettaa
1 pieni sipuli
1,5 rkl kapriksia
1-2 rkl pinjansiemeniä
1-1,5 dl valkoviiniä
1 valkosipulin kynsi
1 pallo mozzarellaa
oliiviöljyä paistamiseen
nokare voita
hyvää oliiviöljyä (extra virgin)
mustaa pippuria
pirkan savusuolaa

Irrottelin ensin mangoldeista varren. Leikkasin sen irti terävällä veitsellä lehden keskeltä, niin, että paksuin osa lehtiruotia jäi varren päähän. Lehdet pilkoin isohkoiksi suikaleiksi.

Pätkin mangoldien varret niin, että sain nipun suurin piirtein yhtä pitkiä pätkiä.

Kupletin juoni on seuraava: tästä syntyy kaksi ruokaa. Lehdet haudutellaan panchettasiivujen alla valkoviinissä ja varret freesataan nopeasti öljyssä pinjansiementen kanssa ja maustetaan savusuolalla. Lopuksi kaikki kasataan alkupalaksi lautaselle repimällä mozzarella n. neljään palaseen ja asettamalla sitten mozzarella, lehdet ja varret kukin omaksi kasakseen. Lopuksi koko komeus silataan hyvällä oliiviöljyllä ja mustapippurilla.

Ensin siis pilko sipuli ja laita kattilaan öljyyn ja nokareeseen voita freesaantumaan. Lisää sitten huuhdellut kaprikset, mangoldin lehdet ja "loraus" eli n. 1 dl valkoviiniä lehtien sekaan. Peittele komeus pinnastaan panchetan siivuilla ja laita kattilaan kansi. Jätä kiehumaan hiljaiselle tulelle n. 5-10 min tai kunnes panchetta vähän käpristyy ja saat muun valmiiksi.

Kuumenna öljy pienessä pannussa ja lisää pinjansiemenet ja kun siemenet alkavat saada väriä lisää mangoldin varret ja hieman valkosipulia. Pyörittele hetki mangoldeja pannulla ja lisää sitten loraus valkoviiniä (vähemmän kuin lehtiin, ehkä n. 0,5 dl?)


Kun mangoldien väri alkaa hieman haalentua ja mangoldit tuntuvat vielä napakoilta, mutteivät enää rapeilta ripota päälle sitä pirkan savusuolaa(tai sormisuolaa) ja homma on valmis.

Sekoita mangoldin lehtiä ja panchettaa vähän sekaisin ja nostele lehdistä ja panchetasta sopiva keko lautaselle, lisää mozzarella omaksi keokseen ja mangoldin varret omaan läjäänsä ja nostele niiden päälle komea kasa pinuleita. Pirskota päälle hyvää oliiviöljyä, mustapippuria ja käy kiinni.

V tykkäsi tästä kovasti, mutta minua hieman jäi harmittamaan, ettei ollut sardellia. Olisin halunnut tehdä mauista erilaisia keskenään. Mutta ei hätää, penkissä on vielä Mangoldia...

Pataa kasslerista - hillittyä ja aromaattista tulisuutta

Minun täytyy tehdä tunnustus. Minä pidän pataruuista. Tai ainakin opin pitämään niistä kovasti sen jälkeen, kun tajusin, että padassa voi hauduttaa muutakin kuin karjalanpaistia ja tillilihaa. Lisäksi nautin tavattomasti siitä hitaasta tuoksujen leviämisestä koko asuntoon, chilien pehmenemisestä aromikkaiksi pitkän haudutuksen aikana ja lämmöstä, jota uuni tuottaa koko tupaan - etenkin mökillä. Padat ovat minulle ehkä sitä täydellisintä syysruokaa.

Niinpä meikäläisen kotoinen koekeittiö iski kun löysin yhden isohkon herkkutatin mökin läheltä. Pakko se oli johonkin ruokaan käyttää. Lopputulos oli loistavaa, vaikka itse sanonkin. Tatteja ja paprikaa olisi saanut vaan olla paljon enemmän!

Paprika, sipuli ja tatit hautuivat ihanaksi lisäkkeeksi possun pitkän kypsennyksen aikana. Kun teen tätä seuraavan kerran ajattelin, että pilkon tänne ainakin kolme sipulia, neljä paprikaa ja tatteja useamman - ainakin neljä tai viisi - tai yksi per ruokailija jos löytyy ja pataan mahtuu!


Ostin Sellosta 99 senttiä /kilo tarjouksesta ison kasan valkoisia paprikoita. Nyt oli jäljellä enää kaksi. Luulen, että jos noita valkoisia ei löydy, tähän voisi käyttää myös keltaisia paprikoita. Punaisia en silti laittaisi, tämän padan henki syntyy vaaleista ja toisiinsa hyvin sävyttyvistä mauista.

Mimmu juuri hehkutti, että oli saanut ostettua ihania, erikoisia chilejä. Mietin miten hauskaa tässä olisi ollut kokeilla vaikka lemon drop - chiliä joka on kuulemma hieman sitruunainen.

... tai starfish - chiliä josta mimmu tarinoi jotain samaan tyyliin kuin seuraava kirjoittaja:

Jättiläismäinen paprikakasvi, helposti yli kolmimetrinen. Rakenteeltaan kuin puu, myös lehdet erittäin suuria. Hedelmä eriskummallisen tunnusomainen ja vielä sitäkin ainutlaatuisemman makuinen. Punaiseksi kypsyvä hedelmä on reunoiltaan aivan omenan makuinen, makea ja mieto. Ytimestä se on sitävastoin melkoisenkin tulinen. Eräs herkullisimmista ja monikäyttöisimmistä paprikoista, satoisakin.

Lähde tekstille täällä.

Minulle on kyllä luvattu maistiaisia näistä kun pääsemme taas nenäkkäin Mimmun kanssa. Mutta sitä odotellessa ja mökkiolosuhteissa otin yhden habaneron ja pistin sen puoliksi. Pitkä n. 4h hauduttelu poistaa poltetta ja lopputulos oli ihanan aromikas ja kuitenkin poltteeltaan lempeä.



Nellen syyskassleria eli tattista possupataa (ainakin neljälle-kuudelle, lisäkkeistä riippuen)

Vajaa kilon pala possun kassleria
2 valkoista paprikaa
1,5 sipulia
1 herkkutatti
4 valkosipulin kynttä
3-4 rkl pinjansiemenitä
3 dl valkoviiniä
40g voita
1/2 habanerosta
n.1,5 maustemittaa toque - mausteseosta (sis. espanjasta googlella kääntäen: merisuola, inkivääri, valkosipuli, sokeri, kuivattu paprika, persian kumina (caraway), seesami, kumina, kaneli, pippuri (ilmeisesti chili - guindilla), korianteri, pippuri, timjami, minttu, kurkuma)
iso nippu salvian lehtiä
öljyä
suolaa (laitoin kaksi kunnon hyppysellistä gourmet -suolaa jota mökillä oli)


Ensin pataan laitetaan öljyä ja voita. Öljyä kunnolla, niin että padan pohja peittyy ohuella kerroksella. Sitten perään voi. Kun seos on kuumaa kassler ruskistetaan joka suunnalta padassa.


Kun kassler on ruskea, otetaan se hetkeksi pois padasta ja pinjansiemenet, pilkottu sipuli sekä tatti laitetaan pataan kuullottumaan. Sekaan voi lisätä myös pienen kuullottelun jälkeen suikaloidut paprikat, habaneron, mausteet ja valkosipulin. Sitten lisää valkoviini ja yrtti (salvia) ja mötkäytä ruskistettu kassler takaisin pataan.



Hauduta possua n. 3,5-4h n. 165C asteen lämmössä kunnes liha on täysin hajoavaa.



Voit tarjota possupadan kanssa vaikka timjamilla ja valkosipulilla maustettuja, öljyssä pyöräytettyjä perunoita uunissa tai vaikka salaattia. Tämä oli ihan älyttömän hyvää. Ehkä joskus teen tätä myös omppuisemmalla chilillä... ehkä.

Ryytimaa vai kukkapenkki?

Muistattekos kun jossain vaiheessa sanoin, että vien kasvattamiani taimia ryytimaahan, mistä myyrät ne nopeasti ahmaisivat kitaansa. Noh, ihan kaikki taimet eivät päätyneet myyrille, vaan istutin osan kukkapenkkiin tänne kotiin. Olin varma, että citykanit tulevat vierailulle, mutta ei. Kotoinen kukkapenkki osoittautui viisaaksi liikkeeksi.


Ja siellä kasvaa mangoldi, salkopapu ja pensastomaatti unikkojen seassa. Noita mangoldeja hieman tuossa olen himoinnut - ties vaikka tänään niitä vähän verottaisin... :)




Chilikin näyttää selviytyneen kesästä, kesälomastamme ja erinäisistä puutarhankastelukatastrofeista (kasteluletku oli koko ajan hajalla) hengissä ja on puskemassa melkoisen määrän chilejä. Mimmu vieraillessaan vaihtoi siihen jopa purkin!

Mistähän muuten tietää, onko salkopapu valmis poimittavaksi vai vieläkö se aikoo kasvaa?

Lakkasmoothie

Lakkoja saa nyt kaupasta ja metsistä. Usein niihin törmää lähinnä kakun välissä tai juuston kanssa kahvipöydässä. Ei lakkaa silti kannata unohtaa muutenkaan. Rasiasta lakkoja riittää moneen herkutteluun. Ostin tuossa männäviikolla rasiallisen ja sekoittelin sitä aamusmoothieen useampana aamuna. Parhaat yhdistelmät ovat olleet lakka-banaani ja lakka-persikka... Nyt kun persikatkin ovat oikeasti kypsiä.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan aamupala, jota teen taas kohta:

Lakkasmoothie (n. 2-3:lle)

1 pieni banaani tai ½ suuresta TAI 1 - 1,5 persikkaa
n. 1dl tuoreita lakkoja
n. 2,5 dl kreikkalaista tai turkkilaista jogurttia
1 dl tavallista maustamatonta jogurttia TAI 0.5 dl turkkilaista ja 0.5 dl vettä
hieman vajaa maustemitallinen vaniljaa (tai 1 tl vaniljasokeria jos pidät makeasta)
2-3 palaa jäätä

Laita kaikki aineet blenderiin ja suristele tasaiseksi. Nauti aamupalalla vaikka verkosta aamun lehdet selaillen ja hihittele viime viikon parhaalle V&W:lle. Ryntää töihin.

Mascarpone-sitruunapiirakka ja mustikoita

Meistä tämä oli vähän turhan makeaa. Etenkin, kun menin pyöräyttämään mustikat sokerissa. Ei. Sitä ei kannata tehdä - olisi voinut toimia ilman mustikoiden sokerointia, koska minttu mustikoiden seassa toimi tosi hyvin - herkän ja raikkaan makuinen yhdistelmä. Olettaen tietysti että pitää eteläeurooppalaisen makeista jälkiruuista... Minusta sokerin määrää olisi voinut vähentää myös pohjasta ja täytteestä, ellei sitte kolota oikein pahasti sokerihammasta. Alkuperäisessä ohjeessa mustikoita ei ole, vaan piirakka on koristeltu muutamalla sitruunaviipaleella ja mintun lehdillä. Ohje piirakkaan on kirjasta Cucina Povera, josta olen jo aikaisemminkin kokkaillut menestyksekkäästi minttuisia punasipuleita.

Tein piirakan pohjan valmiiksi jo aikaisemmin, ja se saattoi olla virhe. Pohja oli nimittäin huoneenlämpöinen, kun sitten tein täytteen ja paistoin piirakan valmiiksi. Ohjeessa mainittu paistoaika täytteelle ei riittänyt läheskään täytteen hyytymiseen. Kun ohjeessa sanotaan, että paista kullankeltaiseksi 20 min, n. 45-50 min paistelun jälkeen täyte oli vielä jonkin verran löysemmän oloist tai lähes kuin kirjan kuvassa. Siinä vaiheessa tuomitsin sen valmiiksi koska oli ilta ja tuli yö emmekä jaksaneet enää odotella piirakkaa vaan piti päästä unille. Seuraavana aamuna kun sitten söimme piirasta, täyte oli vetäytynyt ja ihan ok. Jos siis teette tätä piirasta, kannattanee täyte laittaa kuuman pohjan päälle, niin se hyytyykin joskus, ehkä.

Tässä siis sitruunapiirakkaa italialaisittain.

Taikina

2 3/4 dl vehnäjauhoja
120g voita
1 1/2 dl sokeria
1 munankeltuainen
2 rkl maitoa

Täyte

2 munankeltuaista
250g mascarponea
1 dl sokeria
1 1/2 sitruunan kuori
1 1/4dl kuohukermaa

Sitruunoita ja mintunlehtiä koristeluun - tai mustikoita ja mintunlehtiä. Mutta älkää sokeroiko mustikoita ;)

Valmista taikina ensin. Sekoita vatkaimella tasaiseksi jauhot, voi, munankeltuainen ja maito. Laita taikina kelmulla peitettynä jääkaappiin lepäämään n. tunniksi.

Voitele n. 25 cm piirakkavuoka. Kauli taikina ja painele se vuuan pohjalle. Oikeasti ei ole hyötyä yrittää nostaa taikinaa reunoille, se paistuessaan valuu alas kuitenkin. Pohjalle riittää.

Paista piirakkaa 175 asteessa uunissa kullankeltaiseksi n. 20-30 min. Kokeile tikulla, onko pohja kypsää. Jos tikkuun ei tartu taikinaa - kypsää on!

Tee sitten täyte piirakkapohjaan. Tässä vaiheessa kannattaa tosiaan mielestäni vähän ennakoida ja tehdä täyte valmiiksi pohjan paistuessa.

Ei ehkä ihan paras kuva, mutta jos katsoo tarkasti voi ehkä nähdä vilauksen täytteestä

Sekoita munankeltuaiset mascarponeen. Lisää seokseen sokeri ja raastettu sitruunan kuori ja sekoita joukkoon vaahdotettu kerma. Kaada täyte paistetun pohjan päälle ja paista vielä n. 20 min (minä tosiaan paistelin kauemman, että sain täytteen hieman jähmettymään. Ihan jähmeäksi se ei kai ole tarkoituskaan tulla, mutta että sitä voisi edes jotenkin leikata. Täytteen pinta muuttuu kauniin kullanväriseksi myös.

Koristele sitruunalla ja mintulla tai mustikka. minttuseksella. Minulla mustikoita oli n. 3 dl ja mintunlejtiä pieni nippu.

Kokeilkaa ihmeessä, mutta jos ette pidä tosi, tosi makeasta niin vähentäkää sokeria pohjasta ja täytteestä jonkin verran. Uskoisin, että teen tästä joskus uuden kokeilun jossa vähennän ainakin pohjasta sokeria rankalla kädellä.

Tuotekehaisu Pirkan Parhaat mozzarellasta ja rucolasalaattia

Kesä on ollut salaattien luvattua aikaa. Niitä pykerrettiin kasaan moneen otteeseen. Olen nyt päätynyt kokeilemaan noita Pirkan Parhaat - tuotteita lähinnä tämän mozzarellan takia tai sen ansiosta.

On muuten ihan tavattoman hyvä buffalamozzarella joka pesee suurimman osan pussimozzarelloista joita marketit myyvät. Tämä Parhaat on useimmiten vielä halvempi kuin vastaavat muut tuotteet. Juusto on pinnastaan ihan ohuesti semmoista sitkeän repeytyvää ja sisältä ihan unelmapehmeää. Voin lämpimästi suositella. Om nom nom.



Tässä on nyt yksi tyylinäyte salaatista jossa on tätä mozzarellaa. Pohjalla ryytimaasta saatua rucolaa, hieman salaatinlehtiä ja persikoita. Lisäksi vielä paahdettuja pinjansiemeniä, pekaanipähkinöitä ja mozzarellaa. Rucola on tosi tujun makuista ja oikeastaan se oli mielestäni vähän liiankin vahvaa tähän salaattiin. Koitin paahtaa pekaanipähkinöitä antamaan vastusta makupuolella ja pursotin päälle viikunalla maustettua balsamicoriirappia & pirskottelin hyvää oliiviöljyä. Silti rucola oli melkein polttavan vahvaa.

Toinenkin saman tyyppinen kesäsalaatti tehtiin jo aikaisemmin - silloin mukaan vaan revittiin myös serranosiivuja ja rucolaa oli vähemmän suhteessa muihin vihreisiin. Hyviä makuja, mutta kun teette maistakaa kuinka sinappista oma rucolanne oikein onkaan ja lisätkää sitä kohtuudella. :)



Tuo mozzarella on tosi hyvää joka tapauksessa.

Kesämuisteloita, tällä kertaa Farmors café

Mökillä on ilmassa jo vähän syksyistä tuoksua. Sieniä alkaa hiipiä maasta ja yöllä voi ihastella tähtitaivasta. On ihanaa pysätyä vähäsen. Ollut niin tajuton kiire ja loman unirytmistä palaaminen arkeen on ollut jotenkin hidasta. Nyt hyvin nukutun yön jälkeen heräsin mukavan pirteänä, levänneenä ja jopa suhteellisen aikaisin.

Ajattelinpa siis, että nyt lienee oivallinen hetki muistella kesän Farmors Cafe - retkeä saaristossa. Kyseinen kahvila on auki elokuun loppuun (ja syyskuun viikonloppuisin), että vielä ehtii jos saaristossa liikuskelette vaikka rapujuhlia viettämässä.


Kahvilassa parasta ovat ihanat kakut ja romanttinen miljöö. Kahvila ei ole varsinaisesti halpa ja koska töissä on varmastikin kesäapulaisia, kiireisinä päivinä vaihtorahojen kanssa on saanut selvitellä kerran jos toisenkin. Kannattaa siis maksaa kortilla, jos mahdollista.

Silti teemme sinne joka kesä ainakin yhden toivioretken ja joka kerralla se on ihan ihanaa. Ensi vuonna taas.



Kai siihen liittyy sekin, että kun kokkaa ja tiskaa perheelle ja vieraille mökillä joka päivä ja vaikka siitä nauttisi, on ihanaa, jos joku tekee sen joskus sinun puolestasi. Farmors caféssa voi tulla juomaan aamukahvin, siirtyä siitä lounasruokaan ja pitkän lounaan päätteksi vielä nautiskella kakkupalat ja kuohuviinit. Ei pöydän kattamista, tiskiä, ei miettimistä mitä ruuaksi. Lomakokin vapaapäivä, siis.

You haz The Holy Handgranate?

Lisäksi jos on muksuja matkassa, he löytävät kahvilan pelikentiltä pallon ja toisia kesälaitumella olevia lapsukaisia. Voivatpa nuo ihmetellä myöskin kaneja, joita kahvilan pihanperällä löytyy yksi pupulandiallinen. Joskus paikalla on ollut myös lampaita.


Ja näinhän juuri me teimme. Lounas alkaa klo 11 ja ensimmäinen lautta on Högsårassa n. klo 12, joten suuntasimme paikalle jo ennen ensimmäistä lauttaa, että voimme vallata mieleisemme pöydän. Kahvilaan oli rakennettu uusi terassi sitten viimekäynnin jälkeen, mikä on tosi iloinen asia. Nyt pöytiä oli jokseenkin riittävästi.


Sitten otimme kahvit. Kuinka hyvälle suuri kupullinen Cappuchinoa voi maistua muutaman viikon mökkikahvittelun jälkeen. Voin kertoa että aika ihanalle.

Kaikki vesien äärellä liikkuneet varmaan tietävät aurinkorasvan tarpeellisuuden, joten jos päädytte kahville ja pitkälle lonaalle Högsåraan, muistakaa myös aurinkorasva. Tämä nimittäin on melkein koko päivän projekti.

Lounaan haimme tarjoilun avauduttua, joten vältimme jonot jotka muodostuivat heti 12 jälkeen. Tarjolla oli hyvin saaristolaiseen tyyliin kalakeittoa, saaristolaisleipää ja runsasta lisäkesalaattia, jonka sai pieneen lisähintaan.

Salaattia sai ottaa itse, joten jokainen voi joko vältellä tai haalia oliiveita. :) Vaikka olimme tulleet niin ajoissa, kalakeitto loppui silti kesken ja A söi sitten salaattinsa ensin - keitto saapui kun uusi kattilallinen saatiin valmiiksi.

Kakkuja saatiinkin sitten jonottaa, mutta niitä riitti. Eikä se niin kamalaa ollut, itse asiassa pinkaisin kakkujonosta vielä hakemaan kameran, kun huomasin naiset keittiössä kakkuja tekemässä. Pöytä oli täynnä kakkuvuokia, joita naiset sitten laittoivat uuniin. Mmm... Ihana tuoksu. :)

Naisia keittiössä, ikuistettu hetki vuodelta 2009

Tarjolla oli kaikenlaisia torttuja. Minä otin marenkista mansikkatorttua ja toiseksi kakkupalaksi otimme porkanakakkua, joka on V:n kestosuosikki. Lisäksi pari suklaapatukkaa ja vähän kuohuviniä. Kaksi kakkupalaa rittivät hyvin kolmelle, kakkuja kun voi ottaa itse, palat tahtovat olla melko suuria :)


Mansikkakaussa oli pohjana britatorttu. Tortussa oli vain selvästi tehty marenki kaksin-tai kolminkertaisena ja jätetty torttu avoimeksi. Juttelin muuten äitini kanssa tuossa puhelimessa ja sanoin, että minulle ainoa oikea versio britatortusta on sellainen, jossa täytteeseen on laitettu marjakimaraa: mustia viinimarjoja, mustikoita ja mansikoita.

Ensimmäisen kerran kun söin britatorttua, se oli täytetty juuri näin - oli elokuun loppu joskus vuonna 91 tai 92 ja lukion luokanvalvojanamme toiminut biologianopettajamme Leena kutsui meidät kotiinsa syyskauden aloituskahville. Silloin sain maistaa ensimmäistä kertaa britatorttua ja se oli mielestäni parasta kakkua, mitä olin kuunaan maistanut.

Että jos Leena jostain syystä lukisit tätä, kiitos vielä. Minusta tuli britatorttufani kerralla. Sen sisällä oli kermavaahtoa ja tuoreita, makeita mutta kirpeitä mustiaviinimarjoja, kesän viimeisiä mansikoita ja mustikoita hieman rikottuna haarukalla ja sokeroituna.

Nyt on marjojen aika, käyttäkää hyväksenne. Kenties joku nuori kakku-uhri muistaa teidän torttunne vielä melkein 20 vuoden päästä :)


Porkkanakakku oli aika perinteinen, mutta erittäin hyvä. Päällä oli tuorejuustoa notkistettuna jollain makua pehmentävällä - kermavaahdolla vai mascarponella? En tiedä, mutta maistui ihanalle.




Syötyämme kaiken ruuan ja todettuamme, ettei enempää mene masuun, vaapuimme vatsa täynnä kohti satamaa. Hiekka suhisi kenkien alla ja kaikkialla tuoksui kukkasille. Samaan tapaan kuin mummolassa joskus lapsena.

Laventeli-hunajakakku V:n synttäreille

Koko viikon olen herkutellut ajatuksella tästä reseptistä. On vain ollut liian kiire. Tässä se tulee.

Oikeasti kuvittelen, että uudet reseptit varmaan syntyvät juuri niin: Jotain tarvittua ei ole ja silti on keksittävä jotain kokattavaa/leivottavaa. Ainakin minuun tämä päti viime viikonloppuna, vaikka en reseptiä kokonaan itse keksinytkään. Katselin jo jonkin aikaa sitten Decapitated - blogin meekook -reseptiä kovin uteliaana. Kyseessä on hunajakku kerroksilla. En ole koskaan tehnyt mitään tuon tapaista ja ajattelin sitten kokeilla reseptiä ja soveltaa sitä hieman oman mieleni mukaan. Tietysti juuri silloin, kun on tulossa vieraita - osaako joku kertoa missä se mun itsesuojeluvaisto piileksii?


Meillä ei olla ihan hurjan ihastuneita todella makeisiin leivonnaisiin. Leivoin tuossa taannoin yhtä sitruunatorttua, jonka löydätte täältä kunhan vaan ehdin sen naputella. Idea tuntui silloin hyvältä, mutta sokeria oli minun makuuni ihan liikaa. Niinpä tämänkin reseptin hunajan ja sokerin määrä hieman arvelutti, mutta lopputulos ei ollut liian makeaa.

Mieleeni muistui, että penkissäni kasvaa laventelia. Laventelilla makua voisi ehkä hieman kehittää. Jos vähennän täytteessä olevaa sokerin määrää kuvittelisin, että tästä tulee meidän joukonkin suuhun sopiva kokonaisuus. Sitäpaitsi tavallinen sokerikakkupohja tuntui vähän tylsältä idealta kun täytteeseen ei ollut laittaa mitään tuoretta ja ihanaa. Lisäilin alkuperäisen reseptin määriä kolmanneksella, koska minulla oli mökillä vain isompi(>20 cm - d) irtopohjavuoka, jolla leikellä taikinarinkuloita.



Aikaisemmin kesällä olimme käväisseet Rosalan herkkupuodissa ja käteeni sieltä jäi purkillinen mustikkahilloa punssilla. Ajattelin, että se sopisi kakkuun makeudeksi ja kävisi vielä laventelin kanssa yhteen. Yhdistelmä oli maltillisin kielikuvin ilmaistuna erittäin onnistunut. Täytyy nyt kehua, että hillo oli todella loistavaa. Niinpä kun mietitte mitä niistä metsästä kotiin raahaamistanne valtavista määristä mustikkaa voisi tehdä, suosittelen kävelemään Alkoon, hakemaan pullon arrakkipunssia ja tekemään mustikkahilloa. Toimii.


Seuraavalla kerralla kun teen tätä kakkua harkitsen kyllä laventelinkukkien lisäämistä vielä kokoamisvaiheessa ja osan hillon korvaamista ihan tuoreilla mustikoilla. Näin laventeli voisi nousta mausta vielä enemmän esiin. Tämäkin oli ihan jumalaisen hyvää ja minä kyllä maistoin laventelin täytteestä, mutta olisi se ehkä enemmänkin voinut maistua. Nyt kakku ehti seistä minulla n. 6-7h ennen tarjoilua ja se riitti pehmittämään kerroksia mukavasti. Tosin ne, jotka söivät kakusta jääneen pienen palasen seuraavana päivänä kehuivat kakun parantuneen vielä yön yli. Tätä ohjetta kuulemma odotetaan :)



Ensin leivotaan kakkupohjat. Kieltämättä vähän epäilytti, kun ohjeessa käskettiin kuumentaa hunaja ja sokeri. Mitä siitä voi syntyä, kun kananmunaa sekoitetaan kuumaan sokeriin. Hämmentävää kyllä, ihan hyvä ja kuohkea kakkutaikina. Maustumishuomioita tulkiten - kakku siis kannattanee tehdä edellisenä päivänä ja tarjoilla seuraavana.

Ihan söpö sellaisenaankin.

Laventeli-hunajakakku punssisella mustikkahillolla (n. 8-10:lle)

4 munaa
3,3 dl sokeria
4 rkl juoksevaa hunajaa
1,3 tl soodaa
2 oksaa laventelin kukkia
8 dl vehnäjauhoja

Täytteeseen

2-3 oksaa laventelia
1 dl kermaa
3 dl kermaa vaahtona
225g mascarponea
2 prk /200g Creme fraichea
350g mustikka-punssihilloa
2-3 tl juoksevaa hunajaa
1 maustemitta vaniljaa
reilu 1 dl mustikoita (pakaste) olisi voinut käyttää 2 dl tuoreitakin jos olisi ollut
kostutukseen n. 1 dl omenamehua (olisin käyttänyt punssivettä, muttei ollut punssia)


Kiehauta lavetelit kermassa (n. 2-3 min) ja nosta kattila jäähtymään. Vatkaa munat kovaksi vaahdoksi. Kuumenna siirappi ja sokeri (myös) laventelin oksien kanssa kattilassa melkein kiehuvaksi. Totta puhuakseni minulla sokeri ja hunaja kiehuivat laventelien kanssa pienen tovin ja sitten suljin levyn ja poistin laventelin oksat. Hunaja saa sokerin oikeasti kiehumaan, eikä sokeri sula ihan polttavan kuumaksi.

Lisäsin kuumaan sokeriseokseen osan kananmunavaahdosta ja sekoitin vimmatusti. Hämmästyksekseni kananmuna ei muutttunut kokkeliksi tai muutakaan. Sitten lisäsin voimakkaasti vatkaimella vatkaten kuuman kananmuna-sokeriseoksen loppuihin kananmuniin, koska kananmunavaahto oli isommassa kipossa, eikä kaikki mahtunut kattilaan muutenkaan.

Sen jälkeen lisäsin soodan ja sekoitin uudelleen. Seoksessa oli edelleen kuohkea yleistuntuma.


Jäin kyllä miettimään, miksi soodaa ei sekoitettu jauhoihin?

Sitten sekoita jauhot pienissä erissä taikinaan ja sekoita, kunnes taikina on tasaista. Jäähdytä taikina.


Täsä vaiheessa taikina oli paksumpaa ja hassun tarttuvaista. En varmaan jaksanut jäähdytellä taikinaa riittävän kauan, kun halusin kakun nopeasti jääkaappiin täytteiden kanssa jäähtymään. Taikina oli kuitenkin alle kädenlämpöistä selvästi kun aloitin leipomisen.

Otin tarjoilulusikalla sopivan kokoisia möykkyjä leivinalustalle ja levitin jauhoa niiden päälle. Loppujen lopuksi, jos aion tehdä 3mm paksuisia levyjä, voin aina laittaa lopun taikinan takaisin kulhoon. But, there was the stickiness.

Ensimmäisen pyörylän sain kohtuullisen söpönä irti, mutta seuraavat tarttuivat jo irtopohjavuuan renkaaseen jota käytin mallina. Leikkasin voiveitsellä, mutta sili taikina tarttui reunukseen. Ehkä jauhottaminen joka välissä olisi helpottanut urakkaa.



Pastoin yhden pohjan kerrallaan - 2 min per pohja mökin uunissa n. 225 asteessa. Juuri kypsäksi, mutta niin ettei pohja saa juurikaan väriä. Ei enempää. Siinäkin ajassa pohjat saivat jo vähän väriä,mutta jäivät silti ihan mehukkaiksi. Se on kai kupletin juonikin. Kannattaa laittaa munakello herättämään - ettette unohda pohjia uuniin :) Sinänsä pohjien paistaminen oli nopeaa puuhaa ja ehdin muotoilla aina seuraavan pohjan sillä aikaa kun toinen kypsyi.



Viimeisen taiknan lopun kaulitsin sellaiseksi kuin se tuli ja paistoin sitten levynä vähän tummemmaksi kuin varsinaiset pohjat, joita sntyi 5 kpl. Pieni lisäys taikinamäärään auttoi siis juuri sen verran kuin tarvitsi.

Sitten vatkaa kerma vaahdoksi ja sekoita siihen mascarpone. Vatkaa tasaiseksi ja lisää creme fraiche. Lisää vanilja ja hunaja. Lisää seokseen viilentynyt laventelikerma ja sekoita. Otin oksat pois, mutta jätin kermaan vähän laventelin kukkasia. Sekoita mustikat ja hillo keskenään toisessa kupissa. Nyt täytteet ovat valmiina.

Kostutin päällimmäisen ja pari keskimmäistä pohjaa hieman omenamehulla "nurjalta" puolelta, niin, että mehu pääsi imeytymään siihen puoleen joka oli leivinpaperia vasten. Kakku sai kosteutta myös pakastemustikoista ja jos käytät tuoreita, murskaamattomia mustikoita voit ehkä joutua kostuttamaan kakkua enmmän. Jos taas käytät enemmän pakastemustikoita, unohda omenamehu.

Kasaa kakku laittamalla päällekkäin pohja, hillo ja päälle kermavaahto-mascarponeseos. jatka kunnes saat kaikki paitsi yhden pohjan (ja tummemmaksi paistetun jämäpalan) käytettyä. Viimeisestä kakkupohjasta tulee kakun kansi.

Kun kakku oli koottu tuijottelin kakkua: olisiko tämä parhaimmillaan ihan sellaisenaan - koristettuna tuoreilla laventelin kukilla ja valuvalla hunajalla? Ehkäpä. joka tapauksessa minulla oli ylimääräistä, vaniljalla maustettua kermavaahtoa jonka levitin kakun päälle, murustin kakkutaikinan jämäpalan, ripotin muruset kakun päälle ja laitoin kakun viileään ainakin kuudeksi tunniksi. Ehkä jopa seitsemäksi. Juuri ennen tarjoilua koristin kakun laventelilla ja juoksevalla hunajalla.

Kakku oli kiistaton menestys. Kaikki pitivät siitä paljon. Jopa kauempaa tulleet vieraat olivat ihastuneita enemmän kuin etiketti vaatii. Kakku oli loistavaa illalla, mutta vielä parempaa huhujen mukaan seuraavana päivänä, kun kaikki maut olivat imeytyneet, tasaantuneet ja muodostaneet harmonian kaeskenään.

Sitruunat ja kikherneet tuovat uutta fiilistä kuvaan, vaikka niitä ei satutettu mitenkään kakun teon aikana.

Oli hauskaa kokeilla vähän toisenlaista lähestymistapaa kakkuun ja kakkupohjaan. Lisäksi kun ei ollut kovin ihmeellisiä tuoreaineksia vähän toisenlainen pohja toi jännittävyyttä muuten aika tavallisen oloiseen kakkuun. Laventelia taidan tosiaan laittaa seuraavalla kerralla jopa hieman reilummin.

Think it'll be perfect. Kiitos vielä meekook - ohjeesta.