Valkosipuliperunat isoäidin reseptillä

Kun olin nuori neitonen sain kokkausoppia eräältä herttaiselta isoäidiltä. Minäkin olin silloin vielä niin nuori, että imin itseeni kaikenlaista "miniäkasvatustietoa" kiitollisena. Ei minusta miniää Roineen rannalle tullut, mutta vielä tänäkin päivänä kun teen valkosipuliperunoita mietin noita jaettujen salaisuuksien hetkiä keittiössä.  Ja edelleen, näillä ohjeilla syntyvät parhaat valkosipuliperunat silloin kun niitä meillä tehdään.

Hyvissä valkosipuliperunoissa on vain muutama niksi, jotka pitää hallita. Ensinnäkin, tarvitaan jauhoisia perunoita. Toisekseen tietysti PALJON valkosipulia, koska nämähän ovat valkosipuliperunoita. Ja koska nyt ollaan tekemässä aitoa asiaa, tarvitaan myös kermaa. Paljon kermaa. Ja sitten se viimeinen ja tärkeä asia on suola. Suolaa pitää ripottaa myös perunasiivujen väleihin. Kilo perunaa tarvitsee yllättävän paljon suolaa, noin teelusikallisen. Se kannattaa mitata pieneen kippoon ja ripotella sitten väleihin vuokaa täyttäessä niin tulee laittaneeksi sopivan määrän ja se jakautuu tasaisesti. Toki lautaselle suolaa voi aina lisätä, mutta pois on heikompi ottaa, niinpä mun tulee kitsasteltua helposti. :)

Ja sitten perunoita haudutellaan uunissa kunnes haarukka menee vaivatta perunoiden läpi, noin tunnin verran. Vuokaa ei kannata täyttää ihan laitoja myöten, koska kerma kiehuessaan kuohuu ja sotkee uunin jos kuohunnalle ei ole tarpeeksi tilaa. Noin kolmisen senttiä riitti hyvin. 

Ja kun nyt on tämä perunatalkoohomma, niin minä osallistuin viikonloppuna valkosipuliperunoilla. Olivat juuri sopivan kosteita, juuri sopivan valkosipulisia ja sellaisia kuin millaisina ne muistinkin. Lisäksi tarjosin simppeleitä uunissa paahdettuja kanan koipireisiä porkkanapedillä. Kanojen pintaan ripotellaan suolaa, kuivattua valkosipulia ja pippuria. Lopuksi koristelin koivet ja porkkanat kirvelillä.

p.s. kun tilaatte nettikaupasta perunaa niin jos tilaatte sekä kinteää että jauhoista samaan toimitukseen, tilatkaa niitä eri määrät. Huomasin että punnituskuitissa ei välttämättä lue lajiketta tai edes onko kiinteää vai jauhoista. Niinpä tilaamalla eri määrät painosta voi sitten päätellä ja kirjoittaa itse kuittiin. :)

Kermaiset valkosipuliperunat (4 nälkäiselle)

1 kg jauhoista perunaa
1/2 valkosipulin kynnet
1 tl suolaa
mustaa pippuria
5 dl kermaa

Kuori ja siivuta perunat ohuelti. Kuori ja siivuta myös valkosipulin kynnet, niitä saa olla tosiaan paljon. Mittaa suola pieneen astiaan niin tulet laittaneeksi sitä tarpeeksi väleihin.

Lado syvähköön uunivuokaan kerroksittain perunoita, valkosipulia ja ripota väleihin suolaa ja rouhi mustaa pippuria maun mukaan.

Lopuksi kaada päälle kerma ja paista uunissa 180C noin 50 min- tunnin verran tai kunnes pinta on kauniin ruskea ja peruna kypsää haarukalla kokeillessa. Anna vetäytyä 5-10 min.

Helppo ja nopea kurkkukimchi avomaankurkuista

Systeri soitti: "Kuule, miltä se kimchi oikein kuuluu maistua? Kuuluuko sen olla semmosta kirvelevän hapokasta ja semmosta... Ihan kieli paloi jotenkin... Mä en kyllä oikein tykänny kun me syötiin kimchiä yhdessä ravintolassa..." Istuin puhelimessa jotenkin tyypertyneenä. Miten mun sisko ei tykkää kimchistä. Nehän syö gochujang - tahnalla maustettua ruokaakin tämän tästä. Siinä kimchissä oli ihan varmaan jotain vialla, tuumin.

Onhan kimchi fermentoitua, mutta ei sen kirvelevän hapokasta pitäisi olla. Raikas olisi ensimmäinen sana mikä tulee mieleen. Mutta miten ihmeessä kuvailla toiselle makukokemusta joka on omalla tavallaan uniikki. Etenkin jos tämä oli se ensikosketus. Minähän rrrakastan kimchiä. Mulle jo se kimchi on aina ihan pätevä syy mennä syömään Ison Omenan Korean Kitcheniin bibimbab lounasaikaan, sillä silloin kimchi kuuluu hintaan ja se on tosi hyvää.

Jos nyt jotenkin yrittäisin kuvailla niin ehkä hyvässä kimchissä on vähän semmoista venäläisen suolakurkun raikkautta, mutta enemmän hedelmäisyyttä. Sinä on tulisuutta, mutta ei niin että savu nousee korvista. Rehellisesti sanoen mun on vaikeaa käsittää sitä omituista mainetta mikä kimchillä suomalaisten keskuudessa on. Väittäisin, että ne jotka tykkäävät korealaisella gochujang- tahnalla maustetuista ruuista todennäköisesti tykkäisivät kimchistäkin. Kyseinen tahna on kimchin tapaan fermentoitua ja siinä on gochugaru - chilijauhetta, jota kimchiinkin käytetään.

Opetellessani kimchin tekemistä lainasin kirjastosta Caroline Hwangin kirjan Korean food made easy. Se on ihan erinomainen opus kimchin prosessin tajuamiseen, mikä lienee oman juttunsa aihe. Mutta kirjassa oli myös näppärä pikakimchivinkki avomaankurkuille, jossa hyödynnetään gochujang - tahnaa. Mun on pitänyt ja pitänyt tehdä kimchiä monta kertaa, mutta se on jäänyt koska gochugaru - chilijauhetta on hankala löytää tai se pitäisi tilata nettikaupasta. Mutta gochujang - tahnaa meiltä löytyy jääkaapista avattu purkki.

Ja hyvä oli että tuli kokeiltua! Ihan mainioita kurkkuja tuli grilliruuan lisukkeeksi.  Kirjan mukaan kurkut voi syödä tuoreeltaan tai antaa fermentoitua yön yli. meillä nämä syötiin kunnolla hiiligrillissä karamellisoituneen entrecoten kanssa mutta hyvin sopisivat vaikka savustetun naudan niskan eli chuck rollin kaveriksi. Ja, mikä tahansa korean bbq menee niiden kanssa tietty. Joskus vielä laitan näitä nyhtöpossuburgerin väliin ja maustan nyhtöpossun korean bbq- kastikkeella.

Ja tein mä sitä oikeaakin kimchiä ja siitä tuli hyvää. Systerikin hyväksyi kun kävivät kylässä. Ja siinä oikeassa kimchissä on vielä tätäkin enemmän raikkautta, mutta erinomaisen hyviä olivat nämäkin. Ja helppoja tehdä jos kaapissa nyt on gochujang tahnaa valmiina. Mutta sellainen sivuhuomio että ruokajuomaksi kannattaa sitten valita olutta, kombuchaa tai vaikka jääteetä, sillä näissä kurkuissa on tulisuutta joka polkee jalkoihinsa minkä tahansa viinin.

p.s. jos kimchin tekoinnostus nyt totaalisesti iski, Mintulla on hyvän oloinen ohje, jota sitäkin kurkin kun tein omaa kimchiäni.

Kurkkukimchiä (puolikas annos riittää hyvin neljälle lisukkeeksi, yksi-puolitoista kurkkua per ruokailija on aika hyvä määrä)

8 avomaankurkkua
3 rkl merisuolaa

maustetahnaan:

55g gochujang - tahnaa
1 rkl sokeria
3 rkl kalakastiketta
4 kevätsipulia suikaleina
(valkosipulin ituja voi laittaa myös jos tahtoo, kirjassa 45g mutta minä jätin pois)
n 2-3 valkosipulin kynttä murskattuna (tai n. 1 rkl valmista murskaa)
1 tl raastettua inkivääriä (taisin laittaa vähän reilummin)


Ensin leikkaa kurkuista hatut päästä pois, niin että seisovat toisella päällään tukevasti tasolla. Leikkaa sitten X-viillot ylhäältä kohti kurkun pohjaa, mutta jätä n. 3 cm kantaa yhtenäiseksi (ks. kuva).

Kiehuta litra vettä ja sekoita siihen suola. Lado kurkut astiaan jossa ne peittyvät suolaveden alle. Esimerkiksi vatkauskulho. Kaada sitten vesi kurkkujen päälle, laita paino kurkkujen päälle jotta ne pysyvät veden alla ja anna suolaantua 45 min.

Sekoita sitten maustetahnan aineet keskenään.

Huuhtele kurkut huolellisesti juoksevan veden alla, jotta niihin ei jäisi liikaa suolaa.

Laita sitten käteen kumihanskat tai keittiöhanskat jos et halua chilitahnaa joka puolelle ja kynsien alle.  Täytä tekemäsi ristiviilto maustetahnalla ja hiero tahnaa myös kurkun pinnalle. Lado kurkut  ilmatiiviiseen astiaan ja jätä fermentoitumaan yön yli huoneenlämpöön. Sen jälkeen kurkut voi säilyttää jääkaapissa ennen ruokailua.

Kirja sanoo, että kurkut voi nauttia myös heti, fermentoimatta, mutta tekeytyminen syventää makua.

Suppiksia misovoilla

Oltiin mökillä ja nälkäkin oli. Ja vaikka nykyään aika harvoin mokaan ihan rähmälleen makujen kanssa, sillä hetkellä tuntui, että näin oli päässyt käymään. Ruoka oli jotenkin ihan liian hapokasta. Pannulla oli haukea, suppiksia, misoa, inkivääriä, valkosipulia ja miriniä. Jotenkin se kyseinen mirin oli vielä tavallistakin hapokkaampaa eikä kalojen ympärillä kiehuva kastike rehellisesti sanoen maistunut kovin hyvälle. Se oli kovan ja happaman makuista. 

Paniikissa siinä sitten mietin, miten ihmeessä tämä korjataan: kala ja sokeri ei tuntunut hyvälle idealle missään nimessä. Enkä ollut mitenkään luovimmalla tuulella, koska oli perjantai ja takana oli pitkä matka ja päivä. Voimat oli jo käytetty niinkuin aina syksyisin, arkiviikonlopuksi mökille raahautuessa. Mutta jostain takaraivosta se sitten pulpahti, ja sanoin ääneen miehelleni: "voita". Voi on makeaa, tajusin, ja Australian Master cheffissä misovoi on ollut kova juttu jo muutaman vuoden. Siirsin pannun pois tulelta ja lisäsin sekaan kunnon nokareen voita, samaan tapaan emulsoiden kuin siinä meidän perheen suosikkitattipastassa.

"Mä olen nero" totesin vaatimattomana ihmisenä V:lle kun maistoin ruokaa. Siitä tuli tosi hyvää. Happo tasaantui ja rasva nosti sienen ja mison makuja esiin ihan uudella tavalla. Inkivääri siirtyi sooloroolista säestämään. Tämä ruoka pelastui juuri.

Lisukkeeksi meillä oli vielä uunissa puolikkaina paahdettua, mukavasti karamellisoitunutta spaghettikurpitsaa. Silloin tuli ekaa kertaa mieleen pitkään aikaan, että hitsi, tämä olis bloggaamisen arvoinen idea. Suppilovahverot, hapokas mirin, täyteläinen miso ja makea voi ovat yhdessä ihan mieletön kombo.

Joten niinpä jaan tämän pienen ohjeen tälle sienestysviikonlopulle. Sienet voi tarjota paistetun hauen kanssa kastikkeena kuten alkuperäisessä annoksessa tai niistä voi tehdä kasvislisukkeen pienen spaghettikurpitsan päälle kaadettuna kuten meillä eilen. Pääruuaksi paistettiin entrecote - pihvi. Hyvin meni siihenkin settiin. Simppeliä, nopeaa ja vähän erilainen lähestyminen suppisten käyttöön.

Suppiksia misovoilla (3-4:lle)

Öljyä paistamiseen
1 valkosipulin kynsi
pala tuoretta inkivääriä (noin parin sentin pala taisi mennä, maun mukaan)
1 tl misotahnaa 
n. 2,5-3 dl suppilovahveroita
n. 2 rkl miriniä
50g voita

(Ruohosipulia tai korianteria koristeluun)

Lorauta pannulle hieman öljyä (tai pieni nokare voita). Lisää hienonnettu valkosipuli ja inkivääri sekä misotahna. Sekoita ja anna kuullottua hetken. Lisää sitten suppikset. Kun suppikset ovat vähän pehmenneet, lisää mirin ja anna kiehahtaa. Katso että miso on hajonnut kastikkeeseen. 

Ota sitten pannu pois tulelta ja sekoita joukkoon voi niin että syntyy hieman emulsoitunut kastike. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa ripaus suolaa.

Käytä kalan kastikkeena tai kaada paahdetun ja irrotellun spaghettikurpitsan kastikkeeksi.

HUOM! Jos kaadat suppikset kurpitsan sisään, on hyvä idea maustaa kurpitsaa ensin hieman suolalla ja jos on yhtään isompi kurpitsa, myös lisänokareella voita. Tuo meidän spaghettikurpitsa oli kotimainen ja tosi pieni, noin kahden miehen nyrkin kokoinen ja siihen riitti yksi annos kastiketta juuri ja juuri. Isompaan kurpitsaan olisi tarvinnut tupla-annoksen soosia.

Koristele annos ruohosipulisilpulla tai korianterilla.

Mahtavaa perunasalaattia pekonilla, ruohosipulilla ja turkkilaisella jogurtilla

Oi kun söpöjä! Oi kun ihania, aattele, nyt saa jo uutta perunaa. Nää on varmaan ihan just nostettukin. Oi nam. Uusia, kotimaisia perunoita... 

Älä keitä uusia perunoita liikaa, jotta maku säilyy parhaana mahdollisena. 

Käykö teille koskaan niin, että konsepti uusista perunoista saa torimyynnissä aikaan välittömän hanki nyt - mieti myöhemmin - reaktion? Ja sitten kotona heräät tajuamaan että joo, uudet perunat on ihan kiva mutta silli ei ehkä iskekään just nyt. 

Niin, ja ne potaatit tarttis kuitenkin syödä uusina, kun ne ovat parhaimmillaan...  Joo, mulle kävi niin viime viikonloppuna. 

Perunasalaattiin riittäisi varmasti myös pelkkä ruohosipulikin, mutta käytin yrttejä paljon, koska kesä! 

Mutta, pelko pois! Ei hätää! Jamie-tube pelasti minut ja minä pelastan nyt sinut, sillä tämä perunasalaatti on nopsa tehdä ja näillä helteisillä keleillä ihan takuuvarma hitti. 

Savuisa pekoni tekee perunasalaatista hellepäivänä mukavan suolaisen ja ruokaisan. 

Unohda majoneesi, unohda kirkas perunasalaatti happoineen ja suolakurkkuineen, nyt tulee kermaisen jogurttinen, raikkaan yrttinen ja mahtavan savuisa potaattisalaatti - pekonilla, kuinkas muuten. :) Ja tämän voi tosiaan tehdä ad-hoc, sillä yrtit kasvavat ainakin meillä jo tässä vaiheessa ihan villinä pitkin pihaa. 

Perunat voi pilkkoa, tai jos ovat pieniä laittaa kokonaisinakin. 

Vähän olin kieltämättä hämääntynyt että miksi en itse ole tätä älynnyt kun olen suuri jogurttisen perunacurryn ystävä. Jogurtti on niin ihanan raikastakin... Luulenpa, että tästä syntyy kesän aikana useampikin muunnelma, sillä salaatin sekaan voisi hyvin laittaa vaikka fetaa ruokaisuutta lisäämään. Puhtaasti kasvisversiota voisi kokeilla vaikka savuhilmalla? Mutta mikseipä sekaan voisi nakata myös vaikka paahdettuja manteleita tai karamellisoituneita porkkanoitakin... 

Tämä on nopsa tehdä, herkullinen ja ihanan raikas lauantailounas vaikka sellaisenaan - hyvän viinilasillisen kanssa. Nauttikaa helpoista herkuista! 

Perunasalaatin voi koristella kukkasin ja yrtin oksin. Lisää ruokaisuutta saa esim. fetasta. 

Mahtavaa kesäistä viikonloppua!

Perunasalaattia jogurttikastikkeella (4:lle lisukkeena, ehkä kolmelle pääruuaksi) 

n. 1 kg uusia perunoita 

nippu ruohosipulia 

tupsu mäkimeiramia, timjamia ja rosmariinia (voit käyttää mitä sinulla on, lehtipersiljakin olisi oiva)

loraus, n. 3 rkl oliiviöljyä 

1 pkt pekonia 

2 kevätsipulia varsineen (säästä yrttien ja ruohosipulin kukkasia koristeluun) 

n. 2,5 dl turkkilaista jogurttia (en mitannut, käytä maun mukaan / sen verran että perunat ovat jogurtissa kauttaaltaan)

suolaa

pippuria

Laita kattilaan vettä kiehumaan. Pese perunat ja liehauta ne kypsäksi vähällä vedellä, n. 15 min. 

Kun perunat kiehuvat, lenkkeile kallioille keräämään yrttejä ja ruohosipulia. Haalittuasi kasaan n. peukalon paksuisen kimpun ruohosipulia ja kourallisen muita yrttejä, palaa keittiöön, huuhtele ja silppua yrtit kulhoon ja lurauta niiden päälle öljyä. Yrtti- ruohosipulisilppua oli ehkä n. 1,5 dl yhteensä.

Siivilöi perunoista kuuma vesi ja sekoita potaatit yrtti-öljyseokseen kuumina marinoitumaan. Voit halkoa potaatit tässä välissä jos haluat. 

Kun perunat hieman marinoituvat ja jäähtyvät on hyvä hetki kypsentää pekoni. Silppua pekoni saksilla pannuun ja lastalla palasia erotellen ruskista pekoni rapsakaksi. 

Laita astiaan pari kerrosta talouspaperia, valuta ensin enin pekonirasva pois ja kippaa sitten pekoni talouspaperin päälle. Sekoita pekoni perunoihin. 

Silppua kevätsipulin varsi ja hienonna mukula oikein ohueksi siivuksi. Sekoita sipulit perunoihin ja lisää turkkilainen jogurtti. 

Mausta suolalla ja pippurilla ja sekoita kunnolla. Tarkista maku ja lisää suolaa jos tarvitsee. 

Koristele astia sitten yrttien ja ruohosipulin kukilla. Tarjoa heti kylmän rose - viinin tai hyvän oluen kanssa. Lisäksi voi tarjota myös saaristolaisleipää ja voita. 

Suppishilloa! Sopii nautittavaksi juuston ja lihan kanssa

Siitä huolimatta että suppishillo on jo "vanha juttu" en ollut vielä kokeillut sitä. En ennen taannoista itsenäisyyspäivän aattoa, jolloin vein ulkoilumielessä pesueeni ja siareni metsään tutkimaan meikäläisen sieniapajia. Ja jos nyt on jotain sanottavaa sisarestani, niin hän tuntuu olevan sienikuiskaaja. Tiedättehän, sellainen joka vaan haistaa sienet ja päätyy parhaille ja ihan uusille apajille hänelle uppo-oudossa metsässäkin. Siinä ajassa kun meikäläiset poimivat ehkä yhden eväspussillisen per pari neiti keräsi kolme yksin.

Omnomnom #joulukuu #sieni #suppilovahvero #itsenäisyyspäivä

A photo posted by Nelle & Mimmu (@siskotkokkaa) on Dec 5, 2015 at 2:54am PST

Jos jollain nyt on vielä suppiksia poimittuna eikä tiedä mitä niistä tekisi, niin kannattaa kokeilla hillosäilöntää; sienen maku oi hyvä, mutta sipuli ja mausteet taittoivat sen mukavan jouluiseksi. Sopii hyvin juustojen ja lihan kaveriksi niiden marjahillojen sijaan. Ohjetta kurkistelin Marttojen sivuilta ja muuten teinkin kuten käskettiin, mutta itsevarmasti kuin mikä menin ja muutin veden viiniksi ja sipulin punasipuliksi. Suomeksi sanottuna meillä oli edelliseltä illalta juomatta jäänyt kuoharipullon jämä ja tilkka bourbonia, jotka kaadoin hillon pohjaksi veden sijaan. Punasipulia latoin, koska väri.

Kannattaa kokeilla, hyvää tuli!

Suppilovahverohillo (kolme-neljä pienehköä purkillista)

n. 2 l tuoreita suppilovahveroita
2 isohkoa punasipulia siivuina

Liemi:
2 dl kuoharia, valkkaria tai vettä
1 1/2 dl punaista balsamicoteikkaa
1 kuivattu tai 3 tuoretta laakerinlehtä (maku vahvistuu kuivatessa)
5 neilikkaa
5 maustepippuria
vajaa 1 tl suolaa

1 1/2 dl hillosokeria

Laita kaikki muut aineet paitsi sokeri kattilaan ja kiehuta hiljalleen kuplien 20 min.

Lisää sitten sokeri ja kiehuta vielä 10 min. Purkita desinfioituihin purkkeihin.


Vinkki: minusta helpoin tapa desinfioida purkit on huuhtaista ne, kääräistä kosteina sanomalehteen ja laittaa 100 asteiseen uuniin n. tunniksi. Kannet voi huuhdella kirkkaalla viinalla joka tappaa pöpöt. Sitten vaan kuumaan purkkiin kuuma hillo suoran kattilasta ja kansi kiinni. Toimii hyvin.

Tammisavustettu lanttu on upeanmakuinen suomiherkku

Lantun sinappiseen ja sokerien makeuttamaan maanläheiseen makuun sopii ihan järjesttömän hyvin syvyyttä tuova savu. Empiiristen kokeiden perusteella ja tarkemmin nimeten, tammisavu. Lisäksi tietysti vähän paahtunutta paistopintaa, tummanmakeaa siirappia ja maustepippuria jota laajasti yleistäen kaikki suomalaiset rakastavat. Kaikki, paitsi meidän isä. Joten lantun sesonkiviikon kunniaksi toistaiseksi (ehkä, lanttu suolakuoressakin oli tosi kova!) paras tekemäni lantturesepti; savustettu lanttu.

Ravintola Aito on mainio pikkurvintola: lammasta, savulanttua ja jumalaista mintulla maustettua punaviinikastiketta.

Söin savustettua, makeantahmeaksi siirapin kanssa maustettua lanttua ravintola Aito:ssa kun olimme siellä viettämässä firman pikkujoulua. Rakkaus oli välitön ja tuumasin että ja tätähän mä teen kotona kun isäntä savustaa jotain kuollutta eläintä. Ja tiedoksenne, tätä ei kyllä saa tehtyä millään savuöljyllä, vaan ihan oikea savustin on pop. Olen nyt laittanut tätä pariin otteeseen Siinä se tulee samalla low and slow maustuen ja pehmentyen n. 120 asteessa ja tammisavussa sellaisen pari tuntia.

Yhden kerran lanttu jäi liian kauaksi ja oli ihan musta ja kutistunut. Pari tuntia low and slow riittää normilantulle, tuo lapsen pään kokoinen taisi olla nelisen tuntia.

Lanttua ei tarvitse seisottaa savussa mitenkään loputtoman kauan; pari tuntia riittänee, mutta riippuu tietysti lantun koosta. Isommalla lantulla kestää pidempään kuin pienellä. Lanttu saa olla kypsää, mutta koska sitä paistellaan vielä lisää pannussa, sitä ei kannata päästää niin ylikypsäksi että se hajoaa muusiksi.

Itsenäisyyspäivänä syötiin poroa rosmariinivoilla, suppishilloa, savulanttua ja palsternakkamuusia.

Meillä lanttua syötiin taas itsenäisyyspäivän juhlavammalla lounaalla poron ulkofileen, edellisenä päivänä poimituista suppilovahveroista tehdyn hillokkeen ja palsternakkapyreen kanssa. Lisäksi oli vielä pihlajanmarjahyytelöä, mutta puolukkasurvos tai joku muu marjainen hillo olisi käynyt myös erinomaisesti.

Kunassa lantussa näkyy myös jeeraa, jota laitoin mukaan joskus, mutta parempaa ilman sitä, pelkällä maustepippurilla.

Juhlajuomana tarjosin syksyn yhtä suosikkipunkkua Hewitsonin Le Secateuria, jossa on hieman kuivatun rypäleen syvyyttä mutta etenkin uudempi nyt alkoissa oleva vuosikerta ei ole ihan niin sokerinen ja siitä löytyy ryhtiä myös riistalle, mutta se vaatii ruualta hieman makeutta jota lantuissa oli kyllä.

Nyt lanttu on paahdettu kokonaisena, mutta ensi kerralla ajattelin laittaa lanttupalat kuutioina lihan alle nappaamaan kaikki tippuvat herkut... :)

Tämä oli niin herkullista että teen tätä varmasti joulunaikaan. Toistaiseksi olen kypsentänyt kokonaista lanttua lihan vierellä, mutta tulipa mieleen että etenkin jos savustamme jotain sianpalaa ei-vegeruokailijajoukolle niin koitan laittaa valmiiksi pilkotun lantun mausteineen sian alle, samaan tapaan kuin ne nyhtösian kanssa tehdyt pavut joita on tehty n kertaa. Voin vaan kuvitella, miten hyvää niistä tulee.... :)

Lanttua tammisavussa (n. 6:lle lisukkeena)

1-2 lanttua
tammipuun paloja (savustukseen)

loraus öljyä tai kimpale voita
n. 1  dl siirappia
3-4 rkl balsamicoetikkaa (punaista)
3 rkl fariinisokeria

Maustepippuria
suolaa

(yrttiä halutessa koristeluun, esim. mäkimeiramia)
Laita lanttu kuorineen savustimeen (120 astetta)  ja anna paistua tammisavussa lantun koosta riippuen n. pari-kolme tuntia, kunnes lanttu alkaa olla napakan kypsä, mutta ei vielä täysin pehmeää. Sisälämpö valmiissa lantussa oli meillä jotain 70 asteen hujakoilla.

Voit tehdä lantun etukäteen ja kun ruuan tarjoiluun on reilu puolisen tuntia, kuori lanttu, pilko se kuutioiksi ja paista kuumalla pannulla lanttuihin ruskeita pintoja.

Lisää sitten siirappi, etikka ja fariinisokeri pannuun ja kiehuta paloja käännellen, kunnes sokeri on sulaa ja siirappiseos alkaa saostua jälleen tahmaiseksi ja tarttuvaksi.

Mausta sitten maustepippurilla ja suolalla, tarkista maku ja halutessa koristele tarjolle tuorein yrtein.

Äärimmäisen syntisiä polentaranskiksia ja tomaattisoosia

Se oli eräs Jazzintäyteinen, lämpimän ja aurinkoisen päivän ilta Farmors Cafessa viime kesänä kun  jonotimme V:n kanssa ranskiksia Cafen ulkokeittiöllä.

Farmors Cafessa oli tarjolla omalla rosmariinisuolalla maustettuja ranskiksia pikkusyötäväksi illan mittaan. 

Ei sillä, että kumpikaan meistä olisi perunoita enää tarvinnut, mutta omien ranskalaisten perunoiden ja rosmariinisuolan tarjoaminen Jazziltamissa sormisyötäviksi nyt vaan oli minusta ihan loistoidea.

Savujuustolla maustetut polentaranskikset ovat tosi addiktoivia. Setin kruunaa savuisa tomaattinen kastike. 

Ranskisten tekeminen itse on ollut pinnalla jo jonkin aikaa tämän "kotitekoisen roskaruuan" teeman merkeissä. Itse en ole puuhaan ryhtynyt, mutta Farmors Cafén omat, tulikuumat ranskalaiset ja itsetehty rosmariinisuola olivat aivan tajuttoman hyviä. Niinpä olin aika helppo maali Ottolenghin kirjan polentaranskiksille, kun ne silmiini sattuivat.

Idea on simppeli; pikapolennasta ja savuisesta juustosta valetaan polentalevy, jonka annetaan jämähtää ja viilentyä. Sitten levy leikataan pötköiksi, pötköt pyöräytetään vehnäjauhossa ja uppopaistetaan ihanan rapsakkapintaisiksi ja syntisen herkullisiksi pötkylöiksi.

Näitä tekee helposti enemmänkin, mutta tietysti mitä enemmän pötkylöitä on, sitä kauemmin niissä menee paistaa. Mutta tosi simppeliä ja ihan ihanan talvinen vaihtoehto niille ranskiksille.

Meillä syötiin tänään myöhäiseksi lounaaksi noita polentaranskiksia ja tarjosin niiden kanssa itsetehtyä, savuisaa Big Al's KC saucea ja lisukkeeksi piemonten paprikoita.

Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan vaikka bileiden sormisyötäviksi: sisus on ihanan pehmeää ja juustoisaa, pinta rapeaa ja lisukkeeksi voi tehdä monenmoisia dippejä. V sanoi, että näissä on jotain aika meksikolaisen oloista tuoksussa; varmasti siis myös joku raikas, itse tehty salsa tai guacamole menisi näiden kanssa kuin väärä raha. Plenty More - kirjassa Ottolenghi tarjoaa näiden kanssa myös tomaattikastikkeen, jossa tomaatit ensin poltetaan pinnastaan ihan mustaksi. Mutta, hätätilassa ketsuppikin käy! :)

Addiktiivisia pötkylöitä.

Edit 6.12.2015: Huom! Tämän ranskishomman saa näemmä pilalle jos liemeksi käyttää sellaista lientä missä on gelatiinia. Jämähtänyt polenta sulaa tällöin uppopaistossa kun gelatiini muuttuu jälleen nestemäiseksi kuumassa.  Nimim. kokeilinpa tehdä näitä itsenäisyyspäiväviikonloppuna itse tehtyyn savukalkkunaliemeen. Maku oli kohdallaan polennassa, mutta tarjoilumuoto oli lopulta perinteinen puuro. Kannattaa siis pysytellä kasvisliemissä jos mieli tekee ranskiksia!

Savuisat polentaranskikset (n. neljälle)

375 ml kuumaa kasvislientä (tai 2/3 kasvisliemikuutiosta ja vettä)
60g pikapolentaa
20g voita
60g savuisaa juustoa esim. applewood cheddaria (n. 2 dl karkeana raasteena)
1/2 tl suolaa
pippuria
vehnäjauhoa jauhottamiseen
öljyä paistamiseen

Salsaa, ketsuppia tai KC kastiketta tarjoiluun

Laita suorakaiteen muotoisen, pienehkön (n. 20 cm x20 cm ) vuuan pohjalle tuorekelmua.

Kiehauta kasvisliemi ja sekoita polenta kasvisliemeen koko ajan sekoittaen. Keitä hiljaisella tulella 5-7 min tai kunnes polenta saostuu. Sekoita mukaan voi, suola ja raastettu juusto. Mausta pippurilla.

Kaada polenta-juustoseos kelmutettuun vuokaan ja anna jäähtyä täysin jääkaapissa väh. 30 min. Leikkaa pötkylöiksi ja jauhota pötkylät huolellisesti.

Kuumenna pari kupillista öljyä kattilassa n. 160-180 asteeseen ja uppopaista sitten polentapötkylöitä muutama kerrallaan kauniin ruskeiksi. Nosta valumaan talouspaperin päälle.

Paista pienissä erissä jottei öljy jäähdy liikaa kun laitat polentaa öljyyn.

Tarjoa heti hapokkaan kastikkeen kanssa.