sunnuntai 30. marraskuuta 2008

Mansikka-appelsiinimoussekakku





Olen tarjoamassa illallisen, jonka jälkiruokana tarjoamme kakkua ja shampanjaa. Mietin millaisen kakun haluaisin ja päädyin melko herkästi maustettuun mansikka-appelsiinimoussekakkuun kun löysin vielä tuoreita mansikoita. Koska tässä reseptissä käytetään myös jäisiä mansikoita, niitä kannattaa nostaa hieman sulamaan jo ennen pohjan teon aloittamista. Mansikoiden ei tarvitse olla sulia, mutta jos pakkanen on kovin kylmä, mansikat eivät muusaannu edes tehodekoittimessa ihan kivikovina.

Kakkupohja (vaalea):

6 munaa
1,5 dl sokeria
2 dl perunajauhoa
0.5 dl vehnäjauhoa
1,5 tl leivinjauhetta
1 tl vanilijasokeria


Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. vatkaa kananmunat ja sokeri kovaksi vaahdoksi. sekoita kaikki kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan siivilän läpi varovasti sekoittaen.

voitele kakkuvuoka ja jauhota se kevyesti vehnäjauholla. kaada kakkutaikina vuokaan ja paista uunissa n. 50 min. Paiston loppupuolella peitin kakun leivinpaperilla, ettei pinta rusketu liikaa. Tämä oli ensimmäinen kerta kakkukokkailua uudessa uunissa. Mulla oli aluksi kiertoilma päällä, koska vanha uuni ei paistanut tasaisesti ilman kiertoilmaa. Kakku pääsi ehkä vähän liiankin tummaksi tällä kertaa. Seuraavalla kertaa jätän kiertoilman pois ja tarkistan tilanteen 5 min aikaisemmin.

jäähdytä kakku hyvin ennen leikkaamista.

täytteiden valmistelu
4 dl kermaa
1 prk mascarponea
2 dl turkkilaista jogurttia
2 tl vanilijasokeria




vaahdota 4 dl kermaa vaahdoksi täytteitä varten. vatkaa vaahtoon lisäksi mascarpone, jogurtti ja vanilijasokeri. Nosta seos viileään ja tee täytteiden makuseokset.




Appelsiinitäyte

3 rkl appelsiinimehua
3 rkl cointreau - likööriä
2 rkl limen mehua (lopuksi)
1 appelsiinin raastettu kuori
1 dl sokeria
75g voita
2 munaa

Tämän kiisselin teko on vähän uskon asia. Pitää joskus oikein katsoa kauanko siihen menee, ennenkuin se alkaa hyytyä. Sitten kun kiisseli alkaa hyytyä se pitää heti siirtää kylmään, ettei kananmuna juoksetu. Esivalmisteluina kannattaa päästää altaaeen valmiiksi kylmää vettä kiisselin jäähdytystä varten.


Mittaa kaikki kiisselin ainekset kattilaan ja varaudu tukevalla vispilällä. Itse olen vispilällä painanut voiklimppiä pohjaan ja sekoittanut samalla.







Kuumenna seosta tauottomasti sekoittaen kunnes voi on sulanut ja kiisseli alkaa hyytyä. Kiisselin ei kuulu kiehua vaan kuumentua ja hyytyä samanaikaisesti. Kiisselistä ei tule mitenkään puuromaista, mutta rakenne muuttuu selvästi ja kiisseli vaalenee.




Viilennä sakeutunut kiisseli nopeasti vesialtaassa jälleen koko ajan sekoittaen. Laita viileä kiisseli sivuun jääkaappiin tms. odottamaan kakun täyttämistä.

Mansikkatäyte
200-300g mansikoita jäisenä
2 dl tuoreita mansikoita (jos saatavilla)
3 rkl sokeria
2 liivatelehteä liotettuna kylmässä vedessä
0.5 dl mansikka tai appelsiinimehua

+ kermavaahtoseosta

murskaa jäiset mansikat melko tasaiseksi seokseksi joko sauvasekoittimella tai yleiskoneessa. Mansikat muodostavat kylmän tahnan. Voit sekoittaa tahnaan pari-kolme suurta lusikallista täytettä varten tehtyä kermaseosta ja /tai kaataa vähän kermaa mössöön että saat sen paremmin tasaiseksi. Sinänsä pienet mansikanpalat nyt eivät haittaa mitään.

Ota kermaseoksesta sivuun n. 3 dl vaahtoa ja sekoita se appelsiinikiisseliin. Pilko tuoreet mansikat lohkoiksi ja sekoita niihin sokeri varovasti kääntelemällä.

Loppuosaan vaahdosta sekoitetaan liivate, joka liotuksen jälkeen sulatetaan kuumennettuun mehutilkkaan. Anna seoksen hieman jäähtyä ( ei kylmäksi asti, ettei liivate hyydy!) ennen sekoittamista kermavaahtoon, ettei koko komeus sula. Lisäsin kaksi ruokalusikallista (reilua) mansikkahilettä kermavaahtoon, saadakseni sen hieman jäähtymään.



Kun liivate on sekoitettu vaahtoseokseen lisää vasta sen jälkeen jäinen koko loppu mansikkamössö pienissä erissä ja koko ajan sekoittaen kermavaahtomössöön.

Lopuksi kääntele sekaan mansikanpalat ja sokeri. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa sokeria.

Kakkupohjan kostutukseen käytin itse noin 2 dl appelsiinista puristamaani mehua johon sekoitin hieman appelsiinilikööriä.



kakku kootaan esim. irtopohjavuuan reunuksen sisään aloittamalla kakkupohjasta, kostuttamalla sitä hieman erityisesti reunoista. Sitten appelsiinitäytettä ja sen päälle mansikkatäytettä. sitten taas kakkupohja...




Kanneksi viimeinen kakkupohja, joka kostutetaan ehkä hieman runsaammin kuin alemmisa kerroksissa olleet pohjat.

Jätä kakku hyytymään ja maustumaan mlieluiten yön yli.



Jos haluaa kakusta vielä perinteisemmän, kannattaa sipaista jotain hilloa tai marmeladia vähäsen kakkupohjille täytteiden lisäksi. Jätin sen nyt pois tarkoituksella, korostaakseni mansikoiden tuoretta makua. Liköörin voi myös jättää pois ja korvata vastaavalla määrällä appelsiinimehua. Tosin sitten lisäisin myös vähän sokeria, koska likööri on aina tosi makeaa.



Kakun voisi ehkä koota myös silikonivuokaan ja tehdä keikauskakkutyylisenä, tai käyttää kakkureunusta jos omistaa niin hienon välineen. Itse olen käyttänyt hyväksi havaittua yhdistelmää silikonivuuasta ja irtopohjareunuksesta joista silikonivuoka on sen verran isompi, että irtopohjareunus kiristyy syntyneen kakun ympärille melko napakasti. Näin täytteet eivät valu.



Jos kakun kokoaa keikauskakkumaisena niin ylin kakkukerros kannattanee jättää laittamatta, että kaikki täyte mahtuu vuokaan. Tällöin ensin vuokaan laitetaan ylin täytekerros ja pinnalle tulee kakun pohja. Kannen voi laittaa lautaselle odottamaan seuraavaa päivää ja kostuttaa vähän valmiiksi. En ole kokeillut tätä, niin että jos on käytössä irtopohjavuoka niin suosittelen sitä - keikauksilla tai ilman. :)



Päälliseen käytin litran kermaa, johon sekoitin 0.5 dl vanilijakreemijauhetta. Koristelin kakun tällä kertaa kermaruusuilla.

kakun kanssa nautittu shampanja oli Piper-Heidsieck - merkkistä ja tarkemmin blanc de blancs.

Shampanja oli kyllä aivan erinomaista, kiitokset lahjasta. Sen maussa oli tosi paljon paahtoleipää, niin että se sopisi loistavasti esimerkiksi ankanmaksan kanssa, mtta toimi sellaisenaan aivan loistavasti.

Itse asiassa kakkua varten oli ostettu toinenkin shampanja, jonka voin ilokseni todeta meidän myös tuhonneen illan aikana. Tämä löytyi sellon alkosta tilausvalikoimasta - Drappierin pinot noir. Se oli huomattavasti keveämpi kakun kumppani eikä paahtoleivän maku ollut niin vahva. tosi hyvää tämäkin, hedelmäisempi maku sopi kyllä kakun kanssa kuten alkon myyjä vähän lupailikin, kun etsin jotain erilaista kun yleensä. :) Pullo oli myös aika edukas, koitin katsoa alkon webistä mutten löytänyt. Muistaakseni se oli n. 35e luokkaa, mikä ei ole todellakaan riistohinta shampanjasta.

Nelle vastaan kermaruusut, Otto I






Tässä taannoin näin kinuskissan ruokablogissa ohjeen kermaruusuihin. No Pakkohan (tm) näitä on päästä kokeilemaan, jos vaikka joskus tarttee saada aikaan ihanan herkkä kakku. Lisäksi kermaruusuissa on jotain sellaista viimeistelemättömyyttä ja suurpiirteisyyttä, mikä vetoaa sisäiseen rinsessaani. Kieltämättä näin retrospektiivissä koko homma muistuttti ehkä vähän erästä koomista kokkaussessiota, jonka näin eilen. Mutta, siitä huolimatta aion viihdyttää teitä Ketoskan kermaruusujumpalla :)

Niinpä pari viikkoa sitten hankin pursottimeeni perusmallisen terälehtityllan ja lehtityllan - odottamaan seuraavaa kaakutusta. No tapahtui niinä päivinä, että kaakutuksen aika tuli ja hän päätti tehdä kermaruusuja, ensimmäistä kertaa ja laittaa ne synttärikaakkunsa päälle.

Eli ohjeen mukaan kermaa vaahdoksi ja juuri kun alkaa hieman vaahtoutua sekoitetaan joukkoon vanilijakreemijauhetta. Koska tämän kreemijauheenkin kanssa oli kyseessä eka kerta, aloitetaan varovasti; ensin maistoin jauhetta varovaisesti kielenkärjellä - onko se teollisen makuista, esanssista, muovista, maistuuko creamerille? Ei. Ehkä sitä voi laittaa. Litra kermaa? Hmm. Laitetaan puoli desiä vanilijakreemijauhetta, se varmaan riittää kun kakkua ei tartte roudata minnekkään.

Kun kreemijauhe oli sekoittunut ja ennenkuin kerma ehti vielä vaahtoutua, erotin siitä osan toiseen, pienempään kippoon ja nostin sen kylmään. Siitä tulisi vaaleanpunaista rusuvaahtoa. Ensin kuitenkin kaakun päällinen valkoiseksi, että on sitten valmis, eikä vatkaimiin jää punaista karamelliväriä kun pitäisi tehdä valkoista kermavaahtoa. So far so good.

Kakku sai päällisensä ja päätinpä sitten tehdä alareunaan vähän pursotuksia kun kermavaahtoa oli vielä. Sitten kakku kylmään ja kermaruusubusiness aluilleen.




Vaaleanpunaista piti kinuskissan ohjeen mukaan tehdä kahta sävyä, tummenpaa ruusun juureen ja vaaleampaa lehden reunaan. Niinpä ensin vähän punaista kermaan ja sekoitetaan vaaleanpunainen vaahto.


Sitten jaetaan taas vaaleanpunainen kerma kahteen astiaan ja toiseen lisää jauhemaista karamelliväriä. Sitten kerma pussiin. Ensimmäinen ongelma oli, miten ihmeessä tumman ja vaalean saa nätisti pussiin niin, ettei sitä tummempaa ole sielläkin, missä ei pitäisi. Tähän ehkä kannattaisi pyytää joku pitämään pussia auki, jos olisi fiksu. Mutta ... :) Onneksi sentään molemmat vaahdot olivat vaaleanpunaisia niin, että väriero ei ollut hirveän suuri. Jotenkin se onnistui kuitenkin, vaikka yhteen (väärään) kohtaan pussia tummemman kermavaahdon lusikka vähän koskikin.

Espressokuppi ja pieni neliö voipaperia pursotusalustaksi ja sitten koeilemaan. Kipaisu koneelle vielä katsomaan, miten se nyt oikein menikään? Okei, okei - eka kierros kokonaan, sitten lehtiä ja tyllan asennolla voi säätää kukan avoimuutta. Ja keittiöön.

uhm.

selvä.

no... ehkä se siitä - ei se nyt varmaan niin tarkkaa...



Eka valmis. Ei katastrofi. Kokeillaas toinen. Kolmannen kohdalla alkoi jo tuntua että kyllä ne ruusulle näyttää, ainakin vähän. Mutta ennenkun pursotan enempää, tarttiskohan näitä siirtää kakun päällekkin? Teen vielä pari, kivitaso pitää kumminkin hyvin ne viileänä.

"Siirrä kermaruusu saksenkärkiä apuna käyttäen leivonnaisen päälle." ööh. Ei. Joo Ei.



Sain siirrettyä yhden ruusun jotenkin onnistuneesti spatulan (kuvassa) kärjellä, mutta sekin kärsi siirrosta vähäsen. Enimmäkseen ne hajosi täysin. Varmaan mulla olisi pitänyt olla enemmän kreemijauhetta kermassa tai jotain. Ruusut ei olleet edes isoja (ainakaan pohojalaasella mittapuulla) o=), mutta emmää niitä saanu siirrettyä - oikeesti.

No, kuten aina, kiirekin painoi päälle. ETA vieraille 2,5h ja lahjakakku tekemättä, risottoaineet pilkkomatta ja imuroidakin pitäisi. Ruusujen pakastamiseen ei ole aikaa.

Eihän kukaan täysissä järjissään oleva alkaisi pursottaa ruusuja suoraan kakun päälle, eihän ? :) Eihän?!




Mutta siihen niitä alkoi syntyä. Yksi toisensa jälkeen. Kiitin itseäni että lautanen oli suht helppo pyörittää ja ruoskin itseäni, että tein ne reunapursotukset liian aikaisin. Yhteen osuin vähän sormella, kun käänsin kakkua tasolla pursottaessani samalla toisella kädellä. Sen verran oli stressikerrointa, että kun mies tuli esittelemään uutta omppupomppukoneen laturia jouduin kauniisti pyytämään, että palaamme asiaan kun tämä vaaleanpunainen ja hieman jo pursotinpussin toisesta päästä tippuva vaaleanpunainen kermamössö on kadonnut käsistäni. Ei vaan pystynytkyennyt keskittymään.

Yhteenveto: Ei se niin vaikeaa ollut kun kuvittelin. Tietysti jos on joku sisäinen perfektionistinen ajatus siitä, miltä jokaisen ruusun pitää näyttää, niin en suosittele. Toisaalta jos lähtee hommaan ajatuksella, että kerma muodostaa kakun päälle köllähtäessään kirveellä veistetyn, persoonallisen heijastuman ruusun herkkyydestä - niin pärjää ihan hyvin. ;)

Mutta niin, lopputulos ei ollutkaan katastrofi. Ei ne nyt ihan täydellisen symmetrisiä olleet, mutta herkkä vaikutelma syntyi silti. Olin ihan tyytiksenä ekaan kokeiluuni kermaruusumaassa. Lopputulos olisi varmaan ollut vielä parempi, jos olisi ehtinyt pursottaa tai muovailla marsipaanista sinne lehtiä sekaan. Kello kuitenkin kävi ja mietin, alanko värjätä vihreää kermaa tai vääntää lehtiä marsipaanista. Molempiin menisi ainakin 45 min kaikkine siivoiluineen ja olisin taas tyypillisessä tilanteessa, tasot täynnä likaisia astioita kun vieraita alkaisi valua paikalle... Otin koristelaatikosta vihreän nonparellipurkin ja totesin, että toisen kerran.

perjantai 28. marraskuuta 2008

Meet the pomelo!





Hunajapomelo. Sellaisen menin sitten ostamaan kaupasta. En olisi varmaan muuten uskaltanut ostaakkaan, mutta kn kaupassa oli halkaistu yksi yksilö malliksi niin totesin että kas, ihan greipiltähän tuo näyttää. Ostin sitten yhden "vihreän kuulan", tai oikeammin keilapallon ;) pöydälle odottamaan.

Miltä pomelo maistuu? Hedelmäliha on yllättävän kiinteää ja maku on jotain hunajamelonin ja makean sitrushedelmän väliltä. Hedelmäliha ei ole kovin "mehukasta" kuten greipillä tai appelsiinilla välillä on. Jotenkin mieleen tuli vähän klementiinit - sellaiset suuret ja kuivempilihaiset. Suutuntuma vähän semmoinen melkein rapsakka. Maku oli miellyttävän keveä ja raikas, mutta ei yhtään kirpeä kuten greipissä. Rohkeasti vaan kokeilemaan.



Miten sitä käsitellään? Pomelon voi yksinkertaisimmillaan leikata kahtia ja koska hedelmälihan välissä olevat kalvot ovat kitkeriä, sen voi syödä greipin tapaan kaivamalla hedelmälohkot pois. Koin helpoimmaksi käyttää apuna greippiveistä ja teelusikkaa - greippiveitsellä irrotin lohkot ensin reunoista ja lusikalla sitten kampesin lohkon irti. Pomelon lohkot ovat kiinteitä ja korkeita, niin että greippiveitsellä vääntäessä sain yhden lohkon lentämään komeassa kaaressa lattialle asti. Lusikalla hommaan sai jotenkin paremman kontrollin :)


Mitä siitä voi tehdä? Koska maku on sitruksinen ja malto kiinteä, se ospii hyvin erilaisiin itämaisesti väännettyihin ruokasiin salaatteihin. Korianteri, lehtipersilja, rosepippuri, inkivääri ja chili ainakin sopivat hyvin. kuulemma kuoresta voi tehdä marmeladia, mutten ole kyllä kokeillut.

Siitä vaan maistelemaan.

Täytettyä kanaa lämpimällä sipuli-pomelosalaatilla





Tästä ruokalajista mies sanoi, että muistuttaa hieman karibialaista ruokaa - tiedä sitten onko näin, mutta hyvää ja hedelmäistä se kuitenkin oli. Resepti lähti rakentumaan, kun kasasin jääkaapista pois kaiken sen, mitä pitäisi alkaa käyttää - kolmannes pakettia koskenlaskijaa, purjon, varsiselleriä sekä kanan rintafileet. Harkitsin, että kanan kanssa kävisi hyvin myös porkkanapyree tai wokatut porkkanat, mutta päädyin kuitenkin tutkimaan jännittävää, kaupasta uutena tuttavuutena ostamaani Pomeloa.

Täytetyt kanan rintafileet
Paketti kanan rintafileitä (3-4 kpl)
1/3 paketillista mustaa koskenlaskijaa
1 chilipalko (mietoa punaista chiliä) hienonnettuna ja siemenet poistettuna
10 cm pala purjoa, huuhdeltuna ja silputtuna pieneksi
3-4 rkl tuoretta persiljasilppua
1/2-1 tl rosepippuria
pari ripausta cayannepippuria
2 rkl creme fraishea
valkosipulijauhetta
limettiä
chiliöljyä
ripaus suolaa


Tee täyte sekoittamalla keskenän koskenlaskija, creme fraische, persilja, chili, purjo, rosepippuri sekä cayanne. Seoksesta tulee melko jäykkää, mutta ainekset on tarkoitus saada tahnamaiseksi.



Tee kanoihin "taskut". Se käy helpoiten niin, että painat kanan rintafileen kämmenellä (leikkauspuoli alaspäin, ehjä puoli ylös) leikkuulautaan ja teet hyvällä kokkiveitsellä fyvän viillon paksuimmasta kohdasta kohti rintafileen "häntää". Kun filettä painaa kädellä koko ajan, se pysyy hyvin paikallaan ja veistä voi varovasti kuljettaa rintafileen sisällä samalla tuntien sen liikkeen kädellä. Varo kuitenkin leikkaamasta käteesi.




Kun kanoisa on tasku, jaa täyte tasan fileiden kesken ja täytä taskut. Siirrä kanat hetkeksi odottamaan ja pese veitsi huolellisesti. Käytän itse aina kanoille erillistä, muovista leikkuulautaa jonka voin käytön jälkeen pestä tiskikoneessa.


Sipuli-pomelosalaatti
Lisäkkeen määrää voi lisätä sipulin ja pomelon määrää lisäämällä. Tämä annos riittää hyvin kolmelle aikuiselle.

3-4 sipulia
1/2 pomeloa
2 sellerin vartta
öljyä paistamiseen
lehtipersiljaa
(tuoretta korianteria jos on, mulla ei ollut)
1 rkl mausteista etikkaa (tai valkoviinietikkaa)
mustapippuria
ripaus suolaa

Tee sipuleista renkaita tai renkaan puolikkaita oman maun mukaan. Itse olin laiska ja tein renkaan puolikkaita. laita pannuun öljyä ja kuullota sipuleita keskilämmöllä n. 5 min. Lisää silputtu sellerin varsi ja etikka. Tarvittaessa (jos sipulit tuntuvat kuivilta ja tarttuvat pannuun) voit lisätä vähän öljyä. Jatka kuullotusta, kunnes sipulit ovat pehmeitä ja saavat vähän väriä. Ruskeaksi asti sipuleita ei tarvitse paistaa, koska menevät vielä uuniin hetkeksi.


laita uuni kuumenemaan n. 180-200 asteeseen. Itselläni uuni oli oli hieman alle 200 asteessa.

Kokoa ruoka laittamalla kuullotetut sipulit uuninkestävään vuokaan. Paista kanoihin kaunis väripinta pannulla (käytä hieman öljyä pannussa, etteivät tartu kiinni). Paistamiseen per puoli menee n. 1 minuutti kun pannu on kuuma. Älä laita kaikkia fileitä pannlle kerralla, maksimissaan kaksi filettä kerralla. Näin siksi, että muuten fileet kylmentävät pannun eikä ruskistumista tapahdu.

nosta kanafileet sipulipedin päälle, ripottele niiden päälle valkosipulijauhetta (saa olla ihan kunnolla, yhteensä ainakin 1-2 tl) pirskota chiliöljyä ja purista hieman limen mehua.


Laita kanat uuniin n. 15-20 min, kunnes kana on kypsää. Älä ylikypsennä kanaa tai se kuivuu täysin. Leikkaa vaikka pieni viilto yhteen kanafileeseen ja katso onko liha valkoista ja kypsää jos olet epävarma.

Kun kana on uunissa, käsittele pomelo (ks. ohje) ja pilko lehtipersilja. Voit vähän pieniä pomelolohkoja niin, että ne ovat sopivan suupalan kokoisia. Sekoita pomelopalat ja lehtipersilja keskenään ja pirskota päälle öljyä.


Kun kanat ovat valmiita, levittele pomelopalaset kanojen ympärille ja tarjoile ruoka.

Suolasta: voit joko ripauttaa suolaa erikseen sipulipedille ja valmiille kanan fileille paiston jälkeen tai tehdä kuten minä, laittaa suolan tarjolle pöytään. Käytän keskimäärin tosi vähän suolaa ruuan laitossa, jolloin jokainen voi laittaa suolaa pöydässä maun mukaan. Tässä ruuassa koskenlaskija on suolaista, joten kanat eivät paljoa suolaa tarvitsekaan. Pieni ripaus riitti hyvin.

Ruoka oli mehukasta ja hedelmäistä - korianteri olisi sopinut pomelon kanssa hyvin - muttei ruoka sitä mitenkään kaivannut. Lisäksi jos annoksesta haluaa juhlavamman, voi sen kanssa tehdä pienen voi-valkoviinikastikkeen jonka maustaa pomelon tai limen kuorella. Kastiketta voi sitten pirskottaa ravintolamaisesti annoksen päälle ja jos haluaa, lehtipersiljankin voi laittaa annoksen päälle. Maukkaampaa se tosin on sekoitettuna pomeloihin.

torstai 27. marraskuuta 2008

Tsatzikia kotoisasti


Perinteinen Tsatziki ei vaadi kuin hyvää oliiviöljyä ja kunnollista paksua jogurttia niin siitä tulee väistämättä loistavaa. Se käy hyvin kastikkeeksi pihville, linnulle kuin linssipadallekin. Tässä ohje, jolla itse olen tsatzikini tehnyt - vaikka ei se niin tarkkaa ole, yleensä laitan näitä määriä sen mukaan kun on tarvetta.

Tsatziki

2,5dl turkkilaista jogurttia
1-2 kynttä valkosipulia murskattuna ja pieneksi silputtuna (en yleensä purista niitä)
n. 15 cm pätkä kurkkua, siemenet poistettuna (onnistuu kun kurkun halkaisee ja kaapii lusikalla siemenet pois)
2-4 rkl hyvää oliiviöljyä (oikeasti omantunnon mukaan)
4 lehteä minttua (vähintään, saa olla enemmänkin) tai ripaus kuivattua (ei pakollinen)


Raasta kurkku ja laita se hetkeksi siivilään valumaan, että ylimääräinen neste valuu pois. Murskaa valkosipuli veitsellä ja silppua se. Sekoita jogurttiin. Lisää kurkkuraaste ja silputtu minttu. Sekoita kurkku jogurttiin ja kun seos alkaa tasaantua kaada mukaan öljyä. sekoita hieman, mutta jätä tsaziki ikäänkuin hikoilemaan öljyä niin, että osa öljystä jää helmiksi seokseen. Voit myös pirskottaa valmiin tsatzikin päälle hyvää oliiviöljyä - ei ole pahaa.

Tsatziki on valmista nautittavaksi.

Kakkumietteitä ja suklaa-banaanikakkuohje





Ihan hiljattain minulta kyseltiin apuja suklaakakun tekemiseen. Päädyin sitten kirjoittelemaan vuosi sitten 60v juhliin tekemäni kakun ohjeen. Laitan siitä jonkinlaisen yhteenvedon tänne, niin löytyy sitten kun tarvitsee seuraavan kerran - tai jos vaikka mimmun tarttee tehdä suklaakaakku :) Pidän itse sellaisista rehellisistä kakuista, joissa on paljon hyvää täytettä ja ne ovat meheviä. Ulkoasussa olen noudatellut samaa linjaa... Tosin joskus sitä sitten jaksaa sortua pipertämäänkin jotain herkkää :) Tässä suklaakakussa kuitenkin muhkean kakun päällä vielä muhkeampi suklaameri. Hyvää oli. Tein kakkuja kaksi kappaletta, toiseen tein reunapursotukset, toinen oli kokonaan suklaalla peitetty.

Suklaakakkupohjien kanssa kokemukseni on paljon vähäisempää kuin vaaleiden kakkupohjien. Niinpä päädyin etsimään jotain sopivaa kakkupohjaa keittokirjoistani. Löysin Annie Bellin kirjasta Gorgeous Cakes chokolate sensation kakun reseptin, jossa pohja on vähän "kevyempi" (lähinnä rakenteeltaan!) :

  • piimä (tai creme fraishe) paitsi antaa kakkupohjaan aavistuksen happamuutta, myös keventää sitä.
  • koska ei ole niin paljon rasvaa kun monissa muissa pohjissa --> ei ole kova leikata kylmänä, eikä vaadi tuntia huoneenlämmössä ennen tarjoilua
  • aikuiset kakunsyöjät tykkäsivät tästä pohjasta siksi, että se ei ole liian maksea.

Suklaakakkupohja (isoon, normaalikokoiseen irtopohjavuokaan tehtyyn kakkuun) 180g voita
450g golden caster sugar (eli mä olen laittanut 1/3 fariinisokeria ja loput tavallista sokeria, vaikkei se nyt ihan niin kuuluisi, mutta toimii hyvin!)
3 kananmunaa
400g vehnäjauhoa
340g piimää (tai creme fraishea)
2 tl vanilijasokeria
n. 70g kaakaojauhetta
1,5 rkl valkoista viinitetikkaa
1,5 tl soodaa

voi ja sokeri vaahdotetaan vatkaimella. Sekoita kananmunat mukaan yksitellen, koko ajan sekoittaen. Lisää jauhoseos (kaakao ja vanilijasokeri kannattaa lisätä jauhoon) vuorotellen piimän kanssa seokseen. sekoita viinietikka ja sooda keskenään pienessä kupissa. se muodostaa hassun vaahdon ja sihisee kovin, mutta älkäätten peljätkö. sekoittakaa tämä vaahto vaan kakkutaikinaan. Näin kuuluukin olla, siis. Jaa taikina kolmeen vuokaan (tai kahteen) ja paista n. 190 asteessa 20-25 min kunnes kakku alkaa vähän kutistua reunoilta ja tuntuu kypsältä myös keskeltä. (ei tartu tulitikkuun)

Anna kakun levätä 10 min ennen kumoamista. Jäähdytä pohja ennen täyttöä.

Tuossa kirjan ohjeessa se kakkuvuoka on aika pieni, taisi olla d = 20 cm. Koska käytin tavallista, normaalikokoista irtopohjavuokaa suurensin ohjeen ja taisin paistaa pohjat kolmessa vuuassa (tai osassa). Se kolmessa vuuassa paistaminen ei ole huono idea! Syy siihen on, että paksuna kerroksena tuo taikina alkaa helposti nousta keskeltä, muodostaen tulivuoren (nimim. kokeiltu on). Vähintään se tarvitsee jakaa se kahteen vuokaan, jolloin kaksi pohjaa voi halkaista ja kakkuun tulee kolme täytekerrosta. Silti melkein itse laittasin kolmeen vuokaan ja teksin kaksi kerrosta.

Jos käytössä on oikeita kakkureunuksia niin sen pohjataikinan voinee laittaa uunipellillekkin ja leikellä reunuksen avulla levystä sopivat pohjapalat... Itselläni tällaisia kakkureunuksia ei vielä ainakaan ole, niin en osaa sanoa miten onnistuisi tällä taikinalla. Tässäpä muuten olisikin joulupukille nyt vihje - niitä kakkureunuksia mulla ei ole !:)

Koska synttärisankari toivoi suklaa-banaanikakkua niin banaaniahan sinne kakkuun piti laittaa! Koska pelkäsin, että banaani tummuu, muistin yhtäkkiä että äiti on tehnyt kauniin värisiä banaanikakkuja. Niinpä kilauin kotopuoleen ja tiedustelin taikojen reseptiä. Äidiltä sain hyvän vinkin - kun on muusannut banskut haasurkalla, niin sekoittaa siihen banaaniseokseen vähän ananasmurskaa, ettei se tummu. Liemen kanssa kannattaa olla varovainen sikä kannata laittaa koko purkkia, ettei se banaanin maku peity liikaa. Mutta semmonen puoli purkkia tai vähän reilu (maista) on hyvä. Lisäksi laitoin hieman limen mehua ja banaanilikööriä täytteeseen makua antamaan. Äiti kuitenkin muisti varoittaa, että pelkkä sitruunan tai limen mehu ei ehkä riitä pitämään banaania kauniin värisenä, niinpä jätin kokeilematta, kun kyseessä oli kuitenkin muualle menevä kakku.

Banaanitäyte

n. 4 kypsää banaania
2/3 purkkia ananasmurskaa (säästä liemi)
2 rkl banaanilikööriä
1-2 rkl sitruunan tai limetin mehua
(1-2 rkl sokeria tarvittaessa)

Kakun väliin tuli banaanin lisäksi myös jogurttitäytettä raikastamaan kokonaisuutta.

Jogurttivaahto banaanikakkuun:

1 prk banaabijogurttia (n. 2dl)
2-3 dl kermaa vaahdotettuna (en ole ihan varma määrästä, kun tein samalla kertaa 2 kakkua ja vatkasin paljon kermaa, josta otin "sopivasti" tähän)
1 prkl philadelphiaa tai mascarponea (philadelphiassa on suolaa, joka tekee juustokakkumaisemman lopputuloksen kuin mascarpone. Oman mieltymyksen mukaan)
2 liivatelehtä
2-3 rkl sokeria (tai maun mukaan, itse jätän joskus kokonaan laittamatta sokeria)

Vaahdota ensin kerma. Sekoita vaahtoon mascarpone tai tuorejuusto. Sen jälkeen sekoita jogurttia sekaan vähin erin. Lisää sokeri. Lisää sulatettu liivate sekoittamalla se ensin pieneen osaan mössöä ja sitten sekoita liivateosa loppuun täytteeseen.

Liivatteen pitää ensin liota kylmässä vedessä 10-15 min ja sen jälkeen pehmenneen liivatteen voi puristaa kuivaksi liiasta vedestä ja sulattaa ananasmehutikassa (n. 0.5 dl) kuumentamalla ensin mehu vaikka mikrossa ja laittamalla liivate siihen. sekoita. Kuuman liivatteen kannattaa antaa jäähtyä ihan hetki, ettei kaada sitä kiehuvana täytekermavaahtoon. Muutama minuutti viilentelyä kuitenkin riittää, ettei liivate ala hyytyä.

Kakun teon kriittisin vaihe on täyekerrosten kokoaminen. Koska mulla ei niitä kakkureunuksia ole, olen ihan kokeilun kautta etsinyt itselleni kakkuvuuan joka on aavistuksen (ihan 0.5 -1 cm halkaisijaltaan isompi) suurempi, kuin jokin käyttämäni irtopohjavuoka. Tällä isommalla vuualla sitten leivon kakkupohjat, tai ainakin sen, joka tulee alimmaiseksi kasauksessa. Idea nimittäin on, että irtopohjavuuan reunus kiristetään alimman kakkupohjan ympärille, niin kakusta tulee korkea kun täytettä voi laittaa hyytymään kakkupohjan päälle aika paljonkin.

Eli ensin laitetaan lautaselle alimmaksi tuleva kakkupohja ja kiristetään irtopohjavuuan reunus siihen ympärille. Kostutetaan pohjaa esim. banaanilikööri-ananasmehulla tai maidolla johon on sekoitettu vanilijasokeria. n. 2,5-3 dl riittää kakkuun, jossa on kostea täyte - kuten nyt.

sitten kerroksittain banaania, jogurttitäytettä ja kakkupohjia kunnes irtopohjavuokaan ei mahdu enää. Päällimmäisen kerroksen voi nostaa päälle vähän myöhemminkin, jos pelottaa että täyte alkaa valua, mutta usein olen nostanut sen vaan viimeisen täytekerroksen päälle ja kosktuttanut.

Kakun pitää saada hyytyä rauhassa, mielellään yön yli. Sitten reunus poistetaan ja kakun reunat tasoitetaan ja kakku koristellaan.

Päälle voi laittaa vaikka suklaapeilin ja pursottaa reunat kermalla. Suklaapeilin teen yleensä ohjeella joka on kirjasta: the ultimate encyclopedia of chocolate. On onnistunut hyvin joka kerta.

Siellä on Queen of sheba kaakku jonka päällisen ohje tulee tässä:

Sukaapeili kakkuun (koko kakun kuorrutukeen kannattaa tehdä puolitoista - kaksi kertaisena)

175 ml kermaa
225g tummaa suklaata (yksi levy)
25g voita
30 ml soveltuvaa likööriä, esim. amarettoa tai jotain appelsiinijuttua.. cointreauta (jos haluaa, tämä ei pakollista)

kuumenna kerma kiehuvaksi ja ota pois levyltä. Sekoita kuutioitu suklaa kermaan niin, että se sulaa sinne vähitellen. Lopuksi lisää voi ja sekoita. mausta liköörillä.

olen yleensä jäähdytellyt tuota hetken, kun se on vielä niin juoksevaa, että valuu pois kakun päältä muuten. Hetken ku ulkona vaikka sekoittelee niin sen alkaa huomata miten se muuttuu vähän paksummaksi mutta kuitenkin niin, että sen voi vielä levittää, eikä siihen jää spatulajälkiä. Näissä kakuissa kuitenkin halusin suklaan tuovan mieleen vähän meren aallot, juhlakalu kun pitää karun kauniista asioista. Siksi suklaa sai jäähtyä niin paljon, että siihen alkoi vähän jäädä jälkiä. Toisaalta suklaan ei saa olla liian kylmää, ettei aallokosta tule muruista...

Jos sitten tuntuu että meni liian viileäksi niin varovasta lämmitystä se kestää kyllä, mutta mieluummin ei :) Tuossa kirjassa, mistä ohje on käsketään jäähdyttää 20-30 min, mutta ulkona prosessi nopeutuu olennaisesti - 5-10 min riittää hyvin jos on pakkasta. Pakkasella kannattaa kuitenkin sekoitella ahkerasti vähän väliä, muuten reunoista tulee kovaa ja sisusta on vielä lämmintä.

Tuo määrä riittää hyvin yhden tavallisen kokosen kakun päällisen kuorrutukseen. Jos teet suklaalla päällisen, puoli litraa kermaa vaahtona riittänee reunoihin tehtäviin pursotuksiin. Jos koko kakun päällystää kermalla, sitä on hyvä varata ainakin n. litra - pursotusten määrästä riippuen.

Kaali-lihapata





Ajattelin, että keräkaalista pitäisi tehdä jotain hauskaa, kun sitä on nyt paljon tarjolla. Kaappiin oli lisäksi ostettu karjalanpaistilihat ja lidlin lammasta, niin että kaikki vaan pataan ja vanha punkkupahvin jämä sekaan. Homma meni hyvin siihen asti, kunnes heräsin päiväunilta ja tajusin unohtaneeni padan uuniin yli neljäksi tunniksi....melkein viideksi... Lievä paniikki. Onneksi pata ei kuitenkaan ollut mennyt ihan pilalle, kuivanut se oli - mutta sekoitin sinne vettä 2dl kun otin uunista ja söimme sitä ihan hyvällä halulla, maku oli yllätykseksemme ihan hyvä. Todennäköisesti kuitenki paahteisempana se vuoka maistui kuin ilman ylipitkää haudutusta.... En ihan hyvästä mausta huolimatta silti suosittele jättämään tätä uuniin niin pitkäksi aikaa, kaali oli melkein sulanut padassa. Lyhyemmällä ajalla kaalin ehkä vielä tunnistaa kaaliksi ja makukin saattaa olla vivahteikkaampi... :)

Kypsennyksen aikana punaviini ja kaali yhdessä haisivat jotenkin omituiselle, että jäin miettimään olisiko pata ollut hyvää jos haudutus olisi ollut ns. normaali. Itse kokeilen tätä vielä syksyn saatossa uudelleen punaviinillä, mutta jätän meiramin pois. Liemeksi kelpaa myös pelkkä vesi (laita enemmän kasvislientä) tai vaikka tumma olut.

Ajatuksena oli saada kaalista jotain vähän täyteläisempää ja vahvemman makuista irti ja mielestäni se onnistui. Kaalin ruskistaminen pannulla ennen haudutusta on maun kannalta olennaista. Runsaasta valkosipulista huolimatta tämä ei silti ollut yhtään tulista, pitkä haudutuskin tietysti vähentää aina tulisuutta.



Mutta tässä reseptiä suurin piirtein muisteltuna. Paistoajanksi riittänee tosiaan n. 150 asteessa kolmisen tuntia :) Laittakaa kello soimaan jos päätätte "vaan hetkeksi oikaista tuohon sängyn päälle" paistoaikana ;)

1 pieni keräkaali (olisiko ollut kilon, vähän yli - tämän voi arvioida padan koon mukaan, iso pata paljon kaalia vaan sekaan)

Lihan suhteen käy mikä tahansa pataliha mitä löytyy - etuselkää tai lapaa + possua, esim. kassleria tai jotain riistapaloja + rasvaisempaa possua jos lihatiskistä löytyy. Lammas on tuossa kun sitä oli ja pidän sen mausta. Muistathan sulattaa pakastetut lihat hyvissä ajoin ja antaa muutenkin lihojen tulla huoneenlämpöön ennen pataan laittamista. 1-2h yleensä riittää sulalle lihalle, jäinen liha vaatii enemmän. Mitä paksumpi liha sitä kauemman se vaatii aikaa sulaakseen. Lampaille muistaakseni riitti, kun otin ne aamupäivällä pakkasesta ja iltapäivällä tein ruuan (joku 4h tms).
1 paketti karjalanpaistilihaa (olisiko 300-400g)
1 lidlin lammaskyljyspaketti

1 chilipalko
3-4 valkosipulin kynttä rouhittuna isoksi murskaksi
1 iso sipuli
2 porkkanaa
1-2 omenaa pilkottuna
vajaa ½ purkkia marinoituja valkosipulin kynsiä (chilimarinadi, purkki oli pieni eli sinne mani varmaan joku 8 kynttä.. tai 10) ja marinointiöljyä voi käyttää kaalin paistamiseen
"kasa" silputtua yrttiä - itse laitoin salviaa, rosmariinia, timjamia ja taisi mennä vähän lehtipersiljaakin. yhteensä ehkä n. 1 dl
reilusti rouhittua mustapippuria ja kolmisen ripausta cayanne -pippuria.
(hieman meiramia kaaliin paistovaiheessa jos haluaa - tämä ei kyllä mitenkään pakollista)
1 kasvis- tai yrttiliemikuutio
2 rkl täysjyväsinappia
3-4 dl punaviiniä
vettä niin että reilu puolet tai 2/3 padasta on nesteen alla.
(inkiväärisiirappia tai hunajaa 1 rkl, karppaajat jättäisivät tämän pois)
suolaa



Pilko kaali ja sipuli ja porkkana ja paista seosta pienissä erissä pannulla niin, että kaali alkaa ruskettua ja saada kaunista väriä. Lisää halutessasi paiston aikana meiramia. Sekoita paistettuun kaalisilppuun sinappi ja murskattu liemikuutio kulhossa. Liemikuution voit myös liuottaa kuumaan veteen ja lisätä lopuksi pataan, mutten itse yleensä jaksa vaivautua liotteluun ja murskaan sen muiden aineitten joukkoon.

Lado vuokaan paistettua kaaliseosta, lihoja ja omenaa sekä silputtuja mausteita (pippuri, chili, valkosipuli ja yrtit)

kaada punaviivi ja vesi vuokaan ja laita uuniin paistumaan 150 asteeseen n. 3h.

Ensin söimme pataa sellaisenaan vihreän salaatin kanssa ja toisena päivänä tein yrittisiä lohkoperunoita ja tsazikia lisäksi. Nautimme tällöin myös uuden sadon viiniä beajoulais nouveauta ja lisäylläriksi tämä pata sopi ihan täydellisesti sen kanssa. Tämän vuoden noveau ei muuten ole hurjan banaanista, toisin kuin viime vuonna.

keskiviikko 26. marraskuuta 2008

Possupata

Tsidim! Eli tässä nyt raporttia jo edellä mainitusta possupadasta.

Ainekset

300g possua
perunoita
3-5 porkkanaa
1 sipuli
4 valkosipulin kynttä
5-8 kuivattua luumua
4-5 dl tummaa olutta
lihaliemikuutio
1/2 dl vettä
1-2 rkl maizenaa
timjamia
chiliä (maun mukaan)
kokonaisia maustepippureita
mustapippuria
suolaa

Laita uuni lämpenemään 175°/200°. Pilko perunat, porkkanat, sipulit sekä tarvittaessa liha, mielestäni kaikki palat saavat olla aika reilun kokoisia. Laita aineet mieluusti kannelliseen pataan, lisää mausteet, luumut, kaikki aineet. Kaada päälle olut ja lopuksi jos haluaa niin maizenasta voi tehdä veden kanssa pienen suurusteen ja kaataa sen koko hässäkän päälle. Laita pata uuniin ja anna sen hautua siellä 1,5-3 tuntia, mielestäni padasta tulee sitä parempaa mitä pidempään se saa muhistella uunissa (kannattaa kuitenkin vähän kurkata sinne uuniin välillä). Tarjoile sinällään. Määrät ovat vähän "suurpiirteisiä", laitoin aineita sen verran kuin hyvältä tuntui.

Noniin, sainpas minäkin nyt viimein kirjoitettua tämän tänne! :)

maanantai 24. marraskuuta 2008

Briekeitto





En tiedä onko kenelläkään muulla samaa ongelmaa, että brietä tulee joskus ostettua liikaa ja sitä jää jääkaappiin pieniksi, erittäin vahvan makuisiksi ammoniakkipalasiksi. Koska tokihan sitä pitää ostaa uutta, kun vanhaa ei saa alas edes hillon kanssa ja brietä tekisi kuitenkin mieli. Lopputuloksena on tilanne, jossa et oikein raaski heittää poiskaan sinänsä hyvää juustoa, mutta melkein ammoniakkisen brien mutusteleminenkaan ei oikein houkuta.

Lähdin jossain vaiheessa miettimään voiko näille brienpaloille tehdä yhtään mitään ja löysin reseptin Brie - keittoon juomanlaskijan sivuilta.

Päätin sitten kokeilla näin sunnuntain kunniaksi vähän parempaa lounasruokaa. Lisäksi jääkaapissa oli vielä perjantailta jäänytä sushikalaa joka sekin piti hävittää. Niinpä lounaaksi saimme alkupalaksi kalaleipää ja varsinaiseksi ruuaksi briekeittoa. Onnistuimme kyllä syömään keiton ensin ja leivän sitten - vaikka suunnittelinkin toisinpäin :) Ei silti haitannut yhtään, hyvää oli.

Krogin resepti on hyvä, he selvästi tietävät mitä tekevät, mutta tässä se versio joka aktualisoitui muutamien ainesten puuttuessa lautasellemme.

Briekeitto

3 kannikkaa brietä, yhteensä n. 100-150g brien sisusta kuoret poistettuna.
3 dl tummaa velkoa (kilkennyä ei ollut kotona)
1 kanaliemikuutio
n. 100g punaista emmentalia raasteena
40g voita
2 kukkurallista ruokalusikallista vehnäjauhoa (lienee lähellä sitä n. 40 g)
4-5 dl vettä
1 dl ruokakermaa (15%)
½ laakerinlehteä
rosepippuria (valkopippuria ei ollut)
vuonankaalia koristeluun (myös lehtipersilja tai timjami olisi sopinut hyvin)


Sulata voi kattilassa ja lisää jauhot. keitä jauhoja miedohkolla lämmöllä rasvassa niin, etteivät vielä rusketu nutta turpoavat. Kaada sekaan olut, lisää liemikuutio, laakerinlehti ja vettä koko ajan sekoittaen. Kiehutetaan 5-10 min matalalla lämmöllä. Lisätään kuorittu brie ja kerma.


Annoin ohjeen mukaisesti brien sulaa ja lisäsin sitten emmentalin. En keittänyt keittoa enää sen jälkeen, vaan nostin keiton sivuun. Ohjeessa keitto kehotettiin siivilöimään ja kuohkeuttamaan sauvasekoittimella. Kun päiväkahville tulleet yllätysvieraamme olivat lähteneet, oli jo niin nälkä, että skippasin tämän, kun juusto suli keittoon tosi hyvin ja keitto maistui ihanalle sellaisenaankin. :) Ensi kerralla kokeilen sitä kuohkeutusta. Keitto on sen verran raskata kamaa, että kuohkeutuksella siihen voi saada hauskan vaahtomaisemman suutuntuman, mikä keventänee keittoa. Rosepippuriakin ripsautin keiton päälle vaan vähän, sitä uskaltaa kyllä laittaa enemmänkin. Sen pippurin voi rohkeampi laittaa jo laakerinlehden kanssa kiehumaan keittoon. Mielestäni lehtipersilja ja rosepippuri sopisivat raikkaan makunsa vuoksi keittoon hyvin.

Niin että kyllä, myös vanhan brien voi ainakin osittain hyödyntää! Kuoriessa tosin iso osa briestä siirtyi kompostiin, mutta parempi sekin, kuin koko brie.

Sunnuntain kunniaksi päätimme vielä nauttia keiton ja kalaleivän kanssa lasilliset kuohuvaa - Jääkaapista kun löytyi pullo prosecoa. Raikas ja hapoinen kuohujuoma sopi täyteläisen keiton kanssa hyvin, suosittelen.

Sunnuntain kalajämäleipä


Olen suuri kompostikeittiön kannattaja ja pyrin keksimään pienillekin ruuantähteille jonkin kierrätyksen. Tässä yksi esimerkki siitä, mitä voi tehdä sekalaisille kalanpaloille. Idea on kopioitu kalatiskistä, jossa usein myydään valmista kala-äyriäissekoitusta kermapohjaisessa (creme fraishe/smetana) marinadissa. Idea on, että kalat voi sellaisenaan laittaa vuuassa uuniin ja syödä lisäkkeen kanssa. Samalla idealla voi siis tehdä suuremmakin erän kalaa - paistoaika täytyy vain olla silloin pidempi. Huomaa että laakeassa astiassa ruoka kypsentyy opeammin kuin syvässä. Lisäksi tiedoksi niille, jotka inhoavat kalan hajua paistettaessa, että tämä kalaruoka ei juurikaan tuoksu.


Kalaleipä

1 pieni siikafileen pala (n. 100g) ja
vähän vähemmän (n. 50-80g) tuoretta tonnikalaa.
3 oksaa lehtipersiljaa silputtuna
2 pientä oksaa timjamia (lehdet. n. ½ tl)
rosepippuria
mustapippuria
n. 1 rkl limetin mehua
½ prk creme fraishea (tai sen verran että kalat peittyy)
2 viipaletta paahtoleipää
vuonankaalia tai muuta salaattia
hippu suolaa
hyvää oliiviöljyä maun mukaan

Poista siikafileestä nahka (en tiedä olisiko tarvinnut, mutta otin sen pois kun lähti helposti) pilko kalat kuutioiksi ja laita pieneen uuninkestävään vuokaan. Ripottele päälle yritit ja rosepippuri. Sekoita limetin mehu ja creme fraishe ja levitä seos kalojen päälle. Vuokaa paistetaan uunissa 200 asteessa n. 10 min, kunnes näkyy pientä kiehumista reunoilta ja kalat ovat kypsiä. Aika on lyhyt, koska kalaa ei ole tarkoitus kuivattaa.


Paahda paahtoleipä ja lusikoi kalatäytettä leivän ja salaatin päälle. Ripsauta päälle hieman suolaa,mustapippuria ja pirskota oliiviöljyä. Nauti välittömästi.

keskiviikko 19. marraskuuta 2008

Lämmin avokadosalaatti






Kun on yksin kotosalla, voi kokkailla jotain tyttömäistä. Tämä salaatti kelpaa hyvin myös lisäkkeeksi, mutta silloin manteleita ja tomaattiakaan ei välttämättä tarvita. Vaihteeksi puhdas kasvisruoka ja nälkä lähti hyvin. Tämä kelpaisi myös karppaajille, jos sellasisia reseptejä etsii.

Usein avokadot ovat vielä vähän kovia ja vaikka kypsyttelin tuotakin monta päivää ja luulin sen jo olevan kypsä, se oli vielä aavistuksen kova. Avokadoa voi paistaa vähän pidempään jos se on kovaa. Kuitenin parasta salaatti on kypsällä avokadolla valmistettuna.

Lämmin avokadosalaatti
(yhdelle pääruoka tai kahdelle alkuruuaksi)

1 avokado
7-8 pisaratomaattia
½ tammenlehväsalaatista (tai jotain muuta salaattia) huuhdeltuna
n. ½ dl kuorittuja manteleita
1-2 rkl pinjansiemeniä
1-1,5 rkl balsamico - viinietikkaa
hyvää oliiviöljyä
ripaus suolaa

tee salaatista peti lautaselle ja halkaise päälle pisaratomaatit. Voit pirskottaa vähän oliiviöljyä lehdille.

Paahda mantelit ja pinjansiemenet teelusikallisessa öljyä. Sekoittele siemeniä koko ajan etteivät pala. Kun alkavat saada väriä, lisää avokado ja kuumenna vielä hetken. kaada sitten balsamicoa avokadojen päälle ja sekoita pannulla niin, että etikka höyrystyy.



kaada lämmin avokado-siemenseos salaattipedille, rouhi päälle mustapippuria, ripsauta suolaa ja pirskota oliiviöljyä. Nauti välittömästi:)

Perunacurry

Sisko soitteli ja kysyi mitä sitä keksisi ruuaksi - olisi helppoa ja sitä voisi tehdä ison kasan. Kehotin kokeilemaan possupataa - ehkäpä siitä tulee vielä raportti. Mutta kuten aina, parhaat ideat tulee vasta kun sulkee puhelimen. Niinpä nytkin muistin vasta myöhemmin, että perunacurry on yksi niistä ruuista joita tein kasvissyöntiaikoinani isoja kasoja jääkaappiin. Se oli hyvää jopa kylmänä kun sinkkuna kömpi kotiin yöllä baarista :)

Kuvaa ehkä myöhemmin, mutta tässä itse ohje:

Liotetaan mustapapuja yön yli. Niitä voi laittaa maun mukaan, itse tykkään että niitä saa olla paljon, jopa 3 dl kuivattuna.

otetaan reilu kilo perunoita (kiinteä tai yleisperuna, jauhoinen muusiintuu liian helposti)
1 iso sipuli
1-2 omenaa (koosta riippuen, pieniä kotimaisia voi ottaa useammankin)
n. 3 dl turkkilaista jogurttia
5-6 dl vettä + kasvisliemikuutio
3 kynttä valkosipulia
1 chilipalko
3-4 rkl mietoa currytahnaa (ja jos tykkää tulisemmasta niin vahvaa currytahnaa voi käyttää osittain tai kokonaan)
1,5 rkl garam masalaa (maustesekoitus)
1,5 tl korianterijauhetta
1,5 tl jeeraa
inkivääriä
öljyä paistamiseen, suolaa ja pippuria

laita öljy ja kaikki mausteet, inkivääri, chili ja valkosipuli suuren kattilan tai wokin pohjalle. Kuumenna mausteita öljyssä niin, että niistä alkaa irrota tuoksu. Lisää mustapavut ja kuutioitu sipuli ja paista niitä hetki, niin että sipuli vähän kuullottuu. Lisää sitten perunalohkot ja pyörittele niin, että mausteet tarttuvat joka puolelle.

lisää omenakuutiot ja kasvisliemi sekä vesi. Kiehuta perunoita kannen alla kunnes kypsiä, lisää tarvittaessa vettä. Nosta perunacurry pois liedeltä, sekoita joukkoon jogurtti ja mausta suolalla ja pippurilla.

Ruuan voi nauttia sellaisenaan mutta myös naanleivän tai riisin kanssa. Mausteet vaihtelevat vähän tilanteen mukaan. Hyvää tämä on ollut joka kerta - jos on tosi pienellä budjetilla liikkeellä niin masutepuolella selviää pelkällä currytahnallakin - itse kumminkin tykkään että tulee parempaa kun lisäilee garam masalaa, jeeraa ja korianteria.... :)

tiistai 18. marraskuuta 2008

Räntäsadevuoka


Mitä voi tehdä kun auto ei starttaa, ulkona sataa räntää ja olet jumissa kotona. Lounasaika iski päälle ja kaivoin jääkaapista sen, mitä sieltä löytyi – kasa perunoita, paketti pekonia, juustonkannikoita ja punasipulisilppua....


Perunoiden kanssa helposti jumittuu. Silloin harvoin kun niitä meidän perheessä laitetaan ne joko pyöritellään yrteissä ja valkosipulissa ja laitetaan uuniin, tehdään muusiksi tai hyvin harvoin kermaperunoiksi. Ajattelin että kokeilen jotain vähän toisenlaista, kun jämiä nyt oli. Tässä nyt arkiruokaa jämistä, eli kermaperunoita paranneltuna. Mukana tänään myös suppilovahveroita joita siskoni on minulle omakätisesti lahjaksi poiminut!


Vuuasta tuli ihan hyvää, joskin suolaa laitoin (jälleen) liian vähän. Tuohon olisi saanut laittaa melkein sen teelusikallisen pekonista huolimatta. Myös salviaa voi laittaa paljon, jos sen mausta tykkää - se kun sopii pekonin pariksi paremmin kun hyvin.



Räntäsadevuokaa

(eli kermaperunoita pekonilla ja mausteilla)


1 kg perunoita

1 pkt pekonia

2 dl kermaa / 1 prk ruokakermaa

n. 1 dl maitoa

1 punasipuli (pieni)

3 valkosipulin kynttä

½-1 dl kuivattuja suppilovahveroita

3-4 rkl yrttisilppua (salviaa, rosmariinia, kirvelijä ja persiljaa tms)

½ punaista chiliä

Juustoraastetta n. 1½-2 dl (pinnalle)

Mustapippuria ja suolaa


Kuori ja pilko perunat renkaiksi. Tee sipulista, valkosipulista ja chileistä itsellesi mieluisen kokoisia kuutioita. Kuutioi myös puolet pekonista.


Lado vuokaan ensin kerros perunoita ja ripottele niiden päälle vähän suolaa ja pippuria. Laita sitten perunoiden päälle kuutioitu pekoni, sipulit valkosipulit sekä kuivatut sienet. Ripottele myös yrttisilppu tähän kerrokseen.



Lado ”makukerroksen” päälle loput perunoista ja mausta suolalla ja pippurilla. Lado sitten pekoniviipaleet perunoiden päälle ja jos haluat, voit ripsauttaa tähänkin vielä vähän rosmariinia. Kaada kerma ja maito perunoiden päälle niin, että nestettä on n. vuoan puoliväliin. Peitä foliolla ja laita uuniin n. 30 min 200 astetta.


Raasta sillä välin juusto. Juusto ripotellaan perunoiden päälle n. Paiston puolivälissä. Tällöin folio poistetaan ja vuoka laitetaan uuniin juustoineen saamaan väriä. Paistetaan vielä n. 20 -30 min tai kunnes perunat ovat kypsiä ja juusto kauniin väristä.


Anna vuuan vetäytyä hetken ennen tarjoilua. Sopii hyvin lihapullien tai vaikka lindströmin pihvien pariksi.

Ajatuksia ruuasta ja sen tekemisestä

Tämän blogin tarkoituksena on toimia kahden kokkailusta pitävän sisaruksen reseptiarkistona ja innoituksen lähteenä.

Tuulen, miesten tai koulun viemää - aina ei ole niin helppo pistäytyä kylään, kun välimatkaa on useampi sata kilometriä. Niinpä sitten ryhdyimme tällaiseen kokeelliseen projektiin - mitäs jos jaetaan reseptejä toisillemme verkossa? Tehdään se blogi, jota on niin monta kertaa pitänyt - mutta tehdään se yhdessä. Ehkä tulee oikeasti kirjoitettuakin jotain, kun tiedän että ainakin sinä luet tätä siellä jossain:)

Ruoka ei ole vain hengissä pysymistä varten - se on itsensä kuuntelua, ajan ottamista, unelmia, välttämättömyyttä, innostumista, onnistumista, yritystä ja erehdystä, toisen hemmottelua ja tietenkin hyvää makua. Siitä kaikesta ajattelin sinulle kirjoittaa.

noin, tulipas kirjoitettua se Ensimmäinen (tm) pätkä.