Lipstikkachimichurri - addiktiivinen soosi puutarhan perältä

"Niin siis alunperin tää Chimichurri on Argentinalainen kastike, joka yleensä tehdään lehtipersiljasta, mutta tässä ei ole lehtipersiljaa. Ja sitten siinä on yleensä punaviinietikkaa, muttei tässä ole sitäkään.... Eikä kyllä oreganoakaan vaan mäkimeiramia..." 

"Mutta äiti, ei se sitten ole sama kastike!" 

Suurinpiirtein näin sanailimme juniorin kanssa kun ensimmäisen kerran tarjosin grillatun lihan kanssa lipstikkachimichurriani. Sen jälkeen oli pakko googlettaa että kuinka varattu sana se chimichurri oikeastaan on? 

Vaikka sanan alkuperä on eri lähteiden mukaan hieman hämärän peitossa sen alkusanana oletetaan olevan  Baskien 1800 luvulla mukanaan Argentinaan ja Uruguaihin tuoma sana "tximitxurri" joka tarkoittaa hakattuja ainesosia sekoitettuna keskenään sekalaisessa järjestyksessä.  "Ha!" tuumasin, "sopii täydellisesti". Ja niinpä päätin antaa itselleni ja teille kaikille muillekin luvan kutsua tätä soosia lipstikkachimichurriksi. 

Meikäläisen kokkausfilosofiaan kuuluu soveltaminen; siitä tehdään ruokaa mitä on. Se ruokkii luovuutta ja arjen pakosta keittiössä toisinaan syntyy ihan mahtavia innovaatioita. Ja siitä tässä reseptissä totta tosiaan on kyse. 

Monivuotinen lipstikka puskee maasta upean tuoksuisena jo alkukesällä ilman hoitoa kuin rikkaruoho. Siitä huolimatta lipstikkareseptejä ei näe usein. Minusta se on ihan alikäytetty yrtti. Lehtipersiljaa alkaa saada omasta penkistä vasta nyt ja isoja määriä vasta loppukesällä. Ja mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän olen sitä mieltä että kannattaa sovellella reseptejä rohkeasti ja nauttia täysillä niistä yrteistä jotka Suomessa kasvavat ja viihtyvät. 

Lipstikan lihalieminen, kanelinen ja jollain lailla korianteriinkin vivahtava maku on omintakeinen, eivätkä kaikki siitä tykkää. Mutta meillä sitä rakastetaan. Monikäyttöisenä chimichurrikastikkeena se on minusta ihan killerihyvää.  Jopa sisareni, joka on hieman saattanut vieroksua lipstikkaa  alkaa vähitellen oppimaan sen addiktiivisuuden ;) Soosi sopii erinomaisesti lihan lisäksi lohkoperunoiden kanssa tai vaikka tomaattilohkojen maustamiseen, jolloin syntyy simppeli salaatti.

Olennaista chimichurrin onnistumiselle on hyvä happo; tavallisesti chimichurrissa käytetään punaviinietikkaa, mutta mä tykkäsin että jerezin sherryviinietikka sopi ihanasti lipstikan kanssa. Mutta jos sitä ei ole, käytä punaviinietikkaa tai sitruunan mehua. Niissä on tarpeeksi hapokkuutta tähän. Balsamiviinietikat voit jättää ihan suosiolla kaappiin, liian pehmeinä ja pyöreinä. Tässä kastikkeessa pitää olla potkua. 

Potkua voi sitten lisätä valkosipulin määrällä ja erilaisilla chileillä makunsa mukaan. Ja taas kerran, jos ei ole tuoretta, voi chilin ja suolan korvata vaikka chilisuolalla niinkuin minä kevään ekan satsin kanssa tein. 

Jotta eipä muuta kuin kohti lipstikkapuskaa viikonloppuna. Parista varresta tekee jo ison määrän hakkelusta kastikkeen pohjaksi. Ja muistakaa, kaikki blenderit ja silppurit kannattaa myös jättää kaappiin ja pilkkoa ainekset hienoksi ihan veitsellä. 

Lipstikkachimichurri (kulhollinen) 

n. 2 dl rypsiöljyä (tai oliiviöljyä) 

n. 2 dl hakattua lipstikkaa (silppua veitsellä ihan pieneksi) 

3-4 rkl jerezin sherryviinietikkaa tai punaviinietikkaa (tai sitruunanmehua - voi käyttää myös happolisänä)

4 isoa kynttä valkosipulia hienonnettuna (voi käyttää enemmän jos tykkää)

1-2 chiliä hienonnettuna (Juniori suostuu syömään lähes tulettomia chilejä, kuten sugar rushia, mutta toisinaan laitetaan sitten tulisempaa...)

vajaa 1 dl hakattua tuoretta mäkimeiramia tai n. 2 -3 tl kuivattua oreganoa 

suolaa (lisää oman maun mukaan, mutta kastikkeessa pitää olla suolaa. En ole mitannut, koska maistelen ja lisään kunnes on hyvä, mutta ainakin teelusikallinen maldonia tai muuta sormisuolaa, ehkä jopa 1,5 tl tähän määrään soosia) 

mustaa pippuria myllystä

Pilko kaikki yrtit, valkosipuli ja chili hienoksi silpuksi. 

Lisää loput ainekset yrttisilpun sekaan kulhossa ja sekoita. Anna maustua mielellään ainakin vartin, ehkä jopa pidempäänkin. Maista ja tarkista suola. 

Jääkaapissa soosi säilyy hyvin ainakin seuraavaan päivään, pidemmällekin mutta maku muuttuu ajan kanssa. 

p.s. nuoret lipstikan oksat ovat parhaita, vanhemmiten niihin saattaa tulla vähän kitkerämpää makua. Tällöin voit lisätä kastikkeeseen teelusikallisen tai pari hunajaa, jos tykkäät. 

Aasialainen, rouskuva kaalisalaatti kesäkaalista

Tämä vaatiomattoman näköinen kaalisalaatti on ollut perheemme ja ystäviemme kevään suosikki. Koska menin lupaamaan, että laitan ohjeen blogiin ja olen lopulta jokseenkin uskollinen lupausteni suhteen, sain siitä hyvän tekosyyn katkaista usean vuoden mittaiseksi venynyt kirjoitustauko. Pahoittelut jo etukäteen, tästä tulee ihan aidosti Nellemäisen rönsyilevä resepti, sillä varaatioita on ollut monia. 

Ja vaikka kuvakin on vaan kännykkäräpsy, voin luvata että salaatti on ihanaa. Tätä addiktiivista salaattia on tehty ihan muutamankin kerran kevätkaalien ilmaantumisen jälkeen. Jossain kohtaa oli pakko pitää taukoa, kun lapsikin tuumasi isälleen että "äiti taitaa TOSIAAN tykätä tästä salaatista...". Noh, niinpä...

Ehkä siis ihan joka päivä ei kannata tarjota samaa salaattia, vaikka salaatinjämä toimii hyvin myös seuraavana päivänä (vaikka lounaalla) kun vaan lisää tuoretta kaalia. 

Salaatin tekstuuri on tärkeä. Sen pitää olla raikasta, kevyttä ja rouskuvaa. Siivuta siis kevät- tai kesäkaali ihan ohuiksi, pitkähköiksi suikaleiksi. Lisäksi salaattiin on hyvä lisätä pähkinää tai siemeniä; mulla jää usein pataan hapanjuurileipien pinnasta pudonneita, valmiiksi uunissa paahtuneita seesaminsiemeniä, jotka olen tuossa kuvassa viskannut salaatin sekaan. Paahdettujen seesaminsiementen lisäksi tai sijasta myös paahdetut maapähkinät käyvät hyvin. Jos sekaan vielä nakkaa paistettua grillikanaa tai tofua, tämä salaatti on lounas itsessään. 

Toinen juttu mitä salaatti tarvitsee on hapan umamisuus. Kaupungissa olen tehnyt salaattia aasiakaupasta löytämästäni tamarindikastikkeesta ja mökillä taas on käytetty sitä mitä on ollut saatavilla. V löysi lähikaupasta Pad thai tahnaa, jossa on paljon tamarindia ja se toimii hyvin. Sitruunanmehuakin olen käyttänyt soijan kanssa - paremman puutteessa. Ja seesamiöljy - sitä tarttee olla. 

Mutta tykkään tästä ohjeesta koska monia juttuja voi korvata toisilla sen mukaan mitä on saatavilla ja lopulta tosi simppeleistä aineista saa helposti hyvää. Sovella reseptiä rennosti ja maistele soosi mieluiseksi. Sen kuuluu olla hapan, makea, suolainen ja aromaattinen. Kaikkea hyvässä tasapainossa :) 

Salaattia on tarjottu paitsi allekirjoittaneen arkilounaana myös lisukkeena grilliruuille ja osana aasialaisia kulhoruokia - kuten tässä kuvassa se on riisipedin päälle ladottujen kanojen kaverina. 

Mutta takaisin kaalisalaattiin jota lämpimästi suosittelen kokeilemaan jo ensi viikonloppuna. Kesäkaalit ovat parhaimmillaan juuri nyt!

Aasialainen rapea kaalisalaatti (iso kulhollinen) 

1 pienehkö kevät tai kesäkaali hienoksi suikaloituna 

2-3 nippusipulin vartta siivutettuna myös hienoksi

lopuksi koristele: 

n. puolella ruukullisella revittyä korianteria

Kastike

n. 1-1,5 dl mautonta öljyä esim. rypsiöljy (isolle kaalille enemmän öljyä, pienelle vähemmän)

3 rkl riisiviinietikkaa 

2-3 rkl ruskeaa sokeria esim. muscavadoa tai mökillä vaikka fariinisokeria  

3-4 rkl tamarindikastiketta tai sitruunan mehua (tai jos korvaat esim. pad thai mausteseoksella, 2-3 tl saattaa riittää koska tiukempaa tavaraa, maistele ja lisää tarvittaessa!) 

2 tl seesamiöljyä 

2 rkl hyvää soijakastiketta (laitoin vaaleaa) 

1-2 rkl hunajaa tai miriniä (1rkl riittää jos laitoit paljon ruskeaa sokeria, mutta voit muuttaa makeuden määrää oman mieltymyksesi mukaan) 

3-4 rkl paahdettuja seesaminsiemeniä tai kourallinen paahdettuja, rikottuja maapähkinöitä (tai molempia!) 

Suikaloi kaali kulhoon sipulien kanssa. 

Sekoita kastikeaineet keskenään vaikka tyhjässä lasipurkissa ja maistele kastiketta tehdessäsi. Lisää seesamiöljyä, soijaa ja hunajaa maun mukaan. 

Kaada kastike kaalin päälle ja kääntele salaattia niin että kaali marinoituu kastikkeella kauttaaltaan. Anna maustua mielellään ainakin 20 min. Sekoita salaatti vielä kerran. 

Lopuksi koristele paahdetuilla siemenillä/pähkinöillä sekä korianterilla ja tarjoa.  

Kiinalainen tomaatti-kananmunakeitto eli egg drop soup

"Tämä on Kiinasa oikeasti ruoka jota tehdään nirsoille lapsille, mutta koska K pitää siitä kovasti, teen sitä nyt myös tähän tarjolle" sanoi Rva C viimeistellessään uskomatonta, ainakin kuuden ruokalajin kiinalaista illallista mökillä kun tulin saunasta hiukset märkänä ja posket punaisena. Ja siinä kaikki valmistui kun samalla kyselin kaikenlaista tahnoista ja kastikkeista, jollaisia en ollut koskaan nähnytkään. 

Vaikka jokainen ruokalaji sillä illallisella olikin erinomaista, siitä simppelistä "nirsojen lasten" keitosta on kyllä tullut kesän ja etätyösyksyn hitti! Ja lomalla sitä on tarjottu niille "nirsoille lapsillekin" - suurella menestyksellä :) Ja voi että, miten simppeli ja ihana keitto arkeen. Keittoja pitäisi meilläkin koittaa suosia, mutta jotenkin ovat aina niin työläitä ja valmistukseen menee aikaa. Paitsi tähän! 

Kiinalainen chiliöljy valmistuu helposti kaatamalla chilihiutaleiden päälle kuumaa öljyä. 

Se on hyvää sellaisenaankin, mutta erityisesti minua on lämmittänyt, että keittoon voi siivuttaa kaikki ne viikonlopun grillipihvin ( tai kanan/kalan) jämät joista yleensä on tullut tehtyä lähinnä lihapataa. Mä olen tällainen hävikistä herkuksi - intoilija ja tämä on ihan mahtava jämienhukkaussoppa. 

Ja kun keiton päälle pikkuisen ripauttaa kiinalaista chiliöljyä, keiton saa taitettua aikuisten etätyöpäivän lounaaksi. Todellinen 15 min ruoka vaikka kamat eivät olisi pöydällä järjestyksessä ja pilkottuna etukäteen.

Netistä keittoon löytää monenlaisia reseptejä, mutta keiton tunnusomainen maku syntyy soijasta, valkopippurista ja seesamiöljystä - vaikka ollaan me mustapippuriakin käytetty jos ei ole ollut muuta. Ja vaikka meilläkin makupohja on yleensä sama, lisäilen mukaan aina sitä mitä on; näin syksyllä nopeasti wokattuja kehnäsieniä, kantarelleja ja kaaleja - tai mitä kulloinkin on löytynyt jääkaapista.  

Chiliöljy kannattaa tehdä etukäteen jääkaappin sillä se säilyy siellä hyvänä pitkään ja sillä voi maustaa monenlaista kiinaruokaa. Mutta varo; öljy on todella tulista :) 

Keitto onnistuu wokin sijaan ihan hyvin myös isossa kattilassa. 

Kiinalainen tomaatti-kananmunakeitto (egg drop soup, pääruokana n. 4:lle lisukkeena noin 8:lle) 

Loraus kuumaa kestävää öljyä (esim. rypsiöljy)

n. 8 tomaattia 

1 litra kanalientä (tai kaksi kanaliemikuutiota ja litra kiehuvaa vettä) 

2 rkl soijaa

1,5 rkl seesamiöljyä

valkopippuria 

n. 1 dl vettä ja n. 1,5 rkl maizenaa (tai riisijauhoa)

2 kananmunaa 

(sipulin varsia tai korianteria) 

Pilko tomaatit lohkoiksi. Laita wokkiin loraus öljyä ja lisää tomaatit. Sekoita kunnes tomaatit vähän pehmenevät. Lisää kanaliemi, soija ja seesamiöljy. Mausta valkopippurilla. 

Sekoita maizena ja vesi keskenään ja sekoita kuumaan keittoon. 

Riko kananmunat erilliseen astiaan ja sekoita niitä hieman jotta keltuainen menee rikki. Tee keittoon pyörre vaikka syömäpuikoilla ja kaada kananmuna sekaan ohuena nauhana. 

Jatka kuumentamista vielä hetki. Keitto on valmis kun kananmuna hyytyy. 

Tarjoa jämien, silputun sipulinvarren tai korianterin ja chiliöljyn kanssa. 

p.s. keitto on melkein parempaa hieman jäähtyneenä joten voit lisätä jämät jääkaappikulmänä, jolloin ne vähän viilentävät keittoa. Myös; jos teet illalliselle kiinalaiseen tapaan useita ruokalajeja, tee keitto ensin. Tämän sopan voi hyvin tarjota vaikka huoneenlämpöisenä. 

Kiinalainen chiliöljy (pieni purkillinen) 

n. 2 dl kuivattuja, punaisia, tulisia chilejä (etnisissä kaupoissa myyvät isoissa pusseissa)

1 rkl seesaminsiemeniä

(sichuanpippuria jos haluaa, myös tähtianista voi lisätä ja jotkut tykkäävät valkosipulista) 

1 dl öljyä

Silppua chilit esim. Bamixin maustekipossa ja kaada chilihiutaleet kuumuutta kestävään astiaan jossa on hyvin tilaa korkeussuuntaan (teräskippo on hyvä). Lisää joukkoon seesaminsiemenet.  Jos käytät mausteita (ei pakollista ollenkaan), lisää nekin kippoon. 

Kuumenna öljy pienessä kattilassa kuumaksi (n. 180 asteiseksi)

Kaada kuuma öljy chiliseoksen päälle ja anna jäähtyä. 

Siirrä jäähtynyt chiliöljy haluamaasi purkkiin ja käytä tarvittaessa. 

ps. sekä chilien murskaamisesta että etenkin öljyn kaatamisesta chilien päälle tulee tosi vahvat höyryt. Kannattaa tehdä ulkona tai hyvin ilmastoidussa paikassa, jos voi. Muuten koko talossa kaikki yskivät kapsaisiinin takia ;)

Makea rukiinen rusinaleipä

Mulle kävi tässä tammikuun alussa arviointivirhe. Jotenkin ajattelin, että kellarissa olisi ollut vielä yksi pussi Strömsbergin myllyn vehnäjauhoja, joihin olen hurahtanut leipoessani, mutta ei. Loppu on.

Kaupasta tietysti saa vehnäjauhoja, mutta kun oman näppituntumansa on jo pidempään rakentanut tietyn jauhon varaan, tuntuu tikkuiselta lähteä vaihtamaan. Strömsberg on kuitenkin rekossa seuraavan kerran vasta helmikuussa, joten jotain muuta oli keksittävä. Onneksi kellarissa oli muita saman myllyn jauhoja ja tuumasin, että mikäpä on parempi hetki vähentää puhtaan valkoista leipää ja tehdä vaihteeksi muuta. Sitäpaisi, kun jauhoja sekoittaa, sen käytetyn vehnäjauhon merkitys vähenee. Niinpä nappasin jotain Kinnusen vehnäjauhoa kainaloon ja kohti keittiötä. 

Rekosta ostettua ruisjauhoa oli vielä paljon ja mieleni teki semmoista vähän makeampaa ja selvästi rukiista leipää. Sellaista siis tein ja tulikin ihan tavattoman hyvää!  

Olen tehnyt tätä leipää nyt useampaan kertaan ja se on niin hyvää että haluan laittaa ohjeen ylös itsellenikin. Ensin laitoin vain 100g ruisjauhoa mutta aika nopsaan tuplasin määrän 200g, koska maku ei ollut tarpeeksi syvän rukiinen. Minusta se oli maultaan selvästi parempaa ja leipä kuitenkin nousee vielä kivasti. Taikinakaan ei ole ihan liian tahmainen. 

Ja eilisen leipomuksen kanssa kävi vielä niin, että tein sen "semijämäjuuresta". Olin ruokkinut juuren valmiiksi edellisenä päivänä enkä sitten ehtinytkään leipoa. Nostin vaan juuren parhaassa pöhinässä illalla jääkaappiin suunnittelematta mitään. Ajattelin, että teen sitten vaikka vohveleita siitä... tai jotain. Juuri silloin, siinä hetkessä ei vaan jaksanut mitään. 

Juuri kuitenkin näytti aamulla vielä kuohkealle ja mietin että uskaltaisikohan sillä vielä leipoa. Ennenkaikkea sitä oli aika paljon edellisen ruokinnan jäljiltä eikä talossa ollut palaakaan leipää. Niinpä mietin että kokeilenpa kumminkin jos siitä saataisiin käyttökelpoinen leipä. Ja koska ruisjauho on anteeksiantavaa; kas kummaa, ihan maistuva leipä siitä tuli! Laitoin sen vielä laiskuuksissani vuokaan - vuoka kun myös tukee leipää vaikka se ei olisikaan ihan täydellisesti kohonnut taikina. 

Kerron tämän kaiken lähinnä siksi, että koska teen meillä oikeastaan kaiken leivän itse, niin joskus on kiire ja silti vaan tarpeen saada leipää. Silloin prosessin ei tarvitse olla täydellinen, leivän ei tarvitse olla viillelty hienosti eikä sen muutenkaan tarvitse olla maailman hienoin tekele. Ja kun näin ajattelee, silloin yleensä hapanjuuri yllättää. Niin kävi nytkin ja siitä tuli ihan erinomaisen makuinen leipä. Kohosikin ihan nätisti, vaikka kyllä siitä kuohkeampi tulee (kuten kuvassa) kun juuren saa mukaan hyvässä pöhinässä.  

Eli teitpä sitten pyöreänä, pitkulana tai vuokaan - ihan mahtavan makuinen talvinen leipä tästä tuli. 

Makea rukiinen rusinaleipä (1 leipä) 

350g vettä 

150g pöhisevää vehnäjuurta

300g vehnäjauhoa (toisinaan korvaan 100g määrästä hiivaleipävehnäjauholla, enemmän makua)

200g ruisjauhoa (leipähienoa)

2 tl suolaa 

50g tummaa siirappia

2 tl fenkolinsiemeniä rouhittuna 

n. 1 dl rusinoita

Sekoita kaikki aineet keskenään ja anna taikinan tekeytyä kostutetun liinan alla kulhossa noin tunnin verran. Taittele taikina sitten n. kahteen-kolmeen kertaan antaen aina levätä puoli tuntia välissä. Jos keittiö on kovin lämmin ja taikina kehittyy nopeasti, 2 taitteluakin saattaa riittää. Sen jälkeen anna kohota vielä noin tunnista puoleentoista, riipuen taas kuinka lämmintä teillä on. 

Kun taikina on hieman kohonnut (ehkä kolmanneksen verran tai 1,5h on täynnä), esimuotoile leipä ja anna levätä liinan alla 20 min.
(Tai jos on kiire/laiskottaa kuten eilen, tässä kohtaa vaan muotoilin sen karkeasti käsissäni suoraan voideltuun vuokaan ja jätin kohoamaan vähän pidempään ennen paistoa) 

Kun taikina on levännyt, muotoile leipä koriin ja anna kohota kunnes leipä on selvästi kohonnut ehkä 2-3h. Koska ruisjauhoa on näinkin paljon, leipä ei kohoa samalla tapaa (lähes tuplaksi) kuin vehnäleipä, vaan kohoaminen jää jonkin verran vaatimattomammaksi. 

Voit joko siirtää leivän parin tunnin kohdalla kylmään muovipussissa ja paistaa seuraavana päivänä tai antaa kohota vielä hetken lisää (ehkä yhteensä max 3h) ja paistaa heti. Ainakin mulla nämä nostatusajat ovat olleet pidempiä pakkasilla, joten tarkkaile taikinaa. 

Kuumenna uuni 250 C + kiertoilma

Viillä leipä ennen paistoa. 

Jos paistat leivän:  
a) padassa laita leipä kuumaan pataan, kansi kiinni  ja paista 25 min kannen kanssa. Poista sitten kansi ja paista vielä 20 min lisää jotta pinta saa kauniin värin. 

b) vuuassa laita uuniin  jo kuumennusvaiheessa laakeahko vesiastia jotta uunissa on paljon kosteutta. Jos haluat, ripottele viilletyn leivän päälle unikonsiemeniä. Paista uunissa 35-40 min. kurkkaa uuniin n. 30 min kohdalla ja jos pinta on kovin tumma, pienennä lämpöä. 

Anna leivän jäähtyä ritilällä ennen leikkaamista ainakin tunnin. 

p.s. kirjoitin hapanjuurella leipomisesta ja leivän muotoilusta enemmän tänne, jos prosessi ei ole ennestään tuttu. 

Kiinalainen hapanimelä kana (sweet and sour chicken)

 

Hapanimelä kana on kiinalaisten ravintoloiden klassikko joka todella hyvää kun sen tekee itse. Eikä se ole edes kamalan vaikeaa millään lailla. Kannattaa kokeilla!

Vihanneksiksi voit valita mitä sinulla on. Omia suosikkejani ovat paksoi ja porkkana. 

Tämä kulunut korona-aika on välillä saanut aikaan polttavaa kaipuuta ravintoloihin, joita olemme kuitenkin pyrkineet välttämään takeawaytä lukuunottamatta. Mutta kuten aina, takeawayssä on se huono puoli, että ruoka ehtii istua niissä laatikoissa hetken ja menettää jotain siitä tuoreudestaan josta ravintolassa syödessä pääsee nauttimaan. Kun rokotteet tulevat meille mahdolliseksi voin vakuuttaa että olen jonossa käsi ojossa. Yhteiskunta ei pysty toimimaan näin loputtomasti. Ravintolassa ystävien kanssa syöminen on mieleni kaipuuasteikolla aika korkealla juuri nyt, mutta ollaan koitettu noudattaa kaikkia suosituksia ja rajoituksia aika lailla pilkulleen kun kerran pystytään. Uskon, että välttämättömyyksissä pitäytyminen pitää turvassa myös ne, joille esim. etätyö ei ole mahdollista.  

Varmasti reseptejä tähän ruokaan on hurjan erilaisia, mutta minä tykkään tuunata kastiketta aromaattisempaan suuntaan inkiväärillä ja laitan sekaan aina myös vihanneksia. Vihannekset voit valita sen mukaan mitä kotona on. Esimerkiksi kiinankaali, paprika, paksoi, porkkana, purjo, kevätsipuli, broccolinit ja retikka käyvät erinomaisesti. Valitsen tuosta listasta yleensä pari-kolme ja sekoitan mukaan kastikkeeseen jos kasvis kaipaa enemmän kypsymistä ja pannuun yhdistämisvaiheessa jos kevyt höyrytys riittää. 

Lisää kastikkeeseen hetkeksi kiehumaan kovemmat vihannekset kuten porkkana. 

Ruuassa on pari niksiä, joilla siitä tulee minusta keskivertoa parempaa. Tärkein on kanan paisto kauniin kullanruskeaksi asti. Kana pyöritellään maissitärkkelyksessä joka tekee pintaan ihanan ohuen kuoren. Sitten kana paistetaan pannussa kypsäksi asti jolloin sen rapsakkuus säilyy kun kastike vain kaadetaan päälle juuri ennen ruokailua. Kanaa ei siis haudutella soosissa. 

Paista kanat niin, että ne alkavat saada kaunista väriä kauttaaltaan. 

Toinen tärkeä asia on se mainitsemani kastikkeen aromaattisuus: sokeriseen ketsuppikastikkeeseen voi lisätä hieman sitrunaa ja inkivääriä. Molemmat raikastavat kastiketta ja antavat sille vähän lisää ulottuvuuksia. Ruuan päälle voi vielä lisätä tuoretta korianteria ja/tai kevätsipulia jos sattuu olemaan. Lisäävät jälleen uuden kerroksen hyvää makua. Kokeile ja maistele kastike oman makusi mukaiseksi. 

Riisiä keitän ruuan pariksi yleensä siten, että varaan noin desin kuivaa riisiä per nenä ja lisään riisin määrään nähden vettä kaksinkertaisesti (1:2). Esimerkiksi tänään 3 dl riisiä ja 6 dl vettä sekä ripaus suolaa. Kiehuva vesi suoraan vedenkeittimestä.  Sitten ajastimella 10 min kiehumista kannen alla + 10 min lepo kannen alla ilman tulta. Ei kurkkimista! :) 

Toivottavasti tästä reseptistä on iloa teille vaihtelunhaluisille joita omat kokkailut alkavat jo kyllästyttää yhtä paljon kun meikäläistä :)  Äläkä polta suutasi, ruoka on tosi kuumaa pöytään kannettaessa! 

Sweet and sour chicken eli hapanimelä kana (3-4:lle) 

600g paketti broilerin paistileikkeitä (kastike riittää myös hieman isommalle määrälle kanaa jos on paljon ruokailijoita)

1 tl suolaa 

1 tl pippuria (voi käyttää myös sichuanpippuria eli anispippuria)

4 rkl maissitärkkelystä(maizenaa) 

n.1 dl kuumaa kestävää öljyä (esim. rypsiöljyä)

Kastikkeeseen: 

2dl sokeria

0,5 dl fariinisokeria

1,5 dl omenasiideriviinietikkaa

n. 0,5 dl ketsuppia (voi olla vähän runsaskin)

n. 2-3 valkosipulin kynttä hienonnettuna

peukalon (n. 3cm) kokoinen inkivääripala kuorittuna ja hienonnettuna 

2 rkl soijaa

1 rkl seesamiöljyä

Lopuksi: 

1/2 sitruunan kuori ja mehu 

Suurustukseen n. 0,5 dl vettä + 2 rkl maissijauhoa 

Lisäksi: 

2 porkkanaa kuorittuna ja tikuiksi paloiteltuina

2 pientä paksoita tai yksi iso (tai puolikas kiinankaalia tai pussi broccolineja, paprikaa tms) pieninä lohkoina

n 10 cm pala purjoa tai kevätsipulia tikkuina

1-2 rkl seesaminsiemeniä 

(tuoretta korianteria, kevätsipulisilppua) 

Pilko kana suupalan kokoisiksi paloiksi. Sekoita kulhossa maizena, suola ja hienonnettu pippuri. Laita kananpalat maissijauhoseokseen ja pyörittele niin että ne peittyvät kauttaaltaan. Tarvittaessa lisää hieman maissijauhoa. 

Kuumenna 1 dl öljyä isossa kasarissa ja kun se on kuumaa lisää noin puolet kanoista paistumaan. Kun kanat paistuvat ja menevät kasaan, kasariin voi lisätä loputkin kanat. Kanoja paistetaan käännellen silloin tällöin suht pitkään n. 10-15 minuuttia kunnes ovat kauniin kullanruskeita. 

Kun kanat paistuvat tee kastike. 

Lisää kattilaan kaikki muut paitsi lopuksi lisättävät. Eli lisää kattilaan ensin sokeri, fariinisokeri, omenasiideriviinietikka, ketsuppi, hienonnettu valkosipuli, kuorittu ja hienonnettu inkivääri, soija ja seesamiöljy. Kiehuta kastiketta sekoitellen jotta sokeri sulaa ja maku tasaantuu. Lisää sitten suurus ja mausta sitruunan kuorella ja mehulla. Halutessa voit myös lisätä hieman raastettua inkivääriä jos haluat enemmän inkiväärisyyttä.

Pilko käyttämäsi kasvikset tikuiksi. Lisää porkkana ja purjo kastikkeen sekaan ja anna kiehua siellä pari-kolme minuuttia. Kun kastike on saostunut tarkista maku. 

Lisää ruskistuneiden kanojen sekaan kasariin herkemmät kasvikset kuten paksoi ja seesaminsiemenet. Kaada sitten kastike kanojen ja paksoin päälle. Sekoita. Paksoi höyrystyy kuumassa minusta ihan tarpeeksi mutta jos haluat, voit laittaa hetkeksi kannen päälle jolloin efekti tehostuu. Minä en laittanut kantta eikä se ole tarpeen jos paksoi on lohkottu suht pieneksi. (mutta: esim. paksoita hieman kovemmat Broccolinit taas saattaisivat tykätä höyryttämisestä kannen alla.) 

Koristele halutessa korianterilla ja kevätsipulilla. Tarjoile riisin kanssa. 

Leipurin kanelileipä

Kun nyt kaikki on pysähdyksissä huomaan miettiväni enemmän vanhoja tuttuja reseptejä. Pari viikkoa sitten tulin muistelleeksi vanhaa leipäreseptiä jota tein nuorena opiskelijaneitinä. Äiti oli kai saanut sen jostain Kurikkalaisesta leipomosta. Olen todennäköisesti onnistunut hukkaamaan (lue: varmaan se on jossain kellarin ikinä avaamattomissa muuttolaatikoissa) muistikirjan jossa ohje on. Muistan kuitenkin, että siihen käytettiin jotain vahvempia jauhoja, kuten hiivaleipäjauhoja. Lisäksi fariinisokeria ja kanelia. Leipä on vähän makea ja aavistuksen kanelinen. Oikeastaan kanelia ei suoraan tunnista, mutta se maistuu taustalla.

Minulla ei ollut hiivaleipäjauhoja, joten olen sekoittanut speltti ja täysjyväjauhoa vehnäjauhoihin ja hyvää on ollut. Leivän pinnan voi joko peittää uniokonsiemenillä, joita meidän juniori rakastaa, tai jos haluaa korostaa makeutta ja kanelia, pinnan voi voidella paiston loppupuolella tee-hunajaseoksella tai tee-siirappiseoksella. Tee, etenkin aromaattisempi ja pehmeämpi tee sopii hyvin näin kevääseen. Sekään ei kuitenkaan ole pakollista, jos ei tykkää tahmeasta pinnasta. Tämän päivän kanelileipä meillä tuli paistettua ihan vaan maalaisleivän tapaan jauhopintaisena.

Pääsiäisen aikaan tarjosin leipää maailman parhaan karamellisoidun porkkanakeiton kanssa. Hyvä yhdistelmä! Keittoa kannattaa ehdottomasti kokeilla, jos sattuu omistamaan painekattilan. Ainekset eivät ole hankalat hankkia; porkkanaa, voita ja soodaa sekä hyvää omenamehua. Pirteän keltainen soppa sopii minusta yhtä lailla vappuun, sen voi tarjota termarista metsäretkellä tai sievästi lautaselle, etenkin jos piknikkiä viettää omassa puutarhassa. :)

Leipurin kanelileipä (1 iso leipä)

350g vettä
150g juurta
1 dl eli 70g fariinisokeria (tai siirappia jos sima vei sokerit! )
2 tl eli 11g suolaa
1 tl kanelia (n.2g)
130g täysjyvä-, graham- tai spelttijauhoa
370 vehnäjauhoa

Sekoita kaikki aineet keskenään taikinaksi. Anna tekeytyä 30-60 min tai kunnes taikinan rakenne tuntuu pehmenneeltä ja venyvältä. Taittele sitten leipää kuten näissä kuvissa 3x 30 min välein. Jätä kohoamaan noin tunniksi.

Esimuotoile, lepuuta 20 min ja muotoile sen jälkeen joko pyöreäksi tai pitkulaiseksi leiväksi. Voit myös paistaa leivän vuuassa.

Halutessa siemenpinnan, ripottele kohotuskorin liinaan siemeniä, laita leipä kohotuskoriin ja ripota siemeniä vielä leivän päälle. Kohota kaksinkertaiseksi noin tunnin verran ja sen jälkeen paista tai laita kylmälepoon ja paista myöhemmin.

Viillä leipä ja paista 250C  padassa 25 min ja ilman kantta vielä 230C  20 min. Tai jos paistat vuuassa /pellillä 250C n. 35 min. Jos paistat pellillä, muista kostuttaa uunia laittamalla sinne lämmitysvaiheessa vesiastia pohjalle.

Valkosipuliperunat isoäidin reseptillä

Kun olin nuori neitonen sain kokkausoppia eräältä herttaiselta isoäidiltä. Minäkin olin silloin vielä niin nuori, että imin itseeni kaikenlaista "miniäkasvatustietoa" kiitollisena. Ei minusta miniää Roineen rannalle tullut, mutta vielä tänäkin päivänä kun teen valkosipuliperunoita mietin noita jaettujen salaisuuksien hetkiä keittiössä.  Ja edelleen, näillä ohjeilla syntyvät parhaat valkosipuliperunat silloin kun niitä meillä tehdään.

Hyvissä valkosipuliperunoissa on vain muutama niksi, jotka pitää hallita. Ensinnäkin, tarvitaan jauhoisia perunoita. Toisekseen tietysti PALJON valkosipulia, koska nämähän ovat valkosipuliperunoita. Ja koska nyt ollaan tekemässä aitoa asiaa, tarvitaan myös kermaa. Paljon kermaa. Ja sitten se viimeinen ja tärkeä asia on suola. Suolaa pitää ripottaa myös perunasiivujen väleihin. Kilo perunaa tarvitsee yllättävän paljon suolaa, noin teelusikallisen. Se kannattaa mitata pieneen kippoon ja ripotella sitten väleihin vuokaa täyttäessä niin tulee laittaneeksi sopivan määrän ja se jakautuu tasaisesti. Toki lautaselle suolaa voi aina lisätä, mutta pois on heikompi ottaa, niinpä mun tulee kitsasteltua helposti. :)

Ja sitten perunoita haudutellaan uunissa kunnes haarukka menee vaivatta perunoiden läpi, noin tunnin verran. Vuokaa ei kannata täyttää ihan laitoja myöten, koska kerma kiehuessaan kuohuu ja sotkee uunin jos kuohunnalle ei ole tarpeeksi tilaa. Noin kolmisen senttiä riitti hyvin. 

Ja kun nyt on tämä perunatalkoohomma, niin minä osallistuin viikonloppuna valkosipuliperunoilla. Olivat juuri sopivan kosteita, juuri sopivan valkosipulisia ja sellaisia kuin millaisina ne muistinkin. Lisäksi tarjosin simppeleitä uunissa paahdettuja kanan koipireisiä porkkanapedillä. Kanojen pintaan ripotellaan suolaa, kuivattua valkosipulia ja pippuria. Lopuksi koristelin koivet ja porkkanat kirvelillä.

p.s. kun tilaatte nettikaupasta perunaa niin jos tilaatte sekä kinteää että jauhoista samaan toimitukseen, tilatkaa niitä eri määrät. Huomasin että punnituskuitissa ei välttämättä lue lajiketta tai edes onko kiinteää vai jauhoista. Niinpä tilaamalla eri määrät painosta voi sitten päätellä ja kirjoittaa itse kuittiin. :)

Kermaiset valkosipuliperunat (4 nälkäiselle)

1 kg jauhoista perunaa
1/2 valkosipulin kynnet
1 tl suolaa
mustaa pippuria
5 dl kermaa

Kuori ja siivuta perunat ohuelti. Kuori ja siivuta myös valkosipulin kynnet, niitä saa olla tosiaan paljon. Mittaa suola pieneen astiaan niin tulet laittaneeksi sitä tarpeeksi väleihin.

Lado syvähköön uunivuokaan kerroksittain perunoita, valkosipulia ja ripota väleihin suolaa ja rouhi mustaa pippuria maun mukaan.

Lopuksi kaada päälle kerma ja paista uunissa 180C noin 50 min- tunnin verran tai kunnes pinta on kauniin ruskea ja peruna kypsää haarukalla kokeillessa. Anna vetäytyä 5-10 min.