lauantai 23. tammikuuta 2021

Makea rukiinen rusinaleipä

makea ruisleipä


Mulle kävi tässä tammikuun alussa arviointivirhe. Jotenkin ajattelin, että kellarissa olisi ollut vielä yksi pussi Strömsbergin myllyn vehnäjauhoja, joihin olen hurahtanut leipoessani, mutta ei. Loppu on.

Kaupasta tietysti saa vehnäjauhoja, mutta kun oman näppituntumansa on jo pidempään rakentanut tietyn jauhon varaan, tuntuu tikkuiselta lähteä vaihtamaan. Strömsberg on kuitenkin rekossa seuraavan kerran vasta helmikuussa, joten jotain muuta oli keksittävä. Onneksi kellarissa oli muita saman myllyn jauhoja ja tuumasin, että mikäpä on parempi hetki vähentää puhtaan valkoista leipää ja tehdä vaihteeksi muuta. Sitäpaisi, kun jauhoja sekoittaa, sen käytetyn vehnäjauhon merkitys vähenee. Niinpä nappasin jotain Kinnusen vehnäjauhoa kainaloon ja kohti keittiötä. 

Rekosta ostettua ruisjauhoa oli vielä paljon ja mieleni teki semmoista vähän makeampaa ja selvästi rukiista leipää. Sellaista siis tein ja tulikin ihan tavattoman hyvää!  

Olen tehnyt tätä leipää nyt useampaan kertaan ja se on niin hyvää että haluan laittaa ohjeen ylös itsellenikin. Ensin laitoin vain 100g ruisjauhoa mutta aika nopsaan tuplasin määrän 200g, koska maku ei ollut tarpeeksi syvän rukiinen. Minusta se oli maultaan selvästi parempaa ja leipä kuitenkin nousee vielä kivasti. Taikinakaan ei ole ihan liian tahmainen. 

Ja eilisen leipomuksen kanssa kävi vielä niin, että tein sen "semijämäjuuresta". Olin ruokkinut juuren valmiiksi edellisenä päivänä enkä sitten ehtinytkään leipoa. Nostin vaan juuren parhaassa pöhinässä illalla jääkaappiin suunnittelematta mitään. Ajattelin, että teen sitten vaikka vohveleita siitä... tai jotain. Juuri silloin, siinä hetkessä ei vaan jaksanut mitään. 

Juuri kuitenkin näytti aamulla vielä kuohkealle ja mietin että uskaltaisikohan sillä vielä leipoa. Ennenkaikkea sitä oli aika paljon edellisen ruokinnan jäljiltä eikä talossa ollut palaakaan leipää. Niinpä mietin että kokeilenpa kumminkin jos siitä saataisiin käyttökelpoinen leipä. Ja koska ruisjauho on anteeksiantavaa; kas kummaa, ihan maistuva leipä siitä tuli! Laitoin sen vielä laiskuuksissani vuokaan - vuoka kun myös tukee leipää vaikka se ei olisikaan ihan täydellisesti kohonnut taikina. 

Kerron tämän kaiken lähinnä siksi, että koska teen meillä oikeastaan kaiken leivän itse, niin joskus on kiire ja silti vaan tarpeen saada leipää. Silloin prosessin ei tarvitse olla täydellinen, leivän ei tarvitse olla viillelty hienosti eikä sen muutenkaan tarvitse olla maailman hienoin tekele. Ja kun näin ajattelee, silloin yleensä hapanjuuri yllättää. Niin kävi nytkin ja siitä tuli ihan erinomaisen makuinen leipä. Kohosikin ihan nätisti, vaikka kyllä siitä kuohkeampi tulee (kuten kuvassa) kun juuren saa mukaan hyvässä pöhinässä.  

Eli teitpä sitten pyöreänä, pitkulana tai vuokaan - ihan mahtavan makuinen talvinen leipä tästä tuli. 

Makea rukiinen rusinaleipä (1 leipä) 

350g vettä 

150g pöhisevää vehnäjuurta

300g vehnäjauhoa (toisinaan korvaan 100g määrästä hiivaleipävehnäjauholla, enemmän makua)

200g ruisjauhoa (leipähienoa)

2 tl suolaa 

50g tummaa siirappia

2 tl fenkolinsiemeniä rouhittuna 

n. 1 dl rusinoita

Sekoita kaikki aineet keskenään ja anna taikinan tekeytyä kostutetun liinan alla kulhossa noin tunnin verran. Taittele taikina sitten n. kahteen-kolmeen kertaan antaen aina levätä puoli tuntia välissä. Jos keittiö on kovin lämmin ja taikina kehittyy nopeasti, 2 taitteluakin saattaa riittää. Sen jälkeen anna kohota vielä noin tunnista puoleentoista, riipuen taas kuinka lämmintä teillä on. 

Kun taikina on hieman kohonnut (ehkä kolmanneksen verran tai 1,5h on täynnä), esimuotoile leipä ja anna levätä liinan alla 20 min.
(Tai jos on kiire/laiskottaa kuten eilen, tässä kohtaa vaan muotoilin sen karkeasti käsissäni suoraan voideltuun vuokaan ja jätin kohoamaan vähän pidempään ennen paistoa) 

Kun taikina on levännyt, muotoile leipä koriin ja anna kohota kunnes leipä on selvästi kohonnut ehkä 2-3h. Koska ruisjauhoa on näinkin paljon, leipä ei kohoa samalla tapaa (lähes tuplaksi) kuin vehnäleipä, vaan kohoaminen jää jonkin verran vaatimattomammaksi. 

Voit joko siirtää leivän parin tunnin kohdalla kylmään muovipussissa ja paistaa seuraavana päivänä tai antaa kohota vielä hetken lisää (ehkä yhteensä max 3h) ja paistaa heti. Ainakin mulla nämä nostatusajat ovat olleet pidempiä pakkasilla, joten tarkkaile taikinaa. 

Kuumenna uuni 250 C + kiertoilma

Viillä leipä ennen paistoa. 

Jos paistat leivän:  
a) padassa laita leipä kuumaan pataan, kansi kiinni  ja paista 25 min kannen kanssa. Poista sitten kansi ja paista vielä 20 min lisää jotta pinta saa kauniin värin. 

b) vuuassa laita uuniin  jo kuumennusvaiheessa laakeahko vesiastia jotta uunissa on paljon kosteutta. Jos haluat, ripottele viilletyn leivän päälle unikonsiemeniä. Paista uunissa 35-40 min. kurkkaa uuniin n. 30 min kohdalla ja jos pinta on kovin tumma, pienennä lämpöä. 

Anna leivän jäähtyä ritilällä ennen leikkaamista ainakin tunnin. 

p.s. kirjoitin hapanjuurella leipomisesta ja leivän muotoilusta enemmän tänne, jos prosessi ei ole ennestään tuttu. 

lauantai 9. tammikuuta 2021

Kiinalainen hapanimelä kana (sweet and sour chicken)

Hapanimelä kana
 

Hapanimelä kana on kiinalaisten ravintoloiden klassikko joka todella hyvää kun sen tekee itse. Eikä se ole edes kamalan vaikeaa millään lailla. Kannattaa kokeilla!

Vihanneksiksi voit valita mitä sinulla on. Omia suosikkejani ovat paksoi ja porkkana. 

Tämä kulunut korona-aika on välillä saanut aikaan polttavaa kaipuuta ravintoloihin, joita olemme kuitenkin pyrkineet välttämään takeawaytä lukuunottamatta. Mutta kuten aina, takeawayssä on se huono puoli, että ruoka ehtii istua niissä laatikoissa hetken ja menettää jotain siitä tuoreudestaan josta ravintolassa syödessä pääsee nauttimaan. Kun rokotteet tulevat meille mahdolliseksi voin vakuuttaa että olen jonossa käsi ojossa. Yhteiskunta ei pysty toimimaan näin loputtomasti. Ravintolassa ystävien kanssa syöminen on mieleni kaipuuasteikolla aika korkealla juuri nyt, mutta ollaan koitettu noudattaa kaikkia suosituksia ja rajoituksia aika lailla pilkulleen kun kerran pystytään. Uskon, että välttämättömyyksissä pitäytyminen pitää turvassa myös ne, joille esim. etätyö ei ole mahdollista.  

Varmasti reseptejä tähän ruokaan on hurjan erilaisia, mutta minä tykkään tuunata kastiketta aromaattisempaan suuntaan inkiväärillä ja laitan sekaan aina myös vihanneksia. Vihannekset voit valita sen mukaan mitä kotona on. Esimerkiksi kiinankaali, paprika, paksoi, porkkana, purjo, kevätsipuli, broccolinit ja retikka käyvät erinomaisesti. Valitsen tuosta listasta yleensä pari-kolme ja sekoitan mukaan kastikkeeseen jos kasvis kaipaa enemmän kypsymistä ja pannuun yhdistämisvaiheessa jos kevyt höyrytys riittää. 

Hapanimeläkastike
Lisää kastikkeeseen hetkeksi kiehumaan kovemmat vihannekset kuten porkkana. 

Ruuassa on pari niksiä, joilla siitä tulee minusta keskivertoa parempaa. Tärkein on kanan paisto kauniin kullanruskeaksi asti. Kana pyöritellään maissijauhossa joka tekee pintaan ihanan ohuen kuoren. Sitten kana paistetaan pannussa kypsäksi asti jolloin sen rapsakkuus säilyy kun kastike vain kaadetaan päälle juuri ennen ruokailua. Kanaa ei siis haudutella soosissa. 

Kanat paistetaan kullanruskeiksi
Paista kanat niin, että ne alkavat saada kaunista väriä kauttaaltaan. 

Toinen tärkeä asia on se mainitsemani kastikkeen aromaattisuus: sokeriseen ketsuppikastikkeeseen voi lisätä hieman sitrunaa ja inkivääriä. Molemmat raikastavat kastiketta ja antavat sille vähän lisää ulottuvuuksia. Ruuan päälle voi vielä lisätä tuoretta korianteria ja/tai kevätsipulia jos sattuu olemaan. Lisäävät jälleen uuden kerroksen hyvää makua. Kokeile ja maistele kastike oman makusi mukaiseksi. 

Riisiä keitän ruuan pariksi yleensä siten, että varaan noin desin kuivaa riisiä per nenä ja lisään riisin määrään nähden vettä kaksinkertaisesti (1:2). Esimerkiksi tänään 3 dl riisiä ja 6 dl vettä sekä ripaus suolaa. Kiehuva vesi suoraan vedenkeittimestä.  Sitten ajastimella 10 min kiehumista kannen alla + 10 min lepo kannen alla ilman tulta. Ei kurkkimista! :) 

Toivottavasti tästä reseptistä on iloa teille vaihtelunhaluisille joita omat kokkailut alkavat jo kyllästyttää yhtä paljon kun meikäläistä :)  Äläkä polta suutasi, ruoka on tosi kuumaa pöytään kannettaessa! 


Kanaa ja hapanimeläkastiketta


Sweet and sour chicken eli hapanimelä kana (3-4:lle) 


600g paketti broilerin paistileikkeitä (kastike riittää myös hieman isommalle määrälle kanaa jos on paljon ruokailijoita)

1 tl suolaa 

1 tl pippuria (voi käyttää myös sichuanpippuria eli anispippuria)

4 rkl maissitärkkelystä 

n.1 dl kuumaa kestävää öljyä (esim. rypsiöljyä)


Kastikkeeseen: 

2dl sokeria

0,5 dl fariinisokeria

1,5 dl omenasiideriviinietikkaa

n. 0,5 dl ketsuppia (voi olla vähän runsaskin)

n. 2-3 valkosipulin kynttä hienonnettuna

peukalon (n. 3cm) kokoinen inkivääripala kuorittuna ja hienonnettuna 

2 rkl soijaa

1 rkl seesamiöljyä

Lopuksi: 

1/2 sitruunan kuori ja mehu 

Suurustukseen n. 0,5 dl vettä + 2 rkl maissijauhoa 


Lisäksi: 

2 porkkanaa kuorittuna ja tikuiksi paloiteltuina

2 pientä paksoita tai yksi iso (tai puolikas kiinankaalia tai pussi broccolineja, paprikaa tms) pieninä lohkoina

n 10 cm pala purjoa tai kevätsipulia tikkuina

1-2 rkl seesaminsiemeniä 

(tuoretta korianteria, kevätsipulisilppua) 


Pilko kana suupalan kokoisiksi paloiksi. Sekoita kulhossa maissijauho, suola ja hienonnettu pippuri. Laita kananpalat maissijauhoseokseen ja pyörittele niin että ne peittyvät kauttaaltaan. Tarvittaessa lisää hieman maissijauhoa. 

Kuumenna 1 dl öljyä isossa kasarissa ja kun se on kuumaa lisää noin puolet kanoista paistumaan. Kun kanat paistuvat ja menevät kasaan, kasariin voi lisätä loputkin kanat. Kanoja paistetaan käännellen silloin tällöin suht pitkään n. 10-15 minuuttia kunnes ovat kauniin kullanruskeita. 

Kun kanat paistuvat tee kastike. 

Lisää kattilaan kaikki muut paitsi lopuksi lisättävät. Eli lisää kattilaan ensin sokeri, fariinisokeri, omenasiideriviinietikka, ketsuppi, hienonnettu valkosipuli, kuorittu ja hienonnettu inkivääri, soija ja seesamiöljy. Kiehuta kastiketta sekoitellen jotta sokeri sulaa ja maku tasaantuu. Lisää sitten suurus ja mausta sitruunan kuorella ja mehulla. Halutessa voit myös lisätä hieman raastettua inkivääriä jos haluat enemmän inkiväärisyyttä.

Pilko käyttämäsi kasvikset tikuiksi. Lisää porkkana ja purjo kastikkeen sekaan ja anna kiehua siellä pari-kolme minuuttia. Kun kastike on saostunut tarkista maku. 

Lisää ruskistuneiden kanojen sekaan kasariin herkemmät kasvikset kuten paksoi ja seesaminsiemenet. Kaada sitten kastike kanojen ja paksoin päälle. Sekoita. Paksoi höyrystyy kuumassa minusta ihan tarpeeksi mutta jos haluat, voit laittaa hetkeksi kannen päälle jolloin efekti tehostuu. Minä en laittanut kantta eikä se ole tarpeen jos paksoi on lohkottu suht pieneksi. (mutta: esim. paksoita hieman kovemmat Broccolinit taas saattaisivat tykätä höyryttämisestä kannen alla.) 

Koristele halutessa korianterilla ja kevätsipulilla. Tarjoile riisin kanssa. 




tiistai 28. huhtikuuta 2020

Leipurin kanelileipä

kanelilla ja fariinisokerilla maustettu leipä


Kun nyt kaikki on pysähdyksissä huomaan miettiväni enemmän vanhoja tuttuja reseptejä. Pari viikkoa sitten tulin muistelleeksi vanhaa leipäreseptiä jota tein nuorena opiskelijaneitinä. Äiti oli kai saanut sen jostain Kurikkalaisesta leipomosta. Olen todennäköisesti onnistunut hukkaamaan (lue: varmaan se on jossain kellarin ikinä avaamattomissa muuttolaatikoissa) muistikirjan jossa ohje on. Muistan kuitenkin, että siihen käytettiin jotain vahvempia jauhoja, kuten hiivaleipäjauhoja. Lisäksi fariinisokeria ja kanelia. Leipä on vähän makea ja aavistuksen kanelinen. Oikeastaan kanelia ei suoraan tunnista, mutta se maistuu taustalla.

karamellisoitunut porkkanaleitto ja kanelileipää

Minulla ei ollut hiivaleipäjauhoja, joten olen sekoittanut speltti ja täysjyväjauhoa vehnäjauhoihin ja hyvää on ollut. Leivän pinnan voi joko peittää uniokonsiemenillä, joita meidän juniori rakastaa, tai jos haluaa korostaa makeutta ja kanelia, pinnan voi voidella paiston loppupuolella tee-hunajaseoksella tai tee-siirappiseoksella. Tee, etenkin aromaattisempi ja pehmeämpi tee sopii hyvin näin kevääseen. Sekään ei kuitenkaan ole pakollista, jos ei tykkää tahmeasta pinnasta. Tämän päivän kanelileipä meillä tuli paistettua ihan vaan maalaisleivän tapaan jauhopintaisena.

porkkanakeittoa ja leipää

Pääsiäisen aikaan tarjosin leipää maailman parhaan karamellisoidun porkkanakeiton kanssa. Hyvä yhdistelmä! Keittoa kannattaa ehdottomasti kokeilla, jos sattuu omistamaan painekattilan. Ainekset eivät ole hankalat hankkia; porkkanaa, voita ja soodaa sekä hyvää omenamehua. Pirteän keltainen soppa sopii minusta yhtä lailla vappuun, sen voi tarjota termarista metsäretkellä tai sievästi lautaselle, etenkin jos piknikkiä viettää omassa puutarhassa. :)

Leipurin kanelileipä (1 iso leipä)

350g vettä
150g juurta
1 dl eli 70g fariinisokeria (tai siirappia jos sima vei sokerit! )
2 tl eli 11g suolaa
1 tl kanelia (n.2g)
130g täysjyvä-, graham- tai spelttijauhoa
370 vehnäjauhoa

Sekoita kaikki aineet keskenään taikinaksi. Anna tekeytyä 30-60 min tai kunnes taikinan rakenne tuntuu pehmenneeltä ja venyvältä. Taittele sitten leipää kuten näissä kuvissa 3x 30 min välein. Jätä kohoamaan noin tunniksi.

Esimuotoile, lepuuta 20 min ja muotoile sen jälkeen joko pyöreäksi tai pitkulaiseksi leiväksi. Voit myös paistaa leivän vuuassa.

Halutessa siemenpinnan, ripottele kohotuskorin liinaan siemeniä, laita leipä kohotuskoriin ja ripota siemeniä vielä leivän päälle. Kohota kaksinkertaiseksi noin tunnin verran ja sen jälkeen paista tai laita kylmälepoon ja paista myöhemmin.

Viillä leipä ja paista 250C  padassa 25 min ja ilman kantta vielä 230C  20 min. Tai jos paistat vuuassa /pellillä 250C n. 35 min. Jos paistat pellillä, muista kostuttaa uunia laittamalla sinne lämmitysvaiheessa vesiastia pohjalle.



maanantai 27. huhtikuuta 2020

Valkosipuliperunat isoäidin reseptillä

Isoäidin kermaiset valkosipuliperunat

Kun olin nuori neitonen sain kokkausoppia eräältä herttaiselta isoäidiltä. Minäkin olin silloin vielä niin nuori, että imin itseeni kaikenlaista "miniäkasvatustietoa" kiitollisena. Ei minusta miniää Roineen rannalle tullut, mutta vielä tänäkin päivänä kun teen valkosipuliperunoita mietin noita jaettujen salaisuuksien hetkiä keittiössä.  Ja edelleen, näillä ohjeilla syntyvät parhaat valkosipuliperunat silloin kun niitä meillä tehdään.

Hyvissä valkosipuliperunoissa on vain muutama niksi, jotka pitää hallita. Ensinnäkin, tarvitaan jauhoisia perunoita. Toisekseen tietysti PALJON valkosipulia, koska nämähän ovat valkosipuliperunoita. Ja koska nyt ollaan tekemässä aitoa asiaa, tarvitaan myös kermaa. Paljon kermaa. Ja sitten se viimeinen ja tärkeä asia on suola. Suolaa pitää ripottaa myös perunasiivujen väleihin. Kilo perunaa tarvitsee yllättävän paljon suolaa, noin teelusikallisen. Se kannattaa mitata pieneen kippoon ja ripotella sitten väleihin vuokaa täyttäessä niin tulee laittaneeksi sopivan määrän ja se jakautuu tasaisesti. Toki lautaselle suolaa voi aina lisätä, mutta pois on heikompi ottaa, niinpä mun tulee kitsasteltua helposti. :)

Ja sitten perunoita haudutellaan uunissa kunnes haarukka menee vaivatta perunoiden läpi, noin tunnin verran. Vuokaa ei kannata täyttää ihan laitoja myöten, koska kerma kiehuessaan kuohuu ja sotkee uunin jos kuohunnalle ei ole tarpeeksi tilaa. Noin kolmisen senttiä riitti hyvin. 

Ja kun nyt on tämä perunatalkoohomma, niin minä osallistuin viikonloppuna valkosipuliperunoilla. Olivat juuri sopivan kosteita, juuri sopivan valkosipulisia ja sellaisia kuin millaisina ne muistinkin. Lisäksi tarjosin simppeleitä uunissa paahdettuja kanan koipireisiä porkkanapedillä. Kanojen pintaan ripotellaan suolaa, kuivattua valkosipulia ja pippuria. Lopuksi koristelin koivet ja porkkanat kirvelillä.

p.s. kun tilaatte nettikaupasta perunaa niin jos tilaatte sekä kinteää että jauhoista samaan toimitukseen, tilatkaa niitä eri määrät. Huomasin että punnituskuitissa ei välttämättä lue lajiketta tai edes onko kiinteää vai jauhoista. Niinpä tilaamalla eri määrät painosta voi sitten päätellä ja kirjoittaa itse kuittiin. :)

Kermaiset valkosipuliperunat (4 nälkäiselle)

1 kg jauhoista perunaa
1/2 valkosipulin kynnet
1 tl suolaa
mustaa pippuria
5 dl kermaa

Kuori ja siivuta perunat ohuelti. Kuori ja siivuta myös valkosipulin kynnet, niitä saa olla tosiaan paljon. Mittaa suola pieneen astiaan niin tulet laittaneeksi sitä tarpeeksi väleihin.

Lado syvähköön uunivuokaan kerroksittain perunoita, valkosipulia ja ripota väleihin suolaa ja rouhi mustaa pippuria maun mukaan.

Lopuksi kaada päälle kerma ja paista uunissa 180C noin 50 min- tunnin verran tai kunnes pinta on kauniin ruskea ja peruna kypsää haarukalla kokeillessa. Anna vetäytyä 5-10 min.

torstai 23. huhtikuuta 2020

Possunkyljykset, papumuusi ja piperradaa


vanhanajan possunkyljyksiä ja baskimaan lisukkeita

On yksi resepti joka mun on pitänyt jo pitkään kirjoittaa blogiin. Se on alunperin bongattu José Pizzarron Basque - keittokirjasta ja siitäkin on jo päässyt kulumaan useampi vuosi. Voisi varmaan sanoa, että jos meidän lapsella jää mieleen jokin possunkyljys resepti lapsuudesta, se on varmaan tämä. Ruokaa on tullut tehtyä oikeastaan aina silloin kun on bongattu meidän mittapuulla kunnollisia possunkyljyksiä, koska se on niin hyvää ja helppoa.

Kupletin juoni on se, että possunkyljys lähes uppopaistetaan rosmariinilla ja valkosipulilla maustetussa öljyssä ja sen jälkeen samaa - nyt myös possulla maustunutta - öljyä käytetään papumuusin tekoon. Jotta ruuasta ei tulisi liian raskasta, kylkeen tarjotaan sipulista ja vihreästä paprikasta tehtyä piperradaksi kutsuttua lämmintä kasvislisuketta. Nopea googlaus kertoo että siihenkin on maailmalla tasan niin monta reseptiä kuin on kokkiakin, mutta meille on sopinut helppo versio, johon tulee vain öljyä, sipulia, vihreää paprikaa, chilihiutaleita tai chiliä (maun mukaan), suolaa ja pippuria. Olennaista on, että vihanneksia ei muhiteta kuoliaaksi, vaan kuullotetaan öljyssä vain sen verran että ne vähän pehmenevät ja lämpiävät. Silloin vihanneksiin jää vielä vähän purutuntumaa ja raikkautta.

Piperrada on paprikaa ja sipulia
En jaksanut yrittää tällä kertaa pyöreitä siivuja, mutta sama se, maku on hyvä näinkin! Lopun piperradan  (jos sitä jää) voi käyttää racleten kanssa, munakkaisiin tai patoihin. 

Kun jaksaa siivuttaa paprikan ja sipulin ohuiksi ja ehkä vielä renkaan mallisiksi siivuiksi, lopputulos on ehkä hauskin. Mutta tikkuinakin menee hyvin, pääasia että on suht ohutta. Chiliä lisätään sitten maun mukaan - me olemme laittaneet niin vähän ettei ruoka ole yhtään tulista mutta chili antaa vähän lisää makua. Silloin on toivoa että I ainakin maistaa myös piperradaa;)

Mallaspossu tuottaa vanhanajan kyljyksiä joissa on paljon rasvaa
Mallaspossun kyljyksissä on rasvaa kuin ennenvanhaan ja se on hyvänmakuista

Nämä vanhanajan kyljykset ovat ihan luksusta näin karanteeniajan keskellä, kun kauppapalveluista saa vaan sitä peruslihatiskikamaa. Kävin Expert foodissa Juvanmalmilla ennen pahinta tautikaaosta ja ostin pakkaseen mm. näitä Mallaspossun kyljyksiä. Ostin kuusi kappaletta että saatiin syödä yksi satsi jo tuoreena ja nämä sulattelin nyt sitten iloksemme.

Helppoa ja hyvää arkeen tai viikonlopulle. Juhlavammassa kattauksessa kyytipojaksi sopii hyvin vaikka joku suht marjainen pinot noir. Esimerkiksi Jean Biecher Alsacesta.


Possunkyljyksiä papumuusia ja piperradaa (3-4:lle)

2-3 kynttä valkosipulia
2 oksaa rosmariinia
runsaasti, noin desi öljyä (kaadetaan kunnon kerros pannuun - määrä siis riippuu pannusta jota käytät)
1 kyljys per ruokailija

2 pakettia valkoisia, suuria voipapuja liemessä (á 230g kypsää papua)

2 vihreää paprikaa
2-3 sipulia
espeletten chilihiutaleita tai tuoretta miedohkoa chiliä
suolaa
pippuria

Tee ensin piperrada: suikaloi paprikat ja sipulit ohuelti siivuiksi. Laita kasariin hieman öljyä. kuullota vihanneksia öljyssä kunnes ne lämpenevät ja sipuli tulee hieman läpikuultavaksi. Mausta ripauksella chiliä, suolalla ja pippurilla. Laita tarjoiluastiaan odottamaan.

Laita isoon valurautapannuun (tai pannuun jossa aiot paistaa possut) n. 3 mm kerros öljyä ja kuumenna.  Lisää kuumaan öljyyn kuoritut ja rikki lyödyt valkosipulit sekä rosmariinit. Sekoita makuaineita öljyssä niin että öljy maustuu ja yrtti kiehuu öljyssä. Älä anna niiden palaa, vaan poista yrtit& valkosipulit sivuun kun alkavat saada väriä.

Paista sitten possut ensin toiselta puolelta kunnolla kauniin ruskeiksi ja sen jälkeen käännä ja sama toiselle puolelle. Ripauta päälle suolaa ja pippuria. Possut ovat valmiit kun sisälämpö on siellä 65C tienoolla, se jatkaa nousua vielä hetken kun nostat ne sivuun.

Nyt jos öljyä on tosi paljon, kaada siitä osa talteen, voit lisätä sitä tarpeen mukaan. Pannulle saa kuitenkin jäädä ihan kerros öljyä.

Kaada sitten valutetut pavut öljyyn ja anna hetki ruskistua koskematta. Sitten murskaa lastalla tai puukauhalla papuja pannulla niin että syntyy muusi. Voit lisätä öljyä jos muusi tuntuu liian kuivalta. Mausta suolalla ja pippurilla.

Jos sait pelastettua rosmariinit ennenkuin ne olivat ihan ruskeita, voit ripottaa rapeita rosmariinin lehtiä muusin päälle.

Tarjoa heti.


torstai 9. huhtikuuta 2020

Mangosalsaa "kalatacoille"

tortillalettua kalaa ja mangosalsaa



"Mä haluaisin joku päivä kalatacoja" V ilmoitti eräänä kauniina päivänä viime talvena. V on matkustanut paljon latinomaissa työn takia ja päässyt siellä syömään kaikkea ihanaa streetfoodia josta minä voin vain haaveilla. Siksi ensimmäinen reaktio kalatacoista oli kuin olisi lähtenyt opiskelijatyttönä lukonmäkeä ylös polkemaan. Mutta ihan turhaan! kun pääsin alkujärkytyksestä yli, mulle selvisi että rajusti yksinkertaistaen kalatacoissa idea on vaan syödä (vaaleaa) kalaa raikkaiden lisukkeiden kanssa letusta.

Ja kaikista raikkaista lisukkeista raikkaimmalta minusta juuri sillä hetkellä tuntui mangosalsa, johon siihenkin on yhtä monta reseptiä kuin kokkia. Niin tai näin, mangosalsa oli minusta absoluuttisen ihanaa kalan kanssa. Mikä ihanan raikas tapa syödä kalaa. Ja niinpä tänään sain päähäni tehdä kalatacoja lounaaksi.

avokadon voi kuoria myös lohkoina
Koska neljän avokadon sijaan tilasimme neljä pussia avokadoja, niitä on käsitelty. V hämmentyi yksi päivä kun näki mun kuorivan avokadoa lohkoina. Niinkin tosiaan voi tehdä, kuori lähtee helposti kun hedelmä on kypsä.  



Meidän instan seuraajat ovat ehkä hihitelleet meikäläisten ruuan etäostoksille. Siskoni ainakin on ja kuulemma oikein odottaa seuraavaa noutokeikkaa... Kun tämmöinen vannoutunut torien rakastaja ja hyllyjen koluaja irrotetaan ruuasta keksimään ostoslistaa ilman mahdollisuutta nuuskia, valkkailla ja keksiä varasuunnitelmia jos jotain ei olekaan ja  lisätään vielä yhtälöön rakkaani V ja yksi nettikauppa, kommelluksilta ei voine välttyä. Olemme onnistuneet tilaamaan väärin, tilaamaan tuotteita liikaa, saaneet jännittäviä tuotekorvauksia (replacement) ja niin edelleen.



Viimeisimmällä kerralla V oli kirjoittanut vapaakenttään (jota viimein opimme käyttämään) jotakuinkin näin: "kolme kunnon kokoista lohimedaljonkia, yhteensä noin 500g". No jokainen merilohesta medaljonkeja tehnyt tietää että yhtälössä on ristiriita. Kalamestarille oli siis jäänyt ratkaistavaksi yhtälö: annanko 500g vai kolme kappaletta. 

Niinpä saimme kolme hyvänkokoista lohimedaljonkia joissa oli kalaa kilon verran. Illalliselta kalaa jäi karkeasti yhden medaljongin verran yli ja siitä se ajatus sitten lähti! Mulla oli vielä jäljellä osa siitä neljännestä pussista avokadoja ja ihan täydellinen mango. Kaapista löysin tacojen sijaan maissista tehtyjä tortillalettuja ja tuumasin että kyllä näistä lounas saadaan. Ja niin saatiinkin!

kalatacot ja mangosalsa sekä chilikastiketta

Ja vaikka aloitin että kalatacoissa käytetään valkoista kalaa, niin kyllä lohikin hyvin toimi. Kaikessa yksinkertaisuudessaan kalaa voidaan maustaa jeeralla, chilillä (anchoa) ja suolalla sekä pippurilla. sitten kala paistetaan, siitä irrotellaan suupaloja ja tungetaan tacoihin esimerkiksi mangosalsan, creme fraichen, juustoraasteen ja chilikastikkeiden kanssa. Meillä oli pirkan ananaschilikastikepullon loppu (joka ei ole yhtään tulista) ja poppamiehen Caribbean Hot chilikastiketta (jossa taas on potkua).

Suosittelen kokeilemaan. Superhelppoa ja herkullista käytit sitten lohta, turskaa, kuhaa, haukea tai jotain muuta kalaa. Ja kun nyt pääsiäinen tässä ovelle kolkuttaa mainitsenpa vielä, että en näe mitään syytä miksi mangosalsa ei kävisi yhteen myös jeeralla maustetun nyhtölampaankin kanssa.

kalataco maissiletulla sekä mangosalsaa

Mangosalsa kalatacoihin (riittää neljälle)

1 iso punasipuli
1 kypsä mango
2 avokadoa
1 vihreä paprika
(jalapenoa tai muuta chiliä)
2 limeä
1/2 ruukkua korianteria


Silppua punasipuli pieneksi, kuutioi mangon hedelmäliha. Suikaloi avokadon hedelmäliha vähän pidemmiksi siivuiksi. Sekoita keskenään. Jos haluat salsasta tulista, laita mukaan jalapenoa tai chiliä. Rullaa limeä tasolla niin että mehu irtoaa. Purista sitten n. 1,5 limen mehu seokseen ja viimeistele korianterisilpulla. Jätä maustumaan kun paistat kalan.

Kalaa n. 100-150g per nenä
korianteria
anchoa chilijauhetta
(savupaprikaa jos haluaa)
1/2 limeä
suolaa
pippuria

Lisäksi
taco- tai tortillalattuja
creme frachea
Cheddarraastetta (voi jättää poiskin jos haluaa)
chilikastikkeita

Kalan pintaan hierotaan mausteet ja kala paistetaan tilkassa öljyä (tai grillissä). Kala irrotellaan suupaloiksi tarjoillessa, päälle tirautetaan hieman limen mehua. Myös kuorta voi raastaa makua tuomaan.

Tacoon jokainen rakentaa oman maun mukaiset täytteet. Minä tykkään laittaa pohjalle creme fraichea, juustoraastetta kalaa, paljon mangosalsaa ja päälle vielä hapokasta chilikastiketta ja ehkä vähän limeä.




keskiviikko 8. huhtikuuta 2020

Keltainen kurpitsapasta


kurpitsainen pasta saa ruokaisuutta ricotasta


Minulle on vaikeaa ostaa verkosta ruokaa. Se, ettei pääse itse valitsemaan sitä inkiväärinmukulaa, ei voi päättää millä jokin tuote korvataan tilauksessa ja ylipäätään ettei näe kunnolla vihannes-, kala- ja lihatiskejä niin mieli ei pääse laukalle että tuosta tulisi täydellistä sitä tai tätä. Myös ennakointi siitä miten paljon kamaa kuluu seuraavaan kauppakeikkaan mennessä on vähän mysteeri. Toisaalta, sitten kun kotona on rajallinen määrä asioita käytettävissä syntyy uudenlaista luovuutta. Olen ihan nauttinut siitä, että kerrankin asiat oikeasti loppuvat ja hävikkiä syntyy vähemmän.

Tiedän etten ole tämän etäostamisasian kanssa yksin. Anoppikin soitteli kauppatilauksen ääreltä ja kyseli mitä ihmeen vihanneksia sitä tilaisi, joista syntyisi helposti ruokia ja jotka säilyisivät hyvin. Mitään kattavaa listaa en silloinkaan saanut ulos itsestäni mutta jälkikäteen mietin että ilmiselvien kaalien ja juuresten lisäksi kurpitsa on monikäyttöinen ja fiksu valinta. Siitä on moneksi.

Esimerkiksi spaghettikurpitsaa saa nykyään kaupoista aika hyvin ja butternutkurpitsaa saa yleensä ympäri vuoden. Butternutkurpitsasta tosi kiva resepti on Välimäen kurpitsakeitto, jota meillä tehdään usein. Lisäksi olen tehnyt tässä vuoden aikana useita muunnelmia kurpitsapastoista ja risotoista.

salviaa laitetaan voihin josta kiehuminen on tasaantunut

Sen kurpitsakeiton jämän voi muuten hävikistä herkuksi hengessä suoraan sekoittaa pastakastikkeeksi ja lisätä päälle vähän salviavoita tai repiä mozzarellaa. Sitä voi myös laittaa pari kolme desiä risoton sekaan loppuvaiheessa, ikäänkuin mascarponea lisäisi. Lopputulos on kermainen risotto jossa on kurpitsainen maku. Siihenkin sopii päälle salviavoi, specksiivut tai paahdetut pinjansiemenet.

ricotta-kurpitsapasta salviavoilla
Kun pasta sekoitetaan kastikkeeseen, siihen lisätään myös pastan keitinvettä jotta ruuan tekstuurista tulee sopiva. 

Tällä kertaa meillä oli spaghettikurpitsa jonka paahdoin uunissa valmiiksi illalla ja söimme sitä lisukkeena jollekin liharuualle. Nyt emme tehneet siihen mitään erityistä kastiketta, lisäsin vaan suolaa, voita ja pippuria. Kokonaisesta kurpitsasta jäi kuitenkin noin puolet syömättä ja kaavin sen jääkaappiin pussiin. Seuraavana päivänä lopusta syntyi tämä pasta.

Tämä ruoka onnistuu ihan hyvin myös butternutkurpisasta, mutta silloin kypsä kurpitsa kannattaa soseuttaa kerman, maidon tai pastan keitinveden ja kerman kanssa erikseen. Spaghettikurpitsa hajosi pannulla ihan vaan tökkimällä lastalla. Käytin barillan gnocci pastaa - mutta mikä tahansa simpukkamainen pasta on erinomainen. Pennekin käy.

Keltainen kurpitsapasta  (n.3-4:lle)

1 pss pastaa (kolmelle riittää 500g pussista n. 3/4 tai jos pieniä ihmisiä mukana jopa 2/3)

600-700g kypsää kurpitsaa
1 prk 250g ricottaa
reilusti vastaraastettua muskottia
suolaa (halutessa yrttisuolaa)
mustaa pippuria
n. 0,5-1 dl kermaa (purkin jämät kaapista) + pastan keitinlientä

pinnalle:
palanen voita (30-40g) + salvian lehtiä
TAI
paahdettuja pinjansiemeniä/pähkinöitä
(+parmesania raasteena)


Laita pasta kiehumaan suolalla maustettuun veteen. Keitä paketin ohjeen mukaan. Kun pasta kiehuu tee kastike.

Laita kypsä spaghettikurpitsa öljytilkkaan pannulle ja lämmitä kauttaaltaan. Voit rikkoa lastalla kurpitsaa pannussa. Lisää sekaan ricotta, mausta reilusti muskotilla. Lämmitä varovasti mutta älä kiehuta enää. Lisää sitten maun mukaan suolaa ja mustaa pippuria. Ohenna kastiketta kermalla. Tässä vaiheessa voit ottaa kastikkeen pois levyltä. Kun sekoitat kypsät pastat kastikkeeseen, lisää vielä sen verran pastan keitinlientä että pastasta tulee sopivan "kermaisen" oloista.

Salviavoi syntyy laittamalla pannulle voita ja kun voi on kiehunut eikä enää kupli villisti sekaan laitetaan salvian lehtiä. Noin 2-3 per ruokailija on hyvä määrä.

Annostele pasta lautaselle ja lorauta päälle salviavoita.