Karpalounelma, eli Cranberry Bliss Bar kotoisana joulukakkuna

Tämä rikas ja jouluinen leikkokakku (tai kuivakakku muualla kuin pohojammaalla) on saanut inspiraationsa Starbucksin klassikkoleivonnaisesta Cranberry Bliss barista. Kuorrutettu kakkusiivu on erinomainen kahvin tai teen kaveri ja ohje toimii niin pähkinöillä kuin ilmankin. Ja koska kaikki aineet vain sekoitetaan yhteen nuolijalla, kakku on vaivaton ja helppo. Joulun alla sekään ei varmaan haittaa? :)

Tomusokeri on leipojan lumi. Näitä kuvia katsellessa jäin miettimään, että kuusenhavut sopisivat tämän kakun kanssa pöytäkoristeeksi tosi hyvin.

Kehittelin reseptin ruokajournalismiluentojen reseptiikan kotitehtävänä. Koska tarkoitus oli tuottaa julkaisuvalmis resepti lähdin kehittelyyn jostain taatusti herkullisesta herkusta josta halusin tehdä a) sekoita-kaikki-kulhossa - yksinkertaisen kakkureseptin jonka voi leipaista kaikilta löytyvään perinteiseen kakkuvuokaan  b) valita aineet niin että kuka tahansa Suomessa löytää ne olennaisin osin ja c) että kakku olisi niin romanttisen jouluinen, että se sopii näihin joulunalusajan juhliin.

Päätin harjoitella lyhyen ingressin tekoa juttuun ja huomasin, että lyhyt juonto ei selvästi ole mun juttu. Siitä tuli palautetta ;) Niinpä puran kakun teille tässä blogissa nyt tyylilleni uskollisesti, vuolaasti selittäen! Mutta itse resepti sai kiitosta Glorian R&V reseptiguruilta mistä olen varsin otettu. Harvoin sitä bloggaaja pääsee tuollaista palautetta saamaan ja kun se oli vielä hyvää...  :)

Ja joo, vähän mä stressasinkin ja tein kakusta kolme versiota kehitellessäni; kuorrutuksen kanssa ja ilman inkivääriä, kuorrutuksen kanssa ja ilman pähkinöitä (ja jauhetulla inkiväärillä) sekä kerran vielä ilman kuorrutusta mutta lisäsin taikinaan hillottua inkivääriä. Lopussa kiitos seisoo; tuloksena on minusta tosi jouluisa, rikas mutta samalla oman luonteen omaava juhlava leikkokakku, jota kyllä kelpaisi tarjota kahvin kanssa. Valkosuklaa tuo makeutta, pekaanit pähkinäisyyttä ja karpaloilla on rusinoita ja taatelia raikkaampi olemus. Koko komeus vielä kuorrutetaan paitsi ihanan näköisellä, myös herkullisen makuisella tuorejuustokuorrutteella joka koristellaan valkosuklaaraidoilla ja craisinseilla.

Testaillessani huomasin että kakku toimii myös ilman pähkinöitä ja kuorrutteetta, mutta minusta se on kuitenkin parhaimmillaan kuten sen kirjaan tähän alle: kaikilla herkuilla.

Alkuperäinen cranberry bliss bar on myös täynnä sattumia ja siksi pohja on melkein pähkinäisen murentuva. Jos kakkua ei kuorruta, se kannattaa kostuttaa rommi-sokerivedellä (tai vaikka sillä karamellisoitujen inkiväärien säilöntäsiirapilla + rommilla)  ja antaa tekeytyä kelmun alla vähintään yön yli. Porkkanakakuistakin tutusta kuorrutteesta imeytyy kakkuun myös  vielä hieman lisäkosteutta. Hapan tuorejuusto sitruunan kanssa antaa kakulle lisää luonnetta. Kuorrutteeseen laitoin ihan amerikkalaisen paljon tomusokeria, mutta jos se tökkii voit kokeilla lisätä myös sitruunan kuorta tai vähentää vähän sokerin määrää. Tällöin kuorrutteesta tulee raikkaampi ja vielä hieman hapokkaampi.

Karpalojauhe antaa kakulle jäkiruokamaista ulkoasua.

Lisäksi vielä koostettuna "pro-vinkit" kakun tekoon:

• Kakku toimii myös ilman pähkinöitä, jos olet allerginen niille. 
• Jos haluat, voit myös kokeilla pähkinöiden tilalla manteleita jotka ovat klassinen yhdistelmä karpalon ja valkosuklaan kanssa. 
• Stem ginger, eli hillottu inkiväärin juuri (esim. Opies) on pehmeämmän makuista kuin kuivattu ja sokeroitu hillottu inkivääri joka voi olla jopa lähes polttavan tulista. Jauhettukaan inkivääri ei oikein maistunut kakkutaikinasta läpi, joten suosittelen hillotun, siirappiin säilötyn inkiväärin käyttöä. 
• Kakkutaikina ei nouse ihan niin paljon kuin luulisi; siksi ei haittaa vaikka kakkuvuoka tulee lähes 3/4 täyteen taikinasta paistoon mennessä. Normaalisti täytän kakuvuuan n. puolilleen. Tämä ei kuitenkaan tullut kertaakaan yli vaikka mietin vuokaa täyttäessäni että kuinkahan käy. 
• Voitele vuoka huolellisesti, jäähdytä vuoka ja jauhota vasta sitten, niin saat ohuemman jauhokerroksen ja vähemmän jauhopaakkuja valmiin kakun pintaan. Kuumassa keittiössä rasva sulaa ja sulaan voihin tarttuun ihan hirveä määrä jauhoa joka ei näytä kivalta kakun pinnalla. Jos kuorrutat kakun, sillä ei ole nin väliä koska kuorrute peittää... :) 
• Creme fraichea kannattaa käyttää kerman seassa, tulee parempaa kuin pelkällä kermalla. 
• Voit rouhia itse valkosuklaan veitsellä tai käyttää valmiita valkosuklaahippuja. Älä kuitenkaan rouhi valkosuklaata ihan hienoksi jauhoksi, niin että siitä jää kakkutaikinaan kunnolla sattumia. Ehkä n. 1/3 sokeripalaa on hyvä rouhekoko. 
• Kun kuorrutteen jättää vähän pehmeämmäksi, sen saa taiteiltua kakun pintaan. Valumia voi vielä muotoilla vedessä kastetulla lusikalla, jolloin pintaan ei jää huippuja. 
• Käytin koristeluun Ocean Spray - crasinseja, jotka ovat granaattiomenamehussa kyllästettyjä, suuria, mehukkaita ja herkullisia karpaloita. Varsin näyttävän näköisiä ja herkullisia kyllä kakun sisälläkin. Itse kakkuun käytin niitä vaan kerran ja muuten jotain random-sesonkikarpaloa jota löytyi kaupasta myös 300g pusseissa. Jos karpalot ovat päässeet kuivahtamaan ihan hirveän kuiviksi, niitä kannattaa vähän liottaa etukäteen. Kuivahtaneet karpalot imevät kakun helposti kuivaksi, ero on ihan merkittävä. Jos karpalosi eivät siis ole mehukkaita harkitse niiden liottamista muutaman tunnin etukäteen tai kakun jälkikostuttamista ennen kuorrutusta. 
• Valkosuklaaraitoihin käytin apuna sellaista suklaapursotinta, mutta ne voi myös tehdä lusikalla. Silloin suosittelen, että sulatat vähän isomman määrän suklaata niin raitoja on helpompi tehdä ja jos suklaa tuntuu sulanakin kamalan jämäkältä ja hankalasti käsiteltävältä, sekoita siihen pikkuisen kaakaovoita tai max. 1 rkl luraus mautonta öljyä. 
• Tomusokerilla saat kakkuun lopuksi lisää lumisuutta ja jauhettu, kuivattu karpalokin toimii kivasti koristeena...

Karpalounelma eli Cranberry Bliss bar kotoisana joulukakkuna (isoon 2l vuokaan)

1 ½ dl vettä
300g karpaloita (2 pss)
2,5 dl sokeria
200g voita
1 tl (aitoa) vaniljasokeria tai 1/3 tl vaniljahippuja

2 munaa

2,5 dl pekaanipähkinöitä
100g valkosuklaata rouhittuna (tai valmiita valkosuklaahippuja.)
n. 1 dl hillottua inkivääriä hienonnettuna (n. 10-12 hillottua palaa)

n. 4 ½ dl (eli 330g) hienorakenteisempia kakkuvehnäjauhoja
1 tl soodaa
1 tl leivinjauhetta
1 ½ dl kermaa tai kerma-hapankermaseosta (2 osaa kermaa ja 1 osa smetanaa tai creme fraichea)
n. 1/4tl suolaa ("hippunen")


1. Kiehauta karpalot ja vesi kattilassa, lisää mukaan sokeri, voi ja vaniljasokeri tai vaniljahiput. Pienennä lämpöä ja sekoita matalalla lämmöllä kunnes voi ja sokeri sulavat tasaiseksi seokseen. Sirrä kattila sitten syrjään jäähtymään. Laita uuni kuumenemaan 180 C asteeseen.

2. Voitele ja jauhota täysikokoinen n. 2 l kakkuvuoka.

3. Kun karpalo-voiseos on viilentynyt sekoita munat seoksen joukkoon.

4. Rouhi pekaaneita veitsellä leikkuulaudan päällä pienemmäksi ennen sekoittamista taikinaan. Rouhi myös valkosuklaa veitsellä hipuiksi. Hienonna hillottu inkivääri. Sekoita kaikki sattumat viilenneeseen taikinaseokseen.

5. Sekoita keskenään jauhot, sooda, leivinjauhe ja suola.

6. Lisää sitten taikinaan puolet jauhoista ja sekoita.

7. Lisää kerma-creme fraiche seos ja loput jauhot. Sekoita juuri tasaiseksi mutta älä vaivaa.

8. Jaa taikina jauhotettuun kakkuvuokaan tasaisesti ja kypsennä uunissa keskitasolla n. 50 -60 min tai kunnes puutikku tulee kakusta ulos puhtaana.

9. Anna kakun jäähtyä täysin ennen kuorruttamista.

Vinkki: Voit kokeilla kuorrutteen (ja kakunkin) maustamiseen myös pientä määrää appelsiinin kuorta sitruunan sijaan.

Kuorrutus

200g täysrasvaista tuorejuustoa (esim. philadelphia)
7 dl tomusokeria
n. ½ luomusitruunan mehu
n. 50-100g valkosuklaata (riippuu paljonko raitoja haluat)
kuivattuja karpaloita koristeluun


1. Sekoita vatkaimella tuorejuusto ja tomusokeri. Lisää sitruunan mehua vähän kerrallaan vain juuri  sen verran, että massasta tulee hieman levittyvämpää, mutta silti pysyvää.

2. Levitä kuorrute lusikalla jäähtyneen kakun harjalta sivuille valuttaen.

3. Sulata pieni määrä valkosuklaata vesihauteessa ja raidoita kuorrute valkosuklaalla

4. Lopuksi koristele kakku karpaloilla ja nosta kylmään jotta kuorrute asettuu. Ennen tarjoilua voit vielä ripotella asettuneen kuorrutteen pintaan tomusokeria.

Punajuuri-rosmariinisorbettia, jogurtilla kevennettyä sitruunamascarponevaahtoa ja joulupiparien jämät

Hyvissä ystävissä on se erityinen puoli, että heidän tuloaan ei koskaan stressaa. Ei haittaa vaikka eteisen lattialla on tippaleipämäinen kasa teinin ja taaperon ulkovaatteita, pöytäliinat ovat pesussa ja viikon kiireinen lapsiperhe-elämä tehnyt jälleen varoittamatta äkkipysäyksen perjantaihin.

Hyvät ystävät voi kutsua kylään silloinkin, vain hetken mielijohteesta ja ruuaksi voi tarjota melkein mitä vain kokeellista ja silti kaikki menee vielä paremmin kuin jos olisin stressannut pitkään etukäteen. Loppiaisena kävi näin ja ladoin pöytään oikeasti kaikki jämät sekä kokeelliset ideat jotka joulun aikaan jäivät osittain tai kokonaan toteuttamatta. Enkä oikeastaan keksi, mitä olisin halunnut illassa muuttaa; ehkä lampaalle olisin voinut tehdä sen valkosipulimajoneesin minkä meinasinkin mutta aika pientä lientä universaalissa mittakaavassa. Se vaan oli jollain tavalla tosi helppo ilta ja menustakin tuli minusta ihan selkeä - vahingossa.

Loppiaisen menu 

Lanttua suolakuoressa ja savustettua jogurttia

Sumacilla ja teellä maustettua lammasta ja lyttypottua blue kongosta

Punajuurisorbettia, sitruunavaahtoa ja piparia

Punajuurisorbettia olen yrittänyt tehdä jo aiemmin, mutta glukoosisiirapin käyttö ei ollut (eikä ole muuten vieläkään, kiitos kysymästä) läheskään hallussani joten sorbetista tuli sinänsä hyvän makuista, mutta rakenteeltaan tosi omituista, raskasta ja valuvaa sorbetinkaltaista kylmää amorfista ainetta; Punaista Ainetta. Ja vaikka kyseessä oli jonkinlainen rimanalitus sorbetin rakenteessa, sorbetin maku oli jotain, mikä enteili upeaa settiä kunhan rakenne on kohdallaan. Päätin silloin vakaasti että teen punajuurisorbettia vielä uudelleen.

Teidän olisi pitänyt nähdä V:n ilme, kun sitten ilmoitin rauhallisesti (niiden punajuuripikkelöityjen munien tekemisen yhteydessä) että:"Raksu, vähän kannattaa sitten varoa kun käyt pakastimella, tein punajuurisorbettia sinne". V älähti kuin jokin olisi potkaissut häntä nilkkaan kovaa ja kysyi tuskaisen oloisena millaiseen astiaan pakkasin sorbetin. Ja jos joskus olen nähnyt mieheni muistuttavan Edvard Muncin "Huuto" - teosta, se olisi varmaan ollut suhteellisen lähellä silloin kun vastasin että:"Sellaiseen laatikkovuokaan..."

V ei kyennyt ymmärtämään punajuurisorbettia muunlaisena, kuin Punaisena Aineena. Minulla on tapana pakata jäätelökoneesta tuleva kama niihin laatikkovuokiin, koska ne ovat käteviä. Niiden kansi ei kuitenkaan ole mitenkään erityien tiivis ja jos vuoka kallistuu, mikä tahansa joka voi valua, valuu reunuksen välistä.  Ja juuri niin kävi viimeksi. Punainen Aine oli amorfisen luonteensa ansiosta lähtenyt valuvalle, hitaalle ja tuhoisalle matkalleen pitkin pakastinta. Koska se oli niin hidasliikkeistä, siihen ei havahduttu mitenkään heti ja Punainen Aine pääsi tekemään matkaansa punaisten marjapussien suojassa aika pitkään.

Se oli valunut ja tarttunut kaikkialle mihin vuokaa oli siiretty; valunut läpi pakastusrasioiden metsän, liimannut alimmat rasiat pakastinarkun pohjaan ja jähmettynyt sinne sitkeäksi liimamaiseksi mönjäksi; Punaiseksi Aineeksi, jonka V eräänä päivänä oli löytänyt pakastimesta. Löytänyt ja siivonnut.

Ja vaikkei asiasta ole sen kummemmin keskusteltu, on glukoosisiirappi saanut olla kaapissa Ihan Rauhassa; se on selvästi nimeään vaarallisempi ase taitamattomissa käsissä. Vaarallisempi kuin äkkiseltään osaisi kuvitella.

Ja siksi tässä sorbetissa on ihan perinteinen alkoholilisä, joka tuo massaan vähän makua ja pitää massan hieman irtonaisena MUTTA ei tee siitä valuvaa Punaista Ainetta.

Sorbetti herätti hämmästystä ja ihastusta; sitruunainen ja jogurttinen mascarponevaahto oli laiskan köksän versio Sinnen Nannajuhlissa tekemästä jogurttivaahdosta joka oli tajuttoman hyvää. En ollut muistanut valuttaa jogurttia etukäteen ja siksi lisäsin tomusokeri-jogurttiseokseen purkillisen jämäkämpää mascarponea ja lopputulos toimi hienosti.

Simppelin jälkkärin kanssa tarjosin vain kotoisasti kulhollisen joulupipareita joista voi jokainen napsia niin monta kuin haluaa. Jos haluat pitäytyä annoksissa suosittelen että murskaat muutaman keksin jälkiruokakulhon pohjalle, niin jokaiseen lusikalliseen riittää vähän keksimurua, sorbettia ja jogurttivaahtoa. Koristeluun käytin marenkeja ja sitruunamelissaa, mutta voit yhtä hyvin jättää ne pois ja laittaa koristeeksi vaikka vaan pari sitruunankuorikiehkuraa.

Punajuurisorbetilla joulupikkuleivät saavat jotain uutta luonnetta ja vaikka nyt onkin tammikuu, tätä kehtaa kyllä tarjota illallisen päätteeksi. Aromaattinen, suht keveä ja raikas jälkkäri.

Punajuurisorbettia ja jogurttivaahtoa (kuudelle-kahdeksalle)

3,5 dl punajuurimehua
1 oksa rosmariinia
125g sokeria
n. 1 rkl vadelmaviinietikkaa
(1-2 rkl sitruunan mehua)
3 rkl rommia (laitoin sitä maustettua Rebellion rommia, jota meillä ei oikein kukaan halua juoda.  Melkein mikä vaan likööri tai maustettu viina sopii - limoncello toimisi varmasti myös oikein hyvin)
n. 2-3 rkl hunajaa makeuden säätöön; maistele ja lisää tarvittaessa.

Kiehauta punajuurimehu ja kuori vaahto päältä. Lisää rosmariini, sokeri ja vadelmaviinietikka. Lämmitä hiljalleen kunnes sokeri on sulanut. Ota seos pois tulelta ja anna jäähtyä. Lisää sitten rommi, halutessa tilkka sitruunaa ja tarkista makeus. Seoksen pitäisi olla "hieman liian makeaa" mutta aromaattista. Voit tasapainottaa makua etikalla, rommilla ja hunajalla sopivaksi.

Laita jäätelökone päälle hyvissä ajoin ja lisää kylmä, siivilöity sorbettipohja kylmään koneeseen. Aja sorbetiksi. Mitä kylmempää sorbettipohja on, sitä paremmin jäätelökone pärjää sen kanssa ja rakenteesta tulee parempi. Laita pakastimeen tarjoiluun asti.

Ennen tarjoilua valmista jogurttivaahto. Alla määrät suurin piirtein

Jogurttivaahtoon

n. 3 dl turkkilaista, paksua jogurttia (voit valuttaa sen)
n. 1dl tomusokeria (maun mukaan)
1 prk 225g mascarponea
1/2 sitruunan kuori
vaniljahippuja

Vatkaa jogurtti ja sokeri vaahdoksi (jos et ole valuttanut jogurttia se ei vaahtoudu kunnolla) ja lisää mascarponea lusikallinen kerrallaan kunnes seos on sopivan paksua. Minä laitoin koko purkin.

Mausta sitruunan kuorella (halutessa myös mehua) ja vaniljalla.

Kokoamiseen tarvitaan lisäksi 

piparkakkuja
sitruunamelissaa
tomusokeria
(marenkia)

Murusta kulhon pohjalle piparkakkua. Lisää sitten jogurttivaahtoa ja pallo sorbettia. Koristele kokonaisella piparilla, sitruunamelissalla ja marengilla. Tomuta päälle vähän tomusokeria. Tarjoa heti.

Lanttua suolakuoressa, savustettua jogurttia ja pihlajanmarjaa

Tein loppiaisen pöytään Parasta Ikinä Syömääni lanttua. Se ei ollut lainkaan sellaista metallisen terävää ja multaisen makuista, millaiseksi lantun yleensä miellän vaan suolakuoressa kypsennys kesytti yrmeästä lantusta hunajaisen herkän ystävän lautaselle. Eikä raikas, aromaattinen ja yllättävä savujogurtti mitenkään pahentanut asiaa:)

Lisäksi jos joku on nyt päättänyt ryhtyä keventämään kevättä kohti niin tässä lantussapa on viikonlopun pöytään herkku, joka ei todellakaan riko dieettiä mutta jossa ei maustakaan tarvitse tinkiä. Ja jos oikein yltiöterveelliseksi joku on ryhtynyt, niin oluen sijaan tämän kanssa voi tarjota teetä. Lapsangia tai oolongia ehkä mieluiten? Meillä kylläkin mentiin Chouffle Houblonilla joka tuntui kyllä näihin bakkanaaleihin kokoontuneelle seurakunnalle kelpaavan.

Pienemmälle lantulle riitti tunti uunissa, isompi lanttu tarvtsee enemmän, ehkä 1,5h.

Mutta aloitetaanpa kumminkin alusta. Koska tykkään aina antaa kunnian sinne, mihin kunnia kuuluu, niin sainpa idean juuresten suolakuoressa kypsennykseen stalkkaamalla taas kerran Olon facebookkia. Täytyy tunnustaa, etten ole ihan varma kumpi teki isomman vaikutuksen; tuo menussa mainittu savustettu jogurtti vai se suolakuoressa kypsennetty juures, mutta kerran nähtynä kombo liimautui mieleeni lähtemättömästi.

Ja sitten joululta vielä jäi lanttua joka, tunnustettakoon se reilusti, ei ole suosikkijuureksiani ja aloin pohtia saisiko siitä aikaan jotain Oikeasti Erinomaista.

Ei minulla lanttua vastaan sinänsä mitään ole; mutta jokin siinä saa aikaan selkäpiissäni väreitä, jollaisia voin kuvitella dementorien Harrylle tekevän. Lanttu on, ainakin ennen tätä ollut tylsyydessään suorastaan masentavan haastava. En oikein tykkää siitä kitkeryydestä tai jostain pistävästä multaiseen metallisesta mausta joka lantuissa monesti on. Laatikoissa se hukutetaan siirapin ja kerman sekaan ja peitellään valkopippurilla, mutta siitä huolimatta maku siellä on, enkä ole aina lanttulaatikkoa maistettuani ihan varma siitä pitäisikö valkopippuri kieltää lailla vai minun vaan heitää toivoni lanttulaatikon suhteen.

Kun taikina on maustunut, se taiteillaan lantun ympärille parhaansa mukaan.

Mutta luottoni Oloon ja siihen että suolakuori tekee jotain ihmeellistä juurekselle oli niin suuri, että aloin ihmetellä tulisiko jopa lantusta jotain syömäkelpoista. Aloin siitä paikasta ihmetellä millainen suolataikinan pitäisi olla ja mikä sen idea on.  Ja kun löysin sitten netistä ohjeen suolataikinan tekoon, kupletin juoni alkoi paljastua; taikinaan tulee kahmalokaupalla kuivattuja yrttejä joiden aromin suola ja jauho lukitsee omassa mehussaan höyrystyvän juureksen ympärille.

Savuase on pieni ja näppärä mm. Chez Marius myy. Savulastut ovat pienenpieniä ja hienoja. 

Savustetusta jogurtista minulla oli idea. Olin ostanut V:lle muistaakseni isäinpäivälahjaksi the smoking gunin (koska V ja savu) jonka käyttöä olin päässyt joskus ihmettelemään Erik Mansikan opastuksella Aromin illanvietossa. Tähän kävisi hyvin Smokaikin, sillä pyssyn idea on tavallaan sama mutta paljon, paljon pienemmässä mittakaavassa. Pyssyn avulla savua saa aikaan erinomaisen sisäsiististi, mukana tulee kasa erilaisia "savumakuja" ja koska savu on kylmää, sen voi ohjata ruokaan joka on asennettu tiiviiseen astiaan, jättää imeytymään ja ruokaa ei tarvitse tunkea mihinkään smoukkeriin. Tämä antaa lisämahdollisuuksia kaikkeen siihen mitä voit savustaa.

Suolan rakenne lienee olennainen samoin se että taikinaan ei pääse liikaa kosteutta.
Meikäläisen taikina hajosi uunissa. Ensi kerralla paremmin! 

Tästä tuli monella tasolla ihan loistava ruoka. Se yksinkertaisesti omenapuusavulla ja suolalla maustettu jogurtti oli kaikessa yksinkertaisuudessan ihanaa ja tosi simppeliä tehdä. Sitä teemme uudelleen ihan varmasti. Ja tylsääkin pelottavampi lanttu koki jonkin elämää suuremman  transformaation jossa se metallinen maku puuttui kokonaan ja lanttu paljasti pehmeän, melkein makean ja hunajaisen kullanvärisen luonteensa joka yleensä niin kovin taitavasti piiloutuu.

Ehkä oppimisrintamalla vielä sen verran, että minulla suolakuoritaikina odotti kylmässä (ulkona) pari päivää ja minusta tuntuu että se oli imenyt limasta liikaa kosteutta itseensä. Kannattaa siis pakata taikina suht ilmatiiviiksi jos säilytät sitä. Lisäksi ohjeen kosher suola on sellaista hienon ja karkean suolan välistä. Ajoin Kenwoodin maustemurskaimella merisuolaa hienommaksi ja voi olla että tein siitä liiankin hienoa. Ylimääräinen kosteus ja suolan turhan hieno rakenne saattoivat siheuttaa sen, että kuori lantun ympärillä pääsi halkeamaan. Siitä huolimatta lantun mausta tuli ihan maanmainio.

Iso lanttu vaatii lähemmäs puolitoista tuntia parisataa-asteisesssa uunissa; tunnin jälkeen vasta pienempi lanttu oli pehmeää ja kypsää - isompi selvästi kovempaa.

Päivän satoa, mielettömiä kuivattuja salvioita ruohonjuuresta ja hieno pötti tuomaan markkinoilta pic.twitter.com/xUfVuVdrOy
— Nelle (@Siskotkokkaa) December 20, 2014

Käytin taikinaan ihania, ruohonjuuresta löytämiäni upeita, kuivattuja salvian lehtiä, timjamia ja oreganoa. Toimi hyvin.

Lautasella näkyvä hillo on ihan kaupasta ostettua pihlajanmarjahyytelöä ja tykkäsin kovasti sen mausta. Myös puolukkahyytelö tai punaisesta viinimarjasta tehty vastaava sopisi varmasti ihan hyvin. Vihreä koriste jota käytin annokseen on sinänsä turha lopputulokselle; joku (minä itse!) voisi olla jopa sitä mieltä ettei oliiviyrtin maku edes oikein sovi kokonaisuuteen. Jos koristella haluaa niin keväällä jokin villiyrtti; vuohenputken lehti tai ketunleipä olisi varmaan ihan paras. Jälkikäteen mietitynä myös jokin yrtti mitä suolakuoren maustamiseen on käytetty kävisi varmaan. Mutta tällä mentiin ja onhan se oliiviyrtin maku melkein havuisa, ettei se katastrofikaan ollut lopulta.

Ja mitä tulee esillepanoon, niin siihen hain inspistä Chef & Sommellierin kaskinaurisalkupalasta suhteutettuna omiin taitoihini - mutta pöydässä heitettiin että esillepanoksi sopisi myös rouheampi, runsaampi look. Tottapa tuokin - ja siihen kattaukseen voisi hyvin laittaa mukaan koristeeksi vaikka paahdettuja, karamellisoituja auringonkukansiemeniä pirskoteltuna sinne ja tänne.

Ja vaikka tästä tuli pitkä juttu, ruoka on lopulta tosi simppeli ja helppo valmistaa; paista lanttu suolakuoressa, savusta jogurtti ja tarjoa.

Hyvää lauantaita, ihmiset!

Lanttua suolakuoressa, savustettua jogurttia ja pihlajanmarjaa (2 lantusta saa isommankin porukan alkupalat)

2 juuresharjalla pestyä lanttua.

Suolakuoritaikina (riittää hyvin 2 isohkolle lantulle tai yhdelle kanalle/kalalle.)

2 kuppia eli 4,8 dl kosher suolaa
2 kuppia eli 4,8 dl vehnäjauhoa
hieman vajaa 1 dl kuivattuja salvian lehtiä (kokonaisia, jos käytät murustettua vähän vähempikin riittää)
0,5 dl kuivattua oreganoa
n. 3 rkl kuivattua timjamia
n. 2 rkl kuivattua rosmariinia
2 kananmunan valkuaista
1 kuppi eli n. 2,4 dl vettä

Murskaa salvian lehdet jos kokonaisia ja sekoita kaikki aineet keskenään. Vaivaa tasaiseksi taikinaksi, sulje ilmatiiviisti ja laita kylmään vähintään tunniksi, mielellään yön yli.

Kun haluat käyttää taikinan voit kaulita sen kahden leivinpaperiarkin välissä sopivaksi ja sitten peittää ruuan taikinalla. kannattaa käyttää tässä leivinpaperia apuna, taikina on suht haurasta.

Laita uuni kuumenemaan n. 200 asteeseen, peitä lanttu taikinalla ja laita uuniin. Iso lanttu kypsyy n. 1,5h pienemmälle riittää tunti.

Savujogurtti

n. 3 dl turkkilaista hyvää jogurttia, meillä pirkkaa jota tekee juustoportti.
omenapuusavulastuja
savuase
suolaa

Laita jogurtti laakeaan astiaan tasaiseksi kerrokseksi, peitä elmukelmulla ja ohjaa savuaseen savua kelmun alle. Kun savua on paljon kelmun alla, sulje kelmu ja jätä jogurtti maustumaan ainakin 30 min ennen tarjoamista.

Kokoa annos kuorimalla lanttu taikinasta ja leikkaa lantun kuorikerros pois. Siivuta ja lohko maun mukaan, laita lautaselle lanttua, jogurttia ja vähän hapokasta hilloa. Halutessa voit paahtaa mukaan myös esim. ripauksella sokeria ja suolaa maustettuja auringonkukan siemeniä.

Tarjoa heti.

Karamellisoitu bataatti-sipulipiirakka (ja appelsiinibitterssiä - taas!)

Tämä resepti ei paljon selittelyä kaipaa; bongasin loistoidean Jamieoliver.com jouluspesiaalista, jossa oli Donna Hayn karamellisoitu juurespiirakan resepti. Mutta toteutukseen yhdistin vielä toisen, tämän vuoden aikana suosikikseni nouseen appelssiinibitterssillä glaseerattujen bataattilohkojen ohjeen. Lisäksi vielä lisäsin piirakkaan joulupöydästä yli jäänyttä karamellisoitua punasipulihilloketta ja hieman jouluisia mausteita. Ja jos päällisten kanssa vähän joutuukin keittämään siirappia ja paahtamaan juuressiivuja, pohjataikina saadaan suoraan voitaikinapaketista.

Lopputulos on minusta ihan ehdottomasti palkitseva; makea bataatti, appelsiininen, bitterinen siirappi ja karamellisoitu sipuli ovat hyvänmakuisia yhdessä ja bitterin happoisuus rikkoo voitaikinan rasvaa mukavasti. Samalla piirakassa on semmoinen lihaisan syvä maku, vaikkei torttu ole lihaa nähnytkään. Se sopii ehdottoman hyvin esimerkiksi kalkkunajämien kaveriksi, koska appelsiini ja bataatti ja grillatun kalkkunan kanssa sitä meillä syötiinkin tällä kertaa.

Vaikka piirakassa on makeutta ja ryhtiä, siinä kieltämättä on myös jotain tosi aurinkoista samalla kertaa.  Minä tykkäsin kovasti.

Ja kun olen ihan rehellinen, mietin jo tässä samalla jos samanlaisen piirakan tekisi punajuuresta maustaen siirapin vadelmabalsamicolla, tähtianiksella ja rosmariinilla ja käyttäisi juustoksi auraa tai mustapekkajuustoa. Tai ihan vaan philadelphiaa. Hmm... :)

Karamellisoitu bataattipiirakka (cocktailpalapöydässä riittää pieni pala 15-20 hengelle)


1 iso bataatti
tilkka öljyä
maldonia tai hyvää yrttisuolaa

n. 1,5 dl karamellisoitua sipulia
n. 1/2 annosta (ehkä vähän reilu puoletkin saa olla) appelsiinibitterissisiirappia (kuten tein sen täällä) + 2 tähtianista  ja kanelitanko siirapin sekaan
(luomuappelsiinin kuorta raasteena)

n. 30g voita vuuan voiteluun

n. 150-200g vahvaa kovaa juustoa, minä laitoin Riitan Herkun alpzirleriä raasteena

1 pkt esikaulittuja torttutaikinalevyjä

tuoretta yrttiä (esim. timjamia, rosmariinia ja mäkimeiramia)
mustaa pippuria

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Laita siirapin aineet ja mausteet kattilaan ja anna kiehua hiljalleen kokoon.

Pese bataatti ja siivuta ohuelti. Sivele siivut ohuesti öljyllä, lado löysästi uunipellille ja ripasuta päälle suolaa.

Paahda bataatteihin kauniit hieman ruskettuneet pinnat uunissa välillä (n. 10-15 min päästä) kääntäen bataattisiivuja.(Voit käyttää kiertoilmaa nopeuttaaksesi prosessia). Kun olet kääntänyt siivut kerran, sipaise ohuesti pullasudilla siirappia siivujen pintaan. Anna paahtua taas n. 10 min ja käännä vielä kerran tehden sama toiselle puolelle. Bataattien kypsymiseen mennee n. 30-35 min riippuen niiden paksuudesta ja ne ovat valmiita kun pinta on saanut vähän väriä ja siirappi hieman karamellisoitunut.

Voitele mielellään tarttumaton vuoka tai metallivuoka kuten minulla reippaasti voilla joka puolelta. Kannattaa valita vuoka, joka olisi lähellä voitaikinalevyn kokoa, mutta ei haittaa vaikka levyjä joutuu vähän halkomaan. (ks. kuvat) Tärkeää on kuitenkin, että saat taikinasiivujen reunat vähän päällekkäin, jotta saumat eivät ala vuotaa ja piiraan pohja pysyy yhtenäisenä.

Nosta uunin lämpö 225 asteeseen.

Lado voideltuun vuokaan ensin bataatit ja sipulia kauniisti asetellen. Siirapissa uineet mausteet voi laittaa koristeeksi, mutta ne voi jättää jo poiskin - ettei tule äkäisiä sattumia kenenkään palaseen :)

Jos haluat chiliä pirakkaan asettele se bataattien väleihin (osan voit ripotella vaan valmiin piiraan päälle). Minä en chiliä käyttänyt koska lapsia oli paikalla eikä piiras sitä minusta kaivannut - mutta se sopii jos tykkää laittaa. 

Halutessa voit raastaa vielä hieman appelsiinin kuorta bataattien ja karamellisoitujen sipulien päälle, ripotella mukaan yrttiä, loppu siirapi ja lopuksi lisätään juustoraaste.

Sitten ladotaan piiraan päälle voitaikinalevyt tehden niihin n. 0,5-1 cm saumat. Jos taikinaa on leveämmälti kuin piirasta, taita reunat alaspäin jolloin niistä tulee reunus piiraalle.

Paista piirakkaa uunissa vartin verran 225 asteessa kunnes voitaikina on kohonnut ja saanut vähän väriä. Laske sitten uunin lämpö sinne n. 180 asteeseen ja paista vielä 15-20 min kunnes taikina on kokonaan kypsää.

Kumoa piiras leikkuulaudalle ja koristele. Tarjoa hieman lämpimänä.

Donna Hayn juurespiiraan ohjeessa muuten vinkataan, että jos haluat, voit tehdä piiraan etukäteen jääkaappiin ja antaa sen olla vuuassaan kippaamatta ennen tarjoilua. Sitten ennen H-hetkeä voit vain lämmittää vuuan uudelleen, kipata piiraan ja koristella tarjolle.

Punajuuripkkelöityjä munia ja mätiä alkupalaksi

Vielä eilen meillä oli täysi hulina päällä ja tänään on suorastaan epätodellisen hiljaista:) Olin kutsunut meille koko lähisuvun joulunviettoon ja pyhät kuluivatkin iloisen hälinän ja touhun vallitessa kotosalla.

Pikkelöityjen munien pitää antaa tekeytyä jääkaapisa kaksi vuorokautta ja ne säilyvät liemessään hyvin pari viikkoa.

Oli suorastaan outoa kun I ei pyörinytkään koko pyhiä helmoissani vaan liittyi kotonamme vilistäneesen laspsikatraaseen täysin saumattomasti, katosi näköpiiristäni ja satunnaisia hali ja pusupuuskia lukuunottamatta en oikeastaan edes nähnyt koko lasta! Isommat ottivat pienen miehen hienosti mukaan eikä riitoja ollut oikeastaan lainkaan. Sen sijaan meillä rakennettiin majoja, pelattiin pelejä sekä riemuittiin lumesta; touhuttiin lumitöissä ja laskettiin mäkeä. Vain pahanat puuttuivat - muuten talossa vilistävän tonttukatraan joulutunnelma vaikutti olevan ihan 100% autenttinen, suomalaisen perhejoulun setti. 

Ruuissa mentiin hyvin perinteisillä herkuilla, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta :) Äitini oli tehnyt tietysti valtavasti laatikoita ja urakoinut pikkuleipiä joten minä pääsin hävyttömän vähällä. Toki minäkin jotain pientä tein ja vaikka ajattelin sanoa pari sanaa niiden perinteisten tekemisestäkin, aloitan nyt kuitenkin näillä vähemmän perinteisellä.  Sillä jos käytte tänään kaupassa voisitte halutessanne harkita näiden pikkelöityjen munien tekemistä uudenvuoden alkupalaksi tai osaksi cocktailpalapöytää. Mnä tykkäsin noista munista tosi paljon ja V ylisti niitä myös. Itse asiassa sain niistä kiitosta niin paljon että saatanpa tehdä tänään vielä toisen satsin uutta vuotta varten.

Keitettyjen munien kuori rikotaan kevyesti, jätetään munan päälle ja munat laitetaan jäähtymään pikkelöintiliemeen.

Olen pyöritellyt tätä ohjetta mielessäni jo kauan ja siinä ennen joulua totesin, että nyt tai ei koskaan; pinkki sopii ihan täydellisesti joulun alkupalalle ja punajuuriakin, mistä väri pikkelöintiliemeen tulee, on ostettuna ylimäärin. Minä surautin punajuurimehuni mehulingolla raaoista punajuurista ja hiehautin sen kattilassa & kuorin vaahdon pois. En minä sitä erityisesti redusoinut sen lisäksi, vaikka ohjeessa sanotaankin että mehu olisi tiivistettyä ja ihan hyvä maku ja väri muniin tuli. Jos ei sinulla ole mehulinkoa, mietin että tähän voisi hävikkiherkun nimessä käyttää myös todennäköisesti etikkapunajuurien liemen punajuurimehun tilalla. Maku on tietysti hieman eri, mutta väri saataneen siitäkin ja mausteilla liemestä saa varmasti hyvää. 

Mätiä, smetanaa ja punasipulia, hieman sitruunaa ja oliiviyrttiä. Oliiviyrtti on joulunajan löytö, joka on ihana, raikas ja hieman havullekin maistuva oliivintuoksuinen yrtti.

Pikkelöityjen munien ohje on Pitt Cue Co The Cookbookista ja täyte mukaelma perinteisestä mäti-smetanatäytteestä, sillä aattona meillä oli kalapöydässä siianmätiä ja blinejä. Mätiä sitten jäi koska muutakin kalaa oli yllinkyllin ja käytin loput tähän joulupäivänä.  

Munat voi tarjota sellaisenaan osana alkupaloja tai esimerkiksi karamellisoitujen, paahdettujen juuresten kanssa salaatissa.

Pitt Cuessa ehdotetaan käyttämään munat esimerkiksi täytettyinä; sisälle sopii laitaa aikalailla mitä ikinä tahdotte; munaan tulee pikkelöitäessä hieman makea ja aromaattinen twisti niin että mäti ryyditettynä hienonnetulla punasipulilla ja kirjan ehdous vuohenjuustosta sopinevat hyvin keltuaisen sekaan sekoitettavaksi.

Munan pikkelöintiliemen makuja voinee muokata myös tahtonsa mukaan; kirjassa vinkataan että perusliemen mausteiksi sopivat pippurit, laakerinlehti, fenkolin siemenet, korianterin siemenet, sinapin siemenet, tähtianis, kardemumman siemenkodat (vihreä kardemumma), valkosipuli ja lakritsijuuri. Minä laitoin omaan liemeeni (tein kolmannesannosta ohjeen määrästä) lakritsanjuuren palasen, mustaa pippuria, pari tähtianista, neljä vihreää kardemummaa ja pari teelusikallista fenkolin siemeniä. Jätin kokonaan laittamatta perinteiset laakerinlehdet, sinapinsiemenet ja korianterin koska liemessä oli punajuurimehua ja halusin makuihin keveyttä. Sainkin aikaan mielenkiintoisen yhdistelmän lakritsaisuutta, raikkautta fenkolista ja ehkä itämaisiakin kaikuja tähtianiksesta ja kardemummasta.

Joka tapauksessa ihan erinomisia pieniä makupaloja johon voi käyttää täytteeksi melkein mitä vaan. :)

Punajuuripikkelöityjä munia (1 iso purnukallinen)

12 munaa
Pikkelöntilientä 700 ml (ks. alla)
Punajuurimehua 300 ml (tiivistettyä sanoo kirja, minä kiehautin tuoreen mehun ja kuorin siitä vaahdon pois)

Keitä munia kuusi minuuttia, sammuta lämpö ja poista munat kattilasta. Rullaa munia kevyesti painaen keittiötasoa vasten, jotta saat kuoreen halkeamia. Kuorta ei poisteta, mutta siinä pitää olla murtumia joista pikkelöintiliemi pääsee sisään. Jos haluat selvän mosaiikkipinnan muniin, jätä kuoreen isompiakin palasia.

Laita pikkelöintiliemi ja punajuurmehu suureen kulhoon, lisää munat ja anna jäähtyä liemessä. Laita sitten munat streiloituun purnukkaan ja anna maustua jääkaapissa vähintään 2 vuorokautta. Munat säilyvät hyvin kaksi vikkoa ja voit syödä ne sellaisenaan tai täyttää ne. 

Pikkelöintiliemi (koko määrästä 2,5 l kolmannes annosta riittää munille ja ylimääräisellä voi marinoida vaikka sillejä)

1,5 l vettä (0,5 dl kolmasosaannokseen)
1 l siideriviinietikkaa (3,3 dl kolmasosaan)
700g hienoa tai demerera sokeria (230g kolmasosaan)
30g merisuolaa (10g kolmasosaan)
mausteita (mausteiksi sopivat esimerkiksi pippurit, laakerinlehti, fenkolin siemenet, korianterin siemenet, sinapin siemenet, tähtianis, kardemumman siemenkodat (vihreä kardemumma), valkosipuli ja lakritsijuuri)

Laita kaikki liemen aineet kattilaan, kiehauta jas ekoita silloin tällöin hiljalleen keittäen kunnes sokeri ja suola on liuennut seokseen.

Valmistele sitten kaikki pikkelöintiä varten tarvitsemasi aineet ja seriloi purkit. Liemi sopii kirjan mukaan erityisen hyvin porkkanoille, sellerille, fenkolille, kukkakaalille, kyssäkaalille, herneille ja chilille. Anna pikkelöityjen vihannesten tekeytyä 3-5 päivää.

Mätitäyte munille (täyte riittää hyvin koko määrällekin munia tai voit käyttää ylijäämän levitteenä leivälle)


1 prk 150g smetanaa
n. 1,5 dl mätiä
n. 0,7 dl punasipulisilppua
1-2 rkl sitruunan mehua
mustaa pippuria
keltuaiset täytettävistä munista (minulla n. 6 munaa)
oliiviyrttiä

Halkaiset munt ja ota keltuainen varovasti pois munasta. Riko keltuainen haarukalla ja sekoita mukaan smetana, mäti ja muut aineet. Tarkista maku ja jos haluat, anna jämähtää etken jääkaapissa.

Pursota sitten isohkolla, pyöreällä tyllalla munien keltuaisten koloihin täytettä. Koristele yrtillä ja tarjoa esimerkiksi kuohuviinin kanssa.

Joulusäpinää;Tuomaan markkinat, avautumista voileivistä ja piparitalkoot

Viikonloppu on kulunut joulujuttuja puuhatessa; I:n kaverit kutsuttiin piparitalkoisiin,  ensimmäisiä jouluherkkuja on jo ostettu (juustoa!) ja Tuomaan markkinoillakin tuli käytyä pikaisesti.

mukaani jäi mm. kustavin kotimaisia kaloja, käsitöitä ja keramiikkaa.

Ja vielä tänään ehditte markkinoille tekin; lapsille oli ilmaista karuselliajelua (vaikka jono oli pitkä, se kuitenkin kiersi noin vartissa), minä löysin meille maistettavaksi vähän joulukaloja, pari lahjaa pakettiin ja Ari Markkolan Piika - kipon joulupöytään.

New york Deli - leipä. Yksinkertainen leipä toimi, koska pastrami oli loistavaa ja sitä oli paljon.
Chilisuolakurkku Sauvosta kruunasi setin!

Ja tietysti meitä ruokittiin retkellä; ostamamme Real Texas BBQ:n New York deli leipä oli täyttä tavaraa ja riitti hyvin kahdelle. Sauvolainen chilisuolakurkku oli myös tosi hyvää. I:lle ostimme nyhtöpossuhodarin - tosin ilman mitään tulisia sooseja :) Tuo new york delityyppinen leipä oli kyllä ihan mainio ja muutamalla juuressipsillä varustettuna se olisi ihan esittelykelpoinen  vaikka missä kahvilassa. V osti palan pastramia mukaankin DIY leipää varten, sillä niin herkkua se oli ;) Ja eipä se viereisen Sandron kojunkaan lautanen huonolta näyttänyt kun siinä muutama sellainen käveli ohi; olimme kuitenkin normaalissa lapsiperhehärdellissä sillä kello oli paljon, I nälkäinen ja ilmoitti taas että haluaa syödä kotona, itse tehtyä ruokaa. Onneksi Jotun nyhtöpossu kelpasi kuitenkin joukkomme selvästi kriittisimmälle kulinaristille ja pääsimme jatkamaan markkinahumussa ;)

Pakko muuten sen verran tässä vielä avautua, että en ymmärrä, miksei Suomessa oikein ole tuollaisia New York Delityyppisiä leipiä tarjolla missään; ja vaikka Jotun leipä oli mahtavan lihaisa, en nyt tarkoita että kaikkien pitäisi Jotuiksi ryhtyä... Mutta jotain muutakin voisi keksiä kuin se rapisevaan muovipussiin pakattu kuminen sämpylä jonka mielenkiintoisin sisltö on, että onko se makkarasiivu postimerkin vai tulitikkuaskin kokoinen ja onko siellä mitään muuta kuin se makkara; kerros mautonta, kieleen tarttuvaa kasvisrasvaseosta ja viidesosa salaatinlehteä tai vettynyt kurkkusiivu kenties? 

Olen Niin Kaivannut sellaisia leipiä joita saimme nelisen vuotta sitten Uudessa Seelannissa; pikkuisissa kahviloissa tehtiin leipiä joiden välistä löytyi melkein lounassalaatti: marinoituja juuresraasteita, siemeniä, vuohenjuustoa, mortadellaa, pastramia, karamellisoitua tai paahdettua sipulia, sipulihilloketta, kapriksia, Hyviä oliiveja, fetaa, paksuja kalkkunasiivuja, avokadoa... Mitä mielikuvituksellisimpia aineita. Leipäkin voi olla nautinnollista syötävää.

Ainoa paikka, jonka tiedän tarjoavan tuontyyppistä konseptia ja jossa joskus kävin PALJON juuri niiden leipien takia on  kuppila nimeltä Espresso Edge. En ole käynyt siellä vuosiin kun muutin kulmilta pois, liekö olemassakaan enää, mutta heillä oli ainakin silloin joskus vähän siihen suuntaan kallellaan olevia leipiä, joissa leipä on suhteellisen ohutta, välissä on pääraaka-aineen ohella myös runsaasti vähän mielikuvituksellisempia vihanneksia; ituja, raasteita ja salaatteja.Tyyli on konstailematon ja simppeli, mutta toimi ainakin silloin joskus. Toinen suosikkipaikkani hyville leiville on Gran Delicato; siellä itse leipä on upeaa ciapattaa jonka välistä löytyy herkkuja; hyviä juustoja, grillatua munakoisoa, makkaroita, salameita, vihanneksia... Ja sitten on tietysti Smörrebröd.

Mutta; kuinka hankalaa se voi olla tehdä edes etäisesti maistuva, täytetty leipä jota voisi saada huoltoasemaltakin? :)

Lasten oli tosi hankalaa saada koristeaine ulos tuubista. Ja auttaa ei tietenkään saa koska minä itse.

Muista jouluhässäköistä nopeasti sen verran, että pidin I:n kavereille piparipajaa meillä. Oli ihan mukavaa ja taikinakin onnistui. Tein sen K-koekeittiön testaamalla ohjeella, sillä ainakin minulle sillä puljulla on aika kova luotto; saa nähdä miten tulevaisuudessa kun Keskokin supistaa, mutta toistaiseksi niitä K-koekeittiön reseptejä on suorastaan hankala saada epäonnistumaan.

Joku äideistä sanoi, että jokin muu merkki tulisi ulos paremmin tuubista...

Mutta se, mistä jäi vähän sanomista on ne valmiit piparikoristeet. Ostin valmiita tuubeja koska ajattelin, että pienten kolme-neljävuotiaiden lasten olisi helpompaa pursottaa sellaisesta pienestä tuubista koristetta. Miten väärässä olinkaan! harmitti kamalasti kun koristemassa oli niin jähmeää että pikkuihmisiet onnistuivat purosttamaan vain vähän koristetta, jolla sitten liimattiin sokerihelmiä ja muuta. Olisi vaan pitänyt tehdä itse se sokerikuorrute ja laittaa vaikka muovipussiin, koska tuo oli turhauttavaa. En voi suositella lasten käteen ja aikuisellekaan ei ollut ihan kevyttä puuhaa puristaa koristetta ulos tuubista.

Mutta koristetahnan jähmeydestä huolimatta kaikilla tuntui olevan ihan kivaa ja pipareista tuli hyvänmakuisia. I nautti valtavasti ystävien vierailusta ja illan liikuttavin keskustelu käytiin I:n ja ystävän kesken I:n huoneessa (ja jota äidit sydän syrjällään kuuntelivat eteisessä):

I: "minua harmittaa, että sinun pitää lähteä kotiin"
Ystävä: "niin minuakin."
I: "mutta ehkä sinä voit tulla uudelleen toisena päivänä?"
Y: "joo, minä voin tulla vaikka yökyläänkin!"
I: "Joo! Se olisi mukavaa!"

Ja kun asia oli neuvoteltu nuoretmiehet tulivat eteiseen hyvässä järjestyksessä missä äidit olivat jo elekiellellä ilmaiseet jotains sen suuntaista että; "voi ei, se kutsuu itsensä kylään" ja "Voi ihana, toista -  tervetuloa vaan!" :)

Ja tänään olisi nyt tarkoitus jatkaa jouluvalmistelujen parissa; viimeistellä joululahjoja ja ehkäpä tehdä muutama perunalaatikko! :)

Suklaata ja päärynää talvimaisemassa - jälkiruoka

Yhteistyössä Fazer

Tämän itsenäisyyspäiväksi tekemäni jälkiruuan inspiraationa toimi neljä eri lähdettä; Gourmet - lehden numero jossa oli se herkkä jälkiruoka kahdella punaisella, ikkunallisella sokeriseinällä ja jonka olen jo tässä joulunalushössötyksessä hukannut jonnekin, Werner-gourmetservice 2014 lehti, jossa oli Daniel Roosin tyrnijälkiruoka - siitä pummittiin suklaakakkupohja, Lantliv mat & vin 3/2013 josata sain idean tomusokerilla lumiseksi sokeroidun mintun lisäämisestä päärynään ja suklaaseen eikä vähiten Hannelen minipiparimökki, josta sain idean käyttää seininä sokerin sijaan helpompaa ja kotoisampaa piparitaikinaa.

ja sitten sen kirjoittamani adventtisaarnan merkeissä suosittelen, että jos tähän ryhdytte jouluna, käytätte vielä pari oikotietä kuten minä;)

Kaupan taikina on ehkä tylsä, mutta pomminvarma vaihtoehto jos et ole muutenkin leipomassa pipareita.

Suositellut oikotiet:

1) Jos et ole muutenkin leipomassa pipareita, käytä valmista piparitaikinaa, esimerkiksi se sunnuntai on ihan OK (myös kuningaskuluttajan testiryhmän mukaan ylellä).  Syynä tähän on, että vaikka itsetehty taikina maistuu onnistuessaan upealle, on parhaimmillan karamellisen rapeaa ja ohutta, jos et ole tehnyt pipareita sillä isänäidin mummon kummin luottoreseptillä muutamaan vuoteen, pikkuniksit ja vinkit ovat saattanet unohtua; taikinasta saattaa tulla liian löysää, liian neilikkaista tai mikä pahinta, liian leviäväistä pellillä. Kaupan taikina kaikessa tylsyydessään on helposti kauliintuvaa, se pysyy tosi hyvin muodossaan ja paistuu tasaisesti. Niin, ja sen ei tarvitse maustua yön yli jos pääsi unohtumaan se taikinan teko... Osta ainakin varalle jos et sitten ehdikään; niin minä tein ja hyvä oli että ostin.

Note to self: suklaakakun koristelu marengeilla ja karkeilla voi olla vinkeä idea, mutta ensi kerralla mukaan pitää saada jotain raikasta hedelmää. ;) Ja pienempiä marenkeja!

2) Marengit ja lumisokeroidut suklaamantelit voi toki tehdä itsekin, mutta voit myös ostaa valmiita. Mantelit minäkin ostin Mankkaalta ja marenkeina käytin tähän isäinpäivältä ylijääneitä turkinpippurimaustettuja yksilöitä. Tein ne silloin yli jääneestä valkuaisesta jotta pojat voisivat koristella isinsä kakun. Omalla agendallani oli myös kokeilla a) Mariukselta ostamaani elämäni ensimmäistä pastaväriä marengissa ja b) miten ne Fazerin (vadelmasuklaan yhteydessä saadun) leivontapaketin mukana tulleet erilaiset rakeet sopivat marenkien koristeluun ja maustamiseen. Eniten tykkäsin siitä turkinpippurirakeesta, joka on paitsi hyvän makuista myös ylläripylläri kestää kohtuullisen hyvin sulamatta kuivatun marengin pinnassa.(ks. kuva, nuo ovat siis isäinpäivän aikaan tehtyjä marenkeja ja rae ei ole sulanut vaikka marengit olivat ilmatiiviissä muovipussissa.

Kun kakkupohjaa tulee koko uunipellillinen, samaa jälkkäriä voi tarjota useammankin kerran.

3) Voit myös käyttää jälkkäriin vain yhtä, hauskanmuotoista piparkakkua; esimerkiksi joulukuusi sopisi ihan hienosti tai kuten minä, laitoin seuraavaan erään I:n kanssa tekemiäni päärynän muotoisia pipareita. Mutta tosiaan; sydän, tähti, kuusi, lumiukko, päärynä... ei kannata olla ennakkoluuloinen. Yhtä piparia käyttämällä säästyt lisäksi seinän liimaukselta. Hannele oli käyttänyt tomusokeri-vesiliuosta liimana jolla todennäköisesti saat pitävämmän ja kauniimman sauman kuin valkosuklaalla, jota minä käytin koska tykkään sen mausta enemmän. Mutta; se sottaa aloittelijan käsissä, ei pidä yhtä hyvin JA valkosuklaata ei sitten muuten edes sulateta mikrossa - se palaa karamelliseksi hipuiksi eikä sula. Ugh. :)

Jälkkäristä tuli ihan hauska; sorbetti tehdään päärynöiden keitinliemestä johon lisäsin vähäsen karamellista rommia estämään jäätymistä kivikovaksi. Voit tietysti myös ostaa valmista sorbettia tai vaniljajäätelöä, mutta ainakin meillä tuo keitinliemestä jäätelökoneessa pyöräytetty sorbetti oli ihan hitti. Se keventää ja raikastaa jälkiruuan täyteläistä mutakakkkusuklaapohjaa. Kovin isoa kakkupohjaa ei kannata leikata, koska tähän käytetään laadukasta, syvän ja voimakkaan makuista suklaata ja sanoisin ettei meikäläisenkään jälkkärikakkupala olisi voinut olla enää paljon suurenpi; täyttävää kamaa.

Mintun lehdet ovat loistava kombo suklaan ja päärynän kanssa. Ne saadaan talvisiksi vain asettelemalla ne oikeaan kohtaan ja ripottamalla koko komeuden päälle tomusokeria teesihdillä. Ja mikä parasta; kaikki palat voi tehdä etukäteen. Jos teet enemmän päärynöitä, voit jatkaa keitinlientä omatekoisella omenamehulla (tai joulumaiusteita halutessasi myös vaalealla glögillä) jolloin saat sorbetin lisäksi pidettyä valmiit päärynät säilössä omassa liemessään. Sitten vaan H- hetkellä kasaillaan!

Suklaata ja päärynää talvimaisemassa  (päärynät ja sorbetti riittävät ainakin kahdeksalle, suklaakakku isommallekin porukalle)

Esimerkiksi Sunnuntai - piparkakkutaikinaa 1 pkt

Marengit voit tehdä pavlovan taikinaohjeella, värjätä ja koristaa makusi mukaan. Se turkinpippurirae on minusta pop.

Browniekakkupohja (normaali syvä uunipelti)
250g voita
220 g tumama suklaata (meillä Lindth 70% leivontasuklaa)
200g kananmunaa (4 normaalikokoista kananmunaa)
220g sokeria
70g vehnäjauhoa
4g suolaa
5g kanelia
5g vaniljasokeria
15g espressoa tai vahvaa kahvia

Kakkupohjan päälle:
1 prk n. 3 dl balsamico-omenahilloa  (tähän olisi kannattanut sulattaa sekaan 2 liivatelehtä jotta kerros jämähtäisi vähän - voit käyttää myös päärynähilloa)
n. 3 dl kermaa vaahtona
1 prk 250g mascarponea
1 tl vaniljasokeria
n. 4 rkl sokeria (tarkista makeus ja lisää makusi mukaan)
1/2 luomusitruunan mehu
2 liivatelehteä + tilkka omenamehua, n. 3 rkl 

Päärynät
4 päärynää, valitse hieman kovia tai napakoita ja raikkaantuoksuisia
liemeen (huom. jos teet päärynöitä säilytettäväksi asti, tuplaa liemen määrä niin riittää puolet sorbettiin!)
1 vaniljatanko
2 dl valkoviiniä
2 dl itsetehtyä omenamehua (tai vettä/valkoista glögiä)
2 dl sokeria
(sitruunan mehua jos kaipaa lisää happoa)

Koristeluun:
mintunlehtiä,
suklaa-lumimanteleita
tomusokeria

Sorbettiin tarvitset lisäksi n. 1- 2 rkl rommia, meillä Rebellion - rommia joka on äklömakeaa mutta käy näemmä edes jälkiruokiin....  (tarkista sokerin määrä liemestä aistinvaraisesti myös etenkin jos käytät hapanta omenamehua, sorbettiliemen pitää olla hieman liian makeaa, koska kylmyys syö makeutta lopullisessa sorbetissa. )

Marengit kannattaa tehdä etukäteen, samoin piparit jos mahdollista. Marenkien värjäämiseen käytin pastaväriä ja koristin raakana marengit turkinpippurirouheella. Piparitaikinan kaulitsin, leikkasin seinäelementit suorakulmaisella leivosmuotilla ja ikkunat veitsellä käsivaraisesti ja epäsymmetrisesti. Paistoin uunissa paketin ohjeen mukaan.

Kakkupohja
Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Laita yhteen kulhoon ja sulata mikrossa tai vesihauteessa suklaa, voi ja espresso. Sekoita tasaiseksi.

Sekoita keskenään sokeri ja kananmuna. ei tarvitse vaahdottaa, riittää että saat sokerin ja munat sekaisin tasaisesti. Kaikki sokeri ei sula täysin.

Sekoita varovasti suklaa kananmunaseokseen ja sekoita hyvin. Lisää seokseen sitten kaikki kuivat aineet keskenään sekoitettuna ja sekoita.

Levitä taikina leivinpaperille ohueksi kerrokseksi ja paista 200 asteisessa uunissa n. 5 min tai kunnes pinta juuri vähän kuortuu mutta taikina jää täysin mutakakkumaisen suklaiseksi sisältä. Minulla meni ehkä 6-7 min... 

Anna pohjan jäähtyä ja valmista kermatäyte. Laita liivatteet likoon kylmään veteen (laita pari lehteä myös omenasosetta varten) ja anna niiden pehmentyä n. 15 min.  Laita vatkaimeen kerma, sokeri ja vaniljasokeri. Vatkaa kunnes vaahto alkaa muodostua mutta on vielä tosi pehmeää. Lisää mascarpone, sekoita ja mausta maun mukaan sitruunamehulla ja tarvitatessa lisäsokerilla. Kuumenna omenamehutilkka ja lisää siihen 2 liivatelehteä ja sekoita sulaksi. Lisää liivate koko ajan sekoittaen kermatäytteeseen. Tarkista maku.

Kuumenna myös omenasoseen sekaan tilkka omenamehua ja sulata siihen pari liivatetta. Sekoita liivate omenasoseeseen. Tarvittava liivatteen määrä riippuu siitä, kuinka löysää sose on.

Kun kakkupohja on jäähtynyt täysin levitä sen päälle ensin omenasose. Sitten omenasoseen päälle mascarponevaahto ja tasoita kuumaan veteen kastetulla spatulalla. Jätä asettumaan ja jähmettymään kylmään muutamaksi tunniksi tai yön yli.  (koska kakku ei ole kovin paksu, ainakin minulla ehti hyvin jämähtää ulkona +4, kannen alla kun tein pohjan aamupäivästä, kokosin sen  ja tarjosin illalla 4-6h myöhemmin jolloin se oli jo täysin asettunut.)

Päärynät

Halkaise vaniljatanko ja raavi siemenet ja sekoita sokeriin veitsestä. Lisää kattilaan kaikki liemen aineet ja nosta kiehumispisteeseen. Kuori päärynät ja lisää liemeen. Anna kypsyä hiljaisella tulella n. 20 min tai kunnes ovat ihan pehmeitä.  Jäähdytä liemessään.

Sorbetti

Laita jäätelökone päälle hyvissä ajoin, että se on aivan kylmä ennen massan lisäämistä, ainakin 30 min ennen. 

Jäähdytä sorbettiliemi kunnolla jääkaapissa tai jopa pakastimessa (älä anna jäätyä!) ja tarkista sen maku. Lisää vähän rommia, joka estää sorbetin jäätymistä kivikovaksi. 1-2 rkl riittää. Jos et halua käyttää alkoholia, voit tehdä ilmankin tai käyttää glukoosisiirappia, mutta sen käytössä en oikein osaa neuvoa. Pyöritä sorbetiksi ja laita pakastimeen säilytykseen.

Kokoa pipariseinistä kulma suklaalla, tomusokeri-sitruunanmehuseoksella tai sulalla sokerilla, miten haluat. Leikkaa suklaakakusta pieni pala piparikulman viereen n. 4 cm x6 cm

Leikkaa päärynästä pieniä viuhkoja annokseen ja murra marenkia hieman lautaselle.

Tee sorbetista lusikalla pieni kvenelli jos osaat tai käytä jäätelökauhaa ja tee pallo. Laita pallo kakkupalan päälle (tai sen etupuolelle). Asettele lumimantelit ja mintut ja lopuksi tomuta koko komeus tomusokerilla. Tarjoa heti!



p.s. se turkinpippurirae oli tosiaan saatu joskus aiemmin tuotenäytteenä ja hyödynsin vaan kokeelliset marenginloput tähän. Ja vaikka tykkäsin että salmiakki, päärynä ja suklaa on hyvä kombo voit jättää salmiakin myös pois.

Jouluruokakokkailua Chiantin herkuista

Me emme vieneet mukanamme Italiaan juuri mitään suomalaisesta joulusta. Tai tunnustan, otin mukaan taatelipikkuleipiä, koska ne ovat meistä täydellisiä joulupikkuleipiä - mutta muuten mentiin sillä mitä paikan päältä löydettiin:)  Tämä on nyt kolmas joulu peräjälkeen, jonka vietämme jossain ihan muualla ja olisihan se nyt tavattoman hölmöä lähteä kauas ja olla nauttimatta niistä herkuista joita sieltä saa :)

Sen verran saimme vihiä paikallisten joulusta, että meidän majapaikkamme emäntä oli kutsunut kokoon suuren sukujoulun joulupäiväksi. Näin jälkikäteen harmittaa, etten tullut napanneeksi kuvaa kaikista niistä kattiloista ja pöteistä, joita satuin näkemään viileän huoneen pöydällä pyykkimatkallani. Mutta eipä vaan siinä hässäkässä tajunnut, katselin vaan että aika perinteiseltä näyttää - ainakin parikymmentä erilaista kippoa lepäsi pöydillä peitettynä. En edes tiedä, mitä kaikkea oli tarjolla, mutta olen varma, että ne kaikki oivat herkkua. Saimme nimittäin emännältä pienen maistiaisen joulupöydästä sivuun laitetun "villisikamuhennoksen" muodossa. Se oli upean makuista ja Riitalta kuulimme, että villisikaa oli laitettu kasvisten kanssa. Kasviksia oli ollut paljon ja käsitin, että ilmeisesti myös liemiä oli ollut useita - ensin oli keitetty yksi liemi, josta redusoimalla oli syntynyt pohja taas toiselle uusilla kasviksilla. Tarkkaan en siis osaa sanoa, miten ruoka oli tehty, mutta possu oli tajuttoman aromaattista ja hieman makeaa "hiutaletta" jossa oli syvää makua vaikka muille jakaa. Sitä maistettuani minua tosiaankin vähän harmitti, etten tullut ottaneeksi kuvaa niistä jouluruuista;)

Ja vaikka paikallisille aatto sinällään ei ole juhla eikä mikään, me juhlimme aattoiltaa perheen kesken; Takkaan viritettiin tuli ja hiilloksen tekeytyessä söimme alkupalaksi hummeria ja merirapuja. Pääruuaksi takassa tehtiin kuinkas muutenkaan kuin Bistecca Fiorentinaa.  

Uskotteko jos sanon, etten ollut koskaan ennen syönyt kokonaista hummeria, puhumattakaan että olisin laittanut sitä itse. No, laittaminen jäi kyllä tälläkin kertaa kokeneemman miesväen harteille, sillä ihan rehellisesti sanottuna elävä, isokokoinen saksiniekka oli pelottava otus.

Hummeri halkaistaan keskeltä ja sakset irrotetaan.

Noin ison elukan keittämiseen tarvitaan mahdollisimman suuri kattila, jotta siihen saadaan niin suuri määrä vettä ettei veden lämpö pääse putoamaan 90 asteen alle kun hummeri laitetaan pataan. Tämä riittävän suuri vesimäärä (ja reilu määrä suolaa) takaa sen, ettei hummerin pitäisi kärsiä. Meillä noita saksiniekkoja oli kaksi ja laitoimme kattilan suurelle kaasuliekille ja yhden hummerin kerrallaan kiehumaan, jotta vesi pysyi varmasti riittävän kuumana. Varmuuden välttämiseksi vielä kansi päälle.  Ja vaikka tiedänkin että juuri näin hummerin kanssa nykyisin suositellaan meneteltävän - vähän sitä hummeriparkaa tuli sääli siltikin.

Hummerit saivat nopeasti makua hiillokselta....

Mutta oli se tajuttoman hyvää. Kun hummeri oli kiehunut sen pari minuuttia, se pääsi nopeasti jääkylmään veteen, ettei liha kypsy liikaa. Sitten V leikkasi hummerin kahtia, sitä paahdettiin hieman lihapuolelta hiilloksella ja ennen syömistä valutimme lihan päälle vielä sulaa voita.

Kun pojat taistelivat ison saksiniekan kanssa minä otin käsittelyyn ne huomattavan paljon kuolleemmat pikkuravut; laitoin pieneen öljytilkkaan silputun shalottisipulin, n. puoliskan paikalliselta torilta ostettua keskitulista chiliä ja kuullotin vihannekset. Stten laitoin ravut pannuun, annoin niille kevyen värin molemmin puolin ja lisäsin valkoviiniä kuumalle pannulle. Hetki valkoviinin kiehutusta ja lehtipersiljasilppua perään.

Lisäksi nautittiin tietysti Fanciacortan kuohuviiniä - se on ihan erinomaista - alkostakin saa ainakin yhtä - sitä, jossa on oranssi rahinapaperi. Ja koskas kuohu nyt ei olisi rapujen kanssa sopinut. :) 

Pääruualle oli tosiaankin varattu bistecca. Bistecca kuuluu laittaa hiillustalla siten, että ensin annetaan molempiin "poskiin" kaunis väri ja sen jälkeen liha nostetaan pystyyn luunsa päälle. Luu jakaa alhaalta tulevan kuumuuden tasaisesti ja liha ei pala, vaan kypsyy kauniin roseeksi sisältä. Tämäkin oli miesten show, tein siihen lisukkeeksi paahdettua munakoisoa, mutta muuten me naiset lähinnä istuimme ja nautiskelimme paikallisista viineistä. Ei tullut kirjattua ylös, mitä se viini oli, mitä joimme lihan kanssa - mutta jos joku tuonne päin on menossa, niin mieleeni jäi erityisesti Panzanellon nimikkoviini, joka oli ilmeisesti myös ihan palkittukin jollain pränikällä.

Yhtään kuva ei tullut leikatusta lihasta, mutta se on tavallaan kuin sisäfileen ja entrecoten välistä. Se, mikä tekee Bistecca Fiorentinasta niin erityistä on rasva. Ainakin näiden Cecchinin bisteccojen rasva maistuu ihan upealta. Siinä on vähän ankanrasvaa muistuttava vivahde, mutta samalla mukana on jotain yrttisyyttäkin. Hirveän vaikea kuvailla mitenkään, mutta liha vaan maistuu upealta vaikka siihen ei tule mausteeksi kuin suolaa ja pippuria. Tämä on osastolta joo, se on vaan pala lihaa, mutta silti se ei maistu millekään mitä muualla olen syönyt. Ja joka kerta sitä jaksaa ihmetellä. Mutta se on sanottava, että melkein tykkään että mitä isompi pala, sen parempi liha. Bistecca Fiorentina siis kannattaakin ostaa isona ja syödä porukalla.

Ja juuri kun pääsin sanomasta, ettei mitään kotimaista tehty, niin jouluaamuksi kuitenkin tein italialaistetun version kotoisasta herkusta: vaniljarisottoa ja brandyssä tehtyä luumu-rusinakompottia.

Vaniljarisoton tein niin, että laitoin kattilaan ison klimpin voita, kaavin sekaan vaniljatangon hippuset. Sitten lisäsin risottoriisin ja n. 1-1,5 dl sokeria, paahdoin hetken ja lisäsin vähän valkoviiniä. Sitten laitoin mukaan n. 2 dl vettä parissa erässä ja hämmensin koko ajan. Kun vesi oli imeytynyt, lisäsin vaniljatangon kuoret mukaan ja jatkoin risoton tekemistä täysmaidolla kuten teksin tavallista risottoa. Maitoa meni n. litran verran, jonka jälkeen risotto oli löysähkön riisipuuromaista mutta huomattavan aromaattista. Lisäsin myös hippusen suolaa. Monissa (esim. tässä Jamien versiossa) ohjeissa vaniljarisottoon lisätään lopuksi raastettua valkosuklaata. Olisin saattanut olla houkuttunut ajatuksesta, mutta a) sitä ei onneksi ollut koska b) V ei oikein perusta valkosuklaasta :) Nyt risotto ainakin maistui kaikille erinomaisesti! 

Lisukkeeksi keitin jo etukäteen aamupuhteina brandyllä ja mandariininkuoriraasteella maustetussa sokeriliemessä luumuja ja rusinoita. Kun ne olivat pulllistuneet mehukkaiksi, siivilöin ne erikseen ja keitin vielä keitinliemen kasaan siirappiamiseksi ja upotin hedelmät siirappiin. Mietiskelin siinä, olisiko mukaan pitänyt laittaa vielä pala rosmariinin oksaa, mutta se jäi sitten kuitenkin tekemättä. Makeasta risotosta tuli ihan erinomaisen hyvää ja teen varmasti jotain variaatiota uudelleenkin. Aika hassua oikeastaan, ettei ole tullut kokeiltua aiemmin. 

Mutta siinä nämä meidän omat "jouluruokakokkaukset" oikeastaan olivatkin - koska joulupäivän lounaalle mentiin sinne Montagliariin. Mutta - kuten joku varmaan jo arvasikin: siitä(kin) lisää myöhemmin. :)