Yotamin nopeutetut munakoisot

Vaikka mussa asuu edelleen semmonen projekteihin innostuja ja fiiliskokkaaja enkä varmaan koskaan siitä eron pääse, olen vuosien varrella oppinut että muutama helppo ruoka arkeen kannattaa varata. Niinkun niin monella muullakin, mulla yksi niitä helppojen ruokien lähtöjä on jauheliha. Tällä kerta se oli HErrakunnan karitsaa joka jäi käsiin Leppävaaran Rekosta. 

Olin selaillut Sami Tamimin ja Yotam Ottolenghin kirjaa Jerusalem ja bongannut siitä pyhäinpäiväksi reseptiikkaa. Koska rakastan munakoisoja, resepti täytetyistä minakoisoista jäi tietty sitten mieleen. Ainoa ongelma oli vaan, että tässä reseptissä munakoisoja haudutettiin lopuksi 1h 50 minuuttia folion alla. Varmasti maut vielä kehittyvät siinä folion alla ja jonain viikonloppuna taatusti kokeilen sitäkin, mutta nyt oli arki ja ruoka tarvittiin pöytään mieluummin nopeammin kuin hitaammin. Lisäksi kaikki aineet olivat kyllä jo sinänsä kypsiä. 

Pikaversiossa kiehutin kastiketta hieman jotta maut pääsevät muodostumaan. 

Minusta ohjeen kulmakiviä ovat 1) munakoisojen pehmentäminen uunissa, 2) jauhelihaseoksen maustaminen ja 3) kastike, joka tuo tehokkaasti makua myös munakoison lihaan. yotamin ohjeessa kastike saa mehustua ja maustua sekä redusoitua folion alla, mutta meikäläisen nopeutetussa versiosas mittasin kastikeaineet kippoon ja iehutin niitä hiljaisella tulella muutaman minuutin, jolloin kanelitangoista irtosi makua. Lisäksi kun sattui olemaan, lisäsin pisaran appelsiinikukkavettä ja hieman hunajaa kastikkeeseen. Lopputulos oli ihan erinomainen. 

valmiin ruuan voi koristella vielä tuoreella persiljalla. Jos on kova nälkä ja monta ruokailijaa, oheen sopii riisi, bulgur tai vaikka polenta. Meille kolmelle annos riitti hyvin sellaisenaankin pääruuaksi ja vähän jäikin. 

Lampaalla täytettyjä munakoisoja (Nelleversio, jos tarjoat ruuan salaatin tai riisin kanssa yksi puolikas riittää per nenä.) 

2 suurta munakoisoa tai kolme-neljä selvästi pienempää. 

n. 6 rkl oliiviöljyä 

1 rkl jeeraa (paahdettuna, sitten jauhatus) 

1 1/2 rkl paprikajauhetta (ei-tulista) 

1 rkl kanelia 

2 sipulia hienonnettuna

n. 500g karitsan jauhelihaa

50g pinjansiemeniä

vajaa ruukullinen/ pienehkö nippu lehtipersiljaa, maun mukaan 

n. 1 rkl doppiota tai tomaattipyreetä 

n. 2 rkl  sokeria / hunajaa

150 ml vettä 

1/2 sitruunan mehu 

1 tl tamarinditahnaa tai peukalonpään kokoinen palanen tamarindilevystä hienonnettuna

3 kanelitankoa

(pisara appelsiininkukkavettä) 

suolaa ja pippuria 

Kuumenna uuni n. 200 C

halkaise munakoisot ja laita ne astiaan leikkauspinta ylöspäin. Voitele oliiviöljyllä, mausta suolalla (n. 1 tl)  ja pippurilla ja paahda uunissa n. 20 min tai kunnes ovat kypsentyneet ja ruskistuneet pinnastaan hieman. 

Kun munakoisot ovat uunissa, paahda ensin jeeraa pannussa ja jauha se sitten. Paahda myös pinjansiemenet valmiiksi ja laita syrjään. Sekoita jeera, paprika ja kaneli keskenään. 

Laita sitten pannuun oliiviöljyä ja kaada puolet mausteista pannulle ja lisää silputtu sipuli. Sekoita ja anna sipulien hieman ruskistua keskilämmöllä. Kypsennä sipuleita noin 8 min. 

Lisää sitten lammas ja anna lampaan paistua. Lisää sitten pinjansiemenet, tomaattipyree ja persiljahakkelus. Lisää myös teelusikallinen sokeria tai hunajaa ja mausta täyte suolalla (n. 1 tl) ja pipppurilla.

Sekoittele täytettä ja anna sen kypsyä noin 8 min lisää. 

Kun täyte kypsyy mittaa pieneen kattilaan vesi, loput mausteet, tamarindi kanelitangot, hunaja ja appelsiininkukkavesi. Mausta n. 1/2 tl suolaa. Anna kiehua hiljalleen kunnes tamarindi sulaa kastikkeeseen. Maista ja lisää situunan mehua oman maun mukaan. Tarvittava määrä riippuu myös sitruunan hapokkuudesta. Tasaa kastikkeen maut suolalla, hunajalla ja sitruunalla sopivaksi.   

Ota sitten munakoiso ulos uunista. Viilsin hieman munakoison lihaa pinnasta pikaversiossani jotta maut imeytyisivät nopeammin. Varo rikkomasta kuorta. Täytä sitten munakoisot täytteellä, kaada kastike munakoisojen päälle. 

Jos on paljon aikaa, tässä kohtaa kipon voi folioida tiiviisti ja antaa muhia lähemmäs 2h 175C tai voit laittaa muakoisot 200C uuniin vartiksi, kunnes kastike on hieman haihtunut ja kun munakoiso ei ole enää polttavan kuumaa, syödä pois. 

Possun filettä ja lisukkeita

Jossain vaiheessa selitin Mintulle, että en ole oikein osannut kirjoittaa blogiin kun on tullut tehtyä vaan ihan tavallista ruokaa. Tiedättekö; sitä sellaista ruokaa mitä syntyy kun menee kiireessä nälkäisenä lähikauppaan ja ostaa mitä siellä sattuu olemaan.

Kirja ja sen oikoluvut ja julkkarijärkkäilyt ovat vieneet kaiken ajan ja energian vielä senkin jälkeen, kun luulin kaiken olevan jo loppusuoralla. Tässä hässäkässä on sitten tullut mentyä kauppaan, kerättyä sieltä viikolle n. kolme ruokatäkyä joista sitten syntyy pääosa viikon ruuista. Eräänä päivänä kauppakoppaan päätyi vakumoitu HK juhlafile.

En edes kuvitellut että tykkäisin siitä lopulta niin paljon. Se nyt vaan sattui olemaan parhaan näköinen lihapala koko kaupassa. Siinä oli paksusti suht jämäkän tuntuista posunrasvaa ja parhaissa paloissa itse lihakin näytti kevyesti marmoroituneelta ja punaisemmalta kuin tavallisesti. Joka tapauksessa sen ostin ja ajattelin että saa siitä varmaan jotain, ehkäpä possua maidossa.

Mutta en päätynytkään tekemään niin, vaan vähän sinnepäin mutta simppelimmin. Ja sen jälkeen meillä on laitettu juhlafilettä useammankin kerran. Se toimii ihan erinomaisesti, kun ihran avaa, laittaa mausteet sisään, sitoo palan narulla ja sitten paistaa ihran pinnan kauniin väriseksi. Vaikka pinnassa ei ole nahkaa, siitä tulee silti lähes rapsakka paahtuessaan.

Maustamisen jälkeen pala käännetään, ympärille laitetaan perunoita tai vihanneksia maun mukaan, lasillinen tai pari valkkaria ja sitten possua paahdetaan 180 asteessa uunissa kunnes sen sisälämpö on n. 67C (joka tapauksessa vielä vähän alle 70C). Noin 45-50 min. Sitten liha nostetaan vetäytymään hetkeksi leikkuulaudalle ja pannussa olevat jutut voi viimeistellä.

Mä olen nyt tuunannut tätä kahdella tapaa:

1. salvia+pippuri ja pannuun perunoita, sipuleita ja valkosipulia, valkkaria ja viimeistely voi-jauhoseoksella 
2. Mill et mortarin ras el hanoutia (jossa on sahramia mukana) salvian tilalle ja pannuun ympärille ratatuille tyyppinen vihannesseos+ tomaattipyrettä + oliiveita ja valkkaria viimeistelyyn lehtipersiljaa

Toimii todella hyvin.  Tässäpä siis tämmöinen pieni arkivinkki niille jotka sellaista kaipaa :)

Illallinen tänään #possu #juhlafile #hookoo #hk #salvia #peruna #valkosipuli #lohturuoka #helppo

A post shared by Nelle & Mimmu (@siskotkokkaa) on Nov 3, 2016 at 10:08am PDT

Juhlafilettä ja salviaa (toimii myös marokkohenkisenä)

1 HK juhlafile (valitse marmoroitunut, jossa on paljon rasvaa)
iso kourallinen salvian lehtiä
mustaa pippuria
perunoita
(halutessa myös punasipuleita)
valkosipulin kynsiä kuorineen

kuivaa kokkausvalkkaria

yrttejä

Avaa fileen rasva niin ettet leikkaa lhaa. Lisää salvian lehdet ihran väliin ja rouhi mukaan pippuria. Juhlafileessä on jo vähän suolaa joten älä lisää sitä kokatessa, vasta lopuksi jos tarviit.

Sido juhlafile takaisin kasaan tiukasti, kuumenna valurautapannu ja paista ihran pinta ihan ruskeaksi liikuttamatta lihaa pannussa n. 3-4 min ainakin. Ehkä jopa enemmän.

Käännä file ja lisää ympärille pestyjä perunoita, lohkottuja punasipuleita ja kokonaisia valkosipulin kynsiä. Laita pannuun nokare voita ja halutessa yrttejä. Rouhi mustaa pippuria ja pirskota perunoiden äälle hieman öljyä ja suolaa.

Paahda uunissa kunnes lihan sisälämpö on n. 67C. nosta pannu uunista ja laita liha vetäytymään leikkuulaudalle.

Sekoita ruokalusikallinen voita ja jauhoa keskenään tahnaksi. Nosta perunat sivuun pannusta ja viimeistele pannussa oleva kastike voi-jauhosuuruksella lisäämällä sitä teelusikallinen kerrallaan tarvittava määrä. Anna edellisen nokareen liueta ja kiehahtaa ennen uuden lisäämistä.

Tarkista maku ja lisää suolaa ja tuoretta yrttiä tarvittaessa.

Siivuta liha ja annostele kaikkien lautaselle possua, perunaa ja kastiketta.


Marokkoversioon tarvitset fileen lisäksi esimerkiksi:
Ras el hanoutia jossa on sahramia mukana

kirsikka tai luumutomaatteja
kesäkurpitsaa
munakoisoa
valkosipulia
punasipulia
tomaattipyrettä
oliiveita
ripaus sokeria tai kuivattuja hedelmiä
mustaa pippuria
suolaa
lehtipersiljaa

Vinkki: jos teet kasvislisäkeversion, nosta ruskistuksen jälkeen file hetkeksi sivuun jotta voit paahtaa kasviksiin vähän pintaa. Tällöin myöskään lopun suurustusta ei tarvita.

Merikrottia, pastaa ja paprikaa

Hyvin epätyypillisesti tänään vain instagram-kännykuva. Miksi? No siksi, että tein eilen arkiruokaa, enkä oikeastaan halunnut yhtään blogata mutta sitten siitä tulikin hirmuhyvää. Ja jotenkin henkilökohtaisella tasolla tämmöinen raikas, makea ja mehevä pasta iski juuri tähän kaamosmasennukseen sopivan aurikoisena. Raikkautta lisätäkseen voi tähän päälle ripauttaa vielä vähän sitruunaakin jos tykkää, mutta meillä kyllä mentiin vaan suolalla ja pippurilla. Jotenkin se sitruuna tuntui minusta vähän liian perinteiseltä.

Ostin merikrottia tarjouksesta - ei se silti halpaa ole reilun kolmenkympin kilohintaan, mutta joskus voi vähän herkutella erilaisella kalalla. Merikrotti on rakenteeltaan mielenkiintoinen kala; kun sen onnistuu paistamaan juuri oikein, se on melkein kuin kampasimpukkaa söisi. Yhtäkään ruotoa ei ole ja Cittarin kalamyyjä rohkaisi poistamaan suuresta fileestä sen selkäruodon ennen paistamista. Näin siksi, että se iso "luumainen" ruoto varaa ihan hirmuisesti lämpöä ja kala paistuu epätasaisesti.

Kahdesta suuresta siivusta söi meillä hyvin neljä; pienimmältä jopa vähän jäi, vaikka onkin kalahimoinen herkkujenrakastaja.

Tämän pastan juju on makeaksi paahdettu keltainen paprika, lehtipersilja ja kevätsipuli, joista pyöräytettiin herkullinen pasta. Pastaksi valitsin mustavalkoista nauhapastaa jota ostin joskus stockalta; kaikki mustekalalla värjätty nauhapasta sopisi tähän hyvin, tai miksipä ei sitruunainenkin pasta. Hätätilassa tavallinen spaghetti on aina hyvä. :)

Merikrotin paistamisessa ei ole kuin pari jujua; minusta pähkinäisen paahteinen garam masala sopii sen lähes simpukkaiseen makuun hienosti ja kalaa ei saa liiaksi liikutella pannussa paiston aikana. Laita pannuun vaan öljyä, kuumenna ihan kuumaksi ja sitten paista molemmin puolin antaen kalan rauhassa paistua toiselta ja sitten toiselta puolelta. Käytin teräspannua, mutta tefloni tms non-stick käy hyvin myös. Etenkin teräspannussa on tärkeää ettet liikuta kalaa liiaksi, jotta pinta paistuessaan ja ruskistuessaan irtoaa pannusta.

Paahtuneet paprikat voi halutessaan kuoria, mutta en vaivautunut vaan kippasin vaan paprikat pastojen kanssa tarjoiluastiaan maustumaan. Pasta saa makunsa paitsi tuoreista yrteistä myös paahtuneen paprikan mehuista ja kalanpaistopannun deglaze - viinistä, joka kaadetaan kalojen paiston jälkeen myös pastalle. "Kyllä se vaan osaa", tuumasi V syötyään. Tulkitsin, että vaimo sai kotoisasti kiitosta, mikä ei sekään ole yliarvostettua kaamoksen keskellä. :)

Rohkeasti kokeilemaan vaan - onnistuu arkenakin. Meillä juotiin tämän kanssa Livon Friulanoa ja mietittiin Venetsiaa,  Italiaa, hummereita, joulua ja Espoota joulupukkeineen. Vaikeita valintoja...

Merikrottia, pastaa ja paprikaa (4:lle)

kolme-neljä keltaista paprikaa
öljyä
2 isoa siivua merikrottia
1-2 tl garam masalaa
kuivattua timjamia
pastaa neljälle (esim. taligatellea lasken yleensä 3 myttyä per aikuinen ja 1-2 lapselle, kalan määrästä riippuen tässä riittää vähempikin esim. 2 myttyä)
1 shalottisipuli
2 valkosipulin kynttä
1 rkl suolattuja kapriksia
lasi valkoviiniä
2 kevätsipulia
nippu lehtipersiljaa
suolaa
pippuria
(sitruunan kuorta ja mehua)

Aloita vääntämällä uuni päälle 200 C ja kiertoilmalle (tai 225 jos uunissasi ei ole kiertoilmaa).

Halkaise paprikat, kaavi siemenet pois, huuhtele ja pilko kukin paprikanpuolikas 2-3 osaan koosta riippuen.  Asenna paprikat nahkapinta ylöspäin pellille, pirskota päälle öljyä ja työnnä kuumaan uuniin n. 30 min tai kunnes pinta alkaa muuttua ruskeatäpläiseksi.

Kun paprikat paahtuvat laita kattilaan vesi kiehumaan ja kun se kiehuu lisää sinne reilu teelusikallinen suolaa.

Poista merikrotista keskiluu ja leikkaa kala 4 pihviksi. Minulla oli suuria fileitä, kysy kalamestarilta neuvoa määrän suhteen ja huomioi kalan paksuus paistossa.

Hiero kalafileeseen garan masalaa, timjamia ja suolaa sekä pippuria. Silppua kevätsipuli, lehtipersilja kulhoon ja lurauta sekaan vähän oliiviöljyä. Voit säästää osan persiljaa koristeluun.

Kun paprikat alkavat saada ensimmäisiä laikkuja väriä, laita pasta kiehumaan ohjeen mukaan. Voit ottaa uunin kiertoilman pois jos pelottaa että paprikat palavat. Voit vielä jättää paprikan uuniin.

Kuumenna pannu, lorauta siihen öljyä ja paista merikrottia antaen sen olla paikallaan ensin toiselta puolelta ja sitten käännä kala. Kolmisen minuuttia per puoli pitäisi riittää siihen, että kala saa jo vähän kauniisti väriä ja irtoaa lastalla päättäväisesti käännettäessä suht helposti. Minä paistoin kaksi pihviä kerrallaan ja siirsin kaksi sivuun odottamaan siksi aikaa kunm paistoin jälkimmäiset kaksi.

Mittaa kalan sisälämpö ja tilanne on hyvä jos ollaan nyt n. 40 asteen paremmalla puolella.

Laita pannuun sitten silputtu shalotti ja valkosipuli sekä suolakaprikset (en huuhtonut suolaa pois mutta voit myös lisätä suolaa erikseen). Kuullota hetki, lisää kalapalat vielä pannuun kaada perään valkoviini ja peitä kannella. Kala höyryttyy loppuun parissa-kolmessa minuutissa.

Kaada kypsästä pastasta vesi pois, sekoita tarjoilukulhossa kuuma pasta ja yrtti-öljyseos sekä paprikat uunista mahdollisine paistoliemineen ja öljyineen. Mausta pippurilla.

Asettele sitten kalapalat pastan päälle, kiehauta tarvittaessa hieman pannulla olevaa viiniä kasaan ja kaada se sitten kapriksineen kaikkineen pastan päälle. Ripsauta tarvittaesa vielä hieman suolaa ja pippuria annoksen päälle, koristele lehtipersiljalla ja halutessa sitruunalla (kuorta ja mehua).

Tarjoa hyvän valkoviinin kanssa.

Tahmeaa inkivääri-seesamipossua ja aprikoosi-manteliriisiä

Yhteistyössä Heirol

Koska en yleensä osta suikalelihaa kaupasta otin vähän haasteena, mitä keksisin noista mallaspossun paistisuikaleista joita ostamassani kotipakestissa tuli mukana. Koska suikaleliha on minusta ihan ehdottomasti jotain, mikä sopii kiinalaiseen ja sinne aasian suuntaan kallistuviin ruokiin ajattelin että joo, jotain riisin kanssa nautiskeltavaa kastiketta siitä tulee.

Kotona paahdoin possua pidempään uunissa, jolloin hunaja karamellisoitui ehkä enemmän. Alle laitoin babypinaattia ja minttua. 

Tein eräänä arkisena iltana kotosalla näistä mallaspossun suikaleista rajusti inkiväärillä maustettua, ihanan tahmaisen hunajaista possua ja se oli ihan välitön hitti. Silläkin uhalla että toistan itseäni; mutta hunaja, sitruuna ja inkivääri vaan toimii. 

En tietenkään kirjoittanut ekalla kierroksella täydellistä ohjetta ylös eikä minulla ollut ekalla kerralla käyttämääni kuivaa omenasiideriä Ecussonia nyt täällä saaressa, joten sovelsin valkkarilla. Ruoka saattoi myös paahtua kotona vähän pidempään, jotta possuista tuli vielä tahmaisempia, mutta hyvää oli näinkin. Haudutus tekee lihasta mureaa ja sitä voi jatkaa pitkäänkin, kunhan ei anna possujen ihan kuivaa.

Heirolilta on tullut uutuuspannu jossa on metalliset pannuvälineet kestävä pinnoite. 

Ja pääsimpä koeajamaan nyt toistamiseen Heirolilta testiin saamaani ProSteelSafe tarjoilupannua, jonka pinnoitteen pitäisi kestää kovaa paistoa, metallivälineitä ja pannun kansineen saa laittaa uuniin.  Ihan hyvin paistaa, joskin meikäläisen mökkikäsitiskissä en uskaltanut hangata pannua karhunkielellä ihan niin paljon että kaikki kaasuliekillä teräsreunaan kiinni jääneet värjäytymät olisivat lähteneet. Täytyypä vielä tiirata tarkemmin, millä kaikella pannua saa puhdistaa vaikka pieni patinan rustiikkisuus nyt ei minua mökillä niin haittaakaan. Aika näyttää kauanko pannu kestää käsittelyssäni; ainakin nyt tuntuu tosi kivalle ettei tarvitse erikseen varoa metallilusikoita, pihtejä ja isoja metallikauhoja. 

Riisiä, aprikoosia ja mantelia

Lisäkkeeksi keitettiin ihan paketin ohjeella jasmiiniriisiä mutta sen verta tuunattiin, että mukaan nakattiin kourallinen pilkottuja, kuivattuja aprikooseja ja (paahdettua) mantelilastua. Ihan pelkkä riisikin olisi toiminut; kotosalla laitoin kulhon pohjalle babypinaattia ja minttua. Sekin oli tosi hyvää. 

Pöydässä aikuiset lottasivat vielä annokseensa Cholula chipotle -kastiketta jollaisen uutuuden olin raahannut mukanani kaupungista; klassikko Cholula on suosikkini ja tässä on samaa fiilistä eikä chipotle ole liian leimallinen. Tykkäsin kovasti. 

Kaikenkaikkiaan hyvää tuli taas ja sisareni tilasi heti ohjeen joten täältä pesee. :) 

Tahmeaa inkivääri-seesamipossua ja aprikoosi-manteliriisiä (7-8 henkeä syö tästä)

rypsi- tai maapähkinäöljyä paistamiseen 

n. 1 kg mallaspossun suikalelihaa. 

1 iso sipuli ohuina pitkinä siivuina tai kuutioina (että on kiva syödä puikoilla)

iso inkiväärinpala; ehkä kahden peukalon kokoinen; n. 1,5 dl inkiväärisilppua

6 valkosipulin kynttä kuorineen 

4 rkl kalakastiketta 

3 rkl valkoista balsamicoa

2 dl hunajaa

2 dl kuivaa omenasiideriä tai valkoviiniä

3 ripausta cayannea

hieman vajaa 1 dl seesaminsiemeniä 

1 - 1,5 sitruunan mehu ja kuori (maun mukaan) 

1 rkl appelsiininkukkahunajaa (tai 1 tl appelsiininkukkavettä halutessa) 

suolaa ja pippuria maun mukaan

korianteria ja/tai lehtiperisljaa 

(en laittanut nyt tarjoiluastiaan koska lapset, mutta chiliä tai cholula chipotlea maun mukaan) 

Pilko sipuli, irrota valkosipulin kynnet mutta jätä kuori päälle ja kuori sekä pilko inkivääri. 

Lorauta pannuun tilkkanen öljyä, kuumenna ja laita yksi-kaksi valkosipulin kynttä jokaiseen pannulliseen paahtumaan samalla kun paistat possuja. Paista pienissä erissä possusuikaleet kauniin värisiksi. Lisää joka pannulliseen paiston loppuvaiheessa myös ruokalusikallinen inkivääriä, jotta se paistuu ja paahtuu myös vähän. Laita sivuun ja toista valkosipuli+possu+inkivääri kunnes kaikki liha on paistettu. Minulla liha taisi paistua jotain kuudessa-kahdeksassa erässä koska määrä oli niin suuri. 

Kun kaikki lihat on paistettu, kuullota sipuli, kaada kaikki lihat mausteineen, valkosipulinkynsineen kaikkineen sipulien sekaan ja lisää kalakastike, etikka, hunaja, siideri tai viini ja cayenne. Sekoita ja lisää sitten yhden sitruunan kuori ja seesaminsiemenet. Peitä kannella ja laita 180 asteiseen uuniin hautumaan kannen alla n. tunniksi-puoleksitoista tai kunnes haluatte syödä. Jos paahdat possua pidempään, sekoita välissä ja tarkista ettei possu kuiva liikaa. 

Jos kasarissa on vielä paljon nestettä kun haluatte syödä voit redusoida lientä vielä liedellä kiehuttamalla seosta kasaan ilman kantta ja sekoitellen kastiketta. Kun kastike on siirappimaista valkosipulinkynsiä rikotaan hieman ruuan sekaan (voit nyppiä kuoret pois nyt niin halutessasi tai ohjeistaa ruokailijoita jättämään ne syömättä). Sitten possu maustetaan suolalla, pippurilla, tuoreella sitruunan mehulla, appelsiininkukkahunajalla ja tuoreella sitruunankuoriraasteella sekä tuoreilla yrteillä. Tarjoile riisin kanssa. 

Paistokasari ja sen kansi saatiin tuotenäytteenä Heirolilta. 

Nopea haukifregola (tai ohratto)

Fregola on pastaa, joka näyttää samalta, tuntuu samalta ja toimii kuten risotto. Paitsi että se on nopeampi, paljon nopeampi ja joskus arjessa nopeus on valttia.

Monte Carbonare Suavia on erinomainen pohjoisitalialainen viini, jota ei ehkä älyäisi ostaa pullon perustella.

Ostin joskus kauan sitten (syksyllä) pussin Sardiniasta peräisin olevaa Fregolaa käynnilläni Hellassa ja Herkussa. Olin ajatellut käyttää pastan minestronetyyliin keiton ruokaisempana jatkeena, mutta lopulta siinä kävi niin, että oli perjantai, risottoriisi oli loppu ja päädyin tekemään fregolasta risoton korviketta.

Pastiksella ja pinaatilla maustettu ja sitruksella viimeistelty pasta on tietenkin sitä parempaa, mitä parempi liemi sinulla on.

Oikeastaan fregola oli jäänyt kaappiin siksi, että olin ajatellut tekeväni siitä jotain ihan erityistä ja sitten sitä päivää ei tullutkaan. Tavallaan oli hyvä, että risotto loppui, niin tulin oikeasti tarttuneeksi pussiin ja kokeilleeksi. Ja vaikka tein siitä "vain" lisäkeristoton tyyppisen pinaattipastan paistetun nieriän kaveriksi, olin tosi tyytis lopputulokseen ja I:kin söi kuin kalastaja-Eemeli. :)  Laitoin pannuun ihan normaalin risottopohjan; pari sellerinvartta, valkosipulin kynnen tai pari, yhden shalotin ja kuullotin ne öljyssä. Sitten lisäsin mukaan vielä pari sardellifilettä ja käytin valkoviinin lisäksi lorauksen pastista tuomaan hieman aniksen makua. Lopuksi maustoin farron vielä lehtipersiljalla, babypinaatilla ja viimeistelin luomusitruunan kuorella ja mehulla. Hyvää oli. Vanhemmat saivat lisäksi lasiinsa Monte Carbonare Suaviaa, joka on ihan erinomisen hyvä, Venetosta tuleva valkkari. Siinä on rikasta, keväisen heleää makua (olisiko se keltaluumuisuutta sitten) ja kuitenkin tarpeeksi hapokkuutta, että se jaksaa kantaa pehmeän ja pyöreän makuisen, sitruunalla maustetun farron ja voissa paistetun nieränkin.

Joskus lapsettaa äitiäkin. Meidän lapsella on rakkaimpina aarteina kolme kalaa; nieriä, hauki ja ahven. :) Huono (tm) kuva, mutta hyvä arkiruoka. :)

Ja vaikka arkiruokaa, tosi hyvää tuli siitäkin, mihin se loppu pussi meni. Myöhemmin seuraavalla viikolla nimittäin risottoriisi oli edelleen loppu, fregolaakan ei ollut enää kuin reilu kolmannes pussista ja minulla oli hankittuna isohko haukifile. Ja niipä päädyin hakemaan innoitusta meidän perheen kestosuosikiksi nousseesta, allekirjoittaneen omasta reseptivirityksestä Porto Santon hauesta.

Vaikka I syö melkein kaikkea mitä hänen eteensä älyän kantaa, niin tomaattikastike on jostain syystä yksi niitä harvoja juttuja, joiden syöminen tahtoo ottaa hiekkaan. Kyllä I sitä nyt jo nykyään syö, jos tasaa suolan, hapon ja makeuden tosi hyvin eikä muuta ole, mutta se vaatii sen verran maanittelua että aina ei vaan jaksa. Niinpä mietin että voisikohan sen Porto Santon hauen tyyppisen ruuan tehdä ilman tomaattia ja saada siitä silti mielenkiintoista ja hyvää?Lisäksi kun sitä fregolaa oli niin vähän enää, ajattelin jatkaa settiä jääkaapista löytyneellä fenkolilla.

Menin vähän samoilla lääkkeillä kuin tuon risoton kanssa aiemmin, mutta lisäsin vielä settiin vähän fenkolia ja kevätsipulia. Pinaattiakin olisi voinut lisätä lopuksi jos sitä olisi ollut, mutta aina ei käy niin hyvin ja maistui ilmankin.

Fregolan voi tuossa haukiversiossa korvata ohrahelmilläkin, toimii varmasti makunsa puolesta, mutta fregola on nopeudessa ihan lyömätön. Tuollaisen risottotyyppisen setin pyöräyttämiseen menee ehkä vartti sen jälkeen kun olet pilkkonut kaiken. Hauen Y-ruodon poiston voi tehdä sillä aikaa kun ruokaa keittelee.

Mutta semmoisia nopeita illallisvinkkejä tästä suunnasta alkavaan viikkoon. Kevätvaloakin näkyy jo, mikä kummasti piristää ainakin meikäläistä :)

Nopea haukifregola (tai lisäkefregola, ilman haukea määrä n. neljälle)

makupohjaan:

2 sellerin vartta hienoksi siivutettuna
1 shalotti silppuna
1-2 valkosiplin kynttä, kuorittuna ja silputtuna
2 sardellifilettä
Fregolaa, määrä skaalattuna ruokailijoiden mukaan; ehkä n. 0,6 dl (tai jos on kova nälkä ja vähän kalaa jopa 0,7dl) kuivaa fregolaa per nenu?
timjamia
1 fenkoli kanta poistettuna ja siivutettuna
mustaa pipppuria
hyvää yrttisuolaa

Lisäksi
loraus pastista (+ vähän valkkaria, vajaa lasillinen )
kalalientä 
kevätsipulia
pinaattia
n. 30g voita
luomusitruunan kuorta ja mehua

n. 700g haukifile  Y-ruoto poistettuna

Lorauta kasariin öljyä. Laita selleri, shalotti, valkosipuli ja sardelli kasariin ja kuullota. Sardellin on tarkoituskin hajota kasariin. Lisää fenkoli ja timjamia oksa tai pari. Sekoittele minuutti-pari.

Lisää sitten fregola ja paahda sitä makupohjassa kuten risottoriisiä paahtaisit, älä ruskista mutta jatka sekoittaen kunnes kaikki pasta on saanut pintaansa öljyä. 

Lorauta sekaan pastis ja vähän valkoviiniä. Sekoita ja lisää sitten kuumaa kalalientä kauhallinen kerrallaan ja sekoita kuten risottoa. Fregola kypsyy n. 10-12 minuutissa joten sekoittele vähän väliä, lisää nestettä ja tarkkaile koska pasta alkaa kypsyä.

Kun pasta alkaa olla lähes kypsää, lisää kuutioitu, ruodoton hauki ja sekoita se ruokaan. Kun pasta on valmista ja hauki kypsää sekoita vielä tuore babypinaatti ja sekoita. Ota kasari pois levyltä ja lisää kevätsipulisilppu, voi ja sitruunan kuorta sekä mehua maun mukaan. Voit tarjota ruuan sitruunalohkojen tai siivujen kanssa.