Äitienpäivä 2015; sitruuna-rosmariiniglaseerattua mallaspossua, nokkosrisottoa ja kaalisipsejä

Jos joku nyt sattuisi kysymään minulta äitienpäivän merkityksestä, todennäköisesti vastaisin näin kolmannen äitienpäiväni jälkeen jotain samanlaista kun äitini minulle joskus; "Kyllähän se on eniten teitä lapsia varten" :)

I odotti äitienpäivää silmät loistaen. Joka ikinen aamu hän näytti hämmentyneeltä, innostuneelta ja päättäväiseltä laskiessaan pienenpienillä, maailman ihanimmilla pehmeillä lapsensormillaan; "Äiti, nukuimme yhden yön ja enää on KOLME yötä ÄITIENPÄIVÄÄN!" ja sittemmin kaksi, yksi ja "Äiti - TÄNÄÄN ON ÄITIENPÄIVÄ!".

Mökin kapista löytyivät viimeiset tutit ikuistin kuvaan ja pientä ylpeyttä sekä haikeuttakin tuntien laitoin roskikseen. Saaristobeeb, josta on tullut jo iso poika :)

En tiedä odottiko I edes joulua samanlaisella hehkuvalla innolla. Oli niin Vaikeaa (tm) pitää kerhossa tehty ja isin kanssa huolella piilotettu "salaisuus"; itsetehty lahja äidille.

Ja I speksasi juhlia; "Äiti, sitten teemme kakun ja sitten tulee vieraita ja nautimme kaikki Sinun kakkuasi!" Sillä niinhän tehdään syntymäpäivilläkin. Ja vaikka ensin jouduin tyynnyttelemään vierasintoa, sillä olimme saaristossa eikä vieraita ollut suunnitteella,  lopulta kuitenkin kävi niin kuin I toivoi. Lopulta nimittäin saimme pienen onnenkantamoisen johdosta äitienpäivälounaalle vieraaksemme V:n äidin, Riitan ja pääsimme kaikki nauttimaan I:n rakkaudella tekemästä äitienpäiväkakusta.

Karamellikuorrutettuun kakkuun laitettiin sisään muussattua mango-banaanisosetta ja passionhedelmää sekoitettuna mascarponesta ja pehmeästä rahkasta sekoitettuun tahnaan.

Ja I leipoi äidilleen kakun ja ylpeänä kertoi Riitalle että "Minä leivoin ja äiti auttoi". :) Ja todentotta; pieni vauvani vatkasi kananmunia sokerikakkupohjaan, keitti kinuskia kakun päälle ja koristeli kakun kalalla, lampaalla ja merikäärmeellä. :) Ja mikä paras onnenkantamoinen kaikista - sattumien summana I:n askartelema pieni, maalattu rasia oli sydämenmuotoinen kuten kakkukin. :)

Mallaspossun paisti, jota hierottiin valkosipuli-mustapippuri ja suola"tahnalla" ja valeltiin sitruunaisella glazella...

Ja siinä kun I kokkasi kakkua, äiti pyöräytti keväisen lounaan. Ja myönnän auliisti; menin juhlan kunniaksi ihan itsekkäällä linjalla. :) Minulla nimittäin oli juuri ostettua Kaartilan Mallaspossun paistia jääkaapissa ja koska olin kokeillut saman possun jauhelihaa jo edellisen päivän lounaalla (palaan tähän vielä myöhemmin) tiesin, että se possu on laadukasta ja maukasta lihaa.

Enkä minä voi vastustaa possua tahmaisenmakeassa kastikkeessa; paljon sitruunaa, hunajaa ja valkoviiniä, hieman tummaa siirappia, rosmariinia ja karamellisoitunutta valkosipulia. 

Mutta! Ole erityisen huolellinen pannua uunista nostaessa sillä kömpelömmän käsissä painava possu saattaa keikauttaa silikonisen pannulapun sisällä pannua niin, että liemet pääsevät valahtamaan lattialle. No, onneksi jotain jäi posun päällekin valeltavaksi, mutta voitte vaan kuvitella miten manasin ja melkein itkua tuhersin kun pannu keikkasi ja ainakin puolet liemestä meni hukkaan. Eli mielellään kaksin käsin kiinni pannusta, vaikka siinä olisi vaan yksi varsi. :)

Lisäkkeeksi keksin tehdä risoton, jonka maustoin hortalla; V kävi poimimassa kauneimmat nokkoset ja ruohosipulit kallioilta. Nokkoset blanchasin Marttojen ohjeella vain nopeasti kuumassa vedessä, jäähdytin ja leikkasin lopuksi silpuksi.  

Risotto jonka maustoin nokkosella ja ruohosipulilla sekä sitruunassa maustuneella, karamellisoituneella valkosipulilla.

Risottoon laitettiin sitruunankuoren, hortan ja kanaliemen lisäksi myös niitä possun kanssa karamellisoituneita valkosipulin kynsien pehmeitä sisuksia. Ne ovat kertakaikkisen ihania; makeita, sitruunaisia ja aromaattisia. Lisäsin niitä yksi kerrallaan, lopulta kolme. Sillä minulle tällaisen ruuan kokkaus on maistelua, maistelua ja maistelua. Ja sitten lopetetaan kun on juuri sopiva.

Nokkosta kannattaa oikeasti käyttää; itsellänikin on mennyt monta vuotta suunnitellessa ja oikeasti se on tosi raikasta, paljon pinaatinkaltaista ja täysin ilmaista ihanaa villivihreää. Poltteisuus häviää kun nokkosen nopeasti kastaa kiehuvaan veteen tai kuivaa kuivurissa. Ja kuulemma sen dippausveden voi käyttää hiustenhoitoon (pitäisi lisätä kiiltoa) tai ravinneliuoksena kukkapenkille. Eli ei viemäriin vaan hyötykäyttöön!

Paahdettua lehtikaalia ja kesäkurpitsaa sekoitettuna jääsalaattiin

 Lehtikaalia paahdoin "sipseiksi" ekaa kertaa uunissa. Olen paahtanut ruusukaaleja ennen ja osasin kuvitella niiden olevan hyviä mutta itsekin hämmästyin miten helppoa se on! Levitin ensin pellille kesäkupitsaviipaleet paahtumaan, pirskotin hieman öljyä päälle, paahdoin ne melkein valmiiksi ja ripotin sitten huuhdotut I:n ruodeista nyppimät lehtikaalipalat pellin päälle. Sipsit syntyvät siinä ihan itsestään vähän rapiassa viidessä minuutissa. Ihan mielettömän helppoa ja mahtavan makuista. I rakastui lehtikaalisipseihin täysillä ja olisi syönyt niitä ihan pohjattomasti.

Kaikki maut kävivät minusta tosi hyvin yhteen; jotenkin puhdasta, herkullista ja salaatin kanssa tarjottuna paahtuneen syvänkin makuista maalaisruokaa. Ja vielä kun possulle vähän valutti sitä pannuun jäänyttä sitruunakastiketta niin vot. Käytin risoton ja possun tekoon Jamekin rieslingiä ja kuulemma se kävi erinomaisesti myös ruuan kanssa; minä jätin tällä kertaa viinin välistä sillä ajoin kotiin.

Mutta sellainen oli meidän äitienpäivämme; hitaan aamun paijauksista ja halauksista lounaan kautta hieman haikeina kotiin, sillä keväinen luonto kutsui seireenien lailla luokseen kauas merelle ulkomerelle mis ei maata näy. :)

p.s. ohje on summittainen sillä tein maistelemalla enkä mitannut MITÄÄN. Mutta minusta se sopii tällaisen ruuan valmistukseen, eikä haittaa vaikka köksän kädenjälki näkyy mauissa. Ja kun koko suku on täynnä toinen toistaan taitavampia kotikokkeja, sehän se hyvän ruuan nautinnollisin elementti oikeastaan on.

Possua sitruunalla ja rosmariinilla

Suolarubiin
1 sitruunan kuori
2 tl mustia pippureita
2 valkosipulin kynttä siivuina
n. 3 tl maldonia tai muuta löysästi pakkautuvaa suolaa. Tavallista hienoa merisuolaa käyttäisin 1,5 tl

n. 500-600g possun paisti (mallaspossua meillä)
keittiönarua

Pannuun
voita
2 salvian lehteä
valkoviiniä
2 sitruunan kuori ja mehu
n. 5 isoa valkosipulin kynttä kuorineen
n. 0,5-0,8 dl hunajaa
n. 3 rkl siirappia
0,5 dl sokeria
3 pientä oksaa rosmariinia (2 isoa ja tuuheaakin riittää) 
suolaa
mustaa pippuria


Hiero morttelissa (tai bamixin maustekipossa) suolarubin aineet yhteen. Tee possuun pieniä koloja veitsen kärjellä ja tunge rubia lihan sisään, jolloin sitruuna ei pala possuun pintoja paistettaessa.

Sido possu söpön muotoiseksi (kun muoto on tasainen myös kypsyminen on tasaisempaa) ja paista kuorellisten valkosipulien kanssa voissa, kuumalla pannulla kauniin väriseksi.

Tarvittaessa nosta ruskistuksen lopuksi valkosipulit ja possu hetkeksi syrjään, puhdista pannu ja laita pannuun uusi pala voita jos ruskistuksessa voi palaa ihan mustaksi.

Kun voi on sulaa ja kiehunut  laitoin pannuun salvian. Sitten nostin possun ja valkosipulit takaisin ja lisäsin n. puoli pulloa valkoviiniä. Lisäsin myös muut pannuun tulevat aineet. Sitten valelin possua redusoituvalla kastikkeella kunnes se alkoi olla minusta hieman siirappista ja tarttui possun pintaan. Maistelin kastiketta myös koko ajan ja tuunasin sokerin ja suolan kohdilleen. Samaan aikaan (possun kastikkeen keittyessä) paahdoin 200 asteessa kiertoilmalla uunissa ne kesäkurpitsata ja kaalisipsit. Sitten otin kaikki sivuun ja laskin uunin lämmöt n. 125 asteeseen possua varten.

Kun possu on uunissa ehtii tehdä risoton. Siihen en anna tarkempaa ohjetta; mentiin muuten perussetillä, mutta käytin risoton maustamiseen niitä possun kanssa meheviksi hautuneita valkosipuleita sekä luomusitruunan kuorta. Kun risotto on valmis, siihen sekoitetaan blanchattu pilkottu nokkonen sekä ruohosipulihakkelusta ja iso pala voita.

Ei se ainakaan alikypsää ollut, ehkä vähän yli.

Possun otin pois kun sisälämpö oli n. 66 astetta (HK neuvoo possun sisukan kanssa 68 asteeseen mihin vähän tähtäsin)  ja se nousi kuumalla pannulla vetäytyessään vielä aika paljon; yllättävänkin paljon. Ihan hyvää mutta olisi minusta saanut olla vähän mehevämpää joten joko se olisi pitänyt ottaa ulos vielä aikaisemmin tai antaa vetäytyä leikkuulaudalla. Treeni jatkuu, hitsi possun "fiinimpi" kokoliha on haastavaa. (Missä on mun sous vide!?) ;)

Tarjoa ruoka possun paistoliemien kanssa ja Jamek ei ole huono! ;)

Päivä jolloin syötin anopilleni rikkaruohot ja garam masalapyörykät

... Oli sunnuntai, päivä jolloin sain ensimmäisen äitienpäiväruusuni ja päivä, joka tuntui keitaalta äkkiä kovin, kovin kiireiseksi muuttuneen arjen keskellä.

Äitienpäivänä mozzarella marinoitiin kermalla ja sitruunalla, katkaravut makealla chilillä, rikkaruohot hunajalla ja jeeralla ja äidit tietenkin pullollisella shampanjaa. Istuimme omassa puutarhassamme ja kuuntelimme kuuman grillin suhinaa, joimme kylmiä, avokadolla samettiseksi tehtyjä ja limettisiä kurkkukeittoja pillillä ja nautimme tuosta ensimmäisestä kesäisen ihanasta illasta jolloin kaikki tuntuu kasvavan silmissä. Mukaanlukien tuo äidin vauva, jonka tajusin saaneen äkkiä ihan omia kasvonpiirteitä ja kasvaneen pitkäksi kuin kukkapenkistä kiireellä puskeva lipstikka. Voiko sitä kohta enää kutsua edes taaperoksi. Ja hieman äitin sydäntä kouraisi tieto, että täyspäiväinen kotoilu alkaa olla lopuillaan. Vaikka sen on tiennytkin, että jossain määrin laina-ajallahan sitä tässä kotona ollaan vielä oltu niin kyllä se silloin kirpaisi kun töihinpaluun aikataulu realisoitui täydellä voimalla.

Ja kun olin koonnut itteni, niistänyt nenäni ja alkanut tutustua siihen mitä "muukki ihimiset" lastensa kanssa tekevät, kiukkuunnuin. Kun niin paljon puhutaan, että äitien pitäisi palata töihin aiemmin ja vaikka vaan osa-aikaisesti, niin miten voi olla että lapsen hoidon tuetut muodot ovat niin kankeita ja byrokraattisia. Että hyvää äitienpäivää vaan kaikki naisyrittäjä-äidit, kunnalliseen päivähoitoon on yrittäjällä 4kk odotusaika ja yksityisistä järjestelyistä on tehty niin monimutkaisia että ylemmän korkeakoulututkinnon omaava mammakaan ei meinaa saada siitä suosta tolkkua. Tuli vaan mieleen, että jos noita joustavampia malleja tehtäisiin helpommaksi, kevyemmäksi ja yksinkertaisemmaksi saattaisi useampikin mamma harkita osa-aikaista töihinpaluuta. Ymmärrän hyvin, että moni lyö hanskat tiskiin, toteaa että oma muru on liian pieni isoon ryhmään ja jää kotiin.

Jos tiet saadaan kuntoon tieosuuskunnilla ja kylät kylätoimikunnilla niin miten tämä "oman kylän lasten hoito" voi olla niin hankalaa. Eikö voitaisi kehittää vaikka jotain osuuskuntamallia jossa naapuruston mammat yhdessä hoitaisivat (vaikka kiertävin vuoroin) muutaman penskan ensiaskeleet. Kaikki pääsisivät töihin, lapset saisivat leikkiä tuttujen naapurien kanssa, kaikki pienet saisivat viettää osan ajasta omassakin kodissaan kaverien kanssa ja kaikki olisivat tyytyväisiä. Saattaisipa tuo lisätä myös alueellista kehittymistä kun aikuiset olisivat keskenään tekemisissä. Mutta kun kaikki pitää standardoida ja kietoa sääntöihin kuoliaaksi asti...

Mutta siinä kevätilman ollessa täynnänsä lupausta kesästä me istuimme autuaan välinpitämättöminä arjesta ja sen touhuista. Minä hääräsin ja touhusin kantaen jääkaapista ruokia pöytään ja ehkä hieman viekkaastikin virnuillen pamautin salaattia pöytään kantaessani että "tänään on sitten se päivä, kun päätin syöttää anopilleni rikkaruohot!". Luonnollisesti naurunremakan laannuttua ja lintujen sirkutuksen taas kuuluessa selitin kyseessä olevan trendikkäistä trendikkäimmät "villivihreät" joita takapihallamme kasvaa valtoimenaan ja mikä parasta - täysin luomuna. :) Kävin poimimassa kaikista tuoreimmat ja pienimmät vuohenputken lehdet sekä ensimmäisiä ketunleipiä kukkineen. Niistä sitten huuhtaisin salaatin johon sekoitin kastikkeen hunajasta, paahdetusta jeerasta, hyvästä oliiviöljystä ja lirauksesta valkoista balsamicoa. Ja tietty sekaan meni myös mustaa pippuria ja suolaa. Ihan hauskaa, mutta ensi kerralla kiehautan mukaan vähän tikuiksi silputtua porkkanaa ja laitan ne ensin marinoitumaan kastikkeeseen ja sekoitan vasta lopuksi kaiken sekaisin. Porkkana olisi tuonut salaattiin paremman tekstuurin ja maku sopisi varmasti yhteen vähän itsessäänkin porkkanaisen vuohenputken kanssa.

Mutta vaikka kaikki olikin osallistujien mielestä herkkua, illan ehdoton namupala olivat pienet lihapyörykät. Olin pitänyt illan menun teemana "kaikkea pientä" jotta jokainen voi syödä juuri sen verran kuin haluaa. Ja idea lihapullista tulee mummulta - hän tekee aina ja ihan kaikiin juhliin lihapullia. Ja hyvä idea se olikin, vaikkei tämä resepti mummulta olekaan - kunhan nyt vaan halusin päästä käyttämään sitä ihan liian nopeasti kasvavaa lipstikkaa ja käyttämään hyväkseni vanhat leivänkannikat.

Ja oikeasti - vaikka kaikki oli vain pientä, jokainen söi vatsansa täyteen ja ilta tuntui juhlalta. Mutta siihen taas oikeasti vaikuttavat enemmän ne ihmiset kuin ruoka.

Ja niiiin hyvää tuosta lihapullamassasata tuli, että tein samalla idealla sitä uudelleenkin kebakoiden pohjaksi - jätin vaan leivän pois jotta massa pysyisi kasassa. Kastikkeen tein kuten aikaisemmassakin kebakko-ohjeessa ja pekonia tuli pintaan nytkin. Chilin taisin korvata tällä kertaa poppamiehen grilli-viskikastikkeella  ja laitoin mukaan lisäksi hieman siirappia ja lisäviskiä. Lisukkeena tarjottiin uunipaahdettua puikulaa ja inkiväärillä, mintulla ja korianterilla maustettua jogurttia. Cross kitcheniä parhaimmillaan.


Garam masalapyörykät (iso kasa, ainakin seitsemälle muiden ruokien ohessa)

n. 500g jauhelihaa
3 siivua vanhaa, kuivaa leipää (Fazerin myslileipää tällä kertaa)
liotukseen n. 1,5 dl maitoa ja saman verran kermaa
n. 1 pieni prk smetanaa n. 120g
3 valkosipulin kynttä murskattuna ja silputtuna
n. 1,5 cm pala inkivääriä raasteena
n. 3 tl garam masalaa
tupsu lipstikkaa silppuna
timjamia
1 muna
1 tl hyvää yrttisuolaa (tai suolaa ja hieman yrttejä)
mustaa pippuria

Laita leivänpalat pilkottuina /murustettuina likoamaan kermaan ja maitoon. Anna pehmentyä. Sitten sekoita mukaan kaikki muut aineet ja vaivaa tasaiseksi. Paista kauniin värisiksi pannulla useammassa erässä voin kanssa ja laita uuniin pysymään lämpimänä.

Tarjoa jogurttisen dipin tms. kanssa