tiistai 26. toukokuuta 2015

Pihlajalla maustettua fenkolia ja mallaspossua


Ehdin kirjoitella siellä Gotlannin koneessa valmiiksi jutun, jonka ajattelin laittaa tähän väliin ennen töihin karkaamista jotta ne, joiden puutarhassa pihlaja on vielä nupullaan ehtisivät hyödyntää tämänkin kotoisen villiherkun ennenkuin silmut täysin aukeavat - jatketaan sillä Gotlannilla sitten taas :) 


Se oli varmaan Merituuli joka ensimmäisenä maistatti minulla pihlajansilmuja. Siitäkin on jo herravarjele varmaan yli kolme vuotta. Merituuli opasti silloin jotta lehtisilmut kerätään kun ne eivät ole vielä aunneet.  Kun tuollaista pientä, aukeamatonta lehtinuppua puraisee, se maistuu ihan karvasmantelille. Ominaisuus häviää tai laimenee myöhemmin, vaikka nuoria pihlajanlehtiä ymmärtääkseni voikin käyttää pidempään salaattivihanneksena.



Olen nähnyt joitain reseptejä, joissa juuri näitä mantelisia silmuja on käytetty makeiden juomien maustamiseen ja omatkin ajatukset ovat pyörineet paljolti makeiden leivonnaisten ympärillä kunnes toissaviikonloppuna älysin yhdistää pihlajannuppuja ja fenkolia.



Yhdistelmä on tajuttoman hyvä. Pieni mantelisuus ja pyöreys täydentää ihanasti fenkolin raikasta, melkein aniksenmakuista olemusta ja tekee ruuasta pehmeämmän, täyteläisemmän ja jotenkin aromaattisemman.





Tein ensin pelkkiä fenkoleita kasvislisäkkeeksi, mutta innostuin tästä niin, että tein myös sitruunalla maustettua fenkoli-pihlaja yrttivoita ja haudutin mallaspossukuutioita fenkolien kanssa pastakastikkeeksi sunnuntain lounaalle. Arvaatte varmaan että itsessäänkin jo hieman pähkinäinen mallaspossu sopi loistavasti yhteen mantelin ja fenkolin makujen kanssa. Vitsi se kuulostaa oudolle, mutta uskokaa pois - toimii.


Ehkä sellainen juttu mikä tuli mieleen oli, että nyt kun tein kastikkeen siitä paistikuutiosta joka tuli ostamassani kotipaketissa ja onnistuin oudoksissa kypsentämään fenkolia vähän liikaa. Normaalisti ostaisin tällaiseen ruokaan palasen possunlapaa ja hauduttaisin sen ensiksi ihan lohkeavaksi ja lisäisin sitten loppuvaiheessa fenkolit vielä hautumaan. Näin fenkoleihin jäisi enemmän rakennetta. Nyt kun laitoin niitä kuutioita niin aikaa tietysti meni vähemmän ja oletin että fenkoli kestäisi sen. No ei kestänyt; fenkoli ehti hajota aika paljon sillä aikaa kun hauduttelin possua. Muttei se makua haitannut; pasta sekaan ja eikun nauttimaan. :)


Mutta kuten tuonne aiemman postauksen kommenttiin tuli jo sanottuakin, kun näitä tilapaketteja katselee laajemminkin, niin aika hassun paljon niissä on mukana valmiiksi kuutioitua tai siivutettua lihaa. Ostaisin mielelläni kotimaista laatulihaa netistä, mutta haluaisin erityisesti niitä harvemmin saatavilla olevia paloja ja saman tyyppisiä paloja mitä kaupastakin ostan; (possulla) lapaa, nahallista kylkeä, possunposkea, luullisia kyljyksiä, ulkofilepaloja, pork buttia, kunnollisia baby back ribsejä ja joskus sisäfilettä. Myös nahallinen paisti olisi pop, siihen kun saisi paahtaa rapsakan nahan. :) Ostimmepa joskus sellaisen toivossa kokonaisen possun etuneljänneksenkin. Mutta suikalelihaa? Hm, en muista koska olisin ostanut. No, koska sitäkin tuli kotipaketissa tulette näkemään tässäkin blogissa blogin historian ensimmäiset possun suikalelihareseptit sillä otan tämän vähän kuin haasteena. :)


Kasvisruokailijat voisivat murustaa pastan päälle vuohenjuustoa; toimii varmasti hyvin niinkin.  

Possua, fenkolia ja pihlajaa (toimii lisäkkeenä pääruualle ilman possua)

n. 3-4 fenkolia, pienehköjä
1/2 ison valmisipulin kynnet tai 1 pieni valkosipuli kokonaan. Älä kuori kynsiä!
öljyä + nokare voita (tai pihlaja-ruohosipulivoita)
1 rkl suolakapriksia, huuhdottuna
4 aurinkokuivattua tomaattia
2 rkl pihlajansilmuja
1 sitruunan mehu (ja kuorta)
2 rkl punaviinietikkaa
kasvislientä (n. 2 dl)
1 rkl hunajaa

ruohosipulisilppua

500g possun kuutiota (tai lapaa, miksei myös possunposkea)

Paista fenkoleihin pinnat öljyssä ja lisää sinne muutamia pihlajan silmuja paistovaiheessa. Kun fenkolit ovat ruskistuneet kauniisti molemmin puolin, viimeistele fenkolit nokareella voita ja muutamalla tuoreell pihlajannupulla (tai nokareella pihlajavoita). Siirrä fenkolit sivuun.

Jos laitat mukaan possua, paahda ne tässä välissä kauniin ruskeiksi ja kuten fenkolit, viimeistele pillajalla ja voilla. Laita kannelliseen pataan, lorauta sinne vähän nestettä ja tee päälle makupohja näin:

Laita sitten kuumaan pannuun tilkka öljyä ja paahda valkosipulit kuorineen kauniin ruskeaksi. Lisää loput pihlajannuput ja kaprikset, polkotut aurinkokuivatut tomaatit, sitruunan mehu, etikka, hunaja ja loraus kasvislientä. Lisääs ilputtua ruohosipulia, anna kiehehtaa. Jos teet possupataa; kaada makupohja possujen päälle ja hauduta uunissa 1,5-2 h kannen alla 180 astetta. Loppuvaiheessa kypsennystä lisää fenkolit joukkoon, lisää tarvittaessa kasvislientä ja anna hautua vielä n. 20 min.

Jos teet pelkän fenkolilisäkkeen, laita fenkolit makupohjaan ja anna hautua n. 20 min kannen alla liedellä malatalla tulella tai uunissa n. 180 asteessa.

Tarkista maku, lisää suolaa ja pippuria ja sekoita halutessa pastaan. 


maanantai 25. toukokuuta 2015

Bakfickan - lounaalla Gotlannissa

Yteistyössä Visit Sweden

bakfickan, gotlanti, ruotsi

Katselin illalla kamerasta valuvia kuvia Visit Swedenin järjestämältä viikonloppumatkalta Gotlantiin, enkä suoraan sanoen tiennyt mistä aloittaa.


Mietin myös, montako juttua Gotlannista oikeastaan kestätte, sillä en tiedä ymmärsikö isäntämme Jonaskaan täysin, millaisen määrän naisenergiaa hän sai pakattua yhteen minibussiin kutsuessaan mukaan retkelle minun lisäkseni Nannan, Hannelen, Jonnan ja Kiran.

bakfickan
Bakfickan on yksi niistä ravintoloista jotka ovat avoinna ympäri vuoden; omistajat asuvat saarella ja pieni, sympaattinen kuppila toimii myös paikallisten kohtauspaikkana.

Vai kuinkas luulette käyneen kun Jonas antoi meille täyden vallan "riittäväksi suunnitellun" aikataulun suhteen;

"Nyt naiset, saatte valita jäädäänkö tähän vaan nautiskelemaan vai lähdetäänkö katsomaan ..."

... Eikä me tietenkään jääty mihinkään.

bakfickan, lamppu
Gotlantilaisilla on silmää herkille, omannäköisille yksityiskohdille.

Mutta lopulta päätin aloittaa nämä pienet tarinani keskeltä reissua; lauantaipäivän lounaasta Bakfickanissa koska siihen tiivistyy mielestäni jotain tosi olennaista Gotlannista tänään. Ruuassa ja sisutuksessa paistoi mutkattomuus, rustiikkisuus, tuoreus, kevyellä kädellä taiottu herkkä romanttisuus ja vahva ylpeys omasta tekemisestä joka henki pienen saaren joka kolkasta.

Jollain lailla Bakfickan konkretisoi minulle juuri sitä hyvin säilynyttä ja taidolla modernisoitua suhdetta luontoon ja sen sesonkeihin; maahan ja mereen jonka armoilla saarelaiset ovat aina olleet, ovat tänään ja tulevat varmasti aina olemaankin.

Visby korkealta
Gotlanti herää muun saariston lailla juuri nyt kevääseen. Suloisten, pastellinväristen talojen, tuoksuvien tervattujen talojen ja vanhojen kivitalojen ohi kulkevien sokkeloisten mukulakivikatujen väleissä kasvaa puita kaikissa vihreän eri sävyissä. Kaikkialla kukkii voikukkia, belliksiä, tulpaaneita, syreenejä ja niittykukkia. Viileän, mutta jo leudosti puhaltavan merituulen ansiosta auringossakaan ei ole kuuma; viluisimmat meistä halusivat pitää takin päällä, minä kaivoin laukustani aurinkorasvaa nenänpäähäni. Maa tuottaa kohisten ruohoa lampaille ja ruokaa ihmisille. On herkin alkukesä saaristossa.

Gotlannissa tälle ensimmäisen sadon valmistumisen ajalle on ihan oma juhlansa; Primör premier, jota juhlitaan jokaisessa kuppilassa joka saarelta löytyy ja jota mekin pääsimme todistamaan. 

Bakfickanin ruoka on todella tuoretta, mutkatonta ja hyvin laitettua.

Eikä Bakfickan ole poikkeus tässä suhteessa. Se on perinteinen ravintola, jossa tarjoillaan paikan kuuluisaa klassikkokalakeittoa, joka olikin erinomaisen hyvää. Samoin hyvää olivat myös skagenröra sekä tuoreet, savustetut ja melkein makeat katkaravut jollaisia ei kyllä löydä Suomessa. Mutta; näin kevätsesongin aikaan ei tosiaan kannata pitäytyä vain klassikkoannoksissa. Paikassa on jotain leikkisää ja omistajien kädenjälki näkyy paitsi sisustuksessa myös ruokalistalla. Etenkin se näkyy niissä kauden vihanneksia hyödyntävissä annoksissa jotka ainakin nyt saivat ylistäviä arvioita.

Leikkisäkin voi olla herkkä ja kaunis kun osaa; kierrätyskattokruunu jääkiekkopelistä.

Mietin pitkään otanko meille suositellun kalakeiton vai uppopaistettuja kampasimpukoita kukkakaalipyreen, kapristen ja sellerin kanssa. Päädyin kalakeittoon, mutta Hannelen saatua eteensä edellämainitun annoksen sekä Jonaksen melkein liikuttuessa syödessään "kalaa ja kauden vihanneksia" saattoi useammankin kalasopansyöjän mieleen välähtää annoskateutta. :)

Tuoretta parsaa, retiisiä, porkkanaa, ramslökiä ja pekonimurua sen kalan ja hollandesen kanssa.

Ja niille jotka jaksatte kuunnella, kerron vielä tässä lähipäivinä parsoista, lampaista ja puutarhakahviloista - ainakin. Niin, ja huokailen todennäköisesti muutaman otteeseen miten oikeastaan haluaisin Gotlantiin uudelleen syksyllä, kun on tryffelijuhlien aika.


Matkan tarjosi Visit Sweden. Tunnelmia reissusta voi kurkkia jo salaa instasta: #gotlandfoodtour

perjantai 22. toukokuuta 2015

Possun jauhelihasalaatti mallaspossusta


Bongasin tuossa taannoin twitterissä jaetun huhuilun että Kaartilan mallaspossu hakee pilottitoimituksiin kiinnostunutta porukkaa. Googlesin nopeasti että mikäs tämä tämmöinen herkullisen kuuloinen possu on ja tilasin meille kotipaketillisen hitaammin kasvatettua, juomatehtaan maltaalla kasvatettua possua.


Hintaa possulle tulee keskimäärin noin 14 e per kilo (kotipaketti 280 eur jossa lihoja n. 20kg), eli tehotuotetun sian hintoihin tällä ei pääse, muttei liene tarvettakaan kun possu on saanut kasvaa rauhallisemmin ja lihakin on erinomaisen maukasta. Possussa on aavistuksen pähkinäinen ja pehmeä maku ja liha on paljon kiinteämpää. Olin suorastaan hämmästynyt muuten miten vähän siitä irtosi rasvaa kun ruskistelin jauhelihaa;yleensä puhdas possunjauhis tuottaa aika lailla rasvaa pannuun. Nyt sain lorauttaa pannuun vähän öljyäkin eikä pannussa ollut yhtään liikaa rasvaa.


Salaatista tein rustiikkisen; leikin kevään villivihreillä ja keräsin rannalta mäkimeiramia, ruohosipulia ja penkistä ensimmäisiä viininsuolaheiniä.


Lisäksi paahdoin uunissa kurpitsaa ja lehtikaalia rapsaksksi ja tein kukko-oluen mäskiin leivotusta limpusta krutonkeja.



Jos haluaa, salaatin oheen voi tehdä peston kaltaisen kastikkeen öljystä, ruohosipulista, mäkimeirasmista, sitruunasta ja hunajasta. meillä ei ollut ellaista, vaan pirskotin salaatin päälle vaan kaikkia edellä mainittuja aineita erikseen. Hyvä niinkin, mutta ehkä kastike olisi tavallaan sitonut settiä vielä paremmin yhteen. Joka tapauksessa erinomaista herkkua tosi simppelillä tavalla. Jauheliha taipuu myös salaatiksi.

Mallaspossusalaatti 

Paketti pinaattia
iso nippu viininsuolaheinää tai suolaheinää
(kevätsipulia) 
ruohosipulia
mäkimeiramia
lehtikaalia, revi kova ranka pois lehdistä
kesäkurpitsaa

500g mallaspossun jauhelihaa
suolaa
pippuria

vahaa leipää tai Krutonkeja

hunajaa
sitruunan mehua
öljyä
koristeluun ruohosipulia ja mäkimeiramia ja mintun lehtiä (halutessa chiliä)

Huuhtele kaikki vihreät ja kuivaa huolellisesti.

Laita uuni kuumenemaan 180 asteeseen ja lohko kurpitsa ohuiksi siivuiksi. Laita uunipellille yhteen kerrokseen ja pirskota vähän öljyä ja suolaa päälle. Jos laitat samalla kaalit kurpitsojen päälle, paahda vihanneksia ensin n. 5-8 min kiertoilmalla ja tarkista sitten lehtikaalien tilanne. Ne palavat näin kuumassa helposti joten ota ne pois heti kun tuntuvat rapsakoituneen.

Laita sitten kiertoilma pois ja lisää lämpä 200 asteeseen. Käännä kurpitsat ja paahda kunnes ne saavat kauniin värin. Nosta sivuun.

Uunin ollessa kuuma voit tehdä krutongit vanhasta leivästä. Hiero pari päivää vanhaa leipää halkaistulla valkosipulin kynnellä, kuutioi ja pyöritä vähän öljyä ja suolaa sekaan, paahda uunissa 200 astetta kauniin väriseksi n. 10 min. Sekoita krutonkeja paistumisen aikana.

Kun krutongit ja muut paahtuvat voit ruskistaa jauhelihan erissä.  Mausta jokainen erä suolalla ja pippurilla sekä lopuksi vielä ruohosipulihakkeluksella.

Kokoa salaatti: laita alle pinaattia ja viininsuolaheinää ja jos käytät kevätsipulia, silpua myös sitä salaattipohjaan. Lisää riivittyjä yrttejä.

Sekoita jauheliha, kurpitsasiivut ja krutongit kulhossa. Pirskota sekaan hieman juoksevaa hunajaa, suolaa, pippuria ja sitruunaa sekä halutessa leikatun ruohonmakuista, hyvää oliiviöljyä.

Kaasa jauheliha-leipäseos salaatin keskelle, koristele yrteillä ja kaalisipseillä ja tarjoile heti hyvän Rose- viinin kanssa ulkona. Halutessa voit tehdä blenderillä vielä tarjolle yrttisen kastikkeen ruohosipulista, mintusta, mäkimeiramista, öljystä, hunajasta ja sitruunasta.

maanantai 11. toukokuuta 2015

Äitienpäivä 2015; sitruuna-rosmariiniglaseerattua mallaspossua, nokkosrisottoa ja kaalisipsejä


Jos joku nyt sattuisi kysymään minulta äitienpäivän merkityksestä, todennäköisesti vastaisin näin kolmannen äitienpäiväni jälkeen jotain samanlaista kun äitini minulle joskus; "Kyllähän se on eniten teitä lapsia varten" :)

I odotti äitienpäivää silmät loistaen. Joka ikinen aamu hän näytti hämmentyneeltä, innostuneelta ja päättäväiseltä laskiessaan pienenpienillä, maailman ihanimmilla pehmeillä lapsensormillaan; "Äiti, nukuimme yhden yön ja enää on KOLME yötä ÄITIENPÄIVÄÄN!" ja sittemmin kaksi, yksi ja "Äiti - TÄNÄÄN ON ÄITIENPÄIVÄ!".

Mökin kapista löytyivät viimeiset tutit ikuistin kuvaan ja pientä ylpeyttä sekä haikeuttakin tuntien laitoin roskikseen. Saaristobeeb, josta on tullut jo iso poika :)

En tiedä odottiko I edes joulua samanlaisella hehkuvalla innolla. Oli niin Vaikeaa (tm) pitää kerhossa tehty ja isin kanssa huolella piilotettu "salaisuus"; itsetehty lahja äidille.

Ja I speksasi juhlia; "Äiti, sitten teemme kakun ja sitten tulee vieraita ja nautimme kaikki Sinun kakkuasi!" Sillä niinhän tehdään syntymäpäivilläkin. Ja vaikka ensin jouduin tyynnyttelemään vierasintoa, sillä olimme saaristossa eikä vieraita ollut suunnitteella,  lopulta kuitenkin kävi niin kuin I toivoi. Lopulta nimittäin saimme pienen onnenkantamoisen johdosta äitienpäivälounaalle vieraaksemme V:n äidin, Riitan ja pääsimme kaikki nauttimaan I:n rakkaudella tekemästä äitienpäiväkakusta.

Karamellikuorrutettuun kakkuun laitettiin sisään muussattua mango-banaanisosetta ja passionhedelmää sekoitettuna mascarponesta ja pehmeästä rahkasta sekoitettuun tahnaan.


Ja I leipoi äidilleen kakun ja ylpeänä kertoi Riitalle että "Minä leivoin ja äiti auttoi". :) Ja todentotta; pieni vauvani vatkasi kananmunia sokerikakkupohjaan, keitti kinuskia kakun päälle ja koristeli kakun kalalla, lampaalla ja merikäärmeellä. :) Ja mikä paras onnenkantamoinen kaikista - sattumien summana I:n askartelema pieni, maalattu rasia oli sydämenmuotoinen kuten kakkukin. :)

Mallaspossun paisti, jota hierottiin valkosipuli-mustapippuri ja suola"tahnalla" ja valeltiin sitruunaisella glazella...

Ja siinä kun I kokkasi kakkua, äiti pyöräytti keväisen lounaan. Ja myönnän auliisti; menin juhlan kunniaksi ihan itsekkäällä linjalla. :) Minulla nimittäin oli juuri ostettua Kaartilan Mallaspossun paistia jääkaapissa ja koska olin kokeillut saman possun jauhelihaa jo edellisen päivän lounaalla (palaan tähän vielä myöhemmin) tiesin, että se possu on laadukasta ja maukasta lihaa.


Enkä minä voi vastustaa possua tahmaisenmakeassa kastikkeessa; paljon sitruunaa, hunajaa ja valkoviiniä, hieman tummaa siirappia, rosmariinia ja karamellisoitunutta valkosipulia. 

Mutta! Ole erityisen huolellinen pannua uunista nostaessa sillä kömpelömmän käsissä painava possu saattaa keikauttaa silikonisen pannulapun sisällä pannua niin, että liemet pääsevät valahtamaan lattialle. No, onneksi jotain jäi posun päällekin valeltavaksi, mutta voitte vaan kuvitella miten manasin ja melkein itkua tuhersin kun pannu keikkasi ja ainakin puolet liemestä meni hukkaan. Eli mielellään kaksin käsin kiinni pannusta, vaikka siinä olisi vaan yksi varsi. :)


Lisäkkeeksi keksin tehdä risoton, jonka maustoin hortalla; V kävi poimimassa kauneimmat nokkoset ja ruohosipulit kallioilta. Nokkoset blanchasin Marttojen ohjeella vain nopeasti kuumassa vedessä, jäähdytin ja leikkasin lopuksi silpuksi.  

Risotto jonka maustoin nokkosella ja ruohosipulilla sekä sitruunassa maustuneella, karamellisoituneella valkosipulilla.
Risottoon laitettiin sitruunankuoren, hortan ja kanaliemen lisäksi myös niitä possun kanssa karamellisoituneita valkosipulin kynsien pehmeitä sisuksia. Ne ovat kertakaikkisen ihania; makeita, sitruunaisia ja aromaattisia. Lisäsin niitä yksi kerrallaan, lopulta kolme. Sillä minulle tällaisen ruuan kokkaus on maistelua, maistelua ja maistelua. Ja sitten lopetetaan kun on juuri sopiva.

Nokkosta kannattaa oikeasti käyttää; itsellänikin on mennyt monta vuotta suunnitellessa ja oikeasti se on tosi raikasta, paljon pinaatinkaltaista ja täysin ilmaista ihanaa villivihreää. Poltteisuus häviää kun nokkosen nopeasti kastaa kiehuvaan veteen tai kuivaa kuivurissa. Ja kuulemma sen dippausveden voi käyttää hiustenhoitoon (pitäisi lisätä kiiltoa) tai ravinneliuoksena kukkapenkille. Eli ei viemäriin vaan hyötykäyttöön!

Paahdettua lehtikaalia ja kesäkurpitsaa sekoitettuna jääsalaattiin

 Lehtikaalia paahdoin "sipseiksi" ekaa kertaa uunissa. Olen paahtanut ruusukaaleja ennen ja osasin kuvitella niiden olevan hyviä mutta itsekin hämmästyin miten helppoa se on! Levitin ensin pellille kesäkupitsaviipaleet paahtumaan, pirskotin hieman öljyä päälle, paahdoin ne melkein valmiiksi ja ripotin sitten huuhdotut I:n ruodeista nyppimät lehtikaalipalat pellin päälle. Sipsit syntyvät siinä ihan itsestään vähän rapiassa viidessä minuutissa. Ihan mielettömän helppoa ja mahtavan makuista. I rakastui lehtikaalisipseihin täysillä ja olisi syönyt niitä ihan pohjattomasti.


Kaikki maut kävivät minusta tosi hyvin yhteen; jotenkin puhdasta, herkullista ja salaatin kanssa tarjottuna paahtuneen syvänkin makuista maalaisruokaa. Ja vielä kun possulle vähän valutti sitä pannuun jäänyttä sitruunakastiketta niin vot. Käytin risoton ja possun tekoon Jamekin rieslingiä ja kuulemma se kävi erinomaisesti myös ruuan kanssa; minä jätin tällä kertaa viinin välistä sillä ajoin kotiin.

Mutta sellainen oli meidän äitienpäivämme; hitaan aamun paijauksista ja halauksista lounaan kautta hieman haikeina kotiin, sillä keväinen luonto kutsui seireenien lailla luokseen kauas merelle ulkomerelle mis ei maata näy. :)

p.s. ohje on summittainen sillä tein maistelemalla enkä mitannut MITÄÄN. Mutta minusta se sopii tällaisen ruuan valmistukseen, eikä haittaa vaikka köksän kädenjälki näkyy mauissa. Ja kun koko suku on täynnä toinen toistaan taitavampia kotikokkeja, sehän se hyvän ruuan nautinnollisin elementti oikeastaan on.

Possua sitruunalla ja rosmariinilla

Suolarubiin
1 sitruunan kuori
2 tl mustia pippureita
2 valkosipulin kynttä siivuina
n. 3 tl maldonia tai muuta löysästi pakkautuvaa suolaa. Tavallista hienoa merisuolaa käyttäisin 1,5 tl

n. 500-600g possun paisti (mallaspossua meillä)
keittiönarua

Pannuun
voita
2 salvian lehteä
valkoviiniä
2 sitruunan kuori ja mehu
n. 5 isoa valkosipulin kynttä kuorineen
n. 0,5-0,8 dl hunajaa
n. 3 rkl siirappia
0,5 dl sokeria
3 pientä oksaa rosmariinia (2 isoa ja tuuheaakin riittää) 
suolaa
mustaa pippuria


Hiero morttelissa (tai bamixin maustekipossa) suolarubin aineet yhteen. Tee possuun pieniä koloja veitsen kärjellä ja tunge rubia lihan sisään, jolloin sitruuna ei pala possuun pintoja paistettaessa.

Sido possu söpön muotoiseksi (kun muoto on tasainen myös kypsyminen on tasaisempaa) ja paista kuorellisten valkosipulien kanssa voissa, kuumalla pannulla kauniin väriseksi.

Tarvittaessa nosta ruskistuksen lopuksi valkosipulit ja possu hetkeksi syrjään, puhdista pannu ja laita pannuun uusi pala voita jos ruskistuksessa voi palaa ihan mustaksi.

Kun voi on sulaa ja kiehunut  laitoin pannuun salvian. Sitten nostin possun ja valkosipulit takaisin ja lisäsin n. puoli pulloa valkoviiniä. Lisäsin myös muut pannuun tulevat aineet. Sitten valelin possua redusoituvalla kastikkeella kunnes se alkoi olla minusta hieman siirappista ja tarttui possun pintaan. Maistelin kastiketta myös koko ajan ja tuunasin sokerin ja suolan kohdilleen. Samaan aikaan (possun kastikkeen keittyessä) paahdoin 200 asteessa kiertoilmalla uunissa ne kesäkurpitsata ja kaalisipsit. Sitten otin kaikki sivuun ja laskin uunin lämmöt n. 125 asteeseen possua varten.

Kun possu on uunissa ehtii tehdä risoton. Siihen en anna tarkempaa ohjetta; mentiin muuten perussetillä, mutta käytin risoton maustamiseen niitä possun kanssa meheviksi hautuneita valkosipuleita sekä luomusitruunan kuorta. Kun risotto on valmis, siihen sekoitetaan blanchattu pilkottu nokkonen sekä ruohosipulihakkelusta ja iso pala voita.

Ei se ainakaan alikypsää ollut, ehkä vähän yli.
Possun otin pois kun sisälämpö oli n. 66 astetta (HK neuvoo possun sisukan kanssa 68 asteeseen mihin vähän tähtäsin)  ja se nousi kuumalla pannulla vetäytyessään vielä aika paljon; yllättävänkin paljon. Ihan hyvää mutta olisi minusta saanut olla vähän mehevämpää joten joko se olisi pitänyt ottaa ulos vielä aikaisemmin tai antaa vetäytyä leikkuulaudalla. Treeni jatkuu, hitsi possun "fiinimpi" kokoliha on haastavaa. (Missä on mun sous vide!?) ;)

Tarjoa ruoka possun paistoliemien kanssa ja Jamek ei ole huono! ;)

perjantai 8. toukokuuta 2015

Arvomme ihkauuden Philipsin pastakoneen! :)

Kaupallinen yhteistyö Philips


Nyt olisi kivoja uutisia viikonloppuevääksi! Nimittäin tässä blogissa ei ihan hirmuisen usein arvota, mutta kun arvotaan arvotaan näemmä kunnolla :) Philipsiltä lupasivat nimittäin että saan arpoa teidän kaikkien kesken toisen, ihan uuden pastakoneen. Näin pääsette tekin kokeilemaan oman tuorepastan pyörittämistä helpoimmalla tietämälläni tavalla. :)

Tämä on mainoskuva laitteesta. Mutta samalta se silti näyttää ja jauhoakin on oikeasti vähemmän ympäriinsä ;) 
Laite on minusta tosi kätevä, käyttö on ollut helppoa ja tosiaankin se tekee myös taikinan. Tarkemmin voitte lukea pastakoneen käyttökokemuksiamme tästä jutusta


Myös muualla on kirjoitettu laitteesta (linkitän tähän bongaamani postaukset): 

Kaikki äitini reseptit - Nannan postaus sisältää mm. pennejen tekemistä
Hellan ja Viinilasin välissä - Johanna kirjoittaa gluteenittomasta pastasta 
Habanero Kitchenin postaus jossa esitellään itse laite ja speksit

Arvontaan voi osallistua jättämällä kommentin tämän jutun kommenttilootaan; mielelläni kuulen minkä pastan tekisitte HETI paikalla jos voittaisitte laitteen? :)

Tässä meikäläisen ruis-fenkolispaghettia. 

Arvontaan osallistuvat kommentit on jätettävä viimeistään ennen arvontaa joka suoritetaan juhlallisesti Torstaina 21.5 klo 12:00 (suomen aikaa) jälkeen. Kaikki ennen tätä kommentin jättäneet osallistuvat arvontaan. 

Jättäkää arvontaan jokin nimimerkki, yhteystieto tai tunniste jolla voittajan tunnistaa muista arvottavista tai saa jopa lopulta kiinni; ellei voittajaa tavoiteta kolmen vuorokauden kuluessa arvonnasta, arvonta suoritetaan uudelleen Maanantaina 25.5 muiden aiempaan määräaikaan  (21.5 klo 12:00) mennessä kommentin jättäneiden kesken. 

Ei muutakun arpaonnea kaikille! :)


Pastakoneen arvontaan lahjoitti Philips. 

tiistai 5. toukokuuta 2015

Bavette; vahva suositus jos saatte käsiinne jostain

bavette

Olen ollut aika innoissani, että kaupoista alkaa löytyä muitakin naudanpaloja kuin pelkkää sisukkaa ja entrecottia. Ensin alkoi näkyä picanhaa, sitten ribsejä ja nyt enenevässä määrin flanksteakia; kaikki paloja joissa parhaimmillaan on makua paljon perussisäfilettä enemmän. Lisäksi kaikki ovat lihoja jotka sopivat joko kuumaan grilliin tai bbq - savustimeen.

bavette, salmensuu

Mutta viime kesän suurin grilliyllättäjä oli flankin yläpuolelta ja kyljysrivin alta leikattava Bavette. Bavette (jota Flap steakiksikin kutsutaan) on Flankin tapaan erinomaisen maukas pala eläintä joka rakastaa kovaa tulta. Me löysimme Bavettea Salmensuun Hereford - tilalta viime kesänä ja grillasimme sitä pariin otteeseen. Ja vaikka me vaan iskimme sen tuleen ja suolasimme sekä pippuroimme (emmekä marinoineet eikä mitään) niin oli ihan sairaan mureaa ja hyvää lihaa.

En olisi uskonut että se olisi niin pehmeää ja suussasulavaa kuin se oli. Ihan halpa pala ei kyllä ollut; mutta ilmeisesti muistan hinnan vähän yläkanttiin sillä tämän hetken hinnastossa näyttäisi olevan kolmenkympin alta sekä flank että bavette.

Minusta on tavattoman kiva, että kotimaisilla pienillä lihatiloilla aletaan leikata lihaa muutenkin kuin perinteisiin vakumikappaleisiin. Nuo erikoisemmat palat kun kaupassa harmittavan usein ovat jotain brassilihaa. Minusta tämä Salmensuun yritteliäisyys laatulihojen leikkaamisessa on Enemmän Kuin Tervetullutta ja tulevana kesänä lupaan taas silmä kovana tarkkailla Niittulan pakkaamon perjantaivalikoimaa myös sen lihapuolen suhteen. Toivottavasti ehditään tilallekin asti käymään, sillä siellä on vielä enemmän valikoimaa.  

Sillä jostain syystä Suomessa isommat lihajalostajat eivät juuri kotimaisella, erikoisemmin leikatulla (laatu)naudalla markkinoi. Se jos mikä on minusta sääli, sillä todistettavasti Suomesta saa myös hyvää Bavettea, flankkia ja varmasti muutakin jos vaan joku leikkaa ja myy. Lisäksi kun paljon puhutaan siitä, että monet tuottajat haluaisivat tehdä eläintenpitoa vähän pienemmässä mittakaavassa niin mikä muu sen mahdollistaisi paremmin kuin profiilin nosto jauhelihasta T-bone steakiin, Bavetteen, Flankkiin, Picanhaan, briskettiin ja muihin laatupaloihin. Voisipa joku oikein Ihana Sekopää (tm) laittaa jonkun ilmakypsytyskaapinkin lihapuotiinsa. Ainakin pk-seudulta löytyisi väkeä joka sitä osaisi arvostaa.

Toivon kovasti että tuottajat löytävät toisista pienistä yhteistyökumppaneita jotka voisivat myydä lihaa ulos samaan tapaan kuin vaikka se Niittulan pakkaamo Sauvossa Salmensuun osalta; jännempiä paloja suoraan kuluttajille. Sillä se on sellainen väli, johon me laatutietoiset (ja eläinten hyvinvoinnistakin kiinnostuneet) kuluttajat voimme päästä kiinni, ostaa hyviä tuotteita järkihintaan, pitää niistä melua ja ehkä samalla parantaa myös sen pientuottajan asemaa tässä suuruuden ekonomian maailmassa. Nojoo, menipäs taas henkeväksi. Mutta Bavette on hyvä liha, siitä ei pääse mihinkään.

Ostakaa Bavettea, Bavette on hyvää.

maanantai 4. toukokuuta 2015

Uppopaistettua luomusitruunaa, polentaa, rucolapestoa ja lammasta tai labnehia


Jos jollakulla jäi jemmaan munkinpaistorasvaa, niin ehdotan että teette siinä uppopaistettua luomusitruunaa. Idea on pummattu alunperin Ottolenghin kirjasta Plenty More jossa uppopaistettu sitruunasiivu koristi Kashajauhosta tehtyä "polentaa" ja paahdettua kurpitsaa. Mutta en ole löytänyt sellaista Kashajauhoa mistään, joten tartuinpa lopulta polentaan.

Mutta se sitruuna on se varsinainen juttu tässä; kun ohuita luomusitruunan siivuja uppopaistaa, saa aikaan jotain todella herkullista, hieman bitteriä ja kokeilemisen arvoista. Eikä näitä sitrunasiivuja haittaa lainkaan jos munkkirasvasta nyt sattuisi tarttumaan hieman kardemumman ja vaniljan nuotteja siihen sitruunaan.

Olen tarjonnut näitä lohen kanssa ja viikonloppuna savustimme lampaanpaistin, joka näkyy tuossa kuvassa. Mutta tuumasimme mieheni kanssa että ehkäpä labneh olisi se täydellisin kaveri tuohon settiin. Niin tai näin, kannattaa kokeilla ja tehdä muutama ylimääräinenkin siivu; herkullisia!

Polenta syntyi ihan kasvsliemeen tehtynä ja lopuksi lisäsin tietysti ison klimpin voita. Rucolapestoon käytin rucolan, öljyn ja valkosipulinkynnen lisäksi hieman timjamia sekä hunajaa ja sitruunanmehua makujen tasapainottamiseen. Ottolenghi seisottaa uppopaistotaikinaa jostain syystä 45 min jääkylvyn päällä; oletan että se tekee taikinasta ohuempaa ja siten sitruunoihin tulee ohuempi ja tasainen kuori. En jaksanut seisotella taikinaa, mutta käytin kyllä jääkylmää kuplavettä (tai olutkin käy) ja sitruunoista tuli ihan hyvä.

Sinänsä tosi simppeliä ruokaa joka syntyy vaikka jämistä, mutta jonka tuo sitruuna kruunaa.

Hyvää maanantaita!

Uppopaistettua sitruunaa (taikina riittää n. 1-2 sitruunan upopaistoon)

öljyä uppopaistamiseen

35g puolikarkeaa vehnäjauhoa
25g maissijauhoa
75 ml jääkylmää soodavettä
(jäätä)
suolaa ja pippuria

Sekoita jauhot keskenään, Lisää jääkylmä kuplavesi ja sekoita. Halutessa anna seistä jääkylvussä 45 min.

Kuumenna öljy 160 asteeseen. Leikkaa sitruunasta n. 3 mm paksuja siivuja, pyöräytä ne taikinassa ja uppopaista kunnes kauniin värisiä. Nosta kuivumaan talouspaperille ja mausta suolalla ja pippurilla. Tarjoa osana annosta jossa on jokin ihana, pehmeä elementti kuten polenta.

Rucolapestoon
1/2 pkt rucolaa huuhdottuna
n. 2 rkl tuoretta timjamia silppuna
1 pieni valkosipulin kynsi
n. 1 dl öljyä

maustamiseen
1 tl Italian metsähunajaa
1/2 sitruunan mehu
ripaus suolaa

Blenderissä, sauvasekoittimella tai muulla silppurikipolla tee rucolasta, valksoipulista öljystä ja timjamista tasaista tahnaa. Lisää hunaja ja tasaa maku sitruunanmehullaja suolalla. Voit tarvittaessa lisätä myös timjamin lehtiä vielä.

Tarjoa labnehin, polennan ja rucolapeston kanssa.