Libanonilainen sitruunakana

Tämä on nyt ihan Priscan "syy". Mun somekuplaani tulvahti Priscan suosittelemana Cafe Rougen libanonilainen sitruunakana ja siitä päätellen millaisen pakkomielteen minä pelkästä kuvasta sain, en ihmettele että se oli jo aikaa sitten myyty lopuun. Mutta onneksi meillä oli pieni broileri jääkaapissa ja kiitän kauniisti ideasta kaikkia syyllisiä. ;) Olipas herkullista ja tästä tulee taatusti meidän keittiöön uusi klassikko!

Kanasta tuli ihanan monikerroksisen sitruunaista. Tämä on oma sovelmani kaikista niistä monista resepteistä joita löysin netistä. Eli pahoittelut jos ollaan kaukana autenttisesta. Maku oli kuitenkin hurmaava; sitruuna, oliivi ja valkosipuli loivat ruokaan paahtuneen, suolaisen ja raikkaan sävyjä. Maku on vielä rikkaampi kun kanan kanssa tarjotaan valkosipulimanjoneesia. Ihan must have lisuke!

Huomionarvoista on myös, että meillä miehet eivät ole niin perunoiden perään, mutta kun ne saavat makua paahtuneesta valkosipulista, kanasta, mausteista ja yrteistä, pelti oli kutakuinkin tyhjä illallisen jälkeen. Ihanan simppeli herkkuruoka illallispöytään.

Mausteet sekoitetaan kevyeksi marinadiksi jota hierotaan kanan ja perunoiden pintaan

Alla määrät niinkuin ohjeen tein mutta ensi kerralla laitan vielä enemmän suolasitruunaa - se on niin hyvää ja olisi voinut maistua jopa reippaammin. Joissain ohjeissa mukana oli myös shalottia ja sitäkin voisi vähän lisätä perunan kanssa. Toinen juttu joka pitää tehdä, on ripottaa päälle lopuksi marokonminttua tai jos sitä ei ole saatavilla, kuivattua minttua mausteseokseen. Ihana viikonloppuruoka, jos teillä sattuu olemaan kotona perunoita, broileri ja sitruuna. Ruuan saa helposti riittämään myös isommalle joukolle jos perunan määrää lisää.

Mukaan voisi lisätä myös shalottia, koko komeus paistetaan uunissa kypsäksi

Ihanaa, herkullista ja levollista viikonloppua koululaisille ja heidän vanhemmilleen. Hengähdetään viikonloppuna - ensi viikko menee taas paremmin.

Libanonilainen sitruunakana (n. 3-4:lle)

1 broileri avattuna (voit myös käyttää koipireisipaloja)
1 valkosipuli (1 iso tai kaksi pientä)
6-8 oliivia
n. 0,5 dl oliiviöljyä

1,5 tl kurkumaa
2 tl korianteria
2 tl jeeraa
1 tl timjamia
2-3 oksaa rosmariinia

1/2 pientä suolasitruunaa (Voi lisätä kokonaisen tai enemmänkin, maun mukaan)
1 luomusitruuna

n. 6 perunaa (mulla oli viisi - noin kaksi per ruokalija, lapselle riitti yksi)
(shalottia)

suolaa
pippuria
minttua (mulla oli vaan timjamia, mutta ensi kerralla!)

Avaa kana (ohjeen kuvineen kanan avaamiseen löydät tästä jutusta), halkaise valkosipuli ja aseta se pellille leikkauspinnat alaspäin. Poista oliiveista kivet, sekoita oliivit, oliiviöljy ja kuivat mausteet keskenään.  Poista suolasitruunasta hedelmäliha ja pilko kuori pieneksi silpuksi. Lisää mausteseokseen. Raasta sitruunan kuorta mausteseokseen ja siivuta sitten sitruuna seoksen sekaan. Painele hedelmälihaa niin että saat öljyn sekaan happoa.

Hiero kanan pintaan mausteseosta ja sitruunasiivuja. Laita kana uunipellille.  Pese ja pilko perunat isohkoiksi suupaloiksi. Pyöritä sitten perunat vielä maustekulhossa ja lisää niihin suolaa. Voit lorauttaa perunoille hieman öljyä jos mausteista marinadia jäi tosi vähän.

Levitä sitten perunat pellille kanan ympärille, ripota kanan päälle vähän suolaa  ja pippuria ja paista n. 180C 35 min ja lisää lopuksi lämpöä 220C jotta perunat saavat väriä ja kanan nahkaan tulee karamellisaatiota. Kanan koosta riippuen kypsennykseen menee 40-50 min, mun kana oli tosi pieni ja se kypsyi 40 min.

Kun kana kypsyy tee sillä aikaa lisäksi valkosipulimajoneesia (majoneesin teko-ohje täällä) mausta majoneesi 1-2 kynnellä valkosipulia, ripauksella raastettua sitruunankuorta sekä hunajaa ja suolalla.

Lopuksi puristele valkosipulin kynnet puolikkaista pellille ja sekoita niitä ja paistinliemiä perunoihin. Koristele kana ja perunat mintunlehdillä. Tarjoa valkosipulimajoneesin kanssa.

Yotamin nopeutetut munakoisot

Vaikka mussa asuu edelleen semmonen projekteihin innostuja ja fiiliskokkaaja enkä varmaan koskaan siitä eron pääse, olen vuosien varrella oppinut että muutama helppo ruoka arkeen kannattaa varata. Niinkun niin monella muullakin, mulla yksi niitä helppojen ruokien lähtöjä on jauheliha. Tällä kerta se oli HErrakunnan karitsaa joka jäi käsiin Leppävaaran Rekosta. 

Olin selaillut Sami Tamimin ja Yotam Ottolenghin kirjaa Jerusalem ja bongannut siitä pyhäinpäiväksi reseptiikkaa. Koska rakastan munakoisoja, resepti täytetyistä minakoisoista jäi tietty sitten mieleen. Ainoa ongelma oli vaan, että tässä reseptissä munakoisoja haudutettiin lopuksi 1h 50 minuuttia folion alla. Varmasti maut vielä kehittyvät siinä folion alla ja jonain viikonloppuna taatusti kokeilen sitäkin, mutta nyt oli arki ja ruoka tarvittiin pöytään mieluummin nopeammin kuin hitaammin. Lisäksi kaikki aineet olivat kyllä jo sinänsä kypsiä. 

Pikaversiossa kiehutin kastiketta hieman jotta maut pääsevät muodostumaan. 

Minusta ohjeen kulmakiviä ovat 1) munakoisojen pehmentäminen uunissa, 2) jauhelihaseoksen maustaminen ja 3) kastike, joka tuo tehokkaasti makua myös munakoison lihaan. yotamin ohjeessa kastike saa mehustua ja maustua sekä redusoitua folion alla, mutta meikäläisen nopeutetussa versiosas mittasin kastikeaineet kippoon ja iehutin niitä hiljaisella tulella muutaman minuutin, jolloin kanelitangoista irtosi makua. Lisäksi kun sattui olemaan, lisäsin pisaran appelsiinikukkavettä ja hieman hunajaa kastikkeeseen. Lopputulos oli ihan erinomainen. 

valmiin ruuan voi koristella vielä tuoreella persiljalla. Jos on kova nälkä ja monta ruokailijaa, oheen sopii riisi, bulgur tai vaikka polenta. Meille kolmelle annos riitti hyvin sellaisenaankin pääruuaksi ja vähän jäikin. 

Lampaalla täytettyjä munakoisoja (Nelleversio, jos tarjoat ruuan salaatin tai riisin kanssa yksi puolikas riittää per nenä.) 

2 suurta munakoisoa tai kolme-neljä selvästi pienempää. 

n. 6 rkl oliiviöljyä 

1 rkl jeeraa (paahdettuna, sitten jauhatus) 

1 1/2 rkl paprikajauhetta (ei-tulista) 

1 rkl kanelia 

2 sipulia hienonnettuna

n. 500g karitsan jauhelihaa

50g pinjansiemeniä

vajaa ruukullinen/ pienehkö nippu lehtipersiljaa, maun mukaan 

n. 1 rkl doppiota tai tomaattipyreetä 

n. 2 rkl  sokeria / hunajaa

150 ml vettä 

1/2 sitruunan mehu 

1 tl tamarinditahnaa tai peukalonpään kokoinen palanen tamarindilevystä hienonnettuna

3 kanelitankoa

(pisara appelsiininkukkavettä) 

suolaa ja pippuria 

Kuumenna uuni n. 200 C

halkaise munakoisot ja laita ne astiaan leikkauspinta ylöspäin. Voitele oliiviöljyllä, mausta suolalla (n. 1 tl)  ja pippurilla ja paahda uunissa n. 20 min tai kunnes ovat kypsentyneet ja ruskistuneet pinnastaan hieman. 

Kun munakoisot ovat uunissa, paahda ensin jeeraa pannussa ja jauha se sitten. Paahda myös pinjansiemenet valmiiksi ja laita syrjään. Sekoita jeera, paprika ja kaneli keskenään. 

Laita sitten pannuun oliiviöljyä ja kaada puolet mausteista pannulle ja lisää silputtu sipuli. Sekoita ja anna sipulien hieman ruskistua keskilämmöllä. Kypsennä sipuleita noin 8 min. 

Lisää sitten lammas ja anna lampaan paistua. Lisää sitten pinjansiemenet, tomaattipyree ja persiljahakkelus. Lisää myös teelusikallinen sokeria tai hunajaa ja mausta täyte suolalla (n. 1 tl) ja pipppurilla.

Sekoittele täytettä ja anna sen kypsyä noin 8 min lisää. 

Kun täyte kypsyy mittaa pieneen kattilaan vesi, loput mausteet, tamarindi kanelitangot, hunaja ja appelsiininkukkavesi. Mausta n. 1/2 tl suolaa. Anna kiehua hiljalleen kunnes tamarindi sulaa kastikkeeseen. Maista ja lisää situunan mehua oman maun mukaan. Tarvittava määrä riippuu myös sitruunan hapokkuudesta. Tasaa kastikkeen maut suolalla, hunajalla ja sitruunalla sopivaksi.   

Ota sitten munakoiso ulos uunista. Viilsin hieman munakoison lihaa pinnasta pikaversiossani jotta maut imeytyisivät nopeammin. Varo rikkomasta kuorta. Täytä sitten munakoisot täytteellä, kaada kastike munakoisojen päälle. 

Jos on paljon aikaa, tässä kohtaa kipon voi folioida tiiviisti ja antaa muhia lähemmäs 2h 175C tai voit laittaa muakoisot 200C uuniin vartiksi, kunnes kastike on hieman haihtunut ja kun munakoiso ei ole enää polttavan kuumaa, syödä pois. 

Lammasta ja teetä - ylikypsänä tai ei; lammasjumppaa viime vuodelta

Yhteistyössä Big Green Egg

Kuten taisin jo joskus mainita, Sumac on rantautunut keittiöömme viime kesänä. Kyseessä on siis hieman limen kuoren bitteriä makua muistuttava punainen jauhe, jossa on samalla ikäänkuin punaista marjaa ja parfyymisuutta. Sitä käytetäään Pohjois-Afrikan alueen keittiöissä yhtenä perusmausteena. Yleensä sitä ei ihan normisupermarketissa näe, mutta tiedän että Parhiala ja Punnitse & Säästä aikanakin pk-seudulla myy sitä.

Persiana - kirjassa on upea, lampaalle tarkoitettu mausteseos jota olen modannut moneen otteeseen

Monesti tuolla alueella mausteseoksiin tulee juurevuutta jeerasta, hapokkuutta sumacista, raikkautta yrteistä ja parfyymisuutta ruusun- tai muiden kukkien terälehdistä. Persiana - kirjassa on yksi mausteseos, johonka jotenkin jumitin viime kesänä.

Tässä kuvassa on loppukesän aamuvalo josta en meinaa saada silmiäni irti. Oi Ihana Elokuu... Lampaan rinta on menossa savustimeen mökillä

Sitä tuli hierottua erilaisten lampaanpalojen päälle ja koska minulla ei mitenkään aina ollut saapuvilla kuivattuja ruusun terälehtiä (joku voisi jalostaa jatkuvasti kukkivan juannusruusun ;)), keksin kaikenlaisia kukkaisia korvikkeita. Yksi mielestäni näppärimmistä ja toimivimmista (etenkin savustukseen laitettaessa) oli korvata ruusun terälehdet maustetulla yrttiteellä.

Fredagsmys on teetä jota joskus kauan sitten ostin Rosalabodenista - siis silloin kun se vielä oli Rosalassa. Vihreään teehen on sekoitettu monenlaisia kukkien terälehtiä ja shampanjan aromia.

Mitä enemmän teessä on kukkia, sitä paremmin se toimii. Mausteet ja tee sekoitetaan keskenään ja jauhetaan mielellään hienoksi jauheeksi. Sitten lampaan pinta sivellään öljyllä, suolataan ja mausteseos taputellaan lampaaseen.

Alkuperäisessä ohjeessa maustettu lammas laitetaan sitten paistoastiassa uuniin ja annetaan sen kypsyä matalassa lämmössä piiiitkään, sellaiseksi nyhtöpossun tyyppiseksi lampaaksi. Mutta; riippuen tietysti lampaanpalasta jota käytät, mausteseosta voi hyödyntää muutenkin :)

Tämä lampaanpala olisi hyötynyt pitkästä kypsennyksestä, mutta matkalla taisi tulla vähän nälkä. Loppu muistaakseni laitettiin kypsymään lisää uuniin ja siitä tuli ihanaa nyhtölammasta jota tarjosin salaatin ja jogurttikastikkeen kanssa.

Jos käytössä on esimerkiksi jokin pehmeämpi, mehevämpi karitsan paisti, voi mausteseoksen laittaa eläimen pintaan, laittaa palan muovipussiin ja jääkaappiin maustumaan yön yli. Sitten jalka työnnetään grilliin tai savustimeen epäsuoralle lämmölle ja kypsennetään vaihtoehtoisesti joko ihan yli tai juuri sopivasti sinne lampaan paistin rose - lämpöön 60 yli - 62-65C lienee hyvä vaihteluväli.

Karitsan rinta, joka vedettiin aiemmin keväällä, pääsiäisen aikoihin yli. Sekin oli tajuttoman hyvää.

Tai sitten tosiaan vaan reilusti yli, niin että haarukka kääntyy lihassa vaivattomasti. Tuollaiselle ribsipalalle se on n. 5h low and slow 110C savustimessa kunnes sisälämpö on n. 87 astetta (oma juttunsa täällä).

Kantoalustana toiminut tyhjä suklaarasia ei anna lisämakua jalkaan ;) Mutta musta tee tekee mausta savuisamman.

Ja niin se sitten taisi mennä taas loppiaisenakin; tein karitsan jalalle tuon tyylisen rubin johon laitoin jotain sitruunalla maustettua (tällä kertaa mustaa) teetä. Sitten rohkaisin itseni ja lähestyin varovasti V:n meille syksyllä hankkimaa Big Green Eggiä. Tämä Egg on muuten ensimmäinen ja ainoa savulaite johon V pyysi ja sai alennusta, koska kaikki ne muutkin savuvempeleet ja vaimon blogi. Mutta todettakoon, että olimme jo stalkanneet Eggiä yli puoli vuotta ja olisimme ostaneet sen laitteen joka tapauksessa - haimme vaan parasta diiliä. Netraudassa oli muuten myös ok alennukset ja Stocka myi hulluilla päivillä joitain malleja.

Tämä laite on eristetty ja V halusi hankkia sen nimenomaan talvigrillaukseen ja savustukseen.

Ja vaikka V tuota laitetta on toistaiseksi ajanut, jotain se laitteestakin kertoo, että rohkaistuin ihan itse ehdottamaan, että voisin savustaa Munalla lampaan illalksi kun V on töissä. Eikä mies edes älähtänyt mitenkään kovaan ääneen "Nöööööy.....! Mmmy Precious!" vaan tuli auliisti näyttämään että:

Lienee sanomattakin selvää, että tykkään tuosta laitteesta. Se tuntuukin hyvin tehdyltä työkalulta.

Aloitusohjeet aloittelijalle:

1. Avaa laitteen alla oleva tuhkaluukku ja kaavi tuhkat pois (sitä oli muuten hämmentävän vähän verrattuna esim smoky mountainiin!). Sulje sitten verkko ja koska haluat varmaan ajaa sitä n. 150 asteessa, jätä se n. reilu 10 cm auki. (ks kuva vasemmalla ylhäällä)
2. Sitten poista Eggissä oleva suojapipo ja vaihda sille savuhattu. (tuo musta kuvassa oikealla) ja anna sen olla auki. 
3. Lado laitteeseen hiiliä siihen n. puoleen väliin ylintä rengasta ja sytytä grilli. (Tiesinkin jo ennestään, että the big green eggin omat hiilet ovat ihan mahtavantuoksuisia ja kun käyttää niitä, ei erillistä savupuuta enää tarvitakaan. Lisäksi ne palavatkin niin hitaasti, että ei varmasti tarvi edes lisätä mitään tämän projektin aikana.)
4. Asenna sitten epäsuora paistolevy palavien hiilten päälle ja laita Ikeasta ostetut teräksiset pannunaluset levyn ja valumakipon väliin. 
5. Sitten asenna jokin sopiva valumakippo, joka on tarpeeksi matala jotta se ei ota grillausritilään. 
6. Täytä kippo vedellä ainakin puoliväliin ja odota että lämpö on sopiva. Sitten vaan eläin sisään.

Tietysti siinä oli sitten monta kommervenkkiä mitä en älynnyt kysyä, mutta joista onneksi oli jotain tajua kun olen V:n puuhailuja savun keskellä seurannut. Niinkun nyt esimerkiksi se, että kun hiilipöly on laskeutunut joka paikkaan ja ympäriinsä, miten sen mustanpuhuvan hiilikasan nyt saa syttymään?

Hain katseellani jotain apuja grillin läheltä. Ei mitään muuta kuin keittiöstä pummattu sytkäri. Tiesin, ettei savustimiin saa laittaa mitään sytytysnesteitä tai sellaisia, koska savu mikä hiililtä nousee, maustaa ruokaa. Ruokaan ei haluta mitään myrkyllistä tai pahanmakuista.

Ja sitten pieni partiolainen minussa heräsi ja totesin, että kyllä minä nyt yhden nuotion saan tehtyä. Niinpä hain kuivaa tuohta takan vierestä, pari pientä kuivaa koivuklapia ja sytytin ne. Ja kun hiilet alkoivat palaa alla isohkolta alueelta, kiikutin koivuklapit tuolla valumakipolla takkaan ja lisäsin muutaman klapin sinnekin. Tunnelma ++.

Ja voi jessus että se grilli savusi sytyttyään! Myöhemmin V sanoikin, että nuo Eggin omat hiilet savuavat ensin tosi paljon ennenkuin syttyvät. Mutta siinä seistessäni mietin, että olisikohan sen eläimen tarkoituskin olla tuolla jo kun savua tulee noin paljon? Mitä jos ne savuaa kaiken heti? ;) Mutta odottelin että lämpö nousisi sinne ainakin yli sadan ennenkuin laitoin eläimen sisään. Jälkikäteen kuulin että hyvin meni, ihan vaistonvaraisesti ;) Enimmän savun kuuluukin haihtua, siis.

Se, mikä oli hämmentävää oli, että laite toimii kuin juna.  Kun se asettuu lämpöönsä niin se pysyy siinä eikä sitä tarvitse mitenkään säätää. Mutaman kerran kävin toteamassa ulkona, että lämpö on siellä missä pitääkin ja vettä on - siinä kaikki. Kirjoittelen vielä laajemman postauksen jossain välissä, mutta tmä nyt tämmöisenä pikkuvilkaisuna siihen, miten sinänsä kokematon emäntä osasi lähinnä vierestä katsomalla.

Minä savustin ihan itse! :)

Eli hyvinhän se meni. V tuli töistä ennenkuin vieraat saapuivat ja totesimme perjantai-illan pääruuan etenevän hienosti. 62 asteisena se tuomittiin valmiiksi ja V motkotti kun lepoajan jälkeen annoin ensin luvan leikata eläimen vaan brutaalisti paloiksi tarjolle ja sitten tulen hosumaan siihen kameran kanssa. ;) Semmosia ne vaimot on. Mutta pakko oli, kun V leikkasi palan auki ja se näytti juuri sopivan kypsälle - pieni ylpeys pukkasi pintaan että osaan minäkin sentään vielä paistaa lihan :)

Ja koska oli perjantai, menin suht helpoilla lisukkeilla; Lyttypottuja lähituotetusta blue kongosta, ihan perussalaattia sekä sitä alkupalalla tarjottua savujogurttia. Niin ja sitten sitä teellä maustettua lammasta. Vieraat ihastelivat pääruokalautasellaan vielä oikein erikseen niitä lyttypottuja ja suosittelen lämpimästi jos ette ole kokeilleet. Niin helppo ruoka ja sopii talveen älyttömän hyvin. Vaikka kuvassa ei näy, niin tein myös sitä kastiketta sinapista, öljystä ja balsamicoetikasta. Naminami.

Ja onpa tuo käyttämäni rubi siitäkin kiva, jotta siihen saa hukattua niitä maustettuja teelaatuja, joita tulee joskus ostettua mutta harvemmin juotua. Tässä ei lainkaan edes haittaa, vaikka tee olisi hetken istunut kaapissa. Minullakin on tarkoitus tehdä vielä jonain talvipäivänä sitä nyhdettävää versiota ja tarjota se granaattiomenasiirapin, viikunoiden ja ehkä jonkinlaisen salaatin kanssa. Mutta se päivä ei ole tänään, sillä ulkona odottaa lumityö ja sen jälkeen lounaalle ystävien kanssa! :)

Lampaan teemausteseos (Persiana - kirjan ohjetta mukaellen, riittää isohkolle jalalle /paistille)

2 kukkuraista rkl sumacia (tai n. kolme tasaista ruokalusikallista)
4-5 rkl kukkaisaa teetä, esim fredagsmys tai vaikka ruusun terälehtiä jos sitä on. Mustasta teestä tulee lapsang teetä muistuttava vivahde lampaaseen jos savustat sen.
1 rkl jauhettua jeeraa
1/2 rkl jauhettua kanelia
1/2 rkl kuivattua limepuuteria tai lisää 1 ekstraruokalusikallinen sumacia

Lisäksi lammasta n. 2,5 kg paisti
öljyä
2 tl murskattua merisuolaa

Hiero mausteseoksen aineet keskenään morttelissa tasaiseksi tai käytä maustemyllyä.

Voitele lammas öljyllä, ripota päälle suolaa ja sitten mausteseos. Jätä halutessa maustumaan tai paista heti;

62 asteiseksi n. 2,5-3h 150 asteessa epäsuoralla tulella, uunissa alkuperäisen ohjeen mukaan ylikypsäksi  4h 160 C

luut 87 asteiseksi n. 5-8h 110 asteessa epäsuoralla tulella, paistilla mennee pidempäänkin, raportoin kun tiedän tarkemmin. Internet kertoo että 10-15h... :)

Punajuuripyttipannua sumacilla

Yksi kesän hauskimmista makupareista on ollut punajuuri ja sumac. Se ei ole mitenkään ilmiselvä yhdistelmä, koska tuota punaista, hieman sitruksisen hapanta marokon ja turkin seudun keittiöihin perinteisemmin kuuluvaa jauhetta ei nyt ensimmäisenä tulisi mieleen sovittaa kotimaisen juureksen kanssa.

Lumi on jo peittänyt kukat laaksosessa... 

Sumaccia ei edes löydy useimmista tavallisista ruokakaupoista, mutta ainakin Punnitse ja säästä, Parhiala ja ehkä jotkin etniset kaupat myyvät sitä.

Minttua ja jäätä

Kesällä maustoin punajuurilohkoja jeeralla ja paahdoin ne uunissa, sitten tekaisin niille granaattiomenasiirapista, öljystä, (muistaakseni) balsamicoetikasta ja sumacista sekä joistain yrteistä kastikkeen, jossa pyörittelin kypsät punajuuret ja annoin marinoitua hetken.

Punajuuripyttipannu

Viikonloppuna käytin loput sumacista oheisen kuvan kaltaiseen pyttipannuun, johon meni myös ruishelmipussin loppu ja jääkaappiin jäänyttä fetaa. Lisäksi vielä kalastin kukkapenkistä jäistä minttua ja laitoin mukaan lopuksi pistaaseja ja ruuan koloihin rikoin muutaman kananmunan. Munia kypsensin vain muutaman (ehkä 3?) minuutin eli jätin sisältä juokseviksi, jolloin keltuaisesta tulee kastike ruualle.

Mutta mikä todella tekee tähän ruokaan sen jutun on, että sumac täydentää punajuuren makua. Se tuo tasaiseen makeuteen hieman kärkeä ja toisaalta antaa lisää keskimakuja tehden punajuuresta kompleskisemman makuisen. tutusta juureksesta tulee ihan uuden makuinen. Tässä ruuassa makuja on monessa eri kerroksessa; rouskuvaa pistaasia, maanläheistä ruista, upeaa, kompleksisen makuista punajuurta, suolaista fetaa ja raikasta minttua. Ja sitten sitä keltuaista, joka valuu koko setin päälle upeana kastikkeena. Tykkäsin, eikä lopputulos ollut minusta liian sekava mutta sumacin ja punajuuren liiton pyhyyden todistamiseksi simppelimpikin ruoka toimii tosi hyvin. Kokeilkaa ihmeessä muodossa tai toisessa.

Punajuuripyttipannu  (n. 5-6:lle pääruuaksi lounaalla)

1 shalottisipuli
2 valkosipulin kynttä
2 vartta selleriä

2 tl jeeraa (siemeniä)
1 tl korianteria (siemeniä)

punajuuria (n. 3 suurta tai 4-5 pientä)
(merisuolaa)

n. 2,5 dl ruishelmiä
vettä
luomu kasvisliemikuutio

loraus öljyä paistamiseen

2 tl sumacia
n. 1 rkl hunajaa (esim. juoksevaa aasian hunajaa)
sitruunan tai limen mehua
suolaa ja pippuria
1 pkt n. 200g hyvää vuohenmaitofetaa (ei mitään kevyfetaa jotta sulaa vähän)
1 kananmuna per ruokailija meillä 3 kpl
kourallinen pistaaseja
mintun tai lehtipersiljan lehtiä
loraus hyvää oliiviöljyä

Laita uuni kuumenemaan 180 asteeseen ja laita pestyt punajuuret joko suolapedille tai ilman suolapetiä uuniin paahtumaan. Anna paahtua kypsäksi, n. 40-50 min riippuen punajuurien koosta. 

Laita vettä kiehumaan ja sekoita mukaan kasvisliemikuutio, lisää ruishelmet ja anna kiehua pussin ohjeen mukaan kypsiksi, ehkä n. 20-30 min. 

Kun ruishelmeit kiehuvat, pilko valmiiksi sipuli, valkosipuli ja sellerin varsi. Paahda sitten mausteita kuumalla pannulla jotta tuoksut alkavat irrota. Lauta mortteliin ja riko mausteita vähän. 

Kun punajuuret ovat kypsiä, kuori ne ja pilko lohkoiksi. 

Laita pannulle loraus öljyä ja kuullota selleriä, sipulia ja valkosipulia hieman öljyssä jotta pehmenevät. Laita sitten pannuun punajuuret ja mausteet ja paista punajuuriin vähän paistopintaa, jotta sat lisää makua. Lisää sumacia punajuurien päälle. 

Kaada sekaan valuteut ruishelmet ja paista seosta vielä hetki. Tarkista maku ja lisää tarpeen mukaan ´hieman hunajaa, sitruunan tai limen mehua sejä suolaa ja pippuria. Murusta feta sekaan ja lisää vielä vähän pippuria. 

tee ruishelmiin kuoppa ja riko kuoppaan kananmuna. Toista kaikille munille. Peitä sitten kasari hetkeksi kannella jotta munanvalkuainen kypsyy, mutta varo kypsentämästä keltuaista. Tähän ei mene kuin muutama minuutti kannen alla, ehkä 3 min. 

Koristele pistaaseilla ja mintunlehdillä. Lorauta vielä pinnalle hieman oliiviöljyä ja tuoretta sitruunan mehua. Tarjoa heti esimerkiksi tuoreen babypinaatin kanssa. 

Tämän ruuan kanssa sopii muuten ihan erinomaisen hyvin esimerkiksi Koffin portteri - olut jos semmoista olisi sattunut jäämään kaapin pohjalle; tumman maltainen maku sopii tähän monenkirjoiseen ruokaan ja tasaa sitä. 

Kinkkujen jämäpalat eli ras-el hanout sianlapaa, minimunakoisoja granaattiomenasiirapilla ja basmatiriisiä

Cittarissa ainakin huomaa, että joulu lähestyy. Pakastealtaat täyttyvät kinkusta jota kauppa varaa joulusesonkia varten. Ja samaan aikaan lihatiskistä myydään possua halvalla ulos; eilen sikaa sai Sellossa halvimmillaan 3 eur kilo ja luullista kylkeäkin irtosi alle neljän euron kilohintaan. Ja tokihan minä olin siellä osani noukkimassa talteen, sillä possustahan saa tehtyä vaikka mitä.

Kynttilävaloillallinen poikien kanssa. Granaattiomenamunakoisoa, ras-el hanout sikaa ja basmatiriisiä.

Nyt on taas ns. yh - viikko kun V työmatkailee maailmalla. Olen tavannut ajaa näinä viikkoina maanantaisin sous videen jotain 48h ruokaprojektia ja samaan aikaan uunissa jonkin kahden päivän ruuan; helposta padasta saa lasten kanssa nopean illallisen ainakin kahdeksi päiväksi ja sitten sous videstä esikypsennettyä jotain grilliin keskiviikkona. Ja tällä viikolla meillä syödään nyt sitten sitä sikaa.

Bánh Mi leipään sika kypsennetään vain suolalla ja pippurilla maustettuna ja nyhdetty sika maustetaan vasta kypsänä tulisella kookos-currykastikkeella.

Tosin kyllähän minä bongasin nuo halvat siat jo viime viikolla ja ostin silloin etuselkää, joka laitettiin V:n meille hankkimaan Big Green Eggiin (grillibongareille tiedoksi että erillinen juttu tulossa!). Siitä tehtiin Bánh Mi - tyyppistä leipää Fràmboisen patongin sisään. Niille jotka eivät ole moisesta kuulleetkaan, niin kyseessä on korealainen vietnamilainen nyhtöpossuleipä johon laitetaan kookosmaidosta ja punaisesta currytahnasta sekoitettua kastiketta ja itämaisesti maustettua cole slaw - tyyppistä salaattia. Kyseistä leipää ainakin Anthony Bourdain maisteli jossain maailmanmatkajaksossaan ja huhutaan, että se on yksinkertaisesti maailman paras voileipä. No, mutta ainakin se on juuri nyt ruokapiireissä jopa VR:n sämpylää kuumottavampi juttu. Ja kyllähän se Báhn Mi oli hyvää; luulenpa että joku possupala päätyy vielä saman käsittelyn kautta uusintakierrokselle ja sitten ehkä tarkemmin kokemuksia ja nuottejakin tänne.

Olen keittänyt granaattiomenasiirappia vaan lisäämällä kattilaan vähän vettä ja hedelmän "helmet" sinne. Mehustamalla granaattikmenan ensin saanee enemmän mehua talteen vielä.

Mutta eilinen lapapala päätyi vaan uuniin ras el hanoutilla hierottuna ja kokeilin uteliaisuuttani että saako siitä alessa myydystä The Berry Companyn granaattiomenamehusta keitettyä siirappia.  No ei saa. Tai saa sen keitettyä kasaan toki, muttei se kyllä peräti 15% granaattiomenapitoisuudestaan huolimatta maistu yhtään samalle kuin oikeista granaattiomenista keitetty siirappi. Koitin lisätä mukaan yhden granaattiomenan siemenet ja vähän hunajaa mutta silti maku ei ollut sellainen upean parfyyminen kuin jos olisin käyttänyt pelkkää tuoretta granaattiomenaa. Vähän sitä makua sai korjattua paremmaksi lisäämällä seokseen muutaman tipan hyvää balsamicoa. Mutta jos näette granaattiomenoita tarjouksessa, ostakaa neljä semmoista, mehustakaa ja keittäkää siirapiksi.

Minimunakoisot ovat omaa nyrkkiäni pienempiä - paahdoin ja halkaisin, paistoin pohjan ja maustoin. Helppoa.

Sian laitoin uuniin kypsymään brasing - menetelmällä ja kun se alkoi olla pehmeää, valelin pinnan granaattiomenasiirapilla ja jätin ruskistumaan ilman kantta. Olin bongannut myös minimunakoisoja kaupassa käydessäni ja ne olivat niin syötävän söpöjä että pakko oli ottaa paketti mukaan; sutikoin ne vaan öljyllä ja laitoin uuniin paistumaan ihan kypsäksi samaan tapaan kuin aiemminkin.

Kandeerattu appelsiininkuori on karkkia, mutta sitä voi sekoittaa siirappiin antamaan lisää makua.
Sillä voi myös koristella annosta.

Ja kun munakoisot olivat kypsiä, halkaisin ne, paistoin niiden pohjaa pannulla rapsakaksi ja valelin ne lopulla granaattiomenasiirapilla johon pilkoin muutaman kandeeratun appelsiininkuoren sekä ison tukun lehtipersiljaa. Lisukkeeksi basmatiriisiä. Simppeliä ja hyvää.  Jos joku aikuinen haluaa lisäillä annokseen chiliä niin se sopii hyvin mukaan. Minä en nyt tunkenut sitä mukaan että tuo kolmivuotiaskin söisi sitä.

Ja mitä tulee siihen kylkipalaan, niin se päätyi sous videen 64 asteeseen tähtianiksen, inkiväärin ja savustetun valkosipulin kanssa. Molskis ja loiskis; keskiviikkona nähdään!

Ras-el Hanout sianlapaa ja granaattiomenamunakoisoa (lapapalan koosta riippuen riittää isollekin perheelle)

n. 1,5-2 kg pala luullista sian lapaa.
n. 1,5 rkl  ras-el hanoutia (marokkolainen mausteseos)
tilkka öljyä
mustaa pippuria
suolaa
1 kokonainen valkosipuli halkaistuna poikittain
1 tavallinen sipuli
loraus valkoviiniä (tai granaattiomenamehua)

Granaattiomenasiirappia tai jos teet itse, osta granaattiomenia (n. 4 isoa) ja keitä niiden mehusta siirappi.
tukku lehtipersiljaa
n. 1 kandeerattu appelsiininkuorisiivu per ruokailija
n. 1/2 isoa munakoisoa per ruokailija tai yksi-kaksi minimunakoisoa per nenu

Laita uuni kuumenemaan 180 asteeseen.

Hiero reilusti ras-el hanoutia sianlavan joka puolelle. Kuumenna kannellinen, uuninkestävä pannu (mun suosikki on le creusetin buffettipannu) ja lorauta siihen tilkka öljyä. Ruskista sikaa molemmin puolin vähän aikaa ja lisää sitten suolaa ja pippuria. Laita valkosipuli ja lohkotti sipuli pannulle ja lorauta peärään sen verran valkoviiniä tai granaattiomenamehua, että pohja peittyy, mutta vain ohuelti, muutaman millin kerrokselta. Peitä kannella ja laita uuniin n. 2-3h tai kunnes liha on pehmeää. Lopuksi poista kansi, riko paahtunutta valkosipulia vuuassa olevaan liemeen lusikalla ja valele possu keitinliemellä. Lisää sian pintaan granaattiomenasiirappia suht reilusti lusikalla levitellen. Anna paahtua vielä n. 20 min tai kunnes pinta alkaa olla kauniin värinen ja neste hieman redusoitunutta.

Kun porsaan valmistumiseen on n. 45 min (jos käytät tavallisia, isoja munakoisoja aikaa on hyvä varata enemmän, ehkä tunti. Ei haittaa vaikka munakoiso valmistuu vähän ensin, voit kuumentaa sen uudelleen siinä vaiheessa kun paistat sen pohjan rapeaksi), laita öljyllä voidellut munakoisot uuniin paahtumaan kokonaisina. Anna paahtua ihan pehmeiksi asti.

Halkaise sitten munakoiso jättäen se kuitenkin kannastaan yhteen. Paista munakoison pohja rapsakaksi kuumalla pannulla. Mausta suolalla ja mustalla pippurilla. Huom! Suola on tärkeää!

Sekoita granaattiomenasiirappiin lehtipersilja ja kandeerattua appelsiinia. Notkista hieman öljyllä ja/tai granaattiomenamehulla tarvittaessa. (Tarvittu määrä seosta riippuu siitä, minkä kokoisia munakoisosi ovat, minä laitoin kolmelle minimunakoisolle n. 0,5 dl siirappia ja saman verran lehtipersiljasilppua sekaisin ja lisäsin ehkä 2 rkl öljyä ja 3 kandeerattua appelsiininkuorta)

Sipaise lusikalla jokaisen munakoison päälle siirappi-lehtipersiljaseosta.

Koristele porsas lehtipersiljasilpulla ja halutessa granaattiomenalla. Tarjoa ruoka basmatiriisin kanssa.


p.s. myös inkivääri sopii tähän ruokaan jos sitä haluaa lisätä, muttei ole pakko.

Uppomunat marokkolaisittain

Joskus kesällä, kun yöt ovat pitkiä ja valoisia saattaa käydä niin, että aikuiset päättävät parantaa koko maailman ongelmat yhdellä istumalla. Yleensä neuvonpito on hilpeää, lennokasta ja kiivastahtista, mutta koska urakka on niinkin kunnianhimoinen, sankaritekoon saattaa kulua paljon, paljon aikaa.

Ja vaikkei nälkä, väsymys tai muut maalliset murheet ehkä urotöiden tekijöitä yöllä vaivaakaan, niin aamulla uppomunat, rapeat valkosipulileivät ja hummus ovat kyllä aika varma valinta pöydän ääreen raahautuvalle hiljentyneelle seurakunnalle.

Tämä hauskan erilainen ohje sattui silmiini kun selailin taannoin sitä V:n hankkimaa uutta marokkolaisen keittiön keittokirjaa Moro- the cookbook:ia. Ja koska ohje on perin simppeli, muistin sen periaatteen tuona Kauniina Herran Aamuna kun linnut karjuivat puissa ja suurta nöyryyttä tuntien neuvottelin jääkaappini kanssa aamupalan olemassaolosta.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan turkkilaiseen jogurttiin laitetaan murskattua valkosipulia ja jogurtti notkistetaan tarjoiluastiaan. Sitten päälle tehdään uppomunia, jotka laitetaan köllimään siihen valkosipulijogurttimereen. Päälle paahdetaan rapeita salvianlehtiä voissa ja vielä, jos on chilihiutaleita niin niitä ja suolaa ripsotellaan setin päälle. Minulla ei valitettavasti ollut chilihiutaleita niin laitoin tulista paprikajauhetta, mutta chilihiutaleet olisivat olleet parempi. Tai vaikka ohuen ohut Aji Cristal chilisilppu ihan tuoreena. Ja se salvia on ihan must have juttu - sitä ei voi korvata tai jättää pois, koko ruuan juju katoaa ilman sitä.

Brunssilla tämän kanssa voisi hyvin tarjota sellaisen lampaanliha- hummussetin jonka bloggasin samasta kirjasta taannoin, mutta pelkkä hummuskin toimi hyvin. Nyt en saanut aikaiseksi valkosipulileipää, mitä harmittelin siinä syödessäni tätä hyvän maalaisleivän päällä. Rapsakasta leivästä tulisi täydellistä kontrastia munien ja jogurtin samettiseen konsistenssiin. Toisaalta - rapsakka valkosipulileipä saattoi tuolloin tuntua tarpeelliselta kenties jostain muustakin syystä;)  Eriniä lainatakseni "on niin siistii olla aikuisii". Tai odotas... ;)

Uppomunat marokkolaisittain

n. pari-kolme desiä maustamatonta, hyvää jogurttia
pari valkosipulin kynttä murskana (maun mukaan)
suolaa

uppomuniin
Munia
vettä
etikkaa

Lisäksi
salvian lehtiä
voita
chilihiutaleita tai hienoa chilisilppua

Sekoita valkosipuli ja jogurtti keskenään ja lisää vähän suolaa. Maista ja lisää tarvittaessa suolaa ja valkosipulia. Huom! valkosipuli voimistuu jos seos seisoo esim. yön yli jääkaapissa. Eli jos tarjoat tämän heti, voit laittaa vähän enemmän valkosipulia.

Kuumenna vettä kattilassa kiehuvaksi. Lisää kunnon loraus etikkaa. Riko muna juomalasiin. Pienennä levy niin, että vesi juuri ja juuri pysyy kiehumispisteessä, pyöräytä reikäkauhalla veteen pyörre ja lumpsauta muna pyörteen keskelle mahdollisimman läheltä veden pintaa. Anna uppomunan kypsyä muutama minuutti, kunnes se pysyy koossa ja nosta se sitten reikäkauhalla valkosipulijogurttiin. Toista kaikille munille.

Sulata voi pannussa ja kun kiehuminen tasaantuu, laita voihin tuoreet, mutta pestut ja kuivatut salvianlehdet. Paista vajaa minuutti, kunnes ne rapeutuvat. Nosta heti talouspaperin päälle valumaan.

Koristele ruoka salvian lehdillä ja chilillä ja tarjoile leivän, hummuksen ja hyvän teen tai kahvin kanssa.

Nopea illallinen hummuksesta ja rapeaksi paahdetusta lampaasta

Jotenkin olen viimepäivinä huomannut nauttivani työmatkoista. Joo, juuri niistä n. 50 min kestävistä autojonossa seisovista hetkistä kun tuulilasinpyyhkijät taistelevat raekuuroa vastaan epätoivoisesti ja lapsi pitäisi hakea hoidosta ihan kohta. Kuulostaa varmaan perverssiltä kun sanon, että ne ovat olleet ihan lomaa minulle.

Olen siinä metri kerrallaan eteenpäin jurnuttaessa ehtinyt sulattelemaan työjuttuja, miettimään mitä laitetaan ruuaksi kun pääsen kotiin ja suunnittelemaan iltaa ilman että kukaan haluaa vetää minut sormesta rakentamaan palikkatornia, antamaan banaania tai korjaamaan junanrataa. Vaikka kaikki se on Ihanaa, enkä antaisi sitä pois, minulle on yhtälailla tärkeää, että on olemassa jokin aika päivästä kun voin olla yksin. Ihan yksin ja miettiä.

Luulen, että olen siitä kohtaa viallinen, etten oikein ymmärrä omaa hyvääni ja sinkoan pää edellä aina paikasta toiseen. Varmaan pitäisi kaikille tätä lukeville mammoille sanoa, että pitäkää huoli itsestänne ja ottakaa omaa aikaa. Mutta kun tiedän, että se on helpommin sanottu kuin tehty. Lienen elävä todiste siitä istuesani taas ruuhkassa ja nauttiessani joka minuutista. Jos joku olisi sanonut minulle silloin kun olin parikymppinen että tämä on se, mistä nautit melkien nelikymppisenä olisin varmaan ollut valmis hyppäämään alas jostain korkealta. Mutta niin se on. Nyt minut on pakotettu yksin, enkä oikeasti voisi tehdä mitään muuta, olla missään muualla eikä minulla siinä hetkessä ole yhtään muuta velvollisuutta kuin jurnuttaa eteenpäin, kohti I:n hoitopaikkaa. Ja siinä ruuhkassa istuessani mietin sitten toissapäivänäkin, että meillä on lampaan jauhelihaa. Lisäksi näin siinä uudessa "Moro - The Cookbook":ssa ihan hauskan uuden käyttötavan hummukselle joten niillä mennään.

Ja niin se oli; kaikille meille ennestään tuttu hummus sai kummasti uutta luonnetta kun sen päälle ruskisti ihan rapeaksi asti päästettyä lampaan jauhelihaa johon oli sekoitettu paahdettuja pinjansiemeniä, kanelia ja karamellisoitunutta, makeaa sipulia. Siitä tuli niin tyylikäs illallinen parille nelikymppiselle erinomaisen punaviinitilkan (Cline Ancient Vines Mouverde) ja hyvien maalaisleipäviipaleiden kanssa, etten oikein muuta osannut kaivatakaan. Mutta kannattaa nyt muistaa, että tämän sanoo se nelikymppinen joka nauttii ruuhkassa istumisesta. Että tällä mennään.

Nopea illallinen hummuksesta ja rapeaksi paahdetusta lampaasta (Moro kirjan ohjetta mukaillen)

Hummukseen:
200g kikherneitä, yön yli loutettuna ja keitettynä n. 2h  TAI nopeaan illalliseen 2 pkt pirkka - kikherneitä joista toisen liemi valutettuna, toisen kaadettuna tehosekoittimen kulhoon herneiden kanssa.
6 rkl oliiviöljyä
1/2 isosta sipulista
1/3 tl kanelia
1 sitruunan mehu
2-3 valkosipulin kynttä, jauhettuna suolan kanssa tahnaksi
3-4 tl tahinia

Lisäksi
170g lammasjauhelihaa
2 rkl pinjansiemeniä, kevyesti paahdettuna (kaunis väri)
1 keskikokoinen nippu silolehtipersiljaa
paprikajauhetta ripotteluun
merisuolaa ja mustaa pippuria

Pitaleipää tai hyvää maalaisleipää, halutessa säilöttyjä pepperoneja

Voit joko keittää kikherneet itse ja säästää vähän keitinlientä tai kiireisemmän köksän versiossa valuta toinen kikhernepaketillinen ja kaada kikherneet yleiskoneen silppuriosaan. Lisää toinen paketillinen liemineen, jotta kikherneet pääsevät muusaantumaan. Lisää kaikki muut hummuksen aineet blenderiin, aja tasaiseksi ja tarkista maku. Lisää tarvittaessa sitruunaa.

Kaada pannulle öljyä ja kuumenna se. Lisää silputtu sipuli ja ruskista sipuli karamelliseksi ja makeaksi. Lisää sitten jauheliha ja rikkoen jauhelihaa puuhaarukalla ruskista se ihan rapeaksi. Tämä on tärkeää, että jauhis todella ruskistuu rapsakaksi. Lisää sitten kaneli, suola ja pippuri sekä paahdetut pinjansiemenet.

Levitä lautaselle hummusta, kaada päälle ruskistettu lammasmuru, koristele paprikajauheella ja lehtipersiljalla. Nauti.

Kikherne-fetasalaatti tahinilla ja sitruunalla

V on taas tilannut keittokirjoja. Se on pahempi kuin minä, paljon. En edes muista koska olisin viimeksi itse ostanut jonkin keittokirjan, niin aktiiviseksi mieheni on tässä suhteessa muuttunut. Mutta en valita, en lainkaan. Viimeisimmän kuorman mukana nimittäin tuli ihan painotuore April Bloomfieldin A Girl and Her Pig, valitettavasti vain sillä vesitetyllä piirroskannella. No, samapa tuo jos amerikkalaiset eivät kestä nähdä kuollutta sikaa kokin harteilla - sisältö lienee kuitenkin sama.

Ensimmäiseksi kokeiluun tuon spotted pigin keittiövelhon resepteistä pääsi kuitenkin hieman yllättäen puhdas kasvisruoka. Olimme mökillä viikonloppuna ja ilmeisesti kylmäketjuni oli katkennut sen verran jossain (kaupan, nollalaatikon, kylmälaukun ja mökin jääkaapin) välissä, että ostamani kanan siipinuijat olivat ehtineet mennä pilalle. Ottakaa siis tästä vinkistä vaarin; kananuijat saa menemään pilalle helteillä n. 2 vuorokaudessa. Olisi auttanut asiaa, jos olisin älynnyt lätkäistä ne marinadiin heti kotiin tultuamme tai viimeistään ennen mökille lähtöä. Mutta; naturellista toisaalta ainakin haistoi ihan selvästi koska ne olivat pilaantuneet.

Joka tapauksessa kaivoin siis kaapista linssejä ja hernetä ja pyöräytin tämän mainion salaatin. Alunperin ohjeessa (joka unohtui mökille) oli käytetty vihreitä Du Puy - linssejä, jotka varmasti olisivatkin sopineet tähän vielä paremmin. Mutta ankarissa saaristolaisolosuhteissa minulla ei ollut kuin punaisia ja beluga - linssejä ;) Joten belugoilla mentiin. Hyvää oli näinkin, mutta vähän jäin kaipaamaan salaatin sekaan jotain rouskuvaista.

Mukaan laitetaan ohjeessa siivutettua punasipulia, jonka korvasin myös kevätsipulinipun punaisella "sipuliosalla". Aidossa punasipulissa olisi varmaan ollut enemmän rakennetta, mutta siltikin... Mietimme olisiko mukaan voinut siivuttaa ohuelti vaikka sellerin vartta?

Joka tapauksessa tuo hummus-sitruuna-paahdetut mausteet on ihan jumalainen soosi jolla piristää ihan minkä vaan salaatin. Niin, ja erinomainen yhdistelmä fetan kanssa. Lisäksi tarjottiin vielä kauden parhaaksi meillä (toistaiseksi)  rankattua Tommasin Rosé - viiniä. Erinomaista!

Kikherne-fetasalaatti tahinilla ja sitruunalla (4-5:lle niillä määrillä joilla tein)

2 prk Pirkka - kikherneitä valutettuna (olisiko ollut 400g keitettyjä kikherneitä alunperin)

Linssien keittämiseen
200g Du puy - linssejä (laitoin n. puoli pss beluga - linssejä eli n. 2,5 dl )
2 valkosipulin kynttä 2 oksaa salviaa
450 ml vettä (jouduin vähän lisäämään)
2 rkl oliiviöljyä
suolaa ja pippuria

Mausteseokseen paahda erikseen:
2 tl korianterin siemeniä
1 tl jeeraa
Jauha paahdetut mausteet ja sekoita

Kastikkeeseen
2 rkl hyvin sekoitettua tahinia
n. 50 ml sitruunan mehua
2 tl mausteseosta (ks. yllä)
1 tl maldon - suolaa ja 1 valkosipulinkynsi hierottuna tahnaksi
2 rkl vettä

Lisäksi
1/2 suolasitruunaa
1/2 pientä punasipulia (laitoin kaksi kesäsipulia - punaista, myös varsia)
1,5 rkl paahdettuja seesaminsiemeniä
100g fetaa (laitoin koko paketin, 200g)
sitruunan mehua
pippuria
korianterin lehtiä
loppu mausteseos

Laita huuhdout linssit ja vesi, rikki lyödyt valkosipulin kynnet, salvianoksat ja öljy kattilaan. Kuumenna kiehuvaksi mutta älä anna kiehua. Jätä "simmeröitymään" kannen alle n. 20 min kunnes linssit ovat kypsiä. Sitten sammuta levy ja jätä linssit vielä jäähtymään ja vetäytymän sillä aikaa kun teet salaatin.

Valmistele ensin kaikki etukäteen; paahda mausteet, hiero valkosipuli suolan kanssa tahnaksi ja poista puolesta suolasitruunasta hedelmäliha ja hienonna kuori hienonhienoksi silpuksi. Paahda seesaminsiemenet pari astetta tummemmiksi ja siirrä sivuun. Siivuta punasipuli puolikuun muotoiseksi ja pirskota sen päälle vähän sitruunan mehua. Jätä odottamaan. Poimi linsseistä pois valkosipulit ja salviat.

Sekoita sitten pienessä kulhossa kastikkeen aineet keskenään. Lisää ensin osa sitruunan mehua, sekoita tasaiseksi ja lisää sitten vielä sitruunaa maun mukaan.

Sekoita keskenään valutetut kihkerneet ja linssit. Lisää joukkoon kastike ja sekoita hyvin. Lisää mukaan myös pilkottu suolasitruuna ja levitä kikherne-linssiseos laakealle tarjoiluvadille.

Sekoita keskenään murustettu feta, sipulisiivut ja korianterin lehdet säästäen muutaman lehden koristeeksi. Levitä juusto-sipuliseos kikhernepedin päälle.

HUOM! Seuraava on hyvin oleellista salaatin onnistumiselle: Ripottele loppu mausteseos salaattiannoksen päälle ja koristele runsaalla määrällä seesaminsiemeniä. Ripota loput korianterit pinnalle. Tarjoa heti vaikka hyvän maalaisleivän ja tsatzikin tai paahdettujen paprikoiden kanssa.

p.s. kun salaattia jäi, söimme loput seuraavana päivänä pitaleipien sisällä tsatzikin kanssa siivuttaen mukaan lihavarteiden jämät edelliseltä illalta.

Syksyn paras liharuoka eli jumalainen lammastagine

Sahramintuoksuista maanantaita, ihmiset. Ilokseni voin tänään esittää teille syksyn parhaan liharuuan; kuivahedelmillä ja sahramilla maustetun lammastaginen. Olen nyt tehnyt tätä kahdesti - kerran lavasta kuten alkuperäinen ohje sanoo ja myöhemmin tein ohjeen potkista, kun lapa osoittautui hankalaksi löytää.

Ruuasta tulee tosi hyvää kummalla tahansa tavalla tehtynä, mutta potkat olisivat varmasti hyötyneet mausteiden kanssa tekeytymisestä jääkaapissa.

Ohjeesta en voi ottaa kunniaa itselleni, se on BBC:n ruokapuolen tuotantoa. Tein ohjeen kutakuinkin samoin kuin tuolla alkuperäisessä reseptissä, mutta lientä en tarvinnut lainkaan. Laitoin pataan pelkkää tomaattimehua ja lihaliemikuution ja silläkin nestmäärä oli täysin riittävä. Itse asiasa luulen että jos nestettä olisi ollut enemmän, liha ei olisi päässyt paahtumaan vaan olisi keittynyt.

Tagine onnistuu niin lavasta kuin potkastakin. Mantelit paahtuvat uunissa lihan paistuessa. 

Joka tapauksessa tästä tuli ihan erinomaisen hyvää. Lapa on rasvainen pala, mutta rasva sulaa lihan paahtuessa ja lopputuloksena on ihan ennenäkemättömän mureaa ja upean makuista taginea. Oli oikeastaan hassua miten jämäkäksi rasva lihanpalan teki; kun lähdin leikkaamaan lapaa paloiksi kuvittelin lihan sisällä olevan paljonkin rustoa ja luuta - mutta ei, siellä oli vaan tosi paksu kerros rasvaa joka jämäköitti lihan.

Kun olin ruskistanut lampaanpalat laitoin myös puhdistetun luun mukaan pataan - kaikki luuhun köh, mahdollisesti jäänyt liha mureutui suussasulavaksi uunissa ja rasva suli upeanmakuiseksi kastikkeeksi yhdessä tomaatin kanssa. Vielä kun kuivahedelmät antavat ruualle makeutta ja pyöreyttä, sahrami aurinkoa ja yrtit raikkautta niin uhhuh kun tuli hyvää. :)

Sahrami liotetaan tilkassa vettä ennen lisäämistä pataan. 

Tarjosin tätä pääruokana sillä taannoisella duuni-illallisella ja onnistumisen innoittamana tein sitten isomman annoksen potkista myös niiden järjestämieni juhlien pöytään. Potkat saattavat tarvita pidemmän aikaa hauduttelua kuin lapa, mutta melkein ruoka kannattaakin tehdä hyvissä ajoin etukäteen ja lämmittää sitten ruoka-aikaan. Juhlissa tagine herätti suurta ihastusta ja oli ehdottomasti illan pöydän yksinoikeutettu kuningas.

Taginen loppua voi hyvin jatkaa punajuurilla, kikherneillä tms. Upeanmakuista rasvaa ei kannata hukata.

Osittain varmasti rasvan vuoksi tagine on tuhtia ruokaa lavasta tehtynä. Vaikka resepti sanoo että ohje on neljälle, minusta yhdestä isosta lavasta tarjoaa hyvän lisäkkeen kanssa varmasti kuudelle täyttävän illallisen. Itse asiassa me teimme lopusta taginesta kierrätyskeittiöruokaa laittamalla padan sekaan uudelleen lämmittäessä punajuurilohkoja. Ihan loistavaa tavaraa niinkin. I taas tykkäsi syödä taginea pottumuusin kanssa isona annoksia.

Smeg ja uudet perheenjäsenemme Siniset Patapojat!

Jos siis jostain saat käsiisi lampaan lavan niin tämä on erinomainen tapa käyttää se, mutta ohje todistetusti onnistuu myös potkasta tehtynä. Laitan ohjeen tähän niin, kuin se meillä tehtiin. Niin, ja jälkkäriksi voi tarjota vaikka niitä tähtianispäärynöitä:)

Sahramilla maustettu hedelmäinen lammastagine (n. 6:lle)

mausteseokseen:
1 tl cayenne - pippuria tai espeletten chilijauhetta
2 tl rouhittua mustaa pippuria
1 1/2 rkl paprikajauhetta (laitoin picantea)
1 1/2 rkl jauhettua inkivääriä
1 rkl kurkumaa
2 tl kanelia

1 lampaan lapa (tai 5-6 lampaan potkaa)

lisäksi tarvitaan:
2 isoa sipulia
2 rkl oliiviöljyä + saman verran kuumuutta kestävää öljyä, esim. pähkinäöljyä tai rypsiöljyä
3 valkosipulin kynttä
n. 0,5l tomaattimehua
1 prk tomaattimurskaa 400g
115g kuivattuja aprikooseja, puolitettuna
55g taateleita, puolitettuna
55g sultanoita tai rusinoita
85g mantelilastuja
1 tl sahraminluotteja, liotettuna tilkassa kylmää vettä
1 lihaliemikuutio (tai lammasfondia)
1 rkl hunajaa

tarjoiluun:
2 rkl silputtua korianteria
2 rkl silputtua silolehtipersiljaa

Voit pilkkoa lavan lihat kuutioiksi ja sekoittaa mausteet lihojen kanssa, peittää lihat kelmulla ja jättää jääkaappiin marinoitumaan yön yli. Tämä ei ole ihan välttämätöntä, mutta etenkin kokonaiset potkat varmasti hyötyisivät mausteiden kanssa lepäilystä.

Lämmitä sitten uuni 150 asteeseen.

Lämmitä öljyt paistokasarissa tai padassa. Lisää hienonnettu sipuli ja kaikki lihoista varissut /yli jäänyt mausteseos. Kuullota sipuleita miedolla lämmöllä kunnes ne ovat pehmeitä mutta eivät ruskistuneita, n. 10 min. Lisää siten valkosipuli ja kuullota vielä hetki, mutta älä polta valkosipulia. Ehkä n. 2-3 min.

Alkuperäisessä ohjeessa käytetään erillistä ruskistuspannua mutta voit myös siirtää sipulit sivuun odottamaan, lisää öljyä ja ruskista lihat kasarissa. Lisää sitten tomaattimehu (tai jos käytit erillistä pannua, huuhdo kaikki ruskistusmaut tomaattimehulla uunikasariin.

Lisää sitten lihojen sekaan kaikki muut aineet paitsi tuoreet yrtit. Pidä huoli, että nestettä on maksimissaan puoleenväliin lihoja.

Peitä sitten pata tiukalla kannella ja anna hautua uunissa 2-2,5h kunnes liha on ihan suussasulavan pehmeää.

Ennen tarjoilua lisää yrtit. Ja tarkista suola sekä pippuri. Tarjoa Cous-cousin, muusin tai vaikka uunijuuresten kanssa.

Ideoita syksyn parhaista juureslisäkkeistä

Ehkä syksyn suurimmat yllättäjät minulle ovat olleet nuo tylsänkin turvalliset mutta ah niin maukkaat juurekset; punajuuri ja porkkana. Tosin, tylsästä voidaan olla eri mieltä jos satut löytämään punajuurten kaveriksi jostain näitä nyt huudossa olevia väriporkkanoita joissa on todellakin upeat värit. Niistä tulee kyllä ruokapöytään ruska siinä paikassa kun kannat salaatin esille.

Syksyn aikana tuo dynamic duo on jo saunonut savusaunassa ja palannut lautaselleni uutuudenraikkaana salaattina ja rva punajuuri on koristautunut bistro o matissa mustilla belugalinssihelmillä, hieman makeilla pekaaneilla ja tuoksuttunut raikkaalla mintulla kuin tanssiaisiin lähteäkseen. Eikä se ollut kuin eilen kun näin telkkarissa Camillan tekevän marokkolaista juuressalaattia, johon punajuuret ja porkkanat siivutettiin herkullisen ohuelti roomansalaatin sekaan ja koko show maustettiin paahdetuilla manteleilla, appelsiininkukkavedellä ja mintulla. Melkein siitä paikasta kirjoitin joulupukin toivelistaani "vihannesmandoliini". Ihan varmasti tosi herkkua (ohjeen löydät täältä). Ei voi kun ihmetellä, miten hauskan erilaisia yhdistelmiä noista tutuista juureksista oikein saa, kun lähtee ennakkoluulottomasti yhdistämään muihin aineisiin ja yrtteihin. Selvä juuresrenessanssi suorastaan!

Mutta korupuheista konkretiaan, vaikka tästä tuleekin nyt enemmän tämmöinen ideapostaus. Syötyäni noita ravintollasalaatteja tein yhdet versiot niistä kotona ja ajattelin jakaa oppimiskokemukset teillekin. Molemmissa on vielä tuunaamisen varaa, mutta kerronpa nyt mitä opin ekalla kierroksella ja jos joku muu on jo koestanut näitä pidemmälle, saa vinkata mitä minun kannattaa yrittää ensi kerralla. Ja aloitetaan nyt vaikka Bistro o Matin punajuurisalaatilla - kind of.

Minttu, belugat ja punajuuri ne yhteen soppii

Ja koska hyvää pitää aina kehua, on pakko vielä ennen salaattia mainita, että Merituulikin raportoi omalta osaltaan bistro o matista ja se on erinomainen ravintola, jos ette ole käyneet. Me olemme päätyneet sinne vain  brunssille mutta niistä tykänneet kovasti. No, me olimme siellä taas vähän aikaa takaperin ja mieleen tuosta kerrasta jäi erityisesti tämäntyyppinen upea salaatti joka oli tehty punajuuresta, beluga-linsseistä ja paahdetuista pekaanipähkinöistä. Lisäksi salaatissa oli minttua ja jokin hieman makeahko kastike, josta koitin kysellä, miten se on tehty. Tarjoilija kuitenkin taisi unohtaa palata asiaan brunssin pääruokatilaushärdellissä tai sitten kyselin liian arkaluiontoisia salaisuuksia;)  Enkä minäkään I:n jumppaa hillitessä muistanut asiaa enää uudelleen, ennenkuin autossa matkalla kotiin. Mutta pakko sitä oli yrittää toistaa kotona.

Oppimiskokemus nro 1: älä keitä beluga - linssejä liikaa. Minä keitin. Jotenkin onnistun välillä päästämään ne liiankin kypsiksi. Belugoiden kuuluu olla vielä kauniin mustia eikä tämmöisiä hailakan vihreänruskeita kuin kuvassa yllä. Luulen, että keitän niitä liian kovalla tulella ja liian pitkään. Vähän vähempikin riittäisi. Oppimiskokemus 2: salaatti kannattaa tehdä hyvissä ajoin etukäteen, jotta se ehtii maustua. Paahdoin punajuuret uunissa ja kuorin ne kypsänä salaattiin. Mistä päästäänkin kohtaan 3: kuoriminen olisi helpompaa, jos punajuuret olisivat ehtineet jäähtyä ;)

Salaattikastikkeesta tuli ihan ok, muttei se ihan samanlaista ollut kuin alkuperäinen. Minä sekoitin soosin hyvästä oliiviöljystä, sherryviinietikasta ja lorauksesta vaahterasiirappia. Ensi kerralla taidan kokeilla pähkinäöljyä, balsamicoa ja ehkä lorausta jotain kotimaista siirappia - kuusenkerkkää ehkä? Joka tapauksessa hyvää oli näinkin.

Savu - tuotemerkin alla löytyy kasviksille tarkoitettu savustuspussi

Siihen lasipalatsin savijuuressalaattiin löysin avuksi ihan Tuotteen! Cittarissa nimittäin myytiin erikseen juureksille suunniteltua omaa savustuspussia. Fiksumpi olisi tietysti lukenut ensin sen pussin kyljestä käyttöohjeen tai jotain, mutta minä olin ajatellut, että juurekset varmaan ensin keitetään napakoiksi ja vasta sitten savustetaan. Vasta keitettyäni juurekset huomasin, että ne olisi voinut vain kuoria, viipaloida ohuelti ja laittaa niine hyvineen savustuspussiin. Vähemmällä olisi päässyt, taatusti. Nyt kyllä maku tuli ihan oikeanlainen eikä rakennekaan ollut huono, mutta kuumien, kypsien ja savunhajuisten juresten kuoriminen oli tietysti hankalampaa kuin mitä raakojen juuresten kuoriminen olisi ollut. Sitä en osaa sanoa, a) savustuvatko juurekset liikaa jos ne ovat pussissa kunnes ne ovat kypsiä ja b) minkä kokoiseksi punajuuret pitää pilkkoa, jotta ne kypsyvät porkkanoiden kanssa samaan aikaan. Mutta ensi kerralla kokeilen niin ja muistan ne kirsikkatomaatitkin. Kerron sitten kuinka kävi.

Savujuuressalaatin voi tarjoilla kylmänä tai lämpimänä

Tähänkin salaattiin laitoin kevyehkön etikka-öljy-suola-pippuri ja hieman makeutta - henkisen kastikkeen, jossa juurekset pyöräytettiin. Pinnalle lehtipersiljasilppua. Ihan hyvää, mutta jälleen - autenttinen versio oli parempaa. Varmaan sekin oli ehtinyt maustua paremmin.

Mutta jos teillä on niitä juurespusseja jääkaapin kylmälaatikossa niin kaivakaapa esiin - juureksista kannattaa kokeilla jotain uutta ja vähän erilaista.

Ihanaa ja levollista viikonloppua kaikille.

Marokkolainen naudanlihatagine luumuilla

Kun näen kaupassa marmoroitunutta naudan lapaa tai niskaa, minun on tosi vaikea kävellä siitä ohi. Se on kohtuullisen edullista verrattuna fileisiin ja kuitenkin siitä tulee uunissa hauduttaen ihan verrattoman hyvää. Tähän ruokaan sekoitin jotain Camilla Plumilta opittua ja nuotit menivät Jamien malliin. Eikä lopputulosta ainakaan heikentänyt se, että koostin pataa tehdessäni oman "ras el hanoutin" tai ainakin sinnepäin Jamien reseptin lopussa olleen listan mukaan. Meillä kun se elämä harvemmin on niin täydellistä ja ennaltasuunniteltua niin tässäkin reseptissä piti soveltaa. Onneksi se ei haittaa juuri koskaan näissä ruokapuolen jutuissa.

"Tässä on kyllä lähes täydellisesti kaikki oikeat maut", sanoi V ruokaa maistellessan. Se oli hyvää, ihan erinomaista suorastaan. Ehkä tulos olisi ollut vielä autenttisempi, jos meillä olisi ollut kuivattua galangalia ja niitä muitakin harvinaisempia ras el hanout - aineita (muskotin kukka, orris root(?!)  jne). Annoksesta tuli kuitenkin erinomainen, siitäkin huolimatta, että leikkelimme sen alle ihan laiskasti kaupasta ostettua valmispitaleipää, joka on luonnollisesti itse tehdyn kalpea serkku ja nostimme päälle kunnon möykyn kotitekoista tsatzikia. Kertakaikkiaan erinomaista (ja helppoa) syysmuonaa.

Marmoroituneessa lihassa on paljon rasvaa, joka sulaa jättäen lihan mureaksi.

Camillalta opittua ruuassa on se, ettei tuollaista lihaa kannata leikellä ihan pieniksi paloiksi. Ruuasta tulee paljon, paljon rikkaamman ja herkullisemman oloista kun liha on lähes minipohveinä kastikkeen seassa. Ja tietysti ne minipihvit on ruskistettava rakkaudella. Kun meillä lihaa oli kilon verran, niin ruskistin sen kolmessa erässä käännellen jokaista palaa ja antaen kaikkien kylkien saada väriä kunnolla.

Kun neste ei peitä lihoja kokonaan, ne pääsevät paahtumaan upeanmakuiseksi vielä uunituksen aikana. Kaikki jänteet ja rasva sulavat ja liha on ihan lohkeavaa.

Se, mitä en tehnyt Jamien ohjeen mukaan oli, etten antanut lihan marinoitua mausteseoksessa vaan lisäsin mausteet pataan ruskistamisen jälkeen ja annoin niiden hetken kiehua öljyssä ja rasvassa. Mausteita ei saa polttaa, mutta niitä pitää kuumentaa sen verran, jotta ne alkavat tuoksua ja aromit vapautuvat. Lisäksi koska tein tätä vähän kompostikeittiön hengessä pilkoin pataan kaikkea mitä sattui käden ulottuville; tomaattimurskan sijaan muutaman tasolta löytyneen kypsän, upeanpunaisen terttutomaatin, kuivien lisäksi tuoreita luumuja ja paljon sipulia.

Jamie luettelee reseptinsä lopussa, että ras el hanout sisältää yleensä ainakin muskottipähkinää, kanelia, muskotinkukkaa, aniksen siemeniä, kurkumaa, cayannea, pippureita, kuivattua galangalia, inkivääriä, neilikoita, kardemummaa, chilejä, maustepippuria ja jotain, mitä kutsutaan orris rootiksi. Tästä siis sujuvasti tulkkasin että laitan ras-el hanout - lusikallisen sijaan pataan neljänneksen muskottipähkinästä raastettuna, neljännesteelusikallisen kanelia ja saman verran inkivääriä, kolme neilikkaa, ripauksen kardemummaa, aji cristal - chilin ja espeletten chilijauhetta (koska cayanne oli loppu) ja maustepippuria. Ihan riittävän hyvä approksimaatio. Ja sitten vaan kaikki loput aineet (paitsi tuore korianteri) pataan, vähän lihalientä perään (sen verran että lihat olivat puoliksi nesteen peittäminä), kansi päälle ja uuniin n. 180 asteseen n. 2h tai kunnes liha on ihan lohkeavaa ja ihanaa. Lopuksi mukaan loraus öljyä ja korianterisilppu. Tarjoiltiin pitaleivänpalojen päältä tsatzikin kanssa.

Marokkolainen naudanlihatagine luumuilla (6-8:lle)

mausteseos
1 rkl ras el hanoutia (Saa valmiina kaupoistakin)
1 rkl jeeraa
1 rkl kanelia
1 rkl jauhettua inkivääriä (tai inkivääritahnaa)
1 rkl paprikamaustetta (makeaa paprikaa)
suolaa ja mustaa pippuria

n. kilo naudan lapaa tai niskaa
2 sipulia
1 aji cristal ja 1 keltainen chili
2 kynttä valkosipulia
purkki tomaattimurskaa tai neljä-viisi suurehkoa tomaattia
1 prk kik-herneitä 400g
reilu 1/2 l liha- tai kasvislientä (voit lisätä vettä paiston aikana, jos kuivuu liikaa)
kuivattuja luumuja 4-5 kpl ja lisäksi laitoin tuoreita luumuja saman verran

Voit tehdä kuten Jamie ja hieroa mausteet lihaan ja jättää ne maustumaan kunnolla ennen ruskistusta. Minä pelkäsin, että I:n auttaessa vielä poltan mausteet niin ruskistin lihan ensin erikseen pähkinäöljyssä ja koska padan pohjalle jäi hyvä määrä öljyä ja rasvaa, kaadoin mausteet öljyyn ja kuullotin hetken jotta tuoksu irtosi. Sitten lisäsin pilkotut sipulit, chilit ja valkosipulin. Taas kuullotin hetken ja lisäsin mukaan paistetut lihat, pilkotut tomaatit, luumut, kikherneet ja nesteen. Aosta sitten pata uuniin ja anna paahtua kannen alla uunissa 180 asteessa n. 2h. Neste ei saa peittää lihoja kokonaan, vaan osa lihoista pitää jäädä nesteen yläpuolelle. Tarkista paiston puolivälissä/viimeisen kolmanneksen aikana että pata ei kuiva. Lisää vettä tarvittaessa.

Kun pata on kypsää ja liha ihan lohkeavaa tarkista suola ja pippuri ja lisää tarvittaessa. Lisää juuri ennen tarjoilua korianterisilppu ja loraus hyvää öljyä jos haluat.