Perheenäidin pieni chilinkäyttöohje aloittelijalle

Ihan ensiksi täytyy sanoa, että chilin tulisuuden aiheuttaman aineen, eli kapsaisiinin sietokyky on asia joka kehittyy tottumuksen mukaan. Toisekseen kerron heti, että en ole mikään henkeen ja vereen chiliharrastaja ja tiedän varsin hyvin että joissain ihmisissä aihe herättää chiliäkin tulisempia intohimoja. Tämä pieni käyttöohje on teille kotikokkaajat, jotka kenties käytätte chiliä ensimmäisiä kertoja tai olette ehkä ostaneet ensimmäisen chilitaimenne ja mietitte mitenkä näihin pitkulaisiin hitaasti punehtuviin tai kellastuviin palkoihin oikein tulisi suhtautua. Sanottakoon nyt sekin tässä heti alkuun, että meikäläisen fokus on maussa, ei niinkään poltteen maksimoinnissa. Otan lisäksi enemmän kuin mielellään jatkovinkkejä postauksen kommenttilootaan. Lisäksi blogista löytyy vieraskynäillyt (osa1), hyvät jutut (osa2) chilien kasvatuksesta (osa 3) jos vinkkejä kaivataan. En siis puutu siihen puoleen tässä jutussa.

Idea postaukseen tuli vuosi sitten Alkossa, kun eräs tuttu myyjä turisi viikonloppugrillailuista joista oli tullut aavistuksen liian tulisia. Hän pyöritteli silmiään kun herkesin tarinoimaan ihan perusjuttuja chilin käytöstä. Kyseinen herrasmies on harrastunut ruuan suhteen ja olin ehkä aavistuksen yllättynyt, että chili oli raaka-aineena niin vieras.  Ja sitten mietin asiaa rauhassa ja tuumasin, että niin; varmaan se on sama aika monella. Vaikkei chiliä yleensä niin käyttäisikään, kesällä se chili jotenkin houkuttaa ja koukuttaa grilllin kuumetessa ja sitten sitä palkoa siinä pyöritellään arpoen; uskaltaisiko? Ja jos, paljonko? Ja yleensä ei ole edes tarkkaa tietoa mikähän tämä laji oikein on.

Eniten poltetta on chilin siementen kiinnikkeissä.

Noh, chililajikkeita on tosiaan monensorttisia. Joskus Hesarissa oli hieno taulukko eri lajeista ja niiden tulisuudesta, mutta eipä sellaista taulukkoa yleensä ole tallella tai saapuvilla mökillä.

Siksi neuvonkin; jos aiot laittaa chiliä ruokaan, etkä yhtään tiedä kuinka tulista se on; maista sitä. Aika harva chili on oikeasti niin tulinen, ettei sitä viitsisi maistaa sellaisenaan. Habaneron ja Naga Morichin (ja sen sukuisten, mutta harvemmin nähtyjen kuten bhut jolokian) kohdalla jättäisin maistelematta, mutta noin muuten chilistä voi maistaa pienen palan. Jos chili on tosi tulista, lasi rasvaista maitoa, piimää tai jogurttia auttaa poltteeseen.

Chilin miedoin osa on kärki ja tulisuus lisääntyy kantaa kohden. Osittain se johtuu siitäkin, että oikeasti chilin sisällä poltavaa kapsaisiinia on eniten noissa valkoisissa siementen kiinnikkeissä. Ei siis itse siemenissä, vaan noissa valkoisissa kiinnikkeissä. Siemeniä on taas vähemmän chilin kärjessä ja eniten kantaa lähinnä. Minun mielestäni myös chilin hedelmäliha on aavistuksen tulisempaa lähempänä kantaa, mutta tämä voi olla henkinen harha. Mutta: saadaksesi kutakuinkin tasaisen tulisuuden omaavaa chiliä, kaavi valkoiset siementen kiinnikkeet huolella pois.

Näin ollen jos käytän chiliä katkarapuihin, salaatteihin tai keittoihin sellaisenaan, tai vain vähän kypsennettynä käytän yleensä noin puolet chilistä ja nimenomaan siitä kärikiosasta. Se kanta taas sopii ruokaan kypsentämättä jos on mieto chili.  Jos teet jotain tosi ptkään kypsennettävää ruokaa siihen voi halunsa mukaan käyttää nataosan siemenineen päivineen. Chilin siementhän eivät ole myrkyllisiä, eikä niitä suositella kummemmin poistettavaksi kuten paprikalla mutta niiden kiinnikkeissä on tulta ja tappuraa.

Pitkään kypsentäminen poistaa tulisimpien chilien poltetta ja jättää vain pehmeämmällä poltteella varustetun chilin maun ruokaan. Toki, maltti on valttia. Isoonkaan, 800g jauhelihapaketista tehtyyn chili con carneen en ole laittanut koskaan puolta habaneroa enempää (okei, jossain äijäbileissä taisin yllytettynä laittaa kokonaisen ja joo, hiki puski raavaampien miestenkin pintaan). Jo puolikkaalla habanerolla ruoka on hiet pintaannostavan tulista vaikka se olisi hautunut kolme tuntia ja kokkausvaiheessa kapsaisiini saa yskimään, joten liesituuletin on hyvä kaveri. Tässä kohdin tullaan juuri turtumukseen; osalla ihmisistä on paljon itseäni kovempi chilinkestokyky. Minä käytän chiliä mausteena, enkä niinkään poltteen vuoksi. Chileillä saa ruokaan hauskoja raikkaita, kepeän paprikaisia makuvivahteita jotka vaihtelevat saman chilinkin osalta kypsyystasteen mukaan.

Yksi suosikkichilini Aji cristal on vihreänä melkein nokkosmaisen raikas tuoksultaan; kellastuessaan se saa keltaisen tomaatin tai paprikan tyyppistä kepeää makeutta ja punaisena se on hedelmäinen, lähes herukkainen sailyttäen silti raikkaan pohjamakunsa. Todella monipuolinen chili jossa on sopivasti (ehkä hieman kaupan punaisia peruschilejä enemmän) poltetta, mutta se ei ole liian polttava että sitä ei voisi käyttää kunnolla maustamaan. Lisäksi erilaikkeisia chilejä voi yhdistää; kokemus opettaa mikä sopii yhteen minkä kanssa. Ihan mahtavia bbq kastikkeita saa hauduttelemalla eri tulisuuden ja makupaletin omaavia chilejä jonkinlaisessa makeahkossa kastikepohjassa.

Paitsi chilin kypsyys, myös kasvin ikä vaikuttaa chilihedelmän tulisuuteen. Jos nyt ostit taimitarhalta keväällä uuden kasvin, sen ensimmäisen sadon hedelmät SAATTAVAT (eivät välttämättä) olla hyvinkin mietoja, lähes tulettomia. Tilanne korjaantuu jatkossa, mutta tämänkin vuoksi suosittelen maistamaan sitä chiliä ennen käyttöä. Yllätys voi olla pettymys suuntaan tai toiseen jos vaan laitat ruokaan chiliä ollenkaan tietämättä mitä meni soppaan.

Ja sitten tietysti se chilin käsittely. Jos mahdollista, chilejä kannattaa käsitellä kumihanskat kädessä, sillä polte on ikävä jos kapsaisiini siirtyy käsistä limakalvoille. Ihan liian helposti pyyhkäisee hikeä otsalta ja sitten kapsaisiini valuu hien mukana silmiin, huulille ja nenään. Tuntemani miehet ovat raportoineet toisentyyppisistäkin chilikatastrofeista. ;)

Jos hanskoja ei ole, tiedoksi että kapsaisiini on rasvaliukoinen. Voit siis chilien käsittelyn jälkeen lorauttaa käsiisi hieman ruokaöljyä ja hieroa sitä käsiin ja kynsien alle. Sitten pese öljy pois tiskiaineella ja ainakin suurin osa kapsaisiinista lähtee öljyn mukaan.

Sellainen hassu kuriositeetti muuten joka liittyy tähän kemiaan ja jolla voit myös viihdyttää kesävieraitasi on, että alkoholi liuottaa kapsaisiinia ja liottamalla chiliä viinassa, sen tulisuus laimenee tai häviää kokonaan. Meillä chiliä on lähinnä liotettu jossain kesädrinkissä josta on lähinnä juotu se drinkki ja chili hukattu. :)

Varmaan nyt unohdan jotain ihan olennaista vielä, mutta varaan oikeuden lisätä sen juttuun myöhemmin. Tässä kumminkin nämä muutamat asiat jotka ovat pyörineet kielenpäällä aiheeseen liittyen. Toivottavasti näistä on iloa siellä kesäkeittiöissä! :)

Maissileipää, raparperichutneytä, kirsikka-kevätkaalisalaattia ja pulled porkia - tietysti savustimesta

Bloggaajien kesäkuun ruokahaaste antoi inspiraation tähän ruokaan. Tyylilleni uskollisesti olin taas myöhässä reseptin kanssa osallistuakseni itse, mutta haasteaihe oli minusta ihan erinomainen; näin kesällä kaikilla on aina jotain grillijämää tai savustusjämää lihan, kalan ja kasvisten muodossa. Mikäpä olisi yhtä helppo ja kotoisan ihana kierrätysvinkki edellisen päivän grilliherkuille kuin täytetty leipä.

Raparperista saa erinomaisen chutneyn.

V kokkasi viikonloppuna kasslerista sitä maailman parasta nyhtöpossua R2D2:ssa mökillä ja seuraavana päivänä meillä luonnollisesti oli vielä paljon possua. Sivumennen sanoen muuten ihan aitoon bbq -possuun tottuneena kirvelee silmissä joka kerta kun joku puhuu näistä "uunissa haudutettavista nyhtölihoista" tarkoittaen että se bbq valmistuu uunissa. Ei muuten valmistu. :) Sillä uuniversiolla ja oikealla, savustimessa low and slow tehdyllä pulled pork versiolla on yhteistä lähinnä raaka-aine. Lopputuloksen maku ja tekstuuri näissä kahdessa poikkeaa toisistaan täysin.

Ja sitä herkumpaa sikaa meillä oli läjäpäin viime viikonloppuna. Niinpä sitten mietin että mitähän lisukkeeksi ja kuinkas tulinkaan ajatelleeksi täytettyä leipää?! ;)

Tämä maissileipä oli aika tosi makeaa. Vähän vähemmän sokeria ja se olisi ihan erinomaista, mutta hyvä lopputulos ekaksi yritteeksi.

Minun on pitänyt jo kauan aikaa kokeilla maisileivän tekemistä itse. Jenkeissä tämä I:n kakkuleiväksikin nimeämä herkku on klassinen bbq - ruokien kastikepesusieni; sitä käytetään niiden kaikkien sooseista tulleiden ihanien makujen imeyttämiseen lautaselta viimeistä pisaraa myöten. Ja vaikka kai söimme sitä joskus kauan sitten Jenkeissäkin, muistan sen nyt tuoreeltaan sieltä Gotlanninkeikalta. Niin, ja nimenomaan Chutneyn kanssa tarjottuna. 

Raikas kevätkaalisalaatti on maustettu kirsikoilla ja mäkimeiramilla. Yllättävä, mutta hyvä makuyhdistelmä.

En tosiaan ollut tehnyt sitä koskaan aiemmin itse vaikka homma on superhelppo; kuivat ja märät aineet sekoitetaan keskenään ja sitten seokset yhdistetään sekoittaen vaan juuri niin vähän että kaikki menee sekaisin ja muuutama klimppikään ei haittaa. Varmaan viimeksi homma jäi tekemättä kun luin jostain, ettei tätä meikäläisissä kaupoissa pikapolentaa pitäisi käyttää "oikeaan maissileipään". Mutta kun mökillä ei ollut piimää eikä karkeaa, esikypsentämätöntä maissijauhoa niin menin pikapolennalla ja jogurtilla.

Leipä onnistui minusta ihan hienosti, joskin sokerin määrä oli minun suomalaiseen makuun suht raju. Ensi kerralla vähennän suosiolla sen puoleen. Kakkuleipä oli aika osuva ilmaisu tälle leipomukselle. :) Siitä huolimatta kehotan kaikkia BBQ:n kanssa leikkiviä kokeilemaan; leipä sopii erinomaisen hyvin chutneyn kanssa alkupalaksi tai lisukkeeksi ja pari päivää vanhaa maissileipää voi myös grillata uuteen loistoonsa jos se on jo vähän kuivahtanut. Sillä on sitten hyvä kaapia ne cole slawn rippeet ja grillikastikkeet lautaselta.

Leivässä käytetty sokerimäärä huomioonottaen hieman chilillä ja inkiväärillä maustettu raparperichutney ja todella raikas, vinegretissä pyöräytetty kevätkaali-kirsikkasalaatti olivat vähän niinkun must leivän kanssa. Ehkä punasipulia olisi voinut vielä siivuttaa salaatin sekaan; olisi tuonut vielä pikkuisen sitä kärkeä makean leivän kanssa. Mutta hyvää se oli silti, vaikka leipä oli vähän liian makeaa minusta.

Eli kyllä, teen varmasti uudelleen ja ensi kerralla kokeilen laittaa puolet vähemmän sokeria ja salaattiin tai erilliseen kippoon pöytään punasipulisiivuja. Nam.

Maissileipää (n. 24 cm neliövuokaan)
n. 150g voita sulatettuna
2 dl sokeria (vähennä! ehkä jopa desi riittäisi)
2 munaa
1 kuppi eli 2,4 dl maustamatonta jogurttia tai piimää
1/2 tl soodaa
1 kuppi eli 2,4 dl polentaa (käytin sitä supermarkettipolentaa vaikka siitä joissain ohjeissa varoiteltiin) tai karkeaa maissijauhoa
1 kuppi eli  n. 2,4 dl vehnäjauhoa
1/2 tl suolaa

Laita uuni 180 asteeseen. Voitele neliövuoka jonka sivu on n. 24 cm

Sulata voi. Sekoita siihen sokeri ja sekoita. Anna jäähtyä hetki ja sekoita sitten joukkoon munat ja piimä.

Sekoita toisessa astiassa kuivat aineet, lisää piimä-voiseos jauhoihin ja sekoita aineet juuri sekaisin - vain vähän sekoittaen, ei haittaa vaikka taikinassa olisi yksi-kaksi klimppiäkin vielä.

Kaada sitten taikina vuokaan ja paista kakkua n. 35 min tai kunnes keskelle kakkua pistettyyn tikkuun ei enää tartu taikinaa.

Raparperichutney (n. 2 purkkia)

1,5 punasipulia karkeahkona hakkeluksena
3 hyväkokoista raparperin vartta ehkä n. 500g
kourallinen kuivattuja aprikooseja silputtuna
3 dl sokeria
1,5 dl rajamäen hunajaviinietikkaa
3 rkl punaviinietikkaa
n. peukalon kokoinen pala inkiväärin juurta raastettuna (olisiko n. 4 rkl ?)
1,5 rkl sinapinsiemeniä
n. 1/2 aji Cristal - chiliä vielä vihreää (tai keltaista chiliä)
3 vihreää kardemummaa kokonaisena
1 tl suolaa
(mustaa pippuria)

Kiehuta n. 20 min hiljaisella tulella välillä sekoittaen. Chutney on valmis kun rakenne alkaa olla sopivan hillomainen. Tarkista maku ja mausta halutessa myös hieman mustalla pippurilla.

Kaali-kirsikkasalaatti (n. kolmelle-neljälle)

1/2 pientä kevätkaalia ohuelti siivutettuna
n. 2 dl kirsikoita perattuna
kunnon tupsu mäkimeiramia silputtuna, ehkä n. 1 dl silppua
(1/2 punasipulia ohuelti siivutettuna )

Vinegrettiin
n. 0,5 dl öljyä
1/2 sitruunan mehu
2-3 rkl valkoista balsamicoa
1 vajaa rkl appelsiininkukkahunajaa
n. 1/3 tl suolaa
(halutessa raastettua inkivääriä 1/2 tl )

Siivuta kevätkaali ja puristele sitä hieman käsillä, jotta se vähän pehmenee ja murtuu. Sekoita pienessä kannellisessa lasipurkissa tms. vinegretin aineet ja sekoita. tarkista maku ja lisää sitruunaa, suolaa tai sokeria maun mukaan.

Sekoita sitten kaalin joukkoon vinegretti ja muut aineet. Tarjoa grilliruuan lisukkeena.

Farang - kirjan possusalaatti Larb moo

Muistattekos kun sanoin taannoin, että siinä Farangin keittokirjassa on (ainakin) yksi resepti, joka on tosi helppo tehdä ja silti tosi hyvää? Tässä se nyt on: Larb moo -porsaanlihasalaatti nyt blogattuna siskoskeittiössä sillä tällä kertaa saimme otettua jopa kuvan tästä näppärästä herkusta.

Tämä on yksi niistä harvoista vastaan tulleista resepteistä joihin käytetään puhdasta possun jauhelihaa. Pavuissa ja chileissä voi hyvin soveltaa sen mukaan mitä nyt sattuu olemaan käsillä - esimerkiksi nyt sesongissa olevat kotimaiset pavut käyvät tähän paremmin kuin hyvin. Chileiksi nappasin puutarhassa kasvavista puskista muutamia ja viimeistelin setin srirachalla. Sipuleissakin voi soveltaa - meillä ei ollut punasipulia joten käytin jääkaappiin jääneet kevätsipulin mukulat. Ja edelleen on hyvää. Tuo valkoinen jauhe salaatin päällä on paahdettua riisijauhoa. Sitä käytetään itämaisissa ruuissa jonkin verran. Minä paahdoin jauheen kuivalla valurautapannulla ja tuomitsin paahtumisen tapahtuneeksi kun riisijauhosta nousi vähän riisimurojen tuoksua ja jauheen väri oli enemmän kermanvärinen kuin puhtaan valkoinen. Se on hauska lisä salaatin päälle, mutta karppaajat voivat halutessaan kyllä jättää sen pois.

Osa aineksista on syytä lisätä ohjeen mukaisesti kun salaatti ei enää ole kuumassa wokissa; limet ja mintut menettävät parhaan teränsä kuumennettuina.

Tämän lämpimän salaatin juttu on minusta siinä, että kaikki hyvät ainekset maustetaan suolaisella kalakastikkeella, ripauksella sokeria ja lopuksi pyöritellään isossa määrässä raikasta minttua ja korianteria. Salaatti on samalla hieman hapanimelä ja kuitenkin raikas. Poltteen määrää voi jokainen säätää itse chilin määrällä. Tosin - tähän kierrokseen meni kyllä korianterin tilalle lehtipersiljaa joka oli ihan hyvää sekin. Oho, jälleen yksi korvaus;)

Laitan tuohon alle määrät kuten ne ovat kirjassa. Ilmeisesti määrät pitäisivät olla neljälle, mutta minusta 150g jauhelihaa ja neljä käärmepapua tuntuu tosi pieneltä määrältä jälleen. Mutta tunettakaa toki niinkuin hyväksi näette - nuo maut käyvät yhteen tosi hyvin - määriä voi aina skaalailla. 

Tämän takia ja tästäkin huolimatta erinomainen salaatti joka syntyy arjenkin keskellä melkein siitä, mitä sattuu olemaan. Kokeilkaapa ihmeessä!

Larb Moo - porsaanlihasalaatti (Farang - keittokirjan ohjeella)

150g porsaanlihaa (me laitoimme kokonaisen jauhispaketin eli n. tuplamäärä)
1 valkosipulin kynsi
1 pieni punainen chili (maun mukaan - isommalle määrälle jauhista tarvitsee enemmän chiliäkin)
1 iso punainen chilipaprika, siemenet poistettu
2 rkl pähkinäöljyä (laitoin lorauksen wokkiin)
1 tl kalakastiketta
1/2 punasipuli, kuorittuna ja suikaloituna
1/2 banaanishalottisipuli kuorittuna ja siivutettuna
4 käärmepapua 4 cm paloina (laitoin reilusti kotimaisia papuja, kunnon nipullisen)

1 tl sokeria
1 rkl kalakastiketta
2 rkl limen mehua
1 dl mintun lehtiä
1 dl korianterin lehtiä
1 rkl paahdettua, jauhettua riisiä


Hienonna valkosipuli ja chilit morttelissa hienoksi massaksi. Lämmitä wokki todella kuumaksi, lisää öljy ja jauhettu porsaanliha (huom, iso määrä porsasta pitää kypsentää useammasa pienessä erässä!).

Kypsennä porsasta hetki ja lisääsitten pavut ja sipulit possun joukkoon. Mausta kalakastikkeella.

Siirrä kypsä jauheliha kulhoon ja lisää morttelissa jauhettu massa. Mausta seos sokerilla, limen mehulla ja kalakastikkeella. Lisää joukkoon korianterin ja mintun lehdet. Sekoita hyvin.

Annostele jauhettu possusalaatti lautasen keskelle ja koristele paahdetulla riisijauholla.

Puutarha- ja viinimessuilla Tampereella

Yrttejä!

Tampereen messu- ja urheilukeskuksessa oli tänä viikonloppuna puutarha-, viini-, kirja-, kotimaan matkailu- ja keräilymessut. Huh, melkoiset supermessut! =) Lähdettiin ystäväni Helvin kanssa puutarhamessuille, mutta muutamia poikkeuksia lukuunottamatta kiinnostavin anti löytyi kuitenkin muilta osastoilta.

Puutarhamessujen puolella oli paljon nähtävää aiheesta kiinnostuneille.

Näyttävää pihanrakentamista...

... ja vähän herkempää keväistä vinkkiä puutarhaan

Meitä kuitenkin eniten kiinnosti puutarhamessujen puolella chilitarvikkeen, Tammisillan puutarhan ja poppamiehen yhteinen standi.


Chilitarvikkeella oli esittelyssä ja myynnissä erilaisia kasvatusjärjestelmiä, siemeniä, kastikkeita, naposteltavia ja paljon muuta! Nämä kaverit osaavat kyllä asiansa, heiltä saa loistavia vinkkejä ja ohjeita chilien kotikasvatukseen.

Tässä yksi esimerkki vesiviljelyjärjestelmästä

Tuota löyly-kastiketta on kovasti kehuttu, vielä ei lähtenyt pullo mukaan. ;)

Messuilla oli mahdollisuus maistella poppamiehen eri kastikkeita ja muita herkkuja. Uusia tuttavuuksia minulle olivat wings-kastikkeet ja erilaiset chilipyreet. Ehdoton kestosuosikkini on ollut jo pitkään poppamiehen vampyree-kastike, joka on savustettu tomaattipohjainen chili-valkosipulipyre. Vampyree on aika monikäyttöinen erilaisiin kastikkeisiin ja vaikkapa leivän päälle.

Kastikkeita sai maistaa - jos uskalsi.

Tällainen Zen Grown vesiviljelyjärjestelmä olisi aika makee!

Viinimessuilla oli viinien lisäksi myös ruuasta kiinnostuneille nähtävää. Viinimessujen puolella oli selkeästi havaittavissa lähiruokatrendi. Lähiruuan ja luonnonmukaisuuden puolesta olivat puhumassa esimerkiksi Laidun Herefordin pihvikarjanlihan, Riihikosken vehnämyllyn ja Tannisen chilisen edustajat. Herefordin lihatuotteita on muuten Helsingin suunnalla saatavana Eat and Joy - maatilatorilta. Tuotteet tulevat pääosin Pohjanmaalta ja niitä voikin tiedustella suoraan tiloilta, ainakin Kauhajoelta sellainen löytyy. Herefordin tuotteet ovat kotimaisia, eettisesti tuotettuja, tilateurastettuja ja lisäaineettomia.

Riihikosken vehnämyllyn tuotteet ovat täysin lisä- ja säilöntäaineettomia ja luomua. Myllyn toiminta jatkuu jo usean sukupolven takaa, toiminnan juuret ulottuvat aina 1890-luvulle asti. Riihikosken vehnämyllyn tuotteisiin kuuluu monet myllytuotteet esimerkiksi kaurasta, vehnästä, rukiista, ohrasta ja speltistä. Messuilla tarjoiltiin vierailijoille speltti-kaurapuuroa mansikkahillolla. NAM!

Messuilta sai ostaa Riihikosken myllyn tuotteita

Speltti-kaurapuuroa, mukavaa vaihtelua!

Mielestäni yksi kiinnostavimmista tuotteista messuilla oli Tannisen chilisen tyrnisalaattikastike. Kastike oli ihanan raikas, vähän tulinen ja tasapainoisen täyteläinen. Vau. Toiminnan idea on omistajan mukaan juurikin puhtaissa ja raikkaissa kotimaisissa mauissa. Valikoimaan kuuluvat esimerkiksi erilaiset salaatti- ja grillauskastikkeet sekä ketsupit.

Paprikasalaattikastikekin oli huippuhyvää, mutta päädyin ostamaan tyrnisalaattikastikkeen

Vastapainoksi kotimaisille tuotteille oli Etelä- ja Keski-Eurooppalaisia herkkuja esittelemässä Gavrielides foods. Monille varmasti tuttu Filos halloumi ja aito & alkuperäinen feta kuuluvat heidän tuotevalikoimaansa. Messuilla sai maistaa grillattua halloumia ja oliiveja. Gavrielides foods tuo maahan monia mielenkiintoisia tuotteita pääasiassa Kreikasta, Saksasta ja Kyprokselta. Uutuustuotteina on tulossa kauppoihin muutaman viikon sisällä kreikkalaisia suolaisia pakastepiirakoita. Tuotteita voi bongailla ensimmäisenä Citymarketeista.

Tuotevalikoimaan kuuluvat myös kreikkalaiset oliiviöljyt ja balsamico-kastikkeet

Iloinen tunnelma Gavrielides foodsin messuosastolla

Viinimessujen puolella oli luonnollisesti myös viinejä. Me onnistuimme kuitenkin jumiutumaan ruokapuolen messuosastoille ja lopulta aika loppui kesken.. Ehkä ihan hyvä ajatellen iltatyövuoroa jonne kiiruhdin suoraan messuilta. ;)

Tampereen viinitukku Oy:n messuosasto

Paahdetulla valkosipulilla ja kurpitsalla taitettu chilitahna

Meidän chili riehaantui viime kesänä. Onnistuin jotenkin talvettamaan sisällä lemon dropin ja keväällä se lähti hurjaan kasvuun. Olin ihan varma, että se kuolee kesällä kun oli niin hellettä, kaikkea masuilua ja muuttokin - mutta ei :)

Niin siinä vaan kävi, että chili selvisi muutosta vain parin oksan menetyksellä ja tuotti valtavan määrän chilejä joiden kanssa olin jo suorastaan vähän ihmeissäni. Ensin tietysti tein vanhaa tuttua chilisuolaa. Mutta rukattuani hieman suhteita (enemmän chiliä, vähemmän suolaa) siitä tuli niin tujua että käynnistäessäni blenderin suolan ja chilien kanssa ilmaan levinnyt kapsaisiini sai yskimään kun meni edes lähelle keittiötä ;) Totesin, että tästä erästä taisi tulla sen verran riittoisaa, että jotain muutakin tarttee keksiä.



Mimmu oli tuonut minulle joskus lahjaksi valkosipuli-chilitahnaa, jota olen käyttänyt ahkerasti koko syksyn erilaisissa ruuissa. Siinä purkin huvetessa olen sitten tietysti miettinyt, että chilitahnoja kannattaisi tehdä varmaan itsekin - siten niihin voi sekoittaa makuja juuri sen mukaan, mikä tuntuu ajankohtaiselta.

En tiedä mitä hellekesä niille chileille oikein teki, mutta niissä tuntuu olevan tosissaan potkua. Niinpä tästäkin tahnasta tuli tosi vahvaa, mutta aromaattista. Tein tahnaani satokauden päätteeksi, kurpitsa-aikaan, mistä kertoo tuo raaka-ainelistakin. Halusin tahnaan hieman aromatatista ja paahteista pohjamakua jotta tahnaa käyttäessä ruoka saisi vähän täyteläisyyttä poltteen ohella. Tahnan tulisuutta ja täyteläisyyden määrää voi tietysti säätää chilin ja paahdetun kurpitsan määrää tunettamalla. Ja kurpitsan tilalla voi tietysti käyttää jotain muutakin; hedelmäisemmässä versiossa vaikka persikkaa.



Paahdetulla valkosipulilla ja kurpitsalla taitettu chilitahna (pari purkkia)

n. 3 dl lemondrop- silppua
230g paahdettua kurpitsaa
1,5 dl oliiviöljyä
1 tl paahdttua valkosipulia
2 laakerinlehtä
1 sitruunan kuori ja mehu
1 mandariinin kuori ja mehu

Laita kaikki aineet kattilaan. Keitä kattilassa kunnes turha neste haihtuu ja jälöjelle jää öljyinen tahna. Varo kuitenkin, etteivät aineet pääse enää ruskistumaan, koska kun vesi on haihtunut, kuuma öljy helposti alkaa polttaa tahnaa.

Säilö desinfioituihin purkkeihin ja käytä pienissä erissä ruokien valmistukseen.

Naga 2010 Tampereella

Paluu takaisin Pohjanmaalta Tampereelle lähenee ja tänä viikonloppuna tulimmekin jo käymään Tampereella. Sopivasti täällä olikin sitten Naga 2010 -chilifestarit Jack The Roosterin luona Tammerkosken rannalla. Festareilla myytiin esimerkiksi erilaisia tuoreita chilejä, kastikkeita, säilöttyjä chilejä, pikkupurtavaa ja siemeniä. Tapahtuman loppuhuipennus oli Naga Morichin syönnin MM-kisat. Tiedoksi niille joille Naga Morich on tuntematon chili, se on noin 300 kertaa tulisempaa kuin Jalapeno ja se onkin yksi maailman tulisimmista chileistä.

Poppamiehen kojulla oli paljon kaikkea mielenkiintoista. Saatiin maistiaisiakin!

Tapahtumassa oli näytteilleasettajina esimerkiksi Poppamies, Chilikauppa.fi, Fatalii sekä Chilitarvike.fi. Kojuilta sai paljon tietoa chilin kasvattamisesta ja vinkkejä ruuanlaittoon. Mielenkiintoisen idean sain Poppamiehen edustajalta vähän erilaisen Sacherkakun valmistamiseen. Poppamiehen tuotteita lähtikin eniten matkaan.

Tällaisia herkkuja tarttui matkaan

Tänä vuonna osallistujia nagansyöntikisaan oli lähes kaksikymmentä! Muutamat jänistivät ja jättivät saapumatta paikalle, enkä kyllä ihmettele. Kisailijoiden kasvojen väritys vaihteli pahoinvoivan vihreästä tuskan punaiseen.

Innokkaat kilpailijat ennen kisaa..

Kisan säännöt olivat yksinkertaiset: se joka syö eniten chiliä (grammoina) voittaa. Mikäli kilpailija ottaa juomaa, sylkee tai oksentaa, kisa katsotaan hänen osalta päättyneeksi. Ennen kisaa viime vuosien voittajia haastateltiin ja toissavuoden voittaja vastasi kysymykseen: "voiko kisaan treenata" itsevarma ilme kasvoillaan: "Vain amatöörit treenaavat. Jos näitä syö ennen kisaa, ei niitä enää uskalla syödä itse kisassa".

Naga Morich

En oikeastaan osaa sanoa oliko kisaa mukava vai kauhea katsella. Jokatapauksessa kisassa rikottiin viidesti maailmanennätys ja saatiin uusi nagansyönnin maailmanmestari. Muistaakseni voittajan saldoksi tuli yli 80 grammaa, kun viime vuonna voittaja söi hieman yli 50 grammaa. Lisää kisasta voi varmasti lukea myöhemmin tapahtuman nettisivuilta.

Voittajan on helppo hymyillä

Tapahtumassa olisi ollut houkuttelevia ruokia ravintola Jack The Roosterissa, mutta koska tulimme tapahtumaan niin myöhään ja emme olleet kovin nälkäisiä jätimme sen nyt tällä kertaa väliin. Ystävämme kertoivat, että olivat käyneet lounaalla kyseisessä ravintolassa aiemmin päivällä ja he olivat pitäneet kovasti Hell's Night menun annoksista.

Söpöjä bonsaichilejä.

Vihreää chilisuolaa limellä ja mintulla

Chilisuola alkaa akuutisti loppua. No, onpa sitä riittänytkin siitä yhdestä satsista piiiitkäksi aikaa. Olen käyttänyt sitä kaikkeen sellaiseen, mihin haluan vähän vivahteikkuutta makuun, ilman, että ruuasta tulee varsinaisesti mitenkään tulista. Munakkaat, lihat, kanat - no, oikeastaan melkein mihin vaan.

Omat suolat ovat kivoja, niistä kun ainakin tietää mitä niissä on ihan tarkalleen. Lisäksi niiden tekeminen on helppoa ja hauskaa: ostetaan vaan iso pussi hyvää suolaa, haaveillaan eri mauista, hankitaan tai kerätään mieleisiä juttuja ja sekoitetaan makuaineet suolan kanssa. Kuivata. Sitten vaan suola myllyyn ja käyttöä. Tuo hackmanin mylly, jonka ostin taannoin on toiminut ainakin suolalle ihan hyvin. Ja minusta on kiva, kun lasisesta säiliöstä näkee, mitä myllyssä on.

Sen verran suolan valinnasta, että kannattaa tietysti suosia jotain luonnollista ja laadukasta suolaa. Niiden maku on niin paljon pehmeämpi, että kannattaa maksaa siitä euro-pari enemmän kilolta. Sitä suolaa kumminkin tulee puolestakin kilosta pitkäksi aikaa. Minä jatkan edelleen tuon vaaleanpunaisen ruususuolan kanssa, kun sitä sai Sellosta ja puolen kilon pussi ei nyt omaisuutta maksa kumminkaan (n. 4 eur ja risat se taisi olla). Tälläiseen blenderissä ajettavaan suolaan tuo karkeus sopii ihan hyvin - aineet sekoittuvat hyvin yhteen.

Minua nyppii tavattomasti kun yritit ovat juuri nyt heikoimmillaan. Mieli on kumminkin sitä mieltä, että yrttejä pitäisi saada nyt ja heti. Tilanne yrttien osalta tietysti paranee päivä päivältä kun luonnonvalo lisääntyy, mutta toistaiseksi kotiin tuotuna vesiviljelty ruukkurytti saattaa löpsähtää yön yli. Minulla kävi yhden salvian kansa niin - toin sen kotiin, kastelin ja laitoin yrttiruukkuun ikkunalle ilman käärettään. Seuraavana päivänä se oli jo ihan löps, enkä ehtinyt käyttää sitä oikeastaan lainkaan. Silloin päätin, että nyt hetken menee, ennenkuin ostan yhtään muita yrttejä, kuin mitä aion samana päivänä käyttää.

Tavallaan tuota samaa ajatusta jatkaen jäin miettimään, että no, entä jos suolaan sitten upottaisi myös vähän sitä yrttiä vaihteen vuoksi. Saisi vähän raikkautta ruokiin kun lisää suolaa. Keräsin kaupasta kasan juttuja jotka tuntuivat nyt oikealta, eli kaikkea keväänvihreää. Oikein tuuhea minttupuska, limejä ja koska se chili on toiminut niin hyvin aikaisemmin - myös vihreitä chilejä.

Näin syntyi uusi annos suolaa, jota on kokeiltukin jo kalan kanssa ja jogurttikastikkeeseen. Koska suola on karkeaa, se kannattaa valmiina laittaa myllyyn, josta sitä voi hienontaa sitten tarvittavan määrän haluamaansa ruokaan.

Pienen tupsun mintun lehtiä säästin salaattiin, josta sitten lisää myöhemmin.




Vihreää kevätsuolaa (minttua, limeä ja vihreää chiliä)

500g karkeaa ruususuolaa
4 limen kuori (luomua)
1 tuuhea ruukku minttua, varsineen
4 vihreää chiliä

Pese limet ja raasta niiden kuori blendeiin tai muuhun sekoittimeen. Leikkaa minttu mukaan kippoon. Poista chileistä hatut ja laita palot siemenineen kippoon. Aja muutaman kerran pulsseisa ja lisää sitten suola. Jatka pulsseissa ajamista ja tarvittaessa ravistele kulhoa jotta saat kaikki aineet kunnolla sekaisin.

Levitä sitten suola kuivamaan pellille ja anna kuivua pellillä ainakin yön yli, ennenkuin säilöt suolan purkkiin ja osan myllyyn.

Chilisuolaa!

Sain Mimmulta taannoin itse kasvatettuja, ihania chilejä. Lisäksi oma Cayanneni oli tehnyt myös melko paljon (säälittävän pieniä) chilejä. Pelko alkoi iskeä sydämeen että ihanat tuliaischilit menisivät homeeseen jääkaapissa.



Sitten löysin Sellosta aarteen - karkeaa, vaaleanpunaista vuorisuolaa 500g pusseissa n. 8 eur / kg. Ostin pussin ja tiesin heti, mitä chileistä syntyisi.

Jamie Oliver teki chilisuolaa taannoin telkkarissa. Hän käytti tuoreita chilejä, karkeaa suolaa ja sitten kuivatti karkean chilisuolan laakealla pellillä. Jamien mukaan suhteilla ei niin tarkkaa väliä ole, pääasia, että chilejä on paljon ja erilaisia - osa tulisempia ja osa miedompia. Niin suolan mausta tulee mielenkiintoinen, monipuolinen ja kuitenkin siinä on kärkeä. Sillä siis eteenpäin.



Chilisuola

n. 400g karkeaa, vaaleanpunaista himalajan suolaa (tai muuta karkeaa suolaa)
2 habaneroa
2 mietoa, punaista chiliä
n. 10 pikkiriikkistä cayannea (max. 3 cm pitkiä, eli jos käytät kaupan/taitavamman chiliviljelijän chilejä kolme-neljä isoa riittänee)
1 lemondrop - chili
1/2 aji cristal (loput ehdin jo kokata ruokiin!)


Poista chileistä hatut. Siemeniä ei tarvitse poistaa. Laita chilit blenderiin tai vastaavaan. Lisää päälle karkea suola ja aja pulsseissa kunnes chilit ovat muusaantuneet suolan sekaan.

Levitä suola uunipellille ja anna kuivua muutama päivä, kunnes suola on kokonaan kuivaa. Sitten voit murskata suolan myllyyn mahtuviksi paloiksi.

Raportoin myöhemmin, millaista tuli. :)

Chutney vihreistä tomaateista karpaloilla, aprikooseilla ja hunajalla maustettuna

Kun mimmu kuuli, mitä olen tekemässä, hän pyysi kiirehtimään tätä reseptiä. Äidillä on kuulemma myös vihreitä tomaatteja, joista pitäisi jotain keksiä. Poimin ryytimaan tomaatit talteen jo viikko sitten, pakkasin ne pieneen eväspussiin ja laitoin jääkaappiin. Siellä ne pysyivät ihan hyvin vihreinä viikon verran. Kotoisessa kukkapenkissä olleet tomaatit olivat jostain syystä paljon hitaampia kypsymään ja lähes kaikki vihreitä. Niitä tuli kuitenkin aika paljon. Itse asiassa enemmän kuin oletin. Pelastin ne viikolla pakkasten alta ja tuijottelin niitä keittiössä pari päivää loppuviikosta, ennenkuin keksin mitä ihmettä niille tekisi. V on taas reissuillaan ja lapsikin lähti perjantaina omille teilleen. Niinpä viikonlopusta muodostui hyvä aika harrastaa tyttömäisiä juttuja... Kuten säilöntää? ;)

Lemon drop. Tältä näytän, siis.

Sain mimmulta ihanan kasan itse kasvatettuja chilejä; Aji Cristalia, Lemon Droppeja, Habaneroja, punaisia mietoja chilejä... ja olikohan pussissa vielä muutakin. Joka tapauksessa olen tyytyväisenä käynyt pussilla jo monta kertaa. Nämä kotikasvatteiset Habanerot eivät ole ehkä ihan niin tulisia kuin kaupan, mikä on ihan kiva - niitä voi käyttää huolettomammin. Makua kuitenkin riittää. Erityiesti käteni on kuitenkin käynyt kiinni tähän uuteen tuttavuuteen - Lemon Droppiin, jossa on hedelmäinen maku ja mukavasti poltetta. Ei liikaa, mutta sopivasti.

Mietin tomaattien kohtaloa jo jonkin aikaa sitten, kun selailin nettiä. Pastanjauhantaa - blogissa mainittiin, että olivat saaneet maistaa vihreistä tomaateista keitettyä chutneytä. En ollut ajatellut muuta, kuin säilöttyjä vihreitä tomaatteja ja chutney alkoi kiinnostaa. Minulla oli sitä testiin tullutta (eli sponsoroitua, en ostanut itse) rajamäen hunajaväkiviinaetikkaa - joka selvästi on tarkoitettu säilöntään. Chutney sitä paitsi vaatii makeutta ja tuumasin että se hunajainen etikka olisi siihen ihan omiaan.

Selasin sitten reseptejä BBC Good Foodilta, josta löytyi punaisille tomaateille tarkoitettu resepti ja toinen, vihreistä tomaateista joka olisi vaatinut yön yli suolauksen. Jokin kotimainen ohjekin löytyi, mtta päätin yhdistellä BBC:n ohjeita siten, että saan käytettyä kaapeista jotain sinne jemmaamiani aarteita.

Löysin pussin joskus ostamiani kuivattuja, sokeroimattomia karpaloita sekä avatun purkillisen siirappiin säilöttyjä inkiväärejä. Lisäksi ostin vielä aprikooseja, kun en löytänyt keltaisia rusinoita.



Tämä ei ole pahaa missään nimessä. Lopputulos on ihan hyvä, mutta ensi kerralla voisin kyllä laittaa tuoretta inkivääriä ja (ehkä?) vielä vähän enemmän chiliä. Ja sinapinsiemeniä, ehdottomasti! Oman chutneyni värikään ei ole yhtä hieno kuin pastanjauhajien kuvassa. Tähän kuitenkin vaikuttanee käytetyn sokerin laatu ja karpalot, jotka värjäävät kyllä seosta. Chutneystä tuli pehmeää ja hyvää. siinä on myös selvä chilikärki ja sivistynyt inkiväärin maku. Karpalo ja aprikoosi maistuvat seoksessa hauskasti. Kuitenkin minusta tuntuu, että keskeltä makupalettia puuttuu jotain. Maku jäi minusta aika miedoksi. Vihreä kardemumma ja/tai sinapinsiemenet olisivat varmaan tuoneet seokseen sitä kaipaamaani täyteläisyyttä. En vaan uskaltanut laittaa niitä, ettei mausta tule kaamea sekasotku. Kannattaa kuitenkin kokeilla sinapinsiementen lisäämistä ainakin ja ehkä vihreää kardemummaa. Sinapinsiemeniä laittaisin runsaahkosti, ehkä n. 1,5-2 rkl tuohoon määrään, kardemummaa 5-10 siementä.


Useimmissa resepteissä joita näin, ruskeaa sokeria tuli aika paljon ohjeeseen. Vähensin sokerin määrää, koska käyttämäni etikka on varsin hunajaista (50% hunajaa) ja inkivääri oli säilötty siirappiin. Inkivääriä pilkoin kattilaan melko paljon, koska sokeroitu inkivääri on selvästi miedompaa kuin tuore. Jos käytät tuoretta, puolita määrä. Etikan osalta jäin miettimään, olisiko määrää pitänyt lisätä koska etikasta puolet on hunajaa?

Ruskea sokeri loppui ja lisäsin sitten vielä lisämakeudeksi hunajaa. Hunaja olisi kannattanut lisätä ihan loppuvaiheessa, kun nyt oikein mietin. Antibakteerisena aineena se ei keittämistä tarvitse, eikä muutenkaan siitä pidä.




Chutney vihreistä tomaateista (n. 5-6 pienehköä purkkia)

1200g vihreitä tomaatteja
n. 500g (eli kolme suurta) sipulia
1 keltainen paprika
90g karpaloita
110g aprikooseja
2 hapanta omenaa
hieman reipas 2 dl rajamäen hunajaväkiviinaetikkaa
3 lemon drop - chiliä siemenineen(voit kokeilla jotain muitakin chilejä)
4 kynttä valkosipulia
5 1/2 stem gingeriä (sokeriin säilöttyä inkivääriä) ja kaada purkissa olevaa inkivääri siirappia 2-3 rkl mukaan tai pala tuoretta inkivääriä (lisää silloin sokerin määrää)
100g tummaa muscavado - sokeria
n. 50g hunajaa
(sinapinsiemeniä ja vihreää kardemummaa?)

Pese ja pilko tomaatit. Minä halusin suikaleita, joten tein sekä sipuleista että tomaateista ohuita/ohuehkoja "puoliympyröitä". Chilin pilkoin siemenineen, koska keittoaika on melko pitkä. Pieni omenat ja aprikoosit jos käytät niitä. Karpaloille ei tarvitse tehdä kummempaa.



Lisää kaikki aineet kattilaan ja keittele hiljaisella/keskivoimakkaalla tulella silloin tällöin sekoitellen. Tunnin keittelyn jälkeen seos alkaa sakeutua ja puolentoista tunnin kohdalla nestettä oli tosiaan haihtunut niin paljon, että tuomitsin sen valmiiksi.

n. tunnin keittelyn jälkeen chutney näytti tältä.

Kun chutney kiehuu, laita sillä aikaa säilykepurkit uuniin 100 asteeseen. Kääri ne ennen uuniin laittoa sanomalehteen, etteivät mene rikki. Anna purkkien olla uunissa n. tunnin verran desinfioitumassa. Korkkeja älä laita uuniin. Voit keittää niitä vedessä kattilassa ja huuhtoa jokaisen korkin viinalla ennen purkin sulkemista. Minä nappasin kaapista jallupullon ja lorautin sitä n. 3 rkl korkin sisään. Huuhtelin korkin ja kaadoin viinan pieneen astiaan odottamaan seuraavaa korkkia. HUOM! tarkista, että käyttämiesi purkkien kansien sisäpinnassa on muovikalvo, ettei etikka saa korkkia ruostumaan säilytyksen aikana.



Chutney pakataan kuumiin purkkeihin kuumana. Älä polta itseäsi - hyvä varustelu on kaksi kunnollista uunikinnasta, joilla kansi on hyvä vääntää kiinni, toisella kädellä purkista kiinni pitäen. Jätä täytetyt purkit jäähtymään pöydälle kaikessa rauhassa ennenkuin laitat ne jääkaappiin tai kellariin. Äläkä sitten pelästy kun purkit napsuvat seoksen jäähtyessä. Purkkiin muodostuu alipaine, joka vetää purkin kannessa olevan nypylän alas. Arvatkaapa ihmettelinkö illalla mistä tulee tuollainen ääni ennenkuin taas tajusin.

Avaamaton, huolella pakattu säilyke pysyy hyvänä viileässä pitkään. Tosi pitkään. Avattuna chutney säilynee herkullisena etikan ansiosta semmoisen kuutisen viikkoa.

Hmm. Mitä enemmän tuota chutneytä maistelee, sen paremmalta se tuntuu. Sinapinsiementen kanssa tämä olisi varmaan ihan loistavaa. Laitanpa tähän vajaaksi jääneeseen purkkiin vähän sinapinsiemeniä ja jätän jääkaappiin... Raportoin myöhemmin tulokset.

10.10.2009: Lisäsin sinapinsiemeniä avattuun purkkiin ja minusta makuun tuli sitä kaipaamaani täyteläisyyttä tosi kivasti. Olen nautiskellut chutneytä kotlettien kaverina. Kannattanee siis lisätä sinapinsiemeniä jo keittelyvaiheessa mukaan kattilaan. :)

p.s. Sekä Ameriikasta palannut V että kotiutunut A olivat sitä mieltä, että chutney oli erinomaista. Minustakin se oli parantunut purkissa viikon istuessaan. Kannattanee antaa siis hetken makujen tasaantua säilykepurkissa. Toimi jopa ilman sinapinsiemeniä:)

Chilien sadonkorjuu

Aiemmin postailin tänne chilin kasvatusohjeita, nyt on tullut sadonkorjuun aika ja chilit saa kätevästi suoraan puskista ruokaan!

Satoa meillä tuottivat Aji Cristal, Habanero ja Lemon Drop. Sisko tuossa kuvailikin eilen Aji Cristalin hyvin. Olen samaa mieltä Nellen kanssa, tämä chili on erinomainen ruuanlaittoon. Olen myös kerran saanut maistaa Aji Cristalia savustettuna ja kuivattuna, se_oli_hyvää!

Aji Cristal

Lemon drop, ehkä vähän harvemmin kauppojen hyllyllä oleva chili, on ollut erittäin tuottoisa ja sato kypsyi muita chilejä aikaisemmin. Lemon drop tuoksuu hieman sitrukselle ja on melkoisen tulinen, luokitus taitaa olla jotain siinä 9-8 luokkaa. Mielestäni Lemon Drop on Aji Cristalin tapaan erinomainen ruuanlaittoon (kuitenkin tiettyä varovaisuutta noudattaen). Lemon Drop on kypsänä keltainen ja muodotaan melko pitkä ja hoikka.

Lemon drop oli satoisa...

Habanero ei paljon esittelyjä kaipaa. Se on muodoltaan pyöreähkö ja erittäin tulinen (luokitus taisi olla 10+). Osan habanero-sadosta korjasimme jo oransseina ja osan periteisen punaisina.

Melkein kypsä Habanero

Kesällä haastavinta chilien kasvattamisessa oli riittävän valon takaaminen. Chilit vaativat paljon valoa ja ravinteitakin on hyvä muistaa laittaa välillä kasteluveteeen. Esimerkiksi puutarhan kesä-lannos (sellaisessa muovipurkissa myytävä vaaleanpunainen jauhe) toimii tosi hyvin.