Lipstikkachimichurri - addiktiivinen soosi puutarhan perältä

"Niin siis alunperin tää Chimichurri on Argentinalainen kastike, joka yleensä tehdään lehtipersiljasta, mutta tässä ei ole lehtipersiljaa. Ja sitten siinä on yleensä punaviinietikkaa, muttei tässä ole sitäkään.... Eikä kyllä oreganoakaan vaan mäkimeiramia..." 

"Mutta äiti, ei se sitten ole sama kastike!" 

Suurinpiirtein näin sanailimme juniorin kanssa kun ensimmäisen kerran tarjosin grillatun lihan kanssa lipstikkachimichurriani. Sen jälkeen oli pakko googlettaa että kuinka varattu sana se chimichurri oikeastaan on? 

Vaikka sanan alkuperä on eri lähteiden mukaan hieman hämärän peitossa sen alkusanana oletetaan olevan  Baskien 1800 luvulla mukanaan Argentinaan ja Uruguaihin tuoma sana "tximitxurri" joka tarkoittaa hakattuja ainesosia sekoitettuna keskenään sekalaisessa järjestyksessä.  "Ha!" tuumasin, "sopii täydellisesti". Ja niinpä päätin antaa itselleni ja teille kaikille muillekin luvan kutsua tätä soosia lipstikkachimichurriksi. 

Meikäläisen kokkausfilosofiaan kuuluu soveltaminen; siitä tehdään ruokaa mitä on. Se ruokkii luovuutta ja arjen pakosta keittiössä toisinaan syntyy ihan mahtavia innovaatioita. Ja siitä tässä reseptissä totta tosiaan on kyse. 

Monivuotinen lipstikka puskee maasta upean tuoksuisena jo alkukesällä ilman hoitoa kuin rikkaruoho. Siitä huolimatta lipstikkareseptejä ei näe usein. Minusta se on ihan alikäytetty yrtti. Lehtipersiljaa alkaa saada omasta penkistä vasta nyt ja isoja määriä vasta loppukesällä. Ja mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän olen sitä mieltä että kannattaa sovellella reseptejä rohkeasti ja nauttia täysillä niistä yrteistä jotka Suomessa kasvavat ja viihtyvät. 

Lipstikan lihalieminen, kanelinen ja jollain lailla korianteriinkin vivahtava maku on omintakeinen, eivätkä kaikki siitä tykkää. Mutta meillä sitä rakastetaan. Monikäyttöisenä chimichurrikastikkeena se on minusta ihan killerihyvää.  Jopa sisareni, joka on hieman saattanut vieroksua lipstikkaa  alkaa vähitellen oppimaan sen addiktiivisuuden ;) Soosi sopii erinomaisesti lihan lisäksi lohkoperunoiden kanssa tai vaikka tomaattilohkojen maustamiseen, jolloin syntyy simppeli salaatti.

Olennaista chimichurrin onnistumiselle on hyvä happo; tavallisesti chimichurrissa käytetään punaviinietikkaa, mutta mä tykkäsin että jerezin sherryviinietikka sopi ihanasti lipstikan kanssa. Mutta jos sitä ei ole, käytä punaviinietikkaa tai sitruunan mehua. Niissä on tarpeeksi hapokkuutta tähän. Balsamiviinietikat voit jättää ihan suosiolla kaappiin, liian pehmeinä ja pyöreinä. Tässä kastikkeessa pitää olla potkua. 

Potkua voi sitten lisätä valkosipulin määrällä ja erilaisilla chileillä makunsa mukaan. Ja taas kerran, jos ei ole tuoretta, voi chilin ja suolan korvata vaikka chilisuolalla niinkuin minä kevään ekan satsin kanssa tein. 

Jotta eipä muuta kuin kohti lipstikkapuskaa viikonloppuna. Parista varresta tekee jo ison määrän hakkelusta kastikkeen pohjaksi. Ja muistakaa, kaikki blenderit ja silppurit kannattaa myös jättää kaappiin ja pilkkoa ainekset hienoksi ihan veitsellä. 

Lipstikkachimichurri (kulhollinen) 

n. 2 dl rypsiöljyä (tai oliiviöljyä) 

n. 2 dl hakattua lipstikkaa (silppua veitsellä ihan pieneksi) 

3-4 rkl jerezin sherryviinietikkaa tai punaviinietikkaa (tai sitruunanmehua - voi käyttää myös happolisänä)

4 isoa kynttä valkosipulia hienonnettuna (voi käyttää enemmän jos tykkää)

1-2 chiliä hienonnettuna (Juniori suostuu syömään lähes tulettomia chilejä, kuten sugar rushia, mutta toisinaan laitetaan sitten tulisempaa...)

vajaa 1 dl hakattua tuoretta mäkimeiramia tai n. 2 -3 tl kuivattua oreganoa 

suolaa (lisää oman maun mukaan, mutta kastikkeessa pitää olla suolaa. En ole mitannut, koska maistelen ja lisään kunnes on hyvä, mutta ainakin teelusikallinen maldonia tai muuta sormisuolaa, ehkä jopa 1,5 tl tähän määrään soosia) 

mustaa pippuria myllystä

Pilko kaikki yrtit, valkosipuli ja chili hienoksi silpuksi. 

Lisää loput ainekset yrttisilpun sekaan kulhossa ja sekoita. Anna maustua mielellään ainakin vartin, ehkä jopa pidempäänkin. Maista ja tarkista suola. 

Jääkaapissa soosi säilyy hyvin ainakin seuraavaan päivään, pidemmällekin mutta maku muuttuu ajan kanssa. 

p.s. nuoret lipstikan oksat ovat parhaita, vanhemmiten niihin saattaa tulla vähän kitkerämpää makua. Tällöin voit lisätä kastikkeeseen teelusikallisen tai pari hunajaa, jos tykkäät. 

Aasialainen, rouskuva kaalisalaatti kesäkaalista

Tämä vaatiomattoman näköinen kaalisalaatti on ollut perheemme ja ystäviemme kevään suosikki. Koska menin lupaamaan, että laitan ohjeen blogiin ja olen lopulta jokseenkin uskollinen lupausteni suhteen, sain siitä hyvän tekosyyn katkaista usean vuoden mittaiseksi venynyt kirjoitustauko. Pahoittelut jo etukäteen, tästä tulee ihan aidosti Nellemäisen rönsyilevä resepti, sillä varaatioita on ollut monia. 

Ja vaikka kuvakin on vaan kännykkäräpsy, voin luvata että salaatti on ihanaa. Tätä addiktiivista salaattia on tehty ihan muutamankin kerran kevätkaalien ilmaantumisen jälkeen. Jossain kohtaa oli pakko pitää taukoa, kun lapsikin tuumasi isälleen että "äiti taitaa TOSIAAN tykätä tästä salaatista...". Noh, niinpä...

Ehkä siis ihan joka päivä ei kannata tarjota samaa salaattia, vaikka salaatinjämä toimii hyvin myös seuraavana päivänä (vaikka lounaalla) kun vaan lisää tuoretta kaalia. 

Salaatin tekstuuri on tärkeä. Sen pitää olla raikasta, kevyttä ja rouskuvaa. Siivuta siis kevät- tai kesäkaali ihan ohuiksi, pitkähköiksi suikaleiksi. Lisäksi salaattiin on hyvä lisätä pähkinää tai siemeniä; mulla jää usein pataan hapanjuurileipien pinnasta pudonneita, valmiiksi uunissa paahtuneita seesaminsiemeniä, jotka olen tuossa kuvassa viskannut salaatin sekaan. Paahdettujen seesaminsiementen lisäksi tai sijasta myös paahdetut maapähkinät käyvät hyvin. Jos sekaan vielä nakkaa paistettua grillikanaa tai tofua, tämä salaatti on lounas itsessään. 

Toinen juttu mitä salaatti tarvitsee on hapan umamisuus. Kaupungissa olen tehnyt salaattia aasiakaupasta löytämästäni tamarindikastikkeesta ja mökillä taas on käytetty sitä mitä on ollut saatavilla. V löysi lähikaupasta Pad thai tahnaa, jossa on paljon tamarindia ja se toimii hyvin. Sitruunanmehuakin olen käyttänyt soijan kanssa - paremman puutteessa. Ja seesamiöljy - sitä tarttee olla. 

Mutta tykkään tästä ohjeesta koska monia juttuja voi korvata toisilla sen mukaan mitä on saatavilla ja lopulta tosi simppeleistä aineista saa helposti hyvää. Sovella reseptiä rennosti ja maistele soosi mieluiseksi. Sen kuuluu olla hapan, makea, suolainen ja aromaattinen. Kaikkea hyvässä tasapainossa :) 

Salaattia on tarjottu paitsi allekirjoittaneen arkilounaana myös lisukkeena grilliruuille ja osana aasialaisia kulhoruokia - kuten tässä kuvassa se on riisipedin päälle ladottujen kanojen kaverina. 

Mutta takaisin kaalisalaattiin jota lämpimästi suosittelen kokeilemaan jo ensi viikonloppuna. Kesäkaalit ovat parhaimmillaan juuri nyt!

Aasialainen rapea kaalisalaatti (iso kulhollinen) 

1 pienehkö kevät tai kesäkaali hienoksi suikaloituna 

2-3 nippusipulin vartta siivutettuna myös hienoksi

lopuksi koristele: 

n. puolella ruukullisella revittyä korianteria

Kastike

n. 1-1,5 dl mautonta öljyä esim. rypsiöljy (isolle kaalille enemmän öljyä, pienelle vähemmän)

3 rkl riisiviinietikkaa 

2-3 rkl ruskeaa sokeria esim. muscavadoa tai mökillä vaikka fariinisokeria  

3-4 rkl tamarindikastiketta tai sitruunan mehua (tai jos korvaat esim. pad thai mausteseoksella, 2-3 tl saattaa riittää koska tiukempaa tavaraa, maistele ja lisää tarvittaessa!) 

2 tl seesamiöljyä 

2 rkl hyvää soijakastiketta (laitoin vaaleaa) 

1-2 rkl hunajaa tai miriniä (1rkl riittää jos laitoit paljon ruskeaa sokeria, mutta voit muuttaa makeuden määrää oman mieltymyksesi mukaan) 

3-4 rkl paahdettuja seesaminsiemeniä tai kourallinen paahdettuja, rikottuja maapähkinöitä (tai molempia!) 

Suikaloi kaali kulhoon sipulien kanssa. 

Sekoita kastikeaineet keskenään vaikka tyhjässä lasipurkissa ja maistele kastiketta tehdessäsi. Lisää seesamiöljyä, soijaa ja hunajaa maun mukaan. 

Kaada kastike kaalin päälle ja kääntele salaattia niin että kaali marinoituu kastikkeella kauttaaltaan. Anna maustua mielellään ainakin 20 min. Sekoita salaatti vielä kerran. 

Lopuksi koristele paahdetuilla siemenillä/pähkinöillä sekä korianterilla ja tarjoa.  

Kiinalainen tomaatti-kananmunakeitto eli egg drop soup

"Tämä on Kiinasa oikeasti ruoka jota tehdään nirsoille lapsille, mutta koska K pitää siitä kovasti, teen sitä nyt myös tähän tarjolle" sanoi Rva C viimeistellessään uskomatonta, ainakin kuuden ruokalajin kiinalaista illallista mökillä kun tulin saunasta hiukset märkänä ja posket punaisena. Ja siinä kaikki valmistui kun samalla kyselin kaikenlaista tahnoista ja kastikkeista, jollaisia en ollut koskaan nähnytkään. 

Vaikka jokainen ruokalaji sillä illallisella olikin erinomaista, siitä simppelistä "nirsojen lasten" keitosta on kyllä tullut kesän ja etätyösyksyn hitti! Ja lomalla sitä on tarjottu niille "nirsoille lapsillekin" - suurella menestyksellä :) Ja voi että, miten simppeli ja ihana keitto arkeen. Keittoja pitäisi meilläkin koittaa suosia, mutta jotenkin ovat aina niin työläitä ja valmistukseen menee aikaa. Paitsi tähän! 

Kiinalainen chiliöljy valmistuu helposti kaatamalla chilihiutaleiden päälle kuumaa öljyä. 

Se on hyvää sellaisenaankin, mutta erityisesti minua on lämmittänyt, että keittoon voi siivuttaa kaikki ne viikonlopun grillipihvin ( tai kanan/kalan) jämät joista yleensä on tullut tehtyä lähinnä lihapataa. Mä olen tällainen hävikistä herkuksi - intoilija ja tämä on ihan mahtava jämienhukkaussoppa. 

Ja kun keiton päälle pikkuisen ripauttaa kiinalaista chiliöljyä, keiton saa taitettua aikuisten etätyöpäivän lounaaksi. Todellinen 15 min ruoka vaikka kamat eivät olisi pöydällä järjestyksessä ja pilkottuna etukäteen.

Netistä keittoon löytää monenlaisia reseptejä, mutta keiton tunnusomainen maku syntyy soijasta, valkopippurista ja seesamiöljystä - vaikka ollaan me mustapippuriakin käytetty jos ei ole ollut muuta. Ja vaikka meilläkin makupohja on yleensä sama, lisäilen mukaan aina sitä mitä on; näin syksyllä nopeasti wokattuja kehnäsieniä, kantarelleja ja kaaleja - tai mitä kulloinkin on löytynyt jääkaapista.  

Chiliöljy kannattaa tehdä etukäteen jääkaappin sillä se säilyy siellä hyvänä pitkään ja sillä voi maustaa monenlaista kiinaruokaa. Mutta varo; öljy on todella tulista :) 

Keitto onnistuu wokin sijaan ihan hyvin myös isossa kattilassa. 

Kiinalainen tomaatti-kananmunakeitto (egg drop soup, pääruokana n. 4:lle lisukkeena noin 8:lle) 

Loraus kuumaa kestävää öljyä (esim. rypsiöljy)

n. 8 tomaattia 

1 litra kanalientä (tai kaksi kanaliemikuutiota ja litra kiehuvaa vettä) 

2 rkl soijaa

1,5 rkl seesamiöljyä

valkopippuria 

n. 1 dl vettä ja n. 1,5 rkl maizenaa (tai riisijauhoa)

2 kananmunaa 

(sipulin varsia tai korianteria) 

Pilko tomaatit lohkoiksi. Laita wokkiin loraus öljyä ja lisää tomaatit. Sekoita kunnes tomaatit vähän pehmenevät. Lisää kanaliemi, soija ja seesamiöljy. Mausta valkopippurilla. 

Sekoita maizena ja vesi keskenään ja sekoita kuumaan keittoon. 

Riko kananmunat erilliseen astiaan ja sekoita niitä hieman jotta keltuainen menee rikki. Tee keittoon pyörre vaikka syömäpuikoilla ja kaada kananmuna sekaan ohuena nauhana. 

Jatka kuumentamista vielä hetki. Keitto on valmis kun kananmuna hyytyy. 

Tarjoa jämien, silputun sipulinvarren tai korianterin ja chiliöljyn kanssa. 

p.s. keitto on melkein parempaa hieman jäähtyneenä joten voit lisätä jämät jääkaappikulmänä, jolloin ne vähän viilentävät keittoa. Myös; jos teet illalliselle kiinalaiseen tapaan useita ruokalajeja, tee keitto ensin. Tämän sopan voi hyvin tarjota vaikka huoneenlämpöisenä. 

Kiinalainen chiliöljy (pieni purkillinen) 

n. 2 dl kuivattuja, punaisia, tulisia chilejä (etnisissä kaupoissa myyvät isoissa pusseissa)

1 rkl seesaminsiemeniä

(sichuanpippuria jos haluaa, myös tähtianista voi lisätä ja jotkut tykkäävät valkosipulista) 

1 dl öljyä

Silppua chilit esim. Bamixin maustekipossa ja kaada chilihiutaleet kuumuutta kestävään astiaan jossa on hyvin tilaa korkeussuuntaan (teräskippo on hyvä). Lisää joukkoon seesaminsiemenet.  Jos käytät mausteita (ei pakollista ollenkaan), lisää nekin kippoon. 

Kuumenna öljy pienessä kattilassa kuumaksi (n. 180 asteiseksi)

Kaada kuuma öljy chiliseoksen päälle ja anna jäähtyä. 

Siirrä jäähtynyt chiliöljy haluamaasi purkkiin ja käytä tarvittaessa. 

ps. sekä chilien murskaamisesta että etenkin öljyn kaatamisesta chilien päälle tulee tosi vahvat höyryt. Kannattaa tehdä ulkona tai hyvin ilmastoidussa paikassa, jos voi. Muuten koko talossa kaikki yskivät kapsaisiinin takia ;)

Possunkyljykset, papumuusi ja piperradaa

On yksi resepti joka mun on pitänyt jo pitkään kirjoittaa blogiin. Se on alunperin bongattu José Pizzarron Basque - keittokirjasta ja siitäkin on jo päässyt kulumaan useampi vuosi. Voisi varmaan sanoa, että jos meidän lapsella jää mieleen jokin possunkyljys resepti lapsuudesta, se on varmaan tämä. Ruokaa on tullut tehtyä oikeastaan aina silloin kun on bongattu meidän mittapuulla kunnollisia possunkyljyksiä, koska se on niin hyvää ja helppoa.

Kupletin juoni on se, että possunkyljys lähes uppopaistetaan rosmariinilla ja valkosipulilla maustetussa öljyssä ja sen jälkeen samaa - nyt myös possulla maustunutta - öljyä käytetään papumuusin tekoon. Jotta ruuasta ei tulisi liian raskasta, kylkeen tarjotaan sipulista ja vihreästä paprikasta tehtyä piperradaksi kutsuttua lämmintä kasvislisuketta. Nopea googlaus kertoo että siihenkin on maailmalla tasan niin monta reseptiä kuin on kokkiakin, mutta meille on sopinut helppo versio, johon tulee vain öljyä, sipulia, vihreää paprikaa, chilihiutaleita tai chiliä (maun mukaan), suolaa ja pippuria. Olennaista on, että vihanneksia ei muhiteta kuoliaaksi, vaan kuullotetaan öljyssä vain sen verran että ne vähän pehmenevät ja lämpiävät. Silloin vihanneksiin jää vielä vähän purutuntumaa ja raikkautta.

En jaksanut yrittää tällä kertaa pyöreitä siivuja, mutta sama se, maku on hyvä näinkin! Lopun piperradan  (jos sitä jää) voi käyttää racleten kanssa, munakkaisiin tai patoihin. 

Kun jaksaa siivuttaa paprikan ja sipulin ohuiksi ja ehkä vielä renkaan mallisiksi siivuiksi, lopputulos on ehkä hauskin. Mutta tikkuinakin menee hyvin, pääasia että on suht ohutta. Chiliä lisätään sitten maun mukaan - me olemme laittaneet niin vähän ettei ruoka ole yhtään tulista mutta chili antaa vähän lisää makua. Silloin on toivoa että I ainakin maistaa myös piperradaa;)

Mallaspossun kyljyksissä on rasvaa kuin ennenvanhaan ja se on hyvänmakuista

Nämä vanhanajan kyljykset ovat ihan luksusta näin karanteeniajan keskellä, kun kauppapalveluista saa vaan sitä peruslihatiskikamaa. Kävin Expert foodissa Juvanmalmilla ennen pahinta tautikaaosta ja ostin pakkaseen mm. näitä Mallaspossun kyljyksiä. Ostin kuusi kappaletta että saatiin syödä yksi satsi jo tuoreena ja nämä sulattelin nyt sitten iloksemme.

Helppoa ja hyvää arkeen tai viikonlopulle. Juhlavammassa kattauksessa kyytipojaksi sopii hyvin vaikka joku suht marjainen pinot noir. Esimerkiksi Jean Biecher Alsacesta.

Possunkyljyksiä papumuusia ja piperradaa (3-4:lle)

2-3 kynttä valkosipulia
2 oksaa rosmariinia
runsaasti, noin desi öljyä (kaadetaan kunnon kerros pannuun - määrä siis riippuu pannusta jota käytät)
1 kyljys per ruokailija

2 pakettia valkoisia, suuria voipapuja liemessä (á 230g kypsää papua)

2 vihreää paprikaa
2-3 sipulia
espeletten chilihiutaleita tai tuoretta miedohkoa chiliä
suolaa
pippuria

Tee ensin piperrada: suikaloi paprikat ja sipulit ohuelti siivuiksi. Laita kasariin hieman öljyä. kuullota vihanneksia öljyssä kunnes ne lämpenevät ja sipuli tulee hieman läpikuultavaksi. Mausta ripauksella chiliä, suolalla ja pippurilla. Laita tarjoiluastiaan odottamaan.

Laita isoon valurautapannuun (tai pannuun jossa aiot paistaa possut) n. 3 mm kerros öljyä ja kuumenna.  Lisää kuumaan öljyyn kuoritut ja rikki lyödyt valkosipulit sekä rosmariinit. Sekoita makuaineita öljyssä niin että öljy maustuu ja yrtti kiehuu öljyssä. Älä anna niiden palaa, vaan poista yrtit& valkosipulit sivuun kun alkavat saada väriä.

Paista sitten possut ensin toiselta puolelta kunnolla kauniin ruskeiksi ja sen jälkeen käännä ja sama toiselle puolelle. Ripauta päälle suolaa ja pippuria. Possut ovat valmiit kun sisälämpö on siellä 65C tienoolla, se jatkaa nousua vielä hetken kun nostat ne sivuun.

Nyt jos öljyä on tosi paljon, kaada siitä osa talteen, voit lisätä sitä tarpeen mukaan. Pannulle saa kuitenkin jäädä ihan kerros öljyä.

Kaada sitten valutetut pavut öljyyn ja anna hetki ruskistua koskematta. Sitten murskaa lastalla tai puukauhalla papuja pannulla niin että syntyy muusi. Voit lisätä öljyä jos muusi tuntuu liian kuivalta. Mausta suolalla ja pippurilla.

Jos sait pelastettua rosmariinit ennenkuin ne olivat ihan ruskeita, voit ripottaa rapeita rosmariinin lehtiä muusin päälle.

Tarjoa heti.

Keltainen kurpitsapasta

Minulle on vaikeaa ostaa verkosta ruokaa. Se, ettei pääse itse valitsemaan sitä inkiväärinmukulaa, ei voi päättää millä jokin tuote korvataan tilauksessa ja ylipäätään ettei näe kunnolla vihannes-, kala- ja lihatiskejä niin mieli ei pääse laukalle että tuosta tulisi täydellistä sitä tai tätä. Myös ennakointi siitä miten paljon kamaa kuluu seuraavaan kauppakeikkaan mennessä on vähän mysteeri. Toisaalta, sitten kun kotona on rajallinen määrä asioita käytettävissä syntyy uudenlaista luovuutta. Olen ihan nauttinut siitä, että kerrankin asiat oikeasti loppuvat ja hävikkiä syntyy vähemmän.

Tiedän etten ole tämän etäostamisasian kanssa yksin. Anoppikin soitteli kauppatilauksen ääreltä ja kyseli mitä ihmeen vihanneksia sitä tilaisi, joista syntyisi helposti ruokia ja jotka säilyisivät hyvin. Mitään kattavaa listaa en silloinkaan saanut ulos itsestäni mutta jälkikäteen mietin että ilmiselvien kaalien ja juuresten lisäksi kurpitsa on monikäyttöinen ja fiksu valinta. Siitä on moneksi.

Esimerkiksi spaghettikurpitsaa saa nykyään kaupoista aika hyvin ja butternutkurpitsaa saa yleensä ympäri vuoden. Butternutkurpitsasta tosi kiva resepti on Välimäen kurpitsakeitto, jota meillä tehdään usein. Lisäksi olen tehnyt tässä vuoden aikana useita muunnelmia kurpitsapastoista ja risotoista.

Sen kurpitsakeiton jämän voi muuten hävikistä herkuksi hengessä suoraan sekoittaa pastakastikkeeksi ja lisätä päälle vähän salviavoita tai repiä mozzarellaa. Sitä voi myös laittaa pari kolme desiä risoton sekaan loppuvaiheessa, ikäänkuin mascarponea lisäisi. Lopputulos on kermainen risotto jossa on kurpitsainen maku. Siihenkin sopii päälle salviavoi, specksiivut tai paahdetut pinjansiemenet.

Kun pasta sekoitetaan kastikkeeseen, siihen lisätään myös pastan keitinvettä jotta ruuan tekstuurista tulee sopiva. 

Tällä kertaa meillä oli spaghettikurpitsa jonka paahdoin uunissa valmiiksi illalla ja söimme sitä lisukkeena jollekin liharuualle. Nyt emme tehneet siihen mitään erityistä kastiketta, lisäsin vaan suolaa, voita ja pippuria. Kokonaisesta kurpitsasta jäi kuitenkin noin puolet syömättä ja kaavin sen jääkaappiin pussiin. Seuraavana päivänä lopusta syntyi tämä pasta.

Tämä ruoka onnistuu ihan hyvin myös butternutkurpisasta, mutta silloin kypsä kurpitsa kannattaa soseuttaa kerman, maidon tai pastan keitinveden ja kerman kanssa erikseen. Spaghettikurpitsa hajosi pannulla ihan vaan tökkimällä lastalla. Käytin barillan gnocci pastaa - mutta mikä tahansa simpukkamainen pasta on erinomainen. Pennekin käy.

Keltainen kurpitsapasta  (n.3-4:lle)

1 pss pastaa (kolmelle riittää 500g pussista n. 3/4 tai jos pieniä ihmisiä mukana jopa 2/3)

600-700g kypsää kurpitsaa
1 prk 250g ricottaa

reilusti vastaraastettua muskottia

suolaa (halutessa yrttisuolaa)

mustaa pippuria
n. 0,5-1 dl kermaa (purkin jämät kaapista) + pastan keitinlientä

pinnalle:
palanen voita (30-40g) + salvian lehtiä
TAI
paahdettuja pinjansiemeniä/pähkinöitä
(+parmesania raasteena)


Laita pasta kiehumaan suolalla maustettuun veteen. Keitä paketin ohjeen mukaan. Kun pasta kiehuu tee kastike.

Laita kypsä spaghettikurpitsa öljytilkkaan pannulle ja lämmitä kauttaaltaan. Voit rikkoa lastalla kurpitsaa pannussa. Lisää sekaan ricotta, mausta reilusti muskotilla. Lämmitä varovasti mutta älä kiehuta enää. Lisää sitten maun mukaan suolaa ja mustaa pippuria. Ohenna kastiketta kermalla. Tässä vaiheessa voit ottaa kastikkeen pois levyltä. Kun sekoitat kypsät pastat kastikkeeseen, lisää vielä sen verran pastan keitinlientä että pastasta tulee sopivan "kermaisen" oloista.

Salviavoi syntyy laittamalla pannulle voita ja kun voi on kiehunut eikä enää kupli villisti sekaan laitetaan salvian lehtiä. Noin 2-3 per ruokailija on hyvä määrä.

Annostele pasta lautaselle ja lorauta päälle salviavoita.

Murumarjapiiras karviaisilla eli viikon piirakka

Meillä on lanseerattu "viikon piirakka", koska jokainen tarvitsee joskus herkkupalan ja se hedelmien määrä mitä perheessämme kuluu viikossa on jokseenkin jäätävä. Nyt sen tajuaa, kun kaupassa käydään noutamassa satsi max kerran viikossa. Hedelmiä on hankala ostaa tarpeeksi että ne riittävät koko ajaksi mutta eivät toisaalta pilaannu.

Kirjaimellisesti jäässä mulla on myös pakastin joka pitäisi joskus sulattaa, mutta se on täynnä marjoja. Useampaa vuosikertaakin, kun olen oikein rehellinen. Keskellä tätä kotieristystä olenkin toisinaan saanut itseni kiinni ajattelemasta että "nähtiin nyt sekin päivä kun tästä mun metsästäjäkeräilijäluonteesta on jotain hyötyä" ja "näemmä siihen tarvittiin pandemia ja poikkeustila, että oikeasti saan aikaiseksi käyttää kaikkia näitä marjoja pakkasesta. " Vaikka ei yhtä terveellistä olekaan, piirakka tekee marjoista kilpailukykyisiä banaaneille ja appelsiineille. ....Ja on hyvää kahvin kanssa.

Muita sovellettuja ideoita marjojen osalta ovat olleet jatkaa aamusmoothiet marjoilla, syödä jogurttia marjoilla, puuroa marjoilla (TODO: vispipuuro!) ja  silloin tällöin herkuksi leipoa marjapiirakkaa.

Tämän tyyppinen piirakka on minulle tuttu jo lapsuudesta; pohjanmaalla sitä kutsutsiin "rupikropsuksi" ja se tehtiin aina puolukasta. Punaiset marjat ja pinnalle tehty makea "muru" nimittäin näyttävät kyllä juurikin edellämainitulta. Nimestään huolimatta kyseessä on herkullinen piirakka jonka parasta antia on minusta juurikin muru. Kun sain päähäni että sitä on saatava, googletin tietty. Lähimmäs pääsi MTV3 Makuja resepti, jota käytin oman piirakkani pohjana. Mutta koska rakastan sitä murua, 2 dl sijaan erotin murua pinnalle taikinasta 5 dl. Pohjaan jää silti riittävästi taikinaa ja suhde on minusta parempi. Lisäksi laitoin marjojen sekaan pari rkl perunajauhoa. Ja koska laitoin marjat piiraaseen jäisinä, paistoaika on 20 min sijaan enemmänkin 40 min. Sulatetut pakastemarjat neuvon valuttamaan ennen piiraaseen lisäämistä. Mutta; jos tykkäät että piiraassa on paksumpi pohja ja vähemmän murua pinnalla tee niinkuin alkuperäisessä ohjeessa.

Tein ensimmäisen piirakan punaherukoista ja laitoin pohjaan vaniljaa. Vanilja sopii hienosti myös karviaisen kanssa jota käytin tällä kertaa. Mutta päätinkin raastaa pohjaan luomuappelsiinin kuorta. Sekin oli hauska yhdistelmä. Leikittele mausteilla ja marjoilla. Mustikkaa ja kardemummaa, vadelmaa ja sitruunaa...

Ja mikä parasta, piiras on tosi helppo - niin helppo että lapsikin osaa sen tehdä.

p.s. Sisko teki piirakasta vaan puoli annosta ja se mahtui hienosti irtopohjavuokaan. Ehkä teen ensi kerralla niin itsekin, voi tehdä vaikka kaksi eri piirasta viikkoon :)

Murumarjapiiras karviaisilla (1 pelti 16 isoa palaa)

8 dl vehnäjauhoa
3 dl sokeria
2 tl soodaa
250g voita sulatettuna


1 kananmuna
2 dl maustamatonta jogurttia, piimää, hapanmaitotuotetta tai vaikka hapanjuurta (hapanjuuren kanssa saattaa joutua lisäämään enemmän juurta)
(vaniljaa, appelsiininkuorta, sitruunankuorta, kardemummaa....)

Pinnalle
1 litra marjoja esim. karviaisia, punaherukoita, puolukoita, mustikkaa (käytin jäisiä)
1 dl sokeria
2 rkl perunajauhoa

Sekoita vehnäjauho, sokeri ja voi kulhossa muruksi. Ota sivuun 5 dl murua pinnalle ripoteltavaksi.

Sekoita loppuun taikinaan kananmuna ja jogurtti.

Levitä taikina leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Sekoita jäisiin marjoihin sokeri ja perunajauho.

Levitä marja-sokeriseos pohjan päälle ja ripota sen jälkeen murut piiraan päälle.

Paista 220C kunnes kypsää. Jos marjat ovat tuoreita n. 20 min ja jos jäisiä 35-40 min.

Koronakanapannu

Ajattein että en varmaan ole ainoa, joka kaipaa näinä aikoina ideoita helppoihin ruokiin ja kun on hetken syönyt perinteistä kotiruokaa, alkaa tehdä mieli jotain vähän mausteisempaa. Niinpä laitan tämän jakoon, sillä sitä on nyt tullut tehtyä useamman kerran vähän muunettuna ja siinä on hippunen mausteisuutta ilman että se on millään lailla tulista.

Tämä on erittäin simppeliä ja nopeaa arkiruokaa, jonka salaisuus piilee huolellisesti ruskistetuissa sipuleissa ja maukkaassa kanan reisilihassa. Ja tietysti, kanan voi korvata myös jollain kasvisproteiinisuikaleella jos ei syö lihaa. Mausteisuus ja sipuli kantaa tätä ruokaa. Suurin homma on siis ruskistaa sipuli, mutta kun sen on tehnyt aktiiviseen kokkaukseen menee hyvin vähän aikaa. Mausteena voi käyttää myös paprikajauhetta ja tuoretta paprikaa olen lisännyt joskus.  Saatan ehkä jopa itse preferoida paprikalla ryyditettyä versiota, mutta hyvää tulee ilmankin. Ja kun nyt eletään vähäisten kaupassakäyntien aikaa, mukaan voi hyvin laittaa niitä vihanneksia mitä kotona nyt sattuu olemaan; porkkanaa, pakastepapuja tai kukkakaalia. Ei sen niin väliä. Kaikki maistuu. Kukkakaalin saattaisin ehkä paahtaa hieman ruskeaksi uunissa ja lisätä vasta lopuksi kun pannu koristellaan persiljalla tai korianterilla, ettei se möhösty.

Kana ja riisit kypsennetään yhdessä astiassa kannen alla. Ensin mausteet ja riisit sekoitetaan keskenään. 

Jotakuta saattaa ihmetyttää kardemumma; käytin tähän aluksi vihreitä kardemumman palkoja mutta vaikka poikani pitääkin kardemummasta hän ei pidä siitä, että kardemumman palko tulee vahingossa suuhun ja kardemummaa on lähes tulisen paljon yhtäkkiä. Niinpä yhtenä väsyneenä iltana sitten laitoin vaan rouhittua kardemummaa joka sekoittuu paremmin mukaan. Aktiivisempi mamma voi sitten poimia ne palot pois ennen tarjoilua.

Pannun kanssa tarjoaisin kastikkeeksi ehdottomasti turkkilaista jogurttia johon on sekoitettu inkivääriä, ehkä myös valkosipulia ja suolaa. Tai jogurttikastiketta mintulla. Jogurtti raikastaa pannua ja antaa sille ihanaa kermaisuutta.

Koronakanapannu (n. 4:lle)

Oliiviöljyä tai rypsiöljyä
3 sipulia
1 pkt (n. 600g) kanan paistileikettä

n. ison peukalon kokoinen pala inkivääriä kuorittuna ja hienonnettuna
3 valkosipulin kynttä kuorittuna ja hienonnettuna (tai n. 1,5 tl valkosipulimurskaa)

2-3 tl kurkumaa
2 tl garam masalaa (minulla mill & mortar joka aika voimakasta - lisää siis oman maun mukaan)
1 tl rouhittua kardemummaa
1 kanelitanko
kanaliemikuutio (tai 1 tl yrttisuolaa)

(variaatio: lisää 2 tl paprikajauhetta ja 1 pieni paprika kuutioituna)

2,5 dl riisiä (basmati- tai jasmiiniriisiä)
5 dl vettä

Jogurttikastike (määrät oman maun mukaan) 
jogurttia (n. 2,5 dl )
raastettua inkivääriä (2 tl)
raastettua valkosipulia (1 kynsi)
ripaus suolaa
loraus oliiviöljyä

Kuori ja siivuta sipulit (ja muut käyttämäsi vihannekset). Ruskista kanan paistilihat tilkassa öljyä. Siirrä sitten kanat hetkeksi syrjään ja ruskista siivutetut sipulit keskilämmöllä. On tärkeää että sekoitat sipuleita etteivät ne pala. (jos käytät paprikaa lisää paprika pannulle kun sipulit alkavat olla melkein valmiita, sillä myös paprika tykkää kun saa vähän väriä) (Ruskistumiseen keskilämmöllä mennee n. 20-30 min)

Lisää sitten kanat, mausteet ja murustettu liemikuutio (tai suolaa) pannulle. Lisää myös riisi, loraus öljyä ja sekoita.

Kaada sitten vesi riisin ja kanojen päälle ja laita kansi kiinni. Anna kypsyä kannen alla 10 min. Sitten sammuta liekki ja anna riisin tekeytyä avaamatta kantta vielä 10 min.

Lopuksi kuohkeuta riisi, koristele korianterilla tai lehtipersiljalla ja nauti jogurttilastikkeen kanssa.

Kesäloman paras pikaruokavinkki: paisteut gnocchit + juusto

Minttu tänkin tiesi: Kaupan tuoregnocchit kannattaa vaan nakata kuumaan voihin, pannuun ja paistaa kuohkeiksi, rapeapintaisiksi perunapalleroiksi. Vinkki oli tullut vastaan Nigella Lawsonin ohjelmassa ja jäänyt kerrasta mieleen. Ei siis keittelyitä tai muutakaan turhaa, pussi vaan auki ja gnocchit suoraan pannuun.

Tästä on kehkeytynyt oma alkukesän suosikki koska se on tosi helppo ja nopea. Ja ihan erinomaisen hyvä jämien hävitysruoka jos sekaan perkaa vaikka grillikanan rippeet tai repii pinnalle tuoremozzarellaa. Muutkin juustojämät käynee hyvin. Kana kannattaa laittaa mukaan jo paistovaiheessa jolloin siihen tulee upeanmakuisia, rapsakoita paistopintoja ja mozzarella lisätään vähän ennen kun ruoka on valmis, silloinkin osa paloista (tai palloista jos käytät pieniä mozzarellapalloja) sulaa ja paistuu vähän pannun pohjassa.

Lopuksi vaan viimeistely yrteillä. Herkkua vaikka Rosé viinin kanssa kesäiltana.

Paistetut gnoocchit (2:lle)

1 pss tuoregnoccheja
kunnon nokare voita
esim. kananjämiä perattuna maun mukaan
yrttejä
mustaa pippuria
suolaa
mozzarellaa

Laita voinokare kuumaan pannuun ja anna sulaa. Kaada perään pussillinen gnoccheja ja kntele niitä pannussa kunnes niihin tulee kauniin ruskeita pintoja. Lisää perattu grillibroilerin jämä, jatka hetki paistamista. Revi yrtit mukaan ja sekoita, mausta suolalla ja pippurilla. Jos haluat myös mozzarellaa, revi iitä palasia ja ripottele sinne tänne. anna halutessa saada vähän väriä pannusta ja tarjoa ruoka heti.

Ruohosipuli-auringonkukansiemenpestoa, pastaa ja paahdettuja vihanneksia

Viikonloppuna tein tosi simppeliä pastaa, johon käytin juuri nyt parhaimmillaan olevaa villivihannestamme, ruohosipulia. V grillasi nopeasti paprikoihin sekä kesäkurpitsaan herkkuraidat, I lisäsi mozzarellaa ja äiti suolaa ja pippuria. Ja siinä se sitten olinkin, kaikessa yksinkertaisuudessaan: lounaspasta tai mikseipä vaikka arki-illallinen. :)

Ruohosipulin ja paahdettujen auringonkukansiementen maku samassa tahnassa on täysin vaststamaton. Tätä pestoa voi hyvin käyttää myös grillikasvisten jälkimarinointiin muutenkin tai vaikka grillatun kanan ja salaatin kastikkeena. Helppo ja nopea arkiruuan höyste jossa on kuitenkin kevättä roppakaupalla. Mikä parasta, ainakin meillä ruohosipulia kasvaa juuri nyt ihan valtoimenaan.

Lisäsin siemenet kuumina ruohospipulin sekaan, joka tummentaa väriä, mutta maku oli hyvä.

I on innostunut taas kokkailusta. Vai onko se lopulta niin päin että äidillä on vihdoin ollut energiaa lähteä ulos poimimaan villiyrttejä pikkumiehen kanssa ja järjestellä nuorelle herralle kokkausmestat kuntoon. Joka tapauksessa vietimme sunnuntaina laatuaikaa lapseni kanssa ja teimme mökillä pastaa ennen kotiinlähtöä. I kysyi silmät loistaen että "äiti, voitko opettaa minua kotonakin kokkaamaan ruokia joita en osaa laittaa?" Mitäs luulette, että vastasin? :)

Myös I rankkasi peston parhaista parhaisiin, joten uskoisin että kelpaa varmaan muillekin lapsille. Luulen, että kuumien auringonkukan siementen käyttö suoraan pannulta paahtumasta pehmensi ruohosipulin kärkeä ja kypsytti vähän tahnaa kun sekoitin sen.

'Mo - juusto, eli mozzarella on yksi niistä salaattijuustoista joka kelpaa meillä kaikille.

Paahtuneessa auringonkukansiemenessä on ihana, melkein karamellinen maku ja tämä pesto saikin innoituksensa niistä makujäljistä joihin törmäsin aikoinaan Pure bistossa ja viime kesänä siellä Smörissä.Auringonkukansiemntä pitäisi käyttää kyllä ehdottomasti enemmän.

Mutta semmoinen neuvo minulla on, että ostakaa tuoreita auringonkukansiemeniä! Mitään ylivuotisia pussinpohjia ei koskaan kannata käyttää tallaiseen simppeliin pestoon, jossa auringonkukansiemenestä  tulee annoksen kruunu. Siemenet, kuten muutkin rasvaiset pähkinät yms. saavat kaapissa pitkään seisottuaan terävän, eltaantuneen maun. Ei siis maksa vaivaa, viekää vanhat siemenet bioon tai pihan talitinteille.

Vinkiksi niille, jotka eivät tykkää paprikan kuorista: paprikat voi grillauksen jälkeen laittaa kulhoon jonka peittää kelmulla. Näin suikaleet höyryttyvät vielä lisää ja niistä saa kuoret irti. Minä en jaksanut ryhtyä semmoiseen kun oli jo kova nälkäkin, joten revin isoimpia suikaleita vaan sopivamman kokoisiksi ja söimme ne kuorineen kaikkineen. Kuitua, sano! :)

Mutta näillä sanoilla ja tähän viikkoon, näin se meni.

Ruohosipuli-auringonkukansiemenpestoa, pastaa ja paahdettuja vihanneksia (n. neljälle)

Grilliin:
2 paprikaa
1 kesäkurpitsa
loraus öljyä
ripaus suolaa

Kattilaan:
runsaasti kiehuvaa, suolalla maustettua vettä
n. 3 kerää pappardellea per nenä ja jos pasta on suosikki pari ylimääräistä (n. 1 pss pirkan parhaat - pappardellea)

bamixin maustekipoon tai muuhun pieneen silppuriin:
n. peukalonpaksuinen nippu ruohosipulia karkeasti silputtuna (ota kukinnot tai nuput talteen koristelua varten)
n. 0,5 dl  hyvää oliiviöljyä (tai kylmäpuristettua laadukasta rypsiöljyä, esim. myssyfarmi)
n. 0,5 dl paahdettuja auingonkukan siemeniä 
suolaa
pippuria

Lisäksi
2 pss tai 1 iso pss mozzarellaa, tuoretta
n. 3 rkl auringonkukansiemeniä, paahdettuja
suolaa ja pippuria
tarvittaessa loraus öljyä

Pilko paprikat koosta riippuen 4-6 lohkoon ja poista siemenet. Laita ne kulhoon.

Katkaise kesäkurpitsa kahtia ja siivuta molemmat päät ohuiksi, noin paprikasuikaleiden pituisiksi siivuiksi. Laita paprikoiden kanssa samaan kippoon. Lorauta päälle öljyä, ripsauta suolaa ja grillaa niihin kauniit raidat.

Laita pastakattilaan vettä ja n. teelusikka tai puolitoista suolaa. Kun vesi kiehuu, laita pastat sekaan ja keitä ohjeen mukaan al denteksi.

Paahda vajaa (3/4 dl?) desi aurigonkukan siemeniä pannulla kunnes saavat hieman kullanruskeaa väriä. Varaa sivuun n. 3 rkl pastan koristelua varten.

Laita pieneen silppurikippoon ruohosipuli, öljy, ripaus suolaa ja pippuria sekä loput paahdetut aurngonkukan siemenet. Surauta tahnaksi.  (Jos ei meinaa onnistua, lisää pienenpieni luraus öljyä jotta seos pyörii. Saa olla aika sakea pesto joten varovasti öljyn kanssa. )

Sekoita pesto grillattujen vihannesten kanssa ja jos tarvitsee, pilko vähän paprikoita pienemmäksi. Tosin, minusta on kiva tarjota vähän isompia paloja ja jokainen sitten pilkkoo lautasellaan sopiviksi.

Riivi mozzarella mukaan suupaloiksi, sekoita joukkoon valutettu pasta ja tarkista maku. Lisää tarvittaessa suolaa, pippuria ja luraus öljyä. korista ruohosipulin kukilla ja kokonaisilla auringonkukansiemenillä.

Tarjoa heti.

Kurpitsahampurilainen

Kun minä olen istunut siellä ruokajournalismin luennolla, keittiössämme on kokenut renessanssin eräänlainen laadukkaampien einesten esiinmarssi. Suomeksi; kun mieheni on kiireessä kurvannut tarhan pihaan, poiminut lapsen kiidättääkseen hänet muskariin ja matkalla pysähtynyt kauppaan haalimaan jotain, minkä saa pöytään puolessa tunnissa on kaupan hyllyistä lähtenyt mukaan kamaa mitä en ehkä itse olisi tullut huomanneeksi.

V on mm. bongannut koskenlaskija cheddardippiä joka on kotimainen vastine nachojen tai tortillalettujen kanssa syötäville texmex-juustokastikkeille. V oli tavaillut kaupassa tuoteselostetta ja havainnut että E-koodilista on "vain" viiden koodin mittainen ja että tuotteessa on kumminkin ihan 50% cheddaria. Ihan hyvänmakuistakin se oli, vaikka en mikään suuri juustokastikkeiden ystävä olekaan. Niin ja paljon parempaa minusta kuin muut maistamani juustodipit. Erityisen hyvää siitä tulee, kun dippiin sekoittaa vaikkapa vähän srirachaa tai muuta mieluisaa tulisoosia - esimerkksi sitä pirkan chipotlekastiketta.

Paistovalmis naudanlihapihvi on kätevä kun ei halua edes ajatella kokkaamista.

Toinen hyvä löytö on ollut Pirkan routkarjan hampurilaispihvit. Niin hyvä, että tein tänään jääkaappiin yli jääneistä kahdesta pihvistä meille lounashampparit. Nämä hampurilaiset syntyivät kierrätyskeittiön henkeen; meillä oli eilen iso joukko sukulaisia illallisella ja minulla oli jääkaapissa ylijääneitä kurpitsalohkoja ja jogurtti-srirachakastiketta (ohje täällä).

Juuston voi laittaa käännetyn pihvin päälle, lorauttaa pannuun hieman vettä ja sitten kansi päälle. Juusto sulaa nopeasti.

Niinpä lätkäisin niitä lämpenemään pannulle pihvien kanssa ja sainkin aikaan hyvän ja suht raikkaan hampurilaisen. V oli myös vinkannut Jamie Oliverin ohjeista bongatun vinkin, että jos haluaa sulattaa juuston nopeasti hampurilaispihvin päälle, niin kannattaa lisätä juusto pihvin kääntämisen jälkeen pannuun, lorauttaa pari rkl vettä pannulle ja peittää sitten pannu kannella tai kulholla jolloin juusto sulaa ihanasti ja tehokkaasti pihvin päälle.

Minulla oli tällä kertaa porkkanacheddaria, joka on hauska, vähän hedelmäisempi juusto, mutta mikä tahansa muukkin juusto käy. V oli löytänyt jotain valmiiksi siivutettua cheddaria kaupasta, minä taas olen ihanstunut Ahvenanmaan Meijeriliikkeen mastdam - juustoon ja V:n isä Kari kehui heidän cheddariaan. Paljon uusia ja hyvänmakuisia juustojakin on siis viimeaikoina bongattu.

Vain briossisäpylöitä V ei ollut vielä löytänyt valmiina, mistä häntä vähän kiusasinkin ;) Mutta, ihan hyvin menin näinkin. Eli tässä se tulee; arkinen kurpitsahamppari.

Kurpitsahampurilainen (voit tehdä kaiken itse tei ostaa kaupasta puolivalmiita, neljälle) 

öljyloraus

Kurpitsalohkoja (joko valmiiksi paistettuja tai raakoja)
kanelia

punasipulia

2 pkt paistovalmiita rotukarjan hampurilaispihvejä
hampurilaissämpylöitä 4 kpl   
4 hyvänkokoista siivua cheddaria

kastike;
2,5 dl turkkilaista jogurttia 
0,5-1 tl srirachaa (maun mukaan)
ripaus suolaa

(ketsuppia)

Kuumenna pannu ja lorauta sille öljyä. Jos käytät raakaa kurpitsaa, leikkaa siivut suht ohuiksi ja mausta kurpitsasiivut kevyesti kanelilla. Laita sitten siivut pannuun paistumaan ennen pihvejä. Käännä kun ovat ruskettuneet toiselta puoleltaan ja ruskista myös toinen sivu.  Siivuta punasipuli ohuelti.

Laita sitten pihvit pannuun ja anna ruskistua toiselta puolelta. Käännä pihvi, anna ruskettua hetken. Jos käytät kypsiä kurpitsalohkoja, voit lisätä ne lämpenemään tässä vaiheessa. Lisää sitten pihvin päälle juustosiivu. Lorauta pannuun hieman vettä ja peitä metallikulholla tai kannella.

Sekoita keskenään jogurtti sriracha ja suola. Maista ja lisää tarvittaessa chilikastiketta. Paahda hampurilaissämpylät leivänpaahtimessa tai pannulla.

Kun juusto on sulaa kokoa burgeri.

Lisää alimmalle sämpylälle ketsuppia jos tykkäät semmoisesta tai vapaavalintaista chiliketchuppia. Lisää sitten kurpitsalohkot, vähän jogurttikastiketta, pihvi ja punasipulia. Halutessa vielä lisää jogurttikastiketta. Nauti heti.

Vinkki: kurpitsalohkojen sijaan voisit hyvin käyttää bataattilohkoja ja tarjota lisukkeena vikka nachoja ja sitä chipotlekastikkeella maustettua koskenlaskijadippiä...