Kaalia ja homejuustoa eli lisukkeita nyhtöpossulle

Voitteko kuvitella, että sen kerran maailmassa kun jäävuorisalaattia ihan erikseen haluaisi ostaa, sitä ei tietenkään löydy mistään? No ei tietenkään, koska juuri tällaisille sattumuksille kaikki taikauskoisuus perustuu.

Kun mietin taannoisen brunssin menua kahlasin läpi erinäisiä opuksia inspiraatiota hakien. Sekin on jännä juttu; kun kahlaa läpi paljon lehtiä ei ehkä päädykään tekemään niistä mitään mutta assosiaatiot ja mielleyhtymät heräävät ja ainakin meikäläisellä se päätösprosessi nopeutuu hurjasti. Jos ei ole mitään virikettä ajatus kuivaa kasaan eikä tule edes sitä ensimmäistäkään ajatusta. Tälläkin kertaa kävi vähän niin, lopulta ainoa resepti jonka päätin ottaa suoraan kirjasta oli Pitt Cuesta bongattu jäävuorisalaatin kanssa tarjottu nyhtöpossuresepti. Mutta kuten otsikossa lukee, vieraat saivatkin kaalia ja syykin oli selvä: ei jäävuorisalaattia.

Kaikkialla näkyy nykyisin nyhtöpossua. Niinkun ihan joka paikassa. Ja yleensä siitä on vielä koottu leivän kanssa suhteellisen tukeva burgeri, pita tai tortilla. Jotain muuta voisi keksiä Ihan jo senkin takia, että koska olin jo innostunut alkupalojen kanssa ja tehnyt keiton, tuumasin ettei porukka mitenkään edes jaksa syödä suhteellisen tukevaa pitaa tai burgeria pääruuan jälkeen.

Noh, Pitt Cue to the rescue; kirjassa tosiaan tehdään pulled porkista ihanan näköinen annos jossa pohjana on lohko jäävuorisalaattia, sen päällä homejuustokastiketta ja sellaista pehmeää ja upeaa nyhtöpossu-sipuliseosta karamellisoidulla sipulilla. Koko komeus kruunataan vielä keolla öljyssä paistettua leivänmurua. Ja noh, olihan tuossakin leivänmurua, mutta enimmäkseen kuitenkin salaattia. Setti kuulosti niin hyvälle ja tervetulleelle vaihtelulle niille sikaa ja pitaa - yhdistelmille joita meilläkin on eri muodoissaan täällä väännetty, että halusin pitää kinni ideasta kynsin ja hampain, vaikkei jäävuorisalaattia olekaan.

Ja sitten muistin, että kevätkaalihan on ihan tosi hyvää grillattuna, joten sen päällehän voisi rakentaa samantyyppisen setin. Ja niinpä sitten tein.

Se, mikä unohtui kiireessä olivat ne sipulit. Possun sekaan olisi ohjeen mukaan pitänyt ruskistaa sipulia minkä tajusin vasta kun olin nostamassa jo ruokaa esille. eikä siinä enää aleta sipuleita ruskistelemaan. Ensi keralla sitten. Mutta muutoksista huolimatta setti toimi. Laitoin vaan kaalit grillistä tarjolle laakeaan vuokaan ja valutin homejuustokastikkeen kaalien päälle. Sitten paistoin öljyssä leivänmurua jota minulla oli valmiina purkissa. Se oli maustettu tekovaiheessa valkosipulin kynnellä ja oksalla rosmariinia - kuten näissä italialaisissa kurpitsasiivuissa. Maku tosiaan tulee läpi, Merituuli heti bongasi maistaessaan että leivänmurussa on jotain maustetta. HAssu juttu että niin pieni asia tekee niin paljon makua, mutta näin se on.

Alla ohje kuten se on kirjassa, minulla tosiaan jäävuorisalaatin korvasi kevätkaali ja sipulit unohtuivat. Tänään ajattelin tehdä ehkä samantyyppisen lisukkeen grillatulle possunkyljelle, jota sous videssä lillii jo toista päivää. Mutta se, hyvät ystävät, onkin jo toinen tarina.

Jäävuorisalaattia/kevätkaalia, nyhtöpossua ja jäävuorisalaattia

1 jäävuorisalaatti (tai lohko per ruokailija)
1 nippu kevätsipulia (meillä taisi jäädä pois)
200g sipulia siivutettuna
80g leivänmurua tai kuivahkoa leipää palasina
oliiviöljyä paistamiseen
100g nyhtöpossua
100g sinihomejuustoa (suolaisehkoa, meillä oli muistaakseni societeta)
100g piimää (käytin purkin kermaviiliä isompaan annokseen joka toimi ihan hienosti)

Leikkaa jäävuorisalaatti lohkoiksi ja trimmaa sellaisiksi söpöiksi annoskasoiksi. Jos käytät kaalia, grillaa se ensin kantoineen ja halutessa poista kanta vasta sitten. Salaattia ei grillata! ;)

Kevätsipuli silputaan hyvin hienoksi renkaaksi ja laitetaan odottamaan. Siivuta myös sipuli.

Tee kuivasta leivästä krutonkoeja uunissa tai pannulla, minä laitoin pannuun ihan pienen öljytilkan ja paahdoin leivänmurun siinä. Jos käytät krutonkipaloja, murusta ne sitten lopuksi sormin annoksen päälle.

Kuumenna hieman älkyä pannussa ja paahda sipuli kauniin karamelliseksi hitaasti pannussa kuumentaen ja sekoitellen. Ota sitten pois levyltäja sekoita nyhtöpossun kanssa.

Sekoita juusto ja kermaviili tai piimä keskenään kulhossa kastikkeeksi johonjää muutama pienehkö juustopala sattumiksi. Sitten kootaan annos.

Laita jäävuorisalaattikasan päälle reippaasti homejuustokastiketta, sitten sipuli-possuseosta ja koristele koko homma vielä kevätsipulisilpulla ja murustetulla krutongilla tai paahdetulla leivänmurulla.

Tarjoa heti ja kata tämän annoksen kanssa haarukka sekä veitsi! :)

Kurpitsa-kookoskeitto eli haastaja Välimäen keitolle

Minun suosikkikeittoni myski- eli butternutkurpitsasta on vuosia ollut Välimäen kurpitsakeitto. Vaikka se on edelleen hyvä, löysimme niiden modernist cuisinen painekattilakeittojen kahlauksessa sille haastajan.

Tässä sopassa on ideana, että kurpitsa karamellisoidaan samalla tavalla kuin porkkanakeitossa, kauttaaltaan soodan ja suolan avulla ja karamellisoinnin jälkeen koko hässäkkä laitetaan blenderiin ja ajetaan ihan tasaiseksi massaksi. Tarvittaessa voi paseerata siivilän läpi, jos klimppejä jää mutta ainakin meidän kenwoodin blenderi on suoriutunut tästä erinomaisesti. Ja voihan sinne kulhoon vähän lorauttaa nestettäkin jos siltä tuntuu.

Olen tehnyt tätä nyt kahdesti ja molemmilla kertaa kämmeltänyt, mutta silti soppa on ollut erinomaista. Se kämmelys on käynyt siinä, että ohjeessa kurpitsan, voin, soodan ja suolan lisäksi painekattilaan laitetaan hienonnettu sitruunaruoho. Arvatkaa vaan oliko minulla sittenkään itruunaruohoa kotona ensimmäisellä kierroksella ja brunssia prepatessani unohdin sen kattilasta. Maistoin massaa jossa ei sitä sitruunaruohoa ollut ja ihan hyvää se oli toki niinkin. Mutta kun harmitti, niin lisäsin blenderiin hätäpäissäni vielä ihan hienoksi leikattua sitruunaruohon pehmeää osaa ehkä pari teelusikallista josta tuli vähäsen aromia. Ihan ok, mutta ensi kerralla muistan. Muistan! 

Sillä ekalla kieroksella korvasin muuten sitruunaruohon pienellä määrällä raastettua inkivääriä. Sekin toimi ihan hienosti. Joten onni onnettomuudessa - näiden kommellusten kautta on tullut testattua että toimii muullakin tuunauksella.

Se kuvassa näkyvä mozzarella ei ole kovin hyvä idea silkkisen keiton sekaan. Sen sijaan korianteri on ihan spot on.

 Keitosta jäi ottamatta kuva brunssilla ja nappasin tuon otsikossa näkyvän kuvan eilen lounasaikaan. Silloin laitoin keittoon vähän mozzarellaa, mutta se ei ollut hyvä idea. Mozzarella ei kertakaikkiaan sovi tuohon päälle. Alkuperäisessä ohjeessa pinnalle neuvotaan paistamaan kampasinpukkaa, mutta minusta oksa korianteria riittää erinomaisesti. Tosin jos jollain nyt on kampasimpukkaa tai jättikatkaa, grilli jne niin miksipä ei. Mutta keitto on sinälläänkin tukevaa ruokaa ja pienikin annos on suhteellisen täyttävä.

Sellainen helpottava kikka oli laitettu siihen modernit cuisine@homeen, että suolan ja soodan voi sekoittaa "sormustimelliseen" vettä jolloin seos jakaantuu kurpitsoille tasaisemmin. Näin suola ja sooda ei jää vain joihinkin kohtiin ja seos ei "pala" niin helposti. Ihan hyvä vinkki - 30 ml on tosiaan sellainen pieni shottilasillinen vettä - juuri sen verran että siihen saa liukenemaan suolan ja soodan.

Vaikka ehkä siinä porkkanakeitossa oli suurempi WOW - faktori, tämä oli tosi hyvää ja syvän makuista keittoa, mutta ehkä lähempänä sitä mitä etukäteen ajatteleekin; erinomainen, silkkinen kurpitsakeitto kookosmaidolla. Suosittelen kokeilemaan!

Kurpitsa-kookoskeitto (n. kuudelle pieni annos - ohje: modernist cuisine at home)

113g voita
500g kurpitsaa kuorittuna, siemenet poistettuna ja paloiteltuna
1 sitruunaruoho, pehmeät osat hienonnettuna
30 ml vettä
1 ja 1/4 tl suolaa
3/8 tl soodaa

Painekeittämisen jälkeen
n. kookosmaitoa tarvittava määrä (brunssilla laitoin 2 prk (á 400ml) kookosmaitoa kaksinkertaiseen annokseen, tarvittaessa keittoa voi myös hieman ohentaa vedellä)
nokare voita (n. 30-40g)


Sulata voi painekattilassa ja lisää sitten kurpitsapalat ja sitruunaruoho (tai inkivääri). Sekoita keskenään vesi, sooda ja suola ja lisää seokseen. Pyörittele niin että kaikki kurpitsapalat ovat voissa, soodassa ja suolassa. 

Sulje kattila ja anna paineen nousta kahteen merkkiin asti ja mittaa sitten paineen noustua 20 min keittiökellolla keittoaikaa.

Jäähdytä sitten kattila nopeasti valuttamalla haaleaa vettä reunojen päälle ja avaa kun paine on laskenut.

Kaada massa blenderiin ja aja tasaiseksi. (tässä vaiheessa keiton voi jättää jääkaappiin kannussa ja lisätä kookoksen vata ennen  tarjoilua.

Kuumenna kookosmaitoa ja lisää kurpitsapyre. Ota pois liekiltä kun seos on kuumaa. Lisää vielä nokare voita ja saadaksesi ihan tasaisen rakenteen sekoita voi sauvasekoittimella keiton sekaan. Tarjoa heti.

p.s. älä kuumenna enää voin lisäämisen jälkeen ettei se vaan erotu. Tuossa mikrottamassani keitossa vähän kävi niin, kattilassa uudelleenlämmitys toimii ihan ok, mutta parempi tosiaan tehdä pohja etukäteen ja viimeistellä vasta lopuksi jos ajattelet tarjota tämän vaikka äitienpäivän aamuna tai illallisella/brunssilla. :)

Brunssi kotona a.k.a kaikkea punajuuresta ja beyond

Minusta on kivaa kokeilla reseptejä ja syöttää sitten lopputulokset ystäville ja tuttaville. Sillä vaikka kaikki ei menisikään aina 100% nappiin, on aina hyvä kun ruuhkavuosien keskellä keksii jonkin tekosyyn nähdä ystäviään. Ja nyt, yllättäen vapautuneen viikonlopun johdosta ajattelin käyttää tilaisuutta hyväkseni ja huhuilla paikalle muutamia ihmisiä joilla tiedän olevan kiinnostusta outoihin ruokiin, hyvä huumorintaju, rento asenne ja paljon seikkailumieltä :) Niin ja tietenkin koska tapaaminen on ollut to-do - listalla taas aivan liian pitkään.

Taustana tälle brunssin teemalle kerrottakoon, että olen katsellut uutta mehulinkoani jo pitkään sillä silmällä. Nimittäin että tarttis koittaa tehdä sillä jotain muutakin kuin sitrusmehua. Tuo Philipsin laite on nimittäin ihan tappavan tehokas ja mikä tahansa mitä sinne syöttää, mehustuu sekunneissa sellaisen vähän pelottavan Zuih - äänen saattelemana. Ja kyllä, pluspuolella se ON myös helppo puhdistaa. :)

Mutta kyllä minä vähän omaa järjellisyyttäni kyseenalaistin kun valitsin uhriksi juuri punajuuren, joka on paitsi kaunis ja kova, myös käsitellessä julman sotkuava juures. Mutta kun punajuuren kanssa pääsee kuorta syvemmälle kaikki vaivannäkö kyllä palkitaan pehmeän raikkaalla ja kameleonttimaisen monipuolisella makuelämyksellä. :) Ai miten niin tykkään punajuuresta? ;)

Kaikki lähti varmaan siitä, kun bongasin vapun alla Truly Kira - blogista punajuurimimosan ohjeen, jota suunnittelin teke väni vappuna mökillä; laittaisin vaan punajuurisiirappia etukäteen mehustimen kautta ajoon ja siirappi mukaan kylmälaukkuun.

Kiran drinkistä tuli ihan hauska, joskin laitoin ehkä liikaa sokeria siirappiin.
Kannattaa noudattaa Kiran ohjetta eikä yrittää tehdä sorbettipohjaa ja drinkkisiirappia yhtäaikaa... ;)

Ja vaikka kaikki menikin sittemmin Vapun kanssa uusiksi, se ajatus alkudrinkistä ei ollut täysin kadonnut siihenkään mennessä kun aloin koota ideoita brunssille. Tosin, siinä vaiheessa mopo oli jo karannut käsistä kauan, kauan sitten. Ja niin siinä sitten kävi, että mehulinko pääsi töihin ja tein mehua; viidestä suuresta punajuuresta mehua tuli reilu litra josta suunnittelin tekeväni paitsi alkudrinkin myös jälkiruokaa.

Ja kun sanon, että mopo lähti taas karkaamaan tarkoitan tietenkin, että halusimme päästä yhdistelemään brunssiimme viimeaikojn parhaita paloja. Ja se taas tarkoittaa, että...

...ulkona savuaa yön läpeensä ja keittiössä syntyy vuori kippoja ja kattiloita tiskialtaan tietämille...

Taikina menee ulos kylmään kohoamaan hiiiitaaasti... Ja aamun valjetessa uuni väännetään päälle ja tuoksut alkavat hiipiä keittiöön.

Ja kun kaikki tehtävissä oleva oli tehty, kaikki prepattu ja valmisteltu ja uni alkoi painaa silmäluomia, menu alkoi näyttää tältä:

Brunssimenu 

Alkuun

Kiran punajuurimimosaa

Korg Madamesta inspiroituneita pekonikääröjä

Arto Rastaan vuohenjuustopalloja
savustettuja tomaatteja ja lipstikkaa

Vihreä parsasalaatti

Punajuuri-mallassämpylöitä

Butternut-kookoskeitto (painekattilassa)

Pääruuaksi 

Grillikaalia ja homejuustokastiketta

Pulled pork savustimesta

Cous-cousia

Jälkiruuaksi

Munkkeja

punajuurisorbet, sabayon (lebovizin ohjeella) ja ketunleipägranite sekä mansikkaa ja inkiväärimarinoitua pekaania

Ja tietysti itse tehtyä simaa, mehua, kahvia ja shampanjaa.

Ja koska olen vähintäänkin tunnettu epärealistisista suunnitelmistani, menulta karsittiin vielä tunti ennen H-hetkeä yhdet falafelit, karamellisoidut sipulit ja cole slaw ;) Nimim. olisi vaan pitänyt siivuttaa ne sipulit illalla valmiiksi... ;)

Mutten usko kenenkään niiden puuttumista huomanneen, vaikka Merituuli pääsikin vekkuli silmäkulmassaan kuittaamaan että yhtään leikkelettä tai juustoa ei pöydästä löytynyt - kaad damnit! ;)

Pudottelen reseptejä tässä parissa erässä perästäpäin. Ihan kaikesta ei tietysti ole tarkkoja mittoja - kuten esimerkiksi noista punajuuri-mallassämpylöistä.

Punajuuren kuidusta joka jäi mehulinkoon syntyy hauskoja sämpylöitä jotka voi maustaa siirapilla, maltaalla ja fenkolilla. 

Olin puhunut V:lle että leipää pitäisi olla ja että olen vähän suorastaan kyllästynyt pitaleipiin, joiden väliin pulled porkia on nyt sujauteltu useampaankin otteeseen. Ja siinä siivotessaan mehulingosta sitä punajuurimassaa pois, V sanoi että mitä jos sen massan käyttäisi pohjaksi sämpylöille.

Ja minähän olin heti ideaan tarttumassa; ihan täydellinen idea!

Mutta se mitä en tajunnut oli, että koko sen valtavan punajuurimassan käyttäminen yhteen leipätaikinaan tarkoittaa valtavaa leipätaikinaa. Nimittäin kun punajuurista on otettu litran verran nestettä pois, taikinaan pitää lisätä litran verran vettä ja yli kilo jauhoja että taikinaan saa kunnon sitkon. Kuivahiivaa laitoin kylmään nestepohjaan 2 pss. Osan punajuurimassasta olisi varmaan voinut laittaa sivuun ja käyttää johonkin muuhun - vaikka jauhelihapihveihin tai punajuurilettuihin myöhemmin, mutta nyt kun se kaikki meni tuohon taikinaa, sämpylöitä tuli PALJON.

Lisämauksi taikinaan meni semmoinen puolisen toista desiä mallasta, teelusikallisen fenkolia ja desin verran siirappia sekä n. 100g voita loppuvaiheessa vaivaamalla sen pienissä nokareissa taikinan sekaan.

Sitten taikina kohosi yön yli ja paistettiin kuumennetuissa padoissa kuten vaivaamaton leipä. Vartti kannen kanssa riitti löyhästi pakatuille leiville ja 10 lisäminuuttia ilman kantta jotta pintaan sai vähän kuorta. Ja minusta leivistä tuli oikein hauskoja vaikka jossain vaiheessa pelkäsin että niistä tulee liiankin terveellisiä. ;)

Ja kieltämättä, nyt aamulla kun napostelin näitä mustaleimaemmentalin kanssa tuumasin, että ensi kerralla laitan brunssilla näiden sämpylöiden pariksi jonkin vahvemman juuston, sillä hyvin se sopi siihen päälle! ;)


p.s. JOS sitten semmoinen punajuuridrinkki SATTUISI kaatumaan valkoiselle pöytäliinalle, niin huoli pois - pinkki lähtee pinkillä! Vanishin valkoisella kun käsittelee tahran ja ajaa kuudenkympin pesuohjelman niin tahra on tiessään ja liina kuin uusi. Mainoksen uhri tai ei - meiltä löytyy aina purkki vanishia kaapista. :) 

Räntäsateen parhaat puolet eli Olon vappubrunssi

Me aloimme katsella tarkemmin vapun sääennustetta siinä vaiheessa kun meidän kanssamme vappua saaristoon viettämään ilmoittautuneet kaverimme alkoivat perua tulemistaan huonon sään takia. Ja kieltämättä räntää olan takaa,  +4 ja 14 m/s olivat sellaiset lukemat ettei kyllä enää itseäkään napannut - yhtään. Sillä Jotain Muutakin voisi varmaan keksiä.

Ja sitten kävi niin, että satuimme saamaan ystäviemme kanssa vielä onnenkantamoisena viimehetken brunssivarauksen ravintola Olon sisäpihalle. Voin vakuuttaa että Olon katetussa sisäpihasalissa lämpimässä ja suojassa rakeilta, sateelta ja tuulelta oli ihan erinomaista istuskella katselemassa kuplien nousemista kuohuviinilasissa.

Pääruoka tarjoiltiin "Carving" - pöydästä jossa lihan ja lisukkeiden määrän sai itse valita - lisääkin sai mennä hakemaan.

En nyt tietenkäään sano, etteikö siinäkin olisi ollut oma fiiliksensä istua  katsomassa serpentiinit lipattaen kumpi tuottaa nopeammin iloisen vappunenän; myrskyävä meri vai piiskaava raekuuro. Mutta ehkä tällä kertaa minulle kuitenkin riitti saaristolaisfiilistä luomaan se Kemiönsaaresta tuotu mahtavanmakuinen karitsa, jota meille brunssin pääruuaksi tarjoiltiin. Taitaapa siitä olla ainakin yli viisi vuotta kun olen keskustassa vappuna edes käynyt. Ja tätä kokemusta rikkaampana voin vain todeta että vaihtelu virkistää.

Katkarapu-parsasalaattia, vuohenjuustosalaattia, sokerisuolattua lohta, uusia perunoita, salaattia kapriksilla sekä (muistaakseni) vasikkaa ja piparjuurta.

Brunssi oli juuri niin hyvä kuin voi toivoa ja raaka-aineissa oli taattua olo-laatua. Ehkä tällaisen kotiköksän mieleen jäi suorastaan pienenpieni raaka-ainekateus. ;) Ikinä, koskaan, milloinkaan en ole supermarketista ostanut NIIN herkän makuista parsaa kuin siihen katkarapusalaattiin oli jostain löydetty. Aina niissä parsoissa tuppaa olemaan hieman kitkeryyttä vaikka kuinka laittaisi. Näissä ei ollut jälkeäkään sellaisesta vaan maku oli suorastaan kukkean raikas. Epäilemättä se oli kotimaista luomutuotantoa, misattu ja valmistettu täydellisesti ja sitten vielä marinoitu kevyesti fenkoliöljyssä. Mahdollisesti parasta parsaa mitä olen koskaan syönyt. Tunnustan kaivaneeni pari ylimääräistä palaa salaattiastiasta ensimmäisen palan syötyäni ;)

Ja entäs se vuohenjuustosalaatti sitten? Ihan mielettömiä tomaatteja ja täydellinen sekoitus makuja; paahdettuja auringonkukan siemeniä, pähkinää ja pehmeää vuohenjuustoa. Ja niistä viimeisistä tomaateista käytiin lähes huutokauppaa pöydässämme. Makumaailmassa vilahteli niin alkupaloissa, pääruuissa, juustoissa kuin jälkiruuassakin fenkolia, pähkinää, paahtunutta mallasta, piparjuurta, lakritsaa ja tietysti herkkiä yrttisiä makuja joita nuo vahvat perusmaut kantoivat. 

Kaikki oli tietenkin ihan täydellisen hyvin laitettua mutta silti hienostelematonta, rehellistä brunssiruokaa. Avoin ja ilmava sisäpihan miljöö tarjosi myös pikkumiehelle paljon katseltavaa ja ihmeteltävää. I jaksoi istua koko brunssin ajan tosi nätisti, äiti oli kieltämättä ihan älyttömän ylpeä vähän päälle kaksi ja puolivuotiaastaan joka hyräili paikallaan onnellisena. Ja oli mukavaa että välillä tarjoilijat pysähtyivät vaihtamaan pikkumiehenkin kanssa sanan tai pari. Äitikin pystyi rentoutumaan ja nauttimaan niin ruuasta kuin seurastakin. Simppelimpi ja kotoisa brunssiruokien esillepano sopi lapsenkin kanssa syömään tulevalle paremmin kuin hyvin - jokainen sai nokkia ruuista mitä halusi ja lisää ruokaa sai omaan tahtiin. Positiivinen yllätys minulle oli, että alle viisivuotiaana I söi brunssinsa ilmaiseksi. Aikuisilta vappubrunssin ruoka kustansi 68,- per nenä - viinit tilattiin erikseen.

Tuo sinihome on sitä kuulemma harvemmin ravintoloiden ulkopuolella tavattavaa Selineä (?), oikealla Verner.

Pöydässä kotimaisuus oli kunniassaan; jälkiruokajuustotkin tulivat kotomaasta. Sinihome oli nimeltää Seline tai Celine ja tuli Tampereelta. Valitettavasti en löydä googlella yhtään hittiä vaikka koitin etsiä, etten ole varma enää nimen kirjoitusasusta. Ja sitten oli kolatun vuohenjuustolan Verneriä. Molemmat ihan erinomaisia, täyteläisiä ja tasapainoisia juustoja.

Lakritisaisuus ja fenkolisuus kulkivat makumaailmassa vihjauksena mukana koko brunssin ajan, sommelierin suorittelemat viinivalinnat täydensivät oikein mukavasti menun.

Jälkiruoka oli ihanaa, raparperisen raikasta ja suussasulavaa. Päällä fenkolilunta tai vastaavaa. Lakritsapusu herätti kuitenkin ehkä eniten ihastusta kaikissa; ystäväni olisi halunnut ostaa niitä kotiin toisen samanlaisen satsin (jos paikalla olisi ollut herkkumyymälä) ja I nautti omansa "kokonaisvaltaisesti" ;) Pahoittelut ravintolalle sotketusta pöytäliinasta mutta pikkumies todella nautti jälkiruuastaan ;) Ja vapun kunniaksi jälkkärisetissä oli tietysti myös munkkeja joissa oli sisällä jotain, minkä epäilen olleen sabayon - kastiketta.

Jopa I oli ihan ihmeissään ja ihastuksissaan pikku vappuretkestämme; kun pääsimme kotiin I totesi: "Kiitos äiti ja kiitos isi, minulla oli mukava retki!"

Johon taisin todeta että "Niin meilläkin, muru - hyvin meni!"

Ja vaikka sinne saaristoon olisi vähän mieli palanutkin, niin käveleminen valmiiseen, upeaan brunssipöytään ystävien kanssaoli kyllä ihan mahtavan rentouttavaa. Ehtiihän sinne mökille tiskaamaan ja kuokkimaan kasvimaata vielä monen monta kertaa tulevana kesänä. ;)

Savustettua lampaan ribsiä

Jos haluaa tehdä edullisia löytöjä pyhien aikaan ei välttämättä kannata suunnata hyvän perusvalikoiman supermarkettiin vaan siihen lähemmäs, lähikauppaan jossa on kunnianhimoinen lihamestari. Meidän tapauksessamme se nykyisin tarkoittaa K- supermarket Auroraa, jonne meiltä ei ole mikään valtava matka vaikkei se ehkä absoluuttisesti lähin kauppa olekaan.

Kirjassa neuvotaan trimmaamaan tuo luurivi irti rustoisesta reunasta - reunuksen voi käyttää vaikka liemeen.
Me emme trimmanneet, kun ei ollut mitään liemenkeittoa suunnitteella. 

Pääsiäisen aikaan bongasin, että lihatiskissä oli kokonainen karitsan rinta, eikä hintakaan ollut mikään järkyttävän kova joten poimin molemmat esillä olleet rintapalat mukaani. Olin nimittäin Pitt cue - keittokirjaa lueskellessani bongannut karitsan ribsiohjeen jossa kokonainen rinta oli rubattu ja sitten savustettu. Vähänkö kiusaus oli ylivoimainen - etenkin kun V oli kutsunut kavereitaan pihallemme grillaamaan & savustelemaan ja tuumasin että miesvoittoiselle porukalle varmaan liha kelpaa.

Salaattia, villivihreitä, savustettuja tomaatteja ja punaista riisiä

Kaikki toivat jotain ja minä pykersin cole slaw - kaalisalaattia varhaiskaalista ja sellaisen luovan yhdistelmän punaisesta riisisalaatista ja V:n juhlille tehdystä savutomaattisalaatista, johon kirvelin sijaan käytin maasta jo innokkaasti puskevia villivihreitä. Siihen Cole slaw - salaattiin otin vinkkiä Hupen V:lle kehumasta Neelyn cole slaw - ohjeesta. Tosin vähensin sokerin määrän alkuperäisestä ohjeesta reippaasti pienemmäksi - ehkä kolmannekseen max. ja laitoin majoneesin lisäksi kermaviiliä n. 50-50 suhteessa majoneesiin. Mutta se idea, minkä ohjeesta sain oli että sinappia voi laittaa enemän kuin olen yleensä laittanut.

Ja aikamoinen kornukopia lihoja, äyriäisiä ja kastikkeita pöytään laskeutuikin. Joku oli tuonut jättikatkarapuja ja marinoinut ne upeasti chilillä. Ihastelin niitä siinä hiljaa mielessäni - vahvaa chiliä oli osattu käyttää sopivan vähän ja vaikka ruuassa oli makua, se ei jyrännyt herkkää katkarapua. Yhtään kuvaa ei meidän kameraan tainnut niistä katkaravuista tulla, valitettavasti.

Sour cream & onion ruissipsejä, kurkkusalsaa ja mätiä.

V kielsi minua olemaan innostumatta liikaa lisäkeosastolla, sillä päivän teemana oli jokainen tuo jotain - tyyppinen setti.  Mutta sen verran hössötin, että koska meillä oli jäänyt pääsiäisillalliselta mätiä, tein sille kaveriksi limellä marinoidun ja kevyesti lemondrop - chilillä maustetun  kurkku-avokado-korianteri "salsan" jota nostin ruislastulle ja mätiä siihen viereen. Niitä ei voi sekoittaa, ettei mäti kypsy haposta, mutta näin sain mädin kaveriksi jotain raikkaampaa, sillä keli oli ihan upea ja pihalla lämmintä kesälukemissa. Vähän jotain uutta tähän mätiloppujen hävitysrintamalle sen iänikuisen smetanamoussen sijaan ;)

Ohje on tosiaan Pitt Cue - keittokirjasta jonka ainoa heikko puoli on, että siinä on suhteellisen paljon ristiviitteitä peruskastikkeiden ja muiden resepteihin. Ja niistä ohjeista sitä soosia tulee semmoinen ravintolassa kerralla tehtävä määrä ;) Niinpä niissä pitää vähän skaalailla ja tässä tapauksessa me emme ryhtyneet keittelemään "mother saucea" jota kirjassa käytetään kaikkien soosien pohjana. Se korvattiin laadukkaalla grillauskastikkeella jonka ajattelimme sopivan lampaan rubin makuihin.

Tästä rubista tuli enemmänkin tahnaa - kannattanee käyttää kuivattuja yrttejä ja valkosipulijauhetta ellei ole aikaa kuivattaa tahnaa etukäteen.

 V teki rubia ja sai pienen oppimiskokemuksen; kun on tarkoitus tehdä rubia niin vaikka ohjeessa sanottaisiin valkosipulin kynsiä ja timjamin sekä rosmariinin lehtiä, kannattaa olla vähän skeptinen sen suhteen, pitääkö kaikki olla tuoretta. Tai sitten se rubi pitää tehdä niin paljon etukäteen, että sen ehtii kuivattaa, sillä tuosta rubista tuli niin märkää tahnaa, ettei se tarttunut lampaan pintaan lainkaan. V oli ulkona taistelemassa rubinsa kanssa ja pyyhälsi sitten sisään huutaen jo ovelta:"Apua, kriisi, paniikki, auta mua!":)

Ja tottakai vaimo auttaa. :) Teimme sitten nopsaan sinne päin olevan kuivarubin ja laitoimme tuon alkuperäisellä ohjeella saadun tahnan leivinpaperille kuivamaan. Se ohje oikeasti on hämäävä - sen perustella voisi kuvitella että rubista tulee rubia, vaikka siitä tuleekin tahnaa.

Oikean reunan olisi kirjan mukaan kannattanut trimmata suoraksi, koska siinä on niin paljon jänteitä ja kollageenia eikä oikeasti niin paljon lihaa.

Mutta kaikkien kommellusten jälkeenkin lampaasta tuli ihan mahtavaa. Nämä karitsan ribsit ovat toistaiseksi ehdottoman paras lammassavustelu mitä olemme saaneet aikaiseksi. Myös lampaan potkia savustettiin joskus aiemmin, mutta niistä ei jotenkin tullut hyviä. Nämä sen sijaan herättivät varauksetonta ihastusta koko mieslaumassa. Rasva oli pehmennyt ja sulanut herkän savuisaksi, lihassa oli hieman sellaista barkin tuntua ja makea kastike pinnassa viimeisteli herkun. Meillä on vielä toinen lampaanrnta pakastimessa ja luulen, että se menee tällä samalla reseptillä.

Mutta nyt aamiaista ja ilmapalloja perheelle. Iloista vappua kaikille!

Lammasrubi
200g maldon - suolaa
75g vaaleaa, ruskeaa sokeria tai vaahterasokeria
25g sinappijauhetta
25g fenkolinsiemeniä (paahdettuna)
25g valkosipukin kynsiä (suosittelen jauhetta, ellet tee rubia kuivamaan etukäteen)
10g rosmariinia (suosittelen taas kuivattua)
10g timjamin lehtiä (jälleen, kuivattuna)
1 luomusitruunan kuori

Sekoita aineet blenderikipossa. Ohjeen mukaan säilyy suljetussa astiassa viikon verran mutta jos käytät kuivattuja aineksia tai kuivaat seoksen se säilynee toki suolan ansiosta pidempäänkin.

Moppauskastike

200ml mother saucea tai grillikastiketta (se meidän käyttämä taisi olla savuista viskiä poppamieheltä)
15 ml siirappia
1 sitruunan mehu

Kun moppia tarvitaan, laita aineet kattilaan ja kiehauta. Pidä kastike lämpimänä.

Savustetut lampaan ribsit

1 lampaan/karitsan rinta luineen
20 ml French's-sinappia tai esim. hunaja Dijon-sinappia
50g lammasrubia (yllä)

Laita savustin kuumentumaan n. 110 asteeseen.

Lampaan ribsin kalvoa ei ole tarpeen poistaa, sillä se on niin ohutta. Kirja neuvoo trimmaamaan rinnan siten että jäljelle jää ribsimäinen rivi luita, mutta me taisimme vaan rubata koko palan ensin sinapilla ja sitten rubilla.

Lammasta savustetaan 5h tai kunnes lammas alkaa pehmentyä ja sisälämpö saavuttaa 87 astetta.

Sen jälkeen voit grillata ribseihin pinnat ja levitä runsaasti moppauskastiketta kaikkialle luille.  Tarjoile lämpimänä raikkaan salaatin kanssa. (kirjassa lampaan kanssa on tarjottu minttuinen ja sitruunainen sydänsalaatti-punasipulihässäkkä jossa granaattiomenaa)