Greippiä ja inkivääriä - jälkkäri gone bad.

Joskus ruokaohjeiden selailu voi olla vaarallista. Voit päätyä tekemään ruokaa joka vaatii vähintäänkin kummallisen makuaistin. Greippi karamellisoidulla inkiväärikastikkeella kuulosti ihanan kevyelle, raikkaalle ja itämaiselle yhdistelmälle. Täytyyhän sitä kokeilla!

Okei, onhan 100g inkivääriä melko paljon... Mutta ehkä se talttuu esikeittelyssä ... ? Ei. Ei taitu. Vietetään pieni hiljainen hetki kuvan söpöille greipeille - olen pahoillani kohtalonne vuoksi.

Älkää tehkö tätä jollette keksi mitä minä mokasin. En nyt sano sitä mitä kiellän aina lasta sanomasta kohteliaisuuden nimissä (vaikka mieli tekisi) vaan niinkuin opetan; tämä ei nyt ollut minun makuuni.

Enkä kyllä rehellisesti sanottuna voi käsittää kenen makuun tämä on. Reseptin mukaan Etelä-Korealaisten.



Mitä vikaa tässä herkullisen kuuloisessa yhdistelmässä siis on? Ensinnäkin inkivääriä on ai-van liikaa. Tai sitä keitetään ensin kitkeryyden poistamiseksi ihan liian vähän aikaa tai molempia. Inkivääri-sokeriseoksesta tuli suorastaan tulisen inkivääristä vaikka laitoin inkivääriä vain 80g 100g sijaan ja keittelin ensin inkiväärisilppua vedessä kuuliaisesti neuvotun 5 min (mittasin kellon kanssa ihan) ja vaihdoin veden tämän jälkeen.


Sokerin kanssa keittelin inkivääriä n. tuplasti pidempään kuin 15 min ennenkuin vesi oli haihtunut ja jäljelle jäi siirappinen inkiväärimössö (kuvassa). Jotenkin kuvittelin että tuo olisi ollut se temppu, millä inkivääristä tulee ihanan karamellisoitunutta ja hyvää. Luulen että täytyy vielä opiskella sitä muualta :)

Kaivoin verigreipistä lohkot greippiveitsellä ja sekoitin ne siirappiseen, melkein karamellisoituneeseen inkiväärimössöön. Lopputulos maistui jotenkin kovan metalliselta ja tulisen inkivääriseltä. Greipin kova maku jotenkin oikein korostui, eikä 200g sokeria tuntunut makeuttavan ruokaa lainkaan. Inkiväärin paloja ei pystynyt syömään. Jos tähän olisi lisännyt chiliä, valkosipulia, kaffirlimetin lehtiä ja soijaa olisi ehkä saanut kelpo kastikkeen tulisille katkaravuille :)



Sitkeästi kuitenkin lusikoimme kitkerän tulisia greipin paloja ja mietimme kovasti miten tästä saisi hyvää. Oliko tässä helpoksi kehutussa reseptissä nyt joku asia joka olisi voinut mennä totaalisesti pieleen? Emme keksineet mitään rakentavaa.

Ainoa asia mitä mietin oli, että vaihe 'cool' olisi voinut tietysti olla perusteellisempi. Olisiko tämä parempaa jos greippi ja siirappi olisi ollut jääkaappikylmää haalean sijaan? En tiedä, harmitti tietty. Maku oli kyllä sen verran unohtumaton, että uusintakokeilut taidan jättää suosiolla seuraavaan elämään tms.

Puolella (tai kolmanneksella) inkiväärin määrästä tuosta olisi voinut ehkä tulla ihan ok kastike pomelolle tai muulle pehmeämmän makuiselle hedelmälle. Tulimme siihen tulokseen, että joku on varmaan vaan keksinyt tuon reseptin ja kirjoittanut kokeilematta. Toinen vaihtoehto herättää kysymyksiä Etelä-Korealaisten makuaistista.