Possunkyljykset, papumuusi ja piperradaa

On yksi resepti joka mun on pitänyt jo pitkään kirjoittaa blogiin. Se on alunperin bongattu José Pizzarron Basque - keittokirjasta ja siitäkin on jo päässyt kulumaan useampi vuosi. Voisi varmaan sanoa, että jos meidän lapsella jää mieleen jokin possunkyljys resepti lapsuudesta, se on varmaan tämä. Ruokaa on tullut tehtyä oikeastaan aina silloin kun on bongattu meidän mittapuulla kunnollisia possunkyljyksiä, koska se on niin hyvää ja helppoa.

Kupletin juoni on se, että possunkyljys lähes uppopaistetaan rosmariinilla ja valkosipulilla maustetussa öljyssä ja sen jälkeen samaa - nyt myös possulla maustunutta - öljyä käytetään papumuusin tekoon. Jotta ruuasta ei tulisi liian raskasta, kylkeen tarjotaan sipulista ja vihreästä paprikasta tehtyä piperradaksi kutsuttua lämmintä kasvislisuketta. Nopea googlaus kertoo että siihenkin on maailmalla tasan niin monta reseptiä kuin on kokkiakin, mutta meille on sopinut helppo versio, johon tulee vain öljyä, sipulia, vihreää paprikaa, chilihiutaleita tai chiliä (maun mukaan), suolaa ja pippuria. Olennaista on, että vihanneksia ei muhiteta kuoliaaksi, vaan kuullotetaan öljyssä vain sen verran että ne vähän pehmenevät ja lämpiävät. Silloin vihanneksiin jää vielä vähän purutuntumaa ja raikkautta.

En jaksanut yrittää tällä kertaa pyöreitä siivuja, mutta sama se, maku on hyvä näinkin! Lopun piperradan  (jos sitä jää) voi käyttää racleten kanssa, munakkaisiin tai patoihin. 

Kun jaksaa siivuttaa paprikan ja sipulin ohuiksi ja ehkä vielä renkaan mallisiksi siivuiksi, lopputulos on ehkä hauskin. Mutta tikkuinakin menee hyvin, pääasia että on suht ohutta. Chiliä lisätään sitten maun mukaan - me olemme laittaneet niin vähän ettei ruoka ole yhtään tulista mutta chili antaa vähän lisää makua. Silloin on toivoa että I ainakin maistaa myös piperradaa;)

Mallaspossun kyljyksissä on rasvaa kuin ennenvanhaan ja se on hyvänmakuista

Nämä vanhanajan kyljykset ovat ihan luksusta näin karanteeniajan keskellä, kun kauppapalveluista saa vaan sitä peruslihatiskikamaa. Kävin Expert foodissa Juvanmalmilla ennen pahinta tautikaaosta ja ostin pakkaseen mm. näitä Mallaspossun kyljyksiä. Ostin kuusi kappaletta että saatiin syödä yksi satsi jo tuoreena ja nämä sulattelin nyt sitten iloksemme.

Helppoa ja hyvää arkeen tai viikonlopulle. Juhlavammassa kattauksessa kyytipojaksi sopii hyvin vaikka joku suht marjainen pinot noir. Esimerkiksi Jean Biecher Alsacesta.

Possunkyljyksiä papumuusia ja piperradaa (3-4:lle)

2-3 kynttä valkosipulia
2 oksaa rosmariinia
runsaasti, noin desi öljyä (kaadetaan kunnon kerros pannuun - määrä siis riippuu pannusta jota käytät)
1 kyljys per ruokailija

2 pakettia valkoisia, suuria voipapuja liemessä (á 230g kypsää papua)

2 vihreää paprikaa
2-3 sipulia
espeletten chilihiutaleita tai tuoretta miedohkoa chiliä
suolaa
pippuria

Tee ensin piperrada: suikaloi paprikat ja sipulit ohuelti siivuiksi. Laita kasariin hieman öljyä. kuullota vihanneksia öljyssä kunnes ne lämpenevät ja sipuli tulee hieman läpikuultavaksi. Mausta ripauksella chiliä, suolalla ja pippurilla. Laita tarjoiluastiaan odottamaan.

Laita isoon valurautapannuun (tai pannuun jossa aiot paistaa possut) n. 3 mm kerros öljyä ja kuumenna.  Lisää kuumaan öljyyn kuoritut ja rikki lyödyt valkosipulit sekä rosmariinit. Sekoita makuaineita öljyssä niin että öljy maustuu ja yrtti kiehuu öljyssä. Älä anna niiden palaa, vaan poista yrtit& valkosipulit sivuun kun alkavat saada väriä.

Paista sitten possut ensin toiselta puolelta kunnolla kauniin ruskeiksi ja sen jälkeen käännä ja sama toiselle puolelle. Ripauta päälle suolaa ja pippuria. Possut ovat valmiit kun sisälämpö on siellä 65C tienoolla, se jatkaa nousua vielä hetken kun nostat ne sivuun.

Nyt jos öljyä on tosi paljon, kaada siitä osa talteen, voit lisätä sitä tarpeen mukaan. Pannulle saa kuitenkin jäädä ihan kerros öljyä.

Kaada sitten valutetut pavut öljyyn ja anna hetki ruskistua koskematta. Sitten murskaa lastalla tai puukauhalla papuja pannulla niin että syntyy muusi. Voit lisätä öljyä jos muusi tuntuu liian kuivalta. Mausta suolalla ja pippurilla.

Jos sait pelastettua rosmariinit ennenkuin ne olivat ihan ruskeita, voit ripottaa rapeita rosmariinin lehtiä muusin päälle.

Tarjoa heti.

Possun filettä ja lisukkeita

Jossain vaiheessa selitin Mintulle, että en ole oikein osannut kirjoittaa blogiin kun on tullut tehtyä vaan ihan tavallista ruokaa. Tiedättekö; sitä sellaista ruokaa mitä syntyy kun menee kiireessä nälkäisenä lähikauppaan ja ostaa mitä siellä sattuu olemaan.

Kirja ja sen oikoluvut ja julkkarijärkkäilyt ovat vieneet kaiken ajan ja energian vielä senkin jälkeen, kun luulin kaiken olevan jo loppusuoralla. Tässä hässäkässä on sitten tullut mentyä kauppaan, kerättyä sieltä viikolle n. kolme ruokatäkyä joista sitten syntyy pääosa viikon ruuista. Eräänä päivänä kauppakoppaan päätyi vakumoitu HK juhlafile.

En edes kuvitellut että tykkäisin siitä lopulta niin paljon. Se nyt vaan sattui olemaan parhaan näköinen lihapala koko kaupassa. Siinä oli paksusti suht jämäkän tuntuista posunrasvaa ja parhaissa paloissa itse lihakin näytti kevyesti marmoroituneelta ja punaisemmalta kuin tavallisesti. Joka tapauksessa sen ostin ja ajattelin että saa siitä varmaan jotain, ehkäpä possua maidossa.

Mutta en päätynytkään tekemään niin, vaan vähän sinnepäin mutta simppelimmin. Ja sen jälkeen meillä on laitettu juhlafilettä useammankin kerran. Se toimii ihan erinomaisesti, kun ihran avaa, laittaa mausteet sisään, sitoo palan narulla ja sitten paistaa ihran pinnan kauniin väriseksi. Vaikka pinnassa ei ole nahkaa, siitä tulee silti lähes rapsakka paahtuessaan.

Maustamisen jälkeen pala käännetään, ympärille laitetaan perunoita tai vihanneksia maun mukaan, lasillinen tai pari valkkaria ja sitten possua paahdetaan 180 asteessa uunissa kunnes sen sisälämpö on n. 67C (joka tapauksessa vielä vähän alle 70C). Noin 45-50 min. Sitten liha nostetaan vetäytymään hetkeksi leikkuulaudalle ja pannussa olevat jutut voi viimeistellä.

Mä olen nyt tuunannut tätä kahdella tapaa:

1. salvia+pippuri ja pannuun perunoita, sipuleita ja valkosipulia, valkkaria ja viimeistely voi-jauhoseoksella 
2. Mill et mortarin ras el hanoutia (jossa on sahramia mukana) salvian tilalle ja pannuun ympärille ratatuille tyyppinen vihannesseos+ tomaattipyrettä + oliiveita ja valkkaria viimeistelyyn lehtipersiljaa

Toimii todella hyvin.  Tässäpä siis tämmöinen pieni arkivinkki niille jotka sellaista kaipaa :)

Illallinen tänään #possu #juhlafile #hookoo #hk #salvia #peruna #valkosipuli #lohturuoka #helppo

A post shared by Nelle & Mimmu (@siskotkokkaa) on Nov 3, 2016 at 10:08am PDT

Juhlafilettä ja salviaa (toimii myös marokkohenkisenä)

1 HK juhlafile (valitse marmoroitunut, jossa on paljon rasvaa)
iso kourallinen salvian lehtiä
mustaa pippuria
perunoita
(halutessa myös punasipuleita)
valkosipulin kynsiä kuorineen

kuivaa kokkausvalkkaria

yrttejä

Avaa fileen rasva niin ettet leikkaa lhaa. Lisää salvian lehdet ihran väliin ja rouhi mukaan pippuria. Juhlafileessä on jo vähän suolaa joten älä lisää sitä kokatessa, vasta lopuksi jos tarviit.

Sido juhlafile takaisin kasaan tiukasti, kuumenna valurautapannu ja paista ihran pinta ihan ruskeaksi liikuttamatta lihaa pannussa n. 3-4 min ainakin. Ehkä jopa enemmän.

Käännä file ja lisää ympärille pestyjä perunoita, lohkottuja punasipuleita ja kokonaisia valkosipulin kynsiä. Laita pannuun nokare voita ja halutessa yrttejä. Rouhi mustaa pippuria ja pirskota perunoiden äälle hieman öljyä ja suolaa.

Paahda uunissa kunnes lihan sisälämpö on n. 67C. nosta pannu uunista ja laita liha vetäytymään leikkuulaudalle.

Sekoita ruokalusikallinen voita ja jauhoa keskenään tahnaksi. Nosta perunat sivuun pannusta ja viimeistele pannussa oleva kastike voi-jauhosuuruksella lisäämällä sitä teelusikallinen kerrallaan tarvittava määrä. Anna edellisen nokareen liueta ja kiehahtaa ennen uuden lisäämistä.

Tarkista maku ja lisää suolaa ja tuoretta yrttiä tarvittaessa.

Siivuta liha ja annostele kaikkien lautaselle possua, perunaa ja kastiketta.


Marokkoversioon tarvitset fileen lisäksi esimerkiksi:
Ras el hanoutia jossa on sahramia mukana

kirsikka tai luumutomaatteja
kesäkurpitsaa
munakoisoa
valkosipulia
punasipulia
tomaattipyrettä
oliiveita
ripaus sokeria tai kuivattuja hedelmiä
mustaa pippuria
suolaa
lehtipersiljaa

Vinkki: jos teet kasvislisäkeversion, nosta ruskistuksen jälkeen file hetkeksi sivuun jotta voit paahtaa kasviksiin vähän pintaa. Tällöin myöskään lopun suurustusta ei tarvita.

Ribsijumppaa ja pari mainitsemisen arvoista valmisrubia

Yhteistyössä Herrakunnan Lammas, Poppamies ja Real Texas BBQ 

Ribsejä on tässä myös jumpattu jokunen kerta viimeisen vuoden aikana lähinnä koska ne ovat koko perheen herkkua, mutta nyttemmin tietysti myös kirjaa varten. Yksi haaste näissä BBQ - hommissa on ollut se, mistä kaikkea tarpeellista löytää.  Siksi olen ajatellut koostaa kirjaan jonkinlaisen listan hyvistä tuotteista ja tuottajista helpottamaan aloittelevaa harrastajaa. Tässä kontekstissa olen ollut myös yhteydessä hyvinä pitämiini tahoihin ja kysynyt yhteistyötä mm. niin, että saisin raaka-aineita kirjaprojektia varten. Näissä kuvissa nämä sirommat ribsit ovat Herrakunnan lampaan sponssaamia niittypossun ribsejä. Isommat jotain random - ribsejä joita ostettiin kaupasta. Kun juttuja joutuu jumppaamaan useamman kerran, lihoja tarvitaan tietysti. Näissä BBQ hommissa laadukas liha on tosi tärkeää ja tuntuu ihan olennaisesti maussa, joten olen tosi iloinen että olen saanut tuottajia tähän mukaan.

Tässä jumppasin vähän herkempää rubia noille niittypossun babybackseille... ehkä vähän liikaa tähtianista tässä versiossa.

Teemme toki paljon rubeja itse, mutta etenkin silloin jos tehdään jotain mixed BBQ-settiä ja rubia ei ole valmiina käytetään mielellään valmiitakin. Ja yksi pointti noiden valmiiden käytössä on aloittelijalle, että ei tarvitse arvailla kun on joku hyvä mausteseos valmiina. Mutta mikä se hyvä sitten on kellekin?

Jos luut ovat pieniä, on ehkä parempi rubata aika herkällä kädellä ettei tule liian suolaista. Myös se on tullut opittua että jos BBQ ohjeessa annetaan käytettävän rubin määrä grammoissa, sitä on syytä noudattaa... ;) 

Viime kesän Phil Wingon BBQ-kurssilla V tutustui Pork Mafian valmiiseen rubiin. Sitä on kyllä käytetty, mutta luulen että se on ehkä enemmän semmoinen aikuisten rubi; melko suolainen ja siinä on paljon cayenneä. Niinpä I melkein-kohta-5v selvästi kokee sillä tehdyt ribsit liian "poppaaksi". Mutta ihan hyvä rubi; paljon makua sitä haluavalle.

Mistä päästäänkin sitten ehkä omaan suosikkiini poppamiehen Burgers and Ribs rubiin, joka on varsin oivallinen. Sitä on ostettu monta ja vieläkin useampi pussi. Siinä on paljon makua, sopivasti cayennea ja vaikka sekin on ehkä siinä rajalla - menee kyllä I:lle myös. Etenkin jos vähän kevyemmällä kädellä rubaa.

Jotun rubi on vähän poppamiehen rubia karkearakenteisempaa; todennäköisesti siinä on enemmän sipulia ja paprikaa. 

Viimeisenä mutta ei vähäisimpänä ollaan nyt kokeiltu Real Texas BBQ:n pyörittäjältä Jotulta saatua rubia. Jotu lähetti tuotepaketin testiin ja kävimme tietysti siihen kiinni jussina, kun oli monta muutakin projektia tulilla ja tilanne oli täydellinen valmisrubille. Se on myös oikein kiva, selvästi sokerisin rubi näistä. Myöskään chiliä ei ollut häiritsevän paljon, vaan rubi oli pääsävyltään paprikainen joka tehnee siitä lapsiystävällistä. Moni tuntuu pitävän tästä myös tuolla harrastajaryhmässä.

Myös se Jotun BBQ kastike oli tuotepaketin suosikkeja; syvänmakuista ja makeaa, olematta silti yhtään tunkkaista. Ihan hyvä vaihtoehto niille jotka haluavat kastikkeensa savuisana ja makeana. Varsinaista comfort foodia.

Glaze sivellään ribseihin kun ne ovat kypsiä, tällä kertaa keiteltiin jokin soosi itse. 

Oma suosikkini näistä valmiskastikehommista ribsien glaseeraukseen on silti edelleen poppamiehen smoky apple glaze jatkettuna 1/3 hunajalla. Se on ihanan hedelmäistä, raikasta ja kepeää. Kuitenkin siinä on makua ja vähän chiliäkin joka tukee mukavasti hedelmäistä luonnetta. Kelpaa myös I:lle ja on lopulta hyvin monikäyttöistä.

Tuo hunajalla jatkaminen on muuten yksi näistä kätevistä kikoista, jonka V joskus bongasi netistä. Siellä suhde taisi olla 1/6 hunajaa, mutta me tykätään makeista glazeista ja monissa suosikkikastikkeissamme on suht paljon chiliä, niinpä laitamme aika reilusti hunajaa. Ribsit sinänsä tehdään samalla tekniikalla, kuin joskus tänne kirjoittelinkin; löydät alkuperäisen jutun täältä. Mutta tosiaan korjauksena siihen, että meillä on nyt vakiintunut tuo kastike-hunajasuhde siten, että saat aikaan ribsien glazen mistä tahansa suosikkikastikkeestasi lisäämällä kastikkeeseen n. 1/3 hunajaa. Mutta jos ette tykkää niin makeasta, tehkää toki oman maun mukaan... :)

Mutta näillä vinkeillä kohti viikonloppua. Täällä merellä ainakin tuulee tänään ihan reilusti, joten siirtäkääpä savustimenne suojaisaan kulmaan jos ajattelette tehdä ribsejä viikonloppuna:)

P.s. Jos kiinnostuit, Herrakunnan Lampaan myyntipisteet /noudot löydät täältä 

Inkiväärinen taikapöly kirsikkaisille spareribseille (eli suomeksi kesän suosikkirubi ribseille)

Rubin merkitys savustettujen ribsien maulle on älyttömän iso. Sanoisin, että hyvä rubi joka hierotaan lihaan ennen savustusta määrää paljon enemmän makua kuin mikään soosi, millä luut lopuksi glaseerataan. Savustettaessa rubi antaa makua lihaan samaan tapaan kuin keitinliemi silloin kun ribsit keitetään kypsäksi ja vain viimeistellään grillissä.

Mutta savustetuissa ribseissä on enemmän makua kuin missään muussa kokeilemassani tavassa tehdä ribsejä. Sous videssäkään makua ei huuhdota pois, mutta jollain lailla rubin suola ja pitkä, mieto lämpö tiivistää itse possun makua. Lisäksi savu tuo vielä yhden makukerroksen lisää verrattuna sous videtykseen. Joillekin savuisuus voi olla jopa liikaa, mutta me tykätään pienintä miestä myöten.

Mutta se, minkä kanssa on jouduttu tasapainoilemaan on polte ja suola. Suolaa pitää olla, jotta liha kuivuu sopivasti kypsymisen aikana, mutta liika on liikaa; varomaton saattaa vetäistä niin hurjan määrän suolaa ribsien kanssa että sormet turpoavat pulleiksi makkaroiksi. Myös sinapilla sively voi aiheuttaa liiallisen suolaisuuden; sinapilla siveltyyn luuhun kun tarttuu enemmän rubia. Monissa rubeissa on tähän nähden liikaa suolaa ja aika rajusti myös cayannea joka taas saa aikaan lapsissa rajun hylkimisreaktion. ;)

Mutta mikä tuntuu olevan tässäkin yksi juju on itsetehdyt raaka-aineet. Älysin tuunata V:n käyttämää BBQ Pit boysien magic dust - rubia itsetehdyllä chilisuolalla ja miedohkolla yrttisuolalla ja jätin jyräävän cayannen vähän vähemmälle. Chilisuolaan käytetyt Aji crisltal ja lemondrop - chilit eivät ole niin pistävän tulisia ja niissä on paljon enemmän hedelmäisyyttä kuin cayannessa joten luopputulos oli minusta ihan älyttömän sopiva meille ja V:n serkun perheelle - eri-ikäisiä lapsia taisi olla pöydässä viisi. Chili ja yrtti myös hieman jatkaa suolaa, joten suolan määrä jää todellisuudessa aavistuksen vähäisemmäksi. Joka tapauksessa käyttämällä chilisuolaa lopputuloksessa ei ollut liikaa tulta ja vain aavistus ryhtiä chilistä.  Valmiiden ribsien pintaan siveltiin vielä makea glaze; kelpasi hyvin kaikille. Tulisemmasta tykkäävät voivat lisätä sitten cayannea tai jauhettua chiliä halunsa mukaan, mutta jos puutarhassa kasvaa keltaisenaan lemondroppia ja kumppaneita, suosittelen tekemään hedelmäisempää chilisuolaa itse. Siitä on iloa talvella moneen kertaan.

Yrttisuolan valinnalla ei liene niin suurta merkitystä kuin chilin valinnalla; käytin tähän Gotlanninreisun jälkimainingeissa lopuista villivalkosipuleista ja lipsitkasta tekemääni lipstikka-rammslöksuolaa, mutta sen tilalle kävisi taatusti ihan vaan lipstikkasuola, villiyrttisuola, timjami/rosmasiinisuola tai tietysti tavallinen suola ilman yrttejä. Suolan on syytä olla karkeahkoa, jotta saatte mausteet myllytettyä tasaiseksi esimerkiksi bamixin maustekipolla tai yleiskoneen tarkoitukseen sopivalla osalla. Monissa ohjeissa kyllä lisätään rubeihin myös pieniä määriä jauhettua timjamia tai rosmariinia. Yrttisyys ei siis ole mitenkään pahasta savuribseille, valkosipulista nyt puhumattakaan.

Rubiin tuli lisättyä myös inkivääriä, tähtianista ja kanelia koska halusin vähän itäisempiä vivahteita ja suunnittelin että teen glaseerauksen kirsikkaisella soosilla. Savustukseen käytettiin myös kirsikkapuuta ja muistaakseni omenaa.

Lisäksi tein tosiaan kirsikkasosetta jota sekoitin Poppamiehen savuomenakastikkeeseen hunajan kanssa; ehkä se meni suurin piirtein niin, että saman verran kiriskkasosetta ja poppakastiketta ja sitten kolmasosa hunajaa em. määristä (eli 1 dl +1 dl + 1/3 dl ). Sekoita ja sutikoi.

Tosi hyviä ribsejä ja olemme tehneet jo pari kierrosta tällä rubilla. Viimeksi savusteltiin noita HK:n spare ribsejä. Niistä muuten semmoinen kommentti että joo, ihan kiva tuote mutta välillä luut on leikattu niin tyynni, että siihen luun päälle ei ole jääänyt yhtään lihaa. Paksusti sitä ei saa olla, mutta soisin että luu jää kuitenkin ohuesti piiloon. Suunnittelin tekeväni tämän kesän hieman laihasta chilisadosta tähän sopivaa chilisuolaa, jotta ei pääse loppumaan. Uusi rubisuosikki lienee syntynyt. :)

Inkiväärinen taikapöly ja kirsikkaglaze (riittää hyvin HK:n spareribsipakettiin /tai neljään-kuuteen babyback - riviin, koosta riippuen.)

0,6 dl demererasokeria
0,6 dl fariinisokeria/tummaa muscavadoa
0,6 dl paprikajauhetta (makeaa, mutta voi käyttää tulista savupaprikaakin jos tykkää hotimmasta tai laittaa puolet tavallista paprikaa ja puolet savupaprikaa)
1 rkl chilisuolaa
2 rkl itse tehtyä yrttisuolaa tai merisuolaa (ja kuivattua yrttiä)
1 rkl mustaa pippuria
1 rkl sipulijauhetta
1 rkl valkosipulijauhetta
2-3 tähtianista
1 rkl kanelia
1 rkl inkivääriä
(2 tl cayannea tai anchoa - chilijauhetta - jos haluaa tulisuutta lisää)

Hunajadijon - sinappia

Kirsikkaglazeen:

1 osa savuomena - kastiketta poppamieheltä
1 osa itse keitettyä kirsikkahilloa
1/3 osaa juoksevaa hunajaa

Savustukseen muutamia paloja (n. puolet ja puolet)
omenapuuta
kirsikkapuuta

Sekoita taikapölyn aineet keskenään ja aja tehosekoittimen maustemyllyssä tasaiseksi. Tyhjennä sitten savustimesta kaikki vanhat tuhkat pois ja laita savustin päälle. Nosta lämmöt sinne 110 asteen tienoolle ja laita savustimen vesiastiaan kiehuvaa vettä.

Revi ribsiriveistä kalvo pois ja sivele ohuelti hunaja-dijon -sinapilla jonka jälkeen ripottele ja taputtele niihin reippaasti rubia molemmin puolin. Anna kuivahtaa hetken tasolla.

Laita savustimen hiilien päälle muutama pari palaa savupuuta; kirsikkaa ja omenaa. Savustimesta pitäisi parhaimmillaan nousta ohut sininen savukiemura.

Laita ribsit sitten joko ilmavasti rullalle tai ribsitelineeseen tai vaan köllölleen jos mahtuvat. Pistä kansi kiinni äläkä kurkistele. Asettele savun loputtua pari savupuun palaa lisää brikettien päälle käryämään. Puuta saa lisätä savustuksen aikana muutaman kerran kun savu loppuu, jossain 2 tunnin kohdalla voi lopettaa lisäilyn.

Anna paistua 3h savustusalueella (110-120°C) jonka jälkeen saa kurkata. Kokeile repeävätkö luut irti toisistaan nätisti ilman isompaa voimankäyttöä. Silloin ribsit ovat valmiita. Yleensä tähän asti menee kuitenkin 4 - 4.5 tuntia mutta jokainen lihanpala on erilainen, nuo HK:n spare ribsit ovat vieneet 5-6 tuntia ainakin. Sivele ribsit ohuesti kastikkeen ja hunajan seoksella, jätä vielä savustimeen vartiksi. Kun otat ribsit ulos voit laittaa vielä toisen sivelyn mutta meillä se on yleensä jätetty välistä.

Maissileipää, raparperichutneytä, kirsikka-kevätkaalisalaattia ja pulled porkia - tietysti savustimesta

Bloggaajien kesäkuun ruokahaaste antoi inspiraation tähän ruokaan. Tyylilleni uskollisesti olin taas myöhässä reseptin kanssa osallistuakseni itse, mutta haasteaihe oli minusta ihan erinomainen; näin kesällä kaikilla on aina jotain grillijämää tai savustusjämää lihan, kalan ja kasvisten muodossa. Mikäpä olisi yhtä helppo ja kotoisan ihana kierrätysvinkki edellisen päivän grilliherkuille kuin täytetty leipä.

Raparperista saa erinomaisen chutneyn.

V kokkasi viikonloppuna kasslerista sitä maailman parasta nyhtöpossua R2D2:ssa mökillä ja seuraavana päivänä meillä luonnollisesti oli vielä paljon possua. Sivumennen sanoen muuten ihan aitoon bbq -possuun tottuneena kirvelee silmissä joka kerta kun joku puhuu näistä "uunissa haudutettavista nyhtölihoista" tarkoittaen että se bbq valmistuu uunissa. Ei muuten valmistu. :) Sillä uuniversiolla ja oikealla, savustimessa low and slow tehdyllä pulled pork versiolla on yhteistä lähinnä raaka-aine. Lopputuloksen maku ja tekstuuri näissä kahdessa poikkeaa toisistaan täysin.

Ja sitä herkumpaa sikaa meillä oli läjäpäin viime viikonloppuna. Niinpä sitten mietin että mitähän lisukkeeksi ja kuinkas tulinkaan ajatelleeksi täytettyä leipää?! ;)

Tämä maissileipä oli aika tosi makeaa. Vähän vähemmän sokeria ja se olisi ihan erinomaista, mutta hyvä lopputulos ekaksi yritteeksi.

Minun on pitänyt jo kauan aikaa kokeilla maisileivän tekemistä itse. Jenkeissä tämä I:n kakkuleiväksikin nimeämä herkku on klassinen bbq - ruokien kastikepesusieni; sitä käytetään niiden kaikkien sooseista tulleiden ihanien makujen imeyttämiseen lautaselta viimeistä pisaraa myöten. Ja vaikka kai söimme sitä joskus kauan sitten Jenkeissäkin, muistan sen nyt tuoreeltaan sieltä Gotlanninkeikalta. Niin, ja nimenomaan Chutneyn kanssa tarjottuna. 

Raikas kevätkaalisalaatti on maustettu kirsikoilla ja mäkimeiramilla. Yllättävä, mutta hyvä makuyhdistelmä.

En tosiaan ollut tehnyt sitä koskaan aiemmin itse vaikka homma on superhelppo; kuivat ja märät aineet sekoitetaan keskenään ja sitten seokset yhdistetään sekoittaen vaan juuri niin vähän että kaikki menee sekaisin ja muuutama klimppikään ei haittaa. Varmaan viimeksi homma jäi tekemättä kun luin jostain, ettei tätä meikäläisissä kaupoissa pikapolentaa pitäisi käyttää "oikeaan maissileipään". Mutta kun mökillä ei ollut piimää eikä karkeaa, esikypsentämätöntä maissijauhoa niin menin pikapolennalla ja jogurtilla.

Leipä onnistui minusta ihan hienosti, joskin sokerin määrä oli minun suomalaiseen makuun suht raju. Ensi kerralla vähennän suosiolla sen puoleen. Kakkuleipä oli aika osuva ilmaisu tälle leipomukselle. :) Siitä huolimatta kehotan kaikkia BBQ:n kanssa leikkiviä kokeilemaan; leipä sopii erinomaisen hyvin chutneyn kanssa alkupalaksi tai lisukkeeksi ja pari päivää vanhaa maissileipää voi myös grillata uuteen loistoonsa jos se on jo vähän kuivahtanut. Sillä on sitten hyvä kaapia ne cole slawn rippeet ja grillikastikkeet lautaselta.

Leivässä käytetty sokerimäärä huomioonottaen hieman chilillä ja inkiväärillä maustettu raparperichutney ja todella raikas, vinegretissä pyöräytetty kevätkaali-kirsikkasalaatti olivat vähän niinkun must leivän kanssa. Ehkä punasipulia olisi voinut vielä siivuttaa salaatin sekaan; olisi tuonut vielä pikkuisen sitä kärkeä makean leivän kanssa. Mutta hyvää se oli silti, vaikka leipä oli vähän liian makeaa minusta.

Eli kyllä, teen varmasti uudelleen ja ensi kerralla kokeilen laittaa puolet vähemmän sokeria ja salaattiin tai erilliseen kippoon pöytään punasipulisiivuja. Nam.

Maissileipää (n. 24 cm neliövuokaan)
n. 150g voita sulatettuna
2 dl sokeria (vähennä! ehkä jopa desi riittäisi)
2 munaa
1 kuppi eli 2,4 dl maustamatonta jogurttia tai piimää
1/2 tl soodaa
1 kuppi eli 2,4 dl polentaa (käytin sitä supermarkettipolentaa vaikka siitä joissain ohjeissa varoiteltiin) tai karkeaa maissijauhoa
1 kuppi eli  n. 2,4 dl vehnäjauhoa
1/2 tl suolaa

Laita uuni 180 asteeseen. Voitele neliövuoka jonka sivu on n. 24 cm

Sulata voi. Sekoita siihen sokeri ja sekoita. Anna jäähtyä hetki ja sekoita sitten joukkoon munat ja piimä.

Sekoita toisessa astiassa kuivat aineet, lisää piimä-voiseos jauhoihin ja sekoita aineet juuri sekaisin - vain vähän sekoittaen, ei haittaa vaikka taikinassa olisi yksi-kaksi klimppiäkin vielä.

Kaada sitten taikina vuokaan ja paista kakkua n. 35 min tai kunnes keskelle kakkua pistettyyn tikkuun ei enää tartu taikinaa.

Raparperichutney (n. 2 purkkia)

1,5 punasipulia karkeahkona hakkeluksena
3 hyväkokoista raparperin vartta ehkä n. 500g
kourallinen kuivattuja aprikooseja silputtuna
3 dl sokeria
1,5 dl rajamäen hunajaviinietikkaa
3 rkl punaviinietikkaa
n. peukalon kokoinen pala inkiväärin juurta raastettuna (olisiko n. 4 rkl ?)
1,5 rkl sinapinsiemeniä
n. 1/2 aji Cristal - chiliä vielä vihreää (tai keltaista chiliä)
3 vihreää kardemummaa kokonaisena
1 tl suolaa
(mustaa pippuria)

Kiehuta n. 20 min hiljaisella tulella välillä sekoittaen. Chutney on valmis kun rakenne alkaa olla sopivan hillomainen. Tarkista maku ja mausta halutessa myös hieman mustalla pippurilla.

Kaali-kirsikkasalaatti (n. kolmelle-neljälle)

1/2 pientä kevätkaalia ohuelti siivutettuna
n. 2 dl kirsikoita perattuna
kunnon tupsu mäkimeiramia silputtuna, ehkä n. 1 dl silppua
(1/2 punasipulia ohuelti siivutettuna )

Vinegrettiin
n. 0,5 dl öljyä
1/2 sitruunan mehu
2-3 rkl valkoista balsamicoa
1 vajaa rkl appelsiininkukkahunajaa
n. 1/3 tl suolaa
(halutessa raastettua inkivääriä 1/2 tl )

Siivuta kevätkaali ja puristele sitä hieman käsillä, jotta se vähän pehmenee ja murtuu. Sekoita pienessä kannellisessa lasipurkissa tms. vinegretin aineet ja sekoita. tarkista maku ja lisää sitruunaa, suolaa tai sokeria maun mukaan.

Sekoita sitten kaalin joukkoon vinegretti ja muut aineet. Tarjoa grilliruuan lisukkeena.

Tahmeaa inkivääri-seesamipossua ja aprikoosi-manteliriisiä

Yhteistyössä Heirol

Koska en yleensä osta suikalelihaa kaupasta otin vähän haasteena, mitä keksisin noista mallaspossun paistisuikaleista joita ostamassani kotipakestissa tuli mukana. Koska suikaleliha on minusta ihan ehdottomasti jotain, mikä sopii kiinalaiseen ja sinne aasian suuntaan kallistuviin ruokiin ajattelin että joo, jotain riisin kanssa nautiskeltavaa kastiketta siitä tulee.

Kotona paahdoin possua pidempään uunissa, jolloin hunaja karamellisoitui ehkä enemmän. Alle laitoin babypinaattia ja minttua. 

Tein eräänä arkisena iltana kotosalla näistä mallaspossun suikaleista rajusti inkiväärillä maustettua, ihanan tahmaisen hunajaista possua ja se oli ihan välitön hitti. Silläkin uhalla että toistan itseäni; mutta hunaja, sitruuna ja inkivääri vaan toimii. 

En tietenkään kirjoittanut ekalla kierroksella täydellistä ohjetta ylös eikä minulla ollut ekalla kerralla käyttämääni kuivaa omenasiideriä Ecussonia nyt täällä saaressa, joten sovelsin valkkarilla. Ruoka saattoi myös paahtua kotona vähän pidempään, jotta possuista tuli vielä tahmaisempia, mutta hyvää oli näinkin. Haudutus tekee lihasta mureaa ja sitä voi jatkaa pitkäänkin, kunhan ei anna possujen ihan kuivaa.

Heirolilta on tullut uutuuspannu jossa on metalliset pannuvälineet kestävä pinnoite. 

Ja pääsimpä koeajamaan nyt toistamiseen Heirolilta testiin saamaani ProSteelSafe tarjoilupannua, jonka pinnoitteen pitäisi kestää kovaa paistoa, metallivälineitä ja pannun kansineen saa laittaa uuniin.  Ihan hyvin paistaa, joskin meikäläisen mökkikäsitiskissä en uskaltanut hangata pannua karhunkielellä ihan niin paljon että kaikki kaasuliekillä teräsreunaan kiinni jääneet värjäytymät olisivat lähteneet. Täytyypä vielä tiirata tarkemmin, millä kaikella pannua saa puhdistaa vaikka pieni patinan rustiikkisuus nyt ei minua mökillä niin haittaakaan. Aika näyttää kauanko pannu kestää käsittelyssäni; ainakin nyt tuntuu tosi kivalle ettei tarvitse erikseen varoa metallilusikoita, pihtejä ja isoja metallikauhoja. 

Riisiä, aprikoosia ja mantelia

Lisäkkeeksi keitettiin ihan paketin ohjeella jasmiiniriisiä mutta sen verta tuunattiin, että mukaan nakattiin kourallinen pilkottuja, kuivattuja aprikooseja ja (paahdettua) mantelilastua. Ihan pelkkä riisikin olisi toiminut; kotosalla laitoin kulhon pohjalle babypinaattia ja minttua. Sekin oli tosi hyvää. 

Pöydässä aikuiset lottasivat vielä annokseensa Cholula chipotle -kastiketta jollaisen uutuuden olin raahannut mukanani kaupungista; klassikko Cholula on suosikkini ja tässä on samaa fiilistä eikä chipotle ole liian leimallinen. Tykkäsin kovasti. 

Kaikenkaikkiaan hyvää tuli taas ja sisareni tilasi heti ohjeen joten täältä pesee. :) 

Tahmeaa inkivääri-seesamipossua ja aprikoosi-manteliriisiä (7-8 henkeä syö tästä)

rypsi- tai maapähkinäöljyä paistamiseen 

n. 1 kg mallaspossun suikalelihaa. 

1 iso sipuli ohuina pitkinä siivuina tai kuutioina (että on kiva syödä puikoilla)

iso inkiväärinpala; ehkä kahden peukalon kokoinen; n. 1,5 dl inkiväärisilppua

6 valkosipulin kynttä kuorineen 

4 rkl kalakastiketta 

3 rkl valkoista balsamicoa

2 dl hunajaa

2 dl kuivaa omenasiideriä tai valkoviiniä

3 ripausta cayannea

hieman vajaa 1 dl seesaminsiemeniä 

1 - 1,5 sitruunan mehu ja kuori (maun mukaan) 

1 rkl appelsiininkukkahunajaa (tai 1 tl appelsiininkukkavettä halutessa) 

suolaa ja pippuria maun mukaan

korianteria ja/tai lehtiperisljaa 

(en laittanut nyt tarjoiluastiaan koska lapset, mutta chiliä tai cholula chipotlea maun mukaan) 

Pilko sipuli, irrota valkosipulin kynnet mutta jätä kuori päälle ja kuori sekä pilko inkivääri. 

Lorauta pannuun tilkkanen öljyä, kuumenna ja laita yksi-kaksi valkosipulin kynttä jokaiseen pannulliseen paahtumaan samalla kun paistat possuja. Paista pienissä erissä possusuikaleet kauniin värisiksi. Lisää joka pannulliseen paiston loppuvaiheessa myös ruokalusikallinen inkivääriä, jotta se paistuu ja paahtuu myös vähän. Laita sivuun ja toista valkosipuli+possu+inkivääri kunnes kaikki liha on paistettu. Minulla liha taisi paistua jotain kuudessa-kahdeksassa erässä koska määrä oli niin suuri. 

Kun kaikki lihat on paistettu, kuullota sipuli, kaada kaikki lihat mausteineen, valkosipulinkynsineen kaikkineen sipulien sekaan ja lisää kalakastike, etikka, hunaja, siideri tai viini ja cayenne. Sekoita ja lisää sitten yhden sitruunan kuori ja seesaminsiemenet. Peitä kannella ja laita 180 asteiseen uuniin hautumaan kannen alla n. tunniksi-puoleksitoista tai kunnes haluatte syödä. Jos paahdat possua pidempään, sekoita välissä ja tarkista ettei possu kuiva liikaa. 

Jos kasarissa on vielä paljon nestettä kun haluatte syödä voit redusoida lientä vielä liedellä kiehuttamalla seosta kasaan ilman kantta ja sekoitellen kastiketta. Kun kastike on siirappimaista valkosipulinkynsiä rikotaan hieman ruuan sekaan (voit nyppiä kuoret pois nyt niin halutessasi tai ohjeistaa ruokailijoita jättämään ne syömättä). Sitten possu maustetaan suolalla, pippurilla, tuoreella sitruunan mehulla, appelsiininkukkahunajalla ja tuoreella sitruunankuoriraasteella sekä tuoreilla yrteillä. Tarjoile riisin kanssa. 

Paistokasari ja sen kansi saatiin tuotenäytteenä Heirolilta. 

Pihlajalla maustettua fenkolia ja mallaspossua

Ehdin kirjoitella siellä Gotlannin koneessa valmiiksi jutun, jonka ajattelin laittaa tähän väliin ennen töihin karkaamista jotta ne, joiden puutarhassa pihlaja on vielä nupullaan ehtisivät hyödyntää tämänkin kotoisen villiherkun ennenkuin silmut täysin aukeavat - jatketaan sillä Gotlannilla sitten taas :) 

Se oli varmaan Merituuli joka ensimmäisenä maistatti minulla pihlajansilmuja. Siitäkin on jo herravarjele varmaan yli kolme vuotta. Merituuli opasti silloin jotta lehtisilmut kerätään kun ne eivät ole vielä aunneet.  Kun tuollaista pientä, aukeamatonta lehtinuppua puraisee, se maistuu ihan karvasmantelille. Ominaisuus häviää tai laimenee myöhemmin, vaikka nuoria pihlajanlehtiä ymmärtääkseni voikin käyttää pidempään salaattivihanneksena.

Olen nähnyt joitain reseptejä, joissa juuri näitä mantelisia silmuja on käytetty makeiden juomien maustamiseen ja omatkin ajatukset ovat pyörineet paljolti makeiden leivonnaisten ympärillä kunnes toissaviikonloppuna älysin yhdistää pihlajannuppuja ja fenkolia.

Yhdistelmä on tajuttoman hyvä. Pieni mantelisuus ja pyöreys täydentää ihanasti fenkolin raikasta, melkein aniksenmakuista olemusta ja tekee ruuasta pehmeämmän, täyteläisemmän ja jotenkin aromaattisemman.

Tein ensin pelkkiä fenkoleita kasvislisäkkeeksi, mutta innostuin tästä niin, että tein myös sitruunalla maustettua fenkoli-pihlaja yrttivoita ja haudutin mallaspossukuutioita fenkolien kanssa pastakastikkeeksi sunnuntain lounaalle. Arvaatte varmaan että itsessäänkin jo hieman pähkinäinen mallaspossu sopi loistavasti yhteen mantelin ja fenkolin makujen kanssa. Vitsi se kuulostaa oudolle, mutta uskokaa pois - toimii.

Ehkä sellainen juttu mikä tuli mieleen oli, että nyt kun tein kastikkeen siitä paistikuutiosta joka tuli ostamassani kotipaketissa ja onnistuin oudoksissa kypsentämään fenkolia vähän liikaa. Normaalisti ostaisin tällaiseen ruokaan palasen possunlapaa ja hauduttaisin sen ensiksi ihan lohkeavaksi ja lisäisin sitten loppuvaiheessa fenkolit vielä hautumaan. Näin fenkoleihin jäisi enemmän rakennetta. Nyt kun laitoin niitä kuutioita niin aikaa tietysti meni vähemmän ja oletin että fenkoli kestäisi sen. No ei kestänyt; fenkoli ehti hajota aika paljon sillä aikaa kun hauduttelin possua. Muttei se makua haitannut; pasta sekaan ja eikun nauttimaan. :)

Mutta kuten tuonne aiemman postauksen kommenttiin tuli jo sanottuakin, kun näitä tilapaketteja katselee laajemminkin, niin aika hassun paljon niissä on mukana valmiiksi kuutioitua tai siivutettua lihaa. Ostaisin mielelläni kotimaista laatulihaa netistä, mutta haluaisin erityisesti niitä harvemmin saatavilla olevia paloja ja saman tyyppisiä paloja mitä kaupastakin ostan; (possulla) lapaa, nahallista kylkeä, possunposkea, luullisia kyljyksiä, ulkofilepaloja, pork buttia, kunnollisia baby back ribsejä ja joskus sisäfilettä. Myös nahallinen paisti olisi pop, siihen kun saisi paahtaa rapsakan nahan. :) Ostimmepa joskus sellaisen toivossa kokonaisen possun etuneljänneksenkin. Mutta suikalelihaa? Hm, en muista koska olisin ostanut. No, koska sitäkin tuli kotipaketissa tulette näkemään tässäkin blogissa blogin historian ensimmäiset possun suikalelihareseptit sillä otan tämän vähän kuin haasteena. :)

Kasvisruokailijat voisivat murustaa pastan päälle vuohenjuustoa; toimii varmasti hyvin niinkin.  

Possua, fenkolia ja pihlajaa (toimii lisäkkeenä pääruualle ilman possua)

n. 3-4 fenkolia, pienehköjä

1/2 ison valmisipulin kynnet tai 1 pieni valkosipuli kokonaan. Älä kuori kynsiä!
öljyä + nokare voita (tai pihlaja-ruohosipulivoita)
1 rkl suolakapriksia, huuhdottuna
4 aurinkokuivattua tomaattia
2 rkl pihlajansilmuja
1 sitruunan mehu (ja kuorta)
2 rkl punaviinietikkaa
kasvislientä (n. 2 dl)
1 rkl hunajaa

ruohosipulisilppua

500g possun kuutiota (tai lapaa, miksei myös possunposkea)

Paista fenkoleihin pinnat öljyssä ja lisää sinne muutamia pihlajan silmuja paistovaiheessa. Kun fenkolit ovat ruskistuneet kauniisti molemmin puolin, viimeistele fenkolit nokareella voita ja muutamalla tuoreell pihlajannupulla (tai nokareella pihlajavoita). Siirrä fenkolit sivuun.

Jos laitat mukaan possua, paahda ne tässä välissä kauniin ruskeiksi ja kuten fenkolit, viimeistele pillajalla ja voilla. Laita kannelliseen pataan, lorauta sinne vähän nestettä ja tee päälle makupohja näin:

Laita sitten kuumaan pannuun tilkka öljyä ja paahda valkosipulit kuorineen kauniin ruskeaksi. Lisää loput pihlajannuput ja kaprikset, polkotut aurinkokuivatut tomaatit, sitruunan mehu, etikka, hunaja ja loraus kasvislientä. Lisääs ilputtua ruohosipulia, anna kiehehtaa. Jos teet possupataa; kaada makupohja possujen päälle ja hauduta uunissa 1,5-2 h kannen alla 180 astetta. Loppuvaiheessa kypsennystä lisää fenkolit joukkoon, lisää tarvittaessa kasvislientä ja anna hautua vielä n. 20 min.

Jos teet pelkän fenkolilisäkkeen, laita fenkolit makupohjaan ja anna hautua n. 20 min kannen alla liedellä malatalla tulella tai uunissa n. 180 asteessa.

Tarkista maku, lisää suolaa ja pippuria ja sekoita halutessa pastaan. 

Possun jauhelihasalaatti mallaspossusta

Bongasin tuossa taannoin twitterissä jaetun huhuilun että Kaartilan mallaspossu hakee pilottitoimituksiin kiinnostunutta porukkaa. Googlesin nopeasti että mikäs tämä tämmöinen herkullisen kuuloinen possu on ja tilasin meille kotipaketillisen hitaammin kasvatettua, juomatehtaan maltaalla kasvatettua possua.

Hintaa possulle tulee keskimäärin noin 14 e per kilo (kotipaketti 280 eur jossa lihoja n. 20kg), eli tehotuotetun sian hintoihin tällä ei pääse, muttei liene tarvettakaan kun possu on saanut kasvaa rauhallisemmin ja lihakin on erinomaisen maukasta. Possussa on aavistuksen pähkinäinen ja pehmeä maku ja liha on paljon kiinteämpää. Olin suorastaan hämmästynyt muuten miten vähän siitä irtosi rasvaa kun ruskistelin jauhelihaa;yleensä puhdas possunjauhis tuottaa aika lailla rasvaa pannuun. Nyt sain lorauttaa pannuun vähän öljyäkin eikä pannussa ollut yhtään liikaa rasvaa.

Salaatista tein rustiikkisen; leikin kevään villivihreillä ja keräsin rannalta mäkimeiramia, ruohosipulia ja penkistä ensimmäisiä viininsuolaheiniä.

Lisäksi paahdoin uunissa kurpitsaa ja lehtikaalia rapsaksksi ja tein kukko-oluen mäskiin leivotusta limpusta krutonkeja.

Jos haluaa, salaatin oheen voi tehdä peston kaltaisen kastikkeen öljystä, ruohosipulista, mäkimeirasmista, sitruunasta ja hunajasta. meillä ei ollut ellaista, vaan pirskotin salaatin päälle vaan kaikkia edellä mainittuja aineita erikseen. Hyvä niinkin, mutta ehkä kastike olisi tavallaan sitonut settiä vielä paremmin yhteen. Joka tapauksessa erinomaista herkkua tosi simppelillä tavalla. Jauheliha taipuu myös salaatiksi.

Mallaspossusalaatti 

Paketti pinaattia
iso nippu viininsuolaheinää tai suolaheinää
(kevätsipulia) 
ruohosipulia
mäkimeiramia
lehtikaalia, revi kova ranka pois lehdistä
kesäkurpitsaa

500g mallaspossun jauhelihaa
suolaa
pippuria

vahaa leipää tai Krutonkeja

hunajaa
sitruunan mehua
öljyä
koristeluun ruohosipulia ja mäkimeiramia ja mintun lehtiä (halutessa chiliä)

Huuhtele kaikki vihreät ja kuivaa huolellisesti.

Laita uuni kuumenemaan 180 asteeseen ja lohko kurpitsa ohuiksi siivuiksi. Laita uunipellille yhteen kerrokseen ja pirskota vähän öljyä ja suolaa päälle. Jos laitat samalla kaalit kurpitsojen päälle, paahda vihanneksia ensin n. 5-8 min kiertoilmalla ja tarkista sitten lehtikaalien tilanne. Ne palavat näin kuumassa helposti joten ota ne pois heti kun tuntuvat rapsakoituneen.

Laita sitten kiertoilma pois ja lisää lämpä 200 asteeseen. Käännä kurpitsat ja paahda kunnes ne saavat kauniin värin. Nosta sivuun.

Uunin ollessa kuuma voit tehdä krutongit vanhasta leivästä. Hiero pari päivää vanhaa leipää halkaistulla valkosipulin kynnellä, kuutioi ja pyöritä vähän öljyä ja suolaa sekaan, paahda uunissa 200 astetta kauniin väriseksi n. 10 min. Sekoita krutonkeja paistumisen aikana.

Kun krutongit ja muut paahtuvat voit ruskistaa jauhelihan erissä.  Mausta jokainen erä suolalla ja pippurilla sekä lopuksi vielä ruohosipulihakkeluksella.

Kokoa salaatti: laita alle pinaattia ja viininsuolaheinää ja jos käytät kevätsipulia, silpua myös sitä salaattipohjaan. Lisää riivittyjä yrttejä.

Sekoita jauheliha, kurpitsasiivut ja krutongit kulhossa. Pirskota sekaan hieman juoksevaa hunajaa, suolaa, pippuria ja sitruunaa sekä halutessa leikatun ruohonmakuista, hyvää oliiviöljyä.

Kaasa jauheliha-leipäseos salaatin keskelle, koristele yrteillä ja kaalisipseillä ja tarjoile heti hyvän Rose- viinin kanssa ulkona. Halutessa voit tehdä blenderillä vielä tarjolle yrttisen kastikkeen ruohosipulista, mintusta, mäkimeiramista, öljystä, hunajasta ja sitruunasta.

Äitienpäivä 2015; sitruuna-rosmariiniglaseerattua mallaspossua, nokkosrisottoa ja kaalisipsejä

Jos joku nyt sattuisi kysymään minulta äitienpäivän merkityksestä, todennäköisesti vastaisin näin kolmannen äitienpäiväni jälkeen jotain samanlaista kun äitini minulle joskus; "Kyllähän se on eniten teitä lapsia varten" :)

I odotti äitienpäivää silmät loistaen. Joka ikinen aamu hän näytti hämmentyneeltä, innostuneelta ja päättäväiseltä laskiessaan pienenpienillä, maailman ihanimmilla pehmeillä lapsensormillaan; "Äiti, nukuimme yhden yön ja enää on KOLME yötä ÄITIENPÄIVÄÄN!" ja sittemmin kaksi, yksi ja "Äiti - TÄNÄÄN ON ÄITIENPÄIVÄ!".

Mökin kapista löytyivät viimeiset tutit ikuistin kuvaan ja pientä ylpeyttä sekä haikeuttakin tuntien laitoin roskikseen. Saaristobeeb, josta on tullut jo iso poika :)

En tiedä odottiko I edes joulua samanlaisella hehkuvalla innolla. Oli niin Vaikeaa (tm) pitää kerhossa tehty ja isin kanssa huolella piilotettu "salaisuus"; itsetehty lahja äidille.

Ja I speksasi juhlia; "Äiti, sitten teemme kakun ja sitten tulee vieraita ja nautimme kaikki Sinun kakkuasi!" Sillä niinhän tehdään syntymäpäivilläkin. Ja vaikka ensin jouduin tyynnyttelemään vierasintoa, sillä olimme saaristossa eikä vieraita ollut suunnitteella,  lopulta kuitenkin kävi niin kuin I toivoi. Lopulta nimittäin saimme pienen onnenkantamoisen johdosta äitienpäivälounaalle vieraaksemme V:n äidin, Riitan ja pääsimme kaikki nauttimaan I:n rakkaudella tekemästä äitienpäiväkakusta.

Karamellikuorrutettuun kakkuun laitettiin sisään muussattua mango-banaanisosetta ja passionhedelmää sekoitettuna mascarponesta ja pehmeästä rahkasta sekoitettuun tahnaan.

Ja I leipoi äidilleen kakun ja ylpeänä kertoi Riitalle että "Minä leivoin ja äiti auttoi". :) Ja todentotta; pieni vauvani vatkasi kananmunia sokerikakkupohjaan, keitti kinuskia kakun päälle ja koristeli kakun kalalla, lampaalla ja merikäärmeellä. :) Ja mikä paras onnenkantamoinen kaikista - sattumien summana I:n askartelema pieni, maalattu rasia oli sydämenmuotoinen kuten kakkukin. :)

Mallaspossun paisti, jota hierottiin valkosipuli-mustapippuri ja suola"tahnalla" ja valeltiin sitruunaisella glazella...

Ja siinä kun I kokkasi kakkua, äiti pyöräytti keväisen lounaan. Ja myönnän auliisti; menin juhlan kunniaksi ihan itsekkäällä linjalla. :) Minulla nimittäin oli juuri ostettua Kaartilan Mallaspossun paistia jääkaapissa ja koska olin kokeillut saman possun jauhelihaa jo edellisen päivän lounaalla (palaan tähän vielä myöhemmin) tiesin, että se possu on laadukasta ja maukasta lihaa.

Enkä minä voi vastustaa possua tahmaisenmakeassa kastikkeessa; paljon sitruunaa, hunajaa ja valkoviiniä, hieman tummaa siirappia, rosmariinia ja karamellisoitunutta valkosipulia. 

Mutta! Ole erityisen huolellinen pannua uunista nostaessa sillä kömpelömmän käsissä painava possu saattaa keikauttaa silikonisen pannulapun sisällä pannua niin, että liemet pääsevät valahtamaan lattialle. No, onneksi jotain jäi posun päällekin valeltavaksi, mutta voitte vaan kuvitella miten manasin ja melkein itkua tuhersin kun pannu keikkasi ja ainakin puolet liemestä meni hukkaan. Eli mielellään kaksin käsin kiinni pannusta, vaikka siinä olisi vaan yksi varsi. :)

Lisäkkeeksi keksin tehdä risoton, jonka maustoin hortalla; V kävi poimimassa kauneimmat nokkoset ja ruohosipulit kallioilta. Nokkoset blanchasin Marttojen ohjeella vain nopeasti kuumassa vedessä, jäähdytin ja leikkasin lopuksi silpuksi.  

Risotto jonka maustoin nokkosella ja ruohosipulilla sekä sitruunassa maustuneella, karamellisoituneella valkosipulilla.

Risottoon laitettiin sitruunankuoren, hortan ja kanaliemen lisäksi myös niitä possun kanssa karamellisoituneita valkosipulin kynsien pehmeitä sisuksia. Ne ovat kertakaikkisen ihania; makeita, sitruunaisia ja aromaattisia. Lisäsin niitä yksi kerrallaan, lopulta kolme. Sillä minulle tällaisen ruuan kokkaus on maistelua, maistelua ja maistelua. Ja sitten lopetetaan kun on juuri sopiva.

Nokkosta kannattaa oikeasti käyttää; itsellänikin on mennyt monta vuotta suunnitellessa ja oikeasti se on tosi raikasta, paljon pinaatinkaltaista ja täysin ilmaista ihanaa villivihreää. Poltteisuus häviää kun nokkosen nopeasti kastaa kiehuvaan veteen tai kuivaa kuivurissa. Ja kuulemma sen dippausveden voi käyttää hiustenhoitoon (pitäisi lisätä kiiltoa) tai ravinneliuoksena kukkapenkille. Eli ei viemäriin vaan hyötykäyttöön!

Paahdettua lehtikaalia ja kesäkurpitsaa sekoitettuna jääsalaattiin

 Lehtikaalia paahdoin "sipseiksi" ekaa kertaa uunissa. Olen paahtanut ruusukaaleja ennen ja osasin kuvitella niiden olevan hyviä mutta itsekin hämmästyin miten helppoa se on! Levitin ensin pellille kesäkupitsaviipaleet paahtumaan, pirskotin hieman öljyä päälle, paahdoin ne melkein valmiiksi ja ripotin sitten huuhdotut I:n ruodeista nyppimät lehtikaalipalat pellin päälle. Sipsit syntyvät siinä ihan itsestään vähän rapiassa viidessä minuutissa. Ihan mielettömän helppoa ja mahtavan makuista. I rakastui lehtikaalisipseihin täysillä ja olisi syönyt niitä ihan pohjattomasti.

Kaikki maut kävivät minusta tosi hyvin yhteen; jotenkin puhdasta, herkullista ja salaatin kanssa tarjottuna paahtuneen syvänkin makuista maalaisruokaa. Ja vielä kun possulle vähän valutti sitä pannuun jäänyttä sitruunakastiketta niin vot. Käytin risoton ja possun tekoon Jamekin rieslingiä ja kuulemma se kävi erinomaisesti myös ruuan kanssa; minä jätin tällä kertaa viinin välistä sillä ajoin kotiin.

Mutta sellainen oli meidän äitienpäivämme; hitaan aamun paijauksista ja halauksista lounaan kautta hieman haikeina kotiin, sillä keväinen luonto kutsui seireenien lailla luokseen kauas merelle ulkomerelle mis ei maata näy. :)

p.s. ohje on summittainen sillä tein maistelemalla enkä mitannut MITÄÄN. Mutta minusta se sopii tällaisen ruuan valmistukseen, eikä haittaa vaikka köksän kädenjälki näkyy mauissa. Ja kun koko suku on täynnä toinen toistaan taitavampia kotikokkeja, sehän se hyvän ruuan nautinnollisin elementti oikeastaan on.

Possua sitruunalla ja rosmariinilla

Suolarubiin
1 sitruunan kuori
2 tl mustia pippureita
2 valkosipulin kynttä siivuina
n. 3 tl maldonia tai muuta löysästi pakkautuvaa suolaa. Tavallista hienoa merisuolaa käyttäisin 1,5 tl

n. 500-600g possun paisti (mallaspossua meillä)
keittiönarua

Pannuun
voita
2 salvian lehteä
valkoviiniä
2 sitruunan kuori ja mehu
n. 5 isoa valkosipulin kynttä kuorineen
n. 0,5-0,8 dl hunajaa
n. 3 rkl siirappia
0,5 dl sokeria
3 pientä oksaa rosmariinia (2 isoa ja tuuheaakin riittää) 
suolaa
mustaa pippuria


Hiero morttelissa (tai bamixin maustekipossa) suolarubin aineet yhteen. Tee possuun pieniä koloja veitsen kärjellä ja tunge rubia lihan sisään, jolloin sitruuna ei pala possuun pintoja paistettaessa.

Sido possu söpön muotoiseksi (kun muoto on tasainen myös kypsyminen on tasaisempaa) ja paista kuorellisten valkosipulien kanssa voissa, kuumalla pannulla kauniin väriseksi.

Tarvittaessa nosta ruskistuksen lopuksi valkosipulit ja possu hetkeksi syrjään, puhdista pannu ja laita pannuun uusi pala voita jos ruskistuksessa voi palaa ihan mustaksi.

Kun voi on sulaa ja kiehunut  laitoin pannuun salvian. Sitten nostin possun ja valkosipulit takaisin ja lisäsin n. puoli pulloa valkoviiniä. Lisäsin myös muut pannuun tulevat aineet. Sitten valelin possua redusoituvalla kastikkeella kunnes se alkoi olla minusta hieman siirappista ja tarttui possun pintaan. Maistelin kastiketta myös koko ajan ja tuunasin sokerin ja suolan kohdilleen. Samaan aikaan (possun kastikkeen keittyessä) paahdoin 200 asteessa kiertoilmalla uunissa ne kesäkurpitsata ja kaalisipsit. Sitten otin kaikki sivuun ja laskin uunin lämmöt n. 125 asteeseen possua varten.

Kun possu on uunissa ehtii tehdä risoton. Siihen en anna tarkempaa ohjetta; mentiin muuten perussetillä, mutta käytin risoton maustamiseen niitä possun kanssa meheviksi hautuneita valkosipuleita sekä luomusitruunan kuorta. Kun risotto on valmis, siihen sekoitetaan blanchattu pilkottu nokkonen sekä ruohosipulihakkelusta ja iso pala voita.

Ei se ainakaan alikypsää ollut, ehkä vähän yli.

Possun otin pois kun sisälämpö oli n. 66 astetta (HK neuvoo possun sisukan kanssa 68 asteeseen mihin vähän tähtäsin)  ja se nousi kuumalla pannulla vetäytyessään vielä aika paljon; yllättävänkin paljon. Ihan hyvää mutta olisi minusta saanut olla vähän mehevämpää joten joko se olisi pitänyt ottaa ulos vielä aikaisemmin tai antaa vetäytyä leikkuulaudalla. Treeni jatkuu, hitsi possun "fiinimpi" kokoliha on haastavaa. (Missä on mun sous vide!?) ;)

Tarjoa ruoka possun paistoliemien kanssa ja Jamek ei ole huono! ;)