tiistai 31. tammikuuta 2012

Kurpitsavohveleita eli yllättävä maidoton kausi

kurpitsavohveli
Kun I on kipuillut niitä hampaitaan nyt jo useamman kuukauden, päätin vihdoin että hampaita tai ei, kipulääkettä on syöty tarpeeksi ja kanaemoksi leimautumisen uhallakin vien lapsen lääkäriin. Lekuri katseli lapsen hammasprojektia hetken ja totesi, että todennäköisesti kyse on pikemmnkin vatsavaivoista, eikä hampaista, sillä ikenet näyttivät suhteellisen terveiltä. Niinpä minä ja I pääsimme "lehmättömälle" (lue: maidottomalle) dietille (ja I lisäksi viljattomalle) pariksi viikoksi ja katsotaan jos pienen olo helpottaisi.

Kun öitä vauvan kanssa valvoneelle, väsyneelle äiti-ihmiselle luetellaan monta asiaa kerralla, niin ainakin yksi (ja kieltämättä useimmiten useampi) niistä unohtuu saman tien. Ja niinpä viikonloppuna, ennenkuin oikein sisäistin että minun pitää olla sekä maidotta että munatta ;) onnistuin pyöräyttämään meille näitä aivan erinomaisiksi tuomisemiani vohveleita.

vohvelit soijamaidosta
Kurpitsa mehevöittää rapeksi paistuneen vohvelin sisältä...

Vohveleista puheen ollen meillä on muutenkin talven aikana metsästetty sitä "täydellistä" vohvelireseptiä, kun olemme tehneet uudelleen ja uudelleen turvallisia klassikoita. Lupaan palata siihen täydelliseen perusreseptiinkin vielä joskus kun saan aineet mitattua, mutta nämä vohvelit ansaitsevat tulla raportoiduksi nyt, nyt, nyt - suoralta kädeltä, ennenkuin elämä taas vyöryy ylitse ja unohdan ne. Niissä kun on jotain raikasta ja ihanaa. Näihin haluan palata vielä myöhemminkin, joten ehkä ne olisi syytä kirjoittaa talteen siihen yhteen blogiin;)

Googlasin ihan uteliaisuuttani vohveleita ja tulos oli suhteellisen suppea. Jännittävin löytö oli Alkon Etikettiklubin siiderivohvelit. :) Kuinka monella teistä on tullut mieleen laittaa vohvelitaikinaan muutakin kuin jauhoja, maitotuotteita, munia ja kenties mausteita? Jos hihastanne ei löydy ainakin yhtä kokeilua juures- tai hedelmäraasteella, sanoisin että kannattaa repäistä joskus. :)

Viikonloppuna minulla oli pöydällä edellisviikolta jäänyt avattu butternut - kurpitsa, joka huusi tulla käytetyksi johonkn hyödyl... Korjaan - Herkulliseen. :) ...Joten siihen sitten tartuin, onneksemme:)

Soijatuotteista voi olla montaa mieltä, pohdin viimeksi aamulla kun hyljeksin kaikella keksimälläni hyvällä maustamaani soijajogurttia. Se ei oikeasti minusta maistu hyvältä, ei vaikka miten yrittäisin. Soijamaito ei kuitenkaan ole läheskään niin paha kuin jogurtista voisi ajatella. Tähän tulokseen tulin, kun olin kaikkia soijalatte - puheita miettien kaatanut aamukahvini sekaan tilkan tuota pelottavaa litkua jota on purkin avaamisen jälkeen melkein mahdotonta ravistaa mitenkään järkevästi. Hei vaan Alpro Soya, miksi ihmeessä pakkaatte "ravista ennen käyttöä" - tuotteen purkkiin jota ei avaamisen jälkeen voi enää sulkea mitenkään tiiviisti? Miten sitä pitäisi ravistaa jos litraa ei käytäkään kerralla?

Mutta: vohveleista soijamaito tekee ihan ihmeellisen rapsakoita ja ihania. Tämän oikeastaan opin jo joskus kauan, kauan sitten opiskelijaneitosena mutta edelleenkään se ei ole lakannut ihmetyttämästä minua. Kokeilkaapa vaikka jos ette usko.


rapea vohveli
Kyllä, se on kuuma, tuoksuva ja rouskuvan rapeaa.

Näistä vohveleista tuli minusta ihan täydellisen ihania; sisältä pehmeitä ja kuoreltaan täydellisen rapeita. Sellaiset vohvelit käytännössä ihan sulavat suuhun. Kardemumma antaa pehmeisiin herkkupaloihin jotain kotoisaa ja talvisen lämmintä pullantuoksua, kurpitsa puolestaan ruokaisuutta. Minä söin näitä luvattoman monta ja tälläisiä semileivonnaisia yleensä hyvin resistoiva V:kin söi itsensä aivan liian täyteen.

Kai ne olivat yksinkertaisesti vaan niin poskettoman hyviä.

Kurpitsavohvelit (iso kasa, ainakin neljälle "lounaaksi")
n. 300g butternut - kurpitsaa
2 munaa
1 l soijamaitoa
1 tl leivinjauhetta
n. 1,5 dl grahamjauhoa
n. 4 dl vehnäjauhoa (en mitannut, taikinan tulee olla suhteelisen paksua - paista ensin pieni koevohveli ja lisää jauhoa jos tarttuvat liiaksi/taikina tuntuu liian löysältä)
3-4 rkl rypsi/auringonkukkaöljyä
1 tl kardemummaa
maustepippuria myllystä
1,5 tl suolaa
1 rkl hunajaa

Sekoita munat ja soijamaito keskenään. Lisää kurpitsaraaste ja jauhoseos. Lopuksi mausteet ja öljy. Jätä taikina turpoamaan ainakin 15 min ja kaiva esiin vohvelirauta.

Jos voit, käytä vaikka kirkastettua voita paistamiseen. Paista suhteellisen kuumalla raudalla vohvelit syksyisen elonkeltaisiksi.

Syö sellaisenaan hyvän teen kanssa tai lisää haluamiasi lisukkeita. Minä söin omani heti kun ne irtosivat kuumana vohveliraudasta.

lauantai 28. tammikuuta 2012

Sipulikeitto juustokuorrutteella


"Tee niistä sipuleista jotain ruokaa niin paranet.." neuvoi äiti minua kun soittelin flunssaisena kotikotiin. Sipulimaito ei nyt erityisemmin houkutellut joten päädyin sipulikeittoon. Pastanjauhannan blogista löytyi tosi herkun näköinen ja kuuloinen resepti. Ainekset löytyivät jopa kaapista ja päivä oli pelastettu.

Hyvä leipä ja sula juusto tekevät tästä keitosta ihanan lohdullista ja täyteläistä. Niin ja tosiaan, flunssakin on parantunut - melkein ainakin! =)


Sipulikeitto juustokuorrutteella
(kahdelle)

noin puoli kiloa sipulia tai erilaisia sipuleita
muutamia oksia timjamia
laakerinlehti
3 valkosipulinkynttä
6 dl liha-, kana- tai kasvislientä
hyvää oliviiöljyä
n. 2 rkl voita
suolaa
muutama rouhaisu mustapippuria
60-100 g juustoraastetta, port salut, parmesan, cheddar tai gruyère sopivat ihanasti
1 tuore ciabatta tai patonki (Pirkan esipaistettu ciabatta toimi oikein hyvin kun kipeänä ei kummempaa leipää jaksanut lähteä metsästämään)

Kuori ja viipaloi sipulit ja valkosipuli. Laita kattila kuumenemaan, lisää pohjalle (reilusti) oliiviöljyä ja voita. Lisää kattilaan sipuliviipaleet, valkosipuli, timjamin oksat ja laakerinlehti ja kuullota niitä muutama minuutti miedolla lämmöllä. Laske lämpöä ja hauduta sipuleita 15-20 minuuttia välillä sekoittaen. Sipuleiden ei ole tarkoitus ruskistua vielä tässä vaiheessa vaan pehmentyä ja kypsyä.


Kun sipulit sitten ovat pehmeitä ja kypsiä, ota kattilan kansi pois, lisää lämpöä ja ruskista sipuleita. Sipuleiden ollessa kullankeltaisia lisää neste ja hauduta keittoa noin 2o minuuttia.

Tarkasta maku, lisää mustapippuria ja suolaa maun mukaan. Kuumenna uuni ja laita grillivastukset päälle. Laita keitto tarjoilukulhoihin ja lisää kunnon pala leipää ja raastettua juustoa kippoihin. Laitoin port salut ja parmesan -juustoja sekaisin kun niitä löytyi jääkaapista. Laita astiat uuniin ja anna niiden olla siellä hetkinen niin, että juusto sulaa ja kuorruttaa keiton sekä leivän. Pinnalle voi vielä lorauttaa jotain hyvää oliiviöljyä, jos haluaa oikein herkutella. Nauti kuumana. Nam.

keskiviikko 25. tammikuuta 2012

Rikkaiden madeirasipulien kohtalo...

vuohenjuustouunileipä

Kun tein Top chef - kateenkorvaa, ensimmäisestä yritteestäni jäi yli kipollinen madeiravoilla, timjamilla ja rusinoilla maustettuja uunisipuleita. Olin itse asiassa hyvin tyytyväinen aromaattisten sipuleiden olemassaolosta viikolla, kun eräänä kiireisenä päivänä loihdin niistä pienen lounasleivän minulle ja sinä päivänä myöhemmin toimistolle kiiruhtaneelle V:lle.

Kun kaikki muut ovat karpanneet niin meillä on syöty leipää. Oikeastaan aika hassua, kun meilläkin suht hiilaritietoisia yleensä pyritään olemaan. Mutta pienen lapsen yöheräilyiden ja jonkinasteisen ruuanlaittajan unenpuutteenkin madaltamalla itsekurilla tässä on menty käsi ojossa kohti leipähyllyä. Kevään koittaessa täytyy kyllä taas tehdä jonkin sortin ruokaremonttia omaan ruokavalioon.

Syksyn ja talven ehkä eniten käytetyt leivät ovat olleet niitä uusia jyväleipiä, joita on tullut kauppaan sekä Pågenilta (Jyväilo) että Fazerilta (Alku -jyväpala). Tämä ei ole maksettu mainos, eli kummastakaan en ole erityksesti saanut mitään näytteitä - on vaan tullut ostettua niitä pussi toisensa jälkeen. Ne maistuvat meille erityisesti paahdettuna ja täytettynä kaikella hyvällä ja syntisellä. :) Ai niin ja Ullan Pakarin ruiskakkoon olen myös ihan rakastunut. Sen syön halkaistuna, paahdettuna ja pelkällä voilla. Voi että - tulee mieleen lapsuus pohjanmaalla.

pekaanipähkinä, jyväilo, vuohenjuusto

Näihin leipiin laitoin siivun hyvää vuohenjuustoa, lorauksen oliiviöljyä, nokareen hunajaa. Sitten hippunen pekaaneita ja rouhaisu mustaa pippuria. Toiselle puolelle perkasin niitä paahtuneita sipuleita. Tämän jälkeen leivät uuniin ja paahtamista 220 asteessa kunnes ovat kauniin värisiä ja juusto on pehmeää.

Kun leivät paahtuivat uunissa huuhtelin kasan vuonankaalia, pilkoin sekaan makeita viinirypäleitä, ripsautin rusinoita ja jos minulla olisi ollut kevätsipulia, olisin silpunnut sitäkin salaattikippoon. Mietin että tätä salaattia voisi kutsua vaikka rusinoita kahdella tavalla - salaatiksi. Tämän voisi muistaa joskus vaikka kanaa laittaessaan - kävisi senkin pariksi hyvin.

Pieneen purnukkaan kaadoin öljyä, lorauksen sitä jerezin sherryviinietikkaa ja vähän juoksevaa hunajaa. Sheikkasin purkkia kuin Jamie Oliver ikään ja laitoin pannuun hautumaan hyvää, savunmakuista Lapsang - teetä. Ja koska meiltä edelleen puuttuu ruokahuoneen lamppu, sytytin myös muutaman kynttilän palamaan.


viinirypälesalaatti, vuohenjuustoleipä

Sitten leivät lautaselle kastike salaattiin ja salaattia kasa leivälle. Mukit pöytään, I huovalle pöydän viereen ihmettelemään purulelu kädessään mitä ne nyt syö ja miksi minä en saa? Ja sitten vaan ääntä kohti. :) Ei hullumpaa.

madeiravoin kanssa paahdetut sipulit
Rusinaiset madeiraispulit
Voit joko sekoittaa madeiran voihin (onnistuu vaihtelevasti) tai valella voilla täytetyt sipulit madeiralla. Jälkimmäinen on varmasti helpompaa. Voit myös nostella paistoastian lientä sipuleille paistamisen aikana.

Shalottisipuleita
punasipuleita
voita
tilkka madeiraa
kourallinen rusinoita
tupsu timjamia
ripaus hyvää sormisuolaa
hippunen hunajaa


Tee kuorittuihin sipuleihin ristiviilto. Tunge ristiviiltoon voita, rusinoita ja timjamia. Valele Madeiralla ja valuta ohuena janana hieman juoksevaa hunajaa sipuleille.

Laita sipulit n. 200 astyeiseen uuniin ja paahda sipuleita kunens ne ovat penmentyneet. Ennen tarjoilua valele vielä vuuassa olevalla paistoliemellä ja ripota päälle tuoretta timjamia. Käytä haluamallasi tavalla tai syö lisäkkeenä.

tiistai 24. tammikuuta 2012

Mustikkanapalmia eli pari sanaa lastenruuista

vauvanruoka, avent - säilytyspurkki

"Kuinka hullunrohkeaksi sitä voikaan itsensä joinain aamuina tuntea?" kyselin itseltäni eräänä kukonlauluakin aikaisempana aamuna kun siivosin mustikkaa pois syöttötuolista, lattialta, pöytäliinalta, miljoonasta kauniin violetiksi värjäytyvästä "wipesista", vaatteiltani, I:n vaatteista ja tietysti kaikista ruokailuvälineistä. Käynnistäessäni pesukonetta jonne meni yhden pienen ihmisen koko vaatekerta luulin jo hetken saaneeni mustikkataistelun tuhot hallintaan; mutta olin väärässä. Pääsin vielä siistimään yhdet mustikkapuklut keittiön tummansiniseltä matolta. Niin antioksidanttista ja superterveellistä ja vauvoille äidin kertoman mukaan maistuvaa kuin se ikinä onkaan, mustikka saa meillä odottaa vielä hetken.


grahampuuro
Graham-jauhosta tulee oivaa puuroa ja melkein mistä vaan puurosta tulee oivaa kun siihen lisää puolukkaa ja hipun sokeria.

Kyllä, arvaatte ihan oikein - meillä on aloitettu kiinteiden opettelu vuoden alusta kun I tosissaan alkoi kranttuilla äidinmaidon kanssa. Tai no, äidinmaito kyllä kelpaa - mutta vain pullosta. Ilmeisesti I:n ikuisuuden kestävä hammasprojekti on saanut miehenalun ikenet niin kipeiksi, että välillä ainoa tapa, jolla äidinmaito mieheen menee, on jääkaappikylmänä isohkolla tutilla varustetusta tuttipullosta. Ja se maitoshow jos mikä vähitellen alkaa syödä naista, eli tuttavallisemmin minua.

Älkäätten nyt peljästykö - en ajatellut täyttää tätä blogia ihan kokonaan vauvansoseresepteillä, mutta koska tämäkin osasto on nyt meillä erittäin ajankohtainen, ajattelinpa sanoa muutaman sanan I:nkin sapuskoista. Ja saatanpa joskus postata jotain - jos nyt jokin tosi hyvä idea tulee. Mutta: koska olen ensimmäistä kertaa itse ruokia muussaamassa otan myös itse mielellään kommentteihin hyviä vinkkejä siitä, mikä beebisten kanssa on muilla toiminut ja mikä ei:)

kenwood - yleiskone
Possusta ja bataatista tulee superherkkua I:n mielestä!

Kuten varmaan arvaatte, olen ottanut missiokseni pyrkiä tekemään suurimman osan I:n ruuista itse. Osittain siksi, että olen nähnyt oman äitini tekevän aikoinaan Mimmun ruuat tosi näppärästi siinä perheen muiden ruokien ohessa (hitsi että Mimmu aina rakastaa sitä kun muistelen miten hän oli ihan pienenpieni beeb;) ) ja osittain siksi, että haluaisin opettaa pienen (soveltuvin osin, tietysti) alusta alkaen samoihin ruokiin muin me muutkin syömme.

Kolmas syy on, että haluan tarjota lapselle ruokaa, joka ei ole täysin "desinfioitu". Koska lastenruuat ovat täyssäilykkeitä niistä on haitallisten bakteerien ja mikro-organismien ohella tapettu myös kaikki ne suoliston toiminnan kannalta hyvät ja tarpeellisetkin kaverit. V on koittanut pitää asettamani tavoitteet realistisina ja varovasti palautella minua maanpinnalle sanomalla, että ne valmiit lastenruuat ovat tosi käteviä reissussa ja hätävarana. Siinä V on ihan oikeassa. Jotenkin on vaan mieleen jäänyt tuossa jonkin aikaa sitten televisiossa näytetty dokumentti jossa kerrottiin miten yllättävän moni suomalaisperhe ruokkii lapsia pelkästään valmiilla lastenruuilla. Ilmeisesti ne koetaan paitsi käteviksi, myös niin laadukkaiksi, että kun lapselle halutaan tarjota parasta ostetaan purkkiruokaa. Ehkä siksi kirjoitan tämän jutun - ihan vaan rohkaistakseni, että siinä perheen ruuan ohella se beebismuonakin syntyy lopulta tosi helposti. Ja ainakin minusta on myös helppoa esim. kerran-pari viikossa surauttaa sosetta isompi erä ja pakastaa se sopiviksi kerran-kahden annoksiksi. Ai niin ja itse tehtynä beebismössöistä tulee vielä halpojakin vaikka niihin ostaisi kuinka laadukkaita raaka-aineita tahansa.


silikonilusikka
Silikoninen syöttölusikka on tosi hyvä - se ei satu jos beebiksellä sattuu olemaan kipeät ikenet.

Ja sanottakoon nyt, että täysin absolutismia en tietenkään tässä ole hakemassa. Ei minua haittaa jos I silloin tällöin saa purkkimuonaa. Etenkin niillä pidemmillä automatkoilla ja muissa reissuissa se lienee ihan väistämätöntä. Mutta ainakin jotain tuoretta ja itse tehtyä pyrin joka päivä antamaan. Enkä aio stressata sillä; olen ottanut onkeeni sen, miten äiti saattoi laittaa perunakattilaan pari ylimääräistä porkkanaa kypsymään vauvaa varten ja otti lihakeitosta osan sivuun ennen suolan lisäämistä. Hyvä vauvanruoka syntyy juuri siitä kotiruuasta, mitä kaikki muutkin syövät. Parhaimmillaan se syntyy siinä sivussa kuin vahingossa.

"Saako siellä teiläpäin kaupasta ostaa niitä sellaisia Luomuporkkanoita?" Kysyi mummu kun soittelin hänelle jälleen yhdeltä päiväkävelyltä I:n kanssa ja kerroin aloittaneeni kiinteiden harjoittelun. "Vaikket sitten ittelles malttaisi ostaakaan, niin osta edes vauvalle - ne on makeita ja niin hyviä", mummu jatkoi. Olin oikeastaan ihan liikuttunut mummon huolenpidosta. "Mistä hyvän tähären se edes tuli ajatelleeksi mitään luomuporkkanoita" selitin äidille myöhemmin ja meitä molempia nauratti. Mummu, melkein 90v, pitää huolta, että suvun pienin saa kelvollista muonaa ;) Mutta oikeassahan mummu siinä on että makeat porkkanat ovat pienen mieleen.

perunaa ja porkkanaa
Kun juureksia keittää samasas kattilassa eri aikoihin kypsyvät juurekset kannattaa laittaa veteen vähän eri aikaan ;)

Kiinteiden aloitus on tullut tehtyä ihan "speksin mukaan" - mutta ruoka-aineita olen ottanut vähän mukaan sen mukaan mitä muutenkin olen ruuaksi laittanut. Ensimmäinen mössö oli (tietysti?) perunaa maidolla, mutta nopeasti me sitten siitä pääsimme I:nkin mielestä parempiin pöperöihin:)

Muusikala!

Perunasta muuten sen verran, että se pakastuu paremmin valmiina "muusina" kuin esimerkiksi palasina. Ensimmäiset pienet ruoka-annokset koostin jääpalamuotin avulla; tein peruna-äidinmaitomuusia ja käytin "muusikaloja" sitten sulatettuna pakkasesta ja kun ruokaa alkoi maistua enemmänkin, käytin muusia jatkeena tiukemmille "makumössöille".


minigrip
Minigrip ei ole kaikista ekologisin, mutta tavattoman kätevä pakastusväline.

Nyt kun ruokaa menee jo enemmän, olen pakastanut mössöjä pieniin minigrippeihin ja aventin maitosäilytyspurkkeihin (jutun ekassa kuvassa), jotka ovat ihan superkäteviä myös muuseille ja puuroille. Tuollainen pieni syö nälästä riippuen puolisen purkkia tai vajaan purkillisen kerrallaan. Muita hyviä välineitä ovat olleet Bamixin silppurikippo niiden pienten ruokamäärien tekoon, jotka syntyvät meidän ruokiemme raaka-aineista ja tietysti Kenwoodin yleiskoneosa, jolla saa sitten tehtyä isomman mössön pakkaseen. Syöttötuolin alle ostettiin Ikeasta sellainen toimistotulin alle tarkoitettu muovisuoja - sillä meidän pikkumies harrastaa speksistä poiketen jo nyt minä itse - tyyppistä kokovartalosyömistä ja sitä mössöä tosiaan on, noh - joka paikassa. Lattia on helpompi siivota kun siinä on se muovi :) Ja mitäs vielä... Pehmeä silikonilusikka on pop ja ramekin - vuuat sopivat hyvin mikrotukseen. Sellainen kaukalollonen kova muoviruokalappu on I:lle vielä vähän liian iso, niinpä Ikean n. 3 euroa maksaneet vauvanlaput (niitä tuli paketissa ainakin viisi) ovat olleet käteviä. Niitä tosin pestään melkein joka ruokailun jälkeen. Eilen kellarista löytyi A:n vanha essumekkomainen ruokaliina - jota varmaan kokeillaan jonain päivänä myös :)

graham-puolukkapuuro
Graham - velli on pehmeää ja hyvää.

Ne sanovat jotta "vanhoos pohojalaasis naisis asuu viisaus" ja kai se niin täyttyy olla, sillä mummon porkkanavinkkien lisäksi äidiltä on tullut kullanarvoisia vinkkejä useampikin. Kun kipuilin sen kansa, että I ei välitä kaurapuurosta kun siinä on niitä hiutaleita äiti ehdotti, että hän sai aikanaan neuvolasta vinkin tehdä grahamjauhoista puuroa ja me lapset tykkäsimme siitä kovin. Se on tasaista, pehmeää ja hyvää. Ja ehkä hieman yllättäen puolukka kelpaa pienille - vaikka onkin näin aikuisen näkökulmasta hapokasta. Pahinta happoa voi tietysti taittaa pienellä määrällä sokeria, niin suosio on taattu. Mutta jotain siinä puolukassa täytyy olla, sillä veteen keitetty grahampuuro muuttui I:n silmissä vastustamattomaksi, kun survoin valmiiseen puuroon hieman pakastettua puolukkaa.

luumuista possua vauvalle
Pienestäkin määrästä voi tehdä rikkaan makuista. Tässä luomupossun niskaa, luumuja, laakerinlehtä ja timjamia.

Jostain muistan lukeneeni, että vauvat oppivat perheen ruokavalioon jo äidinmaidon makujen kautta. Sen takia luulen, ettei mitään yleispäteviä neuvoja vauvanruokiin kovin helposti ole saatavilla. Tietysti soseen makeus nyt on yksi tekijä ja V ehdotti, että valmiita vauvanruokia voisi maistella - Nestle ja muut ruokia tekevät firmat ovat varmasti käyttäneet pennin jos toisenkin vauvanruokien makujen testaukseen.


bataattisose
Bataatti on makea potaatti.

No, toistaiseksi on kumminkin onnistunut ihan kotikonstein. I on saanut äidinmaidolla ohennettua mustapapu-porkkana-perunamössöä, joka oli miehestä erinomaista, maa-artisokka-perunapyrettä jonka otin sivuun I:lle kun tein meille muille maa-artisokkakeittoa - jälleen hyvin tuloksin. Puuroista on I:lle menestyksekkäästi tarjoiltu grahampuuron lisäksi herukoista tehtyä vähäsokerista vispipuuroa ja erityisherkkua oli, kun tein vispipuuron aprikooseista (ei lisättyä sokeria). Vauvalle tehtävää vispipuuroa ei tarvitse muuten vatkata ihan niin kuohkeaksi - riitää että suurimoiden rakenne rikkoutuu ja suutuntuma on pehmeä. Hedelmäsoseita en ole vielä ehtinyt kovin montaa, mutta tuoreesta mangosta tehty sose oli ainakin hitti :) Se on muuten kyllä erityisen hyvän makuista säilykkeenäkin. Yksi hyödyllinen linkkivinkki vielä tähän heikompia jo taatusti hengästyttävään postaukseen ;) Se löytyi myllyn paras - sivuilta; listassa on eri jauhojen kypsymisajat. Kun niitä puuroja ja vellejä tulee pienen kanssa kokeiltua eri jauhoista niin tietää kauanko sitä tarvitsee keittää tai haudutella. Mietin, että tämän erinomaisen listan voisin vaikka tulostaa V:lle keittiökaapin seinään ;)

Ehkä en kiusaa teitä nyt tällä erää enempää tällä beebishöpinällä, vaikka kyllähän sitä aina tuoreesta äidistä irtoaisi ;) Jos haluatte voin koostella noita menestykkekäästi uponneita vauvanruokaohjeita silloin tällöin johonkin postauksiin :) Niille, joita nämä beebismössöt kiinostaa, laitoin blogiin uuden tunnisteen "vauvajuttuja", niin löytyvät kaikki tämänhenkiset sitten helpommin aikojen kuluttua:)

bataatti-possu, vauvanruoka
Vauvanmössö on keltaista!

Tässä nyt kuitenkin koottuna I:n ensimmäiset mössöt :)

Maa-artisokkaa ja perunaa
Tämän mössön pohjan otin talteen illalliskeittoa tehdessäni. Voit käyttää sitä sellaisenaan tai jos tuntuu, että vauva saa ilmavaivoja maa-artisokasta, voit käyttää sitä mausteena perunan joukossa.

1 pss kuorittua maa-artisokkaa
2 isohkoa perunaa
vettä, äidinmaitoa/korviketta


Keitetään perunoita vedessä ensin n. 10 min. Lisää sitten kuoritut maa-artisokat mukaan ja keitä kunnes sekä peruna että maa-artisokka on kypsää. Kaada kattilasta osa keitinliemestä talteen ja soseuta perunat ja maa-artisokat. Lisää tarvittaessa keitinlientä jotta saat juurekset muusiksi.

Ottamalla osan talteen vauvalle ja ohentamalla sen äidinmaidolla saat vauvan ruuan. Lisäämällä loppuosaan mössöä kermaa, suolaa ja pippuria saat sekä lounaskeiton itselle että mössön vauvalle. ;)

Porkkana mustapapusose
Soseen voi tehdä valmiiksi kypsennetyistä mustapavuista, mutta voit myös erottaa itse liottamiasi ja keittämiäsi papuja vauvan mössöä varten. Tämä käy helposti, sillä papujen keitinvteen ei laiteta suolaa, jotta pavut pehmenevät kunnolla. Papuja tulee olla porkkanan määrään nähden vähemmän, mutta voit tehdä myös "tiukemman soseen, jota sitten jatketaan perunalla tarjoilun yhteydessä. Mausteena voi käyttää hieman basilikaa jos vauva siitä tykkää, mutta sose toimii hyvin ilmankin.

1/2 dl keitettyjä mustapapuja
1 iso tai 2 pienempää porkkanaa
äidinmaitoa tai korviketta

Keitä pestyt porkkanat vähässä vedessä. Kuori porkkanat vielä kuumina ja soseuta yhdessä mustapapujen kanssa. Lisää seokseen niin paljon maitoa, jotta saat sen pyörimään blenderissä soseeksi. Lopuksi lisää 1 lehti basilikaa ja soseuta taas. Tarjoa sellaisenaan tai peruna-maitomössön sekaan sotkettuna.

Butternutkurpitsa-jauhelihasose
Tätä sosetta tehdessä kurpitsaa kannattaa varata ernemmän ja tehdä muulle perheelle ohessa Välimäen kurpitsakeittoa. Periaatteessa kurpitsan paahtamisen voi tehdä hyvin samassa kattilassa, mutta alle vuoden ikäisen vauvan soseeseen ei saa käyttää voita tai muita lehmänmaitotuotteita. Sosetta kannattaa sekoittaa "muusikaloihin", jos siitä tulee liian löysää.

1/2 butternut - kurpitsasta
loraus oliiviöljyä
pieni nippu timjamia
n. 80g jauhelihaa
vettä/korviketta

Laita kuoritut kurpitsan lihat kattilaan kuumaan öljyyn ja paahda niitä makeaksi mutta älä ruskista. Lisää sitten vesi sekä jauheliha. Hauduta hiljaisella lämmöllä välillä sekoittaen. Ruoka on suhteellisen nopeasti kypsää, mutta lihan maku syvenee kun hauduttelet pidempään.

Soseuta ruoka ja lisää sen hieman viilennyttyä mukaan äidinmaitoa. Voit myös keittä kurpitsat maidossa, mutta silloin haudutusaika on lyhyempi - samaa luokkaa kuin kurpitsakeitossa ja äidinmaidosta tietysti keittyy pois osa suoja-aineista ja ravinteista.


Laakerinlehdellä maustettua bataattia ja luumupossua
Tämä mössö syntyi kun tein viikonloppuna thaihenkistä sian niskaa uunissa. Laitoin niskasta palan pikkumiestä varten omaan kippoonsa. Se on tähänastisista mössöistä vivahteikkain ja bataatin ansiosta myös makein. Upposi miehenalkuun kuin nälkäiseen linnunpoikaan. Tähän tarkoitukseen nuo Pyrexiltä tulleet pienet, kannelliset uunikipot ovat ihan omiaan, sillä pihvin kokoisesta lihanpalasta riittää evästä vauvalle pitkäksi aikaa. Yhdellä aterialla lihaa kun tarvitaan mössöön vain noin teelusikallisen verran.

1 iso bataatti
1 paksun pihvin (n. 300g) verran luomupossun niskaa
n. 2 dl äidinmaitoa/korviketta
1 luumu
3 laakerinlehtä
pieni nippu timjamia

Laita possu, laakerinlehti ja timjaminippu pieneen kannelliseen uunivuokaan. Pilko päälle pesty luumu. Jos vuokaan jää paljon ylimääräistä tilaa lorauta pohjalle vielä pari-kolme ruokalusikallista vettä tai vaikka luumumehua, jotta posu ei kuiva ihan kokonaan.

Anna hautua kannen alla pataruuan kanssa uunissa n. 3h.

Kiehuta vetä kattilassa ja laita sinne pari laakerinlehteä. Keitä pesty bataatti laakerinlehdillä maustetussa vedessä (n. 20-30 min) kypsäksi. Kuori bataatti ja laita se possun kanssa yleiskoneeseen. Mössöä ruoka ja kaada siihen nestettä vain sen verran, että saat seoksen pyörimään koneessa. Voit tarjoilun yhteydessä sitten lisätä maitoa jos tuntuu, että mössö on liian jämäkkää.

perjantai 20. tammikuuta 2012

Herkkutattibruschetta makealla sipulihillokkeella

herkkutattibruchetta

Meillä Bruschetta on pikaruokaa. Se syntyy useimmiten niistä pöydälle jääneistä kirsikkatomaateista jotka ovat kypsyneet siinä joutessaan täydellisen makeiksi. Mutta kuka sanoo, että bruschettan pitäisi aina olla tomaateista? Ihan hyvin siihenkin voi käyttää kaikki jämät ja ylimääräiset, mitä jääkaappiin on kertynyt.


rezen maalaisleipä

Ja kun laadukkaan maalaisleivän ensin paistaa valkosipulin ja hyvän oliiviöljyn kanssa rapsakaksi luvassa on herkku, melkein riippumatta siitä, mitä päälle onnistuu kaivamaan:)

pakastettujen herkkutattien paistaminen

Tällä kertaa päätin käyttää bruschettaan pakastamiani herkkutatteja ikäänkuin kokeillakseni, onko niihin tarttunut pakastimen makua ennenkuin teen niistä mitään kateenkorvan kanssa. Minä tosiaan pakastin parhaat herkkutatit suikaloituna pariin pussiin. Hirveästihän ne vievät tilaa pakkasesta sillä tavoin, mutta pakastetut sienet ovat rakenteeltaan ihania ja mukavaa vaihtelua näin sydäntalveen kun kuivattuja sieniä on syöty koko syksy. Meidän uuden keittiön pakastinasennus on jotenkin vialla - pvi ei tahdo mennä millään kunnolla kiinni vaikka sitä nyt on yritetty säätääkin ja ainakin osa pakasteista oli päässyt sulamaan jossain välissä ihan pilalle. Tatit olivat kuitenkin alimmassa laatikossa ja onneksi vielä ihan kunnossa.

En tiedä onnistuisiko tämä samalla tavalla jos liotat kuivatut tatit? Voisi hyvin onnistuakin. Tuoreista tämä tietysti onnistuu - sitten joskus syksyllä kun niitä taas saa. Nämä leivät tein meille alkupalaksi kun olimme pykertäneet sitä top chef - ruokaa koko päivän. Alunperin tarkoitus oli syödä jotain muuta lounaaksi, mutta kokkaamisen ja pienen ihmisen ruokkimisen välillä aika kului niin joutuisaan, että yhtäkkiä kello oli hirveästi ja oli aikamoinen nälkä.

tattibruchetta, granaattiomena

Ja tavattoman hyvää tämä oli; mukaan aioin laittaa vuohenjuustoa, mutta en muistanut. Olikin itse asiassa kiva, ettei sitä tullut laitettua kun oli noita ihania pakastettuja sieniä. Saatiin nauttia niistä ihan sellaisenaan. :) Bruschetassa yhdistyy ihanasti paistettujen tattien metsäisyys, basilikan pyöreys (sopii tähän älyttömän hyvin!), sipulin makeus granaattiomenan raikkauteen. Eikä se V:n kateenkorvan kanssa ostama Riesling ollut ollenkaan pöllömpää tämänkään kanssa.

Jerezin sherryviinietikan voit tässä korvata vaikka lorauttamalla pannulle vähän sherryä ja vaaleaa balsamicoa tai jotain laadukasta vaaleahkoa etikkaa. Jereziä kun suomesta tuntuu olevan ihan mahdotonta löytää. Arvatkaapa muuten vaan mitä ostin mukaan Espanjasta, kun pääsin joululomalla kerran yksin paikalliseen ruokakauppaan tunniksi seikkailemaan? Ei, en ostanut kotiin tuomisiksi Cavaa, enkä edes muskottia tai sardelleita. Suolakapriset, joita olisi kyllä voinut muistaa ostaa - unohtuivat nekin tämän suuremman mission edessä. Kyllä vaan! Etsin käsiini ja ostin kaksi pulloa Jerezin sherryviinietikkaa. Näillä taas mennään tovi! :)

Mutta nyt aamuhetkeni kuuluu päättyneen ja menen hakemaan pienen kujertelevan apukokkini aamuteen keittoon tuolta upouudesta pinnasängystään:) Joten pidemmittä puheitta, ihanaa, valkean lumista ja rentoa viikonloppua jokaiselle:)

sienileipä

Herkkutattibruschetta makealla sipulihillokkeella (alkupala kahdelle)

2 maalaisleipäsiivua (käytimme Rezeä)
n. 1 tuore herkkutatti / pakastettuja siivuja
1 sipuli
loraus Jerezin sherryviinietikkaa
reilu rkl hunajaa
loraus valkoviiniä (läikytetty kokin lasista;) )
pari-kolme tupsua basilikaa
vuonankaalia
granaattiomenan helmiä
pari valkosipulin kynttä
hyvää oliiviöljyä
mustapippuria
laadukasta sormisuolaa
kunnon nokare voita

Viipaloi sipulit ohuelti ja laita pannulle voita. Kuullota ruskista sipuleita pannulla niin että ne makeutuvat ja tulevat ihan pehmeiksi ja kullanruskeiksi. Lisää pannulle sitten loraus sherryviinietikkaa (tai vaikka balsamicoa jos ei ole sherryviinietikkaa) ja hunajaa. Läikytä vaikka vähän valkkaria vielä nesteeksi ja laita levy ihan pienelle. Anna sipulien muhia vielä hetken ja muuttus syntisen hyväksi hillokkeeksi. Lopuksi hillokkeeseen voi vielä ripsauttaa vähän mustaa pippuria.

Paista sulatetut tatit voissa kauniin kullanruskeiksi molemmin puolin. Lisää mustaa pipuria ja suolaa.

Lorauta kuumalle pannulle hieman oliiviöljyä ja laita rikki veitsen lavalla lyödyt valkosipulin öljyyn. Lisää sitten maalaisleipäviipaleet pannulle ja paista niitä valkosipulien ja öljyn kanssa niin että ne saavat kauniin kullanruskean pinnan. Koska halusin syntisiä valkosipulileipiä lorautin vielä hyää öljyä hieman maalaisleipäsiivun "kuivallekin" puolelle ennen kääntämistä.

ja sitten kun leipä on valmis kootaan koko komeus: Leivän päälle huuhdottua vuonankaalia ja vähän basilikaa, siihen tatteja ja päälle makeaa sipulijuttua. Sitten granaattiomenaa, vielä pari lehteä basilikaa koristeeksi, mustaa pippuria, sormisuolaa ja loraus parasta oliiviöljyä jota käsiisi saat. Je ei muutakun äänen suuntaan!

keskiviikko 18. tammikuuta 2012

Top Chef - sisäelinhaastevastaus eli kateenkorvaa Nellestäen ;)

paistettu kateenkorva

Olin juuri männäviikolla katsonut Camilla Plumin kokkiohjelman jakson sisäelimistä ja mietiskellyt miten vähän niistä tulee laitettua ruokaa, kun Top Chef haasteen aihe selvisi minulle. Olin jutellut äidin kanssa aikaisemmin, kuinka hänen ollessaan lapsi Mummoni sai välillä mukaansa lomituspaikoistaan ihraa, sisäelimiä, siansorkkia ja eläinten päitä. Kaikki syötiin muodossa tai toisessa. Lupailin itselleni, että otan asiakseni haastatella mummoa jonain päivänä, sillä varmaan vähän kaivelemalla sieltä taas pulppuaisi sellaistakin katoavaa kansanperinnettä että oksat pois :) Mutta ennenkuin ehdin tähän asti, sain kutsun osallistua Top Chef blogihaasteeseen ja hyvä syy sisäelinten kokkaukselle ilmaantui nopeammin kuin arvasinkaan.

Top Chef blogihaaste

Sisäelimet on siis ensimmäinen kolmesta tämän Top Chef -kauden blogihaasteista. Luettuani perjantaina haasteen sisällöstä olin siis jo valmis ja motivoitunut aloittamaan tämän postauksen Camillan lausahduksella siitä, että jos haluaa syödä lihaa, tulee opetella laittamaan myös niitä sisäelimiä. Shall not waste ja eläimestä on käytettävä hyödyksi mahdollisimman paljon! Mutta hyvin nopeasti meille selvisi, että vaikka asiaa lähestyisi kuinka kirkasotsaisin pyrkimyksin, tämän alueen opettelu ei onnistu ihan "tuosta vaan". Sille on syy, ettei niitä sisäelimiä tule tuosta vaan kokattua; nykyään sisäelimiä ei myydä juuri missään.

kateenkorva
Tuhti keittokirjapino antoi hyvän pohjan omille sovelluksille annoksen suunnittelussa.

Naudan maksaa saa joo, mutta entäs muuta? Me emme halunneet valita tuttua ja ehkä vähän tylsääkin maksaa, vaan Top Chef haasteen hengessä päätimme etsiä jotain jännittävämpää harrastusprojektiamme varten. V pitää kateenkorvasta, joten lähdimme metsästämään sitä pk- seudun laadukkaista lihakaupoista. Lauantaina V soitteli puolisen tuntia ja kyseli kateenkorvaa: "Voi ei meillä tuollaisia tuosta vaan ole, tälläiset pitää tilata ainakin kaksi viikkoa etukäteen" kuului langan toisesta päästä kun aloitimme soittokierroksen. Meillä ei vain ollut kahta viikkoa aikaa. Lopulta parista paikasta tärppäsi ja molemmista löytyi pakasteena samaa Hollantilaista vasikan kateenkorvaa; Hakaniemen hallista Reinin Lihalta ja Sellon Citymarketista. Kunnon pikkulapsiperheen lailla suunistimme siis tuttuun, turvalliseen ja meitä lähimpään automarkettiin ;)

Kuten todettu, V pitää kateenkorvasta. Minä olen maistanut sitä pari kertaa hänen lautaseltaan, mutta koskaan emme ole sitä itse laittaneet joten kyseessä oli meille uusi aluevaltaus. Suunnistimme siis niiden vielä purkamattomien muuttolaatikoiden luo joihin mustalla tussilla on piirretty: "Keittokirjoja". Ja sieltä remonttipölyn keskeltä kaivoimme ensin esiin paksuja tiiliskiviä kuten The Silver Spoon ja Larousse Gastronomique laittaaksemme niiden avulla faktat kuntoon.

Laatikosta löytyi kuitenkin myös Hans Välimäen Ruokaa Ranskasta -kirja, jossa perusohjeesta poiketen kateenkorva keitettiin mausteliemessä salaattiin. Ohjeessa todetaan, että kypsää kateenkorvaa voi myös esimerkiksi pakastaa liemessään myöhempää käyttöä varten. Niinpä dilemma olikin valmis; tekisinkö nyt kateenkorvaa au naturel kuten Laroussessa neuvotaan vai mausteliemessä, kuten Hans salaattiohjeessaan neuvoo. Ja meillä oli kuitenkin suhteellisen suuri paketillinen kateenkorvaa kahdelle ihmiselle...

Kateenkorvan liottaminen
Kateenkorva on jotenkin epämääräisen muotoinen, mutta yllättävänkin miellyttävän tuntuinen osa eläintä

Olen ollut erittäin tyytyväinen tuosta Hansin kirjasta aikaisemmin kokkaamiini resepteihin ja vaikka tiedostinkin, että mausteliemi oli varmasti sovitettu ensisijaisesti kirjassa olevaan ohjeeseen (salaattia, oliiviöljyä jne...), se vaikutti tosi hyvältä lähtökohdalta melkein mihin vaan.

Olin arvontaumpikujassa, missä näytti olevan vain hyviä ja hyviä puolia. Kun sitten tuskissani arvoin tekisinkö kateenkorvan lopulta nyt Laroussen vai Välimäen opein V teki homman minulle helpoksi kysymällä: "Noh, olisitko valmis heittämään lanttia asiasta? Jos et ole, tiedät vastauksen." Ja sanomatta sanaakaan, avasin "Ruokaa ranskasta" pöydälle ja ryhdyin toimeen.

juurespyre
Myskikurpitsapyrettä (butternut) vai palsterakkapyrettä?
Viime hetkellä päädyin onneksi palsternakkaan, sillä se sopi erinomaisesti makeahkon kastikkeen kanssa.


Kun lähtee kokkaamaan jotain, mitä ei ole koskaan aikaisemmin tehnyt on tietysti (krhm) suuri etu, että on joskus maistanut miltä kyseinen raaka-aine maistuu oikein tehtynä :) Tietysti kerran-parin maistamisesta ei niin paljon jää mieleen, joten hieman oli epävarma olo siitä, mitä ruuan kaveriksi nyt sitten tekisi. Mutta Larousse oli yhdistänyt kateenkorvaan sekä pähkinäisiä makuja että sieniä ja pieni googletus kertoi, että kateenkorvaan kävisi myös vahvemmanmakuinen liha. Oma muistikuvani oli, että hieman makeat ja tammiset maut kävisivät myös. "...ja siitä se ajatus sitten lähti"

Kateenkorvaa raakana
Yhdessä paketissa oli kaksi kateenkorvaa.

Koska kateenkorvaa ei saanut kuin kilon (tai vähän alle) pakastemöykkyinä, 45e kilohinnalla kateenkorva ei ole kertainvestointina niitä edullisimpia sisäelimiä. Mutta koska pienin löytämäni pussukka oli 760g, ainesta riitti hyvin kahteen ruokaan. Koska kateenkorva ensin liotellaan, kypsennetään ja siistitään valmiiksi kielen tapaan, ei haittaa että sitä on isompi määrä kerralla. Kun kerran näkee sen valmistamisen vaivan, enemmänkin tulee samalla. Jos jotain jää yli, sen voi pakastaa myöhempää ja huomattavasti nopeampaa käyttöä varten.

kateenkorvat liotetaan
Koska kiirettä ei ollut, päätimme liottaa kateenkorvat vettä välillä vaihtaen.

Ruokaa Ranskasta - kirjan mukaan kateenkorvaa pitäisi huuhtoa puoli tuntia juoksevassa vedessä. Koska meillä aikarajaa ei ollut, liottaminen ja veden vaihtaminen välillä tuntui kuitenkin tutummalta ja ihan yhtäläisen pätevältä vaihtoehdolta. Niinpä liottelimme kateenkorvia jääkaapissa runsaassa vedessä yön yli, vettä muutamaan kertaan vaihtaen. Lopulta kateenkorvat lillivät vaalenneina kirkkaassa vedessä. Olimme valmiita aloittamaan.


vasikan kateenkorva
The beast.

Kateenkorva muistuttaa raakana kuin kalvoihin vedettyä viinirypäleterttua. Liha on kuitenkin huomattavan pehmeän ja herkän oloista. Niinpä mietin lihoja vedestä nostaessani, millaista siitä mahtaa tulla kypsennettynä. Osassa varsinaisissa valmistusohjeista liha suikaloitiin ja osassa se palasteltiin pähkinän (tai rypäleen) kokoisiin paloihin ennen paistamista.



Kypsennyksen aikana ohje neuvoo laittamaan kateenkorvan "kevyen painon alle" ja valitsin Arabian Tilda-kulhon painoksi, koska se sopi isoon kattilaani kutakuinkin täydellisesti. Se, onko umpikeramiikkaa oleva "Tilda" mitenkään kevyt paino, lienee sitten makuasia ;) Painosta huolimatta kypsät kateenkorvat olivat yllättävänkin pulleita. Kun kateenkorvat on keitetty, niistä on poistettava ylimääräinen rasva ja kalvot.

kalvojen poisto
talouspaperi apuna klvojen poistossa
Kypsä kateenkorva, siistiminen
kateenkorvan puhdistus
Pinnasta lähti jonkin verran ohuehkoa kalvoa ja pari rasvapaakkua, mutta lopulta minulle oli vähän epäselvää kuinka tarkkaan "rypälemäisen" rakenteen väleistä kalvo on saatava pois, sillä liha tietysti hajosi siitä kohdin, missä kalvoja meni paakkujen välistä enemmälti repimään. Tuntui, että enimmät kalvot putsatessa kateenkorvasta erottui helposti pari isompaa pötkylää jotka voi paistaa ja "hännistä" jäi kasa pienenmpiä palasia. Kuvittelisin, että näin on tarkoitus.

puhdistettu, kypsä kateenkorva
Puhdistettua kateenkorvaa

Olin ajatellut kateenkorvan lisäkkeeksi palsternakka-perunapyrettä, madeiravoin, rusinoiden ja timjamin kanssa paahdettuja sipuleita sekä timjamiherkkutatteja. Tatteihin päädyin, koska minulla oli pakkasessa siivutettuja herkkutatteja syksyltä ja tämä on varmasti yksi parhaita käyttökohteita niille. Koristeeksi annokseen tuli granaattiomenaa.

kateenkorva-annos
Sipuli jäi annoksessa vähän irralliseksi, vaikka sen paistoliemestä tulikin erinomainen kastike.

"Raksu, sä et nyt saa loukkaantua, mutta tämä annos näyttää vähän poronkäristykseltä" sanoi V kun istuimme syömässä koko päivän aherruksen tuloksena syntynyttä illallista. Ja kyllä, annos tosiaan oli aika runsas muuseineen kaikkineen. Mutta lounaan jäätyä välistä kokilla taisi olla vähän nälkä lautaselle asettelua tehdessään ;) Joten, vaikka ehkä ulkonäöltään selvä kotiruoka-annos, se maistui osui ja upposi! Hyvää siis jo ensiyrittämällä.


madeiravoin kanssa paahdetut sipulit
Sipuleihin tehtyyn ristiviiltoon laitettiin madeiralla maustettua voita, suolaa, timjamia ja hieman hunajaa.

Syödessämme juttelimme, miten tuo lautaselle laittaminen samoin kuin kaikenlainen piperrys on kieltämättä minulle vaikeaa. Kun muutenkin olen luonteeltani vähän suurpiirteinen niin se tahtoo heijastua annoksiin. Maku oli kuitenkin ihan kohdallaan, joten kovin kauas maalista ei osuttu. Se, mistä olimme yksimielisiä oli, että vaikka madeiran kanssa paahtuneiden sipulien liemi oli ihan loistokastiketta kateenkorvalle, itse sipuli oli annoksessa selvästi liikaa ja jotenkin erilllinen, oma kokonaisuutensa. Haastepostaukseen kannattaisi ehkä karsia sipuli ja tehdä siitä myöhemmin jokin oma ruokansa, kehittää liemestä hieman kultivoituneempi kastike ja niin, yrittää olla pirskottamatta granaattiomenaa ihan joka puolelle ;)

Koska valmiiksi laitettua kateenkorvaa oli jääkaapissa vielä runsaasti, päätin että teemme maanantaina annoksesta uuden version haastetta varten. Niinpä otin sipuleiden aineet uuteen käyttöön ja tein niistä kylmällä voilla saostetun beurre blanc -tyyppisen kastikkeen kateenkorvalle, jätin sipulit jääkaappiin odottamaan muuta käyttöä ja laitoin kaiken vähän söpömmin esille.

työtaso
Ready, steady, go!

Vihreäksi annokseen kävisivät muuten erinomaisen hyvin makunsa puolesta myös auringonkukan versot, jos semmoisia jollain on idätettynä. Minulla oli jääkaapissa vuonankaalia, joten otin yhden tupsun ja söpsötin annosta sillä.

Lisäksi tuunasin sieniä vielä alkuperäisestä hieman lopulliseen annokseen; meillä oli jääkaapissa anopin Italiasta tuomaa hyvää pancettaa, josta paistoin rapsakat kuutiot sienten kaveriksi. Koska annoksen kastike suurustetaan voilla, siinä täytyy olla myös happoa, joka rikkoo voin rasvaisuutta. Niinpä laitoin kastikepohjaan vähän kateenkorvan sitruunaista keitinientä ja vaaleaa, pehmeää Moscatel-etikkaa. Lisäksi lorautin soosiin ihan vähän myös anopin Italian matkalta tullutta hyvää ja pehmeää tryffeliöljyä. Uh ja oh, se sopi kastikkeeseen kuin nenä päähän. Kastikkeesta tuli (yllätys-yllätys) parempaa kuin se sipulien liemi :)


pakastetut herkkutatit, paistetut herkkutatit
Asettelu on yllättävän vaikea laji, etenkin sudennälkäisenä!

Lopputulokseen olin kohtuullisen tyytyväinen, vaikka ensi kerralla voisin uteliaisuuden nimissä kypsentää kateenkorva vain vedessä tähän annokseen. Oikeasti kateenkorva maistuu hyvin monisyiselle; siinä on jotain samaa kuin hyvässä Entrecote - pihvissä ja toisaalta jotain sellaista raikkautta kuin parsassa. Sitruuna tuo makuun kyllä raikkautta, mutta ilmankin varmaan toimisi.

"Erinomaista!" sanoi V ja söi annoksensa tyytyväisenä myhäillen. Minä olin erityisen tyytis siihen, että sain ruuan edes jotenkin söpösti lautaselle kuvaa varten :) ... Ja kun rehellinen olen, nostin illallispöytään lopun muusin, granaattiomenat ja vuonankaalin tarjolle, jotta niitä voi sitten ottaa lisää. Sillä palsternakkamuusi kuten myös granaattiomena käy annokseen ihanasti ja ilman alkupalaa ja jälkkäriä nautittuna tuo söpsötetty annos on yksistään liian pieni.

Kaikenkaikkiaan ensikosketus kateenkorvaan meni tosi hyvin. Valmistelu vei aikaa, mutta kateenkorva oli yllättävän simppeli käsiteltävä sitten kun puuhaan ryhtyi. Enkä usko, että siinä voi mitenkään helposti edes epäonnistua. Ja kun V vielä haki ruuan kanssa erinomaista Alsacen Rieslingiä (Willy Gisselbrecht), en ollut lainkaan pahoillani että tuli lähdettyä mukaan tähän haasteeseen. Vaikka pienenpienen apukokin kanssa puuhailu on mukavaa, oli raikastavaa haastaa itsensä toisellakin tasolla pitkästä aikaa, tehdä uudenlaista ruokaa ja onnistuakin siinä :)

Kateenkorvaa ja madeirakastiketta
Kateenkorvaa madeira-voikastikkeella, pancetta-herkkutateilla, granaattiomenalla ja palsternakkapyreellä


Kateenkorvaa palsternakkapyreellä, paahdetulla pancetalla ja tateilla sekä madeira-voikastikkeella (määrät riittävät pääruoka-annokseen n. neljälle)

Ruoka kannattaa valmistaa aloittamalla kateenkorvasta, tekemällä sitten palsternakka-perunapyre, sen jälkeen aloitetaan kastikkeen valmistus ja lopulta sienet niin, että kaiki valmistuisi suurin piirtein samaan aikaan.

Sitä, että ruoka on lopulta lämpimänä lautasella voi varmistella myös sulattamalla, raastamalla, suikloimalla ja kuutioimalla kaikki samana päivänä tarvittavat ruoka-aineet niin pitkälle kuin mahdollista ennen ruuanlaiton aloitusta.

Kateenkorvan valmistus (Hans Välimäen Ruokaa Ranskasta - kirjan ohjetta enimmäkseen seuraillen)

760g kateenkorvaa (alkuperäisessä ohjeessa 500g)

keitinliemi
100g voita
3 salottisipulia
3 dl vettä
3dl valkoviiniä (kuivaa)
1 sitruunan kuori ja mehu
2 laakerinlehtä
6 valkopippuria
1/2 tl suolaa
tuoretta silputtua timjamia

Paistamiseen
voita
(valkospippuria)

Liotus tehtiin Larousse Gastronimiquen ohjeen mukaan. Liota kateenkorvaa kylmässä vedessä vettä välillä vaihtaen vähintään 5h tai kunnes vesi on kirkasta.

Jos keität kateenkorvan maustelimessä kuten me, sekoita mausteliemen aineet keskenään kattilassa ja kiehauta liemi. Lisää sitten kateenkorva ja vähennä lämpöä. Jos sinulla on elektroninen lämpömittari, laita se liemeen. Se on iso apu.

Hauduta kateenkorvaa 45 min noin 80 asteisessa liemessä. Anna kateenkorvan jäähtyä liemessään. Tämän jälkeen lihan voi siistiä kalvoista ja rasvoista ja joko paistaa tai säilöä liemessään myöhempää käyttöä varten.

Annokseen tuleva liha maustetaan halutessa valkopippurilla ja paistetaan voissa kullanruskeaksi. Sitten kateenkorva suolataan kevyesti ja viipaloidaan kuumana annokseen.

Palsternakka-perunapyree
1 palsternakka
3 isohkoa jauhoista perunaa
2 dl kermaa
n. 50g voita
vajaa 1 tl suolaa
hieman keitinlientä

Kuori palsternakka ja perunat. Laita ensin perunat kiehuvaan vähään veteen ja lisää muutaman minuutin kuluttua palsternakka. Keitä juureksia kunnes ne ovat pehmeitä. Kaada osa keitinliemestä talteen ja soseuta juurekset voin kanssa. Lisää kerma, suola ja sen verran keitinlientä, että saat soseesta sopivan paksuista.

Tryffeliöljyllä maustettu madeira-voikastike

1 banaanisalottisipuli
1/2 punasipulia
n. 50 g voita
pieni tupsu timjamia
4 valkopippuria
pieni loraus tryffeliöljyä (huomaa, että osa tryffeliöljyistä on hurjan vahvoja - maista ensin omaasi muista että öljyä voi lisätä aina myöhemminkin jos meni liian vähän)

0,75 dl madeiraa
0.5 dl keitinlientä
vajaa 1 rkl Moscatel-viinietikkaa
1 tl akaasiahunajaa tai muuta miedon makuista hunajaa
lopuksi reipas 50g voita saostamiseen
ripaus suolaa tarvittaessa

Silppua salottisipuli ja punasipuli pieneksi ja sulata kastikekasarissa voi. Lorauta mukaan hieman tryffeliöljyä. Lisää valkopippurit ja sipulit öljy-voiseokseen ja kuullota niitä hetki. Kun sipulit ovat pehmenneet lisää timjami, madeira, keitinliemi ja viinietikka. Kiehuta kastiketta kasaan hetki niin, että nestettä on jäljellä reipas desi tai noin puolitoista desiä. Tarkista maku ja lisää hieman hunajaa. Kun levy on sammutettu vatkaa kastikkeeseen voita nokareina sen verran, että saat hieman tekstuuria kastikkeeseen. Lisää uusi nokare vasta kun edellinen on kokonaan hävinnyt. En mitannut määrää ihan tarkasti, mutta reipas 50g oli tarpeeksi. Siirrä kastike sivuun, pois kuuman lieden läheltä odottamaan annoksen tekemistä.

Herkkutatit

2-3 tukevaa siivua pancettaa
nokare voita
n. 2,5 dl siivutettuja herkkutatteja
timjamia

Kuutioi pancetta pieniksi kuutioiksi. Sulata nokare voita pannulla ja lisää kuumalle pannulle pancetta. Paista pancettaa kunnes se on kauniin ruskeaa. Ota sitten pancetat erilliseen kippoon talteen ja lisää pannulle rasvaan herkkutatit. Paista herkkutatteja molemmin puolin, niin että ne saavat kauniin kullanruskean värin. Ennen annoksen kokoamista lisää pannuun tuore timjami ja paistetut pancettakuutiot.

Lisäksi tarjoiluun

vuonankaalia
granaattiomenan helmiä

lauantai 14. tammikuuta 2012

Hunaja-inkiväärisämpylät ja muutakin aiheen ympäriltä

jogurttinen inkiväärisämpylä

Tässä talven aikana on tullut tehtyä paljon vanhoja, tuttuja reseptejä uudelleen. Välillä olen myös koittanut saada aikaiseksi uudelleen sellaisia ruokia, joihin ei ole aikanaan tullut kirjoitetuksi reseptiä talteen, mutta jotka ovat olleet erinomaisen onnistuneita. Yksi tälläinen ohje on jogurttipohjaan tehdyt inkiväärisämpylät. Ahkerasta yrityksestä huolimatta, en ole ihan varma tuliko näistä sittenkään ihan niin täydellisen hyviä kuin silloin joskus mökillä kun päätin jatkojalostaa tähteeksi jääneen pitataikinan seuraavan aamun aamupalasämpylöiksi. Mutta nämä ovat jo aika persikkapiniatsia, sisältä unelmapehmeitä ja juuri sopivasti hunajan makuisia.

cayannekierre
Taikinasta saa oivan aamiaskierreleivonnaisen kun laittaa väliin cachew - pähkinöitä juustoraastetta, timjamia ja jos tykkää takapotkusta - vähän cayannea.

Olen nyt tehnyt vissiin neljä eri yritettä aiheen ympärillä. Viides kerta toden sanoo totesin eilen aamulla ja laitoin taas sämpylät tulemaan, jos vaikka onnistuisin nyt yhtä hyvin kuin viimeksi. Kun saan jauhomäärää haarukoitua tontille paremmin, kehtaan laittaa ohjeen lopulta jakoon. Jauhojen määrää olen joutunut hakemaan - sopiva määrä vaan tuntuu olevan vähän hukassa. Kun taikinaa tekee käsin, sen nyt yleensä vaan "tuntee käteen" koska taikina on sopivaa. Mutta annapa sitten tarkat mitat ja määrät paljonko siihen taikinaan nyt meni sitä jauhoa. Tällä kertaa laitoin vaivauksen lopuksi täyden 400g ja tässä leipää nyt mutustellessani mietin, että ehkä 350-370g olisi sittenkin riittänyt, koska rakenne ei ole ihan niiiin samettinen kuin silloin joskus. Toisaalta 300g oli ihan liian vähän - leipä ei jaksanut pysyä kohonneena.

inkivääri-hunajasaämpylätaikina
Taikina on viileästä tultuaan kuin muovailuvahaa.

Mutta: tämä on kuitenkin jo aika hyvä yritys aiheesta. Inkiväärin ja hunajan määrää voi ohjeessa tietenkin säätää. Liikaa hunajaa ei kannata laittaa, ellei sitten aio tehdä tästä selkeästi makeaa pullaa. Kannattaa kuitenkin valita hunaja, jossa on makua. Muuten lopputulos on vain makea, eikä hunaja anna luonnetta ja huumaavaa tuoksua valmiille leivälle. Lisäksi kannattaa raastaa inkivääri juuresta itse jos mahdollista. Näin maku tulee raikkaampi kuin valmiista tahnasta. Tässä muodossaan taikina itse asiassa taipuu sekä suolaiseen että makeaan. Annoksesta tulee n. 2 pellillistä sämpylöitä/pullia/leipäsiä. Yhden kerran tein näitä ihan aamupalasämpylöinä. Seuraavalla kerralla tein puolet taikinasta sämpylöiksi illalliskeiton kanssa ja puolet seuraavan aamun kahvipöytään täytettyinä juustokierteinä.


pitaleipä

Taikinasta voi myös tehdä pitaleipämäisiä taskuja, joita voi täyttää vaikka pitkään paprikoiden ja tomaattien kanssa hautuneella possulla.

Sitten tein yhden taikinan pitaleipätaskuiksi joiden sisään laitettiin pitkään hautunutta possua, tzazikia, sipulirenkaita ja salaattia tai savukalatahnaa, melonia ja salaattia. Niin, ja taikinasta saa ihan mehevän bostonpullankin kun sivelee taikinan vaniljakastikkeella ja ripottaa päälle rusinoita ja manteleita sekä palastelee stem gingeriä ja taatelia. Ehkä vähän vielä sokeria tai loraus inkiväärisiirappia ja sitten koko komeus rullataan, pilkotaan ja paistetaan sopivassa vuassa kakuksi. Jäähtyneenä vielä koristellaan tomusokeri-vesiseoksella.

Mutta sämpylöistä ja pitataskuista se kaikki lähti. Kun jauhomäärä osuu juuri kohdalleen leipä on samettisen herkkä kuoreltaan, todella pehmeää ja suussasulavaa sisältä ja inkiväärin ja hunajan ohella taikinasta maituu jogurtin raikkaus pitkän kylmäkohotuksen tuodessa leipään syvyyttä. Joten pidemmittä puheitta, tässäpä se paljon jumpattu taikina tällä hetkellä iteroituine määrineen iloksenne :)


pitaleipätaskut

Hunajaiset inkiväärisämpylät (n. 2 pellillistä eli 24 kpl)

500g turkkilaista jogurttia
1 pss kuivahiivaa 11g
1 tl suolaa
3 rkl hunajaa
1 rkl (runsas) raastettua inkivääriä
300g vehnäjauhoa pohjaan + 350-400g vaivauksen yhteydessä (todennäköisesti 370g on hyvin lähellä oikeaa)
0,5 dl öljyä
n. 200g voita

Sekoita 300g vehnäjauhoa, 1 tl suolaa ja puoli desiä öljyä yleiskoneen kulhossa keskenään. Laita jogurtti pieneen kattilaan ja kuumenna n. 42 asteiseksi. Sekoita jogurttiin hiiva ja inkivääri ja kaada seos jauhopohjaan.

Anna yleiskoneen vaivata taikinaa niin kauan, että aineet sekoittuvat kunnolla ja lisää sitten 300g jauhoa. Anna koneen vaivata taikinaa kauan, niin kauan että se on ihan venyvää ja sitkasta. Lisää sitten voi pala kerrallaan antaen koneen aina hieroa edellisen palan kokonaan taikinaan.

Lisää lopuksi vielä 100g (tai vähän vähemmän) jauhoa ja vaivaa hetken, jotta taikina uudelleen alkaa lähteä reunoista. Taikina voi vaikuttaa vähän löysältä voimäärän takia, mutta se jämäköityy viilentyessään.

Kun taikina on vaivaantunut sen pitäisi olla lähes savimaisen sileää ja vähän muovautuvaa.

Peitä sitten kulho kannella ja nosta se viileään - jääkaappiin tai ulos kohoamaan ainakin 6 tunniksi tai seuraavaan aamuun.

Koska taikina on viilennyksen jälkeen kylmää ja melkein "kovaa" se on helppoa leipoa. Mutta leivonnaiset tarvitsevat yllättävän paljon aikaa kohota, jotta eivät repeä. Jos siis teet näistä aamupalasämpylöitä niin maltti on valttia.

Leivo sitten haluamasi mallisia leipiä, anna niiden kohota rauhassa ja paista ne 225 asteisessa uunissa kullanruskeiksi, n. 10-15 min

Tarjoa leipäset keiton kaverina, hummuksen kanssa tai herkuilla täytettyinä taskuina.

perjantai 13. tammikuuta 2012

Menuvinkki viikonlopulle ja jämäkokkausta

sapas, aranchiniTäyden illallisen tarjoaminen I:n kanssa valmistellen on jonkinlaista suunnittelua vaativa jumppa johon jaksaa yleensä ryhtyä vain viikonloppuisin. Mutta kun sen vaivan näkee kannattaa annoksista tehdä vähän isompia. Näin sunnuntai-illallisesta riittää iloa vielä pitkälle viikkoon jämien muodossa.

V:n äiti miehineen tuli kyläilylle sunnuntaina ja tein "lunnerin" vanhoilla tutuilla resepteillä: alkupalaksi maalaisleipää ja sen kanssa maa-artisokkakeittoa. Pääruuaksi mascarpone-mantelirisottoa (vähän tähän tyyliin) sekä ankan rintaa ja koko komeuden lopetukseksi ranskalaista sitruunatorttua, joskaan en tehnyt siihen päälle sokeripeiliä vaan pursotin mascarpone-kermavaahtoa. Ei hupsumpaa niinkään :)

Keittoa voi lämmittää uudelleen, ankanjämät voi syödä wrapin sisällä salaatin kanssa, leipä kuluu aina ja risotosta voi pyöräyttää myöhemmin vaikka aranchineja, joiden sisään piilotetaan parin sokeripalan kokoinen mozzarellasydän.

Normaalisti aranchinit kuuluisi kuorruttaa leivänmuruilla, mutta kun ei nyt sattunut olemaan valmiina leivänmuruja ja murustaminen piti niin kovaa ääntä etten halunnut ottaa riskiä että I heräisi, tein aranchinieni päälle ohuen frittitaikinan tällä kukkakaalien friteerausohjeella. Tosin jätin kyllä cayannen sekä parmesanin pois ja laitoin pikkuisen enemmän kuplavettä, että sain frittitaikinasta sopivan ohutta pienen mandariinin kokoisten riisipallojen kuorruttamiseen. Ja sitten vaan uppopaistin semi-aranchinini kauniin värisiksi ja valuvasydämisiksi herkkupalleroiksi.

Aranchineja tuli aikamoinen kasa ja söimme niitä ensin dippaillen hyvään oliiviöljyyn ja balsamicoon. Jälkkäriksi kokeilimme aranchineja myös joululahjaksi saadun lakkahillon kanssa. Yhdistelmä muistutti itse asiassa hämmentävän paljon kahvipöytäklassikkoa leipäjuustosta ja lakkahillosta. Mutta erittäin positiivisena versiona.

Tällä tavoin yhdistelmää voisi melkein luonnehtia jo spakseksi - ainakin jos riisipallon sisään laittaisi vaikka kotimaista leipäjuustoa. Hm - voisikohan jälkkäripallon tehdä myös riisipuuron lopusta - miksipä ei?

Tässäpä siis pieni vinkki meidän suunnalta viikonlopun menuun - ja sitten sitä seuraavaan arkeen. Jämäruoka on usein ihan parasta. :) Ihanan rentouttavaa viikonloppua kaikille toivoo Nelle ja pienenpieni apukokki I Beebs.