Kiinalainen hapanimelä kana (sweet and sour chicken)

 

Hapanimelä kana on kiinalaisten ravintoloiden klassikko joka todella hyvää kun sen tekee itse. Eikä se ole edes kamalan vaikeaa millään lailla. Kannattaa kokeilla!

Vihanneksiksi voit valita mitä sinulla on. Omia suosikkejani ovat paksoi ja porkkana. 

Tämä kulunut korona-aika on välillä saanut aikaan polttavaa kaipuuta ravintoloihin, joita olemme kuitenkin pyrkineet välttämään takeawaytä lukuunottamatta. Mutta kuten aina, takeawayssä on se huono puoli, että ruoka ehtii istua niissä laatikoissa hetken ja menettää jotain siitä tuoreudestaan josta ravintolassa syödessä pääsee nauttimaan. Kun rokotteet tulevat meille mahdolliseksi voin vakuuttaa että olen jonossa käsi ojossa. Yhteiskunta ei pysty toimimaan näin loputtomasti. Ravintolassa ystävien kanssa syöminen on mieleni kaipuuasteikolla aika korkealla juuri nyt, mutta ollaan koitettu noudattaa kaikkia suosituksia ja rajoituksia aika lailla pilkulleen kun kerran pystytään. Uskon, että välttämättömyyksissä pitäytyminen pitää turvassa myös ne, joille esim. etätyö ei ole mahdollista.  

Varmasti reseptejä tähän ruokaan on hurjan erilaisia, mutta minä tykkään tuunata kastiketta aromaattisempaan suuntaan inkiväärillä ja laitan sekaan aina myös vihanneksia. Vihannekset voit valita sen mukaan mitä kotona on. Esimerkiksi kiinankaali, paprika, paksoi, porkkana, purjo, kevätsipuli, broccolinit ja retikka käyvät erinomaisesti. Valitsen tuosta listasta yleensä pari-kolme ja sekoitan mukaan kastikkeeseen jos kasvis kaipaa enemmän kypsymistä ja pannuun yhdistämisvaiheessa jos kevyt höyrytys riittää. 

Lisää kastikkeeseen hetkeksi kiehumaan kovemmat vihannekset kuten porkkana. 

Ruuassa on pari niksiä, joilla siitä tulee minusta keskivertoa parempaa. Tärkein on kanan paisto kauniin kullanruskeaksi asti. Kana pyöritellään maissitärkkelyksessä joka tekee pintaan ihanan ohuen kuoren. Sitten kana paistetaan pannussa kypsäksi asti jolloin sen rapsakkuus säilyy kun kastike vain kaadetaan päälle juuri ennen ruokailua. Kanaa ei siis haudutella soosissa. 

Paista kanat niin, että ne alkavat saada kaunista väriä kauttaaltaan. 

Toinen tärkeä asia on se mainitsemani kastikkeen aromaattisuus: sokeriseen ketsuppikastikkeeseen voi lisätä hieman sitrunaa ja inkivääriä. Molemmat raikastavat kastiketta ja antavat sille vähän lisää ulottuvuuksia. Ruuan päälle voi vielä lisätä tuoretta korianteria ja/tai kevätsipulia jos sattuu olemaan. Lisäävät jälleen uuden kerroksen hyvää makua. Kokeile ja maistele kastike oman makusi mukaiseksi. 

Riisiä keitän ruuan pariksi yleensä siten, että varaan noin desin kuivaa riisiä per nenä ja lisään riisin määrään nähden vettä kaksinkertaisesti (1:2). Esimerkiksi tänään 3 dl riisiä ja 6 dl vettä sekä ripaus suolaa. Kiehuva vesi suoraan vedenkeittimestä.  Sitten ajastimella 10 min kiehumista kannen alla + 10 min lepo kannen alla ilman tulta. Ei kurkkimista! :) 

Toivottavasti tästä reseptistä on iloa teille vaihtelunhaluisille joita omat kokkailut alkavat jo kyllästyttää yhtä paljon kun meikäläistä :)  Äläkä polta suutasi, ruoka on tosi kuumaa pöytään kannettaessa! 

Sweet and sour chicken eli hapanimelä kana (3-4:lle) 

600g paketti broilerin paistileikkeitä (kastike riittää myös hieman isommalle määrälle kanaa jos on paljon ruokailijoita)

1 tl suolaa 

1 tl pippuria (voi käyttää myös sichuanpippuria eli anispippuria)

4 rkl maissitärkkelystä(maizenaa) 

n.1 dl kuumaa kestävää öljyä (esim. rypsiöljyä)

Kastikkeeseen: 

2dl sokeria

0,5 dl fariinisokeria

1,5 dl omenasiideriviinietikkaa

n. 0,5 dl ketsuppia (voi olla vähän runsaskin)

n. 2-3 valkosipulin kynttä hienonnettuna

peukalon (n. 3cm) kokoinen inkivääripala kuorittuna ja hienonnettuna 

2 rkl soijaa

1 rkl seesamiöljyä

Lopuksi: 

1/2 sitruunan kuori ja mehu 

Suurustukseen n. 0,5 dl vettä + 2 rkl maissijauhoa 

Lisäksi: 

2 porkkanaa kuorittuna ja tikuiksi paloiteltuina

2 pientä paksoita tai yksi iso (tai puolikas kiinankaalia tai pussi broccolineja, paprikaa tms) pieninä lohkoina

n 10 cm pala purjoa tai kevätsipulia tikkuina

1-2 rkl seesaminsiemeniä 

(tuoretta korianteria, kevätsipulisilppua) 

Pilko kana suupalan kokoisiksi paloiksi. Sekoita kulhossa maizena, suola ja hienonnettu pippuri. Laita kananpalat maissijauhoseokseen ja pyörittele niin että ne peittyvät kauttaaltaan. Tarvittaessa lisää hieman maissijauhoa. 

Kuumenna 1 dl öljyä isossa kasarissa ja kun se on kuumaa lisää noin puolet kanoista paistumaan. Kun kanat paistuvat ja menevät kasaan, kasariin voi lisätä loputkin kanat. Kanoja paistetaan käännellen silloin tällöin suht pitkään n. 10-15 minuuttia kunnes ovat kauniin kullanruskeita. 

Kun kanat paistuvat tee kastike. 

Lisää kattilaan kaikki muut paitsi lopuksi lisättävät. Eli lisää kattilaan ensin sokeri, fariinisokeri, omenasiideriviinietikka, ketsuppi, hienonnettu valkosipuli, kuorittu ja hienonnettu inkivääri, soija ja seesamiöljy. Kiehuta kastiketta sekoitellen jotta sokeri sulaa ja maku tasaantuu. Lisää sitten suurus ja mausta sitruunan kuorella ja mehulla. Halutessa voit myös lisätä hieman raastettua inkivääriä jos haluat enemmän inkiväärisyyttä.

Pilko käyttämäsi kasvikset tikuiksi. Lisää porkkana ja purjo kastikkeen sekaan ja anna kiehua siellä pari-kolme minuuttia. Kun kastike on saostunut tarkista maku. 

Lisää ruskistuneiden kanojen sekaan kasariin herkemmät kasvikset kuten paksoi ja seesaminsiemenet. Kaada sitten kastike kanojen ja paksoin päälle. Sekoita. Paksoi höyrystyy kuumassa minusta ihan tarpeeksi mutta jos haluat, voit laittaa hetkeksi kannen päälle jolloin efekti tehostuu. Minä en laittanut kantta eikä se ole tarpeen jos paksoi on lohkottu suht pieneksi. (mutta: esim. paksoita hieman kovemmat Broccolinit taas saattaisivat tykätä höyryttämisestä kannen alla.) 

Koristele halutessa korianterilla ja kevätsipulilla. Tarjoile riisin kanssa. 

Libanonilainen sitruunakana

Tämä on nyt ihan Priscan "syy". Mun somekuplaani tulvahti Priscan suosittelemana Cafe Rougen libanonilainen sitruunakana ja siitä päätellen millaisen pakkomielteen minä pelkästä kuvasta sain, en ihmettele että se oli jo aikaa sitten myyty lopuun. Mutta onneksi meillä oli pieni broileri jääkaapissa ja kiitän kauniisti ideasta kaikkia syyllisiä. ;) Olipas herkullista ja tästä tulee taatusti meidän keittiöön uusi klassikko!

Kanasta tuli ihanan monikerroksisen sitruunaista. Tämä on oma sovelmani kaikista niistä monista resepteistä joita löysin netistä. Eli pahoittelut jos ollaan kaukana autenttisesta. Maku oli kuitenkin hurmaava; sitruuna, oliivi ja valkosipuli loivat ruokaan paahtuneen, suolaisen ja raikkaan sävyjä. Maku on vielä rikkaampi kun kanan kanssa tarjotaan valkosipulimanjoneesia. Ihan must have lisuke!

Huomionarvoista on myös, että meillä miehet eivät ole niin perunoiden perään, mutta kun ne saavat makua paahtuneesta valkosipulista, kanasta, mausteista ja yrteistä, pelti oli kutakuinkin tyhjä illallisen jälkeen. Ihanan simppeli herkkuruoka illallispöytään.

Mausteet sekoitetaan kevyeksi marinadiksi jota hierotaan kanan ja perunoiden pintaan

Alla määrät niinkuin ohjeen tein mutta ensi kerralla laitan vielä enemmän suolasitruunaa - se on niin hyvää ja olisi voinut maistua jopa reippaammin. Joissain ohjeissa mukana oli myös shalottia ja sitäkin voisi vähän lisätä perunan kanssa. Toinen juttu joka pitää tehdä, on ripottaa päälle lopuksi marokonminttua tai jos sitä ei ole saatavilla, kuivattua minttua mausteseokseen. Ihana viikonloppuruoka, jos teillä sattuu olemaan kotona perunoita, broileri ja sitruuna. Ruuan saa helposti riittämään myös isommalle joukolle jos perunan määrää lisää.

Mukaan voisi lisätä myös shalottia, koko komeus paistetaan uunissa kypsäksi

Ihanaa, herkullista ja levollista viikonloppua koululaisille ja heidän vanhemmilleen. Hengähdetään viikonloppuna - ensi viikko menee taas paremmin.

Libanonilainen sitruunakana (n. 3-4:lle)

1 broileri avattuna (voit myös käyttää koipireisipaloja)
1 valkosipuli (1 iso tai kaksi pientä)
6-8 oliivia
n. 0,5 dl oliiviöljyä

1,5 tl kurkumaa
2 tl korianteria
2 tl jeeraa
1 tl timjamia
2-3 oksaa rosmariinia

1/2 pientä suolasitruunaa (Voi lisätä kokonaisen tai enemmänkin, maun mukaan)
1 luomusitruuna

n. 6 perunaa (mulla oli viisi - noin kaksi per ruokalija, lapselle riitti yksi)
(shalottia)

suolaa
pippuria
minttua (mulla oli vaan timjamia, mutta ensi kerralla!)

Avaa kana (ohjeen kuvineen kanan avaamiseen löydät tästä jutusta), halkaise valkosipuli ja aseta se pellille leikkauspinnat alaspäin. Poista oliiveista kivet, sekoita oliivit, oliiviöljy ja kuivat mausteet keskenään.  Poista suolasitruunasta hedelmäliha ja pilko kuori pieneksi silpuksi. Lisää mausteseokseen. Raasta sitruunan kuorta mausteseokseen ja siivuta sitten sitruuna seoksen sekaan. Painele hedelmälihaa niin että saat öljyn sekaan happoa.

Hiero kanan pintaan mausteseosta ja sitruunasiivuja. Laita kana uunipellille.  Pese ja pilko perunat isohkoiksi suupaloiksi. Pyöritä sitten perunat vielä maustekulhossa ja lisää niihin suolaa. Voit lorauttaa perunoille hieman öljyä jos mausteista marinadia jäi tosi vähän.

Levitä sitten perunat pellille kanan ympärille, ripota kanan päälle vähän suolaa  ja pippuria ja paista n. 180C 35 min ja lisää lopuksi lämpöä 220C jotta perunat saavat väriä ja kanan nahkaan tulee karamellisaatiota. Kanan koosta riippuen kypsennykseen menee 40-50 min, mun kana oli tosi pieni ja se kypsyi 40 min.

Kun kana kypsyy tee sillä aikaa lisäksi valkosipulimajoneesia (majoneesin teko-ohje täällä) mausta majoneesi 1-2 kynnellä valkosipulia, ripauksella raastettua sitruunankuorta sekä hunajaa ja suolalla.

Lopuksi puristele valkosipulin kynnet puolikkaista pellille ja sekoita niitä ja paistinliemiä perunoihin. Koristele kana ja perunat mintunlehdillä. Tarjoa valkosipulimajoneesin kanssa.

Koronakanapannu

Ajattein että en varmaan ole ainoa, joka kaipaa näinä aikoina ideoita helppoihin ruokiin ja kun on hetken syönyt perinteistä kotiruokaa, alkaa tehdä mieli jotain vähän mausteisempaa. Niinpä laitan tämän jakoon, sillä sitä on nyt tullut tehtyä useamman kerran vähän muunettuna ja siinä on hippunen mausteisuutta ilman että se on millään lailla tulista.

Tämä on erittäin simppeliä ja nopeaa arkiruokaa, jonka salaisuus piilee huolellisesti ruskistetuissa sipuleissa ja maukkaassa kanan reisilihassa. Ja tietysti, kanan voi korvata myös jollain kasvisproteiinisuikaleella jos ei syö lihaa. Mausteisuus ja sipuli kantaa tätä ruokaa. Suurin homma on siis ruskistaa sipuli, mutta kun sen on tehnyt aktiiviseen kokkaukseen menee hyvin vähän aikaa. Mausteena voi käyttää myös paprikajauhetta ja tuoretta paprikaa olen lisännyt joskus.  Saatan ehkä jopa itse preferoida paprikalla ryyditettyä versiota, mutta hyvää tulee ilmankin. Ja kun nyt eletään vähäisten kaupassakäyntien aikaa, mukaan voi hyvin laittaa niitä vihanneksia mitä kotona nyt sattuu olemaan; porkkanaa, pakastepapuja tai kukkakaalia. Ei sen niin väliä. Kaikki maistuu. Kukkakaalin saattaisin ehkä paahtaa hieman ruskeaksi uunissa ja lisätä vasta lopuksi kun pannu koristellaan persiljalla tai korianterilla, ettei se möhösty.

Kana ja riisit kypsennetään yhdessä astiassa kannen alla. Ensin mausteet ja riisit sekoitetaan keskenään. 

Jotakuta saattaa ihmetyttää kardemumma; käytin tähän aluksi vihreitä kardemumman palkoja mutta vaikka poikani pitääkin kardemummasta hän ei pidä siitä, että kardemumman palko tulee vahingossa suuhun ja kardemummaa on lähes tulisen paljon yhtäkkiä. Niinpä yhtenä väsyneenä iltana sitten laitoin vaan rouhittua kardemummaa joka sekoittuu paremmin mukaan. Aktiivisempi mamma voi sitten poimia ne palot pois ennen tarjoilua.

Pannun kanssa tarjoaisin kastikkeeksi ehdottomasti turkkilaista jogurttia johon on sekoitettu inkivääriä, ehkä myös valkosipulia ja suolaa. Tai jogurttikastiketta mintulla. Jogurtti raikastaa pannua ja antaa sille ihanaa kermaisuutta.

Koronakanapannu (n. 4:lle)

Oliiviöljyä tai rypsiöljyä
3 sipulia
1 pkt (n. 600g) kanan paistileikettä

n. ison peukalon kokoinen pala inkivääriä kuorittuna ja hienonnettuna
3 valkosipulin kynttä kuorittuna ja hienonnettuna (tai n. 1,5 tl valkosipulimurskaa)

2-3 tl kurkumaa
2 tl garam masalaa (minulla mill & mortar joka aika voimakasta - lisää siis oman maun mukaan)
1 tl rouhittua kardemummaa
1 kanelitanko
kanaliemikuutio (tai 1 tl yrttisuolaa)

(variaatio: lisää 2 tl paprikajauhetta ja 1 pieni paprika kuutioituna)

2,5 dl riisiä (basmati- tai jasmiiniriisiä)
5 dl vettä

Jogurttikastike (määrät oman maun mukaan) 
jogurttia (n. 2,5 dl )
raastettua inkivääriä (2 tl)
raastettua valkosipulia (1 kynsi)
ripaus suolaa
loraus oliiviöljyä

Kuori ja siivuta sipulit (ja muut käyttämäsi vihannekset). Ruskista kanan paistilihat tilkassa öljyä. Siirrä sitten kanat hetkeksi syrjään ja ruskista siivutetut sipulit keskilämmöllä. On tärkeää että sekoitat sipuleita etteivät ne pala. (jos käytät paprikaa lisää paprika pannulle kun sipulit alkavat olla melkein valmiita, sillä myös paprika tykkää kun saa vähän väriä) (Ruskistumiseen keskilämmöllä mennee n. 20-30 min)

Lisää sitten kanat, mausteet ja murustettu liemikuutio (tai suolaa) pannulle. Lisää myös riisi, loraus öljyä ja sekoita.

Kaada sitten vesi riisin ja kanojen päälle ja laita kansi kiinni. Anna kypsyä kannen alla 10 min. Sitten sammuta liekki ja anna riisin tekeytyä avaamatta kantta vielä 10 min.

Lopuksi kuohkeuta riisi, koristele korianterilla tai lehtipersiljalla ja nauti jogurttilastikkeen kanssa.

Kesäloman paras pikaruokavinkki: paisteut gnocchit + juusto

Minttu tänkin tiesi: Kaupan tuoregnocchit kannattaa vaan nakata kuumaan voihin, pannuun ja paistaa kuohkeiksi, rapeapintaisiksi perunapalleroiksi. Vinkki oli tullut vastaan Nigella Lawsonin ohjelmassa ja jäänyt kerrasta mieleen. Ei siis keittelyitä tai muutakaan turhaa, pussi vaan auki ja gnocchit suoraan pannuun.

Tästä on kehkeytynyt oma alkukesän suosikki koska se on tosi helppo ja nopea. Ja ihan erinomaisen hyvä jämien hävitysruoka jos sekaan perkaa vaikka grillikanan rippeet tai repii pinnalle tuoremozzarellaa. Muutkin juustojämät käynee hyvin. Kana kannattaa laittaa mukaan jo paistovaiheessa jolloin siihen tulee upeanmakuisia, rapsakoita paistopintoja ja mozzarella lisätään vähän ennen kun ruoka on valmis, silloinkin osa paloista (tai palloista jos käytät pieniä mozzarellapalloja) sulaa ja paistuu vähän pannun pohjassa.

Lopuksi vaan viimeistely yrteillä. Herkkua vaikka Rosé viinin kanssa kesäiltana.

Paistetut gnoocchit (2:lle)

1 pss tuoregnoccheja
kunnon nokare voita
esim. kananjämiä perattuna maun mukaan
yrttejä
mustaa pippuria
suolaa
mozzarellaa

Laita voinokare kuumaan pannuun ja anna sulaa. Kaada perään pussillinen gnoccheja ja kntele niitä pannussa kunnes niihin tulee kauniin ruskeita pintoja. Lisää perattu grillibroilerin jämä, jatka hetki paistamista. Revi yrtit mukaan ja sekoita, mausta suolalla ja pippurilla. Jos haluat myös mozzarellaa, revi iitä palasia ja ripottele sinne tänne. anna halutessa saada vähän väriä pannusta ja tarjoa ruoka heti.

Sahrami-jogurttikanaa grillissä sis. hulluna inkivääriä!

Kanan grillaus on kyllä pitkälti taitoa vaativa laji. Se ei koskaan ole mitenkään suoraviivaista ja muistuttaa yleensä mittarit molemmissa käsissä tehtävää joogalentoa jonka lopputulemasta ei koskaan ole täyttä varmuutta. Nyt, useamman vuoden kokonaisten broiskujen grillauksen ja paiston jälkeen väitän, että suurin uhka onnistumiselle meillä on kanan kuivuminen ja kypsyminen liikaa vaikka aluksi pelkäsin aina, että kana jää sisältä raa-aksi.

Se taas johtuu siitä, että koska grilli on aina paljon kuumempi kuin tavoitelämpö, kana on ensin pitkään aivan liian kylmä, mutta kun sen lämpö alkaa nousta, se nousee ja nousee; ja menee herkästi yli. Niinpä siihen joogalentoon päästään siinä kohden, milloin se kana kannattaa ottaa ulos, että sen varaama lämpö nyt sitten rittää nostamaan lopullisen sisälämmön turvallisiin lukemiin folion alla. Siinä n. 70 aseteessa tuntuisi olevan aika hyvä piste; mutta ajallakin on väliä. Jos kanaa yrittää kypsentää liian kuumassa, liian nopeasti pieleen menee viimeistään vetäytymisen aikana.

Jonkinlaiseksi nyrkkisäännöksi itselleni on muodostunut että kokonaisen kanan grillaaminen avattunakaan grillissä ei tapahdu alle 50 minuutin. Se pitää ainakin varata. Avaaminen kyllä mielestäni auttaa siihen, että kana on jotenkin tasapaksumpi ja siivet ja koivet eivät pala ihan niin helposti. Ja sitten se kanan täyttäminen grilliin; se on ihan oma taiteenlajinsa jota en ole enää yrittänyt edes muutamaan vuoteen. (Lue: disaasteri toisensa jälkeen muistuttaa muistin taustalla edelleen karvaasti olemassaolollaan) :)

Kanan lisukkeiksi tein paahdettuja siivupottuja ja salaattia johon poltettujen paprikoiden päälle käytin gotlanninreissusta ostamaani ihanaa balsamicoa; päärynä ja saksanpähkinä. 

Siksi tervehdinkin tosi ilolla sitä kettukanan valmiiksi avattua broileria, eikä tämä ole edes mikään maksettu mainos. Se on IHANAN helppo. Ja ainoa vastaava tuote, jota olen nähnyt valmiina suojakaasussa. Se on kätevä ottaa mökille, koska suoja-aine säilyttää kanan tuoreena perille asti muovipusseja paremmin kylmälaukussa ja marinadin voi kaataa kanan omaan kippoon. Me on syöty noita kokonaisia, avattuja huttulankukkoja monta viimeisen vuoden aikana. Tosin se kettukana on kooltaan aika iso, minkä takia sen paistoaika on tuntunut olevan vähän enemmän kuin perusbroilerille varaamani 50 minuuttia siinä 200-250 C asteen välissä keikkuvassa grillissä (uuni n. 180C ja lopuksi kuumempi jotta nahkaan saa pinnan).

Ja tällä kertaa tuli mietittyä sitäkin näkökulmaa, että kun meillä se sous vide superme on, niin kanan kypsennys tasalämpöhauteessakin on tunnissa valmis aika matalalla lämmöllä. Näillä ajatuksilla lensimme tällä kertaa ja nappasimme kanan ulos n. tunnin jälkeen kun lämpö alkoi olla siinä n. 70 astetta. Sen jälkeen kana meni folioon ja kun lämpö alkoi olla niissä evirankin hyväksymissä lukemissa eli 75-76 asteessa, söimme linnun. Ja hyvää oli. Mutta jäimme miettimään kyllä, mikä olisi matalin lämpö josa sen broiskun uskaltaa vetäytymään nostaa.

Ja no, kaiken tämän höpinän jälkeenkin arvomme ihan taatusti joka kerta koska se kana otetaan pois grillistä.

Mutta hei, nyt tuli tosi hyvä ja sähäkkä jogurttimarinadi, tykkäsin tosi paljon. Siihen tuli ilmeisesti tarpeeksi maustetta mutta myös tarpeeksi öljyä, jottei siitä tullut semmoista kummallista klimppistä ja vetistä mössöä grillissä vaan se paahtui ihanaksi. Taisi olla eka kerta kun sain jogurttimarinadin onnistumaan niin hyvin. Ajatus on ollut aina minusta ihana, toteutus on vaihdellut. Tälle 10 pistettä ja papukaijamerkki kotikokilta itseltään!

Sahrami-jogurttikanaa (riittää kokonaiselle kanalle ja paketille paisteja)

1 kettukana (ja paketti paisteja, koska meitä oli kahdeksan...)
1 tukeva, n. 5-6 cm pala inkivääriä
n. 1 dl rypsiöljyä
3 valkosipulin kynttä
pieni nippu lehtiperisljaa
1 tl suolaa
500g maustamatonta (luomu)jogurttia
2 pientä kerta-annospussia jauhettua sahramia + pieni tilkka kuumaa vettä
1,5 tl saffron & aioli mausteseosta (voinet korvata esim. savupaprikajauheella jos ei satu olemaan juurikin tätä)
1/2 tl kurkumaa
1,5-2 tl cholula chipotle - kastiketta tai muuta sopivaa chilikastiketta vaikka srirachaa, maun mukaan
mustaa pippuria
Jämät appelsiini-inkiväärisiirapista joka oli laimentunut hedelmämehulla, ehkä n. 1 dl. Jos appelsiininkukkahunajaa ja inkiväärisiirappia tai muita fiinejä juttuja ei ole siirapin tilalle, voit korvata siirapit raastamalla marinadin mukaan luomuappelsiinin kuoren ja käyttää juoksevaa hunajaa makeudeksi.

Kuori ja viipaloi inkivääri sekä valkosipulin kynnet. Laita ne ja lehtipersilja bamixin maustejauhinkippoon tai yleiskoneen silppuriin öljyn kanssa ja aja tasaiseksi inkivääritahnaksi. Lisää suola.

Sekoita inkivääri-valkosipulitahnaan jogurtti, sekä kuumaan veteen liuotettu sahrami, muut mausteet ja pippuri. Tarkista maku ja lisää sitten appelsiinin kuorta ja makeutta oman maun mukaan. Marinadi saa olla aika tulisen inkivääristä, koska sillä on vain tarkoitus saada makua kanaan ja paistuessaan setti laimenee.

Laita sitten kokonainen kettukana marinointiastiaan  (myös lisäpalat tai toinen kana jos väkeä on paljon) ja kaada päälle marinadi. Laita jääkaappiin maisutumaan ainakin 3h tai yön yli.

Paista sitten marinadista nostettu kana grillissä epäsuoralla tulella. Kana vaatii ainakin 50 min, muistaakseni meillä meni tunnin n. 220C asteisessa weberissä vaihdellen 200-250 välillä. Thermapen näytti lukemaksi n. 70 astetta kun kana siirrettiin grillistä folion alle tekeytymään vielä vähän lisää. Valmiin linnun lämpö taisi nousta sinne 76 asteen tienoolle.

Tarjoa valkosipuli-yrtti-öljyseoksessa pyöriteltyjen, paahdettujen perunasiivujen, grillatun maissin ja paprikasalaatin kanssa.

Kokonainen kana kolmella paprikalla

Tässä on meikäläisen perusarkiruoka. Ta-daah. Se on kokonainen broileri. Valmiiksi avattu broileri, jonka olen väsyneenä ja hädissäni lätkäissyt pataan ja soveltanut siihen jotain ideaa mikä nousi selkärangasta. Ja vaikka idea olikin hyvä, aikataulu petti ja tästä tulikin illallisen sijaan seuraavan illan illallinen eikä kaikki muutenkaan mennyt kuten Strömsössä.

Enkä tiedä kiinnostaako tämä ketään, pitäisikö olla viimeistellympi ohje, pitäisikö idean sijaan olla tarkkoja määriä? Varmaan ei, kyllä ja pitäisi. Mutta siitä huolimatta, tässäpä vaan kirjoitan. Tässä blogatessa nimittäin itselläkin rima nousee koko ajan ja viimeisen vuoden aikana on käynyt monta kertaa niin, etten ole kirjoittanut ylös mitään kun olen ajatellut että hmm, vähän pitäisi tuunata ja ehkä tehdä toistamiseen jotta kehtaa laittaa teille sen ohjeen. Ja sitten sitä aikaa ei tulekaan ja koko homma unohtuu. Ja sitten minua oikeastaan harmittaa, etten kirjoittanut edes sitä ideaa. Niinpä en tee tänään sitä nimenomaista virhettä, koska kuten niin usein muulloinkin, enemmän harmittelee sitä mitä ei tehnyt kuin sitä minkä kuitenkin teki. Sitäpaitsi, tässä setissä on potentiaalia tosi paljon ja lopulta ruoka oli, vaikkei ihan, niin lähes sellaista kuin pitikin.

Kupletin juoni on makumaailmaltaan kevennetty kolmen paprikan kana. Tykkään hirveästi tuoreen, säilötyn ja kuivatun paprikan yhdistelmästä tuossa kyseisessä ruuassa. Ongelma meillä nykyisin vaan on, että I ei oikein tykkää että koko ruoka upotetaan tomaattikastikkeeseen. Niin, ja toinen onglema on se alkuperäisen ohjeen habanero, joka on ihan liian vahvaa kolmivuotiaalle.  Ja niinpä keksin, että jos kevennän chilipuolta ja vähennän tomaattisuutta, saan ehkä aikaan samalla idealla ruuan, joka kelpaa.

Ja, noh, niin se kelpasikin. Mutta kaadoin vuokaan sen säilöttyjen paprikoiden etikka-sokeriliemen ja käytin säilöttyjä valkosipulin kynsiä. Siinä meni tältä oman elämänsä tähdenlennolta vähän lyönti ohi. Makea ja paksunmakuinen paprikaliemi teki setistä liian muljahtavan makean ja valkosipulimarinadin chilistä puuttui raikkaus ja no, oikeastaan se chilisyys. Niitä kyseisiä kynsiä ei pitäisi käyttää mihinkään muuhun kuin pitkään haudutetun chili con carnen tai ragun taustaorkesteriin. Ruoka oli ihan syömäkelpoista; paprikat olivat paahtuneet ihanasti ja kirsikkatomaatit olivat makeita ja hyviä. Mutta kaipasin samanlaista raikkautta jota oli taannoin tekemissäni tomaatin kanssa paahdetuissa kanan koipinuijissa. Juuri sen raikkauden se pahuksen etikkaliemi latisti.

Mutta; väitän kuitenkin urheasti että tiedän miten tämä korjataan:

Olisi kannattanut nakata vain kasarin pohjaan tilkka öljyä, sinne muutama valkosipulin kynsi ihan kuorineen, paahtaa niitä vähän ruskeaksi joka puolelta ja lisätä sitten pieni pala jotain raikasta chiliä ja paahtaa sitäkin hetki. Vaikka puolikas aji cristalia tai tavallista punaista chiliä olisi varmasti ajanut asian. Ja sitten kun kana ja paprikat on laitettu siihen makupohjan päälle, paprikaliemen sijaan pöttiin olisi pitänyt laittaa kuivaa valkoviiniä.

Näin paprikat paahtuvat, säilötyistä paprikoista ja kirsikkatomaateista tulee sitä makeutta, paahtuneesta valkosipulista täyteläisyyttä ja valkkarista happoa, joka kesyyntyy kanan kanssa kypsyessään ja kanasta valuviin, ihaniin paistoliemiin sekoittuessaan vain aromaattiseksi soosiksi.

Joten niinpä tästä tuli tällainen keittiömuistiinpano arki-illalta jotta muistan nämä korjaukset ja teen tätä vielä uudelleen. Todennäköisesti nyt pikemmin kuin myöhemmin, kun se tuli tähän kirjattua. Korjattuna, mutta kokeilemattomana.

p.s. kun aikataulu pettää, niinkuin tällä kertaa, meillä defaultataan usein tomaatti-mozzarellapastaan. 

Kokonainen broileri kolmella paprikalla (4-6:lle, voit jatkaa määrää pavuilla)

Loraus öljyä
4-5 valkosipulin kynttä kuorineen
1/2 raikasta, punaista chiliä esim. Aji Cristal (voit laittaa enemmänkin, oman maun mukaan)
1 valmiiksi halkaistu "kettukana", luomunokka tai broilerin koipireisiä
n. 1-1,5 rkl mietoa savupaprikajauhetta
suolaa (käytin itse yrttistä Profumo del Chiantia)
pippuria
1 pienehkö purkki (tai 1/2 isosta purkista) säilöttyä paprikaa
1 rasiallinen kirsikkatomaatteja, halkaistuna
n. 3 tuoretta paprikaa
1 paketti valmiiksi keitettyjä mustapapuja, huuhdottuna
n. 2-3 dl kuivaa valkoviiniä
lehtipersiljasilppua
hyvää oliiviöljyä

Lämmitä uuni n. 180 asteeseen

Laita  uuninkestävä kannellinen kasari kuumenemaan. Lorauta kasariin oliiviöljyä ja laita valkosipulit kuorineen paahtumaan öljyyn. Kun valkosipulit alkavat olla vähän kullanruskeita, lisää chilisilppu ja sekoita pari minuuttia, jotta chili pehmenee. Huomaa, että chilin tulisuus on niissä siementen vaaleissa kiinnikkeissä, joten jos et halua paljon tulta, siisti ne pois chilistä.

Sekoita suola, pippuri ja paprikajauhe. Hiero sitten kanan nahkaan kaikkialle mausteseosta ja laita kana kasariin. 

Lisää kanan ympärille pilkotut säilykepaprikat, tuoreet, siivutetut paprikat (siemenet poistettuna ja huuhdottuna) ja halkaistut kirsikkatomaatit. Lisää huuhdotut pavut ja kaada pöttiin valkoviiniä sen verran, että pohjalle tulee ohuehko, enkä n. vajaan sentin kerros.
 Laita kansi päälle pöttiin ja paahda uunissa n. 2h. Tässä kohden riko valkosipuleita kauhalla pötissä olevan liemen sekaan. Tarkista kuitenkin samalla liemen maku. Jos haluat kanaan lisää makeutta, sekoita liemeen vähän hunajaa. Sitten voit valella kanan paistinesteellä ja jäähdyttää ruuan tarjotaksesi sen vasta seuraavana päivänä.

TAI jos haluat tarjota sen heti, nosta uunin lämpö 200 asteeseen, valele kanaa paistiliemiellä ja anna kanan ottaa hieman väriä pintaansa ilman kantta. Ehkä n. 20min.

Jos lämmität kanaa uudelleen, varaa lämmittämiseen hetki pidempään ja vaele tarvittaessa kanaa pariin kertaan, ettei se kuiva.

Silppua kanan päälle runsaasti lehtipersiljaa ennen tarjoamista, pirskauta päälle hyvää oliiviöljyä ja tarkista liemen maku (ja lisää tarvittaessa hieman sitruunan mehua). 

Tarjoa ylikypsä, paahtunut, mehukas ja luulta putoava kana riisin (tai esim. bulgurin) ja gremolatan kanssa.

Gremolata (tarjoa ruuan kanssa)
1 prk ranskankermaa
1 sitruunan kuori (taisin laittaa appelsiinin kuorta tällä kertaa)
0.5 dl lehtiperisljasilppua


Sekoita aineet keskenään, lisää tarvittaessa ripaus suolaa ja tarjoa kanan kanssa.

Punajuurikanaa ja pastaa eli paras pasta pitkään aikaan!

Se mallasmulta on osoittautunut oivaksi lisukkeeksi vähän sinne ja tänne. Ja jos nyt ei satu olemaan mallasmultaa, luulen että resepti voisi toimia myös joululimpusta tehdyllä korppujauhollakin. Olennaista pastan onnistumiselle on vanha tuttu mustapekkajuusto, viinietikkainen ja sokerinen punajuurten liemi ja laadukas kana.

Ja tästä tuli parasta pastaa pitkään aikaan vaikka ei ehkä uskoisi. Olin tehnyt itsenäisyyspäivän rääppiäisiin sunnuntaille tuoreesta, kuoritusta punajuuresta raastetta jonne olin kaatanut sekaan sen keitinliemen punajuurialkupalastani. Voit toki kiehauttaa vastaavan liemen ja tehdä vaikka puoli annosta mallasmultaa jos haluat kokeilla tätä ohjetta, sillä voitte ensin syödä sitä marinoitua punajuuriraastetta lisukkeena ja loput lätkäistään paistumaan uuniin kanan kanssa.

Kettukana on lajiltaan erilainen kuin perusbroileri. ks. naapurinmaalaiskana.fi

Ekstrana lisäsin mukaan hyvää yrttisuolaa kanojen pintaan, timjamia ja murustelin vuokaan mustapekkatuorejuustoa yhden palan, josta kastike sai kivasti potkua ja pari ulottuvuutta lisää. Ihan erinomainen setti ja luulen, että tämä toimisi myös siitä kaupan valmiista punajuurisoseesta tai rosollikuutiosta, jos et halua tehdä raastetta, koska sotku. Mutta raikkaampi ja särmikkäämpi tulee vastaraastetusta, keittämättömästä punajuuresta. Minä raastoin punajuureni kenwoodin raastinkipolla ja sotku oli minulle epätyypillisesti jopa ihan hallinnassa:)

Punajuurinen kastike oli yksinkertaisesti ihanaa; juusto tuo siihen vähän särmää ja samalla kastike on täyteläistä, makeaa, pipppurista ja se maltainen marinointiliemi tuo siihen kaivattua happoa. Kana haudutetaan ihan luulta putoavaksi ja lopuksi pinta paahdetaan mallasmullan kanssa rapeaksi, ilman kantta.

Kanaksi valitsin niitä kettukanan  marinoimattomia paisteja, jotka ovat minsta ihan loistotuote; liha on maukkaampaa ja mehukkaampaa kuin rintapalassa ja sopivan kokoinen annospala riittää reilun pastakasan kanssa yhdelle pääruuaksi. Hyvä kana ja parempi mieli. Ahneet saattavat tosin haluta kaksi palaa kanaa, sillä tästä tuli oikeasti ihan tappavan hyvää. :)


Hyvää maanantaita kaikille joulutonttujen apulaisille! :)


 Punajuurikanaa ja pastaa (viidelle-kuudelle)

n. 3 isoa punajuurta raasteena + n. 2-3 dl marinointilientä (ohje täällä)

2 sellerinvartta
3 valkosipulin kynttä
1 sipuli

1 pkt kettukanan rintapaisteja (tai pari pkt koipireisiä/rintapaloja)

timjamia
yrttisuolaa
1 pkt mustapekkajuustoa

pastaa
basilikaa


Kuori ja aasta punajuuret. Lisää niihin 2,5-3 dl marinointilientä.

Laita laakeaan kannelliseen uuninkestävään vuokaan tai kasariin loraus öljyä, lisää pilkottu sellerinvarsi, sipuli ja valkosipulin kynnet, Kuullota hetki ja lisää sitten punajuuri-marinadiseos. Anna kiehahtaa, kuuma seos padassa nopeuttaa kypsymistä. 

Lado päälle kanapalat nahka ylöspäin, ripottele pintaan yrttisuolaa ja riivi timjamia. Murusta mustapekkajuusto kanan väleihin. Peitä kannella ja laita 180 asteiseen uuniin hautumaan n. 40 min tai kunnes kana on kypsää.

Laita pastavesi kiehumaan.

Poista sitten kanasta kansi, ripottele kanapalojen päälle mallasmultaa ja nosta uunin lämpö sinne 225 asteeseen. Tarkista että pötissä on vielä kosteutta, koska en mitannut marinointiliemen määrää on yytä tarkistaa että siellä on vielä vähän nestettä ettei kastike kuiva. Lorauta pataan vettä, marinointilientä  tai valkoviiniä jos vaikuttaa kuivalta. Paahda kanoja vielä ilman kantta n. 15-20 min tai kunnes pinta alkaa plla paahteinen ja vähän ruskettunut.

Kanojen paahtuessa keitä pasta ja muista lisätä pastan keitinliemeen suolaa. Tämän kanssa sopii hyvin jokin iso pasta, mutta myös spaghetti olisi minusta aivan mahdollinen.

Lopuksi lisää keitettyyn ja valutettuun pastaan loraus hyvää oliiviöljyä, ruuan pinnalle kourallinentuoretta basilikaa ja tarjoa pastan kanssa.

Jos haluaa, tämän punajuuripastan kanssa sopii hyvin tummahko olut tai luonteikkaampi pinot noir.

Kahden kanan soppa!

Täytyy tunnustaa, että taisin ihan vähän stressata etukäteen ruuan onnistumista kun kokkasin ruokaa I:n synttäreille. Ei sillä, minulla oli suunnitelma, kaksi broileria pakkasessa ja ihan hurja kasa kaikkea ihanaa vihreää joten tiesin ettei niistä nyt ihan huonoa kanasoppaa synny. Siitä huolimatta halusin onnistua, sillä I:n mummin Riitan seurueessa oli mukana niin paljon maailmaa nähneitä ja siellä taatusti hyviä ruokia maistaneita ihmisiä jotta omakin rima nousi sitä mukaa mitä enemmän asiaa ajatteli.

Vähän haastetta hommaan lisäsi, että mökiltä puuttuu sellainen suurensuuri kattila, johon saisi helposti mahtumaan viidentoista hengen keiton. Näin jälkikäteen ajateltuna mökille voisi ehkä sellaisen hankkiakin, koska kaikilla tutuilla alkaa olla perhettä ja isompien porukoiden muonittamista tapahtuu siloin tällöin. Eikä tämä uusi kalojen pyydystysinnostus ainakaan vähennä ison kattilan tarvetta; viime viikonloppunakin kaloja tuli n. 30 joten kyllä siinä liemeä syntyy kun kaikki ruodot keittää.

Kanat lisättiin Ikeasta ostettuun soikeaan pataan ja pohjalle vettä. Kun kanat paahtuivat uunissa, leivoin sämpylöitä. 

Mutta niiden kanojen kanssa valitsin taktiikakseni laittaa molemmat kanat isoon soikeaan pataan ja tunkea ne mausteiden ja vesitilkan kanssa uuniin kypsymään. Kun vettä on vähän, kanat osin paahtuvat ja osin höyrystyvät uunissa ja lihasta tulee ihan pehmeää, suussasulavaa ja silkkistä samalla kun kananluut antavat makua liemeen.

Mausteeksi erilaisia chilejä, yrttejä, limeä ja kevätsipulia - ison porukan kanssa lisukekulhoja oli useampi. 

Sitten kun kanat olivat kypsiä (parin tunnin jälkeen liha suorastaan putosi luun ympäriltä), nypin kaikki lihat luista ja laitoin ne takaisin uunipataan. sitten lisäsin niin paljon nestettä kuin pataan mahtui ja jaoin sitä vähän toiseen kattilaankin. Sellaisen "virheen" tein, että kun stressasin nesteen riittävyydestä, lisäsin keittoon Puljongin kanaliemen. Vaikka Puljongin liemi oli ihan ok, se ei ollut läheskään yhtä upeaa ja raikasta kuin tuo itse uunissa hauduttamani liemi oli. Joten olkaa minua viisaampia ja ottaka käyttöön iso kattila johon lisätään vain enemmän vettä, pippuria ja suolaa ja jättäkää se valmis liemi lisäämättä. Jos ei ole kiire, voi ne kanan luut laittaa vielä hetkeksi uunituksen jälkeen kiehumaan siihen nesteeseen, jotta kaikki niissä oleva maku varmasti irtoaa keittoon. Toinen juttu mitä jäin miettimään oli tuo Sichuanpippuri. Se on hyvää, mutta sen rakenne on niin karhea, että kun sellaisen pippurinpalan sai suuhunsa fiilis oli sama kuin olisi saanut suuhunsa hiekanjyvän. Jos siis käytät niitä, hienonna pippuri tosi hienoksi pölyksi tai kietaise pippurit pieneen harsonyyttiin jotta voit onkia ne pois kun keitto viedään tarjolle. Myös liemen siivilöinti siinä yhteydessä kun kanojen lihoja aletaan nyppiä toimisi varmaan ja silloin pippurit kannattaa jättää kokonaisiksi jotta ne jäävät siivilään.

Ja kun liemi on valmis, kanan lihat ja tuoreet vihannekset laitetaan kattilaan suupalan kokoisina ja koko homma kiehautetaan jotta pavut ja broccolinot hieman kypsyvät. Aivan viimeisenä lisätään vielä tuoretta yrttiä ja limen mehua.

Koska lounaalle saapui niin isoja kuin pieniäkin ihmisiä, jätin chilin lisäämättä suoraan soppaan ja pilkoin erilliseen kippoon korianteria, minttua ja chilejä. Siitä jokainen sai sitten ripottaa maustetta annoksensa päälle oman maun mukaan. Ai niin, oli meillä vielä pullo Srirachaakin pöydässä, jolla tulta saa juuri niin paljon kuin tahtoo.

Keiton kanssa leivoin myös jogurttipurkin loppuun tehdystä taikinasta porkkana-kaurasämpylää  (katso vaikka tämä ohje, meni samaan tapaan paitsi että käytin pinnalle seesaminsiemeniä ja maidon sijaan jogurttia) jonka päälliseksi katoin pöytään vain voita.

Keitosta tuli ihan erinomaista ja vaikka kaikki syötiin, luulen ettei kenenkään jäänyt nälkä vaan kyse oli siitä, että kaikki ottivat keittoa vielä ihan vähän lisää:)

Kahden kanan keitto (riitti 15 hengen juhlaseurueelle)

2 broileria (jos väkeä on vähemmän, tee vain yhdestä broilerista)
2 sipulia
2 tähtianista
1 tuore valkosipuli (halkaistuna)
2 tl sichuan pippuria
peukalonmittainen pala inkivääriä (puolitettuna)
1 sitruunaruoho
kalakastiketta
vettä n. 5-6 cm kerros pataan


(1 l kanalientä - > sanoisin että kannattaa laittaa enemmän vettä kanoille, mutta minun piti jatkaa keittoa)
1 purjo
1 pss broccolinoja (pieniä parsakaaleja)
1 pss mustakaalia
1 pkt pitkiä vihreitä papuja
suolaa ja kalakastiketta tarpeen mukaan
(hyvää oliiviöljyä)

1 limen kuori + mehu

Pöytämausteeksi pilkottuna kuppiin (osan voi laittaa suoraan keittoonkin etenkin jos ei ole pikkulapsia jotka vieroksuvat chiliä)
kevätsipulin vartta
korianteria
thaibasilikaa
chilejä
limeä


Paahda sichuanpippuria suolan kanssa pannulla, kunnes pippuri alkaa tuoksua. Jauha pippuri todella hienoksi. Laita pataan tilkka kuumaa kestävää öljyä ja lisää sekaan pilkottuna sipuli, sitruunaruoho, inkivääri, tähtianis ja paahdettu pippuri. Kuullota kattilassa kunnes sipuli pehmenee ja saa hieman väriäkin. Lisää sitten halkaistuna kokonainen valkosipuli keikkauspinta pohjan pataa vasten.

Lisää sitten pataan sulat, huuhdotut, kuivatut kanat/broilerit, kalakastike ja lisää vettä niin että osa kanoista peittyy ja padassa on n. 5-6 cm korkeudelta vettä. Peitä kannella ja laita uuniin 180 asteeseen  n. 2h kunnes kana on ihan kypsää ja irtoaa luusta. Lisää tarvittaessa paiston aikana vähän vettä ettei pata kuiva.

Ota sitten pata pois uunista ja lisää sinne vettä niin paljon kuin mahtuu (litra-puolitoista). Kiehauta jotta kananluista irtoaa maku veteen ja perkaa sitten kanojen luista lihat pois, purista keittopohjaan paahtuneet, pehmet valkosipulin kynnet (ja hävitä valkosipulin kuoret). Kuumenna neste kiehuvaksi. Lisää sitten keittoon paloiteltu kananliha, tikuiksi pilkottu pesty purjo, huuhdottu ja siivutettu mustakaali, pilkotut pavut ja broccolinot ja kiehuta 3-5 min tai kunnes pavut ovat kypsiä.

Mausta tarvittaessa kalakastikkeella, tilkalla hyvää leikatun ruohon makuista oliiviöljyä ja suolalla sekä pippurilla. Lopuksi lisää yrttiä, pilkottua chiliä ja limeä maun mukaan.

Tarjoa tuoreen leivän kanssa.

p.s. jos kaikki liemi ei mahdu tarjoiluastiaan, pidä se kuumana hellalla ja lisää lientä kun keittoa on jo otettu.

Kanansiipiä ja sitruunaglaze

Sainpa eilen idean, että haluaisin kanansiipiä grillistä. Mutta; minä en halunnut niihin mitään tomaattipohjaista mömmöä vaan jotain raikkaampaa, luonteikkaampaa ja ihanan tahmeanmakeaa. Ja sitten muistin sen Pekingissä syömäni sitruunakanan ja aloin kaivaa kauppakassistani luomusitruunaa.

Ammattikokkien suuhun tästä tuli varmaan liian makeaa, mutta minä tykkäsin ihan älyttömästi. Mukavaa vaihtelua sille savuisuudelle jota grillikastikkeissa yleensä on ja sopisi etenkin johonkin sellaiseen grillisettiin jossa grillataan monenmoista halloumista kasviksiin. Myös uunissa paahdetut kukkakaalit olisivat sopineet lisukkeeksi (ehkä kuitenkin ilman parmesania, mutta sitruunalla marinoituna!). Ensi kerralla tosin laitan kanojen sekaan jääkaappiin jo paria-kolmea tuntia ennen pelkkää sitruunanmehua, suolaa, pippuria ja öljyä seoksena jotta kana myös marinoituu ennen paistamista jollain ei-sokerisella. Tai ainakin ripotan pintaan ennen grillausta reippaasti mustaa pippuria ja suolaa. Sokerinen glaze kun palaa tosi herkästi niin se lisätään vasta loppuvaiheessa kun kana on jo käytännössä kypsää eikä se siksi mausta kanasta kuin pinnan.

Ai niin ja kun ostatte kanan broilerinsiipiä kesähelteellä niin varautukaa laittamaan ne ruuaksi saman päivän iltana. Menevät tosi herkästi pilalle ja sain viime kesänä aikaan pettymysten pettymyksen mökille päästyäni kun edellisenä päivänä ostettu ruoka olikin pilalla vaikka tungin siivet kotona nollalaatikkoon ja kuljetin kylmäkallein varustetussa kylmiksessä mökille. Vaikka olisivat kuinka tuoreita niin siivet/siipinuijat eivät vaan tahdo kestää sitä roudausta etenkään marinoimattomina.

Sitruunaglaze keitetään kokoon hieman siirappimaiseksi ja sitten vaan kanoille.

Mutta kaikessa yksinkertaisuudessaan tämä siis meni niin, että minä keitin soosin, V paistoi kanoihin pinnat grillissä ja viimeisteli kanat glaseeraamalla niihin sitruunasoosillani pinnat pariin-kolmeen kertaan sutikoiden.

Yksinkertaista ja herkkua!

Sitruunaglaze kanansiiville (tai koiville, riittää ainakin 1,5 kg)

broilerin siipiä ja siipinuijia
kanoille: pippuria ja suolaa

2 luomusitruunaa (kuori + mehu)
n. 1 dl öljyä
3 rkl hunajaa
0,5 dl puhdistamatonta ruokosokeria
1,5 rkl valkoista balsamicoa
2 rosmariinin oksaa
0,5 tl inkivääritahnaa (olisi voinut laittaa enemmänkin tai jttää pois, ei suurta merkitystä makuun)
suolaa (maldonia meni ehkä 2 tl mutta oikea määrä on maisteltava)


(Laita kanojen sekaan jääkaappiin muutamaa tuntia ennen sitruunan mehusta, öljystä suolasta ja pippurista tehty marinadi, jotta saat siivet suolaantumaan ja maustumaan myös sisältä, ei se pakollista ole, mutta olisi parantanut lopputulosta ennestään) 

Raasta sitruunan kuori kattilaan ja purista päälle mehu. Lisää joukkoon muut aineet ja keitä seosta kunnes kastike on haihtunut reilun kolmanneksen ja alkaa vaikuttaa hieman siirappimaiselta. (edit: Huom! Jos soosia keittää tosi pitkään, veden haihtuessa lämpötila pääsee nousemaan ja sokeri alkaa karamellisoitua. Muista, että jäähtyessään soosi myös hieman saostuu kun sokeri jäähtyy joten ihan jäykäksi siirapiksi soosia ei kannata keittää ettei sokeri pala)

Grillaa kanoihin pinnat ja kun kana alkaa olla kypsää gaseeraa kanoja grillissä muutamaan kertaan käännellen jotta sokeri tahmaantuu ihanaksi sitaksi kanan pintaan.

Tarjoa raikkaan salaatin kanssa.

p.s. jos tykkää, valmiiden kanojen pintaan voi ripottaa myös hieman silputtua kirveliä :)

Couscousilla täytetyt kanan koipilihat

Lapseni seisoi eilen leikkikentällä liukumäen päällä ja huusi onnellisena sieltä korkeimmalta kukkulalta kaikille äideille, isille ja leikkikenttäväelle, kenelle tehansa jotka häntä kuuntelivat: "Minulla on kesäloma!" Siinä seistessäni melkein toivoin, että voisin tehdä samoin, sillä jotenkin aivoihini olisi saatava iskostettua että on ihan okei olla lomalla.



Minulla on vihdoin alkanut kaivattu kesäloma. Muutama satunnainen työtapaaminen jäi vielä kesän ajalle ja ehkä se on syy, miksi on niin vaikea mieltää olevansa jo oikeasti lomalla.  Mutta ehkä se tästä - koitan ottaa itsekkäästi myös pieniä hetkiä itselleni ja sellaisille projekteille, joita olen lykännyt ajan puutteessa eteenpäin. Loma tarkoittaa tietysti lähiseutujen leikkikenttien tarkastuskierrosta, järkyttävää määrää kulutettua paperiliimaa sekä kasattuja ja kaadettuja lego - torneja.  Mutta se tarkoittaa myös että olen pitkästä, pitkästä aikaa ehtinyt vähän vilkuilla muidenkin ruokablogeja.

Ensin nahka ja jänteet leikataan poikki saksilla.

Tuossa viimeviikon lopulla silmiini sattui Jonnan suolaa ja hunajaa - blogista ajatus täytetyistä broileritaskuista ja kun olimme mökillä sunnuntaina päätin yhdistää Jonnan idean irrottaa luu ja liha  kaapista löytyneeseen couscous-paketinjämään. Ilmeisesti euroopassa kanan koipien lihaa tehdään täytteen kanssa enemmänkin, koska V sanoi että Espanjassa kanojen koipilihoja voi ostaa valmiiksi irrotettuna. No, Suomessa semmoisesta voi vain haaveilla. Mutta saahan sen lihan irti koivesta kotikonsteinkin. Koipilihan irrotus vaatii kyllä vähän viitseliäisyyttä, mutta lopputulos kyllä kannattaa.

Sitten liha ja luu irrotetaan koko matkalta.

Alas asti, päädyssä on kuitenkin kohta luun leikkauspinnan vieressä, jossa on helpompaa käyttää vielä saksia

Lopulta liha irtoaa pienenä suppilona luusta.

Jonnalta vohkittu idea toimi siis tosi hyvin ja aion ehdottomasti tehdä tällä konstilla kanaa vielä uudelleenkin.  Mutta vaikka olin kuvitellut ruokaan mielessäni kokonaisia, sellaisia hieman pitkulaisia oliiveita joista kivi lähtee helposti painaen pois, ankarissa saaristo-olosuhteissa minulla ei ollutkaan oliiveita joita olisin halunnut käyttää.  Lisäksi täytteeseen sekoittamani pähkinä-rusina-marjasekoitus oli vaan ihan rehellisesti sanottuna huono idea. Sekalainen marjakimara teki täytteestä jotenkin liian tunkkaista; liikaa makuja, sano. Jos siis teette tätä, kannattaa jättää marjat pois ja laittaa tapenaden tilalle oikeita oliiveita vuokaan, ei täytteeseeen.  Ja siihen täytteeseen sekoittaisin paahdettuja pinjansiemeniä sekä vaikka Jonnan alkuperäisen ohjeen tapaan fetaa suolaisiksi sattumiksi.

Sitten suppilo täytetään jollain, mikä paitsi antaa makua, myös imee sitä itseensä...

Ja sitten laitetaan hammastikku joka pitää koko hyvyyden koossa.

Tarkoitus ei siis ole ommella suppiloa ihan kiinni, kunhan nyt saat hammastikun vähän pitämään lihaa ja täytettä koossa.

Nuo vuuassa paahtuveet tomaatit toimivat kuitenkin ihan täydellisen hyvin antaen ruokaan happoa ja sellaista mukavuusruuan tuntua. Niille olisi ehkä voinut pirskottaa aavistuksen myös hyvää balsamicoa... Myös yrttejä kannattaa hyödyntää koska maa niitä nyt vehmaana puskee, kuten tuossa täytteessä olin tehnytkin.

Ja jos haluatte upeat paahtuneet tomaatit, kanankoivet ja koko hyvyyden, mutta helpommalla kannattaa muistaa tämä aiemmin postaamani tomaattia, basilikakanaa ja spaghettia - ohje josta on tullut oma suosikkini. Tosi helppoa ja simppeliä arkiruokaa sateiseen kesäpäivään.

Mutta tässä niiden viikonlopun kanakoipien ohje (jonka sekaan kirjasin ehdottamani muutokset) sillä se ei ollut huonoa, se marjasekoitus vaan oli liikaa. Tekniikkaa kannattaa kokeilla etenkin jos ei tykkää luista ruuassaan, mutta haluaa sen maukkaan luun vieressä asuneen lihan hyötykäyttöön!

Ja sitten uuniin.

Täytetyt broilerinkoivet (riittää runsaan salaatin kanssa kolmelle-neljälle)

1 pkt kanan koipia n. 8 kpl
n. 2 dl couscousia
1 kanaliemikuutio
kiehuvaa vettä
mustaa pippuria
2 valkosipulin kynttä
1 sipuli
n. 2 dl yrttisilppua; mäkimeiramia, sitruunatimjamia, kirveliä
n. 3-4 puolikuivattua tomaattia
laitoin täytteeseen n. 2 tl (kukkurallista) tapenadea mutta käytä mieluummin kourallinen kokonaisia, kivellisiä oliiveja joista poistat kivet!
1/2 pkt kirsikkatomaatteja (mutta näitä olisi saanut olla enemmänkin, vaikka koko paketti ja/tai erilaisia lajikkeita)
(0,6 dl rusina-marja-pähkinäsekoitusta; jätä tämä pois ja) laita täytteeseen sen sijaan hieman paahdettuja pinjansiemeniä. Ja vaikka Jonnan tapaan fetaa.
voita
öljyä
(1 pekonisiivu  paistettu jäi aamulta, voit jättää pois)
1 reilu lasi valkoviiniä
suolaa
pippuria


Laita vettä kiehumaan vedenkeittimeen ja kaada cous-cousia pieneen kulhoon. Hiero sekaan yksi kanaliemikuutio ja kaada kiehuvaa vettä couscousin päälle niin että vettä jään. 1 cm kerros jyvien ylle.  Sekoita nopeasti ja jätä imeytymään. Laita uuni kuumenemaan n. 180 asteeseen.

Irrota kananluista liha: leikkaa ensin niljasta saksilla jänteet poikki ja irrota sitten sormin liha luusta. Leikaa sitten vielä saksilla mahdolliste jänteiden toiset päät irti kananjalan toisesta päästä. Sen jälkeen lihan pitäisikin jo olla irrotettavissa luustaan.
 
Silppua sipuli ja valkosipuli, lorauta pannuun hieman aurinkokuivatun tomaatin öljyä tai oliiviöljyä ja kuullota sipuli ja valkosipuli öljyssä.

Irrota haarukalla cous-cous kuohkeaksi ja lisää joukkoon kuullotettu sipuli, pilkotut aurinkokuivatut tomaatit, yrttisilppu ja muut täytteen ainekset mitä haluat käyttää. Tarkista maku ja lisää suolaa ja pippuria maun mukaan.

Sitten täytä kanankoivet, sulje hieman tulitikulla. Levitä loppu couscous pediksi paistovuokaan, lado päälle kanat ja pilko aurinkokuivatut tomaatit ja oliivit joista olet poistanut kivet.

Lisää kanojen pintaan hieman suolaa ja pippuria, ehkä pirskaus öljyä ja kaada vuokaan lasillinen valkoviiniä. Anna paahtua uunissa n. 35 min ja laita sitten hetkeksi kiertoilma tai grillivastus päälle ja paista vielä sen veran että saat kanan pinnan kauniin paahteisen väriseksi.  Ehkä n. 5-10 min.

 Tarjoa heti raikkaan salaatin kanssa.

Pollo cinghiale eli kanaa ja villisikaa

"Me ollaan täällä Montagliarin viinitilan opetuskeittiössä ja ajateltiin tässä kohta alkaa valmistaa illalliseksi kanaa paikallisella villisikamakkaralla ja jotain sesongin lisukkeita..."

Keikistelin sisarelleni Montagliarin, yhden alueen johtavan viinituottajan, opetuskeittiössä.  Rosteritaso oli täynnä ostoksia, sisareni oli juuri saapunut ja campari spritz kädessämme me nauroimme hilpeinä. Mimmu kuittaili että "aiotko sä ruveta pitämään jotain Vblogia, vai - kun toolleen selität?"

Villisikamakkaran massaa

Tilanne oli vain jotenkin niin absurdi, Montagliarin emäntä ja pääkokki oli käynyt näyttämässä meille miten kylmälaitteen saa päälle, kuinka nestekaasu kytketään päälle ja pois ja miten se pelottava kaasu-uuni käynnistetään. Ja minä selitin osoitellen ruoka-aineita mitä me olimme ajatelleet valmistaa, sillä meiltä puuttui yhteinen kieli. Sitten hän sanoi "buonissimo!", halasi, lähti ja me olimme vähän niinkuin omillamme.

Normaalisti keittiössä pidetään kokkauskursseja, nyt se palveli meidän joulukeskuksenamme.
Joskus vielä sille kurssillekin ;) 

Se oli samaan aikaan ihan mahtavaa, vähän outoa ja pelottavaakin; meillä on oma keittiö Chiantista jouluksi ja kasapäin ihania ruokia ja juomia +2 asteisessa pro-kylmäkalusteessa. Ja jotenkin siinä oltiin vähän liikuttuneen nöyrinäkin, koska tuota opetuskeittiötä ei yleensä vuokrata kenellekään. Me olimme päässeet tänne kokkailemaan ihan täysin Pekan ja Riitan ansiosta, jotka ovat käyneet alueella jo pitkästi toistakymmentä vuotta joka talvi.

Carifiori, my love. 

Koko tarina alkaa oikeastaan siitä, että pohdimme äitini kanssa mitä sitä sitten jouluna tehtäisiin. Hyvin nopeasti keskustelu siirtyi laatikkojen ja havunneulasten tuoksuisesta teille-vai-meille -asetelmasta siihen, miten rikkinäinen joulunaika tänä vuonna oikeastaan on. Ja siitä se sitten lähti; ajatus että mitä jos lähdettäisiinkin porukalla reissuun jonnekin. Ja kun vielä vähän pähkittiin ja soiteltiin Riitalle Italiaan, ajatus Chiantiin lähtemisestä olikin yhtäkkiä siinä käsillä.

Kaikki kipot olivat megakokoisia :) 

Ja kun Mimmu kuuli ideasta ja veljemme suostui avuksi vanhemmillemme kaikki alkoi näyttää mahdolliselta. Pekka Ja Riitta kävivät neuvottelemassa Montagliarissa millaiseen konstellaatioon meidät majoitettaisiin, varaamassa joulupäivän ruokailun ja pohojalais-espoolaisen sukulaiskatraan keittiöasiaakin oli kuulemma mietitty miehissä - muutamankin grapan verran. ;)

Mummun rakkaudenosoitukset ovat tarpeen Italiassa, talvella. 

Ja siinä me sitten lopulta olimme - asettumassa taloksi hyvin kotoisissa merkeissä. Me olimme lentäneet Milanoon ja matkustelleet sieltä jo parin yöpaikan kautta Chiantiin, jonne olimme saapuneet edellisenä iltana aika myöhään. Jokapäiväisen reissaamisen ja asettumisen jälkeen tuntui hyvältä päästä majoittumaan jonnekin vähän pidemmäksi aikaa ja rauhoittua. Ja useamman kerran Montagliarissakin käyneenä se oli tuttuutensakin vuoksi varmasti yksi kotoisimmista vaihtoehdoista majoittua.



Me olimme käyneet päivällä kaupassa Grevessä ja mukaan oli jäänyt pari kokonaista, valmiiksi avattua kanaa, villisikaraakamakkaraa, artisokkia, mustakaalia, pancettaa ja kaikenlaista muutakin ihanaa. Koska olimme vähän reissun uuvuttamia, ostin valmiita gnoccheja ja niistä eväistä syntyi sitten meidän ensimmäinen kunnolla itse valmistettu joulunajan illallisemme.

Kanat oli halkaistu toisin päin kuin olen itse tottunut - keskeltä rintalastaa. 

Oli mahtavaa kokkailla hyvillä välineillä. V kysyi mitä siinä nyt sitten niin hienoa on, enkä oikein osannut selittää. Kai se vaan on hienoa päästä kokkaamaan kunnolla (lue: kunnon keittiössä eikä missään vuokrahuoneen kitchenetessä) paikassa, missä kaikki on tuoretta ja hyvää - sellaista mistä samaan aikaan kotomaassa voi vaan haaveilla. Joka tapauksessa tuon keittiön lainaaminen on jäänyt koko reisusta mieleeni yhtenä niistä kirkkaimmista, joululahjamaisimmista muistoista.

Nahan alle tungettiin villisikamakkaraa, joka maustoi kanan upeasti.
Jotenkin kanan nahkakin tuntui paksummalta kuin kotona.  

Ensimmäisenä iltana kun kokkasimme Montagliarissa laitoimme siis kanaa. Olin jossain (voisin lyödä vetoa että Jamien - mutten ole 100% varma) kokkiohjelmassa nähnyt, että kanan nahan alle voi tunkea raakamakkaran sisusmassaa mausteeksi; chorizoa siinä ohjeessa muistaakseni.

Valkosipulista, sipulista, selleristä, rosmariinista  ja makkaroista tehtiin makupohja jonka sekaan heitettiin myös valkoviiniä. 

Ja koska olimme Chiantissa, missä melkein joka lihakaupasta saa paikallista tuoretta villisikamakkaraa, otin Falornilta paketin niitä mukaani. Ja sitten tungin kanan nahan alle villisikamakkaran massa, rosmariinia, murskattua valkosipulia ja siipaleet voita.

Kanojen päälle upeaa pancettaa, jota ostettiin Falornilta. 

Sitten kokkailin hyvässä oliiviöljyssä suureen pannuun makupohjan; sellerinvartta, loput makkarat silppuna ja nakkelin mukaan loput kevätsipuleista jääneet mukulat. Vähän sinne taisi mennä myös valkosipuliakin. Ja kun makupohja oli kuullotettu, kanat asennettiin siihen päälle, niiden pintaan levitettiin vielä pancettaa ja mustaa pippuria ja kasariin kaadettiin pari lasillista valkoviiniä ja loput kirsikkatomaatit joita sattui pyörimään vielä jonkin pastan jäljiltä.

Sitten kanoja kypennettiin uunissa 180 asteessa semmoinen 50 min pari kertaa välillä valellen, kunnes pinta alkoi olla kauniin värinen.

Vähän mustakaalia, gnoccheja ja salviavoita... Nopeita lisukkeita. 

Ja kanojen kypsyessä duunailtiin sitten vähän lisukkeita niistä artisokista, mustakaaleista ja gnoccheista. Niissä mentiin ihan perussetillä - samaan tyyliin kuin viime vuonnakin. Mustakaali pääsi pannuun valkosipulin, shalotin ja sardellin kanssa ja hautui lopuksi valkoviinissä. Artisokat perattiin, kiehautettiin ja tarjottiin kapriksilla ja sitruunalla maustetun voisulan kanssa.

Pöydän kattamista...  

Gnocchit taas keitettiin kuten pasta ja valeltiin salviavoilla ihan vaan simppelisti. Ja sitten oli hyvää talon omaa oliiviöljyä ja Chianti classicoa. 

Tuollainen makkaralla maustettu kana muuten paahtuu ihan upeaksi uunissa. Jos joku miettii mahtaako villisika tai possu ylipäätään mennä kanan kanssa niin kyllä - possun rasvaisuus tekee muuten helposti kuivaksi menevästä broilerista ihan mielettömän suussasulavaa. Ja mitä enemmän makkarassa on makua, sitä enemmän sitä siirtyy myös ruokaan. Ja siitä makkarasta broileri saa ihania, karamellisoituineen possun paistoliemen aromeita. Sellaisia syviä ja hyviä kuin joulukinkun liemessä, jota siihen kinkun paistopussiin valuu. 

Varmaan jotain semipätevää raakamakkaraa saanee ainakin Hakiksen hallista, kun huokailette sen villisikamakkaran perään. :) Suosittelen kyllä kokeilemaan. Ja kaikki se, mitä sinne kanan paistokasariin valuu, toimii jo sellaisenaan hyvänä kastikkeena ihan mille vaan. Kotona kokatessa olisin varmaan nostanut valmiit kanat leikkuulaudalle ja kiehauttanut sinne paistoastiaan spaghettia tai muuta nauhapastaa. Se olisi ollut illallinen jo sellaisenaan. Mutta olihan nyt joulu ja oltiin cavolo neron maassa niin myönnän että mopo saattoi hieman keulia lisukkeissa... ;) Mutta - hyvää oli ja melkein kaikki upposikin kahdeksan hengen seurueeseemme. 

Hyvää ruokaa ja hyvää seuraa sekä tilkka punaviiniä - mitä sitä ihminen sitten muuta tarvitseekaan? 

Ja syömään! 

Kanaa villisikamakkaralla (isolle joukolle lisukkeiden kanssa, määrät sinnepäin)

2 avattua broileria /maissikanaa
voita
villisika - raakamakkaraa (tai muuta yrttistä possu(raaka)makkaraa)
pancettaa
oliiviöljyä

makupohjaan
3-4 vartta selleriä
3-4 valkosipulin kynttä
3 shalottisipulia halkaistuna tai kevätsipulin (sipuli)päitä
4 oksaa rosmariinia
pari lasillista valkoviiniä

Lisäksi
nippu lehtipersiljaa
kourallinen  kirsikkatomaatteja
mustaa pippuria

Laita uuni kuumenemaan 180 asteeseen.

Avaa tarvittaessa broilerit ja työnnä nahan alle oksasta irti revittyä rosmarinia (1 oksa per broileri), (halutessa) hieman valkosipulia, raakamakkaran massaa ja rintafileiden päälle vielä pienet voisiipaleet - nekin nahan alle. Voitele nahka pinnasta kevyesti oliiviöljyllä ja pippuroi. Levitä päälle ohueksi leikattua pancettaa.

Pilko makupohjan vihannekset ja kuullota niitä öljytilkassa hetki. Lisää sitten kanat/broilerit makupohjan päälle ja kaada mukaan kirsikkatomaatit ja valkoviini. Lisää myös vähän lehtipersiljasilppua, mutta säästä osa loppukoristeluun.

Paista kanoja uunissa n. 50 min muutaman kerran välissä paistoliemellä valellen. Kun pinta on kauniin värinen ota kanat pois ja tarjoile joko pastan tai muiden lisukkeiden kanssa.