Chorizo-kurpitsarisotto raejuustol... eikun mascarponella. :)

Katselin pää kallellaan televisiota kun Jamie selitti miten hän on aina ymmärtänyt raejuuston väärin. Että oikeasti se on melkein kuin minimozzarellaa kermaisessa liemessä. Vaikka mä sinänsä tykkään ihan raejuustosta, sillä on minusta kyllä varsin omanlaisensa tekstuuri ja vaatii mielikuvitusta että se vertautuu mozzarellaan... Tai ainakin siihen juustoon mitä mä haluan ymmärtää mozzarellalla.

Mutta Jamien raejuusto oli paremman näköistä kuin meillä niin usein nähty kuivakka ja kimmoisa rae jota nähdessään teini väsymiseen asti jaksaa hihitellä muumijauhelihasta. Lähimmäs sitä Jamien raejuustoa varmaan pääsee Arlan raejuusto, vaikka siinä rakeet ovatkin pienempiä kuin Jamiella. Mutta niissä on mukana semmoinen kermaisen oloinen liemi jonka Jamie vannoi antavan risotolle silkkistä tekstuuria.

No, jos Jamie, suuri kotikokkauksen idolini vannoo että kurpitsalla ja pienellä makkaralisällä höystetty raejuustorisotto on hyvää, mun on varmaan pakko kokeilla tätä jonain kauniina päivänä. Kuulemma Joolskin tykkää.

Mutta sitä päivää odotellessa tähän sattui toinen pääsiäispäivä ja olimme pahenevan flunssan kourissa kotona. Jääkaapissa oli vielä julkkareista ylijääneitä avaamattomia mascarponepurkkeja ja yllättäen vaan yksi ihan ikivanha raejuusto joka jo koputteli jääkapin oveen sisäpuolelta et pääsiskö bioon. Niinpä jouduin, voi uhrausta, tyytymään vaan siihen mascarponeen ja käyttämään makkarana Espanjan joululomalta tuotua chorizoa. Varsinainen hävikistä herkuksi ;) Mutta oikeasti, vaikka mä en ihan vielä lämminnyt sille raejuustolle, tähän voisi varmasti käyttää myös jotain yrtti-, tomaatti tai pippurituorejuustoa mascarponen sijaan. Chorizon tilalla voisi varmaan kokeilla yhtä lailla jotain muuta mausteista kestomakkaraa tai hyvää pancettaa.

Risotto saa makunsa paahdetusta makkarasta ja kurpitsasta,
pohjaan voi lisätä myös fenkolinsiemeniä tai muita mausteita  jos haluaa. 

Se, miksi innostuin reseptistä ylipäätään on reseptin kantava idea: kurpitsakuutiot ja chorizot paistetaan lähes ruskeiksi, jolloin niiden makumaailma syvenee ja saa karamellisia vivahteita. En halunnut että kuutiot hajoavat täysin risoton keittelyn aikana, joten siirsin ne ruskistuksen jälkeen sivuun ja tein risoton pohjan pannuun jääneiden mausteisten öljyjen sekaan. Kuutiot lisäsin puolivalmiiseen risottoon ja keittelin sitten valmiiksi. Viimeistely juustolla ja persiljalla. Toimii ihan erinomaisesti.

Jamie maustaa reseptissään risottonsa fenkolin siemenillä ja chilillä, mutta meidän chorizossamme oli ihan tarpeeksi makua (ja chiliäkin) joten en lisännyt enempää. Fenkolinsiemeniä olisi ehkä voinutkin lisätä, muttei ole pakko, tuli hyvää ilmankin.

Tässä siis mun versio makkara-kurpitsaristosta, mutta ilman raejuustoa.

Kurpitsa-chorizorisottoa (neljälle runsaaksi lounaaksi, kuudelle väliruuaksi)

n. 1/2 myskikurpitsaa (butternutkurpitsa)
1 pieni sipuli
2 valkosipulin kynttä
2 chorizoa
öljyä paistamiseen

4 dl risottoriisiä
loraus valkoista vermuttia tai n. 1 lasi valkoviiniä
1/2 prk (n. 125g) mascarponea (tai muuta tuorejuustoa)
n. 1  ruukku lehtipersiljaa
suolaa
mustaa pippuria

Pilkko kurpitsan liha pienehköiksi, pikkusormen pään kokoisiksi kuutioiksi  pannuun. Ei haittaa, vaikket kuori kurpitsaa, kuoret pehmenevät kypsennyksen aikana. Pilko samoin makkarat ja sipuli. Murskaa tai hienonna valkosipuli mukaan. Paista aineksia pannussa sekoitellen kunnes kurpitsat, makkarat ja sipulit paistuvat ja saavat ruskeita pintoja n. 20 min. Siirrä sivuun. Laita vettä kiehumaan esim. vedenkeittimeen.

Lisää kasariin jääneisiin paistoöljyihin riisi, lurauta tarvittaessa hieman lisää öljyä ja paahda riisejä öljyssä jotta ne tulevat vähän läpikuultaviksi. Älä anna ruskistua.

Lisää vermutti tai valkoviini ja sekoita. Kun alkoholi on haihtunut lisää kuumaa vettä (tai lientä, jos haluat) vähän kerrallaan koko ajan sekoittaen jotta risotosta tulee kermaista.

Kun riisit ovat n. kaksinkertaisen kokoisia mutta vielä kovia sisältä, lisää kurpitsa-makkaraseos risottoon. Lisää vettä kunnes riisi kypsyy juuri.

Lisää sitten mascarpone, sammuta levy ja sekoita kunnes mascarpone on sulanut. Mausta suolalla pippurilla ja viimeistele silputulla lehtipersiljalla.

Mustatorvisienikeitto ranskalaisella rakuunalla ja vihreällä kardemummalla

Joskus yksinkertaisimmat asiat ovat parhaita. Niinkun tämä keitto. Se on niin hyvä, että päätin nyt vaan naputella sen, vaikka piti tarinoida ihan muusta. Tein sen äsken.

Inspiroiduin @sasulaukkonen kuvasta ja lähdettiin metsään... Suosittelen, täällä on ihanaa! #metsä #sienestys #mustatorvisieni #kantarelli

A photo posted by Nelle & Mimmu (@siskotkokkaa) on Aug 11, 2015 at 4:37am PDT

Se syntyi sienistä joita poimimme I:n kanssa viime viikolla Espoosta. Me löysimme mustia torvisieniä melkein kaksi litraa ja kuivasin ne kaikki.

V:llä on syntymäpäivä ja hän on tuomassa paria kaveriaan käymään. Minä olen ihan yksin opetellut savustimen käyttöä koko päivän ja pykertänyt yhden suklaakakun. Sitten I kiipesi ensimmäistä kertaa puuhun ja kaiken sen kiipeilyn jälkeen tajusimme olevamme sudennälkäisiä. Ja niinpä päätin, että me saamme mustatorvisienikeittoa ja teen sitä sen verran, että sitä riittää alkupalaksi rantautuville vieraillekin.

Tässä keitossa juju tulee paitsi mustien torvisienten mausta, myös kahdesta vihreästä kardemummapalosta jotka heitin liemeen hautumaan sekä ranskalaisesta rakuunasta, jota olen (hieman kitukasvuisena) onnistunut penkissäni kasvattelemaan.

Ihan tarkkoja mittoja ei ole, mutta maku on harvinaisen hieno; samaan aikaan vähän parfyyminen kardemumman sansiosta ja melkein lakritsainen ranskalaisen rakuunan antaman säväyksen vuoksi.

Valitettavasti ei ollut mökillä parempia liemiä, joten käytin yhden kuution luomukasvislientä ja yhden kuution kanalientä. Jos olet jossain sivistyksen huudeilla, tekisin ehkä tähän varsisellerillä ja purjolla maustetun juuresliemipohjan optimitilanteessa. Mutta näytti toimivan näinkin. Lisäksi paahdoin ihan vaan Pågenin raskeria, jota dippasimme keittoon. Toivottavasti vieraatkin tykkäävät - ainakin kuvittelen niin. :)

Mustatorvisienikeitto ranskalaisella rakuunalla (riittää alkukeitoksi ainakin kuudelle-kahdeksalle)

1 banaanisahalottisipuli (tai puolitoista pikkushalottia)
1 tavallinen sipuli silppuna
2-3 rkl voita
loraus öljyä (oliivi)
2 rkl (hieman kukkuroita) vehnäjauhoa
n. 1,5 l vettä + 1 kasvisliemikuutio + 1 kanaliemikuutio (luomua molemmat jos mahdollista, tai itsekeitettyä lientä)
n. 2 lasia kuivaa valkoviiniä
n. 1,5 dl kuivattuja mustia torvisieniä
2 vihreän kardemumman palkoa
4 dl kermaa
2-3 rkl tuoretta ranskalaisen rakuunan silppua (pitää olla ranskalaista, venäläinen ei maistu lainkaan samalle)
mustaa pippuria

Silppua shalotti ja tavallinen sipuli. Laita tefonkattilan pohjalle voi ja öljy sekä sipulisilput. Kuullota hetki. Lisää sitten jauhot ja sekoita tasaiseksi, lisää öljyä jos liian kuivaa.

Lisää sitten valkoviini ja vesi, sekoita ja lisää liemikuutiot, sienet sekä kardemumman palot kokonaisina. Keitä hiljaisella tulella n. 10 min tai kunnes sienet ovat täysin pehmenneet ja leitto alkaa vähän saada rakennetta ja jauho kypsyy. Maista keittoa.

Lisää sitten keittoon kerma, rakuunasilppua ja mustaa pippuria. Kuumena mutta älä keitä. Tarkista maku, poista kardemumman palot ja halutessa koristele vielä rakuunasilpulla. Tarjoa ruispaahtoleivän ja voin kanssa. Kylmä valkoviini sopii keiton oheen tarjottavaksi.

Munia ja srirachaa - kesän suosikkinapsikas

Tänä kesänä omasta mielestäni onnistuneimmat pikkusyötävät ovat syntyneet eri tavoin laitetuista kananmunista ja niiden kanssa tarjotusta sriracha-jogurttikastikkeesta. 

Pieni määrä srirachaa sekoitettuna jogurttiin muuttaa turkkilaisen jogurtin maagisella tavalla syvemmän makuiseksi. Siitä ei tule tulista vaan jollain tavalla suolaisen maukas. Englantilainen sanoisi soosista jotta se on 'savory'. Me olemme käyttäneet sirachasta ja jogurtista sekoitettua ja suolalla maustettua kastiketta vähän siellä ja täällä, mutta munien kanssa se sopii jotenkin ihan erinomaisesti yhteen. Ja syy siihen, miten oikeastaan keksin koko yhdistelmän on yllättävän käytännöllinen. 

Savustetun ankan jämät saivat uuden elämän kananmunan päällisenä. 

V:n serkku Uudesta Seelannista oli perheineen Suomiturneella kesällä ja sovimme että he tulisivat meille illalliselle Espooseen vielä ennen paluuta takaisin. Meillä oli viikonlopulta sitä savustettua ankkaa jämänä ja tuumasin, että siitä saisi varmaan jotain hauskaa alkupalaa; vaikka niin että täytetään sillä munia. 

Lemon possetin alle laitettiin sokeroituja kiriskoita ja päälle tehtiin itse kirsikkasoseella maustettuja vaahtokarkkeja. 

Ja koska olin löytänyt lähikaupasta hyvännäköisiä kirsikoita, tuumasin että laitan menuun vähän kirsikkateemaa; teen jälkiruuaksi kirsikkaisen lemon possetin Pitt Cue cookbookista ja teen samalla enemmän kirsikkasosetta jotta sitä riittää myös pääruualla tarjottavien ribsien glaseeraamiseen ja vähän alkupalaankin. 

Meillä oli savuankkaa jonka kaveriksi sekoitin hieman thaihenkisen soosin ja paahdoin kukkakaalisipsejä. 

Niinpä marinoin ankan krsikkasoseesta, poppamiehen savuomenasta, viismausteesta ja kalakastikkeesta sekoitetussa kastikkeessa ja paahdoin vielä munien päälle vähän ohuenohuita kukkakaalisipsejä uunissa. Sekoitin ankan ja soosin sekaan myös kevätsipulia ja koristelin koko komeuden korianterin lehdellä. 

Jos savuankkaa ei ole saatavilla, srirachajogurtti ja paahdettu kukkakaali sopisi myös hyvin savukalan kaveriksi. 

Ja arvatkaapa sainko ne munanpuolikkaat mitenkään pysymään paikallaan tarjoilulautasella? No en. Juuri kuorittu kananmuna luisteli ympäriinsä kuin kaukaloon kesätauon jälkeen päässyt juniorikiekkoilija. Harkitsin liukuesteeksi majoneesia, mutta minusta se oli liian rasvainen makusettiin. Tähän kaivattiin jotain raikkaampaa. Ja niinpä muistin srirachajogurtin, jota tein joskus bataatin kanssa Ottolenghin ohjeella. Sekoitin aineet nopeasti kipossa ja annostelin vähäsen lautaselle pitämään munat paikallaan. Toimi paremmin kuin hyvin!

Munien painona oli toinen, vedellä täytetty purkki. Tässä munat on jo makutestattu, hyväksi havaittu ja ne lähtevät merimatkalle. 

Yhdistelmä oli ihan tajuttoman hyvä - niin hyvä että kun viime viikonloppuna Riitta pyysi minua tekemään iltapalaa, kierrätin idean munista ja herkullisesta jogurtista - tosin tällä kertaa hyvin simppelinä ja mikä tärkeintä, etukäteen valmistettavana versiona. 

Liemessä on valerianan vuoksi tosi luotaantyöntävä haju, mutta maku on hyvä. 

Ajattelin marinoida munat ja jättää päälliset tekemättä. Näin kananmunat voisi tarjoilla suolapalana jogurttikastikekulhollisen kanssa sillä aikaa kun nostan esivalmistellun illallisen pöytään. Lisäksi Riitan tyyliin sopii tällainen mutkaton, simppeli lähestymistapa. Jokainen saa sitten annostella jogurttikastiketta hieman suolaisen kananmunan kanssa tai vain dipata munaa jogurttisoosiin. Rennolla iltapalalla ystävien kesken tyyli on vapaa.

Muniin ideaa hain sekä Sami Tallbergin villiyrttikeittokirjasta, aiemmin tekemistäni punajuurimarinoiduista kananmunista ja Soppa 365:n somevirrasta bongaamistani momofokun munista.

Ja koska Riitalla oli vieraita Italiasta, halusin tuoda reseptiin jotain suomen villiyrttiboomista. Ja niinpä tuunasin Soppalaisten reseptiä käyttämällä siihen Valerianan eli virmajuuren kukkasia, joista Sami kirjassaan kertoilee seuraavaa:

"Virmajuuri eli valeriana, on erityisen tyylikäs kasvi, maultaan hieman kitkerä, ja joidenkin mielestä se omaa kissanpissaa muistuttavan hajun! Hiukan omituista, mutta sanotaanhan yhdestä maailman tunnetuimmasta rypäeestäkin, Sauvignon Blancista, että sen tuoksu (valmiissa viinissä) muistuttaa usein kissan pissaa." - Sami Tallberg, Villiyrttikeittokirja

Ja oli hyvä että olin lukenut tuon Samin selotuksen, koska tosiaan, se valmis liemi todella haisi seuraavana päivänä koruttomasti kakaistuna ihan kakalle. Munissa hajua ei sitten huomannut samaan tapaan ja niistä tuli kuin tulikin todella herkullisia. Jos valeriana pelottaa, voit toki jättää sen pois, mutta hyvin se tähän sopi. Minulla ei myöskään ollut vähäsuolaista soijaa, joten laitoin liemeen aika paljon valkkaria jatkeeksi ja maustoin sitä valerianan lisäksi myös inkiväärillä ja laventelihunajalla. Eikä minulla ollut sheryviinietikkaakaan, joten omenasiideriviinietikalla mentiin. Niin, alkuperäisestä ohjeesta taisi jäädä jäljelle noin soija ja keittoaika ;)

Marinoidut munat srirachajogurtin kanssa ovat mutkaton ja helppo suupala, jonka voi tehdä etukäteen valmiiksi ja joka sopii hyvin terassille hiukopalana.  Mutta todistettavasti se sopii myös savuisamman täytteen kanssa - vain mielikuvitus on rajana.

Munia ja srirachaa

Munia, keitettynä 6 min ja 50 sekuntia. Jäähdytettynä. ehkä 12 kpl
n. 0,5l valkoviiniä
3 rkl omenasiideriviinietikkaa
1 ja 3/4 dl soijaa
n. 2,5 cm pala inkivääriä siivuina
kourallinen virmajuuren l. valerianan kukkasia
n. 2 rkl laventelihunajaa, appelsiininkukkahunajaa tai muuta juoksevaa hunajaa (määrä riippuu valkoviinin makeudesta. Maista ja lisää tarvittaessa.)

Srirachakastikkeeseen
n. 3 dl turkkilaista jogurttia
1/2 tl rirachaa (tai maun mukaan hieman enemmän)
suolaa


Keitä kananmunat ensin valmiiksi, jäähdytä, kuori ja laita lasipurkkiin.

Sekoita hunaja, inkivääri ja valkoviini keskenään ja kuumenna sen verran että saat alkoholin palamaan valkoviinistä ja hunajan sulamaan. Anna hieman jäähtyä. Sekoita mukaan loput aineet. Tarkista maku.

Kaada sitten liemi purkkiin, munien päälle. Tarkoitus on saada munat uppoamaan kokonaan liemeen, eli jos purkkiin jää tilaa kuten meikäläisellä voit vaikka täyttää pienemmän purkin vedellä, laittaa kannen kiinni ja käyttää sitä munien päällä painona. Laita kelmu purkin päälle, sillä liemestä lähtee omintakeinen haju valerianan takia.

Anna munien maustua jääkaapissa 8h tai yön yli.

Halkaise munat ja sekoita toisessa kipossa srirachakastikkeen aineet. Tarkista maku ja tarjoa.

Aito, Italialainen crostini

Minulla on muutamia erinomaisia reseptejä kertyneenä matkan varrelta ja jos olisin salaisuuksiin kallellaan, nämä reseptit varmasti muodostaisivat salaisen, lukolla varustetun keittokirjani perustan, jota varjelisin piilotettuna keittiökaapin ylimpään nurkkaan. Mutta kun semmoinen ei oikein sovi luonteelleni niin saattepa tänään Fagiolarin donnien ohjeella tehtyä kananmaksacrostinia, olkaapa hyvä.

Minä niin tykkään kananmaksacrostineista. Parhaat muistot niistä sijoittuvat tietysti Italiaan, Montagliarin pienen perheravintolan alkupaloihin ja toissajouluun, kun söimme crostineja Riitan ja Pekan järjestämän viinitastingin ohessa.

Ajattelin, että näitä voisi tarjota helppona juhannuspurtavana; tämä suomen keskikesän juhla kun on tyypillisesti hieman kolea, niin tällainen aromikas ja täyttäväkin tahna, jonka voi tarjota niin kylmänä kuin hieman lämmitettynä sopii siihen kuin nenä päähän. Vaikka grilli ei olisikaan siis noussut hurjan kuumaksi niin grillimestaria ei tarvitse hoputtaa kun varaa mökille mukaan crostinitarpeet ja hieman kuohuviiniä. Tämä tahna kun kannattaa tehdä jo etukäteen ja notkistaa tarvittaessa vain ennen H-hetkeä kuumennetulla salviavoilla.

Laadukkaat aineet ovat parhaan tahnan salaisuus. Tuoretta broilerinmaksaa saa hallista muutaman (n. 3) euron kilohintaan. 

Minä päädyin tekemään näitä herkkupaloja käytyäni Hakaniemen hallissa; sieltä kun saa tuoreita broilerinmaksoja, enkä vaan voinut vastustaa  niitä. Tein ison erän, noin kilosta maksaa ja siitä riittää isommallekin porukalle kolmeen-neljään kattaukseen. Kokeilin pakastaa osan; en tiedä kuinka hyvin toimii mutta luulenpa että juhannuksena nähdään. :) Parhaimmillaan patee oli minusta tekemistä seuraavana päivänä; silloin maut ovat tasaantuneet, mutta eivät yhtään latistuneet. Pehmeänmakuisen maksan seasta erottui mustapippuri, aromaatisen makea viini sekä pähkinäiseksi paahtuneen salviavoin aromit.  Oli syvyyttä, raikkautta, rustiikkisuutta ja ryhtiä. Nautiskelimme tahnaa vaan suoraan jääkaapista paahdettujen, lämpimien maalaisleipäsiivujen päällä. Herkkua.

Fagiolarin rouvien ohjeessa salvia laitetaan kuullotetujen sipuleiden joukkoon - laitoin osan siihen mutta kerettiläisenä laitoin osan salviasta myös voihin, jota sulatin seokseen lopuksi. Ja kyllä, laitoin paljon enemmän voita kuin Donnat - mutta maun mukaan, Italiassa vähän vierastavat voin käyttöä paikoin mutta suomalaisena töräytän nyt ilmoille että minusta maksa vaatii sitä. Jos jotain tekisin nyt vielä toisin kuin tein, niin en ehkä ajaisi crostinimassaa ihan niin sileäksi kuin kuvissa näette; Riitan ja Pekan lämpimänä tarjoamassa tahnassa oli vähän karkeampi rakenne ja PALJON voita. :) Se oli ihanaa sekin ja kuumasta padasta, leipäviipalevuoren kanssa tarjottuna toimisi varmaan hyvin sekin koleana juhannuksena.

Crostini (Fagiolarin ohjeella, kirjoitettu paperilapulle käsin kokkauskurssilla)

1/2 isosta punasipulista suurehkoina paloina
250g kanan/broilerinmaksaa
3 rkl hyvää oliiviöljyä
3-4 salvian lehtä
3-4 sardellifilettä tai sardellitahnaa
n. 1 rkl suolattuja kapriksia, huuhdottuna
n. 1 dl vinsantoa (tätä voi laittaa vähän sen mukaan kuin tarvitsee)
voita
salviaa
mustaa pippuria
suolaa

Laita öljy laakeahkoon kattilaan tai kannelliseen kasariin. Kuullota sipuleita öljyssä ja lisää sitten pari salvian lehteä ja kuullota hieman lisää.

Pistele sitten maksoja veitsenkärjellä, niin että jokaisessa on reikä. Niin ne eivät poksu ja pärski päällesi kuumaa öljyä kun paistat ne.

Lisää kananmaksoja hieman erissä, paistaen niihin vähän pintaakin jos mahdollista. Kypennä kananmaksat hyvin.

Lisää sitten vinsanto ja kypsennä kannen alla miedolla tulella n. 35 min. Tarkista sitten ettei seos ole kuivanut ja lisää suolaa ja pippuria. Lisää tarvittaessa vähän vinsantoa, jotta saat maksat jauhettua. Laita ruokalusikallinen voita kattilaan, anjovikset ja jauha kana esimerkiksi yleiskoneen silppuriosalla.

Palauta seos sitten kattilaan ja tarkista maku. Jos seos on ihan liian paksua, lisää vinsantoa ja maun mukaan suolaa ja pippuria. Tässä vaiheessa voit laittaa seoksen myös jemmaan ja jos haluat tarjota sen lämpimänä, säästä voilla viimeistely hetkeen ennen tarjoilua. Jos taas tarjoat crostinioäällisen kylmänä, jatka eteenpäin samantien.

Viimeistely voilla: sulata hieman voita kattilassa ja kun voi on kiehunut ja kuplinta talttuu, lisää salviat. Paahda hieman jotta saat voihin aavistuksen pähkinäistä aromia mutta älä polta voita; kullanvärinen on hyvä. Voit säästää rapsakoituneet salvianlehdet koristeeksi jos tahdot.

Kaada sitten kananmaksoihin voita ja sekoita jotta saat seoksesta oikean paksuista; helpohkosti levittyvää mutta pysyvää.

Tahna on parhaimmillaan levättyään yön yli jotta maut tasaantuvat. Tarjoile paahdettujen maalaisleipäviipaleiden päällä ja koristele halutessa salvialla tai timjamilla. Oheen käy hyvin kuohuva tai valkoviini, esimerkiksi tuo kuvassa näkyvä, aromaattinen Bellingham The Bernard Series Whole Bunch Grenache Blanc Viognier 2014.


ppst. jos Vinsanto tuntuu liian kalliilta, voit käyttää valkoviiniä ja lisätä hieman makeutta vaikka hunajalla. Myös Alkon halvempi Marsala toimii ihan hyvin, nimim. käytinpä sitä pullollisen siihen kiloon maksaa.

Carrot Jerky - hypnoottisen videon aikaansaama mammuttiprojekti

Myönnän auliisti ja täysin puolustelematta että minulta lähtee joskus mopo käsistä näiden kokkailujen kanssa. Tällä kertaa tämä nimenomainen moottoriajoneuvo lähti keulimaan kun niitä pääsiäismenun kuivattuja rusinoita etsiskellessäni löysin maininnan Carrot Jerkystä. Oh, uh ah?  Ooooh!!  Ja sitten oli pakko googlata, ja sitten löysin tämän.

Ja tuijotin tuota hypnoottista settiä ainakin kuudesti, seitsemästi ja vielä muutaman kerran. I tuli syliin ja katsottiin yhdessä. V tuli kurkkimaan olantakaa ja viittelöin, ei järjellistä puhetta; Atelier Crennin Carrot Jerky. V on WTF.

Google ei löytänyt ohjetta, joten ei muuta kun katsomaan vielä lisää muutamaan kertaan ja päättelemään mitä, miten paljon ja kuinka.

Myönnän, että koko projekti oli niin älytön, että aloitin sen salaa V:ltä. Tai siis TIETENKIN mun pitä saada tehdä JUURI TÄNÄÄN kotijuustoa, olihan sitä maitoa TOSIAAN jäänyt yli. Se on vain järkevää (ja koska hera!). Nuo porkkanat liotetaan ihan varmasti ensin herassa. Hera tekee ihmeitä vihanneksille. Heraa pitää saada. Ja uskotteko, että toivoin juustohomman onnistuvan kuin tanssi? :)

Ja sitten saimme juustoa. Mutta myös ne jääkaapista löytyneet luomuporkkanat saivat heraa. Heraa, johon jätin ne tekeytymään vuorokaudeksi kylmään. Ja harmittelin, ettei minulla ollut noin söpöjä porkkanoita ja mietin jo ensi kesää ja jos näistä tulee hyvää niin miten ostan niittulalta pieniä kesäporkkanoita ja...

Tässä vaiheessa V oli varmaan jo päätellyt minun ryhtyneen porkkanaprojektiin koskapa hän kulki vinosti hymyillen ohitseni kun etsin kaapista suolaa, muttei sanonut mitään. Oli ihan hiljaa vaan ja näytti huvittuneelta.

"Siihen seokseen on pakko tulla sekä suolaa, että sokeria koska kippoja on kaksi josta sitä kaadetaan. Sekaan hierotaan kokonainen valkosipulin pää. Sokeria on varmaan vähän vähemmän kuin suolaa. Pakko olla, koska porkkanat kuivavat noin. "

Kävin katsomassa porkkanoita puolen vuorokauden välein. Kahden vuorokauden päästä ne alkoivat olla jo selvästi kutistuneita. Mutta jäivät vielä suolaansa vuorokaudeksi lisää. Lopulta, kun väänsin porkkanaa, ne menivät ihan kierteelle kuten videossa.

Taas katsottiin video. Onkohan tuo jeeraa vai kuminaa - cumin seeds lukee purkissa, varmaan jeeraa? Tuo neste on pakko olla öljyä, se näyttää niin viskoosiselta. Se on varmaan rypäleensiemenöljyä kun se on noin kirkasta. Mauton öljy. Onkohan kaapissa rypäleöljyä...

Ja kyllä, ne porkkanat oikeasti vaan keitetään, kyllä tuo vesi kiehuu ja se on vaan kattilassa. Ne eivät ole sirkulaattorissa 85 asteessa... Kauankohan? Porkkanoita sousvidetin joulun aikaan rosolliin 50 min 58 astetta muistaakseni; jos noita keittää niin tuskin ne puolta tuntia kauempaa tarvitsevat; ehkä 25 min? Mitähän tällä vaiheella haetaan; varmaan porkkanan omaa makeutta? Valmis; jääkylpyyn jäähtymään.

Ja sitten ne selvästi kuivataan ja asennetaan kuivuriin. Tuo viimeistelytavara lienee hunajaa. Päädyin jeeraan siementen osalta; tuo saattaa olla appelsiininkukkahunajaa. Ainakin sitä voisi yrittää?

Mitään hitsin jäkälää en nyt kyllä ala etsiä. Se on varmaan uppopaistettu... ehkä? en lähde hakemaan vaikka kieltämättä korvasieniaika läestyy joten sitähän voisi mennä sieneen ja ottaa samalla vähän jäkälää... Hmm... En kyllä.

Karamellisoitua situunankuorta; sokeria ja sitruunanmehua, kuori on tosi pitkä; se on varmaan leikattu ensin pitkänä uhuelti ja siivutettu veitsellä. Ja sitten siirappiin; muutama minuutti kiehutusta ja jäähdytys.

Ja tässä on lautanen jonka aion tarjota tänään alkupalaksi veljelleni joka on kylässä, V:lle, I:lle ja A:lle. Kyllä, maistoin yhden, ennenkun muistutan ketään tämän olemassaolosta;)

Maku on omituisen koukuttavaa ja raikkaalla, erilaisella tavalla hyvä. Porkkanat ovat toki aika suolaisia. Niissä on lihaisa, hieman juustoisenmakuinen tekstuuri ja olemus. Se on suolaista ja makeaa samaan tapaan kuin suolakaramelli.  Sitruunan kuori on ihan olennainen osa joka tuo happamuutta ja taittaa suolaa, saa veden herahtamaan suuhun. Aika hassua miten se taittuu kirpeäksi vaikka se on vain sokeria ja sitruunaa.

Alkuperäisessä videossa porkkanat koristellaan timjamilla, mutta maisteltuani näitä tuumasin että ainakin tässä minun versiossani ja jeeran kanssa ketunleipä, joita jo nousee takapihalla, toimii paremmin kuin hyvin. Mutta maistettuani sitruunaa luulen, että ensi kerralla kokeilen fenkolilla.

Ja kyllä, minä pakastin osa siitä juustoherasta Ihan Sitä Varten että saan iteroida tätä vielä toistamiseen. ;)

Ja jos joku on yhtä hullu kuin minä, niin vielä ehtii vapuksi - tosin suosittelen etsimään silloin nuorimpia, hoikimpia ja maukkaimpia porkkanoita mitä löytyy.

Carrot Jerky (näin minä sen tein; meni oikein tai ei)

Porkkanoita
heraa

n. 3 kg suolaa
n. 1 kg sokeria
1 valkosipulin pää kokonaan

n. 2 tl jeeraa per pss
1 tähtianis per pss
n. 0,5 dl rypäleensiemenöljyä per pss

appelsiininkukkahunajaa
1-2 luomusitruunan kuori pitkäksi ja ohueksi kuorittuna ja sitten leikattuna kapeiksi
2 sitruunan mehu
1 dl sokeria

ketunleipiä (timjamia)

Pese porkkanat, trimmaa latvus ja laita heraan ja jätä jääkaappiin vuorokaudeksi.

Sekoita suola, sokeri ja murskattu valkosipuli keskenään ja laita kerroksittain syvään astiaan suolaa, porkkanoita ja suolasokeriseosta.

Jätä tekeytymään pariksi vuorokaudeksi jääkaappiin kunnes porkkanat ovat kutistuneet, astiassa on vettä ja porkkanoiden rakenne on todella elastinen.

Huuhtele sitten porkkanat huolellisesti suolasta.

Laita kuivatut porkkanat vakumoitavaan pussiin ja katso että ne tulevat yhteen kerrokseen. Lisää pussiin öljy ja mausteet. Sulje pussi.

Keitä porkkanoita noin puolisen tuntia vedessä muovipussin kanssa.

Nosta sitten porkkanat talouspaperin päälle ja siitä kasviskuivuriin. Minun paksuhkot porkkanani kuivuivat useamman päivän, mutta pienemmillä porkkanoilla vuorokausi-puolitoista riittänee.

Voitele porkkanat vielä ennen tarjoilua hunajalla ja jätä kuivuriin muutamaksi tunniksi.

Kuori sitruunat ohuelti, tee sitruunankuorista pitkiä, ohuita rihmoja. Laita kuoret ja sokeri sekä sitruunan mehu kattilaan ja kuumenna. Kiehuta muutama minuutti kunnes seos muuttuu siirappiseksi. Jätä jäähtymään.

Koristele porkkanat kieputtamalla niiden ympäri sitruunasuikale ja koristele ketunleivillä. Tarjoa alkupalana esimerkiksi vaalean oluen kanssa.

Savustettua valkosipulia, paahdettua seesamia & tuorejuustoa

Jos joku suunnittelee BBQ - vappua niin tässä on hyvä alkupalavinkki. Laittakaa sinne savustimeen niitä pieniä, "yhden kynnen" valkosipuleita ja maustakaa niillä tuorejuustotahna. Ihan sairaan hyvää. Nämä pallerot tein niihin brisketti-illanistujaisiin ja ne katosivat tarjottimelta ihan tavattoman äkkiä. Ja kun tuon alla olevan leipäsenkin saa suoraan pussista, niin tämän helpommaksi ei sormisyötävä muutu.

Savustettu valkosipuli - sormisyötävä
1 pss Sour Cream - maustettuja ruissipsejä
1 pkt Philadelphia - tuorejuustoa (Semmonen normaalikokoinen)
2 dl kermaa vaahtona
1-2 savustettua valkosipulia (yhden kynnen)
1 tl paahdettua jeeraa (siemeniä)
(tarvittaessa hunajaa)
suolaa
pippuria

n. 1 dl seesaminsiemeniä paahdettuna
timjamin lehtiä koristeluun

Laita valkosipuli savustimeen 120 astetta n. tunniksi tai kunnes valkosipuli on savustunut ja pehmeä. Paahda jeera kuivalla pannulla ja jauha sitten morttelissa.

Sekoita pehmeä, savustettu valkosipuli tuorejuustoon mahdollisimman tasaisesti (voit hienontaa sen myös siivilän läpi tuorejuuston joukkoon). Sekoita sitten tuorejuusto kermavaahtoon ja mausta jeeralla, suolalla ja pippurilla. Tarvittaessa lisää hieman (vajaa 1/2 tl) juoksevaa hunajaa makeudeksi.

Paahda seesaminsiemenet kuivalla pannulla ja anna jäähtyä. (Minä käytin leipäprojektista paistovuokaan jääneet, valmiiksi paahtuneet siemenet tähän)

Pursota tuorejuustotäytettä ruissipsin sisään, dippaa seesaminsiemeniin ja korista timjamilla. Tarjoa heti.

Savustettu valkosipulikeitto, karitsankieltä ja mustavahakassipsejä

 Joitain keittoja on suhteellisen epätodennäköistä saada koskaan toistettua, vaikka ne ovat älyttömän hyvin onnistuneita. Tällä kertaa syynä on, että tarkka ohje alkaa jotenkin siihen tyyliin että "otetaan yksi brisketti..." :)

Mustavahakas on herkullinen ja täysin myrkytön sieni, jot voi syödä jopa sellaisenaan, kuivurissa kuivattuina sipseinä.

 Tämä on juuri sellainen keitto, joka olisi hankalaa toistaa koska se syntyi sattumien summana: koska satuin viime syksynä löytämään virheettömiä mustavahakkaita ja lukemaan että ne voi syödä myös kuivattuina sipseinä.

...Ja että löysin lähikaupastamme K-Aurorasta karitsan kieliä ja niiden keitto-ohjeen, että meillä oli siitä brisketistä kerättyä upea savuista paistilientä, savustettuja valkosipuleita jotka tökkäsin brisketin kanssa savustumaan ja että olin juuri taannoin käynyt Olossa lounaalla työn merkeissä ja syönyt siellä jumalaista savustetusta valkosipulista tehtyä keittoa.

Niin, ja tietysti siksi, että vielä älysin tarjota kaikki nämä yhtensä alkupalana kun Merituuli poppoineen tuli käymään pääsiäisen aikaan.  

Mutta uskoisin, että vaikkei ehkä pilkulleen samanlaista, keitto on toistettavissa myös muilla hyvillä lihaliemillä ja bbq-valumilla. Mutta valehtelisin, jos väittäisin ettei tämä nimenomainen versio ollut hyvää.

Olossa hyvin samanhenkisen keiton päällä oli muistaakseni pieniä pisaroita jotain ihanaa ja raikasta yrttiöljyä ja ohessa tarjottiin kirnuvoita sekä hyvää, lämmintä maalaisleipää. Todistetusti sekin toimii joten eikun valkosipulia bbq-koneeseen kun sen lämmitätte.

Savustettu valkosipulikeitto, karitsankieltä ja mustavahakassipsejä (n. 8:lle alkupalaksi)

Karitsankielet
4 karitsankieltä
1,5l vettä
1 pienehkö sipuli tai puolet isosta
2 valkosipulin kynttä (rikki lyötynä)
1 laakerinlehti
muutama oksa timjamia
3 rkl suolaa
2 rkl omenaviinietikkaa
1 tähtianis

Aloita pesemällä kielet huolellisesti kylmässä vedessä.

Laita sitten kielet kylmään veteen kattilaan ja nosta vesi kiehuvaksi. Anna kiehua ja kuori pois vaahto.

Laita loput aineet kattilaan ja kiehuta hiljalleen kannen alla n. 2h kunnes kieli on pehmeää. Lisää vettä tarvittaessa jos se tuntuu häviävän keittelyn aikana.

Anna jäähtyä hetki jotta et polta näppejäsi täysin kun poistat kielen nahan. Nahka on kuitenkin poistettava kun kieli on vielä kuumaa. Älä hukkaa keitinlientä!

Anna sitten kielen jäätyä omassa liemessään. Älä hävitä lientä vieläkään, sillä se tarvitaan keittoon.

Ennen tarjoilua siivuta kieli muutaman millin paksuiseksi.

Valkosipulikeitto

3 kokonaista yhden kynnen valkosipulia (savustetaan ennen käyttöä)
n. 4-5 isoa rosamundaperunaa tai 6-7 muuta jauhoista perunaa, perunan koosta riippuen
vettä keittämiseen
3 rkl savustettua "briskettiliemihyytelöä"
5 dl kermaa
karitsan kielten keitinlientä suolaksi ja ohentamaan keittoa

Savusta valkosipuleita bbq - ruokien ohesa lämmössä n. 1-1,5h kunnes ne ovat täysin pehmeitä ja savustuneita. Kerralla kannattaa savustaa muutama ylimääräinenkin. Poista sitten kanta ja pursota valkosipulin sisus kulhoon odottamaan.

Kuori perunat ja pilko ne kattilaan. Kaada perunalohkojen päälle vettä niin että ne peittyvät. Kiehuta perunat kypsiksi ja lisää joukkoon savustettu valkosipuli. Soseuta keitto ja lisää sinne briskettihyytelöä ja surista vielä hetki.

Lisää sitten kerma ja kuumenna keitto hitaasti niin ettei se kiehu, mutta on selvästi kuumaa. Tarkista maku ja koostumus ja lisää keittoon karitsankielestä säästettyä, kuumaa keitinlientä. Liemi on suolaista, joten kannattaa maistella keittoa lisäysten välissä. Mausta mustalla pippurilla.

Kun keitto on sopivaa, laita se tarjolle kuumana lampaankielisiivujen ja mustavahakassipsien kanssa.

Dim Sum Omnom! Eli possupullajumppaa ja pannupiiraita.

Minä tykkään dimsumeista. Paras muisto niihin littyen on Honkongista, jossa pääsin joskus Ihan Oikeaan Dim Sum ravintolaan jossa paikalliset kokoontuivat viikonloppuaamiaiselle sukunnittain. Ihania pikkusyötäviä kärrättiin vaunuissa ympäriinsä ja kärryistä valittiin lautasia ruokaa; usein enemmän arvaamalla kuin tiedolla ja lopputuloksena oli ihan maailmanluokan ähky.

Sekä gyoza- että pork bun pohjat kaulitaan samoin; oikeakätinen pitää kaulinta oikeassa ja kääntää lettua vasemmalla. Kauli, käännä, kauli, käännä...

Minun on pitkään, pitkään ollut ajatuksena tehdä dimsumeja; V:llä on jopa sellainen bambukori jossa osa noista pikkusyötävistä valmistetaan; ihan tarkasti ottaen mielessäni on nyt tuota reissulta herkkuna mieleen jäänyt Char Siu Pork Bun, jossa oli valkoinen, superpehmeä ja hieman makea sämpylä ja sen sisällä kiinalaista possua ja jonkinlaista hoisin - kastikkeella taitettua bbq kastiketta.

Gyoza eli pannupiiras

Mutta kaikki dimsumit eivät koria tarvitse, esimerkiksi niin satotut pot stickerit tai gyoza nyytit, miksi niitä nyt kutsutaan ovat tosi herkkua, yllättävän helppoja tehdä ja syntyvät ihan kotoisilla välineillä. Itse asiassa tuumasin että nuo "pot stickerit"  (tai gyozat) (Voisiko niitä kutsua pannupiiraiksi? ) ovat jotenkin ajatuksena lähellä kiinalaista karjalanpiirakkaa lihatäytteellä, joka vaan paistetaan pohjasta ihan rapsakaksi ja höyrytetään sitten kypsäksi kannen alla.

Ensin pohja paistetaan rapsakaksi, sitten vettä desi pannuun joka irrottaa piiraat pohjasta ja kypsentää täytteen.

Olen nyt tehnyt pariin otteeseen noita possupullia ja kerran kanatäytteisiä pannupiirakoita ja oikeastan molemmista on tullut ihan hyviä. Tosin, sen possutäytteen kanssa pitää vielä tyyppailla. Löysin netistä ohjeen Char Siu possulle, joka on ihan ok, mutta siitä tuli liian suolaista. Pitää tyyppailla ja kokeilla; myös kastikkeella on suuri merkitys. Ensimmäisellä kerralla tein kuten tuo ohje vinkkaa, mutta jotenkin lopputulos oli vähän tunkkainen. Lisäisin yrttejä mikä paransi tilannetta, mutta seuraavala kertaa sotkin possupullan sisään laitettavaan kastikkeeseen (glazeen) omaa suosikkibbq - kastiketta, hoisinia ja hunajaa. Se oli mielestäni vielä parempaa. Palaan possupulliin kun voin selkä suorana sanoa että ny on hyvä!

Steam bunit tehdään korissa joka asennetaan wokin päälle.

Pullareseptiksi käytin tätä allrecepiesistä löytynyttä ohjetta. Niistä pullista tuli ihan hyviä, mutta jälleen ei ihan niin kuohkeita kuin siellä Hongkongissa. Mutta paljon, paljon parempia niistä tuli kuin uskalsin alunperin toivoa. Mutta ne Gyozat, tai pannupiiraat...

Ensin taikina täytteineen asennetaan puolikuun muotoon. Oikeakätinen kuten minä, laittaa piirakan vasempaan kämmeneen. Nipistä kauimmainen reuna kiinni.

Sitten vasemman käden peukulla työnnä taikinaan vekki...

Ja paina se etusormella kiinni... Siirrä peukku taikinan sisäpuolelle ja taaksepäin. 

Toista laskostusta liikkuen eteenpäin. Oikealla kädellä tuetaan.

Kun koko reuna on vekeillä, viimeinen vekki muodostuu painamalla taas reuna kiinni... ja

Taittamalla se sisään, päälle riviin.

Mutta se mikä tosiaan yllätti helppoudellaan ja herkullisuudellaan olivat ne pannunpohjapiiraat, joihin tein seesami-kanatäytteen. Kannattaa ehdottomasti kokeilla. Suht kevyttä, loppujen lopuksi helppotekoista ja ehdottomasti herkullista. Joissain sushipaikoissa tämäntyyppisiä nyyttejä tarjotaan joskus, mutta näistä tuli parempia, väittäisin.

Ta-daah! Tulipa sievä, aika hyvin ekakertalaiselta!

Ja mikä parasta, tähän ei tarvita mitään kummia aineita; pohjat voi tehdä itse piirakkapulikkaa apuna käyttäen ja täytettä voi varioida sillä, mitä on. Minä menin kanalla, seesaminsiemenillä ja inkiväärillä. Jamie Oliverin webasta löytyi kahden leidin video siitä, miten nuo nyytit syntyvät ja kun vähän keskittyy se alkaa sujua. En olisi koskaan uskonut, että saan niinkin kivannäköisiä nyyttejä aikaan.

Gyoza - nyyteille voi tehdä dippejä; meillä tässä soijaa, seesamia ja srirachaa sipulilla. Tuore chili olis ollu pop.

Kokeilkaapa rohkeasti vaikka viikonloppuna, helppoa ja hyvää. 

Pannunpohjapiiraat kanatäytteellä  aka. "pot stickers", Gyoza pie (riittää ainakin neljälle/kuudelle)

Pohjataikina 
300g jauhoja (n. 5 dl )
220 ml kiehuvaa vettä
1/4 tl suolaa

Täyte
1 pkt kanajauhelihaa (400g)
n. 2,5 cm pala inkivääriä raasteena (n. 2 rkl hienoa raastetta)
2-3 kevätsipulin vartta hienonnettuna
3 rkl soijaa
2 valkosipulin kynttä hienonnettuna tosi hienoksi
2 rkl seesaminsiemeniä
1-2 rkl seesamiöljyä (kunnon loraus)
1,5 rkl riisiviinietikkaa 
2 rkl miriniä
lisäksi pilkoin sekaan vielä 3-4 cm palan purjon valkoista osaa kun semmoista oli jäänyt, voit korvata kevätsipulisilpulla

Käytä yleiskonetta pohjataikinan tekoon, jos sinulla on. Mittaa kulhoon jauhot ja suola ja kaada päälle kuuma vesi. Sekoita taikina kunnolla taikinakoukulla ja anna vaivaantua kauniin kiiltäväksi ja pehmeäksi.

Taikinan muotoilu helpottaa leikkaamista samankokoisiksi paloiksi.

Muotoile sitten taikinasta kaksi isohkoa palloa ja tee niistä "donitsit" (ks. video) jotta voit jakaa helpommin taikinan tasakokoisiksi dimsumeiksi.

Anna levätä kelmun alla n. 20 min ja tee sillä aikaa täyte.

Sekoita täytteen aineet keskenään tasaiseksi tahnaksi. Pidä kylmässä.

Leikkaa sitten donitsit keskeltä poikki kahteen palaan ja aseta palat vierekkäin. puolita sitten tangot keskeltä ja laita taas vierekkäin. Jäleen puolita ja lopuksi viekä kerran jotta saat kummastakin donitsista yhteensä 16 pientä taikinapalloa.

Kaulitse sitten taikinasta piirakkapulikan reunaa ja toista kättä apuna käyttäen pieniä lettusia.Tee kaikki lettuset valmiiksi, kuten karjalanpiirakkaa tehtäessä.

Ota lettunen käteesi, laita lettusen keskelle n. teelusikallinen täytettä ja tasaa päällinen veitsellä.

Nosta sitten reunat ylös jotta saat puolikuumaisen taikinan ja nipistä kauimmainen reuna kiinni.
Pidä toisella kädellä kiinni taikinasta ja toisen käden peukaloa ja etusormea hyväksi käyttäen laskosta ulommainen reuna piiraasta kiiinni taaimmaiseen. (kannattaa katsoa joku netin video)

Lopuksi reunan viimeinen poimu kiinni ja valmis! Laita kaikki potsitickerit tarjottimelle ja sivuun. Vinkkinä muuten, nämä nyytit kuumella voi pakastaa kypsentämättöminä, heti tekemisen jälkeen ja säilyvät hyvin. Valmiita piiraita ei saa seisottaa kuitenkaan pitkään lämpimässä, niihin alkaa kertyä kosteutta ja tuommoinen kanatäyte menee pilalle.

Kun kaikki piiraat on tehty, lorauta hieman öljyä kannelliseen pannuun ja asenna n. puolet piiraista pannuun aika lailla tiiviisti. Paista kunnes piiraiden pohja on kauniin kullanruskea ja rapsakka. Lisää sitten desi vettä ja laita kansi kiinni. Vedestä nouseva höyry kypsentää piiraat ja ruoka on valmis kun vesi on hävinnyt panun pohjalta.

Tarjoa erilaisten dippien/kastikkeiden kanssa. Helpon lienee sekoittaa seesamiöljyä, soijaa ja srirachaa sekaisin ja pilkkoa päälle kevätsipulia ja halutessa tuoretta chiliä.

Paahdettua kurpitsaa, sriracha - jogurttikastiketta ja korianteripestoa

Minä tykkään tästä Ottolenghin kurpitsareseptistä kolmesta syystä: 1) se on superhelppo ja vähätöinen 2) sriracha ja jogurtti yhdessä ovat ihan älyttömän hyvä soosi joka ei kumminkaan polta suuta 3) ruoka toimii. Ja joo, olen tehnyt tätä jo useamman kerran koska niin, kolme syytä.

Koko juttu menee niin, että butternut elikkä myskikurpitsa vaan pilkotaan sopiviin lohkoihin kuori päällänsä. Lohkot marinoidaan, paahdetaan ja sitten päälle soosia. Ja oho, unohdin tästä annoksesta ne kurpitsansiemenet, mutta niitäkin voi paahtaa annokseen koristeeksi.

200g turkkilaista jogurttia ja 1,5 tl srirachaa on sopiva kombo. Kastikkeesta tulee tosiaankin yllättävän hyvää. 

Sen superhelpon jogurttisoosin lisäksi öljystä ja korianterista (tai sen puuttuessa lehtipersiljasta) surautetaan yrttipesto jota ripotellaan ruuan päälle. Ja mikä tuli todistettua tuossa suunnuntaina, tämän ruuan täydellinen kaveri on se linsseillä ja rapsakalla sipulilla ryyditetty riisiruoka. Makeat, raikkaat, paahtuneet ja pehmeän mausteiset jutut kietoutuvat ihanasti yhteen.

Marokon seudulla kait tehdään mausteista, kuohkeaa riisiä joka paikassa, jogurttiset, raikkaat mezet tms. sopivat sen kanssa. 

Huokailin useaan otteeseen tätä syödessäni miten tyytyväinen olen tähän koko settiin ja yhdistelmään. Lisääkin piti ottaa - parikin kertaa. Lämpimästi suosittelen.

Ja mitä tulee ohjeen määriin, melkein tekisi mieli kirjoittaa tämä ohje ilman tarkkoja määriä - riittää että kurpitsapalat kuorruttuvat öljyllä, kanelia riittää vähän sinne ja tänne ja että saat pinnalle tulevusta pestotyyppiestä yrttiöljystä melkein juoksevaa. Ainakin meillä tuo ohjeen öljymäärä ei rittänyt ollenkaan siihen pestoon vaan se oli kuivaa. V teki sitä pestoa ja oli ihan että "tässä on jo tuplamäärä öljyä, miksei se sekoitu" noh, nuo paketissa kuivaneet lehtipersiljat ovat varmaan eri juttu kuin vastapoimittu korianteri; tee pesto silmällä ja lisää niin paljon öljyä kuin tarvitsee.

Jogurttikastikettakain saattaisin tehdä enemmän etenkin jos tarjoan sen tuon riisiruuan kanssa ja syöjiä on monta. Se srirachan määrä suhteessa jogurttiin on minusta hyvä; sitä ei kannata laittaa enempää kuin ohje käskee. Mutta senkin voi maistella kohdilleen. Kurpitsan leikkaamiseen sellainen kokemusvinkki, että jätä selkäosa tarpeeksi paksuksi, sillä kurpitsan pitää seistä sen kuoren päällä pellillä paahtuessaan. Jos nahka jää liian kapeaksi, setistä tulee dominopalikkaefekti ja köksältä menee hermo. Paistoaikakin on vihjeellinen, sitä voi lisätä jos tykkää tummemmasta. Ohjeessa srirachajogurtti ja yrttipesto tehdään vasta kun lohkot tulevat uunista, minä olen tehnyt ne paiston aikana juuri ennen niiden lohkojen ottamista uunista ja tarjoamista.

Olen sitten sirtänyt kuumat lohkot tarjoilulautaselle (tai ainakin ekan kerroksen) ja sitten pirskottanut kastikkeet päälle kun lohkot ovat vielä selvästi lämpimiä, mutteivät ihan polttavan kuumia. Jos astia ei ole kovin laakea, laita kahteen kerrokseen ja kastikkeita väliin.

Nuo meikäläisen lohkot olivat tällä kertaa kyllä paahtumassa pidempään kuin 35 min, koska tykkään paahtuneemmista, mutten tietenkään katsonut kauanko. Koitan vaan sanoa, et menkää fiiliksellä, ei se ole niin tarkkaa.

Alla kuitenkin se ohje - määrineen kaikkineen.

Paahdetut kurpitsasiivut ja srirachajogurttia (Ottolenghin kirjasta plenty more lisukkeena kuudelle?)

1 isohko butternut - kurpitsa n. 1,4 kg(meillä oli vaan puoliska kurpitsaa tällä kertaa, mutta kannattaa tehdä koko kurpitsa)
öljyä
1 tl kanelia jauhettuna

yrttipestoon
90 ml oliiviöljyä
50g korianteria (meillä oli vaan yksi paketti n. puolet tuosta) + muutamia lehtiä koristeluun
1 pieni valkosipulin kynsi, hieman murskattuna

pinnalle
20g kurpitsansiemeniä

Srirachakastikkeeseen
200g kreikkalaista jogurttia
1 1/2 tl srirachaa (chilikastike, ei makeaa vaan enempi hapanta ja syvänmakuista)

kaikkeen tarvittaessa
suolaa ja pippuria

Kuumenna uuni 220 asteeseen.

Leikkaa kurpitsa pitkittäin halki, kaavi siemenet pois (en tiedä voisiko ne paahtaa, varmaan, mutta olen käyttänyt kaupasta ostettuja kun en jaksa putsata)

Leikkaa sitten kurpitsa nahkoineen päivineen n. 2 cm paksuiksi, 7 cm pitkiksi lohkoiksi ja laita isoon kulhoon. Kaada päälle n. 2 rkl tai sen verran että saat lohkot ohuelti peittymään öljykerrokselta kun sekoitat niitä. Lisää sitten 3/4 tl suolaa, kunnon rouhaisu pippuria, sirottele kanelia lohkoille ja sekoita kunnolla niin että kaikki jakautuu kutakuinkin tasan lohkoille.

Laita kurpitsalohkot harvakseltaan isoille pelleille nahkapuoli alaspäin. Älä tunge peltiä liian täyteen vaan käytä tosiaan tarvittaessa kahta peltiä. Näin ilma pääsee kiertämään ja liika kosteus haihtumaan ja kurpitsat saavat paahtua. (Minä en ole käyttänyt leivinpaperia vaan paria teflonpeltiä, kun ajattelin että lämpö johtuu paremmin nahkaan.)

paahda lohkoja uunissa 35-40 min, kunnes ovat pehmeitä ja sopivasti ruskistuneet yläreunastaan. Ota uunista ja anna hieman jäähtyä (tosin, meillä on syöty kuumanakin, jäähdytys on kai siksi ettei jogurtti juoksetu, mutta ei se ole ehtinyt semmoiseen ;) )

Yrttipeston tekoa varten laita korianteri, valkosipuli, n. 4 rkl öljyä (lue: kunnon loraus öljyä) ja reipas hippunen suolaa pieneen silppurikippoon ja surista tahnaksi.

Madalla uunin lämpö 180 asteeseen ja paahda kurpitsansiemenet pellillä. Ovat valmiita kun muutamat poksuvat auki ja kaikki tulevat ihan keveiksi ja rapsakan paahtuneiksi. n. 6-8 min.

Kun olet valmis, laita kurpitsat tarjoilulautaselle ja pirskottele päälle jogurttikastiketta, yrttiöljyä ja paahdettuja kurpitsansiemeniä. Korista korianterilla. Tarjoa.

Lanttua suolakuoressa, savustettua jogurttia ja pihlajanmarjaa

Tein loppiaisen pöytään Parasta Ikinä Syömääni lanttua. Se ei ollut lainkaan sellaista metallisen terävää ja multaisen makuista, millaiseksi lantun yleensä miellän vaan suolakuoressa kypsennys kesytti yrmeästä lantusta hunajaisen herkän ystävän lautaselle. Eikä raikas, aromaattinen ja yllättävä savujogurtti mitenkään pahentanut asiaa:)

Lisäksi jos joku on nyt päättänyt ryhtyä keventämään kevättä kohti niin tässä lantussapa on viikonlopun pöytään herkku, joka ei todellakaan riko dieettiä mutta jossa ei maustakaan tarvitse tinkiä. Ja jos oikein yltiöterveelliseksi joku on ryhtynyt, niin oluen sijaan tämän kanssa voi tarjota teetä. Lapsangia tai oolongia ehkä mieluiten? Meillä kylläkin mentiin Chouffle Houblonilla joka tuntui kyllä näihin bakkanaaleihin kokoontuneelle seurakunnalle kelpaavan.

Pienemmälle lantulle riitti tunti uunissa, isompi lanttu tarvtsee enemmän, ehkä 1,5h.

Mutta aloitetaanpa kumminkin alusta. Koska tykkään aina antaa kunnian sinne, mihin kunnia kuuluu, niin sainpa idean juuresten suolakuoressa kypsennykseen stalkkaamalla taas kerran Olon facebookkia. Täytyy tunnustaa, etten ole ihan varma kumpi teki isomman vaikutuksen; tuo menussa mainittu savustettu jogurtti vai se suolakuoressa kypsennetty juures, mutta kerran nähtynä kombo liimautui mieleeni lähtemättömästi.

Ja sitten joululta vielä jäi lanttua joka, tunnustettakoon se reilusti, ei ole suosikkijuureksiani ja aloin pohtia saisiko siitä aikaan jotain Oikeasti Erinomaista.

Ei minulla lanttua vastaan sinänsä mitään ole; mutta jokin siinä saa aikaan selkäpiissäni väreitä, jollaisia voin kuvitella dementorien Harrylle tekevän. Lanttu on, ainakin ennen tätä ollut tylsyydessään suorastaan masentavan haastava. En oikein tykkää siitä kitkeryydestä tai jostain pistävästä multaiseen metallisesta mausta joka lantuissa monesti on. Laatikoissa se hukutetaan siirapin ja kerman sekaan ja peitellään valkopippurilla, mutta siitä huolimatta maku siellä on, enkä ole aina lanttulaatikkoa maistettuani ihan varma siitä pitäisikö valkopippuri kieltää lailla vai minun vaan heitää toivoni lanttulaatikon suhteen.

Kun taikina on maustunut, se taiteillaan lantun ympärille parhaansa mukaan.

Mutta luottoni Oloon ja siihen että suolakuori tekee jotain ihmeellistä juurekselle oli niin suuri, että aloin ihmetellä tulisiko jopa lantusta jotain syömäkelpoista. Aloin siitä paikasta ihmetellä millainen suolataikinan pitäisi olla ja mikä sen idea on.  Ja kun löysin sitten netistä ohjeen suolataikinan tekoon, kupletin juoni alkoi paljastua; taikinaan tulee kahmalokaupalla kuivattuja yrttejä joiden aromin suola ja jauho lukitsee omassa mehussaan höyrystyvän juureksen ympärille.

Savuase on pieni ja näppärä mm. Chez Marius myy. Savulastut ovat pienenpieniä ja hienoja. 

Savustetusta jogurtista minulla oli idea. Olin ostanut V:lle muistaakseni isäinpäivälahjaksi the smoking gunin (koska V ja savu) jonka käyttöä olin päässyt joskus ihmettelemään Erik Mansikan opastuksella Aromin illanvietossa. Tähän kävisi hyvin Smokaikin, sillä pyssyn idea on tavallaan sama mutta paljon, paljon pienemmässä mittakaavassa. Pyssyn avulla savua saa aikaan erinomaisen sisäsiististi, mukana tulee kasa erilaisia "savumakuja" ja koska savu on kylmää, sen voi ohjata ruokaan joka on asennettu tiiviiseen astiaan, jättää imeytymään ja ruokaa ei tarvitse tunkea mihinkään smoukkeriin. Tämä antaa lisämahdollisuuksia kaikkeen siihen mitä voit savustaa.

Suolan rakenne lienee olennainen samoin se että taikinaan ei pääse liikaa kosteutta.
Meikäläisen taikina hajosi uunissa. Ensi kerralla paremmin! 

Tästä tuli monella tasolla ihan loistava ruoka. Se yksinkertaisesti omenapuusavulla ja suolalla maustettu jogurtti oli kaikessa yksinkertaisuudessan ihanaa ja tosi simppeliä tehdä. Sitä teemme uudelleen ihan varmasti. Ja tylsääkin pelottavampi lanttu koki jonkin elämää suuremman  transformaation jossa se metallinen maku puuttui kokonaan ja lanttu paljasti pehmeän, melkein makean ja hunajaisen kullanvärisen luonteensa joka yleensä niin kovin taitavasti piiloutuu.

Ehkä oppimisrintamalla vielä sen verran, että minulla suolakuoritaikina odotti kylmässä (ulkona) pari päivää ja minusta tuntuu että se oli imenyt limasta liikaa kosteutta itseensä. Kannattaa siis pakata taikina suht ilmatiiviiksi jos säilytät sitä. Lisäksi ohjeen kosher suola on sellaista hienon ja karkean suolan välistä. Ajoin Kenwoodin maustemurskaimella merisuolaa hienommaksi ja voi olla että tein siitä liiankin hienoa. Ylimääräinen kosteus ja suolan turhan hieno rakenne saattoivat siheuttaa sen, että kuori lantun ympärillä pääsi halkeamaan. Siitä huolimatta lantun mausta tuli ihan maanmainio.

Iso lanttu vaatii lähemmäs puolitoista tuntia parisataa-asteisesssa uunissa; tunnin jälkeen vasta pienempi lanttu oli pehmeää ja kypsää - isompi selvästi kovempaa.

Päivän satoa, mielettömiä kuivattuja salvioita ruohonjuuresta ja hieno pötti tuomaan markkinoilta pic.twitter.com/xUfVuVdrOy
— Nelle (@Siskotkokkaa) December 20, 2014

Käytin taikinaan ihania, ruohonjuuresta löytämiäni upeita, kuivattuja salvian lehtiä, timjamia ja oreganoa. Toimi hyvin.

Lautasella näkyvä hillo on ihan kaupasta ostettua pihlajanmarjahyytelöä ja tykkäsin kovasti sen mausta. Myös puolukkahyytelö tai punaisesta viinimarjasta tehty vastaava sopisi varmasti ihan hyvin. Vihreä koriste jota käytin annokseen on sinänsä turha lopputulokselle; joku (minä itse!) voisi olla jopa sitä mieltä ettei oliiviyrtin maku edes oikein sovi kokonaisuuteen. Jos koristella haluaa niin keväällä jokin villiyrtti; vuohenputken lehti tai ketunleipä olisi varmaan ihan paras. Jälkikäteen mietitynä myös jokin yrtti mitä suolakuoren maustamiseen on käytetty kävisi varmaan. Mutta tällä mentiin ja onhan se oliiviyrtin maku melkein havuisa, ettei se katastrofikaan ollut lopulta.

Ja mitä tulee esillepanoon, niin siihen hain inspistä Chef & Sommellierin kaskinaurisalkupalasta suhteutettuna omiin taitoihini - mutta pöydässä heitettiin että esillepanoksi sopisi myös rouheampi, runsaampi look. Tottapa tuokin - ja siihen kattaukseen voisi hyvin laittaa mukaan koristeeksi vaikka paahdettuja, karamellisoituja auringonkukansiemeniä pirskoteltuna sinne ja tänne.

Ja vaikka tästä tuli pitkä juttu, ruoka on lopulta tosi simppeli ja helppo valmistaa; paista lanttu suolakuoressa, savusta jogurtti ja tarjoa.

Hyvää lauantaita, ihmiset!

Lanttua suolakuoressa, savustettua jogurttia ja pihlajanmarjaa (2 lantusta saa isommankin porukan alkupalat)

2 juuresharjalla pestyä lanttua.

Suolakuoritaikina (riittää hyvin 2 isohkolle lantulle tai yhdelle kanalle/kalalle.)

2 kuppia eli 4,8 dl kosher suolaa
2 kuppia eli 4,8 dl vehnäjauhoa
hieman vajaa 1 dl kuivattuja salvian lehtiä (kokonaisia, jos käytät murustettua vähän vähempikin riittää)
0,5 dl kuivattua oreganoa
n. 3 rkl kuivattua timjamia
n. 2 rkl kuivattua rosmariinia
2 kananmunan valkuaista
1 kuppi eli n. 2,4 dl vettä

Murskaa salvian lehdet jos kokonaisia ja sekoita kaikki aineet keskenään. Vaivaa tasaiseksi taikinaksi, sulje ilmatiiviisti ja laita kylmään vähintään tunniksi, mielellään yön yli.

Kun haluat käyttää taikinan voit kaulita sen kahden leivinpaperiarkin välissä sopivaksi ja sitten peittää ruuan taikinalla. kannattaa käyttää tässä leivinpaperia apuna, taikina on suht haurasta.

Laita uuni kuumenemaan n. 200 asteeseen, peitä lanttu taikinalla ja laita uuniin. Iso lanttu kypsyy n. 1,5h pienemmälle riittää tunti.

Savujogurtti

n. 3 dl turkkilaista hyvää jogurttia, meillä pirkkaa jota tekee juustoportti.
omenapuusavulastuja
savuase
suolaa

Laita jogurtti laakeaan astiaan tasaiseksi kerrokseksi, peitä elmukelmulla ja ohjaa savuaseen savua kelmun alle. Kun savua on paljon kelmun alla, sulje kelmu ja jätä jogurtti maustumaan ainakin 30 min ennen tarjoamista.

Kokoa annos kuorimalla lanttu taikinasta ja leikkaa lantun kuorikerros pois. Siivuta ja lohko maun mukaan, laita lautaselle lanttua, jogurttia ja vähän hapokasta hilloa. Halutessa voit paahtaa mukaan myös esim. ripauksella sokeria ja suolaa maustettuja auringonkukan siemeniä.

Tarjoa heti.