Yhtä juhlaa...

Meillä on nyt juhlittu oikein urakalla, sillä mummu täytti 90v ja musta tuli täti sekä esikoiskirjailija melkein peräjälkeen. Mutta mikäs sen parempaa kun juhlia tällaisia liikuttavia ja iloisia juhlia.

Sisareni sai tammikuussa pienen tytön ja pikkuinen sai nimen hyvin perinteisin menoin kotona pidetyssä pienessä kastejuhlassa. Perinteiseksi suvussamme näyttää muodostuvan myös remontti, sillä muistan kun ennen sisareni ristiäisiä laitettiin isän kanssa tapettia seinään, I:n ristiäisiin tehtiin Mimmun kanssa remppasiivoa ja pakkohan se oli Mimmunkin hankkia uusi asunto ja remppa ennen ristiäisiä;) Näin se vaan näyttää menevän. Olisikohan sitä juhlan tuntua lainkaan jos ei oikein kunnolla Suorita (tm) ? :)

Äiti toi kotikotoa maljan, jossa vuosia sitten kastettiin sisareni, nyt hänen lapsensa. 

Ja sen verran oli hässäkkää ilmassa julkkareidenkin järjestämisen tiimoilta että en edes kuvitellut jotta ryhtyisin kakuntekoon. Halusin silti edes jotenkin olla avuksi, vaikka Mimmulla oli selvästi homma minua paremmin hanskassa. Olin bongannut netistä Tampereella upeita fantasiakakkuja tekevän Kakkutaikurin ja ehdotin Mimmulle jotta mitä jos tilataan kakku, oikein hieno kakku, mä voin ostaa sen ristiäislahjaa jos sä speksaat millaisen haluat. Sisareni oli heti juonessa mukana. 

Ja olihan se absoluuttisen upean näköinen kakku, kertakaikkiaan! En tiedä olenko ikinä nähnyt missään bileissä yhtä hienoa kakkua. Enkä koskaan kuvittelisi saavani aikaan samanlaista. Ja vaikka olisin saanut jostain ylimaalliset kyvyt, mikä stressi tuollaisen kuljettamisessa olisi ollut Espoosta Tampereen ja Kangasalan rajamaille. Voin vaan kuvitella kun olisin nirhannut voiveitsellä ranteita auki kun kakku olisi ollut vino kuin pisan torni.

Kakun sisällä oli mango- ja mansikkamousset jotka olivat rakenteeltaan ihan unelmakevyitä ja täydellisiä. Mimmu sanoi, että moussejen lisäksi väliin olisi saanut myös halutessaan hedelmäpaloja ja kastikkeita. Retrospektiivissä eli jälkiviisaina pohdimme, että ehkä jotain kastiketta olisi kannattanutkin pyytää, sillä koska kakku haettiin juhliin samana päivänä kun se tarjottiin, pohja ei ollut ehtinyt kostua vielä yhtään. Mimmu sanoi, että seuraavana päivänä kosteus oli jo tasoittunut miellyttävästi. Kastike olisi voinut auttaa asiaa. Tällaiset näyttävät, amerikkalaistyyppiset kakut ovat nyt varsin muodikkaita ja niitä tuleekin ihailla kuin taideteosta. Silti myös äitini tekemä, paljon kotoisampi Kurikkalainen pitsikakkukin teki kauppansa, eikä syyttä. Se on superherkullista. Ja kun toskakuorrutus on vielä yön aikana pehmentynt hieman, herkku on kuin poutapilveä söisi. Tiedoksi muuten että äitikin tapaa laittaa kastikkeeseen vähän sitruunaa, vaikka toiset sitä kerettiläisenä pitävätkin. Minustakin se sopii ja raikastaa muuten aika kermaista kakkua.

Kakuissa tuntuu, että se on aina vähän kompromissi maun ja näyttävyyden välillä; vaikka täytteet olisivat kuinka herkullisia tahansa, kreemi ja kasvisrasvapohjaiset meltsit joilla ulkonäkö tehdään eivät tietenkään voi maistua samalle kuin kermavaahto, voilla tehty toskakuorrutus tai aito suklaa. Mutta puheenaihettahan tällaisesta kakusta riittää pitkäksi aikaa. Tällainen 30 hengen fantasiakakku maksaa 100e, mikä on varsin kohtuullinen kun ottaa huomioon koristeiden vaatiman käsityön määrän. Kyllä multa itseltänikin menisi tuollaisen kakun tekemiseen monta tuntia.

Ristiäislahjaksi sisareni pikkuiselle ostin myös #oldandbeautiful verkkokaupasta Auran kultaeppien pienen perhosrintaneulan. #ristiäiset #blogissa

A post shared by Nelle & Mimmu (@siskotkokkaa) on Apr 2, 2017 at 6:07am PDT

Pinkit macaronsit jotka kuvassa näkyvät, ovat sisareni omaa käsialaa. Ehdotin kyllä, että voin kysyä jos Minttu suostuisi tekemään niitä, mutta nuori äiti oli saanut päähänsä että macaronseja on tehtävä omakätisesti. Mistähän lie perinyt tämmöisen jääräpäisyyden.... ;) Ja sisaresta polvi paranee selvästi, koska niistä tuli ihan täydellisiä. Sen verran toimin takapiruna, että aika vahvasti suosittelin käyttämään Mintun ohjetta, hän kun on ihan macaronskuningatar. Niin Mimmu tekikin, tosin täytteeksi tuli lemoncurdia ja valkosuklaaganachea. Ja kuoret tehtiin etukäteen ja pakastettiin. Hyvin toimi, eivätkä vettyneet yhtään.

Mimmun tuleva anoppi toi mukanaan myös upeita karjalanpiirakoita ja niin olivat tasaisen kauniita että luulin niiden olevan leipomosta. Ei edes käynyt mielessä että joku osaisi tehdä niin samanlaisia ja kunnollinen kuva jäi ottamatta. Herkullisiakin olivat juhlavan, vatkatun munavoin kanssa.

Hienot juhlat niistä tuli, liikutukselta ei voinut välttyä ja ihan on pikku O sisareni näköinen. Onnea vielä, murut.

Täydellinen suklaakakku

I ilmoitti että haluaa syntymäpäiväkseen suklaakakun. Meikäläisen kädet olivat täynnä jotain tiskiprojektia ja lounasprojektia joten tuumasin V:lle että voisitko googlata minulle jotain suklaakakkureseptiä. Speksailin siinä tiskatessani, että haluaisin jonkun vähän kevyemmän ja ilmavamman suklaakakkupohjan; ei mitään liian tiivistä jota pitää temperoida tuntikausia ja rakenne pitäisi kuitenkin olla suussasulava. V oli vähän että voisitko antaa jotain tarkempaa speksiä, kun "enhämääosaamitääkaakkualeipoa"

Tämän kesän kirpparilöytöjä olivat muutamalla eurolla Isojoelta löytyneet vanhat, ehjät alumiiniset kakkuvuuat. Täydellisiä mökille. 

No, sen ohjeen pitää alkaa että voi ja sokeri vatkataan vaahdoksi, lisää sitten kananmunat ja jauhoa jonka jälkeen pohjaan lisätään sulatettua suklaata ja kaakaojauhetta. Muuten en ala. Ja Niinpä V teki työtä käskettyä ja löysi minulle ohjeen; useammankin kun totta puhutaan.

"And just why are so many chocolate cakes more a feast for the eyes than the stomach?"                                                                       - Felicity Cloake, The Guardian

Mutta se, minkä hän oli jättänyt päällimmäiseksi auki tuli valituksi. Tähän oli kaksi syytä: ohje selitti asiat niin että insinöörikin ymmärtää ja se loppui yllä lainaamaani lauseeseen, joka puhutteli ja jota en voinut ohittaa. Minusta kun kakku tehdään syötäväksi ja kunhan se on vaan tappavan herkullista on minulle oikeastaan aika lailla samantekevää miltä se sitten lopulta näyttää.

Kakun väliin ja päälle levitetään voikreemiä, mutta koska siinä on kaakaota sitä ei tajua voikreemiksi. 

Toinen, henkilökohtaisella tasolla vetoava juttu ohjeessa oli kuorrutus. Kun olin lapsi, meillä ei ollut lupa syödä karkkia kuin kerran viikossa. Mutta parantumattomana herkkusuuna olin eräänä kauniina päivänä keksinyt, että kun kupissa sekoittaa pehmennyttä voita, tomusokeria ja kaakaojauhetta keskenään, siitä tulee herkullista, suklaista tahnaa. Silloin en tietystikään tajunnut että olin efektiivisesti tehnyt voikreemiä kaakaolla. Äiti saattoi olla samaan aikaan vähän sitä mieltä että lapsi oli luvattomilla teillä, sotkenut joka paikan kaakaojauhepölyllä, keksinyt jotain ällöttävää mutta kummallisen hyvää ja koska se on niin yllättävän kekseliästä ja herkullista ei oikein kehtaa kiukussakaan olla, vaikka ehkä mieli tekiskin. :)

Ja siinä se minua taas tuijotti; lapsuuteni superherkullinen suklaamössö, jota ei tajuaisi voikreemiksi kun sitä maistaa ja jolla tämä nimenomainen kakku oli tarkoitus kuorruttaa.

Alkuperäisessä ohjeessa käytettiin irtopohjavuokaa, mutta onnistuu todistettavasti hyvin myös tavallisessa vuuassa. 

Ja niin sitä mentiin. Ja voin luvata että tässä ollaan nyt aika lähellä täydellistä suklaakakkua. Ainakin uskon että tässä on aineksia meidän perheen luottoreseptiksi tästä lähin.

Kakkutaikinan pitää olla pehmeää, tämän enempää en uskaltanut laittaa nestettä. 

Minä en ole mikään taivaallinen kakunpyöräyttäjä, mutta äitini on. Äidiltä olen oppinut, että kakkutaikinan pitää olla lopulta suhteellisen löysää; sellaista juuri tehdyn mannapuuron vahvuista kun se on juuri sopivaa. Myös ohjeessa oleva sanamuoto "soft dropping consistency" a.k.a pehmeinä, suurina taikinapisaroina valuva koosumus antoi vihjettä että taikinan pitäisi olla suhteellisen pehmeää. Niinpä luotin vaistooni ja tietoon, että suomalaiset, puolikarkeat vehnäjauhot saattavat tarvita enemmän nestettä kuin mitä ohjeessa sanotaan ja lisäsin nestettä suht paljon. Lisäksi halusin makuun hieman creme fraichen happamuutta.

Kypsä kakkupohja alkaa hieman haljeta. Älä pelästy jos kakku laskee tasaiseksi; se oli juuri täydellistä niin. 

Ja sitten kun olin lisännyt taikinaan lähes tuplamäärän kosteita osia alkuperäiseen ohjeeseen verraten, stressasin tietysti kakun kypsymisellä. Alkuperäinen ohje kannattaa lukea läpi sillä siinä esitellään suhteellisen paljon erilaisia kikkoja ja tekniikoita suklaakakkujen tekoon. Kypsymisen kohdalla mielenkiintoinen tiedonmuru oli, että jos suklaakakkua kypsennetään aluksi vain hetken uunissa, nostetaan sitten ulos ja annetaan höyryttyä loppuun vuuassaan, kakun rakenteesta tulee kosteampi ja silkkisempi. Vaikkei ohjeessa ihan niin mennäkään, luotin tähän, kun katselin kakkua kypsymässä enkä ollut 100% varma onko se nyt kystä vai ei. Annoin sen olla uunissa ohjeen maksimiajan 30 (ehkä jopa 35) min ja otin pois kun keskusta näytti juuri asettuneen ja kakun reunoille alkoi tulla pieniä repeämiä. Tulitikkuunkaan ei jäänyt enää raakaa taikinaa, ehkä hieman sulaa suklaata oli jossain, sillä taikinaan tulee myös rouhittua suklaata. Tiesin, että tämän tyyppinen kakku on menossa liian kuivaksi jos se pääsee repeämään täysin ja nousemaan tulivuorelle keskeltä. Tämän pitää olla silkkistä ja hieman kosteaa.

Niinpä nykäisin kakut ulos ja repeämät laskeutuvat jäähtymisen aikana kiinni. Kakku ei kuitenkaan lässähätänyt (eli painunut kuopalle) vaan pohjista tuli kauniin tasaiset. Rukoilin kyllä siinä hiljaa mielessäni kaikkia keksimiäni suklaakakkujen ja pienten lasten syntymäpäivien jumalia, että pohja on juuri kypsä, silkkinen ja mehukas.

Lopputuloksesta tuli sanalla sanoen upea. En koskaan kuvitellut että siitä tulisi niin silkkinen, ihana ja samalla kuohkean suklainen kakku. Väliin voi laittaa vain voikreemiä tai käyttää kostutukseen rommia, inkiväärisiirappia tai vaikka espressoa. Minulla oli ihanaa, Turun torilta löytyneistä villikirsikoista keitettyä hilloa jota sipaisin loput kakun väliin. Se on suositeltavaa vain, jos kakku saa tekeytyä yön yli jääkaapissa, sillä hillo tekee pohjista liukkaat ja ne pääsevät luistamaan leikatessa. Jos tarjoat kakun heti, suosittelen vaan voikreemiä. Yön yli asettuessaan kakku kuitenkin imee hillosta kosteuden ja se pysyy kasassa.

Nelivuotias koristeli itse kakkua. Kynttilät ovat lempiväriä. 

Koristeluun käytin vain tuoreita marjoja ja tarjosin ohessa sokeroituja vadelmia sekä mansikoita sekä kermavaahtoa. Mökkikikkana sekoitin puoleen litraa kermaa yhden purkin creme fraichea jotta kerma ei erotu tarjoillessa ja yön aikana jääkapissa niin tehokkaasti vaan voin tarjota kermavaahtoa uudelleen. Prinsessakeittiön Veera ja Veeran Ihanat Ipanat olivat meillä synttärivieraina ja me äidit siinä tyytyväisinä kakkua santsatessa mietimme, että tästä saisi aivan valtavan hienon naked caken kun tekisi täytteeseen mustikoilla maustettua voikreemiä. Jos nyt innostuit, niin mustikkavoikreemiä tein muutama vuosi sitten bebetyyppisiin mustikkaleivoksiin. Silloinkin yhdistelmä oli mustikka ja suklaa... On kuulemma tulossa erinomainen mustikkavuosikin.

Joten tätä kakkua suosittelen kyllä ehdottomasti kokeilemaan! Ensi kerralla V:n ei tarvitse googlata kakkupohjaa banaanikakkuunkaan, tämän voisi hyvin käyttää täytekakkupohjaksikin. Ja ilman kermaa kakku säilyykin hyvin jääkaapissa mökillä JOS sitä jää. Tarjoiluun se ei tosiaan vaadi mahdotonta temperoitumisaikaa ja tarpeetkin saattavat löytyä valmiiksi kaapista. Ainoa isompi työ on vatkata sitä voita vaahdoksi. Koska suklaata ei oikeasti tarvita kuin yksi levy, suosittelen panostamaan mahdollisimman laadukkaaseen tummaan suklaaseen jossa on vähintään 70% kaakaota. Meillä oli 100g Lindtin 85% levy kaapissa ja se toimi hyvin antaen reippaan suklaan maun, mutta uskokaa pois että lopputulos ei ollut liian bitteriä.

Loving it.

Täydellinen suklaakakku (kahteen 20 cm vuokaan, riittää arviolta 20:lle)

50g tummaa suklaata väh. 70%, sulatettuna ja hieman jäähtyneenä
250g voita, huoneenlämmössä
250g luomuruokosokeria (tai vaaleaa muscavadosokeria)
1/2 tl suolaa
100g kaakaojauhetta, Van Houten
250g leivontakarkeaa vehnäjauhoa (jos käytät hienoa kakkujauhoa, saattaa vaikuttaa nesteen määrään)
1,5 tl leivinjauhetta
1 tl soodaa
3 isoa luomumunaa
150g creme fraichea (1 prk, Valio)
225 ml maitoa
50g suklaata murskattuna veitsellä hienoksi

Voi-kaakaopäälliseen (jos erityisesti pidät voikreemistä, voit tehdä myös vähän isomman annoksen, mutta tämä riitti kyllä)
140g voita, huoneenlämmössä
50g kaakaota
200g tomusokeria
hippu suolaa
(2 rkl maitoa, tarvittaessa, minä en laittanut)

Täytteeseen kirsikkahilloa (ei pakollista)

Voitele ja jauhota kaksi n. 20 cm halkaisijlataan olevaa kakkuvuokaa tai irtopohjavuokaa. Sulata suklaa vesihauteessa ja jätä jäähtymään. Laita uuni kuumenemaan 180 C asteeseen.

Mittaa ja siivilöi jauhot, kaakao ja leivinjauhe sekä sooda toiseen kulhoon valmiiksi.

Vatkaa voi, sokeri ja suola keskenään vaaleaksi vaahdoksi. Lisää sitten munat yksi kerrallaan äläkä lisää seuraavaa ennenkuin edellinen on sekoittunut taikinaan kokonaan.

Lisää sitten käsin sekoittaen ja käännellen taikinaan puolet jauhoista (tai aja hitaasti yleiskoneella) ja lisää sen jälkeen sula suklaa ja lisää loput jauhot. Lisää sitten creme fraiche ja niin paljon maitoa, että saat taikinasta pehmeää ja juuri kaapimesta mostettaessa putoavaa.   (vasta tehty mannapuuro on samantyyppistä) Meillä maitoa lisättiin n. 2 ja 1/4 dl.

Jaa taikina kahteen paistovuokaan ja paista uunin alatasolla n. 30 min kunnes kakun keskusta on juuri asettunut eikä hylly enää, reunassa saattaa alkaa näkyä pientä halkeilua.

Anna uunista pois otettujen kakkujen jäähtyä aivan kauttaaltaan rauhassa pöydällä.

Tee voikreemi vatkaamalla voita ensin vaahdoksi. Lisää sitten kaakao ja sokeria. Jos seos ei ole tarpeeksi pehmeää, voit lisätä vähän maitoa.

(Valitse pohjimmaiseksi se pohja, joka on kypsempi, koska jos käytät hilloa, se kostuu siitä hieman lisää). Levitä n. kolmannes tahnasta kakkujen väliin ja säästä loput pinnan koristeluun. Jos haluat voit laittaa kakkujen välikerrokseen myös jotain makua tuovaa kostuketta tai ohuelti hyvää hilloa.  Jos käytät hilloa anna kakun vetäytyä jääkaapissa seuraavaan päivään.

Koristele murskatuilla suklaakekseillä (esim. oreos, domino tms) tai marjoilla. Tarjoa sellaisenaan tai creme fraiche kermavaahdon kanssa kuten meillä.

Äitienpäivä 2015; sitruuna-rosmariiniglaseerattua mallaspossua, nokkosrisottoa ja kaalisipsejä

Jos joku nyt sattuisi kysymään minulta äitienpäivän merkityksestä, todennäköisesti vastaisin näin kolmannen äitienpäiväni jälkeen jotain samanlaista kun äitini minulle joskus; "Kyllähän se on eniten teitä lapsia varten" :)

I odotti äitienpäivää silmät loistaen. Joka ikinen aamu hän näytti hämmentyneeltä, innostuneelta ja päättäväiseltä laskiessaan pienenpienillä, maailman ihanimmilla pehmeillä lapsensormillaan; "Äiti, nukuimme yhden yön ja enää on KOLME yötä ÄITIENPÄIVÄÄN!" ja sittemmin kaksi, yksi ja "Äiti - TÄNÄÄN ON ÄITIENPÄIVÄ!".

Mökin kapista löytyivät viimeiset tutit ikuistin kuvaan ja pientä ylpeyttä sekä haikeuttakin tuntien laitoin roskikseen. Saaristobeeb, josta on tullut jo iso poika :)

En tiedä odottiko I edes joulua samanlaisella hehkuvalla innolla. Oli niin Vaikeaa (tm) pitää kerhossa tehty ja isin kanssa huolella piilotettu "salaisuus"; itsetehty lahja äidille.

Ja I speksasi juhlia; "Äiti, sitten teemme kakun ja sitten tulee vieraita ja nautimme kaikki Sinun kakkuasi!" Sillä niinhän tehdään syntymäpäivilläkin. Ja vaikka ensin jouduin tyynnyttelemään vierasintoa, sillä olimme saaristossa eikä vieraita ollut suunnitteella,  lopulta kuitenkin kävi niin kuin I toivoi. Lopulta nimittäin saimme pienen onnenkantamoisen johdosta äitienpäivälounaalle vieraaksemme V:n äidin, Riitan ja pääsimme kaikki nauttimaan I:n rakkaudella tekemästä äitienpäiväkakusta.

Karamellikuorrutettuun kakkuun laitettiin sisään muussattua mango-banaanisosetta ja passionhedelmää sekoitettuna mascarponesta ja pehmeästä rahkasta sekoitettuun tahnaan.

Ja I leipoi äidilleen kakun ja ylpeänä kertoi Riitalle että "Minä leivoin ja äiti auttoi". :) Ja todentotta; pieni vauvani vatkasi kananmunia sokerikakkupohjaan, keitti kinuskia kakun päälle ja koristeli kakun kalalla, lampaalla ja merikäärmeellä. :) Ja mikä paras onnenkantamoinen kaikista - sattumien summana I:n askartelema pieni, maalattu rasia oli sydämenmuotoinen kuten kakkukin. :)

Mallaspossun paisti, jota hierottiin valkosipuli-mustapippuri ja suola"tahnalla" ja valeltiin sitruunaisella glazella...

Ja siinä kun I kokkasi kakkua, äiti pyöräytti keväisen lounaan. Ja myönnän auliisti; menin juhlan kunniaksi ihan itsekkäällä linjalla. :) Minulla nimittäin oli juuri ostettua Kaartilan Mallaspossun paistia jääkaapissa ja koska olin kokeillut saman possun jauhelihaa jo edellisen päivän lounaalla (palaan tähän vielä myöhemmin) tiesin, että se possu on laadukasta ja maukasta lihaa.

Enkä minä voi vastustaa possua tahmaisenmakeassa kastikkeessa; paljon sitruunaa, hunajaa ja valkoviiniä, hieman tummaa siirappia, rosmariinia ja karamellisoitunutta valkosipulia. 

Mutta! Ole erityisen huolellinen pannua uunista nostaessa sillä kömpelömmän käsissä painava possu saattaa keikauttaa silikonisen pannulapun sisällä pannua niin, että liemet pääsevät valahtamaan lattialle. No, onneksi jotain jäi posun päällekin valeltavaksi, mutta voitte vaan kuvitella miten manasin ja melkein itkua tuhersin kun pannu keikkasi ja ainakin puolet liemestä meni hukkaan. Eli mielellään kaksin käsin kiinni pannusta, vaikka siinä olisi vaan yksi varsi. :)

Lisäkkeeksi keksin tehdä risoton, jonka maustoin hortalla; V kävi poimimassa kauneimmat nokkoset ja ruohosipulit kallioilta. Nokkoset blanchasin Marttojen ohjeella vain nopeasti kuumassa vedessä, jäähdytin ja leikkasin lopuksi silpuksi.  

Risotto jonka maustoin nokkosella ja ruohosipulilla sekä sitruunassa maustuneella, karamellisoituneella valkosipulilla.

Risottoon laitettiin sitruunankuoren, hortan ja kanaliemen lisäksi myös niitä possun kanssa karamellisoituneita valkosipulin kynsien pehmeitä sisuksia. Ne ovat kertakaikkisen ihania; makeita, sitruunaisia ja aromaattisia. Lisäsin niitä yksi kerrallaan, lopulta kolme. Sillä minulle tällaisen ruuan kokkaus on maistelua, maistelua ja maistelua. Ja sitten lopetetaan kun on juuri sopiva.

Nokkosta kannattaa oikeasti käyttää; itsellänikin on mennyt monta vuotta suunnitellessa ja oikeasti se on tosi raikasta, paljon pinaatinkaltaista ja täysin ilmaista ihanaa villivihreää. Poltteisuus häviää kun nokkosen nopeasti kastaa kiehuvaan veteen tai kuivaa kuivurissa. Ja kuulemma sen dippausveden voi käyttää hiustenhoitoon (pitäisi lisätä kiiltoa) tai ravinneliuoksena kukkapenkille. Eli ei viemäriin vaan hyötykäyttöön!

Paahdettua lehtikaalia ja kesäkurpitsaa sekoitettuna jääsalaattiin

 Lehtikaalia paahdoin "sipseiksi" ekaa kertaa uunissa. Olen paahtanut ruusukaaleja ennen ja osasin kuvitella niiden olevan hyviä mutta itsekin hämmästyin miten helppoa se on! Levitin ensin pellille kesäkupitsaviipaleet paahtumaan, pirskotin hieman öljyä päälle, paahdoin ne melkein valmiiksi ja ripotin sitten huuhdotut I:n ruodeista nyppimät lehtikaalipalat pellin päälle. Sipsit syntyvät siinä ihan itsestään vähän rapiassa viidessä minuutissa. Ihan mielettömän helppoa ja mahtavan makuista. I rakastui lehtikaalisipseihin täysillä ja olisi syönyt niitä ihan pohjattomasti.

Kaikki maut kävivät minusta tosi hyvin yhteen; jotenkin puhdasta, herkullista ja salaatin kanssa tarjottuna paahtuneen syvänkin makuista maalaisruokaa. Ja vielä kun possulle vähän valutti sitä pannuun jäänyttä sitruunakastiketta niin vot. Käytin risoton ja possun tekoon Jamekin rieslingiä ja kuulemma se kävi erinomaisesti myös ruuan kanssa; minä jätin tällä kertaa viinin välistä sillä ajoin kotiin.

Mutta sellainen oli meidän äitienpäivämme; hitaan aamun paijauksista ja halauksista lounaan kautta hieman haikeina kotiin, sillä keväinen luonto kutsui seireenien lailla luokseen kauas merelle ulkomerelle mis ei maata näy. :)

p.s. ohje on summittainen sillä tein maistelemalla enkä mitannut MITÄÄN. Mutta minusta se sopii tällaisen ruuan valmistukseen, eikä haittaa vaikka köksän kädenjälki näkyy mauissa. Ja kun koko suku on täynnä toinen toistaan taitavampia kotikokkeja, sehän se hyvän ruuan nautinnollisin elementti oikeastaan on.

Possua sitruunalla ja rosmariinilla

Suolarubiin
1 sitruunan kuori
2 tl mustia pippureita
2 valkosipulin kynttä siivuina
n. 3 tl maldonia tai muuta löysästi pakkautuvaa suolaa. Tavallista hienoa merisuolaa käyttäisin 1,5 tl

n. 500-600g possun paisti (mallaspossua meillä)
keittiönarua

Pannuun
voita
2 salvian lehteä
valkoviiniä
2 sitruunan kuori ja mehu
n. 5 isoa valkosipulin kynttä kuorineen
n. 0,5-0,8 dl hunajaa
n. 3 rkl siirappia
0,5 dl sokeria
3 pientä oksaa rosmariinia (2 isoa ja tuuheaakin riittää) 
suolaa
mustaa pippuria


Hiero morttelissa (tai bamixin maustekipossa) suolarubin aineet yhteen. Tee possuun pieniä koloja veitsen kärjellä ja tunge rubia lihan sisään, jolloin sitruuna ei pala possuun pintoja paistettaessa.

Sido possu söpön muotoiseksi (kun muoto on tasainen myös kypsyminen on tasaisempaa) ja paista kuorellisten valkosipulien kanssa voissa, kuumalla pannulla kauniin väriseksi.

Tarvittaessa nosta ruskistuksen lopuksi valkosipulit ja possu hetkeksi syrjään, puhdista pannu ja laita pannuun uusi pala voita jos ruskistuksessa voi palaa ihan mustaksi.

Kun voi on sulaa ja kiehunut  laitoin pannuun salvian. Sitten nostin possun ja valkosipulit takaisin ja lisäsin n. puoli pulloa valkoviiniä. Lisäsin myös muut pannuun tulevat aineet. Sitten valelin possua redusoituvalla kastikkeella kunnes se alkoi olla minusta hieman siirappista ja tarttui possun pintaan. Maistelin kastiketta myös koko ajan ja tuunasin sokerin ja suolan kohdilleen. Samaan aikaan (possun kastikkeen keittyessä) paahdoin 200 asteessa kiertoilmalla uunissa ne kesäkurpitsata ja kaalisipsit. Sitten otin kaikki sivuun ja laskin uunin lämmöt n. 125 asteeseen possua varten.

Kun possu on uunissa ehtii tehdä risoton. Siihen en anna tarkempaa ohjetta; mentiin muuten perussetillä, mutta käytin risoton maustamiseen niitä possun kanssa meheviksi hautuneita valkosipuleita sekä luomusitruunan kuorta. Kun risotto on valmis, siihen sekoitetaan blanchattu pilkottu nokkonen sekä ruohosipulihakkelusta ja iso pala voita.

Ei se ainakaan alikypsää ollut, ehkä vähän yli.

Possun otin pois kun sisälämpö oli n. 66 astetta (HK neuvoo possun sisukan kanssa 68 asteeseen mihin vähän tähtäsin)  ja se nousi kuumalla pannulla vetäytyessään vielä aika paljon; yllättävänkin paljon. Ihan hyvää mutta olisi minusta saanut olla vähän mehevämpää joten joko se olisi pitänyt ottaa ulos vielä aikaisemmin tai antaa vetäytyä leikkuulaudalla. Treeni jatkuu, hitsi possun "fiinimpi" kokoliha on haastavaa. (Missä on mun sous vide!?) ;)

Tarjoa ruoka possun paistoliemien kanssa ja Jamek ei ole huono! ;)

Kukkasacher eli neljän tiskin kakku ;)

Kun I ilmoitti haluavansa synttärikakukseen suklaakakkua, mieleeni muistui se taannoisella Tukholman matkalla maisteltu södertälje - teellä maustettu suklaakonvehti. Minulla ei tietenkään ollut mökillä juuri sitä teetä mutta nuuhkittuani aikani teepusseja joita löysin kaapista valikoitui käteeni "Fredagsmys"- nimistä vihreää, maustettua teetä joka tuoksui sopivan kukkealta ja pehmeän makealta:

"Ett grönt te med smak av jordgubb & champagne toppat med ananas, morot dekorerat med blåklint & solros"

Ja sitten oli tietysti se ainainen ongelma siitä suklaakakun pohjasta. Monenmoista on tullut kokeiltua ja tänä vuonna kun ajatuksenani oli tehdä suorastaan "konvehtimainen" kakku, lähdin etsimään pohjaa, joka olisi ohut, suklainen ja kuitenkin kosteahko, jotta se ei jämähdä liiaksi kylmässä.

Ihanan helppoa!

Pitkällisen googleamisen jälkeen päädyin Glorian sivuille ja löysin punajuurimehulla maustetun sacherkakun ohjeen. No mutta tämähän kävisi ihan suoraan ajatukseeni, sillä sen punajuurimehun voi varmasti korvata vahvalla teellä. Lisäksi tehtyäni pohjan osoittautui että tässä pohjassa oli tarpeeksi voita, suklaata ja sokeria, jottei se tuntunut yhtään kuivalta tai kitkerältä (kuten joskus sacherissa käy) vaan juuri sellaiselta ihanalta ja kostealta. Nam.

Suklaata, suklaata ja lisää suklaata... :)

Lisäksi jääkaapista löytyi pensasmustikoita, joista kiehautin myös tuolla samalla teellä maustetun hillon kakun väliin (käytä hillosokeripussin ohjetta, korvaa vesi vain vahvaksi haudutetulla teellä). Ja sitten suklaamoussea. Ja teellä tehtyä suklaaganachea. :)

Koko kakkuun näin tehtynä kuluu kilon verran suklaata, joten kakusta kyllä riitti koko 15 hengen seurueelle (vaikka useampikin santsasi!) ja jäikin vielä ainakin viiden hengen annokset. Arvaatte varmaan, että stressasin silti riittääkö kakku kun se näytti niin tosi matalalta ja Glorian ohjeessa puhuttiin vain kahdeksasta leivoksesta. Mutta se lisäämäni suklaamousse on tömäkkää tavaraa...  

Kuivia, syötäviä kukkia ripotellaan kakun pintaan

Ja sitten koristeluvaiheessa kiitin miljoonaan kertaan mielessäni rakasta ystävääni M:ää, joka oli edelliselä vierailullaan juhannuksena tuonut lahjaksi kuivattuja kukkasia. Niistähän tämmöinen kädetön kakkumaakari saa helposti herkän ja teemaan sopivan koristeen kakkuun, sillä onhan kakussa itsessäänkin sitä kukkeaa, kesäisen makuista teetä.

Ja kyllä, koko komeus oli kuin suklaakonvehti; pieni pala riitti hyvin ja creme fraichella ja vaniljasokerilla maustettu kermavaahto oli ihan pakollinen lisuke tälle kokonaisvaltaisen suklaiselle herkulle. Ja vaikka tälle voisi hyvin antaa kesän suklaisimman kakun arvonimen, moni haki toisenkin palan joten tulkitsen onnistuneeni melkolailla hyvin :)

Valmiita pohjia uunista - ei laaksoa ei kukkulaa:)

Ja vaikka nauroin I:n vieraaksi ulkosaaristosta saapuneelle sukulaisjoukolle että tästä tulikin kaikkien suklaan sulatteluiden takia oikeastaan neljän tiskin kakku, niin luulenpa että teen tuolla kakkupohjaohjeella suklaakakun toistekin. Jos ei halua niin paljon tiskiä, täytteeseen voi tehdä jotain paljon yksinkertaisempaa kuin itsekeitettyä hilloa ja suklaamoussea. Niin tai näin, tallaisilla ohuilla levypohjilla tehtynä kakusta tuli suorastaan sivistyneemmän ja köh, ammattimaisemman oloinen.

Tykkäsin kovasti siitä ettei kakkupohjan teossa ollut sitä normaalia "tulivuoriefektiä" joka minulla noissa paksummissa pohjissa tuppaa tulemaan vastaan. Eikä pohja ollut liian kuiva, tai vaihtoehtoisesti edes raskas. Lisäksi molemmat pellit sai laittaa uuniin kerralla, joten pohjia ei tarvinnut paistella monessa erässä useissa vuuissa ja aikaakin kului se 8 min :) Jee (!)

Kannattaa kokeilla tuota pohjaa ja erilaisia täytteitä. Suklaamoussen kanssa tästä tulee tosi konvehtimainen, mutta esimerkiksi banaani-jogurttitäytteellä kakku voisi olla ihan erilainen. Mietinpä tuossa tehdessäni, että porkkana-aprikoosimarmeladi ja tuorejuusto/jogurttivaahto voisi myös olla aikas jännä täyte johonkin tapahtumaan :)

Sellainen hassu havainto muuten, että se teen lisääminen (vaikka lämpimänkin) muuttaa sulan suklaan rakennetta. Suklaamousse oli jotenkin helpompaa tehdä kun teetä lisäsi ensin sulan suklaan sekaan maustamaan. Suklaa ei jämähdä lainkaan samalla tavalla enää keltuaisvaahtoon mennessään, eikä vaahdosta edes meinannut tulla kokkareista niinkuin taannoin...

Kukkasacher eli teellä maustettu suklaakakku 

pohja (ohje: Glorian ruoka ja viini; punajuurisacher)
375g tummaa suklaata (70% kaakaota)
1 dl haudutettua, kukkeaa, maustettua vihreää teetä
350g huoneenlämpöistä voita
3 dl sokeria
6 munaa (luomu)
1 1/2 dl vehnäjauhoa (lisäsin 1 tl leivinjauhetta vaikkei sitä varmaan tarvittukaan)

Suklaamousse
200g tummaa 70% suklaata
3 keltuaista
0,7 dl sokeria
1 dl kukkeaa, haudtettua teetä
n. 2 dl kermaa (laitoin neljä desiä, mutta vaahtoa jäi noin kolmannes yli)
1,5 prk creme fraichea (yksi 150g, laitoin reippaan 2 prk mutta ks. yllä)

vinkki: jos teet kermavaahdon 4 dl kemaa, ylijääneen kerma-creme fraichevaahdon voi säilyttää jääkaapissa ja tarjota kakun kanssa kermavaahdon sekaan sekoitettuna

Ganache pinnalle (muokattu glorian ohjeesta)
400g suklaata 70%
2,5 dl teetä (samaa kuin täytteessä, haudutettua)
(voita lusikallinen, meillä unohtui -> tuo kiiltoa)


Lisäksi tarvitset
mustikkahilloa (voit tehdä itse tai käyttää valmista)
kukkasia koristeluun

Aloita hauduttamalla teepussin ohjeen mukaan vahvahkoa teetä. Kannattaa tehdä vähän enemmän kerralla, jotta saat käyttää samaa teetä useaan eri paikkaan. Jos keität hillon itse, aloita siitä jotta se ehtii jäähtyä ennen kakun täyttämistä.

Laita uuni kuumenemaan 180 asteeseen.

Sulata suklaa vesihauteessa.

Riko munat astiaan, josta voit kaataa niitä yksi kerrallaan taikinaan myöhemmin. Jokin mittakannu on hyvä. Vatkaa huoneenlämpöinen voi ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää sitten yksi muna kerrallaan seokseen ja sekoita kunnes massa on tasaista. Sekoita sulan suklaan sekaan kuuma tai lämmin tee. Suklaa muuttuu ensin jämäkämmäksu, mutta tasaantuu sitten. Valuta suklaaseos mukaan taikinaan koko ajan vatkaten.

Lisää sitten jauhot taikinaan ja sekoita kunnes eos on paksua ja kiiltävää.

Levitä taikina kahdelle leivonpaperilla vuoratulle pellille ja paista kakkupohjat kiertoilmalla unissa n. 8-10 min tai kunnes reuna on hieman rapsakkaa mutta keskusta vielä pehmeää. Vedä sitten pohjat leivinpaperia apuna käyttäen pöydälle ja anna jäähtyä.

Tee suklaamousse: Sulata taas suklaata vesihauteessa. Sekoita suklaaseen teetä mauksi ja tarkista maku. Voit halutessa lisätä myös hieman appelsiininkukkahunajaa riippuen suklaan laadusta ja vahvuudesta.

Vatkaa keltuaiset ja sokeri vaahdoksi. vatkaa toisessa kulhossa kerma ja creme fraiche vaahdoksi. Lisää suklaaseos keltuaisvaahtoon koko ajan sekoittaen. Lusikoi sitten kermavaahto-hapankermaseosta vaahtoon kunnes saat vaahdosta sopivan paksuista ja oikean määrän. n. 1,5-2l vaahtoa on suurinpiirtein oikea määrä tämänkokoisen kakun täytteeksi.

Sitten täytä kakku; leikkaa kakkupohjista neljä samankokoista suorakaidetta ja laita joka pohjalle hilloa ja suklaamoussea. Päällimmäiseen ei laiteta enää hilloa, mutta jos moussea jäi yhtään, voit sipaista sitä ohuesti pintaan jolloin päällimmäinenkin pohja saa siitä kosteutta. Kelmuta kakku ja laita se jääkaappiin mielellään yön yli jotta maut tasaantuvat.

Kuorruta ja korista kakku muutamaa tuntia ennen tarjoilua jotta kuorrute ehtii jämähtää.

Kuumenna/tai valmista haudutettua teetä n. 2,5 dl ja käytä tee kuumana. käytin teen valmistukseen paksupohjaista kattilaa kuten ganachessa yleensä, koska pohja varaa vähän lämpöä ja auttaa suklaata sulamaan. Sekoita suklaata teen sekaan vähän kerrallaan kunnes saat kaiken suklaan sulamaan seokseen. Lisää halutessa nokare voita. Käytä kakun kuorrute lämpimänä, mutta ei ihan juoksevana jotta se jää kakun pintaan eikä valu kaikki pois. Itse annoin kuorrutteen sen verran viilentyä, että vispilää nostaessa suklaa hieman jää pysyvähkölle, pehmeälle kuviolle.

Sitten leikkaa kakun reunat tasaiseksi ja levitä spatulalla tai vaikka mökkioloissa tasapohjaisella kakkulapiolla kuorrute kakun pintaan, siisti vähän reunoja ja koristele kuivatuin kukkasin. Jäähdytä ja tarjoile kermavaahdon kanssa.

Nigellan vanhanaikainen suklaakakku

Muistan lapsuudestani etäisesti sarjakuvan, jossa pingviinit päättivät järjestää kakkumaistajaiset. En muista miksi pingviinit moiseen ryhtyivät, varmaan se meni jotenkin niin, että pingviininaiset halusivat saada kertakaikkisen selvyyden kuka tekee kylän parhaan kakun ja tuomariksi valittiin kakunhimoinen miesparka. Muistan lukeneeni sarjakuvaa uudelleen ja uudelleen vanhassa, pienessä punaisessa hirsimökissä sinisellä patjalla ja miettineeni ankarasti mikä kakuista näyttäisi minusta parhaalta.

Yhden kakun päällä oli suuria suklaapalloja. vähän sellaisia kuin Lindtin suklaapallot.

I rakastaa suklaakakkua. Se on hänestä yksinkertaisesti ainoaa oikeaa kakkua. Mitä suklaisempaa, sen parempaa. Eikä minullakaan suklaakakkuja vastaan mitään ole, muuta kuin etten ole tehnyt niitä läheskään yhtä montaa kuin tavallisia täytekakkuja. Suklaakakut ovat jotenkin oma lajinsa ja niissä tuntuu olevan omat niksinsä.

Niinpä päädyin tällä kertaa kokeilemaan Nigellan, tuon syntisten herkkujen kruunaamattoman kuningattaren vanhanaikaista suklaakakkureseptiä, jossa nigella lupaa, että jos et ole hurjan kokenut suklaakakun tekijä, niin tee tämä. Check, mun juttu selvästi.

Merituuli kiusasi minua juhlissa, että olet varmaan tehnyt reseptin kolminkertaisena kun kakku on jälleen ihan valtava. Kielsin jyrkästi, sillä se ei ollut totta! Ei, koska tein ohjeen vain puolitoistakertaisena - minkä, rehellisyyden nimissä tunnustettakoon, jätin kylläkin kertomatta tässä yhteydessä ;) Mutta hei - ohjeessa sanottiin että yksinkertaisena kakku riittää kahdeksalle(!). Jälkiviisaana voisi varmaan todeta, että puolitoistaisena se kakku riittää kyllä jälkiruuaksi enemmälle kuin 24:lle joten Nigellan alkuperäinen annoskokoarvio lienee hieman reiluhko. ;)

Paitsi annoskoossa, mokasin ehkä hippusen siinä, että kakun väliin hulati niin suuri osa suklaakuorrutteesta jolla kakku oli tarkoitus myös päällystää, että sitä ei riittänyt reunoihin asti. Vähän pihimpi suklaan levittelijä olisi varmaan saanut koko kakun kuorrutettua. Minä vatkasin sitten juhlapäivänä reunoihin kermaa ja koristelin suklaalastulla.

Hyvää siitä tuli ja kaikki saatiin kadotettua lopulta. Hauskaa ohjeessa oli, että täytteeseen ja kuorrutukseen tuli creme friachea, joka raikasti suklaata. Sen verran tuunasin ohjetta, että lisäsin kakun väliin yhden dulce de lecheksi keitetyn ja hyvällä suolalla aavistuksen maustetun kondensoidun maitopurkillisen suklaakerroksen alle. Lisäksi kostutin hieman pohjia marachinokirsikoiden liemellä ja korvasin osan kaakaojauheesta (n. puolet) laadukkaalla suklaarouheella. Pinnalle niitä valmiita suklaapalloja ja siitepölyä johon meillä on nyt viimeaikoina ihastuttu.

Melko suklainen kakku, jota kyllä uskon tekeväni vielä joskus toistekin ja silloin teen annoksen yksinkertaisena ;)

Nigellan vanhanaikainen suklaakakku + tuunaukset

Kakkuun
200g jauhoja
200g sokeria
1 tl leivinjauhetta
1/2 tl soodaa
40g parasta laatua olevaa kaakaojauhetta (korvasin puolet suklaarouheella 70% kaakaota)
175g voita
2 isoa munaa
2 tl vaniljaa
150 ml creme fraichea

kuorrutteeseen
75g voita
175g tummaa suklaata
300g tomusokeria
1 rkl kultaista siirappia (laitoin glugoosisiirappia)
125g creme fraichea
1 tl vaniljaa (laitoin 1/2 tl aitoja vaniljahippusia)

Lisäksi käytin
1 marachino coktailkirsikkapurkin liemen kostutukseen (rommivesi kävisi hyvin myös)
1 kondensoidun maitopurkin keitettynä 3h vesihauteessa (dulce de leche) + muutamia suolahippuja
lindtin suklaapalloja
siitepölyä
kermaa reunoihin vaahtona
suklaalastuja


Anna kaikkien aineiden tulla ensin huoneenlämpöön. Laita uuni kuumenemaan 180 asteeseen.

Voitele ja jauhota 2 kpl 20 cm halkaisijalla olevia kakkuvuokia

Laita kaikki kakkuainekset yleiskoneeseen ja sekoita kunnes saat tasaisen taikinan.

Jaa taikina tasaisiksi kerroksiksi kahteen vuokaan ja paista 25-30 min kunnes saat tulitikun puhtaana kakusta kun kokeilet kypsyyttä.

Anna kakkujen jäähtyä 10 min ennenkuin kumoat niitä.

Kuorrute:

Sulata sulaa ja voi joko mikrossa tai vesihauteessa. Maltti on valtta, käytä mietoa lämpöä ettei suklaa pala.

Kun suklaa jäähtyy vähän siivilöi toiseen kulhoon tomusokeri jotta sen klimpit poistuvat.

Lisää siirappi suklaaseokseen ja sekoita mukaan creme fraiche ja vanilja. Sitten lisää siivilöity tomusokeri.

Tarkista että kuorrute on tarpeeksi jämäkkää mutta ei liian paksua. Lisää tarvittaessa hieman kuumaa vettä tai lisää tomusokeria - riippuen onko seos liian löysää vai juuri sopivaa ja levittyvää.

Sitten kakku täytetään.

Laita alin pohja kakkulautaselle ja kostuta pohja jos haluat. Lisää sitten dulce lecheä jos käytät sitä ja sitten noin yksi kolmasosa kuorrutteesta. Paina sitten toinen kakkupohja päälle, kostuta jos haluat ja kuorruta suklaalla.

Koristele haluamallasi tavalla. Minusta kakku hyötyi siitä, että se ehti seistä viileässä yön yli ennen tarjoilua jolloin maut tasaantuvat. Anna kakun lämmitä ennen tarjoilua huoneenlämpöön.

Ohessa voi olla asiallista tarjota vähän kermavaahtoa ja kuppi kahvia.

The cake is not a lie, eli passio-appelsiinikakkua kristallisoiduilla orvokeilla

Näin jo useamman kerran 24 täyttäneenä ei ole itsestään selvää, että synttäreitä juhlistetaan kakulla. Eikä massiivinen kakkuprojekti aina ole edes tarpeen; välillä olemme suunnistaneet hyvän ystäväni kanssa kahvilaan, joskus olen ostanut leivoksen kotiin ja toisinaan kakun on tehnyt joku muu. Hyvän syyn kakuntekoon kuitenkin saa, kun kutsuu tuvan täyteen väkeä.



Halusin jotain raikasta ja erilaista - appelsiinit ovat varmaan jääneet vähän päälle, koskapa niiden varaan tämäkin synttäripulla rakentui. Minusta tämä onnistui oikein hyvin, vaikka kakusta olisi kyllä riittänyt ainakin viidelletoista - ehkä jopa isommallekin poppoolle nimim. kakkua on nyt syöty viikonlopun jälkeenkin. Pidän kakkuprojekteista silloin tällöin - vaikka panostakin yleensä enemmän siihen, mitä kakun sisään tulee kuin siihen, mitä päälle laitan.

Ajattelin alunperin, että tähän olisi voinut laittaa vaalean suklaakuorrutteen. Sitten iski realismi: en mitenkään ehdi lauantaina, kun siivotakin pitää.



Nigel Slaterin Kitchen Diaries -kirjasta minun silmiini oli sattunut appelsiinicurdista tehty trifle, eli ladyfingers - kekseistä, appelsiinicurdista ja mascarponesta oli tehty jälkiruoka, jonka päälle Nigel sanoi ripottelevansa kristallisoituja orvokkeja. Niiden rapea, aromaattinen makeus kuulemma kuuluu asiaan kontrastina appelsiinin raikkaudelle.

Rehellisesti: en ollut koskaan syönyt kristallisoituja orvokkeja, mutta toin niitä rasiallisen Pariisista. Ne olivat minusta niin söpöjä. Niinpä sitten otin Nigelin neuvosta vaarin ja käytin oman, appelsiinisen kakkuni koristeluun näitä ranskan ihmeitä. Ne olivat kieltämättä hauskan aromaattisia ja rapsakoita pehmeän, kermaisen kakun parina. Lisää raikkautta kakkuun toivat passionhedelmät joita tyhjensin kakun sisään n. 12 kappaletta. V katseli puuhaa hieman huolestuneena: "Toivottavasti kaikki pitävät passion - hedelmästä."

Johon minä silmät kirkkaana :" Tämä on Mmminun(!) synttäripullani!" ;)

Joskus saa olla ihan hippasen itsekäs, saahan?


Kakkupohja synttärikakkuun (Iso kakkupohja)

6 munaa
1,5 dl sokeria (korjattu 1.12.)
2 dl perunajauhoa
3 rkl vehnäjauhoa
1,5 tl leivinjauhetta
1 tl vanilijasokeria
1 rkl appelisiininkukkahunajaa

Täytekiisseli:

1 appelsiinin mehu
1,5 appelsiinin kuori
4 munaa
150g voita
2,5 dl sokeria
1/2 tl vaniljaa

Lisäksi:

5 dl kermaa
250g mascarponea

12 passionhedelmää
n. 1 dl appelsiinimarmeladia
1,5 rkl inkiväärisiirappia
reilu 1 dl omenamehua
3 rkl pimm's winter cup - brandyä

koristeluun vielä 5 dl kermaa vaahtona+ vaniljaa sekä kristallisoituja orvokkeja.
(ananaskirsikoita)

Vatkaa munat ja sokeri kovaksi vaahdoksi. Sekoita keskenään jauhot, vanilija (tai vanilijasokeri) ja leivinjauhe. Siivilöi jauhoseos muna-sokerivaahtoon ja sekoita varovasti sekaisin kaapimella. Varo lässäyttämästä munavaahtoa esim. antamalla sen seisoa itsekseen, hylättynä pitkän aikaa. Vaikka yrittäisit vatkata vaahtoa uudelleen, lopputuloksena on kengänpohjaa muistuttava kakkupohja. Tämäkin on koettu.



Paista kakkua 175 asteessa n. 45 min, 4 munan kakkupohjalle riittänee 35 min. Kokeile tulitikulla kakun kypsyyttä ja jos tikku tulee puhtaana ulos, kakku on kypsä. Anna pohjan jäähtyä ja kumoa se sitten lautaselle.

Kun pohja jäähtyy, tee täyte. Täytteeseen tein appelsiinikiisselin, jossa kaikki aineet mitataan kattilaan ja kuumennetaan levyllä, kunnes kiiseli alkaa saostua. Siitä ei tule mitenkään superjäykkää, riittää, että rakenne alkaa muuttua sakeammaksi ja silkkisemmäksi. kiisselin ei saa antaa kiehua. Nosta kiisseli sitten kylmään veteen, että saat sen nopeasti jäähtymään. Sekoita vielä jäähtymisen alussa ahkerasti.

Tee lisäksi mascarpone-kermavaahtoi ja sekoita siihen mauksi "pari kauhallista" tekemääsi appelsiinikiisseliä. Kermavaahto ei muuta maustetta sitten kaipaakaan.



Leikkaa kakku kolmeen osaan. Sekoita omenamehua ja brandyä keskenään ja kostuta sillä kaikki pohjakerrokset kevyesti. Paljon kostuketta tähän ei tarvita, koska passionhedelmistä sitä tulee yllin kyllin.

Käytin tähän raikkautta tuomaan tekemääni appelsiinimarmeladia, johon sekoitin 1,5 rkl inkiväärisiirappia. St. Dalfourilla on muuten ihan appelsiini-inkiväärihilloa, jota tähän voisi myös varmasti käyttää. Muistaakseni se oli aika saman oloista kuin tämä sekoitukseni. Sipaise siis pohjalle hieman appelsiinimarmeladia, kaada sitten appelsiini "kiisseliä" ja lusikoi n. 4 passionhedelmää molempiin väleihin ja kakun päälle. Jokaiseen kerrokseen laita lisäksi kermavaahtoa.


Kasasin kakun käyttäen tukena irtopohjavuuan reunusta. Se auttaa kakkua hyytymään korkeaksi ja kauniiksi. Mascarpone riittää kyllä kakun jämäköitymiseen - eikä tähän tarvita liivatetta. Laita viimeinen kakkupohja kakun päälle leikkauspinta ylöspäin. Kostuta myös se kuten muutkin, sipaise hilloa ja passionhedelmää sekä silaa koko komeus pienellä määrällä appelsiinikiisseliä. Laita vielä kelmu tai kakkukupu päälle ja nosta viileään tekeytymään useammaksi tunniksi tai seuraavaan päivään.

Juhlapäivänä sitten voit joko leikkiä suklaalla, taiteilla pursottimella tai vaan vatkata kerman, sipaista sen kakun päälle ja ripotella pinnalle sokeroituja orvokkeja. Orvokit kannattaa laittaa kakkuun vasta juuri, kun se laskeutuu kohti pöytään. Tarjoile vaikka vaaleanpunaisen kuohun kanssa iloisessa synttärihälinässä.

Ne orvokit - ne olivat rapeita vielä seuraavanakin päivänä.

Uudenvuoden lakritsa-päärynäkakku lakritsaisella suklaakuorrutteella

Uusi vuosi ja uudet kujeet - myös kakkurintamalla. Löysin pikkiriikkisen pussukan miehen lentokoneesta kotiin kantamia Ameriikan ihmemaan karkkeja eli 50g M&M's pussukan. Siitä täytyy saada koristusta kaakkuun... Tästä tuli kieltämättä aika perinteinen, mutta hurjan iloinen versio kakusta.

Ajatus oli alunperin tehdä jotain vähemmän perintestä, lakritsi ja päärynä henkistä herkkää kakkua. Käyttämäni hillo oli kuitenkin niin vahvan makuista, että lakritsainen täyte oli ehkä vähän liian vähälakuista hillon pariksi. Seuraavalla kertaa teen niin, että laitan päärynähilloa kakun väliin. Se lakritsamousse oli muuten tosi hyvää - en pidä liian lakritsaisesta enkä salmiakkisen makuisesta kakusta, mutta tämä täyte oli hyvää. Kannattaa kokeilla!


Vaalea kakkupohja oli 4 munan versio samasta pohjasta jota käytin jo aikaisemmassa kaakutuksessa. Korvasin kuitenkin taikinaan reilun ruokalusikallisen verran perunajauhoa ihan venhäjauholla, koska juhlijoista kukaan ei ollut geliakian sairastaja ja kakku pysyy paremmin korkeana, kun siinä on vähän vehnäjauhoa. Oli niin kiire, että varmistelin tällä onnistumista.

Lakritsa-päärynäkakku

1,5 dl kanelista kirsikkahilloa (tai päärynähilloa!)
1prk creme vanillaa
0.5 dl lakritsaa (pehmeää, kouvolan tms)
1,5 dl kermaa
2 liivatelehtä
2 suurta päärynää
1 appelsiinin mehu ja ½ appelsiinin kuori + 0,5 dl sokeria
muutama tippa glögimaustetta (apteekkarin glögimauste)

Pinnalle
150 ml kermaa
30 ml lakritsakermaa
250 g suklaata (block tai talous)
20 g voita
(2 rkl jotain likööriä tai vaikka salmiakkikossua, jos haluaa)


Tee kakkupohja hyvissä ajoin, että se ehtii rauhassa jäähtyä. Halkaise pohja kahtia ja kostuta pohjaa hieman maito-vanilijasokeriseoksella.


Voit koota tämän kakun irtopohjavuokaan jos haluat, itse käytin vain irtopohjaviian reunusta, joka sopii kakkuun tiukasti. Kakkureunus on tietysti ehkä se optimaalisin tähän jos sellaisen omistaa. Kakun voi koota myös irtopohjavuokaan, koska täytettä ei ole valtavaa määrää.

Laita muutamia lakritsipaloja kermaan ja keitä hitaasti niin, että lakritsia on liuennut suurin osa kermaan ja kermasta on tullut harmahtavaa. Taisin laittaa itse ehkä vähän liikaakin lakua, koska jouduin sitten lisäämään kermaa että sain ylipäätään keitoksen taas vähän notkistumaan. Ota kiinteäksi jääneet lakupalat pois ennen täytteeseen lisäämistä.


Pilko päärynät. Keitin päärynöitä applesiinin mehussa ja sokerissa, koska mies on allerginen kypsentämättömälle päärynälle. Tipautin sekaan myös vähän glögimaustetta, niin että tämän voisi hyvin tehdä myös kiehauttamalla päärynät vaaleassa glögin jämässä. Tarkoitus ei ole kypsentää päärynöitä, lähinnä vaan kiehauttaa nopeasti. Jos haluaa, päärynät voi laittaa täytteeseen ihan sellaisenaankin. Keittämisestä ne saavat tosin vähän lisää makua ja jos eivät ole ehtineet täysin kypsyä, makeutuvat tässä hieman.

Sekä lakritsikerman että päärynöiden tulee jäähtyä ennen kuin ne sekoitetaan vaahdoksi vatkattuun creme vanillaan. Muista myös laittaa liivate likoamaan, niin että se ehtii kunnolla pehmetä. Liivatteen sulattamiseen voit kiehauttaa 3-4 rkl päärynöiden keitinlientä.

Sekoita vanilijavaahtoon päätynät ja laksritsikerma sekä liivate. Laita täyte kakkupohjan päälle ja aseta kakun kansi paikoilleen. Jätä kakku viileään väh. 4h tai yön yli hyytymään.


Kakun kuorrute tehdään kuten suklaakakussa. Laitoin suklaan sulattamiseen tarkoitettuun kermaan osan lakritsikermaa, joka pehmensi kivasti suklaan makua. Kun kuorrute oli sopivan paksua nostin kakun ritilän päälle (käytän ikean pannunalusta ritilänä, toimii paremman puutteessa) . Levittelin suklaan päälle kermaspatulalla ja ripottelin karkkeja kakun päälle. Reunat tein kermalla ja reunuksen pursotin ruusunlehtitylllalla. Harkitsin kermaruusujen tekoa, mutta jätin kuitenkin väliin tällä kertaa. Kokeilin pursottaa muutaman, mutta totesin etteivät ne sovi kakun tyyliin.



Mutta siinäpä se sitten, iloinen uudenvuoden kakku. Hyvääkin se oli, mutta tosiaan sinänsä ihanan makuinen kirsikkahillo teki kakusta aika erilaisen kuin aluksi ajattelin. Suklaa ja kirsikka kuitenkin sopivat hyvin yhteen. Jos lakritsan maun haluaa oikeasti maistaa, kannattaa tosiaan käyttää jotain hennomman makuista hilloa, koska se lakritsavaahto oli päärynän kanssa maisteltuna tosi hyvää.

Tähtianis-mangokakku retrolla itsenäisyyspäivän piparikoristuksella

Kuten sanoin, en ole ainoa joka täyttää vuosia tässä joulun alla. Lahjojen ostaminen ihmisille, joilla on jo kaikkea ja ylikin on aina hankalaa. Asunnot ovat keskimäärin täynä kamaa. Niinpä ajattelin, että annan lahjan, jonka voi syödä pois. Tein pienen kakun, johon ajattelin pikkujoulukauden kunniaksi tuoda mausteisia makuja. Pitkään olen miettinyt, että tähtianista voisi taas käyttää johonkin. Niinpä sitten tuumasta toimeen ja tähtianis-sitrussiirappia keittelemään:) Kakun väliin laitoin lisäksi magoa, kun sitä nyt oli. Ainakin täyttövaiheessa täyte maistui hyvältä, ehkäpä kuulen vielä juhlakalulta oliko kakku muuten heidän makuunsa.

Kakkupohja kannattaa valmistaa reilusti etukäteen. Pohja on niin haperaa ja suussasulavaa, että se hajoaa täysin jos yrität leikata sitä lämpimänä.

Tässä ohjeessa tein kakkupohjan täysin perunajauhosta, joten se sopii myös gluteenia vältteleville. Tein kakun hieman isompaan (n. 25-30cm halkaisija) kakkuvuokaan, halkaisin sen jäähtyneenä kolmeen kerrokseen ja joka kerroksesta painoin sitten pienellä, n. 20 cm halkaisijaltaan olevalla irtopohjavuuan reunalla juuri oikean kokoisia paloja irti kakkua varten.


Kakkupohja
4 munaa
1 dl sokeria
1 1/2 dl perunajauhoja
1 tl leivinjauhetta

vatkaa munat ja sokeri kovaksi vaahdoksi ja siivilöi varovasti perunajauho-leivinjauheseos kananmuna-sokerivaahtoon. Kaada voideltuun ja jauhotettuun kakuvuokaan. Kypsennä 175 asteessa uunin keskitasolla 35 min. Anna kakkupohjan jäähtyä hyvin ennen leikkaamista.



Tähtianis-appelsiinisiirappi
1 appelsiinin kuori ja mehu
1 limen kuori ja mehu
1 dl omenamehua
0.5 dl hunajaa
n. 4 rkl sokeria
2 tähtianista
1/2 tl kokonaisia kardemumman siemeniä


Määrät siirappiin ovat silleen ohjeellisia, että tuosta tuli ihan hyvää, vaikka tuskin ne mitään optimaalisia määriä on. Useimmiten kun tulee kokattua enemmän ja vähemmän näppituntumalta. Laita kaikki ainekset kattilaan ja keitä kunnes siirappi on muuttunut paksuksi ja suurin osa nesteestä on haihtunut. Tuosta määrästä siirappia jäi n. 1,5 dl. Siirappi oli niin hyvän makuista että sitä olisi voinut käyttää johonkin muuhunkin, mutta käytin kaiken kakkuun.

Voit siivilöidä siirapin kirkkaaksi, mutta itse päätin lisätä osan karamellisoituneista kuorenpaloista ja muutaman kardemumman jyvän vielä täytteeseen. En tiedä oliko se hyvä asia, jos ei pidä kardemummasta niin sellainen kokonainen jyvä voi olla ikävä yllätys hampaiden välissä :)


Täytteen ainekset n. 1/2 tuoretta mangoa soseena (en laittanut ihan koko mangoa, kun siinä oli kolhu)
n. 2 -3dl kermaa (vaahdotetaan)
2 liivatelehtä liotettuna kylmässä vedessä
tähtianissiirappia 1-1,5 dl




Täyte valmistetaan vatkaamalla kerma vaahdoksi. Kun siirappi on vielä kuumaa, sekoita liotetut liivatelehdet siihen, niin sulavat varmasti. Soseuta mango pienessä astiassa sauvasekoittimella - voit sekoittaa hieman jäähtyneen siirapin mangoon ja sitten koko seoksen kermavaahtoon. Itse lisäsin tosiaan niitä sitruksen kuoria siihen vaahtoon, ehkä kuulemme kommentin kakun syöjältä joskus että oliko se hyvä vai ei. Kuulemma kakku oli kuitenkin maistunut, sen verran sain jo vihjettä:)




Kakku kootaan kerroksttain; ensin pohja, sen päälle hilloa (jätin pohjan kastelematta kun kakkupohjasta tuli niin tosi pehmeää) ja täytevaahtoa. Kuitenkin
kosteus imeytyy tasaisesti lopulta ja pohjaan päin se valuu. Hillona käytin st Dalfourin granaattiomena-vadelmahilloa, joka on todella hyvää. Vain äidin omatekemä vattuhillo on parempaa :)






Muut kerrokset kostutin sitten n. 1-1.5 dl maitoa johon on sekoitettu aitoa vanilijasokeria. Sitten kakkukupuun ja ulos(siellä ei ollut pakkasta, mutta muuten viileää) 4-5h ennen koristelua.




Sitten kakun ympärillä ollut irtopohjavuuan reunus poistetaan ja kakun päälle voi laittaa hieman vanilijakreemiä tasoitteeksi. Olin laiska ja laitoin vaniljakreemijauheella ryyditettyä kermavaahtoa kun sitä oli. Pintaan kaulitsin turkoosin marsipaanin ja reunoille koristin ... umm... jotain :) Ei tullut ihan kauniisti, mutta pysyivät menossa mukana. Alareunaan halkaisin muutamia Annas pepparkakoreita, jotka ovat mielestäni melkein parhaita pipareita mitä olen kaupasta löytänyt. Yhden laitoin päälle koristukseksi ja kieltämättä koko kakku sai aika isänmaallisen retroilmeen - vaikkei se ehkä ollut alunperin ajatukseni. Retro kyllä (ruskea + turkoosi) mutta valkoinen kermavaahto sai aikaan suomenlippuassosiaation välittömästi ainakin allekirjoittaneelle.

Mansikka-appelsiinimoussekakku

Olen tarjoamassa illallisen, jonka jälkiruokana tarjoamme kakkua ja shampanjaa. Mietin millaisen kakun haluaisin ja päädyin melko herkästi maustettuun mansikka-appelsiinimoussekakkuun kun löysin vielä tuoreita mansikoita. Koska tässä reseptissä käytetään myös jäisiä mansikoita, niitä kannattaa nostaa hieman sulamaan jo ennen pohjan teon aloittamista. Mansikoiden ei tarvitse olla sulia, mutta jos pakkanen on kovin kylmä, mansikat eivät muusaannu edes tehodekoittimessa ihan kivikovina.

Kakkupohja (vaalea):

6 munaa
1,5 dl sokeria
2 dl perunajauhoa
0.5 dl vehnäjauhoa
1,5 tl leivinjauhetta
1 tl vanilijasokeria


Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. vatkaa kananmunat ja sokeri kovaksi vaahdoksi. sekoita kaikki kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan siivilän läpi varovasti sekoittaen.

voitele kakkuvuoka ja jauhota se kevyesti vehnäjauholla. kaada kakkutaikina vuokaan ja paista uunissa n. 50 min. Paiston loppupuolella peitin kakun leivinpaperilla, ettei pinta rusketu liikaa. Tämä oli ensimmäinen kerta kakkukokkailua uudessa uunissa. Mulla oli aluksi kiertoilma päällä, koska vanha uuni ei paistanut tasaisesti ilman kiertoilmaa. Kakku pääsi ehkä vähän liiankin tummaksi tällä kertaa. Seuraavalla kertaa jätän kiertoilman pois ja tarkistan tilanteen 5 min aikaisemmin.

jäähdytä kakku hyvin ennen leikkaamista.

täytteiden valmistelu
4 dl kermaa
1 prk mascarponea
2 dl turkkilaista jogurttia
2 tl vanilijasokeria




vaahdota 4 dl kermaa vaahdoksi täytteitä varten. vatkaa vaahtoon lisäksi mascarpone, jogurtti ja vanilijasokeri. Nosta seos viileään ja tee täytteiden makuseokset.




Appelsiinitäyte

3 rkl appelsiinimehua
3 rkl cointreau - likööriä
2 rkl limen mehua (lopuksi)
1 appelsiinin raastettu kuori
1 dl sokeria
75g voita
2 munaa

Tämän kiisselin teko on vähän uskon asia. Pitää joskus oikein katsoa kauanko siihen menee, ennenkuin se alkaa hyytyä. Sitten kun kiisseli alkaa hyytyä se pitää heti siirtää kylmään, ettei kananmuna juoksetu. Esivalmisteluina kannattaa päästää altaaeen valmiiksi kylmää vettä kiisselin jäähdytystä varten.


Mittaa kaikki kiisselin ainekset kattilaan ja varaudu tukevalla vispilällä. Itse olen vispilällä painanut voiklimppiä pohjaan ja sekoittanut samalla.







Kuumenna seosta tauottomasti sekoittaen kunnes voi on sulanut ja kiisseli alkaa hyytyä. Kiisselin ei kuulu kiehua vaan kuumentua ja hyytyä samanaikaisesti. Kiisselistä ei tule mitenkään puuromaista, mutta rakenne muuttuu selvästi ja kiisseli vaalenee.




Viilennä sakeutunut kiisseli nopeasti vesialtaassa jälleen koko ajan sekoittaen. Laita viileä kiisseli sivuun jääkaappiin tms. odottamaan kakun täyttämistä.

Mansikkatäyte
200-300g mansikoita jäisenä
2 dl tuoreita mansikoita (jos saatavilla)
3 rkl sokeria
2 liivatelehteä liotettuna kylmässä vedessä
0.5 dl mansikka tai appelsiinimehua

+ kermavaahtoseosta

murskaa jäiset mansikat melko tasaiseksi seokseksi joko sauvasekoittimella tai yleiskoneessa. Mansikat muodostavat kylmän tahnan. Voit sekoittaa tahnaan pari-kolme suurta lusikallista täytettä varten tehtyä kermaseosta ja /tai kaataa vähän kermaa mössöön että saat sen paremmin tasaiseksi. Sinänsä pienet mansikanpalat nyt eivät haittaa mitään.

Ota kermaseoksesta sivuun n. 3 dl vaahtoa ja sekoita se appelsiinikiisseliin. Pilko tuoreet mansikat lohkoiksi ja sekoita niihin sokeri varovasti kääntelemällä.

Loppuosaan vaahdosta sekoitetaan liivate, joka liotuksen jälkeen sulatetaan kuumennettuun mehutilkkaan. Anna seoksen hieman jäähtyä ( ei kylmäksi asti, ettei liivate hyydy!) ennen sekoittamista kermavaahtoon, ettei koko komeus sula. Lisäsin kaksi ruokalusikallista (reilua) mansikkahilettä kermavaahtoon, saadakseni sen hieman jäähtymään.



Kun liivate on sekoitettu vaahtoseokseen lisää vasta sen jälkeen jäinen koko loppu mansikkamössö pienissä erissä ja koko ajan sekoittaen kermavaahtomössöön.

Lopuksi kääntele sekaan mansikanpalat ja sokeri. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa sokeria.

Kakkupohjan kostutukseen käytin itse noin 2 dl appelsiinista puristamaani mehua johon sekoitin hieman appelsiinilikööriä.



kakku kootaan esim. irtopohjavuuan reunuksen sisään aloittamalla kakkupohjasta, kostuttamalla sitä hieman erityisesti reunoista. Sitten appelsiinitäytettä ja sen päälle mansikkatäytettä. sitten taas kakkupohja...




Kanneksi viimeinen kakkupohja, joka kostutetaan ehkä hieman runsaammin kuin alemmisa kerroksissa olleet pohjat.

Jätä kakku hyytymään ja maustumaan mlieluiten yön yli.



Jos haluaa kakusta vielä perinteisemmän, kannattaa sipaista jotain hilloa tai marmeladia vähäsen kakkupohjille täytteiden lisäksi. Jätin sen nyt pois tarkoituksella, korostaakseni mansikoiden tuoretta makua. Liköörin voi myös jättää pois ja korvata vastaavalla määrällä appelsiinimehua. Tosin sitten lisäisin myös vähän sokeria, koska likööri on aina tosi makeaa.



Kakun voisi ehkä koota myös silikonivuokaan ja tehdä keikauskakkutyylisenä, tai käyttää kakkureunusta jos omistaa niin hienon välineen. Itse olen käyttänyt hyväksi havaittua yhdistelmää silikonivuuasta ja irtopohjareunuksesta joista silikonivuoka on sen verran isompi, että irtopohjareunus kiristyy syntyneen kakun ympärille melko napakasti. Näin täytteet eivät valu.



Jos kakun kokoaa keikauskakkumaisena niin ylin kakkukerros kannattanee jättää laittamatta, että kaikki täyte mahtuu vuokaan. Tällöin ensin vuokaan laitetaan ylin täytekerros ja pinnalle tulee kakun pohja. Kannen voi laittaa lautaselle odottamaan seuraavaa päivää ja kostuttaa vähän valmiiksi. En ole kokeillut tätä, niin että jos on käytössä irtopohjavuoka niin suosittelen sitä - keikauksilla tai ilman. :)



Päälliseen käytin litran kermaa, johon sekoitin 0.5 dl vanilijakreemijauhetta. Koristelin kakun tällä kertaa kermaruusuilla.

kakun kanssa nautittu shampanja oli Piper-Heidsieck - merkkistä ja tarkemmin blanc de blancs.

Shampanja oli kyllä aivan erinomaista, kiitokset lahjasta. Sen maussa oli tosi paljon paahtoleipää, niin että se sopisi loistavasti esimerkiksi ankanmaksan kanssa, mtta toimi sellaisenaan aivan loistavasti.

Itse asiassa kakkua varten oli ostettu toinenkin shampanja, jonka voin ilokseni todeta meidän myös tuhonneen illan aikana. Tämä löytyi sellon alkosta tilausvalikoimasta - Drappierin pinot noir. Se oli huomattavasti keveämpi kakun kumppani eikä paahtoleivän maku ollut niin vahva. tosi hyvää tämäkin, hedelmäisempi maku sopi kyllä kakun kanssa kuten alkon myyjä vähän lupailikin, kun etsin jotain erilaista kun yleensä. :) Pullo oli myös aika edukas, koitin katsoa alkon webistä mutten löytänyt. Muistaakseni se oli n. 35e luokkaa, mikä ei ole todellakaan riistohinta shampanjasta.