torstai 11. joulukuuta 2008

Lampaan ulkofilettä lime-yrttimarinadissa




Lammas on ihanaa. Muistan kun joskus epäluuloisena maistelin lammasta mielessäni se koulun ruskea kastike, jossa oli muutamia läskisiä ja sitkeitä villasukalta maistuvia paloja. Lampaalla, oikein laitettuna ei ole mitään tekemistä sen muistikuvan kanssa. Me laitamme nykyisin aika paljonkin lammasta - yksi suosikeista on lampaan paahtopaisti, mutta kyllä läitä ulkofileitäkin tulee laitettua aina silloin tällöin. Sinänsä pidämme kyllä enemmän paahtopaistista kuin sisä- tai ulkofileestäkin. Aivan oma luokkansa on sitten lampaan jalka jota on nyt valmistettu viime vuosien ajan etenkin pääsiäisenä. Siitä ehkä raporttia sitten joskus...



Nyt kuitenkin menin ja ostin ihan umpiopakattua lampaan ulkofilettä jonka kuivasin ja laitoin marinadiin maustumaan useammaksi tunniksi. Lampaan pariksi aioin laittaa sitten hieman erikoisempaa lisäkettä - lupiinin siemeniä, mutta se taitaa olla oma tarinansa. Lopulta tarjosin vain vihreän salaatin ja palasin lupiiniin sitten myöhemmin...

Sitrusmarinoitua lammasta
lampaan ulkofileitä (n. 1 kpl / ruokailija) ostin 4 kpl paketin
2 sipulia suurina lohkoina
1 lime lohkottuna ja vähän mehua puristettuna
2-3 kynttä valkosipulia
salviaa
rosmariinia
timjamia
öljyä
mustapippuria

Sekoita kaikki marinointiaineet kuivattujen lampaanfileiden kanssa astiassa. Jos jätät lampaat marinoitumaan yön yli jääkaappiin, ne kannattaa laittaa muovipussiin marinadinsa kassa kahdesta syystä: koska sipuli tuoksuu niin voimakkaasti kaikki muukin maistuu jääkaapissa seuraavana päivänä sipulille, ellet sulje marinointiastiaa ilmatiiviisti. Toinen syy on, että muovipussista voit pusertaa kaiken ilman pois niin, että lammas marinoituu öljyllä joka puolelta.



Taas kerran, kuten aina lihan kanssa se kannattaa ottaa kunnolla ajoissa lämpenemään ennen paistoa. Lampaan ulkofileen ja pihvien paistaminen on juttu, jota ei opi kun harjoittelemalla. Nyrkkisääntö on, että n. 2 minuuttia kuumalla pannulla per puoli riittää. tällöin pihvin pitäisi olla n. medium. Meillä riitti kun nyt oikein katsottiin kellosta. Silti lihaa tulee aina tökittyä lastalla pannussa - lihan rakenne muuttuu kimmoisammaksi kun se on juuri sopivaa. Koska fileet ovat aina eri kokoisia kannattaa niitä aina vähän tarkkailla ja katsoa, joko ne olisivat ehkä sopivan tuntuisia. Pelkällä kelloon katsomisella ei saa hyvää lopputulosta.

Pihvien kanssa yksi kypsyyden merkki on sekin, että lihasneste alkaa tulla läpi pihvin yläpuolelle (jo paistetulle) kun paistat alapuolta. Aina, jos pihvistä alkaa tulla valkoista läpi on syytä nostaa pihvi kiireesti pois pannulta. Silloin lihaksen valkuainen on alkanut hajota ja pihvi on hyvää vauhtia kypsymässä liikaa.

Kun pihvi on paistunut kauniisti se kannattaa nostaa syrjään pieneksi hetkeksi, muutamaksi minuutiksi (2-4 min) vetäytymään ennenkuin leikkaat sen auki. Valmiin pihvin leikkauspinta on kauniin punertava. Meitä ei yleensä haittaa, vaikka pihvi olisi hieman enemmänkin punainen, mutta jos ajatus tuntuu pahalta, mikään ei estä laittamasta pihviä vaikka hetkeksi uuniin tai takaisin pannulle senkin jäkeen kun pihvin on avannut. Tekemällä oppii. Mausta valmis pihvi suolalla ja mustapippurilla.

Suolasta on muuten kaksi koulukuntaa - toiset haluavat maustaa pihvin ennen paistoa suolalla, toiset vasta paiston jälkeen. Mulla on joskus lapsena saatu traumaattinen kokemus suolan annostelusta (ehkä kerron joskus) niin annan jokaisen laittaa suolaa itse pöydässä. Muutenkin tykkään jotenkin enemmän sormisuolasta jossa kiteet voi itse murskata sopiviksi hippusiksi. Ehkä tää menee kategoriaan ihminen ei elä pelkästään leivästä... :)

Lampaan kanssa tosiaan oli tarkoitus tarjota lupiinia, mutta saimme kuitenkin salaattia. Monesti laitan tarjolle myös tsazikia tai ihan puhdasta creme fraichea, jos ei jaksa tehdä mitään erityistä. Ylipäätään näyttää siltä, että mitä vanhemmaksi sitä tulee, alkaa puhtaita ja selkeitä makuja ja suht yksinkertaisia kokonaisuuksia arvostaa aina vaan enemmän.

Tähän reseptiin sopiisi myös kaprikset oikein hyvin. Jos sattuu olemaan kaprispurkin loppu kaapissa, sen voi ihan hyvin kaataa mukaan marinadiin. Marinointiin käytetyt sipulit taas voi kierrättää vaikka seuraavan päivän pataan - tai vaikka lisäkkeeseen ;)

4 kommenttia:

Yaelian kirjoitti...

Lammas voi oikein laitettuna tosiaankin olla todella hyvää.Nykyään en enään koske lihaan,mutta silloin kun vielä niin tein niin se oli ainoa punainen liha johon joskus koskin..

Hyppysellinen kirjoitti...

oi joi miten herkulta näyttää! Olen samaa mieltä kanssasi että lammas on hyvää! ja edullistakin vaikkapa nautaan verrattuna. ensimmäinen herkullinen lammaskokemukseni on veritihkuinen setti pääsiäisenä - nam! kaveriksi laitettiin valkosipuliperunoita jossa todella OLI valkosipuleita.

Viinipiru kirjoitti...

Tätä reseptiä pitääkin kokeilla. Luin jostain että lammas on Suomessa huonossa huudossa, koska Suomi oli 60-luvun alussa köyhä maa, jonne tuotiin vain huonolaatuista lampaanlihaa Uudesta-Seelannista, joka maistui villasukalta.

Suurten ikäluokkien trauomojen seurauksena lammas on yhä montakymmentä vuotta myöhemmin kohtuullisen halpaa verrattuna nautaan.

Nelle kirjoitti...

joo, lammasta kyllä aliarvostetaan selvästi. Lampaalle muuten sopii myös punaviinimarinointi - siihen voi näppärästi hukata vanhat punkkupullon tai -pahvin jämät. kokkausiloja!

Ja joo, lampaaseen kannattaa syytää valkosipulia ;) etenkin punkun kanssa. nam nam.