lauantai 31. tammikuuta 2009

Lämmittävä kasvissosekeitto


Flunssa on nyt ollut jo yli viikon riesana. Keitto on aina kohentanut oloa ja mieltä kun on ollut kipeänä, niinpä nyt sitten teen jo toisen keiton tällä viikolla. 

Kasvissosekeittoon päädyin osittain siksi etten laiskuuttani jaksanut lähteä kauppaankaan, (onhan se nyt mahdoton vaiva kävellä n. 100 metriä.. :D) ja osittain myös siksi, että järkytyin koulun kasvissosekeitosta, mutta ei siitä sen enempää.. 

Ainekset:

5 perunaa
4 porkkanaa
2 pientä sipulia
pala purjoa
tuoretta chiliä, kannattaa laittaa varovasti jos ei pidä kovin tulisesta
valkosipulia, maun mukaan
pala inkivääriä, niin ikään maun mukaan
1-1,5 l vettä
kasvisliemikuutio
ruokakermaa tai koskenlaskijaa, tai kumpaakin ;)
mustapippuria
suolaa, jos tarvitsee
yrttejä tai yrttisekoitusta, esim. persiljaa, herbes de provence

Kuori ja paloittele kaikki ainekset. Laita kattilaan n 1l. vettä ja lisää perunat, porkkanat ja sipulit kiehumaan. Lisää mukaan chili, inkivääri, valkosipuli ja jatka keittämistä. Kun kasvikset ovat lähes kypsiä lisää joukkoon paloiteltu purjo ja keitä niin että sekin pehmenee. Ota kattila liedeltä ja soseuta keitto esimerkiksi sauvasekoittimella. Lisää joukkoon sulatejuustoa ja/tai ruokakerma ja lämmitä keittoa vielä jos tarvitsee. Mausta mustapippurilla ja vaikkapa joillakin yrteillä. Tarjoa esimerkiksi ruisleivän kanssa.

perjantai 30. tammikuuta 2009

Miten mitataan joulukuusellinen havuja?





Tässä teille viikonlopun välipalapulma: kuinka paljon kuusen runkoon pitää lisätä havuja, että saadaan yksi joulukuusi?



Tekisin tähän kyselyn jos osaisin. Mutta en osaa. Kokeilkaas miettiä? Vastaus löytyy kuvan alta - kuinka lähelle arvasit?





Oikea vastaus ei ollut oletko koskaan kuullut Nuutinpäivästä? ... Vaan 1526g muovipussin kanssa. Kyllä, punnitsin.

Tomaattista ja sitruunaista oliivi-kanapataa



Innoitusta tähän reseptiin toi paitsi jääkaapissa kovaa vauhtia vanheneva kanapaketti, myös blogisurffauksilla näkemäni kaksi reseptiä. Toinen oli mutukokkauksen blogissa ja toinen korianteria - blogissa. Näistä kahdesta reseptistä innoittuneena tein sitten oman version tomaattisesta kanapadasta, mutta marokon sijaan aloin vetää omaa versiotani vahvasti Italian suunnalle.



Halusin pataan paljon valkosipulia, chiliä, tomaattikastiketta, sitruunaa sekä oliiveita. Lisäksi halusin pataan italialaisen twistin ja lisäsin siihen sardellifileitä, lehtipersiljaa ja rosmariinia. Hätäpäissäni tulin laittaneeksi sinne myös kolme kaffirlimetin lehtä, joskin uskon että ne kannattaa ehkä lopultakin tästä sinfoniasta jättää pois. Lopputuloksesta ne eivät oikeastaan maistuneet.

Oliivista, sitruunaista ja tomaattista kanapataa Nellen tyyliin (pienelle joukkueelle)
1 pkt kanaa (3 rintafilettä n. 500g?)
800g tomaattimurskaa tai kuorittuja tomaatteja
n. 142g tomaattipyrettä (1 iso tai 2 pientä purkkia)
2-3 dl siitakkeita (maun mukaan)
2 sitruunaa
3 porkkanaa
1 sipuli
pieni pala kesäkurpitsaa, siemenet poistettuna
1 valkosipulin kynnet
1,5 palkoa chiliä
1 vajaa purkki vihreitä oliiveita, n. 250g
3 kaffirlimen lehtä (saattaa olla liikaa?)
0.5-1 dl lehtipersiljasilppua
2 oksaa rosmariinia
1 kanaliemikuutio
3 sardellifilettä
1 rkl hunajaa (voi jättää pois low carb - versiossa)
3 dl vettä
1 rkl mausteista etikkaa tai valkoviinietikkaa
mustapippuria
chilimausteseosta
paprikamaustetta
öljyä paistamiseen



Kuullota sipuli ja valkosipuli pannussa niin, että valkosipuli ei vielä ehdi ruskistua. Kaada pataan. Pilko kanat sopivan kokoisiksi paloiksi ja ruskista niitä pannulla. Ripottelin kanojen päälle chilimausteseosta ja paprikamaustetta suoraan purkista. En nyt osaa sanoa tarkkaa määrää, mutta niin että jokaiseen palaan tulee kunnolla paprikaa. Muista laittaa pannulle myös öljyä. Paistoin kanat kahdessa erässä, että pannu ei ehdi jäähtyä kun siihen laittaa liikaa kanaa kerralla. Kun paistaa vähän kerrallaan, pinnasta tulee kauniin ruskea.

Kanojen jälkeen päätin kuullottaa öljyssä myös hieman porkkanoita, selleriä, sieniä ja kesäkurmitsaa. Sitten kaadoin kaikki pataan vaan. Pataan lumpsahtivat myös oliivit, yrtit ja sitruunat renkaina, kanaliemikuutio ja kuoritut tomaatit tai tomaattimurska. Pyrettä pistin lidlin ison purkillisen, eli jos käyttää niitä normaaleja pieniä, kannattaa laittaa kaksi.


Innostuin maustamisessa niin, että kaffirlimettiäkin meni sekaan vaikka se lienee kyllä turhaa tässä reseptissä. Sen sijaan kannattaa ehdottomasti laittaa mukaan kolme pilkottua sardellifilettä - neljäkin voi laittaa jos haluaa. Tukevoittaa makua hienosti. Loraus valkoviiniä veden korvaamiseen osittain ei ole sekään huono idea - mutta talousvalkkari oli edelleen loppu, niinku tuli jo mainittua kalan yhteydessä. Ostan monesti jonkun halvemman pussivalkkarin tms. talousvalkoviiniksi. Sitä voi sitten lorotella sieltä pussista ruokaan aina kun tarvitsee - ja vaikka kokkiinkin jos hätä iskee ;)

Chilit pilkoin vaan pataan ja kun kaikki aineet ovat mukana (paitsi etikka!) pistin padan tunniksi 180 asteiseen uuniin. Sitten tein välitarkastuksen. Tässä vaiheessa sekoittelin pataa ja maistoin sitä - se oli ihanasti sitruunaista muttei vielä kitkerää. Jos olisin ollut fiksu, olisin tässä vaiheessa ottanut sitruunat pois padasta ja jatkanut kypsennystä ilman sitruunoita tai vaan syönyt padan :) Mutta olin saanut päähäni että kana olisi ihanaa jos se muhisi oikein mureaksi ja melkein rikinäseksi uunissa. Pidin pataa uunissa vielä 1,5h. Siinä ajassa sitruunoista oli tullut jo hieman kitkerääkin makua pataan, mikä harmitti. Kana ei ollut vielä hajonnut, mutta nälkä oli jo niin kova että nyt oli pakko syödä. Otin sitruunat lopulta pois padasta. Sitruunoiden poistamisen jälkeen lisää etikkaa 1 rkl.

Eli: kun teette tätä sitruunaisuus on juuri parhaimmillaan tunnin jälkeen. Sekoittakaa pataa hieman ja ottakaa silloin ne sitruunat pois, ettei tule kitkerää. Jos haluaa, pataa voinee haudutella vielä tai syödä tässäkin vaiheessa. Maku ei sanottavasti ole lämmittelyissä muuttunut. Jos pata tuntuu liian terävän makuiselta sitä voi hieman makeuttaa hunajalla jos tykkää.

Pataa voi nauttia sellaisenaan, papujen kanssa tai vaikka riisin kanssa kuten minä laiskuuksissani. Ei vaan riittänyt jaksamus tällä kertaa muuhun.


Tykkäsin että padasta tuli tosi hyvää, vaikka kuva ei nyt mitenkään imartele. Nälkä ja käytännöllisyys yllätti kuvaajan. Yksikseen kun olin kotona halusin mennä sohvalle syömään ja katsomaan hömppää, niin kipoksi tuli valittua vähemmän söpö mutta sohvasyömiseen hyvä kulho - valitamme siis kuvauksellisuuden puutetta:)

Mutta: erityisesti vihreät oliivit olivat tässä tosi kiva. Ehkä niitä kannattaisi halkaista - ovat vähän kuumia syödessä noin kokonaisina. Oliivin makukin jakaantuu tasaisemmin jos halkaiset ne. Mutukokkauksesa ehdotettiin että lientä keittäisi vähän kasaan - se voisi olla ihan kiva tai karppaajan pataan voisi laittaa mukaan papuja, jotka vähän imevät nestettä. Ei tämä silti riisin kanssa syödessä ollut yhtään liian liemimäistä, mutta se kyllä kaipaa jotain lisäkettä...

Ainoa mikä harmittaa on, että en ottanut niitä sitruunoita pois ajallaan, maistettaessa tunnin hauduttelun jälkeen maku oli juuri passeli. Olkaa te viisaampia.

Lisäyksenä jälkikäteen: lisäsin pataan toisella lämmityksellä vielä vähän paistettua kanaa, pyrettä ja papuja kun lientä oli vielä paljon. Pavut sopivat tähän hyvin. Esimerkiksi 400-500g liotettuja ja keitettyjä vaaleita papuja tuonne sekaan niin vot. Keitin yön yli liotettuja papuja kasvisliemessä semmoisen 30-45 min ja sitten uunissa vielä padan kanssa hauduttelua reilu tunti tai ehkä jopa lähemmäs puolitoista.

torstai 29. tammikuuta 2009

Lammasta (vaihteeksi!) ja seesaminsiemenillä maustettua siitake-papulisäkettä



Kun yhdessä blogissa tuossa taannoin pohdittiin että blogin nimen tulisi olla kanaa, koska kanaruokia tulee tehtyä, musta alkaa tuntua että tämän blogin nimi voisi olla lammasta, samasta syystä.

Eli jälleen lammasta. Nyt vain hieman kokeellisemmalla lisäkkeellä. Iski hurja hinku papuihin ja seesaminsiemeniin. Sinällään ne nyt ovat lampaan kaveriksi ehkä aavistuksen voimakkaan makuisia, mutta yllättävän hyvin nämä yhteen menivät. Papuja olen onnistuneesti yhdistänyt kyllä aikaisemmin myös muikkuihin! Luulen että sillä kerralla rikoin miehisen vastarinnan vihreitä papuja kohtaan täällä kotona :)



Pavut kiehuivat minulla 10 min, mikä oli niille valitettavasti hieman liikaa - etenkin kun joutuivat vielä odottelemaan lampaan paistelua lämpimässä kasarissa. Luulen että n. 8 min olisi ollut oikeampi keittoaika ja mielellään ajoitettuna niin, etteivät valmiit pavut enää joudu odottelemaan turhaan ennen ruokailua. Koko papukammon synty on oman teesini mukaan juuri siinä, että pavut keitetään liian kypsäksi ja sitten ne joutuvat odottamaan -> niistä tulee lötköjä, vetisiä ja kitkerän makuisia. Eli sama kun pastassa - tarkkaile ja maista. Kun papu on al dente, se maustetaan ja tarjoillaan.

Funtsailin, että noiden papujen pariksi olisi sopinut hyvin myös sweet chilikastikkeella maustettu kanafile tai kala. Täytyykin muuten mainostaa kun löysin lähikaupasta mielestäni tosi hyvää sweet chilikastiketta jossa oli kaffirlimeä: thai sweet chili with kaffir lime. Sopivan makeaa ja tulista eikä maistunut pahemmin etikalle - sitä voisi OIKEASTI käyttää dippikastikkeena tai kaataa vaan sellaisenaan riisin päälle. Kaffirlimetti maistuu kyllä selvästi. Tykkäsin todella.


Lampaan maustoin kareen kanssa tekemälläni kastikkeella - tykkäsin siitä niin kovasti. Laitoin ulkofileet maustumaan pussukkaan kastikkeen kanssa useammaksi tunniksi. Hyvissä ajoin otin fileet myös lämpiämään huoneenlämpöön. Ulkofilleen paistosta kerroin enemmän jo aikaisemmin, nytkin file paistettiin molemmin puolin kuumalla valurautapannulla öljyssä ja voissa. Paistoaika on n. pari minuuttia per puoli, mutta riippuu hurjasti fileen paksuudesta. Nämä tämänkertaiset olivat jotenkin pienempiä kuin yleensä ja aikaa taisi mennä vähemmän. Anna lampaan vetäytyä hyvin ennen leikkaamista!

Olin varannut 3 filettä, koska olivat niin pienen oloisia. Papuja oli kuitenkin niin paljon, että yksi file riitti hienosti. Näin minulle jäi vielä hyvinpaistettu lampaanfile myöhempää käyttöä varten :)

Papuja ja siitakkeita seesaminsiemenillä (2-3:lle)

300g papuja
2 dl siitakkeita
2 rkl seesaminsiemeniä
2 valkosipulin kynttä
1,5-2 rkl balsamicosiirappia
2 rkl sitruunan mehua
3 rkl oliiviöljyä
3 tl seesaminsiemenöljyä
1 rkl balsamicoa
1 tl hunajaa
mustapippuria
suolaa

Keitä papuja suolalla maustetussa vedessä. Todennäköisesti 8 min riittää, keitin 10 ja se oli liikaa. Maista papuja ja kun ovat sopivan al dente (eli hieman rapsakoita mutta eivät kovia) valuta vesi pois. Papujen kiehuessa voit tehdä kastikkeen valmiiksi. Sekoita pienessä astiassa öljyt, etikat ja hunaja. Maista seosta. Lisää tarvittaessa suolaa ja sitruunan mehua.



Laita paistinpannulle pieni tilkka öljyä ja paahda seesaminsiemeniin hieman väriä. Kaada ne papujen päälle odottamaan, lisää pannuun öljyä, kuumenna se ja laita valkosipulit öljyyn. Kuullota muutama sekunti ja kaada siitakkeet sekaan. Paista hetki ja kaada pavut perään. Pyörittele pavut ja seesaminsiemenet valkosipulissa ja öljyssä kunnes kaikki aineet tasaisesti levinneet. Sammuta levy ja kaada papujen päälle kastike. Pyörittele kastike papujen ja sienien sekaan ja annostele papuja lautaselle.

Laita papupedille tarjolla oleva kana/kala/liha, tänään siis suikaloitu lammas. Kaaduoin vielä lopuksi pannuun jäänyttä kastiketta lampaan päälle vaikkei se kuvassa olekaan. Joskus tuo kuvaus ei ihan pysy mun vauhdissa mukana. Voit koristaa annosta vaikka miniluumutomaateilla, ne ovat aina hyviä ;)

keskiviikko 28. tammikuuta 2009

Oivalluksia, pohdintaa ja mainontaa


Jos joku nyt ajattelee kohta kuulevansa vastauksen elämän suuriin kysymyksiin, hän erehtyy. Valitamme pettymystä. Tällä kertaa Oivallukset kirjoitetaan isolla kirjaimella koska viittaavat pågenin uutuustuotteeseen Oivallus Subs.

Ostin niitä oivalluksen kuitupaloja joskus uteliaisuuttani ja tykkäsin että olivat hyviä. Niinpä kynnys tarttua tähän pussukkaan kaupassa ei ollut suuri. Olen nyt tehnyt niistä pikalounasta itselle ja yhden välipalan pikkumiehelle joka sinkosi tenniksestä suoraan partioon. Näistä tulee hyviä paniinin kaltaisia täytettyjä leipiä. jotka voi paistaa voileipägrillissä.



Sen verran sanottakoon, että leivän pinta ei kestä kovin pitkää kuumennusta palamatta, että kannattaa säätää joko voileipägrilli matalammalle lämmölle tai jos omistaa yhtä antiikkisen voileipägrillin kuin me, nypätä töpseli pois seinästä kun leipä on hetken ollut grillissä. Niin juusto ehtii sisällä sulaa oikein kunnolla, eikä pinta pala niin helposti. Niin että näin (edelleen) sairastelevana reissuleskenä ollessa tuo on ihan pätevä lounaankorvaaja.

Kun perhe on poissa on muutenkin aikaa pähkiä ja pällistellä kaikenlaista. Mietin, miten vaikeaa välillä on yrittää noudattaa toisen reseptiä jos itseltä puuttuu osa perustietoa. Tekemällähän sitä oppii, mutta oli se nyt minusta hieman noloa, etten tajunnut, että vesihöyrytyspelti pitää ottaa pois uunista chapataa paistaessa ;) Tai että taikinajuuri pitää tehdä tiiviissä purnukassa (tästä ehkä raporttia myöhemmin). Mietin, miten paljon sitä itse jättää epähuomiossa sanomatta - kun kiireessä joskus kirjottelee reseptiä ylös ja pitää jotain asiaa täysin itsestään selvänä.

Blogeja selaillessa törmäsin tietysti tähän uutuuspalveluun foodyynkin. Tosi hauskan näköinen palvelu ja päätin tutustua siihen. Harkitsin jo, että voisihan sitä blogin sinnekin laittaa, mutta onneksi tulin lukeneeksi käyttöehdot. Vanhemmat aina opettivat, että pitää lukea se sopimus kunnolla, ennenkuin laittaa nimensä mihinkään. Niinpä sitten tulkkailin tekstiä ja seuraava kohta tuntui ajatuksena vähän vaikealta itselleni, joten jätin sitten linkkaamatta blogimme sinne:

"Asiakkaan toimittaman materiaalin tekijänoikeus säilyy Asiakkaalla. Sanoma Digitalilla on kuitenkin oikeus käyttää (ml. linkittää) ja uudelleenjulkaista korvauksetta muunneltuna tai alkuperäisessä asussaan Asiakkaan Palvelun kautta julkisille alueille (kuten keskustelufoorumit, kuvagalleriat, blogit) lähettämää tai välittämää aineistoa Palvelussa, sen markkinoinnissa, Sanoma Digitalin tiedonvälitys-, pr- tai muussa liiketoiminnassa."

Koko blogin sisältöä; reseptejä, pohdintoja ja kuvia ei minusta tunnu oikealta luovuttaa sinne käytettäväksi ja muokattavaksi missä tahansa liiketoiminnassa. Asian tekee tietysti vaikeaksi myös se, että tätäkin blogia pitää kaksi ihmistä. Lisäksi ihan kaikki kuvat eivät ole minun henkilökohtaisesti ottamiani, vaikka niitä lupa tässä blogissa onkin käyttää. En voisi siis edes luovuttaa muiden kuin oman sisällön oikeuksia eteenpäin. Tuontyyppiset käyttöehdot ovat minusta vähän hankalia, koska helposti blogin pitäjänä tulee sitouduttua asioihin joita ei täysin ymmärrä tai sitouduttua asioihin, joihin ei ylipäätään edes voi sitoutua.

Olen minä sinne pari reseptiä laittanut linkin välityksen kautta ihan mielenkiinnosta - paljonko liikennettä sieltä tulee? No, jos kuva on hieno, väkeä tulee enemmän. Nuo uudet reseptit vaihtuvat aika hitaasti, että kyllä sieltä hyvinkin 20-30 käyntiä ehtii tulla, ennenkun kävijävirta kuolee.

Tämä blogi syntyi alunalkaenkin omaksi iloksemme ja temmellyskentäksi kokeilevalle hulluudelle ja ajattelin pitääkin sen sellaisena. Ainakaan en halua pahaa mieltä ihan turhasta, eli jos käyttöehdot hankaavat, otan sen huomioon enkä laita sinne materiaalia, jota en halua luovuttaa. Käytännössä se kuitenkin estää blogin linkkaamisen palveluun.


Mutta sitten erääseen toiseen palveluun jota haluan suorastaan mainostaa! Osallistun kyseiseen palveluun myös itse yleensä säännöllisesti, mutta flunssaputken takia nyt on tullut taukoa. Veripalvelu kaipaa kovasti luovuttajia. Ilmeisesti nyt on pulaa luovuttajista, koska suuri osa sairastelee. Ajattelin, että jos joku on miettinyt että pitäisi, niin haluan kannustaa jotta menkää ny ihmeessä.

Pelkäsin verenluovutusta ihan kamalasti, mutta se on minusta niin hyvää ja kunnioitettavaa toimintaa, että haluan käydä siellä säännöllisesti (vaikka vieläkin vähän pelottaa, tosin täysin syyttä). Oma pelkoni johtuu siitä, että vaikka suonet näkyvät joo, minulla ne tahtovat "karata" neulan alta. Joskus opiskeluaikoina ihan tavallisen verikokeen seurauksena koko käsivarteni mustui ranteeseen asti, enkä saanut suuren verenpurkauman vuoksi kättä kunnolla taittumaan kun hoitaja joutui etsimään kyynärtaipeesta suonta uudelleen ja uudelleen ja..

Näin ei kuitenkaan ole koskaan käynyt verenluovutuksessa, vaikka olen tuon lieruvan suoniefektin takia normaalia vaikeampi tapaus. Ovat siellä todella ammattitaitoista porukkaa, saavat neulan kerralla paikalleen eikä verenpurkaumaa ole tullut lainkaan. Voin lämpimästi suositella luovutuksessa käymistä. Ottakaa se sitten vaikka itsensä voittamisprojektina kuten minä, saattepa päivän hyvän työn tehtyä helposti :) Ensimmäistä kertaa saattaa auttaa, että sopii jonkun kanssa menemisestään - ei tule luistettua niin helposti kun aika koittaa :) Verenluovutuksessakin saa muuten pikku purtavaa paikkaamaan sokerivajetta.

Oivallusleipään tuli tomaattituorejuustoa
mustaleimaa
kalkkunaleikettä
vihreitä oliiveita
aurajuustoa
(paprika ja chili olisi ollut myös pop)

Paista voileipägrillissä pari-kolme minuuttia, kunnes justo on sulaa.

Tuleeko tästä tuluskukkaroakaan? Ravun saksia alkupalaksi.




Viikonlopun kalaisaan menuun kuului myös pieni alkupala. Alkupaloja voisi oikeastaan harrastaa enemmänkin, koska monesti ruokailu menee niin myöhään, että ruoka tulee hotkaistua liian äkkiä ja muutenkin pinna on kireällä kun nälkä alkaa olla hallitsematon. Pienellä alkupalalla voi tappaa nälältä kärjen, palauttaa mielenrauhansa ja saada miellyttävämmän illalliskokemuksen. Kotioloissahan sitä voi vaikka kokata loppuun vasta sen jälkeen, kun alkupala on syöty.

Kun mies sanoi haluavansa lautaselleen kalaa, tulin tuijotelleeksi kalatiskiä ehkä pidempään kun yleensä. Valikoima oli poikkeuksellisen hyvä. En ole koskaan laittanut itse mitään ravun saksista, vaikka joskus olen rapua maistanutkin ravintolassa. Nämä sakset olivat valmiiksi kypsiä, joten ruuanvalmistukseen tarvittiin lähinnä elefantin kärsivällisyyttä ja pihdit. :) Ihan miehistä hommaa, siis:)

Itse asiassa homma oli niin miehisen oloista, että raksu lähti ihan suoraan etsimään sopivia pihtejä ja pykersi nämä leivät kokonaan. Itse väkersin sillä aikaa ahventa ja jälkkäriä. Ravun saksissa ei ole paljon lihaa ja maku on herkkä. Hommaa ei siis kannata pilata jyräävillä mausteilla tai vahvalla majoneesilla. Laitoimme tähän ihan perinteistä smetanaa ja raikkautta tuomaan seokseen laitettiin kevätsipulia. Jotain terävää seos kuitenkin tarvitsee - ehkä tähän voisi pilkkoa pienen, puolentoista sentin palan chiliä jos haluaa tai käyttää cayannepippuria, kuten me teimme. Ripaus sitruunan mehuakaan ei ole pahaksi, mutta oliiviöljy on liian tömäkkää ravulle...


Jos haluaa lisätä tähän jotain, niin hieman makeat, mehukkaat ja tuoreet auringonkukan versot olisivat olleet mielestäni tosi pop. Ensi kerralla jotain sellaista.

Alkupalaleipää ravusta (2:lle)

4 pientä paahtoleipäsiivua
2 ravun saksea
1 kevätsipulin varsi
n. ½ prk smetanaa (ehkä 50-75g)
ripaus cayannea
ripaus suolaa
(auringonkukan versoja koristeluun)

Varustaudu tukevilla pihdeillä ja paina ravun kuori rikki niiden avulla. Tarvitset myös jonkin kapean ja terävän apuvälineen, jolla lihaa voi kaivella saksien onkaloista. Etanahaarukka tai vastaava on hyvä tähän. Kannattaa olla huolellinen, kuoren paloja menee helposti lihan mukana ja ne ovat ikäviä, jos sellaiseen puraisee :) tosin ehkä ruokailijoita voi kuorenpaloista varoittaakkin... :)



Paahda paahtoleivät ja trimmaa niistä pois reunat. Voit myös halutessasi leikellä piparimuotilla paahtoleivästä jotain söpön muotoisia kuvioita. Paahtoleivälle olisi ehkä kannattanut laittaa pieni sipaisu voita. Meiltä se jäi tekemättä, mutta täydellisen epäterveellisyyden saavuttamiseksi ja maun viimeistelemiseksi se voisi olla suotavaa. Sekoita loput täyteainekset keskenään kipossa. Levitä smetanaseos leivälle ja koristele haluamallasi tavalla. Nauti hyvän vihreän teen, kuohuviinin tai kuivan valkoviinin kanssa.

tiistai 27. tammikuuta 2009

Fishi fishi - eli kultaotsa-ahventa ja savoijinkaalia

kultaotsa-ahven

Kun sanoin, että ostin vihreitä rehuja, ostin kans. Mut ostin Fisua myös. Lisäkepuolella kuitenkin sanotaan tänään terve ja moi Savoijinkaalille. Savoijinkaali on ihan loistava lisäke kalalle, kanalle ja erilaisille kasvisruuille. Jos haluaa, voi kaalin sekaan laittaa vaikka ohrasuurimolisäkkeen jämät tai vaan keitettyjä ohrasuurimoita. Toimii tosi hyvin.

Kaali tykkää viinistä. Kaikista parhaimmillaan kaali on minusta kun sitä kuullottaa hieman valkosipulin kanssa oliiviöljyllä ja hauduttelee kypsäksi valkoviinissä. Mutta nyt pääsi käymään niin, että kokkausvalkkari otti ja loppui (kaadoin kalalle loput) enkä halunnut haaskata juotavaksi ostamaani viiniä kaalin paistoon ;D

Niinpä sitten sovelsin. Taas. Kokeilkaa omalla vastuulla - raksu kehui tätä kovin ja oli se minustakin ihan hyvää - mutta ehkä se olisi tarvinnut hieman pinjansiemeniä parikseen. Ai niin, joko muuten kehuin että tuo kalkkunarulla biancofenkkolilla on ihan poskettoman hyvää vielä näin lämmitettynäkin. Kun raksu reissaa tulee elettyä näillä jämillä.. Ja nekin, joiden tiedän harkitsevan karppausta tai sitä jo tekevät - jättäkää leivitys kalkkunoista ja pääsette tekin maistamaan herkkukalkkunaa :) Kasvissyöjät voivat sitten syödä vaan fenkolia ja hyvää oliiviöljyä sen kanssa... namm.

Jotain punaistakin eksyi lautaselle kalan ja kaalin kaveriksi. Ei kyllä olisi tarvinnut, kalassa ja kaalissakin oli ihan tarpeeksi kahdelle, mutta Jamien tyyliin laitettu punasipuli oli hyvää. Ja plussapuolella minulle jäi ihania jämiä syötäväksi sillä aikaa kun raksu reissaa. Punasipulit kannattaa laittaa uuniin heti ensimmäisenä, ne vaativat uunissa pidempään kuin muut ja kestävät odotella vielä kalan kanssa. Optimitilanteessa paistaisin näitä vähän kuumemmassa kuin kalaa, mutta nyt pidin niitä n. vartin kuumemmassa uunissa (200 astetta) ja sitten pienensin lämmön kalalle sopivaksi. Sipulin olivat uunissa koko ajan kunnes kala oli valmista.

paahdetut punasipulit

Punasipulit timjamilla

1 suurehko punasipuli per nenu
1 (suuhrehko) oksa timjamia per sipuli
1,5 rkl voita per sipuli
suolaa
pippuria

Kuori sipulit ja laita ne uunivuokaan. Tee sipuleihin ristikkäisviilto ja ripota viiltoon suolaa ja timjamia. Työnnä aukeamaan voita ja jos timjamia on jäljellä voit ripottaa sitä voin sekaan ja päälle. Paista uunissa kunne sipuli on kypsää ja pehmeää, n. 35 -40 min 200 asteessa.

Mutta takaisin päivän epistolaan. Menin Selloon ja soitin raksulle; "mitäs haluaisit nähdä lautasellasi viikonloppuna?" "Kalaa", kuului vastaus. Niinpä hiihtelin ystävällisten kalamestarien apajoille ja kalastin kultaotsa-ahvenen. Yhden. Lähinnä otin sen siksi, etten ollut sitä koskaan maistanut, mutta ahvenet yleensä ovat hyviä(vaikkakin kamalan piikkisiä!).

kultaotsa -ahven ja yrttejä
Tämä kala oli piikkistä, mutta onnekseen kaukokatseinen kruunupää oli kuitenkin niin iso, että myös ruodot olivat isoja ja luumaisia. Ne oli suhteellisen helppoa kaivaa lautaselta pois ja kalan syöminen oli miellyttävää - paljon miellyttävämpää kuin kuvittelin.

Itse kalan maku oli maukas, ahvenmaninen mutta rasvaisemman oloinen. Hieman tuli mieleen pangasus - vaikkei kultaotsa ole niin lehtevää ja isosyistä - eikä niin rasvaistakaan. Jos ette ole kokeilleet niin ei tämä missään nimessä huonoa arvosanaa saa. Väitän kuitenkin, että tavallinen ahven on maukkaampi, joskin ikävämpi syötävä... Koska kyseessä oli uusi tuttavuus, menin maustamisen ja valmistuksen kanssa aika lailla perinteisellä linjalla, enkä revitellyt mitään kummia mausteita. Halusin maistaa itse kalaa. Niin että periaatteessa sama resepti sopii myös muille kaloille, maistettuaan voi alkaa sitten miettiä mitä muuta tähän tarvitaan :)

Kultaotsa-ahventa yrteillä (2:lle)

1 kultaotsainen affena (n. 600-800g, muukin kala käy)
1/2 chiliä
timjamia
lasillinen valkoviiniä
suolaa
pippuria
sitruunalohkoja (koristeluun ja annoksen päälle pusertamiseen)


Pese kala huolellisesti myös sisältä ja kuivaa se talouspaperilla. Sen jälkeen aseta kala uunivuokaan ja tee sen ylöspäin olevaan kylkeen viiltoja. Jätin tällä kertaa toisen kyljen viiltelemättä kun se jäi muutenkin killumaan valkoviiniin. Lisäksi se oli ihan hyvä veto, koska kulta-affenan nahka ei ole superpaksua ja koska kalaa ei ollut suomustettu, nahkaa ei syöty. Sen irrottaminen vaati siis hieman tarkkuutta.



Sitten kalan viiltoihin ja kalaan sisälle laitoin yrttejä ja chiliä. Valelin kalaa valkoviinillä ja öljyllä sekä ripsotin pippuria viiniin. Sitten peitin kalan foliolla ja laitoin n. 175 asteiseen uuniin puoleksi tuntia. Sitten tarkastelin kalan kypsyyttä ja koska se ei vielä ollut valmista, poistin folion, kääänsin kiertoilman päälle, valelin kalaa hieman viinillä ja työnsin sen uudelleen uuniin. en tullut katsoneeksi ihan minuutilleen aikaa, mutta n. 15 min kala oli uunissa lisää. Kokeile selkäevää - jos se lähtee irti helposti nykäisemällä piikkeineen, kala on kypsää.

Kalan kypsyessä voi tehdä kaalilisäkkeen.

Savoijinkaalia siiderissä (2-3:lle)

n. 250g savoijinkaalia
1 shalottisipuli
2 rkl vadelmaviinietikkaa
1,5 dl englantilaistyyppistä siideriä (kuivaa ja omenaista! jos sellaista ei ole, käytä omenamehua)
2 tl hunajaa
sitruunan mehua
mustaa pippuria
suolaa



Suikaloi kaali ja kaada pannuun öljyä. Kuullota pienittyä shalottisipulia öljyssä ja lisää kaali. Kääntele kaalia pannulla ja valuta vielä öljyä, jos haluat. Lisää sitten siideri, hunaja ja viinietikka. Kiehuttele hiljalleen n. 5 min kannen alla, kunnes kaali on pehmentynyt. Mausta sitruunamehulla, suolalla ja pippurilla. Voit halutessasi paahtaa sekaan pinjansiemeniä, olisi toiminut hyvin.



Tarjoa kala, sipulit ja kaali yhdessä sitruunan lohkojen ja hyvän valkoviinin kanssa nälkäisille. Oliiviöljy tässä tarjoiluvaiheessa oikeastaan vaan peittää kalan makua sen verran, että poikkeuksellisesti en sitä suosittele :)

Borssikeitto





Jääkaappiin oli jäänyt muutama kovin sympaattinen punajuuri ja kun keittoa kerran teki mieli, niin miksipäs ei. Harvemmin olen tehnyt borssikeittoa, vaikka se niin hyvää onkin. Kotiruoka hyllystä ja tuumasta toimeen.

Borssikeitto:

1 sipuli
1 porkkana
pieni pala selleriä
pieni pala kaalia
pala purjoa
3 punajuurta (myös etikkapunajuuret käyvät)
1 l vettä/ 1 l lihalientä
1 rkl öljyä
suolaa
mustapippuria myllystä
1 laakerinlehti
1 tl meiramia, tai jotain tähän sopivaa yrttiä esim. persiljaa, rakuunaa..
n. 2-3 rkl viinietikkaa (laitoin punaviinietikkaa)
mukaan voi laittaa myös valkopippuria 1/4 tl, tai maustepippureita
smetanaa tai vaikkapa kermaviiliä
kinkkusuikaleita tai paloiteltuja nakkeja (ei pakollinen, lisäsin kuitenkin kun jääkaapista löytyi)

Kuori kasvikset ja raasta ne karkeaksi raasteeksi. Kasvikset voi myös leikata veitsellä ohuiksi suikaleiksi. Laita kattila liedelle ja lisää kasvisraaste öljyyn, pyörittele niitä hetkinen öljyssä ja lisää sitten vesi sekä mausteet. Keitä kasviksia noin puoli tuntia, tai niin että ne tuntuvat sopivan kypsiltä. Lisää tämän jälkeen etikka ja mahdollisesti nestettä. Jos käytät keitossa etikkapunajuuria, ne kuuluu lisätä vasta keittämisen jälkeen yhdessä etikan kanssa. Hauduttele keittoa vielä hetki ja tarkista sitten maku. Tarjoa keitto esimerkiksi smetanan tai kermaviilin kanssa.

maanantai 26. tammikuuta 2009

Kirja-ale!




Flunssa iski, jälleen. Olin melkein koko viime viikon kuumeessa ja kaikki ruokasuunnitelmat meni sitten ihan pieleen(tämänkin tekstin julkaiseminen kummasti venyi monella päivällä kun ei edes kuvia jaksanut kamerasta siirtää). Jaksoin silti alkuviikosta koulun jälkeen lähteä ystävän kanssa käymään kirja-alessa, ainahan sitä vähän shoppailla jaksaa. ;)

Löysin kaksi mielenkiintoista kirjaa. Toisen on Nelle jo täällä maininnutkin, eli Matthew Drennanin Keitot kirja ja toinen kirja on aika piristävän oloinen, kotimainen, Marianne Kiskolan ja Sanna Miettusen HOT, chiliä ja muita mauste-elämyksiä. Ainakin näin ensisilmäyksellä kumpikin vaikutti ihan kivoilta, toivottavasti saisin niistä jotain uutta vinkkiä ruuan valmistukseen. Myöhemmin varmaankin muutama resepti eksyy tänne blogiinkin! 

Ei tänne suunnalle mitään sen ihmeellisempiä, jos vaikka tällä viikolla tekisi jotain ruokaakin viime viikon äidin viinimarjamehu- ja isin keräämän hunaja-kuurin jälkeen. ;)

Ainiin, jos teillä on kokemusta näistä kirjoista, kertokaa ihmeessä omat suosikkinne niin saan päätettyä helpommin mistä aloittaisin. :)

Tomaatteja yrttisellä vuohenjuusto-riisitäytteellä




Siitä on kauan kun tein tätä viimeksi, enkä oikein muistanut miten se nyt menikään. Selvästi tähän kannattaa ottaa hieman kovahkoja tomaatteja ja hieman kiehauttaa riisiä ennen täytteeseen laittoa, jos haluaa että riisit ehtivät kypsyä ennenkun tomaatti hajoaa ihan täysin :)

Olen mielestäni tehnyt tätä onnistuneesti niin, että riisi tulee täytteeseen raakana ja se kypsyy uunissa loppuun asti. Se kuitenkin vie aikaa ja jos tomaatit ovat tosi kypsiä jo valmiiksi (niinkuin nämä minun omani tällä kertaa), ne ehtivät kyllä hajota uunissa ennenkuin riisi on kypsää. Niinpä melkein suosittelen, että riisiä kannattaa kiehuttaa vaikka 3-5 min ennen täytteeseen sekoittamista, että kypsyy nopeammin ja/tai valitsemaan hieman kovempia tomaatteja kaupasta.

Teen tästä varmaan toisen iteraation vielä tällä viikolla, pakko kokeilla vielä raaemmilla tomaateilla. Lisäksi tämä on niin hyvää, että tekee mieli uudestaan :) Lupaan raportoida sitten senkin.

Maun lisäksi toinen juttu mikä tässä reseptissä viehättää on, että tähän voi käyttää ne tomaatin sisukset. Mua aina vähän ahistaa kun täytetyistä tomaateista jää kasa syömäkelpoisia tomaatin sisuksia haaskeelle. Tässä reseptissä ne laitetaan täytteeseen, kovaa ruotia lukuunottamatta. Resepti ei ole alunperin omakeksimäni, mutta en jaksa muistaa mistä se on. Olen muokkaillut sitä oman makuni mukaan jo varmaan 10 vuoden ajan, mutta edelleen se on minusta tosi kiva. Lisäksi tämä on vielä vege ja joka haluaa vegaanisen version niin mikään ei estä jättämästä juustoa pois. Toimii ilman sitäkin hyvin, reseptin juttu nimittäin tulee valkosipulin, chilin, tomaatin, öljyn ja balsamicon yhdistämisestä riisiin. Kaikkea muuta voi varioida halunsa (ja jääkaapin sisällön) mukaan.

Riisillä ja yrteillä täytettyä tomaattia (n. 3:lle )

5-6 tomaattia (suurehkoja, eikä ihan täysin pehmeitä)
2 kynttä valkosipulia
1 linnunsilmächili
n. 1,5 dl riisiä (käytän yleensä jotain ruskeaa riisisekoitusta - on maukkaampaa)
2 rkl balsamicoa
0.5 dl lehtipersiljasilppua
3 rkl oliiviöljyä
tomaattien sisukset pilkottuna
mustaa pippuria
suolaa (tai loraus kasvisliemifondia jos tykkää)
n. 30-40 g vuohenjuustoa (tai parmesanraastetta, mutta mulla oli nyt vuohenjuustoa)
(ripaus cayannepippuria)

Poista tomaateista hattu ja kaiva tomaatit teelusikkaa apuna käyttäen tyhjäksi. Tämä kannattaa tehdä kulhon päällä, niin että saat kaiken valuvan tomaattimehun talteen. Säästä sisukset ja poista niistä kova keskiosa. Pilko kovan osan ympäriltä otettu hedelmäliha tomaattimehun sekaan. Pilko valkosipulit, yrtit ja juusto ja sekoita kaikkien muiden täyteaineiden kanssa tomaattiseokseen. Jos haluat, voit kiehauttaa riisiä hieman alkuun tässä vaiheessa, ennen täytteeseen lisäämistä. Minä en kiehauttanut ja riisit jäivät vähän rapeiksi.

Laita tyhjennetyt tomaatit uunivuokaan ja täytä jokainen tomaatti. Laita tomaatin hattu päälle kanneksi (voit halutessasi poistaa ne kypsennyksen puolessa välissä ja laittaa tilalle juustoraastetta, mutta toimii ilmankin)



Kypsennä tomaatteja 180 asteessa 50 min-1h, kunnes riisi on kypsynyt ja tomaatti pysyy jotenkin vielä kasassa. :) Mun tomaatit hajosivat jotenkin ihan täysin kypsennyksen aikana, kun olivat jo valmiiksi niin kypsiä että olivat kohta menossa pahaksi. Kuva on otettu n. 40 min kypsennyksen jälkeen ja kun uunitin tomaatteja vielä lisää, ne hajosivat lopulta :)

Tietysti tomaatin kanssa on aina niin, että mitä kypsempää sen makeampaa ja herkumpaa. Eli pahaa se ei missään määrin ollut... :) Tämä ruoka on myös semmoinen, että nuo tomaatit vaan paranevat yön yli jääkaapissa nukuttuaan. Kaikki maut imeytyvät ja sekoittuvat kunnolla. Loistava lisäke tai kasvisruokailijan pääruoka.

sunnuntai 25. tammikuuta 2009

Sitruunajälkiruoka suklaalla ja mustapippurilla maustettuna

sitruunajälkiruoka


Joskus kauan aikaa sitten bongasin Bella Vanilla -blogista ihanan näköisen jälkkärin, jota on ollut tarkoitus kokeilla siitä asti. Me tehdään jälkiruokaa todella harvoin. Ehti siis jonkin verran vettä virrata vantaanjoessa ennenkuin sain aikaiseksi. Mutta hyvää kannatti odottaa, tälläkin kertaa.

Sen verran iski suklaan himo jälkkäriä tehdessä, että oli pakko tunettaa reseptiä lisäämällä siihen pala tummaa suklaata ja ripaus mustapippuria. Idean tähän sain Fazerin uudesta suklaapatukasta, jossa suklaaseen oli lisätty sitruunan kuorta ja vähän mustaa pippuria. Eikä muuta voi sanoa kun, että that hit the spot. Vielä kun jälkkärin kanssa juotiin hyvät espressot ja pienet limoncellot niin mitä sitä nyt ihminen muuta tarvitseekaan :) Mustapippuri ei tunnu mausta hurjasti, mutta minusta se jykevöittää jälkkäriä kivasti suklaan kanssa. Suklaana käytin Lidlin tummaa suklaata (J.D. Gross, Ecuador 70%), jossa on hieman appelsiinin kuorta mukana.

Jälkkäri on siis yhdistelmä kuohkeaa pintaan nousevaa kakkua ja sulaa sisustaa. Sitruuna muodostaa kiisselin joka jää kupin pohjalle kakun noustessa pintaan. suklaa jäi ihanasti näiden kahden välimaastoon ja suli sisällä hyvin. Niinpä jokaiseen lusikalliseen tuli hieman kakkua, kiisseliä ja ihanaa, sulaa suklaata. Tämä resepti on mielestäni yksinkertaisuudessaan todella viehättävä. Ei vaadi paljon aineita, helppo valmistaa ja maistuu ihanalle - kannattaa kokeilla. Kiitoksia vaan Bella Vanilla - blogin Rossanalle tästä reseptistä.

Koska illastimme kahdestaan puolitin alkuperäisen annoksen (6 kupillista jälkkärä). Puolitin lähinnä siksi, että aineet jakautuivat helpommin kahdella kuin kolmella. Otin siis tietoisen riskin, että jälkkäreitä tuleekin kolme kahden sijaan :) Koko taikina kuitenkin mahtui kahteen pieneen koko-kippoon ja ainakin me olimme niin ahneita, että söimme koko jälkkärin hyvällä halulla, eikä sitä ollut yhtään liikaa näinkään:) Enempää en tosin olisi jaksanut syödä.

Sitruunajälkkäri suklaalla ja mustapippurilla (2 pientä kokokipollista)

25g voita
1 muna eroteltuna
100g sokeria
25g jauhoja
½ sitruunan kuori ja mehu
1.1 dl maitoa
25g tummaa suklaata
mustapippuria
koristeluun kaakaojauhetta

Vatkaa valkuainen kovaksi vaahdoksi erillisessä kipossa ja laita uuni kuumenemaan 150 asteeseen.

Toisessa kipossa vatkaa vaahdoksi sokeri, voi ja keltuainen. Kun aloitat tekemään tätä kannattaa voi tietysti nostaa kippoon pehmenemään jo hyvissä ajoin - sanon kun unohdan yleensä aina itse tämän ja sitten pilkon voita kipossa yrittäessäni nopeuttaa sen lämpiämistä :)

Sitten voivaahtoon lisätään jauho sekä sitruunan kuori ja mehu. Vaikka mulla onkin jonkinlainen epäterve kiintymys sitrusrautaan raastoin sitruunan tähän ihan raastinraudalla, että jälkkäriin ei tulisi pitkiä sitruunasoiroja vaan rakenne olisi ihan tasainen ja ihana.


Maitomäärä tuntui vähän pelottavalta verrattuna jauhojen määrään, mutta seos toimi hyvin. Jauhot tosiaan jaksoivat saostaa maidon ihan hyvin. Kun seos on tasaista sekoita valkuaisvaahto taikinaan varovasti. Lopputulos on tasainen, kuohkea vaahto (kuvassa yllä).




Jaa taikina kulhoihin siten, että kumpikin kippo tulee täytetyksi n. 2/3 korkeudestaan. Lisää sitten suklaan pala ja ripsauta mustaa pippuria. 2-3 kierrosta myllystä riittää hyvin (mulla on sellainen pieni kaupan mylly nyt joten laitoin kolme rouhaisua).

Sen jälkeen loput taikinasta laitetaan kanneksi suklaan päälle. Nosta kipot uuniin ja ajoita keittiökello havahduttamaan sinut 25 min kuluttua. Tällöin jälkkäri on kypsä pinnastaan ja sisältä kostea.

Tomuta päälle kaakaojauhetta ja halutessasi raasta lisäksi hieman sitruunaa. Tarjoa kuumana yhdessä kahvin (ja vaikka grapan tai limoncellon) kanssa.

Valkoviinissä haudutetut kalkkunarullat lehtipersilja-sienitäytteellä




Kalkkunaa on tullut käytettyä liian vähän. Joulun aikaan kuitenkin laitoin kalkkunaa ja mietin miksi sitä tulee vierastettua kaupassa ihan turhaan. Niinpä menin ja ostin sitten tällä kertaa kalkkunan rintafileitä kaksi kappaletta ja hain innoitusta italiakeittokirjoista siihen, miten nämä valmistaisin. Noissa kirjoissa oli monenlaisia kääryleitä ja rullia. Kuulostivat hyvältä ja ajattelin että ohjeita voisi ainakin idean tasolla hyödyntää. Kello oli jo paljon kun aloimme kokata, niinpä en alkanut paahtaa enää mitään paprikoita siinä vaiheessa ja tehdä niistä tahnaa kääryleiden väliin (niinkuin yksi kirja ehdotti). Sen sijaan katsoin jääkaappiin ja löysin sieltä purkin lopun artisokkatahnaa, nipun lehtipersiljaa ja sardellifileitä. Näistähän saa vaikka mitä - ja ei kun tuumasta toimeen.

Ensi kerralla kun teen tätä, paahdan täytteeseen lisäksi hieman leivänmuruja samaan tyyliin kuin tomaattikeiton ohjeessa, jota tein taannoin. Siten täytteen maut imeytyvät tasaisesti leivänmuruihin ja lopputulos voisi olla vieläkin täyteläisempi ja parempi. Kuten ehkä tarkkasilmäinen huomaa, laitoin sardellifileen kokonaisena kääryleen väliin. Kannattaa ehkä pilkkoa se pienemmäksi ja levitellä tasaisemmin täytteeseen, ettei suupaloihin satu liian tömäkkiä sattumia ;) Hyviä ovat kaikesta huolimatta näinkin. Kalkkunaa kannattaa näemmä rullailla.

Ruuan kanssa tarjoilin fenkolia mozzarellakuorrutuksella. Jos haluat tehdä tämän vähähiilarisena, unohda vain kalkkunarullien jauhotus niin hyvin menee. :)

Kalkkunarullat (4 kpl)

2 kalkkunan rintafilettä (yht. n. 600g)
n. ½-1 dl lehtipersiljasilppua
4 tl artisokkapestoa
4 sardellifilettä huuhdottuna (jos suolassa, liota 10 min ennen käyttöä)
muutama herkkutatin viipale (suuria viipaleita n. 8kpl)
mustaa pippuria
vehnäjauhoja
n. 1 cup tai 2,5 dl valkoviiniä
½ rkl hunajaa
2 tl kasvisfondia
1 shalottisipuli
n. 1-1,5 dl parmesanraastetta
hieman tuoretta timjamia (koristukseen)
öljyä
voita
keittiönarua




Etsin lihanuijaani - mutten löytänyt. Tiedä sitten, mihin olen sen kesäisen keittiörempan yhteydessä sujauttanut... Justiinasta mallia, siis ja kaulimella kalkkunan kimppuun. Katkaisin fuleet siten, että sain kahdesta rintafileestä yhteensä neljä palasta. Nuijin jokaisen palasen erikseen littanaksi sillä kaulimella :) Käyttäkää toki sofstikoituneempia välineitä jos niitä löytyy. :) Jos ei, niin muistan sellaisenkin tapauksen, että kaulitsin tyhjjällä viinipullolla pizzapohjaa joskus - mutta se onkin jo ihan toinen tarina.


Kun kalkkunat ovat littanoita levitä jokaiselle artisokkapestoa, pilkottu sardellifile, parmesanraastetta, lehtipersiljaa ja sienet. Jos haluaa niin tähän täytteeseen tosiaan voisi paahtaa leivänmuruja lisäksi ihan hyvin. 1 rkl leivänmuruja per file riittäisi.

Rullaa sitten fileet ja nyöritä ne narulla. Koin että rullaus oli helpompaa kun aloitin kapeammasta päästä ja rullasin kohti leveämpää.



Kun rulla on naruissa pyörittele se huolellisesti jauhoissa. Kuumenna pannulla nokare voita ja kunnon loraus öljyä. Kuullosta shalottisipulisilppua hieman öljyssä. Minulla tuo sipuli ehti vähän palaakkin, kun kuullotin sitä liian kauan pannulla ennen kalkkunoiden lisäämistä. Jos pelkäät, että sipuli palaa voit lisätä sen mielestäni ihan hyvin vasta kalkkunoiden jälkeenkin.

Tarkoitus siis on, että kalkkunoita paistetaan joka puolelta niin, että ruskistuvat kauniisti kaikilta kulmiltaan. Sitten pannuun kaadetaan valkoviini, fondi, hunaja ja mustapippuri sekä ripsautetaan hieman suolaa sekä rullille, että liemeen.

Keittele kalkkunarullia hiljaisella tulella n. 10 min kannen alla. Käännä rullat puolessa välissä keittelyä. Valkoviini sakeutuu mukavasti kastikkeeksi. Lisää hieman lehtipersiljaa ja timjamia kääryleiden päälle ja kastikkeeseen ennen tarjoilua.



Voit poistaa rullista narut ennen tarjoilua (nimim. arvatkaapa muistinko ;D ) ja tarjota rullat vaikkapa fenkolin kanssa kuten minä tein. Lisäksi sopii miedohko punaviini, esimerkiksi Icono Cabernet Savignon, jota kokeilumielessä ostin pullon viikonloppukattaukseen. Viini oli yllättävän kiva, omasta mielestäni kyllä ihan pasta-pizzaviini joka kävi tähänkin hyvin. Myös joku hyvä, tukevampi merlot olisi ehkä mennyt tähän - vaikka merlota tulee ostettua niin harvoin kun tykätään yleensä tuhdimmista viineistä.

lauantai 24. tammikuuta 2009

Fennel Bianco eli fenkolia, mozzarellaa ja ranskankermaa




Tätä tein lisäkkeeksi kalkkunalle, kun pastat ja muut kyllästytti. Tulin muutenkin ostaneeksi kaupasta kaikkea vihreää - fenkolia, papuja ja salaattia. Liekö tämä kevttalviseksi muuttunut valo, kun saa heräämään ja haluamaan kasviksia lautaselleen. Tulette siis lähiaikoina näkemään näitä kasviksia myös täällä...

Kaikenkaikkiaan tämä ruoka on tosi yksinkertainen ja maukas. Tosin, tässä fenkolin anismainen maku tuntuu, niin että jos podet hurjaa fenkolikammoa kannattaa varata jotain muutakin lisäkettä. Mutta jos pidät fenkolista niin tämä toimii ihan varmasti; fenkolista tulee täyteläinen ja hapankerma, muskotti ja mozzarella tuovat pehmeyttä makuun.

Fenkolia mozzarellalla ja ranskankermalla (2-3:lle)


2 fenkolia
150g ranskankermaa (1 prk)
n. 150g tuoremozzarellaa (yksi tuoremozzarellapussukka)
mustapippuria
muskottia
yrttisuolaa
lehtipersiljasilppua
(salviaa jos haluat ja on, ei pakollista)

Siisti fenkoleista huonoksi menneet latvan päät ja pintalehdet jos tarpeen. Poista kannasta pieni pala (n. 0.5 cm) niin että kova kanta irtoaa. Keitä fenkoleita suolalla maustetussa vedessä n. 30 min kunnes ovat pehmeitä. Lämmitä keittämisen aikana uuni 200 asteeseen.

Valuta Fenkolit ja halkaise ne puoliksi. Laita puolikkaat uunivuokaan ja ripota niiden päälle hieman yrttisuolaa, oliiviöljyä ja mustaa pippuria sekä muskottia. Muskotti tuo tähän ruokaan hauskan täyteläisen maun yhdessä ranskankerman kanssa, niin että niitä et halua jättää pois.

Jaa ranskankerma tasan jokaiselle Fenkolinpalalle ja laita kerman päälle lehtipersiljasilppu ja mozzarellaviipaleet. Pirskota vielä oliiviöljyä juuston päälle ja lisää hieman mustapippuria.



Paista Fenkoleita uunissa kunnes juusto saa hieman väriä ja kerma kiehuu. Tämän ruuan päälle kannattaa tarjoiluvaiheessa ehdottomasti pirskottaa vähän hyvää oliiviöljyä ja sormisuolaa - öljyn ruohoinen maku sopii loistavasti tähän.

perjantai 23. tammikuuta 2009

Chapata - leipää



Olen tiiraillut muutamaa leipäreseptiä Aito-maku -blogissa jo jonkin aikaa. Nyt kun pidin kotityöpäivän ajattelin kokeilla siinä väleissäni chapataleivän tekoa. Se ei itsessään näytä työläältä reseptiltä, että onnistuu varmaan työn ohessa, mutta kolmen tunnin viileänostatuksineen se vaatii huomiota hieman hankalin väliajoin jos ei satu olemaan taikinakulhon vieressä. Nytkin ehkä aloitin koko homman liian myöhään (lounastauolla), koska nopeasti laskettuna leipä mennee paistoon vasta lähempänä iltakymmentä.

Minulla ei ole leipäkonetta, niin että ainoana koneena toimivat käteni ja suuri kulho. Se voi tietysti olla syynä siihen, että en olut ihan täysin tyytyväinen tämän yritykseni lopputulokseen, vaikka sitkosta tulikin ihan hyvä.

Monessa tuon blogin ohjeissa on viitattu 3+8 - tyyppiseen ilmiesesti vaivaamista koskevaan lukupariin. En tiedä mitä sillä tasan ottaen tarkoitetaan, ehkä se on joku leipäkoneen säätö. Tässä reseptissä kuitenkin ihan sanottiin 10 min sekoitusta, niin että uskallan kokeilla sitä :)

Taikinan kehitys oli jännittävä - ensin taikina nousi todella paljon. Se täytti lähes kokonaan suurimman teräskulhon mitä minulla on. Onneksi otin sen ison kulhon leivonta-astiaksi, muuten taikina olisi voinut tulla yli. Molempien kylmänostatusten jälkeen taikina nousi vähemmän ja muuttui jämäkämmäksi. Se oli silti leivontavaiheessa todella pehmeää ja leipien muoto nyt sitten tuli mitä sattuu.

Näin sen tein aito-maku blogin reseptiä parhaani mukaan tulkkaillen.

Chapata (3 kpl)

5 dl vettä
9 dl vehnäjauhoa
2 tl hunajaa
1 pss kuivahiivaa (11g)

Sekoitin nämä ainekset käsin kulhossa kunnes taikina oli tasaista. Taikina jäi tosi pehmeäksi ja mietin miten siitä ikinä saa leivottua mitään, jauhon määrä tuntui pieneltä. Jätin pyyhkeen alle kohoamaan keittiötasolle ja munakello mittasi aikaa. Tunnin päästä taikina oli kohonnut melkein koko astian täyteen. Olin yllättynyt, että taikina kohosi niin paljon.



Sen jälkeen sekoitin taikinaan:
1½ dl oliiviöljyä
2 tl suolaa
1½ dl vehnäjauhoja

Vaivasin taikinaa käsin parhaani mukaan 10 min. Loppuvaiheessa taikina alkoi jo irrota käsistä vähäsen, mutta oli edelleen todella pehmeää.

Koska ulkona oli +3 - +5 astetta lämmintä (n. jääkaappilämpö), nostin taikinan ulos kylmälepoon ja katsoin kellosta 3h. Taikina oli edelleen aika kuplaista nousemisen jälkeen. Vaivasin sitten ilmakuplat pois. Taikina oli noussut taas aika paljon, mutta kuitenkin vain vähän reiluun puoleen ensimmäisen kerran tilavuudesta. Nyt taikina tuntui jo vähän sitkoisemmalta.



Ulkona lämpötila alkoi pudota kohti iltaa ja päätin laittaa leivän jääkaappiin jatkokehittymään. Seuraavan 3h nostattelun jälkeen taikina oli jo tasaisempaa (kuva yllä). Taikina oli myös kiitettävästi jämäköitynyt. Taikina oli silti niin pehmeää että laitoin sen suoraan jauhotetulle leivinpaperille ja erottelin siitä kolme pötkylää. Mitään muovista taikinalastaa ei ollut, niin että käytin muovista paistinlastaa.


Nostatin leipiä 50 min ja pistin uuniin. Ohjeessa sanottiin lämmöksi 195 astetta joten laitoin vähän vähemmän (185) ja kiertoilman, koska peltejä tuli uuniin kaksi. Lisäksi ajattelin, etä lisäkosteus antaisi leipiin rapean ja sitkoisen kuoren. Laitoin uunin pohjalle pellin, jossa oli vettä.



Ihan hauskan makuista (vähän ehkä turhan hiivaista) siitä tuli, ja taikina on ihan mukavasti sitkas. Pinnan rakennetta en saanut jotenkin oikean chapatamaiseksi ja leipä ei noussut niin muhkeaksi kuin toivoin. Kuoresta tuli tosi ohut ja se pehmeni heti uunista tultuaan. En tiedä oliko kosteuden tuomineen uuniin virhe tuon pinnan rakenteen osalta - jotenkin kuvittelin että se olisi auttanut kovettumisessa kuten maalaisleivän tapauksessa. voihan se olla että lämpöä olisi sitten pitänyt olla enemmän... jaa-a. Pitää varmaan kokeilla seuraavalla kertaa ilman vesipeltiä. Tuo taikinan kehittyminen oli kyllä rohkaisevaa ja hauskaa seurattavaa matkan varrella, mutta pitää nyt kyllä vähän opiskella, onko tuossa vielä joku kikka jota en vaan tajunnut.

Täytyy varmaan kokeilla vielä vaikka tuota viva chapatan nimikkoreseptiä kun seuraavan kerran innostun tekemään chapataa ja lukea vähän muutenkin ko. leivän sielunelämästä. Kokeilemallahan sitä oppii.

edit: 19.4.2010: Näin retrospektiivissä täytyy todeta, että tässä meni kyllä pieleen, kun pidin sitä vesipeltiä niin kauan uunissa. Kuten Aleksi tuolla kommenttiloodassa sanookin, se taisi mennä lähinnä höyryttämiseksi. Suosittelen kyllä kokeilemaan tuota Bertinetin chapataa, jota tein tämän jälkeen, minusta tuntuu, että se ei maistunut niin hiivaisellekaan ja kuoren rakenne oli parempi. Aleksin ohje on vielä kokeilemanti :)

Sitruunainen mannapuuro villivadelmalla ja rosmariinilla


Leipää ei ollut. Taaskaan. Eikä jogurttia. Aamupalaa oli saatava.

Pyörittelin tuossa tammikuun ruokahaasteen yhteydessä mielessäni myös sitruunan lisäämistä mannapuuroon, mutta koska olin jo kirjoittanut luumupuuron valmiiksi ja se on vuosien varrella hyväksi ja uskolliseksi koettu resepti niin se ansaitsi tulla ilmoitetuksi tähän jaloon kilpaan.

Tämä nyt innovoitu mannapuuro oli kuitenkin myös ihan erinomainen aamun piristys. Kävisi myös jäähtyneenä kivasti jälkkäriksi vaikka vadelmakiisselin parina. Maku melkein paranee kun puuro jäähtyy sanoo hän ja välipalastaa samaisella puurolla.



Rosmariini saattaa olla jonkun makuun liiankin vahva mauste. Jos haluaa miedomman rosmariinin maun, sitä voi keittää vaikka pakastevadelmien kassa hetkisen ja poistaa sitten oksan ja lisätä valmista vadelmahilloa mukaan. Me kyllä tykättiin rosmariinista ihan näinkin - au brutal. Tuore timjami ja erityisesti sitruunatimjami kävisi tähän myös loistavasti.


Mannapuuroa sitruunalla, rosmariinilla ja vadelmalla
1 litra maitoa
1,5 dl mannasuurimoita
1 tl suolaa
1 sitruunan kuori raastettuna
3 rkl sitruunan mehua
2 tl hunajaa (voi laittaa enempikin jso tykkää)
rosmariinia
vadelmahilloa

Kuumenna maito kiehuvaksi ja lisää siihen mannasuurimot ja raastettu sitruunan kuori. Keitä hiljaisella lämmöllä kunnes puuro sakenee, n. 10 min. Mausta suolalla, hunajalla ja sitruunan mehulla. Jos haluat voit säätää sitruunan ja hunajan määrää ylöspäin. mannapuuro kyllä kestää aika paljon sitrunaa ja hunajaa ennenkuin mausta tulee mitenkään liian sitruunainen. Maista ja etsi oma mielikohtasi :)

Tarjoa puuro vadelmahillosilmällä ja tuoreen rosmariinin kanssa.

torstai 22. tammikuuta 2009

Rosmariinista pastavuokaa




Tätä tein usein vegeaikoinani. Toisaalta tätä ei ole mitenkään pakko tehdä vegeversiona vaan ruokaan voi hyvin lisätä kalkkunaa tai paistettuja kanasuikaleita jos haluaa eläimellisiä proteiinilisiä suosia :) Nyt tästä tuli meidän arkisapuskaa - on ollut niin kiirettä ja muutenkin tavoitteena tyhjentää jääkaappia että yksinkertainen pastavuoka tuntui hyvältä vaihtoehdolta.

Tässä reseptissä yhdistyvät kaikki mun omat kummalliset mieltymykset suureen kermaiseen pastaan ja pinnan rapeaan pasta-juustokerrokseen ja makujen irrallisuuteen niin, etten takaa kaikkien tästä tykkäävän. Toisaalta muutama ihminen on tähän vuosien mittaan myös tosissaan tykästynyt.


On olennaista, että pasta on ISOA ja käytössä on tuoretta rosmariinia, mielellään myös siitakesieniä. Kaikkea muuta voi soveltaa sen mukaan, mitä kaapista löytyy. Tällä kertaa laitoin pastavuokaan kesäkurpitsaa, sipulia ja paprikaa sekä n. 100g kalkkunajämän jääkaapin leikkelelaatikosta. Siitakkeita ei harmikseni ollut.

Pastaa voi keittää muutaman minuutin etukäteen jos haluaa tai sitten kypsentää uunissa kokonaan. Jos esikeität pastaa lyhyempi kypsennys uunissa riittää ja nestettä ei tarvitse lisätä niin paljon kuin tässä ohjeessa. Mutta tämä on yksinkertaisuudessaan tosi jees.

Tällä kertaa en jaksanut esikeitellä mitään - jääkaapissa oli avattu vajaa puolen litran kermapurkki. Maistoin ja haistoin ja totesin että se on nyt syötävä pois kun on vielä kelvollista, parin päivän päästä tilanne voi olla muuttunut kerman kannalta huonompaan suuntaan. Kerman sekaan olen välillä sekoittanut myös tuorejuustopurkkien jämiä ja maitoa - vähän riippuen miten kulloinkin on juttuja jääkaapissa.

Tässä siis tämän kerran pasta. Ihan parasta on, kun rosmariinin palat menevät suuriin pastoihin sisään ja muhivat siellä kerman ja valkosipulin kanssa. Osa tämän ruuan herkullisuudesta saattaa tulla siitäkin, että tykkään hurjasti noista herkkuja nielevistä suurista pastasimpukoista... Tiedä sitten. Helppoa kun mikä joka tapauksessa.

Pastavuokaa rosmariinilla (n. 4:lle)
n. 1,5 l isoa pastaa (n. 350g esim. suuria simpukkapastoja. Jos käytät pienempää pastaa, tilavuus pienenee. )
3-4 oksaa rosmariinia (lisäksi voi laittaa timjamia ja salviaa jos haluaa)
2-3 kynttä valkosipulia
½ paprika
½ kesäkurpitsa
1 sipuli
n. 100g kalkkunaleikkelettä siivuina (siitakesieniä tai kanaa tms jos haluaa, määrää voi lisätä huoletta vaikka 300g jos haluaa)
n. 3 dl kermaa + n. 1,5 dl maitoa
3-4 dl juustoraastetta
150g mozzarellaa (ei pakollista, mutta oli jääkaapissa)
½ punaista chiliä
mustapippuria
cayannepippuria
1 tl paprikamaustetta
suolaa

Pilko vihannekset ja paista niitä sienien kanssa hetken pannulla öljyssä kunnes sipuli kuullottuu ja paprika hieman pehmenee. Paistamisen aikana mausta paprikamausteella, pippurilla ja cayannella. Lisää suolaa ja jos käytät kuivayrttejä lisää nekin tässä vaiheessa vihanneksiin.


Jos lisäät vuokaan kanaa, paista sekin pannulla (pienissä erissä) valkosipulin ja yrttien kanssa kauniin väriseksi. Mausta suolalla ja pippurilla.

Lado vuokaan vuorotellen pastaa, vihannesseosta, rosmariinia, valkosipulia ja juustoraastetta ja mozzarellaa (ja halutessa kanaa tai kalkkunaa). Jätä juustoraaste päällimmäiseksi ja kaada kerma-maitoseos vuokaan. Nesteen tulisi ulottua puolenvälin yli vuuassa, niin että suurin osa pastasta pääsee imemään nestettä. Voit lisätä kermaa tai vaikka vettä tarvittaessa. Jos vuoka vaikuttaa kovin täydeltä voit jättää päällimmäisen juustokerroksen vielä pois ja lisätä sen vasta kannen poiston yhteydessä. Lisäksi jos et halua, että pinnassa olevat pastat jäävät kovemmiksi, voit paiston aikana valella niitä hieman nesteellä tai sekoittaa pinnan pastaa ja lisätä juuston pintaan vasta paiston loppuvaiheessa.

Peitä vuoka kannella ja kypsennä 200 asteisessa uunissa n. 50 min, kunnes pasta on imenyt nestettä hyvin ja tuntuu kypsältä. Ota sen jälkeen kansi pois ja anna pinnan ruskistua kauniin väriseksi (n. 30 min). Nosta vuoka pois uunista ja anna sen vetäytyä vielä n. 10-15 min ennen ruokailua. Tarjoile parmesanraasteen kanssa ja halutessa ripota päälle tuoreita yrttejä (esim. salviaa tai timjamia)

Kermaa jää vuokaan yleensä jonkin verran. Pasta imee kaiken nesteen yleensä vasta lämmitettäessä uudelleen. Jos haluat kermaan kastikemaisemman fiiliksen voit sekoittaa siihen tuorejuustoa tai käyttää kerman sijasta hieman suurustettua valkokastiketta. Itse tykkään kermaisesta lopputuloksesta ja laitan joko pelkkää (ruoka)kermaa tai kermaa ja tuorejuustoa seoksena.

(Kokeile sekoittaa kermaan joskus myös pieni purkki tomaattipyrettä ja pilkkoa vuokaan mukaan pekonia- lopputulos on ihan erilainen!)

Fasaania yrteillä ja rypälerisottoa

fasaani



Viime kesänä löysin vakiokaupastamme Sellosta fasaania. En ollut koskaan syönyt kyseistä lintua, mutta tällaisena hullunrohkeana nappasin yhden mukaan. Sain rouva R:ltä vinkkejä sen valmistukseen ja tein sen seuraksi silloin tattirisottoa tuoreista tateista - koska oli syksy. Yrttejäkin oli penkissä yllin kyllin; salviaa, timjamia, rosmariinia ja lehtipersiljaa.



Fasaanin maku oli todella aromaattinen ja runsas. Se ei ollut jyräävän riistainen vaan jotenkin parfyyminen ja miellyttävä. Riistaisiakin elementtejä oli, mutta tosiaan - maku ei ollut yhtään tunkkainen. Itse asiassa lintu oli niin hyvää että keitin se luista vielä liemen syötyämme, keskellä yötä.

Kun nyt sitten näin fasaanin taas lihatiskissä en vaan voinut kävellä ohi. Tuossa vähän aikaa sitten mitä söin tänään - blogissa kuulinkin että fasaanien laatu voi vaihdella hurjasti. Näin tälläkin kertaa, tuo ostamani fasaani oli miedomman makuinen kuin tuo kesällä löytämäni yksilö. Silti fasaanissa oli tunnistettava maku, eikä se onneksi maistunut kanalle. Tosin, me kypsytimme lintua selvästi korkeammassa lämpötilassa ja paljon vähemmän aikaa.



Koska fasaanista riitti risoton kanssa pelkkä rintafile vatsan täyttämiseen säästimme jalat seuraavaan päivään. Täytyy tunnustaa, että lämmitettynä fasaanin jaloissa oli jo vähän kanan tuntua - etenkin jos koivet unohtuvat uuniin hieman pidemmäksi aikaa kun oli tarkoitus ja pääsevät kuivamaan ;)

Risottoon sain idean tällä kertaa prinsessakeittiön blogista joskin jätin kanaliemen käyttämättä ja käytin risottoon fasaanin paistinlientä. Lisäksi nykersin rypäleistä kuoret pois ja maustin risottoa timjamilla ja vielä lisksi mascarponella - sitä kun nyt sattui olemaan jääkaapissa.

Mutta minusta fasaanista tuli tosi hyvää tällä tavoin. Keitin taas luista, yrteistä ja paistoliemen lopuista liemen ja pakastin sen. Katsotaan mitä siitä tällä kertaa syntyy. Yrttejä pitää olla paljon - kesällä taisin laittaa enemmän timjamia ja vähemmän rosmariinia, mutta voit soveltaa määriä saatavuuden mukaan. Nyt ostin ison rasian puuvartista rosmariinia niin että sitä oli käytettävissä reippaammin.

Fasaania yrteillä (runsaan lisäkkeen kanssa riittää 3-4:lle)

1 fasaani
n. 6-8 oksaa rosmariinia
½ ruukkua timjamia
salvian lehtiä
n. 80-100 g voita
3 dl valkoviiniä
3-4 tl hunajaa
2-3 kynttä valkosipulia
suolaa ja mustaa pippuria




Paista fasaaniin nopeasti pinta pannulla. Olisimme ehkä voinut paistaa hieman pidempäänkin, mutta tällä kertaa paisto jäi aika pikaiseksi. Olennaista on saada kaunista väriä lintuun. Laita pannulle rasvaa - käytimme ankanrasvaa jota säilöimme jouluna jääkaappiin ja lisäksi nokaretta voita, mutta pelkkä voi tai voi-öljyseos käy ihan yhtä hyvin. Paiston jälkeen nosta lintu uunivuokaan.

Hiero fasaanin pintaan pippuria ja hieman suolaa. Avaa fasaanin jalat ja laita yrttejä fasaanin sisään ja jalkojen väliin. Lisää myös kunnon nokareet voita yrttien päälle. Kiinnitä jalat toisiinsa pienellä keittiönarun palasella niin, että voi ja yrtit jäävät jalkojen väliin.



Lado yrttejä ja voita myös linnun päälle ja kiinnitä yrtit narulla. Tarkoitus on suojella linnun pintaa kuivumiselta uunissa. Kun valelet lintua paiston aikana, kosteus jää hyvin yrtteihin ja pitää linnun paremmin kosteana kuin jos yrttejä ei olisi. Lopuksi nostele yrttien ja voin päälle vielä muutama nokare hunajaa ja ripottele murskattua valkosipulia liemeen ja linnun päälle.

Paistoimme lintua 180 asteessa n. 40 min. Sen jälkeen nostimme linnun folioon siten, että rintafileet tulivat alapuolelle. Tämä oli kikka jonka mies oli jostain lukenut - kun fasaanin fileet ovat alaspäin, ne voivat kölliä valuvassa nesteessä vielä ja muheutua entisestään. Kääri lintu folioon ja froteepyyhkeeseen ja jätä se vetäytymään kääreessä n. 20 minuutiksi. Se ei ole niin tarkkaa, voit tehdä risoton valmiiksi tässä rauhassa ja sen jälkeen avata paketin ja leikata linnun tarjolle.



Tämä risotto sopi linnun kanssa tosi hyvin. Rypäleiden kuoriminen on ehkä vähän työlästä, etenkin jos ostat raakoja rypäleitä. Siemenettömiä niiden kannattaa olla joka tapauksessa. Mitä pehmeämpi ja kypsempi rypäle on, sitä helpommin kuori irtoaa. Mielestäni se kuitenkin kannatti. Tuntui, että rypäleistä irtosi hienosti makua risottoon ja suutuntuma oli miellyttävän pehmeä.


Espanjassahan kuorittuja rypäleitä syödään uudenvuoden aattona kellon lyödessä kahtatoista. Joka lyönnillä syödään yksi rypäle ja voi toivoa mielessään jotain, jos onnistuu pystyttelemään tahdissa. Voin kertoa että se ei ole niin helppoa kuin luulisi ;) Mutta niin, tässä vastaavaa kiirettä ei ole. Aikaa miettiä toiveita joka rypäleen kuorimisessa on runsaasti. Tietysti voi vaan myös toivoa, että ei olisi niin innokas kokeilemaan kaikkea kummallista. :)

Rypälerisottoa (2-3:lle)

1 shalottisipuli
1 sellerin varsi
1 valkosipulin kynsi
1,5 dl risottoriisiä
n. 1 dl valkoviiniä
2,5 dl kuorittuja rypäleitä
n. 100g mascarponea
timjamia
mustapippuria
suolaa
3 pientä kauhallista (eli n. 1,5 dl) fasaanin paistinlientä
vettä

Pilko selleri ja sipulit ja kuullota niitä hieman öljyssä pannulla. Lisää riisi ja sekoittele koko ajan kunnes riisi alkaa muuttua vähän kuultavaksi ja on imenyt makuja itseensä. Kun riisi poksuu mutta ei ole vielä ruskistunut kaada sekaan valkoviini ja pienennä lämpöä. Lisää vettä pienissä erissä keittelyn aikana. Lisää välillä myös fasaanin paistinlientä. Sekoita risottoa vähän väliä.



Kun risottoriisi alkaa pehmentyä läpi asti ja risotto on valmis lisää sinne rypäleet, mascarpone ja yrttisilppu. Tarkista suola ja pippuri ja lisää maun mukaan.

Leikkaa fasaanista rintafileet ja koivet - jos ruokailijoita on useampi kuin kaksi, kannattanee eri osia pilkkoa tarjolle jotenkin. Mitenkään älyttömästi lihaa tässä linnussa ei ole, mutta risotto on mascarponen ansiosta niin tuhtia että meille riitti pelkkä rintafile risoton kanssa.

Viinipuolella fasaanin kanssa voisi mennä joku miedompi punaviini tai raikas valkoviini. Varmaan aika paljon riippuu siitä, kumpaa preferoi. Me joimme tämän kanssa valkoviiniä ja koska lintu oli miedomman makuinen kuin viimeksi, se oli varmaankin hyvä valinta.