Madeiralla satoi, kun me nautimme lounasta Porto Santon eteläkärjen ravintolassa. Vihjeen ravintolasta saimme mondo - matkaoppaastamme, jossa ravintolan kalapataa kehuttiin kovasti. Tämän kyseisen ruuan tekemiseen kuluu kuitenkin tunnin verran, joten tänään tarvitsimme jotain vähän nopeampaa.
Paljon muita ei ravintolassa näkynyt. Ylipäätään luulen, että väkeä oli vähän paitsi hiljaisen talvikauden, myös Madeiran mutavyöryn jälkeen. Tuskin kaikki olivat edes tajunneet, että porto santolle pääsee taas. Kysyimme vielä taksikuskiltamme mitä mieltä hän on kyseisestä ravintolasta: “ Jos pidätte kalaruuasta, tämä on käymisen arvoinen paikka”.
Pyysimme suositusta ja saimme varsin mainiota kala-riisipaistosta. Se oli tehty kahdesta erilaisesta kalasta, joita tarjoilija ei osannut englanniksi nimetä: toinen oli todella maukasta, kuin vahvan makuista ahventa (myöhemmin meille selvisi että kyseessä oli Sea Bass eli meriahven) ja toinen hieman rasvaisempaa ja suussasulavaa kalaa.
Riisi oli keitetty vahvassa kalaliemessä. Tuumasimme että tällainen ruoka toimii vain hyvän kalaliemen kansa ja tuoreella kalalla. Mausteet olivat mietoja ja yrttisiä, tomaatti oli lempeä. Jos kala olisi ollut mitään muuta kuin tuoretta ja hyvää, se olisi lyönyt pataan kalanmaksaöljyisen, epämiellyttävän leiman. Mutta kala oli tuoretta ja ruoka oikein hyvää, maanläheistä ja tarjoiltiin täkäläisen valkosipulileivän kanssa. Pieni valkosipulileipä on hieman kuin pita, mutta maukkaampaa, enemmän chapata - leivän makuista. Leipä on halkaistu ja paahdettu voin kanssa kauniin rapeaksi.
Kaiken kaikkiaan ihan hyvä, aidon oloinen kalastajalounas porto santon pitkällä hiekkarannalla.
Mutta: nyt kone kiinni ja kohti lentokenttää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti