Lettuja, pizzaa, pastavuokaa ja paimenen piirasta eli hyvät ja sitäkin helpommat jämät.

Tämä juttu julkaistaan yhteistyössä hävikkiruokafestareiden kanssa, jonne olen lupautunut kokkaamaan, koska aihe on erityisen lähellä sydäntäni; voin tehdä harrastuksellani jotain hyvää! Sillä ruokahävikkiä toivottavasti vähentävien vinkkien jakamisen lisäksi ajattelin lahjoittaa festareilta saamani palkkion hyväntekeväisyyteen (ks. jutun loppu).

Ja nyt jännittää tietty vietävästi, kun en ole koskaan ennen ollut mukana näytöskeittiössä.
Pitää varata Minions - laastareita mukaan kun leikkaan jännityksessä taatusti sormeeni.

Mutta asiaan; sitähän se keittiön arki meillä ja varmaan muillakin on, että jääkaappi on maanantaina (ja perjantaina) täynnä vähän sitä tätä ja tuota jämää. Ne pitäisi syödä pois, muttei vaan keksi mitä niistä tekisi.

Olen koittanut kääntää asian niin päin, että kun näkee jämissä mahdollisuuden, voi maanantaita keventää kummasti kun ei tarvitse singota kauppaan heti viikonlopun jälkeen. 

Ja tarjotaan me niille vieraille ihan ruokaakin:) #karitsa #pataliha #reininliha #marokkolainen

A post shared by Nelle & Mimmu (@siskotkokkaa) on Sep 9, 2017 at 4:39am PDT

Esimerkiksi viime viikolla meillä syötiin lasagneksi leivottuna edellispäivän kukkakaaligratiini & lounaspastan jämä ja tänään, illalla ajattelin laittaa viikonlopulta jääneen marokkolaisen karitsapadan jämät perunamuusin alle ja paistaa koko komeuden uunissa paimenen piiraaksi. Kyllä sillä tämän perheen kerran ruokkii, kunhan ei liiottele muusin kanssa niin että ruokaa jää sitten taas yli. 

Vinkkejä meikäläisen hävikkikokkailuista voi siis tulla kuuntelemaan Teurastamolle ensi lauantaina! Luvassa meikäläisen standillä on teema "hyvät jämät!" - eli mitä tehdä tähteistä. Teen puolen tunnin aikana ainakin tuunattua Tortilla Espagnolaa, joka meillä syntyy usein aamupalaksi, toisinaan myös lounaaksi. Ja jos perunan sijaan on jäänytkin pastaa - teemme frittataa. Mun näytöskeittiössä on juuri nyt, maanantaina vielä monta vapaata paikkaa, että klik klik keitä kiinnostaa tulla kuulemaan ja kyselemään ensi lauantaina! :) Näytöskeittiöt ovat ilmaisia osallistujille, mutta niihin pitää ilmoittautua etukäteen. 

Kuten sanottua, mulle hävikkiteema on tosi läheinen aihe ja se oli itsestäänselvyys ottaa mukaan, kun keittokirjaani tehtiin: BBQ:ssa ruokaa tulee kerralla melko paljon ja siitä jää jämiä. Yksi rannalle jäänyt resepti, jonka ajattelin teemaan liittyen jakaa teille tänään, tuli tehtyä savustetun bataatin jämästä.

Lettujen kanssa tarjottava Labneh on jogurtista valuttamalla saatu tuorejuustomainen pallero, joka säilyy mukavasti jääkaapissa öljyyn säilöttynä. Mutta voit hyvin tarjota lettujen kanssa vaikka eiliset srirachajogurtin tai vaikka tsatzikin jämät jos sellaisia sattuu olemaan. Ja ellei ole, srirachajogurtti on superhelppoa ja nopeaa tehdä; sekoitat vaan turkkilaiseen jogurttiin hieman srirachaa ja suolaa. Valmis! :) Ja jos et tykkää sienistä, lettuihin voi laittaa savustettua maissia kantarellien tilalle. Hävikkiruokakeittiön keskimmäinen nimi kun on luovuus. ;) 

Savustetut bataattiletut

1 savustettu, keskikokoinen bataatti 

2,5–3 dl kantarelleja

1 kesäsipulin mukula tai pieni keltasipuli 

½ dl maitoa

2 munaa

1 dl kermaa (tai kermaviiliä tai creme fraichea) 

1 dl ruisjauhoa 

2 dl vehnäjauhoa 

1 tl leivinjauhetta 

1 tl suolaa

mustaa pippuria 

paistamiseen voita 

Labnehiin 

n. 500–600g turkkilaista jogurttia 

½ luomusitruunan kuori 

ripaus suolaa 

1–2 lemondrop-chiliä 

6 mustaa pippuria 

mautonta öljyä

Lisäksi 

1 pss ruusukaaleja (400–500g) 

luomusitruunan kuorta koristeluun 

Tee labneh vähintään edellisenä päivänä, jotta se maustuu. Laita harsoon tai kahvisuodattimilla vuorattuun siivilään jogurttia ja valuta seosta 6 tuntia tai yön yli. Kaada valunut vesi pois. 

Kumoa labneh-massa kulhoon ja mausta sitä sitruunalla, suolalla ja pippurilla makusi mukaan. 

Laita suurehkoon puhtaaseen purkkiin öljyä noin 1/3 ja muotoile kostutetuilla lusikoilla massasta palleroita tai hieman munanmuotoisia kvenellejä. Lisää öljyyn pippureita ja silputtua chiliä palleroiden väleihin. Lopuksi kaada lisää öljyä niin, että pallerot peittyvät. Jätä maustumaan jääkaappiin. 

Kaavi pehmeä bataatti kulhoon. Silppua sipuli ja revi kantarellit pienemmiksi paloiksi. Laita pannulle nokare voita ja kuullota siinä sipuleita ja kantarelleja hetki, niin että sipuli pehmenee. Laita sivuun odottamaan.

Kaada maito kulhoon bataatin sekaan ja soseuta seos. Lisää munat ja kerma. Sekoita jauhot ja leivinjauhe keskenään ja lisää seos taikinaan. Lisää suola ja mustaa pippuria. Lisää lopuksi sipulit ja sienet. Tarkista maku. 

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Halkaise huuhdotut ja siistityt ruusukaalit ja asettele ne pellille leikkauspinta alaspäin. Ripottele päälle hieman öljyä, suolaa ja pippuria ja paahda uunissa 15–20 minuuttia, kunnes ruusukaalien leikkauspinta alkaa karamellisoitua ja on kauniin ruskea. 

Paista taikinasta pikkulettupannulla lettusia. 

Tarjoa paahtuneiden ruusukaalien ja labnehpalleron (tai srirachajogurtin) sekä sitruunankuoriraasteen kanssa. 

------

Ja sitten se hyväntekeväisyysjuttu:

Hävikkiruokafestarit hankkivat raaka-aineet ja maksavat pienen korvauksen bloggaajille. Oman palkkioni ajattelin lahjoittaa hyväntekeväisyyteen; naisten koulutuksen tukemiseen tai lapsiperheiden auttamiseen. Aika kovia vaihtareita mielessäni ovat mm. Naisten pankki, jonka kautta voi edesauttaa naisten kouluttautumista ja siten vähentää myös ilmasto-ongelmia ja  HOPE - yhdistys joka auttaa lapsia ja nuoria kotimaassa monin tavoin, myös kierrätyksen keinoin. Jos haluatte äänestää mihin rahan ohjaisin, jättäkää kommentti tähän postaukseen.  Voitte myös ehdottaa muita kuin yllämainittuja ja käyn kurkkimassa mitä te olette ajatelleet. Kerron mihin päädyin kun julkaisen ohjeen näytöskeittiön yhdestä reseptistä tapahtuman jälkeen. 

Ribsijumppaa ja pari mainitsemisen arvoista valmisrubia

Yhteistyössä Herrakunnan Lammas, Poppamies ja Real Texas BBQ 

Ribsejä on tässä myös jumpattu jokunen kerta viimeisen vuoden aikana lähinnä koska ne ovat koko perheen herkkua, mutta nyttemmin tietysti myös kirjaa varten. Yksi haaste näissä BBQ - hommissa on ollut se, mistä kaikkea tarpeellista löytää.  Siksi olen ajatellut koostaa kirjaan jonkinlaisen listan hyvistä tuotteista ja tuottajista helpottamaan aloittelevaa harrastajaa. Tässä kontekstissa olen ollut myös yhteydessä hyvinä pitämiini tahoihin ja kysynyt yhteistyötä mm. niin, että saisin raaka-aineita kirjaprojektia varten. Näissä kuvissa nämä sirommat ribsit ovat Herrakunnan lampaan sponssaamia niittypossun ribsejä. Isommat jotain random - ribsejä joita ostettiin kaupasta. Kun juttuja joutuu jumppaamaan useamman kerran, lihoja tarvitaan tietysti. Näissä BBQ hommissa laadukas liha on tosi tärkeää ja tuntuu ihan olennaisesti maussa, joten olen tosi iloinen että olen saanut tuottajia tähän mukaan.

Tässä jumppasin vähän herkempää rubia noille niittypossun babybackseille... ehkä vähän liikaa tähtianista tässä versiossa.

Teemme toki paljon rubeja itse, mutta etenkin silloin jos tehdään jotain mixed BBQ-settiä ja rubia ei ole valmiina käytetään mielellään valmiitakin. Ja yksi pointti noiden valmiiden käytössä on aloittelijalle, että ei tarvitse arvailla kun on joku hyvä mausteseos valmiina. Mutta mikä se hyvä sitten on kellekin?

Jos luut ovat pieniä, on ehkä parempi rubata aika herkällä kädellä ettei tule liian suolaista. Myös se on tullut opittua että jos BBQ ohjeessa annetaan käytettävän rubin määrä grammoissa, sitä on syytä noudattaa... ;) 

Viime kesän Phil Wingon BBQ-kurssilla V tutustui Pork Mafian valmiiseen rubiin. Sitä on kyllä käytetty, mutta luulen että se on ehkä enemmän semmoinen aikuisten rubi; melko suolainen ja siinä on paljon cayenneä. Niinpä I melkein-kohta-5v selvästi kokee sillä tehdyt ribsit liian "poppaaksi". Mutta ihan hyvä rubi; paljon makua sitä haluavalle.

Mistä päästäänkin sitten ehkä omaan suosikkiini poppamiehen Burgers and Ribs rubiin, joka on varsin oivallinen. Sitä on ostettu monta ja vieläkin useampi pussi. Siinä on paljon makua, sopivasti cayennea ja vaikka sekin on ehkä siinä rajalla - menee kyllä I:lle myös. Etenkin jos vähän kevyemmällä kädellä rubaa.

Jotun rubi on vähän poppamiehen rubia karkearakenteisempaa; todennäköisesti siinä on enemmän sipulia ja paprikaa. 

Viimeisenä mutta ei vähäisimpänä ollaan nyt kokeiltu Real Texas BBQ:n pyörittäjältä Jotulta saatua rubia. Jotu lähetti tuotepaketin testiin ja kävimme tietysti siihen kiinni jussina, kun oli monta muutakin projektia tulilla ja tilanne oli täydellinen valmisrubille. Se on myös oikein kiva, selvästi sokerisin rubi näistä. Myöskään chiliä ei ollut häiritsevän paljon, vaan rubi oli pääsävyltään paprikainen joka tehnee siitä lapsiystävällistä. Moni tuntuu pitävän tästä myös tuolla harrastajaryhmässä.

Myös se Jotun BBQ kastike oli tuotepaketin suosikkeja; syvänmakuista ja makeaa, olematta silti yhtään tunkkaista. Ihan hyvä vaihtoehto niille jotka haluavat kastikkeensa savuisana ja makeana. Varsinaista comfort foodia.

Glaze sivellään ribseihin kun ne ovat kypsiä, tällä kertaa keiteltiin jokin soosi itse. 

Oma suosikkini näistä valmiskastikehommista ribsien glaseeraukseen on silti edelleen poppamiehen smoky apple glaze jatkettuna 1/3 hunajalla. Se on ihanan hedelmäistä, raikasta ja kepeää. Kuitenkin siinä on makua ja vähän chiliäkin joka tukee mukavasti hedelmäistä luonnetta. Kelpaa myös I:lle ja on lopulta hyvin monikäyttöistä.

Tuo hunajalla jatkaminen on muuten yksi näistä kätevistä kikoista, jonka V joskus bongasi netistä. Siellä suhde taisi olla 1/6 hunajaa, mutta me tykätään makeista glazeista ja monissa suosikkikastikkeissamme on suht paljon chiliä, niinpä laitamme aika reilusti hunajaa. Ribsit sinänsä tehdään samalla tekniikalla, kuin joskus tänne kirjoittelinkin; löydät alkuperäisen jutun täältä. Mutta tosiaan korjauksena siihen, että meillä on nyt vakiintunut tuo kastike-hunajasuhde siten, että saat aikaan ribsien glazen mistä tahansa suosikkikastikkeestasi lisäämällä kastikkeeseen n. 1/3 hunajaa. Mutta jos ette tykkää niin makeasta, tehkää toki oman maun mukaan... :)

Mutta näillä vinkeillä kohti viikonloppua. Täällä merellä ainakin tuulee tänään ihan reilusti, joten siirtäkääpä savustimenne suojaisaan kulmaan jos ajattelette tehdä ribsejä viikonloppuna:)

P.s. Jos kiinnostuit, Herrakunnan Lampaan myyntipisteet /noudot löydät täältä 

BBQ-lintu pesii täällä!

Jos joku on ihmetellyt sitä lihapalojen määrää, joka meikäläisen instassa on rullannut tässä viimeisen muutaman kuukauden aikana, voin kertoa että sille on aika harvinaisen mukava ja jännittävä syy. :) Vaikka tätä uutista ei ole vielä virallisesti julkaistu ja jätän nyt aika inhottavan paljon leijumaan ilmaan, saan kuulemma jo vähän vihjata että minulle on tarjoutunut mahdollisuus kirjoittaa keittokirja BBQ;n ympäriltä! Niin ja harkinnan jälkeen päätin jopa ottaa sen "kesäduunikseni":)

Niinpä roudasin juhannuksena vihreän munan saaristoon ja olen pesiytynyt sen viereen I:n kanssa koko kesäksi.  Päivänä jos toisenakin savu on noussut Eggistä aamusta yöhön asti kun ollaan kokattu uudelleen hyviä reseptejä, päivitetty ohjeita ja etsitty sitä täydellistä reseptiä mm. skottilaiselle munalle BBQ:ssa. Olisikohan tuo ollut viides kerta jo kun tehtiin skottilaista viime viikolla... Tämän siitä saa kun perfektionismi kohtaa sinnikkyden.

Hmm tää munaresepti vaatii vähän säätöä vielä, sisareni ei selviytynyt näiden kuorimisesta #scotcheggs #bbq #muna

A photo posted by Nelle & Mimmu (@siskotkokkaa) on Jun 24, 2016 at 9:23am PDT

Tällä kertaa muna ei jäänyt liian raa-aksi niin, että se saatiin kuorittua, jauhelihataikinassa on hyvät mausteet,  jauhelihataikinan rakenne on oikea, savupuu on oikea, prosessi on ylipäätään toistettava ja taikinakerroksesta saadaan tarpeeksi ohut, kiitos Mintun joka oli nähnyt loistavan tekniikan April Bloomfieldiltä siihen puuhaan. Vielä kerran menee skottilainen muna tekoon ja silloin ei kyllä mokata.  Eikä jätetä sitä munaa yhtään liian pitkäksi aikaa sinne savustimeen niin että saadaan se kuvakin.

Ja taas, ja siis ja yks, kaksi, kolme, neljä, viis...... Vähän yli. #scotcheggs #hankala #fiddly #kuudeskerta tai #seitsemäs todensanoo...

A photo posted by Nelle & Mimmu (@siskotkokkaa) on Jun 30, 2016 at 6:59am PDT

Viime kerralla nimittäin halkaisimme yhden, vähän rikkoutuneen munan ja totesimme sen täydelliseksi kypsyydeltään. Mutta koska se oli vähän rikki, mietimme ovatkohan nuo kokonaan ehjät vielä yhtä täydellisiä. Päätimme että annamme munien olla lämmössä sen aikaa kun keräämme kuvaustarvikkeita. Ja arvatkaa mitä? Se oli liikaa. Keltuainen oli toki vielä kauniin kostea ja muna sinänsä herkullista, mutta keltuainen ei ollut enää valuva, niinkuin haluaisin siinä kuvassa olevan...

Tässä versiossa kuori oli liian paksu, mutta keltuainen just eikä melkein. 

Yllättäen tuo kuvaaminen on minulle tässä ehkä kaikkein haastavinta. Koska tähän blogiin olen yleensä vaan räpsinyt kuvat aika lailla siitä, mitä pöytään on kannettu niin kuvien petaaminen kirjaan on aika erilaista. Kirja on mediana täysin toinen juttu; kuvia käytetään toisin, vähemmän  ja lisäksi niiden rajaus on oltava tosi löysä, jotta ne voidaan sitten leikata halutulla tavalla lopulliseen taittoon.

Ja se vie aikaa. On ihan käsittämätön onnenkantamoinen sekin, että Minttu pystyy olemaan tässä projektissa mukana kuvausassarina ja apuna muutaman kerran kesän aikana. Me ollaan kokattu vuosien varrella niin paljon yhdessä että homma sujuu aivan kuin rasvattu kone. Ystävän kanssa kokkauksen ja kuvaamisen teko menee ihan toiseen tapaan kuin yksin yrittäen. Kaiken kukkuraksi Minttu on kova reseptiikka-ammattilainen, saan aivan korvaamatonta apua myös oikolukuun kun teksti on siinä vaiheessa.

Mutta tällainen kesäduuni tuli tosiaan otettua ja olen ihan innoissani :) Tämä menee vähän semmoiseen life goal - osastoon, sillä kai minä jossain lapsuudesta jääneessä, hyvin piilotetussa haaveessa olen vaalinut unelmaa että kirjoittaisin joskus aikuisena kirjan. Kysyttäessä silloin vuosia sitten, olisin varmaan sanonut että se on runo- tai novellikokoelma mutta keittokirjaa en jostain syystä oikein osannut ajatella. Mutta kirja se on keittokirjakin! :) Meidän savuisia taisteluita kirjan teossa voi vakoilla instagramista ja toki jotain fiiliksiä taatusti valuu tännekin.

Kirjan sisällysluetteloa on toki mietitty jo aika pitkälle. Koitan saada mukaan ainakin kaikki meille tärkeäksi muodostuneet klassikot ja parhaat niksit, mutta jos te saisitte toivoa, millainen resepti kirjasta pitäisi löytyä? Kuulisin tosi mielelläni :)

Mutta siitä puheen ollen, pitää varmaan hyödyntää tämä lounaan jälkeinen lepohetki ja kirjoittaa - sillä viikonloppuna pesitään taas Ison Vihreän ympärillä. :)

Inkiväärinen taikapöly kirsikkaisille spareribseille (eli suomeksi kesän suosikkirubi ribseille)

Rubin merkitys savustettujen ribsien maulle on älyttömän iso. Sanoisin, että hyvä rubi joka hierotaan lihaan ennen savustusta määrää paljon enemmän makua kuin mikään soosi, millä luut lopuksi glaseerataan. Savustettaessa rubi antaa makua lihaan samaan tapaan kuin keitinliemi silloin kun ribsit keitetään kypsäksi ja vain viimeistellään grillissä.

Mutta savustetuissa ribseissä on enemmän makua kuin missään muussa kokeilemassani tavassa tehdä ribsejä. Sous videssäkään makua ei huuhdota pois, mutta jollain lailla rubin suola ja pitkä, mieto lämpö tiivistää itse possun makua. Lisäksi savu tuo vielä yhden makukerroksen lisää verrattuna sous videtykseen. Joillekin savuisuus voi olla jopa liikaa, mutta me tykätään pienintä miestä myöten.

Mutta se, minkä kanssa on jouduttu tasapainoilemaan on polte ja suola. Suolaa pitää olla, jotta liha kuivuu sopivasti kypsymisen aikana, mutta liika on liikaa; varomaton saattaa vetäistä niin hurjan määrän suolaa ribsien kanssa että sormet turpoavat pulleiksi makkaroiksi. Myös sinapilla sively voi aiheuttaa liiallisen suolaisuuden; sinapilla siveltyyn luuhun kun tarttuu enemmän rubia. Monissa rubeissa on tähän nähden liikaa suolaa ja aika rajusti myös cayannea joka taas saa aikaan lapsissa rajun hylkimisreaktion. ;)

Mutta mikä tuntuu olevan tässäkin yksi juju on itsetehdyt raaka-aineet. Älysin tuunata V:n käyttämää BBQ Pit boysien magic dust - rubia itsetehdyllä chilisuolalla ja miedohkolla yrttisuolalla ja jätin jyräävän cayannen vähän vähemmälle. Chilisuolaan käytetyt Aji crisltal ja lemondrop - chilit eivät ole niin pistävän tulisia ja niissä on paljon enemmän hedelmäisyyttä kuin cayannessa joten luopputulos oli minusta ihan älyttömän sopiva meille ja V:n serkun perheelle - eri-ikäisiä lapsia taisi olla pöydässä viisi. Chili ja yrtti myös hieman jatkaa suolaa, joten suolan määrä jää todellisuudessa aavistuksen vähäisemmäksi. Joka tapauksessa käyttämällä chilisuolaa lopputuloksessa ei ollut liikaa tulta ja vain aavistus ryhtiä chilistä.  Valmiiden ribsien pintaan siveltiin vielä makea glaze; kelpasi hyvin kaikille. Tulisemmasta tykkäävät voivat lisätä sitten cayannea tai jauhettua chiliä halunsa mukaan, mutta jos puutarhassa kasvaa keltaisenaan lemondroppia ja kumppaneita, suosittelen tekemään hedelmäisempää chilisuolaa itse. Siitä on iloa talvella moneen kertaan.

Yrttisuolan valinnalla ei liene niin suurta merkitystä kuin chilin valinnalla; käytin tähän Gotlanninreisun jälkimainingeissa lopuista villivalkosipuleista ja lipsitkasta tekemääni lipstikka-rammslöksuolaa, mutta sen tilalle kävisi taatusti ihan vaan lipstikkasuola, villiyrttisuola, timjami/rosmasiinisuola tai tietysti tavallinen suola ilman yrttejä. Suolan on syytä olla karkeahkoa, jotta saatte mausteet myllytettyä tasaiseksi esimerkiksi bamixin maustekipolla tai yleiskoneen tarkoitukseen sopivalla osalla. Monissa ohjeissa kyllä lisätään rubeihin myös pieniä määriä jauhettua timjamia tai rosmariinia. Yrttisyys ei siis ole mitenkään pahasta savuribseille, valkosipulista nyt puhumattakaan.

Rubiin tuli lisättyä myös inkivääriä, tähtianista ja kanelia koska halusin vähän itäisempiä vivahteita ja suunnittelin että teen glaseerauksen kirsikkaisella soosilla. Savustukseen käytettiin myös kirsikkapuuta ja muistaakseni omenaa.

Lisäksi tein tosiaan kirsikkasosetta jota sekoitin Poppamiehen savuomenakastikkeeseen hunajan kanssa; ehkä se meni suurin piirtein niin, että saman verran kiriskkasosetta ja poppakastiketta ja sitten kolmasosa hunajaa em. määristä (eli 1 dl +1 dl + 1/3 dl ). Sekoita ja sutikoi.

Tosi hyviä ribsejä ja olemme tehneet jo pari kierrosta tällä rubilla. Viimeksi savusteltiin noita HK:n spare ribsejä. Niistä muuten semmoinen kommentti että joo, ihan kiva tuote mutta välillä luut on leikattu niin tyynni, että siihen luun päälle ei ole jääänyt yhtään lihaa. Paksusti sitä ei saa olla, mutta soisin että luu jää kuitenkin ohuesti piiloon. Suunnittelin tekeväni tämän kesän hieman laihasta chilisadosta tähän sopivaa chilisuolaa, jotta ei pääse loppumaan. Uusi rubisuosikki lienee syntynyt. :)

Inkiväärinen taikapöly ja kirsikkaglaze (riittää hyvin HK:n spareribsipakettiin /tai neljään-kuuteen babyback - riviin, koosta riippuen.)

0,6 dl demererasokeria
0,6 dl fariinisokeria/tummaa muscavadoa
0,6 dl paprikajauhetta (makeaa, mutta voi käyttää tulista savupaprikaakin jos tykkää hotimmasta tai laittaa puolet tavallista paprikaa ja puolet savupaprikaa)
1 rkl chilisuolaa
2 rkl itse tehtyä yrttisuolaa tai merisuolaa (ja kuivattua yrttiä)
1 rkl mustaa pippuria
1 rkl sipulijauhetta
1 rkl valkosipulijauhetta
2-3 tähtianista
1 rkl kanelia
1 rkl inkivääriä
(2 tl cayannea tai anchoa - chilijauhetta - jos haluaa tulisuutta lisää)

Hunajadijon - sinappia

Kirsikkaglazeen:

1 osa savuomena - kastiketta poppamieheltä
1 osa itse keitettyä kirsikkahilloa
1/3 osaa juoksevaa hunajaa

Savustukseen muutamia paloja (n. puolet ja puolet)
omenapuuta
kirsikkapuuta

Sekoita taikapölyn aineet keskenään ja aja tehosekoittimen maustemyllyssä tasaiseksi. Tyhjennä sitten savustimesta kaikki vanhat tuhkat pois ja laita savustin päälle. Nosta lämmöt sinne 110 asteen tienoolle ja laita savustimen vesiastiaan kiehuvaa vettä.

Revi ribsiriveistä kalvo pois ja sivele ohuelti hunaja-dijon -sinapilla jonka jälkeen ripottele ja taputtele niihin reippaasti rubia molemmin puolin. Anna kuivahtaa hetken tasolla.

Laita savustimen hiilien päälle muutama pari palaa savupuuta; kirsikkaa ja omenaa. Savustimesta pitäisi parhaimmillaan nousta ohut sininen savukiemura.

Laita ribsit sitten joko ilmavasti rullalle tai ribsitelineeseen tai vaan köllölleen jos mahtuvat. Pistä kansi kiinni äläkä kurkistele. Asettele savun loputtua pari savupuun palaa lisää brikettien päälle käryämään. Puuta saa lisätä savustuksen aikana muutaman kerran kun savu loppuu, jossain 2 tunnin kohdalla voi lopettaa lisäilyn.

Anna paistua 3h savustusalueella (110-120°C) jonka jälkeen saa kurkata. Kokeile repeävätkö luut irti toisistaan nätisti ilman isompaa voimankäyttöä. Silloin ribsit ovat valmiita. Yleensä tähän asti menee kuitenkin 4 - 4.5 tuntia mutta jokainen lihanpala on erilainen, nuo HK:n spare ribsit ovat vieneet 5-6 tuntia ainakin. Sivele ribsit ohuesti kastikkeen ja hunajan seoksella, jätä vielä savustimeen vartiksi. Kun otat ribsit ulos voit laittaa vielä toisen sivelyn mutta meillä se on yleensä jätetty välistä.

Maissileipää, raparperichutneytä, kirsikka-kevätkaalisalaattia ja pulled porkia - tietysti savustimesta

Bloggaajien kesäkuun ruokahaaste antoi inspiraation tähän ruokaan. Tyylilleni uskollisesti olin taas myöhässä reseptin kanssa osallistuakseni itse, mutta haasteaihe oli minusta ihan erinomainen; näin kesällä kaikilla on aina jotain grillijämää tai savustusjämää lihan, kalan ja kasvisten muodossa. Mikäpä olisi yhtä helppo ja kotoisan ihana kierrätysvinkki edellisen päivän grilliherkuille kuin täytetty leipä.

Raparperista saa erinomaisen chutneyn.

V kokkasi viikonloppuna kasslerista sitä maailman parasta nyhtöpossua R2D2:ssa mökillä ja seuraavana päivänä meillä luonnollisesti oli vielä paljon possua. Sivumennen sanoen muuten ihan aitoon bbq -possuun tottuneena kirvelee silmissä joka kerta kun joku puhuu näistä "uunissa haudutettavista nyhtölihoista" tarkoittaen että se bbq valmistuu uunissa. Ei muuten valmistu. :) Sillä uuniversiolla ja oikealla, savustimessa low and slow tehdyllä pulled pork versiolla on yhteistä lähinnä raaka-aine. Lopputuloksen maku ja tekstuuri näissä kahdessa poikkeaa toisistaan täysin.

Ja sitä herkumpaa sikaa meillä oli läjäpäin viime viikonloppuna. Niinpä sitten mietin että mitähän lisukkeeksi ja kuinkas tulinkaan ajatelleeksi täytettyä leipää?! ;)

Tämä maissileipä oli aika tosi makeaa. Vähän vähemmän sokeria ja se olisi ihan erinomaista, mutta hyvä lopputulos ekaksi yritteeksi.

Minun on pitänyt jo kauan aikaa kokeilla maisileivän tekemistä itse. Jenkeissä tämä I:n kakkuleiväksikin nimeämä herkku on klassinen bbq - ruokien kastikepesusieni; sitä käytetään niiden kaikkien sooseista tulleiden ihanien makujen imeyttämiseen lautaselta viimeistä pisaraa myöten. Ja vaikka kai söimme sitä joskus kauan sitten Jenkeissäkin, muistan sen nyt tuoreeltaan sieltä Gotlanninkeikalta. Niin, ja nimenomaan Chutneyn kanssa tarjottuna. 

Raikas kevätkaalisalaatti on maustettu kirsikoilla ja mäkimeiramilla. Yllättävä, mutta hyvä makuyhdistelmä.

En tosiaan ollut tehnyt sitä koskaan aiemmin itse vaikka homma on superhelppo; kuivat ja märät aineet sekoitetaan keskenään ja sitten seokset yhdistetään sekoittaen vaan juuri niin vähän että kaikki menee sekaisin ja muuutama klimppikään ei haittaa. Varmaan viimeksi homma jäi tekemättä kun luin jostain, ettei tätä meikäläisissä kaupoissa pikapolentaa pitäisi käyttää "oikeaan maissileipään". Mutta kun mökillä ei ollut piimää eikä karkeaa, esikypsentämätöntä maissijauhoa niin menin pikapolennalla ja jogurtilla.

Leipä onnistui minusta ihan hienosti, joskin sokerin määrä oli minun suomalaiseen makuun suht raju. Ensi kerralla vähennän suosiolla sen puoleen. Kakkuleipä oli aika osuva ilmaisu tälle leipomukselle. :) Siitä huolimatta kehotan kaikkia BBQ:n kanssa leikkiviä kokeilemaan; leipä sopii erinomaisen hyvin chutneyn kanssa alkupalaksi tai lisukkeeksi ja pari päivää vanhaa maissileipää voi myös grillata uuteen loistoonsa jos se on jo vähän kuivahtanut. Sillä on sitten hyvä kaapia ne cole slawn rippeet ja grillikastikkeet lautaselta.

Leivässä käytetty sokerimäärä huomioonottaen hieman chilillä ja inkiväärillä maustettu raparperichutney ja todella raikas, vinegretissä pyöräytetty kevätkaali-kirsikkasalaatti olivat vähän niinkun must leivän kanssa. Ehkä punasipulia olisi voinut vielä siivuttaa salaatin sekaan; olisi tuonut vielä pikkuisen sitä kärkeä makean leivän kanssa. Mutta hyvää se oli silti, vaikka leipä oli vähän liian makeaa minusta.

Eli kyllä, teen varmasti uudelleen ja ensi kerralla kokeilen laittaa puolet vähemmän sokeria ja salaattiin tai erilliseen kippoon pöytään punasipulisiivuja. Nam.

Maissileipää (n. 24 cm neliövuokaan)
n. 150g voita sulatettuna
2 dl sokeria (vähennä! ehkä jopa desi riittäisi)
2 munaa
1 kuppi eli 2,4 dl maustamatonta jogurttia tai piimää
1/2 tl soodaa
1 kuppi eli 2,4 dl polentaa (käytin sitä supermarkettipolentaa vaikka siitä joissain ohjeissa varoiteltiin) tai karkeaa maissijauhoa
1 kuppi eli  n. 2,4 dl vehnäjauhoa
1/2 tl suolaa

Laita uuni 180 asteeseen. Voitele neliövuoka jonka sivu on n. 24 cm

Sulata voi. Sekoita siihen sokeri ja sekoita. Anna jäähtyä hetki ja sekoita sitten joukkoon munat ja piimä.

Sekoita toisessa astiassa kuivat aineet, lisää piimä-voiseos jauhoihin ja sekoita aineet juuri sekaisin - vain vähän sekoittaen, ei haittaa vaikka taikinassa olisi yksi-kaksi klimppiäkin vielä.

Kaada sitten taikina vuokaan ja paista kakkua n. 35 min tai kunnes keskelle kakkua pistettyyn tikkuun ei enää tartu taikinaa.

Raparperichutney (n. 2 purkkia)

1,5 punasipulia karkeahkona hakkeluksena
3 hyväkokoista raparperin vartta ehkä n. 500g
kourallinen kuivattuja aprikooseja silputtuna
3 dl sokeria
1,5 dl rajamäen hunajaviinietikkaa
3 rkl punaviinietikkaa
n. peukalon kokoinen pala inkiväärin juurta raastettuna (olisiko n. 4 rkl ?)
1,5 rkl sinapinsiemeniä
n. 1/2 aji Cristal - chiliä vielä vihreää (tai keltaista chiliä)
3 vihreää kardemummaa kokonaisena
1 tl suolaa
(mustaa pippuria)

Kiehuta n. 20 min hiljaisella tulella välillä sekoittaen. Chutney on valmis kun rakenne alkaa olla sopivan hillomainen. Tarkista maku ja mausta halutessa myös hieman mustalla pippurilla.

Kaali-kirsikkasalaatti (n. kolmelle-neljälle)

1/2 pientä kevätkaalia ohuelti siivutettuna
n. 2 dl kirsikoita perattuna
kunnon tupsu mäkimeiramia silputtuna, ehkä n. 1 dl silppua
(1/2 punasipulia ohuelti siivutettuna )

Vinegrettiin
n. 0,5 dl öljyä
1/2 sitruunan mehu
2-3 rkl valkoista balsamicoa
1 vajaa rkl appelsiininkukkahunajaa
n. 1/3 tl suolaa
(halutessa raastettua inkivääriä 1/2 tl )

Siivuta kevätkaali ja puristele sitä hieman käsillä, jotta se vähän pehmenee ja murtuu. Sekoita pienessä kannellisessa lasipurkissa tms. vinegretin aineet ja sekoita. tarkista maku ja lisää sitruunaa, suolaa tai sokeria maun mukaan.

Sekoita sitten kaalin joukkoon vinegretti ja muut aineet. Tarjoa grilliruuan lisukkeena.

Savustettua valkosipulia, paahdettua seesamia & tuorejuustoa

Jos joku suunnittelee BBQ - vappua niin tässä on hyvä alkupalavinkki. Laittakaa sinne savustimeen niitä pieniä, "yhden kynnen" valkosipuleita ja maustakaa niillä tuorejuustotahna. Ihan sairaan hyvää. Nämä pallerot tein niihin brisketti-illanistujaisiin ja ne katosivat tarjottimelta ihan tavattoman äkkiä. Ja kun tuon alla olevan leipäsenkin saa suoraan pussista, niin tämän helpommaksi ei sormisyötävä muutu.

Savustettu valkosipuli - sormisyötävä
1 pss Sour Cream - maustettuja ruissipsejä
1 pkt Philadelphia - tuorejuustoa (Semmonen normaalikokoinen)
2 dl kermaa vaahtona
1-2 savustettua valkosipulia (yhden kynnen)
1 tl paahdettua jeeraa (siemeniä)
(tarvittaessa hunajaa)
suolaa
pippuria

n. 1 dl seesaminsiemeniä paahdettuna
timjamin lehtiä koristeluun

Laita valkosipuli savustimeen 120 astetta n. tunniksi tai kunnes valkosipuli on savustunut ja pehmeä. Paahda jeera kuivalla pannulla ja jauha sitten morttelissa.

Sekoita pehmeä, savustettu valkosipuli tuorejuustoon mahdollisimman tasaisesti (voit hienontaa sen myös siivilän läpi tuorejuuston joukkoon). Sekoita sitten tuorejuusto kermavaahtoon ja mausta jeeralla, suolalla ja pippurilla. Tarvittaessa lisää hieman (vajaa 1/2 tl) juoksevaa hunajaa makeudeksi.

Paahda seesaminsiemenet kuivalla pannulla ja anna jäähtyä. (Minä käytin leipäprojektista paistovuokaan jääneet, valmiiksi paahtuneet siemenet tähän)

Pursota tuorejuustotäytettä ruissipsin sisään, dippaa seesaminsiemeniin ja korista timjamilla. Tarjoa heti.

BBQ Brisket Pitt Cue rubilla

Jenkki bbq on jännä tapa laittaa ruokaa. Se ei ole savustamista samassa mielessä kuin palvaus on. Eikä se ole savustamista samassa mielessä kuin kylmäsavustus. Se ei myöskään ole suoraan verrattavissa painekattilakypsennykseen eikä uunihaudutukseen savulla, mutta melkein tekisi mieli sanoa että se on lähempänä näitä jälkimmäisiä kuin ensimmäisiä.

Se, mikä bbq-hommassa menee uunitusta ja painekattilaa lähemmäs on se upea tiivis lihaliemen maku, joka lihaan syntyy kun sitä kypsennetään tuntikausia matalalla lämmöllä.

#brisket #bbq

A photo posted by Nelle & Mimmu (@siskotkokkaa) on Apr 4, 2015 at 10:21am PDT

Mutta se mikä bbqhommista tekee niin koukuttavaa on sitten se savu joka synnytää lihaan parhaimmillaan kunnon punaisen smoke ringin, lihan pinnan "bark" jossa kova, ihan mustannäkönen pinta ei maistu palaneelle vaan savuisalle, suolaiselle, mausteiselle ja uuttuneelle parhaudelle; samaan tapaan kuin pitkään uunissa kypsennettyjen ribsien pinta, mutta potenssiin sata.

Sisältä liha taas on lohkeavaa ja suussasulavaa. Kaikki kollageenit ja sidekudokset ovat sulaneet lihaan, tuottaen siihen erinomaisen hyvää ja syvänmakuista, häränhäntäkieton tapaan viskoosista  "lientä". Lihassyyt ovat pulleita, irtoavia ja mehukkaita ja kun viipaloidussa lihassa pulleat säikeet, pehmeän, vahvan lihaliemen makuinen suussasulava liha ja savusta kyllästynyt, rapsakka bark sekoittuu; lurps, kops, nam. 

Tämän pitkähkön intron jälkeen todettakoon, että meille tuli pääsiäisen aikaan ensimmäinen ihan oikein leikattu brisket. V on sekaantunut noihin bbq - piireihin ja sai hankittua meille yhden oikein leikatun brisketin tutuksi käyneeltä BBQ - ihmiseltä. Kaikenlaisia naudankylkipaloja meillä on kokeiltu savustella low and slow ennenkin, mutta kyllä nuo ammattilaisten tekemät brisketit joita olen maistamaan päässyt ovat vaan olleet parempia. Mutta tietenkin kaikki lähtee siitä, että heillä on ollut oikea raaka-aine. Aito brisketti leikataan naudan kylkilihoista tuollaiseksi pitkäksi, noin viiden kilon köntiksi ja siitä trimataan pois suurin osa rasvaa. Ihan rasvattomaksi briskettiä ei kuitenkaan saa leikata; semmoinen sentti-puolitoista siihen tasaiselle pinnalle pitää jäädä, jotta lihasta tulee mehukasta pitkän kypsennyksen aikana mutta kokonaista kylkeä tehdessä rasvaa on ihan liikaakin.

Brisketissä on kaksi erisuuntaista lihasta,

Brisketti leikataan naudan kyljestä, mahan puolelta juuri ennen etujalkaa (ks. kuva täältä tai täältä VWB) ja tuossa paksummassa päässä se toinen, risteävä lihas on käytännössä etujalan vahvoja lihaksia. Kokonaista kylkeä grillatessa luut ja niiden sekä lihan väliin jäävä rasva sulaa pois ja kyljestä irtoaa monta erillistä palaa. Mutta ehkä pahinta on, että runsaan rasvan vuoksi liha ei jotenkin pääse maultaan tiivistymään ihan samalla tavalla kuin oikein leikatussa kappaleessa. Sous videkypsennys tietysti auttoi asiaa taannoin; sillä silloin maku sai tiivistyä pitkän tasalämpökypsennyksen vuoksi, mutta lopputulos oli erilainen silti ja rasvaa sekä joitain kalvoja jäi etenkin luiden ympärille. Kaikenkaikkiiaan, valmiin, leikatun brisketin tekemisessä oli samaa helppoutta kuin valmiiksi trimmattujen ribsien tekemisessä verrattuna kokonaisen siankyljen kypsennykseen. Lopputuloskin oli samaan tapaan erilainen.    

Älä kuivaa lihaa tavallisella talouspaperilla ainakaan näin. Se tarttuu!

Mutta siellä missä on yritystä, voi sattua myös erehdystä... Meillä ei sattunut olemaan normaalia vahvempirakenteista "kokkaustalouspaperia" johon olemme additoituneet lihan kuivaustarpeissa ja V yritti kuivata lihaa tavallisella talouspaperilla. Fail. Se paperi tarttui ihan kokonaan lihan pintaan ja rasvaan ja sitä oli tosi kiva putsata pois unenpöppöröisenä, aamulla, ennen aamupalaa. Onneksi V:llä on satunniasia neronleimauksia saava vaimo ja kaivoin käyttämättömän tiskiharjan vaihtopään jota dippasin veteen ja käytännössä pesin irronneen paperin pois eläimen pinnasta.

Nukkaamaton, puhdas harsoliina on hyvä.

Sen jälkeiseen kuivaukseen käytimme puhdasta, nukkaamatonta harsoliinaa joka todistetusti toimi myös. Naudan alle kannattaa myös laittaa jotain pergamiinia kestävämpää, sillä noin iso pala lihaa on hankalaa käsitellä paperilla joka vettyy ja rikkoontuu. Leivinpaperi, vahapaperi tai kokkausarkit toiminnevat ihan peruspergamiinia paremmin.

Valmis gaspazho oli puuhakkaan aamun pelastaja kun emme ehtineet laittaa heti aamupalaa. Lapsikin nukkui vielä.

Ja sen jälkeen eläimen pinta sivellään ohuesti worchestershirekastikkeella ja me lisäsimme vähän liquid garlicia myös. Rubina meillä oli tehtynä Pitt Cue co:n beef rubia jota eläimen pintaan hierottiin.Ja sitten se eläin meni savustimeen low (120-130°C) and slow.

Brisket savustimessa; tässä kohden briskettiin laitettiin folio ympärille. Savustimena Smoky mountain jonne työnnettiin myös papusia ja valkosipuleita.

Iltapäivällä kun sisälämpö oli noussut 70 asteeseen ja nautaa oli savusteltu n. 4,5 tuntia, V kääräisi sen folioon, ettei liha kuiva ja jätti vielä hautumaan lisää. Tuota folioon kääräisyä sanotaan "Crutchingiksi" ja se on myös vähän kaksiteräinen miekka; se syö barkista sitä rapsakkuutta, mutta toisaalta se pitää mehut sisällä ja estää lihaa kuivumasta. Jokaisessa ohjeessa, jota V lueskeli niiden useiden tuntien aikana kun briskettiä savusteltiin, kehotettiin käyttämään foliohattua; nimenomaan sille naudalle.

Lämpömittari iskettiin lihaan loppuvaiheessa ja varmuudeksi laitoimme anturin päälle vielä kerroksen foliota ettei kuuma höyry pääse ulos reiästä jonka mittari teki folioon. Ja ne mehut lopuksi otetaan talteen!

Kun eläin on lähellä tavoitelämpöä 96°C se otetaan pois savustimesta, kääräistään pyyheliinaan ja laitetaan kylmälaukkuun vetäytymään. Meillä liha oli kylmiksessä aika kauan; oli semmoinen rempseämpi rytmiryhmä syömässä ja sauna lämpöisenä jne. Brisketttiin palattiin kun sauna oli done, potaatit paahtueet ja illan suosikiksi noussut itsetehty, mutta niin superhelppo Big Al's KC sauce pöydässä.

V avasi foliopaketin, valutimme talteen kaiken upean liemen sieltä paketista ja sitten isäntä leikkasi brisketin siivuiksi. Sitä lientä ei saa hukata, sitä voi käyttää makupohjana moneenkin upeaan juttuun; kastikkeisiin, marinadeihin, glazeihin ja keittoihin. Arvotavaraa.

Noin niinkun ihan ekaksi omaksi brisketiksi tulos oli minusta varsin onnistunut. Viiden kilon lihanpalasta toki häviää tosi iso osa pitkän kypsennyksen aikana, mutta ruuan hävikki päivällispöydässä oli myös aikamoinen. Briskettiä meni paljon enemmän kuin uskoin edes mahdolliseksi ja illan aikana brisketistä hävisi varmaan Ainakin 2/3 ellei jopa 3/4. Joka tapauksessa se maistui kaikille hyvin. :)

Nyt sitä vaan toivoo, että tommoisia paloja saisi jostain kesällä; ihan loistosettiä johonkin bbq-bileisiin kun paikalla on lihanhimoista seurakuntaa. ;)

Toim. huom. tämä meidän reportaasimme on kevyt pintaraapaisu tähän briskettien maailmaan; skenessä on ihan yhtä monta täysin oikeaa reseptiä kuin on tekijääkin ja paaveja riittää. Kuitenkin lopputulos on palkinnut ja henkilökohtainen mielipiteeni on, että ihan kiva että brisketeistä tulee vähän persoonallisia. Aina kun on briskettiä päästy maistelemaan niin toistaiseksi ovat hyviä olleet. Tekijöiden käsiala näkyy tottakai sekä lihassa että lisukkeissa ja lopulta lienee kyse 1) parhaan kombon aikaansaamisesta ja 2) kunkin ikiomasta mielipiteestä siitä, mitä pitää parhaana.

BBQ Brisket Pitt Cue rubilla 

1 valmiiksi leikattu brisket
worchestershire - kastiketta
(liquid garlic)
Pitt cuen liharubia jonka ohjeen kirjoitin tänne

Kuivaa brisketti nukkaamattomalla liinalla tai kunnollisella kokkaustalouspaperilla.

Kostuta brisket kastikkeilla ohuelti, jotta rubi tarttuu. Pistä merkille kumpi puoli brisketistä on rasvaisempi ja tasaisempi flat side ja kumpi se "point side" jossa on toistakin, risteävämpää lihasta.

Levitä rubia eläimeen niin paljon kuin saat tarttumaan

Aseta brisketti smokeriin ja riippuen siitä, millainen laite sinulla on laita rasvapuoli lämmön suuntaan. Meidän smoky mountain kierrättää lämpöä ylhäälle alhaalta joten laitoimme brisketin smoky mountainiin rasvapuoli ylös, jolloin sulava ja valuva rasva kastelee lihaa kypsennyksen aikana.

Kypsennä briskettiä 120-130 C asteisessa savustimessa kunnes sisälämpö nousee sinne 70 asteeseen eli n. 4,5 tuntia. Kääräise brisketti folioon ja jatka savustelua kunnes sisälämpö nousee sinne 96 asteeseen eli noin toiset 4,5h meillä. Jokainen savustin ja jokainen brisketti on erilainen, joten on tärkeää että käytössä on mittari. Kun mittari pistettiin folion läpi, lisäsimme vielä kerroksen filiota ettei mittarin tekemästä reiästä pääse höyryä pakoon.

Laita foliossa oleva brisketti pyyheliinaan ja kylmälaukkuun. Brisketin pitäisi ehtiä levätä kylmälaukussa 2h ennen leikkaamista jotta se jatkaa kypsymistä ja pehmenemistä. Hämmentävää on, että lämpötila lihassa ei laske hurjasti kylmälaukussa olemisen aikana vaan pitkänkin ajan jälkeen liha on höyryävän kuumaa.

Leikkaa brisketti noin lyijykynän paksuisiksi siivuiksi ja tarjoa lisukkeiden kanssa.

Vihreä on uusi musta - The Big Green Egg

Meille hankittiin The Big Green Egg tuossa syksyllä. Se on ihan loistolaite jos haluat tehdä grillausta ja jenkki bbq - ruokia talvisaikaan eikä ole tarvetta saada esimerkiksi neljää kalkkunaa tai kuutta kassleria kerralla savustumaan. Isompiin savutalkoisiin suosittelemme edelleen esimerkiksi Weberin Smoky Mountainia, mutta vihreästä on tullut talven uusi musta joka on varastanut  kutakuinkin 99% kaikista savustus- ja grillausprojekteistamme kuluneena talvena.

Erityisesti tuo grilli/savustin on voittanut minun sydämeni koska osaan käyttää sitä ihan itse.  V puolestaan on todennut laitteen olevan aikamoinen grillikisojen Ferrari mitä tulee pihvien paistoon kuumalla ja BBQhommiin kun ulkona on -15 ja jäätävä viima. Egg eroaa muista grilleistä eristävän keraamisen kuorensa ansiosta. Noin 70kg erilaisia keraamisia paloja mahdollistaa täysin kivuttoman grillauksen (ja savustuksen) sateessa, tuulessa ja pakkasessakin. Toinen asia tietysti on, pitääkö jäätävässä viimassa päästä savustamaan, mutta Laite (tm) ei jäähdy edes myrskytuulessa. Ja noh, sillä "verukkeella" se meille alun perin hankittiinkin.

Bbq on vaan addiktoinut perheen siinä määrin, ettei talvitauko oikein ole enää hyväksyttävissä :)

Eggin sisällä on eristävä keramiikkakerros joka pitää lämmön sisällä.

Mutta laite on yllättänyt meidät monella tavalla positiivisesti. Se on varsin erilainen vehje kuin muut pihaamme koristavat pömpelit; siitä saa nopeasti kuuman, kuuman suoran grillin (n. 400-500 C), siinä voi paistaa leipää ja pizzaa tai savustella low and slow eikä se lämmön tasaannuttua juuri heilu lämpöjen välillä vaan puksuttaa kuin juna jopa 12h kerrallaan satsilla hiiliä. Joo, kyllä, luit oikein, hiilillä - ei briketeillä.

Kun V oli työmatkalla osasin tehdä Ihan Itse aasiamaustettua pulled porkia:) Oli eka kerta kun tein bbq ruokaa ihan yksin.

Minulle naisihmisenä tuo laite on jotenkin vähemmän pelottava, vaikka tila rajoittaakin sitä mikä mahtuu kypsymään grilliin, eikä pieni sisätila oikein salli sellaisia erillisiä suoran ja epäsuoran lämmön alueita jotka meidän kesäkeittiöwebereissä on aikalailla vakioasennus.

Weberin isoon peruspalloon saa hiilikorien avulla sekä suoran-että epäsuoran grillin

Suomeksi sanottuna eggin kanssa pitää valita, mitä siinä valmistaa; käytännössä siihen mahtuu vain yhtä kypsennysmuotoa vaativaa kamaa kerrallaan, sillä vaikka meillä on se Large - kokoinen Eggi niin siinä ei oikein riitä tilaa kahden alueen grillailuille, mikä on taas webereissä ollut meillä se vakio setup. XL kokoiseen Eggiin semmoinen kaksi aluetta olisi vissiin järkättävissä, mutta se XL on ihan himmeän kokoinen mööpeli.

Nämä lihat on grillattu Eggissä n. 400 asteessa ilman öljyä, kastikkeita tai muutakaan. Lopputulos on ollut upea.

Mutta sen minkä Egg tekee, sen se tekee sen hyvin. V totesi jossain yhteydessä että elämänsä parhaat pihvit hän on Eggillä paistanut; useammatkin, jos oikein tarkkoja ollaan. Kun grilli on ihan hysteerisen kuuma ja liha kauniisti marmorista, mitään muuta ei tarvita. Hups liha sisään ja kun Thermapen näyttää sopivaa lukemaa liha vetäytymään ja suolat ja pippurit pintaan. Ihan mahtavaa.

Ja se, mikä yllätti minut ihan täysin olivat ne Eggin omat hiilet. Niin kun minä olin ne valmis täydeksi kalliiksi turhuudeksi leimaamaan niin jouduin kääntämään kelkkani ja hullujen päivien tarjouksesta V klikkasi meille viisi pussia niitä Eggin omia hiiliä. No miksi?

Tässä meidän ensimmäinen egg - projekti, kokonainen Hauhialan hanhi. Siitä tuli kyllä aika paljon rasvaroisketta laitteeseen...huomaa keraaminen lämpölevy jolla eggi saadaan epäsuoralle lämmölle.

Ehkä kuvaavinta koko hiilistä oli, että kun V sytytteli niitä ensimmäistä kertaa ja niistä tuleva kerta-kaikkisen-upea tuoksu tulvi grillistä ja täytti koko tienoon, talomme vierestä kulkevalta lenkkipolulta kuului melkein murtuneen kuuloinen miesääni:"mikä täällä haisee näin helevetin hyvälle?!"

Eggin omat hiilet ovat jotain jenkeistä tuotua tammi- ja hickoryhiiltä joka on tiiviimpää kuin tavallinen supermarkettikama ja vitsi se savu mikä hiilistä lähtee on ihan mieletön. Hiilet ovat myös suurina paloina eivätkä muru-pölynä. Niitä käyttäen ei tarvita erikseen savupuuta jos ei halua tosissaan savua; hilistä tuleva aromi on tosi hyvä. Lisäksi hiilet palavat tosi kauan, tarvittaessa kuumana ja yksi pussi kestää tosi pitkään. Mutta ennenkaikkea minuun iskee se maku.

Seuraavana hiilipussien rankingissä tulee muuten Marienburgin "baltialaiset" lehtipuuhiilet joita ainakin Motonet myy; ovat isoja möykkyjä ja laatutavaraa nekin. Hinta on puolet halvempi ja nämä ovatkin Weber-grilliemme peruspolttoainetta.

WSM polttelee brikettejä joista tulee yllättävät määrät sitä tuhkaa....

Toinen juttu, mikä minuun Eggissä ylipäätään (mutta erityisesti tietty noilla sen omilla hilillä) iskee on se tuhkan minimalistinen määrä verrattuna brikettien poltteluun. Kun WSM (Weber Smoky Mountain) polttaa pussin brikettiä jäljelle jää useampi litra myrkyllistä lipeää sisältävää tuhkaa, jota ei oikein voi hävittää minnekään puutarhaan sirottelemalla. Sensijaan tavallisista hiilistä tulee tavallista tuhkaa ja semmoisen muutaman desin tuhkakasan joka syntyy pidemmässä projektissa voi hyvin pirauttaa nurmikolle keväthangen päälle. Miehethän ei tämmöstä varmaan ajattele, mutta me naiset, me naiset... ;)

Hintahan Eggissä tietysti on kova, mutta niin se tuntuu olevan muissakin Kamado - tyyppisissä grilleissä. Stokkan hulluilla päivillä tuota meiltäkin löytyvää Large koon Eggiä sai 899e hintaan, joka on ihan hyvä tarjous normaalisti tarjouksessakin yli tonnin maksavasta grillistä. V vähän jo haaveili, pitäisikö mökille ostaa joku pienempi malli myös, onhan sielläkin syksyllä ja keväällä tuulista... ;)

Smoky mountain pystyy valmistamaan ison kasan kaikkea hyvää ja on siksi kesäbileiden ehdoton ykköslaite savuhommiin.  

Mutta miten The Big Green Egg sitten poikkeaa muista BBQ - laitteista? No, se on erilainen. Se on myös kapasiteetiltaan huomattavasti pienempi kuin vaikka iso Smoky Mountain.

Weberin kaasugrillissä on suoraa ja epäsuoraa tulta, ja saahan siihenkin savua... mutta enemmän se on semmoinen yleislaite joka on hyvä lähinnä ....kaasugrilliksi... Pakkasella ei oikein lämmöt nouse ja savustukseen WSM on yliveto.

Ja jos Weber Smoky Mountain on ihan pro bbq hommissa niin grillaamiseenhan käytetään sitten ihan eri laitetta; meilläkin on Weberiltä kaasugrilli ja hiiligrilli erikseen ja kaikissa niissä on omat puolensa; kaloja ja kanoja tehdään monesti kaasulla ja "piippuhylly" mahdollistaa uunimaisen jälkikypsennyksen ja kaman pitämisen lämpimänä. Lisäksi noihin grilleihinkin saa jotain keveitä savuosia, mutta jostain syystä lopputuloksesta ei ole tullut niin erinomaista kuin WSM:ssä, Pro-Q:ssa tai Eggissä.

Egg käy erinomaisesti tosi kuumalla grillaamiseen ja pienimuotoiseen savusteluun. Kai sitä voisi sanoa, että siinä missä kaasuweberi keittolevyineen ja vartaineen on varsinainen kesäkeittiö, Egg on Erinomainen ja Monipuolinen Grilli.

Naan ja Pita vaativat kuuman lämmön pizzakiven kanssa; kerran kuumennettua eggiä voi olla vaikeaa saada nopeasti rauhoittumaan....

Se voi olla hieno grilli, hyvä savustin, pizzauuni ja näimmepä netissä tandoorivirityksiäkin kukkaruukun kanssa. Mutta se on vain yksi näistä kerrallaan.

Erinomaisen lämmönvarauskykynsä ansiosta Egg myös viilenee hitaasti. V sai tuta sen kerran, kun halusimme ensin tehdä lounaan kuumassa grillissä ja ajatuksena oli laskea lämpö sen jälkeen pidempää low and slow - projektia varten. Se osoittautui tosi hankalaksi ellei laitetta sammuta välissä.

Mutta kaiken tämän jälkeen ja ehkä sen vuoksi, en oikein osaa sanoa miksi WSM on minusta pelottava, mutta Eggin uskallan jättää pöhisemään kasslerista nyhtöposua yön yli. En tiedä miksi Eggin käyttö ei vaikuta minusta niin vaikealta kuin hiiligrillin, vaikka minulla opeteltavaa tässä setissä vielä onkin. Kai se on pieni sisäinen insinöörini joka vaan lämpenee hyvin tehdystä, massiivisesta laitteesta jolle näen niin monta eri käyttökohdetta. Vähän luulen, että jos olisin sinkkunainen ja minun pitäisi valita täysin omista lähtökohdistani itselleni "ulkouuni", valinta olisi aika selvä; tuon kun kerran opettelee ei toista laitetta tarvitse pitkään aikaan ja mä olen kai sitten vähän semmonen yhden hyvän nainen.



Bloggaajan mies vonkui laitteesta "tosiharrastaja-jolla-on-jo-kaikki-muut-laitteet ja vaimo on bloggaaja" - alennuksen. Niin, ja sai sellaisen.

Lammasta ja teetä - ylikypsänä tai ei; lammasjumppaa viime vuodelta

Yhteistyössä Big Green Egg

Kuten taisin jo joskus mainita, Sumac on rantautunut keittiöömme viime kesänä. Kyseessä on siis hieman limen kuoren bitteriä makua muistuttava punainen jauhe, jossa on samalla ikäänkuin punaista marjaa ja parfyymisuutta. Sitä käytetäään Pohjois-Afrikan alueen keittiöissä yhtenä perusmausteena. Yleensä sitä ei ihan normisupermarketissa näe, mutta tiedän että Parhiala ja Punnitse & Säästä aikanakin pk-seudulla myy sitä.

Persiana - kirjassa on upea, lampaalle tarkoitettu mausteseos jota olen modannut moneen otteeseen

Monesti tuolla alueella mausteseoksiin tulee juurevuutta jeerasta, hapokkuutta sumacista, raikkautta yrteistä ja parfyymisuutta ruusun- tai muiden kukkien terälehdistä. Persiana - kirjassa on yksi mausteseos, johonka jotenkin jumitin viime kesänä.

Tässä kuvassa on loppukesän aamuvalo josta en meinaa saada silmiäni irti. Oi Ihana Elokuu... Lampaan rinta on menossa savustimeen mökillä

Sitä tuli hierottua erilaisten lampaanpalojen päälle ja koska minulla ei mitenkään aina ollut saapuvilla kuivattuja ruusun terälehtiä (joku voisi jalostaa jatkuvasti kukkivan juannusruusun ;)), keksin kaikenlaisia kukkaisia korvikkeita. Yksi mielestäni näppärimmistä ja toimivimmista (etenkin savustukseen laitettaessa) oli korvata ruusun terälehdet maustetulla yrttiteellä.

Fredagsmys on teetä jota joskus kauan sitten ostin Rosalabodenista - siis silloin kun se vielä oli Rosalassa. Vihreään teehen on sekoitettu monenlaisia kukkien terälehtiä ja shampanjan aromia.

Mitä enemmän teessä on kukkia, sitä paremmin se toimii. Mausteet ja tee sekoitetaan keskenään ja jauhetaan mielellään hienoksi jauheeksi. Sitten lampaan pinta sivellään öljyllä, suolataan ja mausteseos taputellaan lampaaseen.

Alkuperäisessä ohjeessa maustettu lammas laitetaan sitten paistoastiassa uuniin ja annetaan sen kypsyä matalassa lämmössä piiiitkään, sellaiseksi nyhtöpossun tyyppiseksi lampaaksi. Mutta; riippuen tietysti lampaanpalasta jota käytät, mausteseosta voi hyödyntää muutenkin :)

Tämä lampaanpala olisi hyötynyt pitkästä kypsennyksestä, mutta matkalla taisi tulla vähän nälkä. Loppu muistaakseni laitettiin kypsymään lisää uuniin ja siitä tuli ihanaa nyhtölammasta jota tarjosin salaatin ja jogurttikastikkeen kanssa.

Jos käytössä on esimerkiksi jokin pehmeämpi, mehevämpi karitsan paisti, voi mausteseoksen laittaa eläimen pintaan, laittaa palan muovipussiin ja jääkaappiin maustumaan yön yli. Sitten jalka työnnetään grilliin tai savustimeen epäsuoralle lämmölle ja kypsennetään vaihtoehtoisesti joko ihan yli tai juuri sopivasti sinne lampaan paistin rose - lämpöön 60 yli - 62-65C lienee hyvä vaihteluväli.

Karitsan rinta, joka vedettiin aiemmin keväällä, pääsiäisen aikoihin yli. Sekin oli tajuttoman hyvää.

Tai sitten tosiaan vaan reilusti yli, niin että haarukka kääntyy lihassa vaivattomasti. Tuollaiselle ribsipalalle se on n. 5h low and slow 110C savustimessa kunnes sisälämpö on n. 87 astetta (oma juttunsa täällä).

Kantoalustana toiminut tyhjä suklaarasia ei anna lisämakua jalkaan ;) Mutta musta tee tekee mausta savuisamman.

Ja niin se sitten taisi mennä taas loppiaisenakin; tein karitsan jalalle tuon tyylisen rubin johon laitoin jotain sitruunalla maustettua (tällä kertaa mustaa) teetä. Sitten rohkaisin itseni ja lähestyin varovasti V:n meille syksyllä hankkimaa Big Green Eggiä. Tämä Egg on muuten ensimmäinen ja ainoa savulaite johon V pyysi ja sai alennusta, koska kaikki ne muutkin savuvempeleet ja vaimon blogi. Mutta todettakoon, että olimme jo stalkanneet Eggiä yli puoli vuotta ja olisimme ostaneet sen laitteen joka tapauksessa - haimme vaan parasta diiliä. Netraudassa oli muuten myös ok alennukset ja Stocka myi hulluilla päivillä joitain malleja.

Tämä laite on eristetty ja V halusi hankkia sen nimenomaan talvigrillaukseen ja savustukseen.

Ja vaikka V tuota laitetta on toistaiseksi ajanut, jotain se laitteestakin kertoo, että rohkaistuin ihan itse ehdottamaan, että voisin savustaa Munalla lampaan illalksi kun V on töissä. Eikä mies edes älähtänyt mitenkään kovaan ääneen "Nöööööy.....! Mmmy Precious!" vaan tuli auliisti näyttämään että:

Lienee sanomattakin selvää, että tykkään tuosta laitteesta. Se tuntuukin hyvin tehdyltä työkalulta.

Aloitusohjeet aloittelijalle:

1. Avaa laitteen alla oleva tuhkaluukku ja kaavi tuhkat pois (sitä oli muuten hämmentävän vähän verrattuna esim smoky mountainiin!). Sulje sitten verkko ja koska haluat varmaan ajaa sitä n. 150 asteessa, jätä se n. reilu 10 cm auki. (ks kuva vasemmalla ylhäällä)
2. Sitten poista Eggissä oleva suojapipo ja vaihda sille savuhattu. (tuo musta kuvassa oikealla) ja anna sen olla auki. 
3. Lado laitteeseen hiiliä siihen n. puoleen väliin ylintä rengasta ja sytytä grilli. (Tiesinkin jo ennestään, että the big green eggin omat hiilet ovat ihan mahtavantuoksuisia ja kun käyttää niitä, ei erillistä savupuuta enää tarvitakaan. Lisäksi ne palavatkin niin hitaasti, että ei varmasti tarvi edes lisätä mitään tämän projektin aikana.)
4. Asenna sitten epäsuora paistolevy palavien hiilten päälle ja laita Ikeasta ostetut teräksiset pannunaluset levyn ja valumakipon väliin. 
5. Sitten asenna jokin sopiva valumakippo, joka on tarpeeksi matala jotta se ei ota grillausritilään. 
6. Täytä kippo vedellä ainakin puoliväliin ja odota että lämpö on sopiva. Sitten vaan eläin sisään.

Tietysti siinä oli sitten monta kommervenkkiä mitä en älynnyt kysyä, mutta joista onneksi oli jotain tajua kun olen V:n puuhailuja savun keskellä seurannut. Niinkun nyt esimerkiksi se, että kun hiilipöly on laskeutunut joka paikkaan ja ympäriinsä, miten sen mustanpuhuvan hiilikasan nyt saa syttymään?

Hain katseellani jotain apuja grillin läheltä. Ei mitään muuta kuin keittiöstä pummattu sytkäri. Tiesin, ettei savustimiin saa laittaa mitään sytytysnesteitä tai sellaisia, koska savu mikä hiililtä nousee, maustaa ruokaa. Ruokaan ei haluta mitään myrkyllistä tai pahanmakuista.

Ja sitten pieni partiolainen minussa heräsi ja totesin, että kyllä minä nyt yhden nuotion saan tehtyä. Niinpä hain kuivaa tuohta takan vierestä, pari pientä kuivaa koivuklapia ja sytytin ne. Ja kun hiilet alkoivat palaa alla isohkolta alueelta, kiikutin koivuklapit tuolla valumakipolla takkaan ja lisäsin muutaman klapin sinnekin. Tunnelma ++.

Ja voi jessus että se grilli savusi sytyttyään! Myöhemmin V sanoikin, että nuo Eggin omat hiilet savuavat ensin tosi paljon ennenkuin syttyvät. Mutta siinä seistessäni mietin, että olisikohan sen eläimen tarkoituskin olla tuolla jo kun savua tulee noin paljon? Mitä jos ne savuaa kaiken heti? ;) Mutta odottelin että lämpö nousisi sinne ainakin yli sadan ennenkuin laitoin eläimen sisään. Jälkikäteen kuulin että hyvin meni, ihan vaistonvaraisesti ;) Enimmän savun kuuluukin haihtua, siis.

Se, mikä oli hämmentävää oli, että laite toimii kuin juna.  Kun se asettuu lämpöönsä niin se pysyy siinä eikä sitä tarvitse mitenkään säätää. Mutaman kerran kävin toteamassa ulkona, että lämpö on siellä missä pitääkin ja vettä on - siinä kaikki. Kirjoittelen vielä laajemman postauksen jossain välissä, mutta tmä nyt tämmöisenä pikkuvilkaisuna siihen, miten sinänsä kokematon emäntä osasi lähinnä vierestä katsomalla.

Minä savustin ihan itse! :)

Eli hyvinhän se meni. V tuli töistä ennenkuin vieraat saapuivat ja totesimme perjantai-illan pääruuan etenevän hienosti. 62 asteisena se tuomittiin valmiiksi ja V motkotti kun lepoajan jälkeen annoin ensin luvan leikata eläimen vaan brutaalisti paloiksi tarjolle ja sitten tulen hosumaan siihen kameran kanssa. ;) Semmosia ne vaimot on. Mutta pakko oli, kun V leikkasi palan auki ja se näytti juuri sopivan kypsälle - pieni ylpeys pukkasi pintaan että osaan minäkin sentään vielä paistaa lihan :)

Ja koska oli perjantai, menin suht helpoilla lisukkeilla; Lyttypottuja lähituotetusta blue kongosta, ihan perussalaattia sekä sitä alkupalalla tarjottua savujogurttia. Niin ja sitten sitä teellä maustettua lammasta. Vieraat ihastelivat pääruokalautasellaan vielä oikein erikseen niitä lyttypottuja ja suosittelen lämpimästi jos ette ole kokeilleet. Niin helppo ruoka ja sopii talveen älyttömän hyvin. Vaikka kuvassa ei näy, niin tein myös sitä kastiketta sinapista, öljystä ja balsamicoetikasta. Naminami.

Ja onpa tuo käyttämäni rubi siitäkin kiva, jotta siihen saa hukattua niitä maustettuja teelaatuja, joita tulee joskus ostettua mutta harvemmin juotua. Tässä ei lainkaan edes haittaa, vaikka tee olisi hetken istunut kaapissa. Minullakin on tarkoitus tehdä vielä jonain talvipäivänä sitä nyhdettävää versiota ja tarjota se granaattiomenasiirapin, viikunoiden ja ehkä jonkinlaisen salaatin kanssa. Mutta se päivä ei ole tänään, sillä ulkona odottaa lumityö ja sen jälkeen lounaalle ystävien kanssa! :)

Lampaan teemausteseos (Persiana - kirjan ohjetta mukaellen, riittää isohkolle jalalle /paistille)

2 kukkuraista rkl sumacia (tai n. kolme tasaista ruokalusikallista)
4-5 rkl kukkaisaa teetä, esim fredagsmys tai vaikka ruusun terälehtiä jos sitä on. Mustasta teestä tulee lapsang teetä muistuttava vivahde lampaaseen jos savustat sen.
1 rkl jauhettua jeeraa
1/2 rkl jauhettua kanelia
1/2 rkl kuivattua limepuuteria tai lisää 1 ekstraruokalusikallinen sumacia

Lisäksi lammasta n. 2,5 kg paisti
öljyä
2 tl murskattua merisuolaa

Hiero mausteseoksen aineet keskenään morttelissa tasaiseksi tai käytä maustemyllyä.

Voitele lammas öljyllä, ripota päälle suolaa ja sitten mausteseos. Jätä halutessa maustumaan tai paista heti;

62 asteiseksi n. 2,5-3h 150 asteessa epäsuoralla tulella, uunissa alkuperäisen ohjeen mukaan ylikypsäksi  4h 160 C

luut 87 asteiseksi n. 5-8h 110 asteessa epäsuoralla tulella, paistilla mennee pidempäänkin, raportoin kun tiedän tarkemmin. Internet kertoo että 10-15h... :)