maanantai 12. joulukuuta 2011

Porkkanakakun karuttomasta kauneudesta

porkkanakakku
Kun V oli jo kovaa vauhtia palaamassa lentokoneella kotiin isäinpäivän lounaalle, tajusin että ehtisin sittenkin tekemään isäinpäiväkakun Mr. I Beebsonin nukahdettua päikkäreille. Olin vähän haaveillut porkkananakun pyöräyttämisestä aiemmin viikolla, mutta luopunut jo koko ajatuksesta I:n alettua kehittää itselleen keskiviikon tienoolla kivuliaasti hampaita. Nyt oli kuitenkin yllättäen hiljaista ja rauhallista. Nopea googletus johti minut Rva Patalinnun porkkanakakkuohjeen äärelle, sillä jos minun pitäisi nopeasti nimetä V:n suosikkileivonnainen, niin hyvä, mehevä porkkanakakku olisi kyllä ehdottomassa kolmen kärjessä. Ja kun luin kakkuohjeen saamia ylistäviä kommentteja olin vakuuttunut, että tästä ohjeesta päästään eteenpäin.

Ja sitten taas säädettiin, kun kaapista ei opportunismin yllättäessä sitten löytynytkään kaikkea tarvittavaa; ei ananasmurskaa, mantelirouhetta eikä kookoshiutaleita. Ja koska ohjeessa puhuttiin että kakku voisi olla tummemman makuista lähdin ennakkoluulottomasti korvaamaan anansmurskaa puolella desillä viskiä, mantelirouhetta pähkinöillä ja kaadoinpa kakkutaikinaan vielä loput karpalopussistakin. Ja vaikka kakku olisi varmasti tykännyt siitä todennäköisesti ristiäisten suklaakakkuun imeytyneestä varapurkista ananasmurskaa, viski ja hieman ananasta korvaamaan lisätty porkkanaraaste paikkasi puutteen ihan riittävällä tarkkuudella :)


porkkanakakku tuorejuustokuorrutteella
Meheväksi paistuneen kakun päälle laitetaan syntinen ja ihanan raikas kerros tuorejuustoa...

Ja tietysti kakun päälle pitää olla tuorejuustoa. Sitä ei voi meillä korvata millään muulla. Hyvää, paksua philadelphiaa tukevana kerroksena. Juuri niinkuin ohjeessa käskettiin. Mutta milläs sen sitten koristelisi, kun ei nyt ole marsipaania eikä oranssia karamelliväriäkään? Hm, ehkä pinnalle voisi laittaa vaikka kristallisoituja ruusun terälehtiä... Tai paahdettuja pekaaneita... Tai sitten sen kakun voi vaan laittaa jääkaappiin ja mennä syöttämään vauvaa. Joten, koristellaan myöhemmin.

Eikä kakkuun saa koskea ennenkuin seuraavana päivänä muutenkaan. Paitsi kun ei malta.


pähkinäinen porkkanakakku
"Ei se varmaan haittaa, vaikka me otetaan siitä jo palanen, eihän? Voin sitten tehdä siihen jonkun pienen koristeen blogin kuvaa varten. Tästä nimittäin pitää mainita blogissa, se ohje on tosiaan hyvä. Niin, eikä mikään kerro blogissa niin hyvin että kakku on erinomaista, kuin että siihen saa jonkun hienon kuvan kakusta."

"Mm-m, hyvää on" sanoo V ja ottaa uuden palan kakkua.

Ja kun I herää puoli viideltä seuraavana aamuna kipuilemaan (näin äidiltä kysyttäessä hieman ennenaikaiselta tuntuvaa hammasprojektiaan) huomaan että kakun kanssa jääkaappiin on jäänyt valmiiksi veitsikin. Tuo on varmaan nyt mehevöitynyt hauskasti yön aikana. Ei varmaan haittaa, että otan palan kahvin kanssa...

porkkanakakku sivuleikkaus
No, ehkä siihen blogikuvaan voi ottaa sitten jonkun yhden palan - eikä tarvitse mainita mitään siitä, että me emme oikeasti ehtineet koristella kakkua ennen tarjoilua... Sitähän voisi vaikka ideoida mitä muuta jännää porkkanakakun päälle voi laittaa. Aika ihana olisi semmoinen vähän epämääräinen kasa niitä paahdettuja, tahmaisia pekaaneita, kuivattuja karpaloita, ehkä pari kuivattua porkkanasuikaletta ja manteleita. Niin, pitääkin muistaa, kun teen seuraavan kerran laitan keskelle semmoisen runsaudensarvi - tyyppisen kasan kaikkea ihanaa. Se kuvaa kakkua hyvin, niin runsaalta tämä maistuu.



No, tämä ei nyt mennyt niinkun Strömsössä, mietin kun kakku pienei jääkaapissa kuin pyy maailmanlopun edessä. Ehkä tuosta vielä saisi kivan palakuvan... Pinnallehan voisi vaikka karamellisoida porkkanan siihen tyyliin kuin Merituuli on tehnyt punajuurta. Siivuttaisi siitä sitten sellaisen läpikuultavan ja kirkaan oranssin viuhkan palan reunalle... Nin, se voisi olla aika tosi hyvääkin, kun laittaisi karamellisointisiirappiin mukaan vielä vähän inkivääriä tai semmoista hillottua inkivääriä...

Ja sitten huokaisen vähän, vaikken oikeasti ole pahoillani lähes tuhotun kakun karusta ulkomuodosta, nappaan kakkupalan jääkaapista ja upotan siihen hampaani. Ehkä olennaisinta kuitenkin oli, että vaikka ehkä hieman esikuvaansa pähkinäisempää se oli todella, todella hyvää. Näin joulun aikaan tämä ohje kannattaa muistaa myös siksi, että kakusta tulisi todennäköisesti ihan erinomaista kun sihen käyttää kaikki joulupähkinöiden ja rusinoiden jämät.

Kiitokset vaan patalinnun keittiöön, tätä tehdään toistekin - ja silloin toivottavasti meiltä löytyy myös se purkillinen ananasmurskaa.

Rva Patalinnun porkkanakakun muunnos a la Nelle (alkuperäinen ohje täällä)

8dl porkkanaraastetta (+ n. 1,5-2 dl extraa kun ei ollut sitä ananasmurskaa)
n. 1,5 dl pekaanipähkinöitä - alkuperäisessä ohjeessa oli 1,5dl mantelirouhetta (80g)
vajaa 1 dl kuivattuja karpaloita
0,5 dl viskiä (Highland park) (alkuperäisessä ohjeessa oli 1 prk ananasmurskaa, jonka jätin siis pois)
4,5dl vehnäjauhoja
n. 2 dl fariinisokeria
n. 1,5 dl tavallista sokeria
4 (luomu) kananmunaa
2dl öljyä - laitoin maapähkinäöljyä kun ei ollut rypsiöljyä
3tl kanelia
1tl kardemummaa
1tl inkivääriä
2tl leivinjauhetta
1tl soodaa

Pinnalle

400g maustamatonta Philadelphiaa
2dl tomusokeria
hieman sitruunamehua

Vaahdota munat ja sokeri kovaksi vaahdoksi. Lisää joukkoon öljy. Sekoita jauhot, leivinjauhe, sooda, mausteet, sekä käyttämäsi kuivat hedelmät ja pähkinät ensin keskenään ja sitten varovasti lastalla nostellen taikinaan.

Lisää lopuksi porkkanaraaste ja viski (sekä valutettu ananas jos sitä käytät). Kaada taikina voideltuun ja jauhotettuun vuokaan. Paista 175C asteisessa uunissa 55-65min. Tarkista kypsyys tikulla, niin että siihen ei enää tartu taikinaa.

Kun kakku on jäähtynyt, sekoita kuorrutteen aineet keskenään ja levitä kuorrute kakun pintaan. Koristele haluamallasi tavalla - tai sitten ei ;)

Anna kakun rauhassa mehevöityä - ainakin useita tunteja tai seuraavaan päivään jääkaapissa. Maut tulevat paremmin esin ja kosteus jakautuu tasaisemmin kakussa niin että siitä tulee ihan silkkistä.