Kiinalainen tomaatti-kananmunakeitto eli egg drop soup

"Tämä on Kiinasa oikeasti ruoka jota tehdään nirsoille lapsille, mutta koska K pitää siitä kovasti, teen sitä nyt myös tähän tarjolle" sanoi Rva C viimeistellessään uskomatonta, ainakin kuuden ruokalajin kiinalaista illallista mökillä kun tulin saunasta hiukset märkänä ja posket punaisena. Ja siinä kaikki valmistui kun samalla kyselin kaikenlaista tahnoista ja kastikkeista, jollaisia en ollut koskaan nähnytkään. 

Vaikka jokainen ruokalaji sillä illallisella olikin erinomaista, siitä simppelistä "nirsojen lasten" keitosta on kyllä tullut kesän ja etätyösyksyn hitti! Ja lomalla sitä on tarjottu niille "nirsoille lapsillekin" - suurella menestyksellä :) Ja voi että, miten simppeli ja ihana keitto arkeen. Keittoja pitäisi meilläkin koittaa suosia, mutta jotenkin ovat aina niin työläitä ja valmistukseen menee aikaa. Paitsi tähän! 

Kiinalainen chiliöljy valmistuu helposti kaatamalla chilihiutaleiden päälle kuumaa öljyä. 

Se on hyvää sellaisenaankin, mutta erityisesti minua on lämmittänyt, että keittoon voi siivuttaa kaikki ne viikonlopun grillipihvin ( tai kanan/kalan) jämät joista yleensä on tullut tehtyä lähinnä lihapataa. Mä olen tällainen hävikistä herkuksi - intoilija ja tämä on ihan mahtava jämienhukkaussoppa. 

Ja kun keiton päälle pikkuisen ripauttaa kiinalaista chiliöljyä, keiton saa taitettua aikuisten etätyöpäivän lounaaksi. Todellinen 15 min ruoka vaikka kamat eivät olisi pöydällä järjestyksessä ja pilkottuna etukäteen.

Netistä keittoon löytää monenlaisia reseptejä, mutta keiton tunnusomainen maku syntyy soijasta, valkopippurista ja seesamiöljystä - vaikka ollaan me mustapippuriakin käytetty jos ei ole ollut muuta. Ja vaikka meilläkin makupohja on yleensä sama, lisäilen mukaan aina sitä mitä on; näin syksyllä nopeasti wokattuja kehnäsieniä, kantarelleja ja kaaleja - tai mitä kulloinkin on löytynyt jääkaapista.  

Chiliöljy kannattaa tehdä etukäteen jääkaappin sillä se säilyy siellä hyvänä pitkään ja sillä voi maustaa monenlaista kiinaruokaa. Mutta varo; öljy on todella tulista :) 

Keitto onnistuu wokin sijaan ihan hyvin myös isossa kattilassa. 

Kiinalainen tomaatti-kananmunakeitto (egg drop soup, pääruokana n. 4:lle lisukkeena noin 8:lle) 

Loraus kuumaa kestävää öljyä (esim. rypsiöljy)

n. 8 tomaattia 

1 litra kanalientä (tai kaksi kanaliemikuutiota ja litra kiehuvaa vettä) 

2 rkl soijaa

1,5 rkl seesamiöljyä

valkopippuria 

n. 1 dl vettä ja n. 1,5 rkl maizenaa (tai riisijauhoa)

2 kananmunaa 

(sipulin varsia tai korianteria) 

Pilko tomaatit lohkoiksi. Laita wokkiin loraus öljyä ja lisää tomaatit. Sekoita kunnes tomaatit vähän pehmenevät. Lisää kanaliemi, soija ja seesamiöljy. Mausta valkopippurilla. 

Sekoita maizena ja vesi keskenään ja sekoita kuumaan keittoon. 

Riko kananmunat erilliseen astiaan ja sekoita niitä hieman jotta keltuainen menee rikki. Tee keittoon pyörre vaikka syömäpuikoilla ja kaada kananmuna sekaan ohuena nauhana. 

Jatka kuumentamista vielä hetki. Keitto on valmis kun kananmuna hyytyy. 

Tarjoa jämien, silputun sipulinvarren tai korianterin ja chiliöljyn kanssa. 

p.s. keitto on melkein parempaa hieman jäähtyneenä joten voit lisätä jämät jääkaappikulmänä, jolloin ne vähän viilentävät keittoa. Myös; jos teet illalliselle kiinalaiseen tapaan useita ruokalajeja, tee keitto ensin. Tämän sopan voi hyvin tarjota vaikka huoneenlämpöisenä. 

Kiinalainen chiliöljy (pieni purkillinen) 

n. 2 dl kuivattuja, punaisia, tulisia chilejä (etnisissä kaupoissa myyvät isoissa pusseissa)

1 rkl seesaminsiemeniä

(sichuanpippuria jos haluaa, myös tähtianista voi lisätä ja jotkut tykkäävät valkosipulista) 

1 dl öljyä

Silppua chilit esim. Bamixin maustekipossa ja kaada chilihiutaleet kuumuutta kestävään astiaan jossa on hyvin tilaa korkeussuuntaan (teräskippo on hyvä). Lisää joukkoon seesaminsiemenet.  Jos käytät mausteita (ei pakollista ollenkaan), lisää nekin kippoon. 

Kuumenna öljy pienessä kattilassa kuumaksi (n. 180 asteiseksi)

Kaada kuuma öljy chiliseoksen päälle ja anna jäähtyä. 

Siirrä jäähtynyt chiliöljy haluamaasi purkkiin ja käytä tarvittaessa. 

ps. sekä chilien murskaamisesta että etenkin öljyn kaatamisesta chilien päälle tulee tosi vahvat höyryt. Kannattaa tehdä ulkona tai hyvin ilmastoidussa paikassa, jos voi. Muuten koko talossa kaikki yskivät kapsaisiinin takia ;)

Mangosalsaa "kalatacoille"

"Mä haluaisin joku päivä kalatacoja" V ilmoitti eräänä kauniina päivänä viime talvena. V on matkustanut paljon latinomaissa työn takia ja päässyt siellä syömään kaikkea ihanaa streetfoodia josta minä voin vain haaveilla. Siksi ensimmäinen reaktio kalatacoista oli kuin olisi lähtenyt opiskelijatyttönä lukonmäkeä ylös polkemaan. Mutta ihan turhaan! kun pääsin alkujärkytyksestä yli, mulle selvisi että rajusti yksinkertaistaen kalatacoissa idea on vaan syödä (vaaleaa) kalaa raikkaiden lisukkeiden kanssa letusta.

Ja kaikista raikkaista lisukkeista raikkaimmalta minusta juuri sillä hetkellä tuntui mangosalsa, johon siihenkin on yhtä monta reseptiä kuin kokkia. Niin tai näin, mangosalsa oli minusta absoluuttisen ihanaa kalan kanssa. Mikä ihanan raikas tapa syödä kalaa. Ja niinpä tänään sain päähäni tehdä kalatacoja lounaaksi.

Koska neljän avokadon sijaan tilasimme neljä pussia avokadoja, niitä on käsitelty. V hämmentyi yksi päivä kun näki mun kuorivan avokadoa lohkoina. Niinkin tosiaan voi tehdä, kuori lähtee helposti kun hedelmä on kypsä.  

Meidän instan seuraajat ovat ehkä hihitelleet meikäläisten ruuan etäostoksille. Siskoni ainakin on ja kuulemma oikein odottaa seuraavaa noutokeikkaa... Kun tämmöinen vannoutunut torien rakastaja ja hyllyjen koluaja irrotetaan ruuasta keksimään ostoslistaa ilman mahdollisuutta nuuskia, valkkailla ja keksiä varasuunnitelmia jos jotain ei olekaan ja  lisätään vielä yhtälöön rakkaani V ja yksi nettikauppa, kommelluksilta ei voine välttyä. Olemme onnistuneet tilaamaan väärin, tilaamaan tuotteita liikaa, saaneet jännittäviä tuotekorvauksia (replacement) ja niin edelleen.

Viimeisimmällä kerralla V oli kirjoittanut vapaakenttään (jota viimein opimme käyttämään) jotakuinkin näin: "kolme kunnon kokoista lohimedaljonkia, yhteensä noin 500g". No jokainen merilohesta medaljonkeja tehnyt tietää että yhtälössä on ristiriita. Kalamestarille oli siis jäänyt ratkaistavaksi yhtälö: annanko 500g vai kolme kappaletta. 

Niinpä saimme kolme hyvänkokoista lohimedaljonkia joissa oli kalaa kilon verran. Illalliselta kalaa jäi karkeasti yhden medaljongin verran yli ja siitä se ajatus sitten lähti! Mulla oli vielä jäljellä osa siitä neljännestä pussista avokadoja ja ihan täydellinen mango. Kaapista löysin tacojen sijaan maissista tehtyjä tortillalettuja ja tuumasin että kyllä näistä lounas saadaan. Ja niin saatiinkin!

Ja vaikka aloitin että kalatacoissa käytetään valkoista kalaa, niin kyllä lohikin hyvin toimi. Kaikessa yksinkertaisuudessaan kalaa voidaan maustaa jeeralla, chilillä (anchoa) ja suolalla sekä pippurilla. sitten kala paistetaan, siitä irrotellaan suupaloja ja tungetaan tacoihin esimerkiksi mangosalsan, creme fraichen, juustoraasteen ja chilikastikkeiden kanssa. Meillä oli pirkan ananaschilikastikepullon loppu (joka ei ole yhtään tulista) ja poppamiehen Caribbean Hot chilikastiketta (jossa taas on potkua).

Suosittelen kokeilemaan. Superhelppoa ja herkullista käytit sitten lohta, turskaa, kuhaa, haukea tai jotain muuta kalaa. Ja kun nyt pääsiäinen tässä ovelle kolkuttaa mainitsenpa vielä, että en näe mitään syytä miksi mangosalsa ei kävisi yhteen myös jeeralla maustetun nyhtölampaankin kanssa.

Mangosalsa kalatacoihin (riittää neljälle)

1 iso punasipuli
1 kypsä mango
2 avokadoa
1 vihreä paprika
(jalapenoa tai muuta chiliä)
2 limeä
1/2 ruukkua korianteria


Silppua punasipuli pieneksi, kuutioi mangon hedelmäliha. Suikaloi avokadon hedelmäliha vähän pidemmiksi siivuiksi. Sekoita keskenään. Jos haluat salsasta tulista, laita mukaan jalapenoa tai chiliä. Rullaa limeä tasolla niin että mehu irtoaa. Purista sitten n. 1,5 limen mehu seokseen ja viimeistele korianterisilpulla. Jätä maustumaan kun paistat kalan.

Kalaa n. 100-150g per nenä
korianteria
anchoa chilijauhetta
(savupaprikaa jos haluaa)
1/2 limeä
suolaa
pippuria

Lisäksi
taco- tai tortillalattuja
creme frachea
Cheddarraastetta (voi jättää poiskin jos haluaa)
chilikastikkeita

Kalan pintaan hierotaan mausteet ja kala paistetaan tilkassa öljyä (tai grillissä). Kala irrotellaan suupaloiksi tarjoillessa, päälle tirautetaan hieman limen mehua. Myös kuorta voi raastaa makua tuomaan.

Tacoon jokainen rakentaa oman maun mukaiset täytteet. Minä tykkään laittaa pohjalle creme fraichea, juustoraastetta kalaa, paljon mangosalsaa ja päälle vielä hapokasta chilikastiketta ja ehkä vähän limeä.

Keltainen kurpitsapasta

Minulle on vaikeaa ostaa verkosta ruokaa. Se, ettei pääse itse valitsemaan sitä inkiväärinmukulaa, ei voi päättää millä jokin tuote korvataan tilauksessa ja ylipäätään ettei näe kunnolla vihannes-, kala- ja lihatiskejä niin mieli ei pääse laukalle että tuosta tulisi täydellistä sitä tai tätä. Myös ennakointi siitä miten paljon kamaa kuluu seuraavaan kauppakeikkaan mennessä on vähän mysteeri. Toisaalta, sitten kun kotona on rajallinen määrä asioita käytettävissä syntyy uudenlaista luovuutta. Olen ihan nauttinut siitä, että kerrankin asiat oikeasti loppuvat ja hävikkiä syntyy vähemmän.

Tiedän etten ole tämän etäostamisasian kanssa yksin. Anoppikin soitteli kauppatilauksen ääreltä ja kyseli mitä ihmeen vihanneksia sitä tilaisi, joista syntyisi helposti ruokia ja jotka säilyisivät hyvin. Mitään kattavaa listaa en silloinkaan saanut ulos itsestäni mutta jälkikäteen mietin että ilmiselvien kaalien ja juuresten lisäksi kurpitsa on monikäyttöinen ja fiksu valinta. Siitä on moneksi.

Esimerkiksi spaghettikurpitsaa saa nykyään kaupoista aika hyvin ja butternutkurpitsaa saa yleensä ympäri vuoden. Butternutkurpitsasta tosi kiva resepti on Välimäen kurpitsakeitto, jota meillä tehdään usein. Lisäksi olen tehnyt tässä vuoden aikana useita muunnelmia kurpitsapastoista ja risotoista.

Sen kurpitsakeiton jämän voi muuten hävikistä herkuksi hengessä suoraan sekoittaa pastakastikkeeksi ja lisätä päälle vähän salviavoita tai repiä mozzarellaa. Sitä voi myös laittaa pari kolme desiä risoton sekaan loppuvaiheessa, ikäänkuin mascarponea lisäisi. Lopputulos on kermainen risotto jossa on kurpitsainen maku. Siihenkin sopii päälle salviavoi, specksiivut tai paahdetut pinjansiemenet.

Kun pasta sekoitetaan kastikkeeseen, siihen lisätään myös pastan keitinvettä jotta ruuan tekstuurista tulee sopiva. 

Tällä kertaa meillä oli spaghettikurpitsa jonka paahdoin uunissa valmiiksi illalla ja söimme sitä lisukkeena jollekin liharuualle. Nyt emme tehneet siihen mitään erityistä kastiketta, lisäsin vaan suolaa, voita ja pippuria. Kokonaisesta kurpitsasta jäi kuitenkin noin puolet syömättä ja kaavin sen jääkaappiin pussiin. Seuraavana päivänä lopusta syntyi tämä pasta.

Tämä ruoka onnistuu ihan hyvin myös butternutkurpisasta, mutta silloin kypsä kurpitsa kannattaa soseuttaa kerman, maidon tai pastan keitinveden ja kerman kanssa erikseen. Spaghettikurpitsa hajosi pannulla ihan vaan tökkimällä lastalla. Käytin barillan gnocci pastaa - mutta mikä tahansa simpukkamainen pasta on erinomainen. Pennekin käy.

Keltainen kurpitsapasta  (n.3-4:lle)

1 pss pastaa (kolmelle riittää 500g pussista n. 3/4 tai jos pieniä ihmisiä mukana jopa 2/3)

600-700g kypsää kurpitsaa
1 prk 250g ricottaa

reilusti vastaraastettua muskottia

suolaa (halutessa yrttisuolaa)

mustaa pippuria
n. 0,5-1 dl kermaa (purkin jämät kaapista) + pastan keitinlientä

pinnalle:
palanen voita (30-40g) + salvian lehtiä
TAI
paahdettuja pinjansiemeniä/pähkinöitä
(+parmesania raasteena)


Laita pasta kiehumaan suolalla maustettuun veteen. Keitä paketin ohjeen mukaan. Kun pasta kiehuu tee kastike.

Laita kypsä spaghettikurpitsa öljytilkkaan pannulle ja lämmitä kauttaaltaan. Voit rikkoa lastalla kurpitsaa pannussa. Lisää sekaan ricotta, mausta reilusti muskotilla. Lämmitä varovasti mutta älä kiehuta enää. Lisää sitten maun mukaan suolaa ja mustaa pippuria. Ohenna kastiketta kermalla. Tässä vaiheessa voit ottaa kastikkeen pois levyltä. Kun sekoitat kypsät pastat kastikkeeseen, lisää vielä sen verran pastan keitinlientä että pastasta tulee sopivan "kermaisen" oloista.

Salviavoi syntyy laittamalla pannulle voita ja kun voi on kiehunut eikä enää kupli villisti sekaan laitetaan salvian lehtiä. Noin 2-3 per ruokailija on hyvä määrä.

Annostele pasta lautaselle ja lorauta päälle salviavoita.

Lettuja, pizzaa, pastavuokaa ja paimenen piirasta eli hyvät ja sitäkin helpommat jämät.

Tämä juttu julkaistaan yhteistyössä hävikkiruokafestareiden kanssa, jonne olen lupautunut kokkaamaan, koska aihe on erityisen lähellä sydäntäni; voin tehdä harrastuksellani jotain hyvää! Sillä ruokahävikkiä toivottavasti vähentävien vinkkien jakamisen lisäksi ajattelin lahjoittaa festareilta saamani palkkion hyväntekeväisyyteen (ks. jutun loppu).

Ja nyt jännittää tietty vietävästi, kun en ole koskaan ennen ollut mukana näytöskeittiössä.
Pitää varata Minions - laastareita mukaan kun leikkaan jännityksessä taatusti sormeeni.

Mutta asiaan; sitähän se keittiön arki meillä ja varmaan muillakin on, että jääkaappi on maanantaina (ja perjantaina) täynnä vähän sitä tätä ja tuota jämää. Ne pitäisi syödä pois, muttei vaan keksi mitä niistä tekisi.

Olen koittanut kääntää asian niin päin, että kun näkee jämissä mahdollisuuden, voi maanantaita keventää kummasti kun ei tarvitse singota kauppaan heti viikonlopun jälkeen. 

Ja tarjotaan me niille vieraille ihan ruokaakin:) #karitsa #pataliha #reininliha #marokkolainen

A post shared by Nelle & Mimmu (@siskotkokkaa) on Sep 9, 2017 at 4:39am PDT

Esimerkiksi viime viikolla meillä syötiin lasagneksi leivottuna edellispäivän kukkakaaligratiini & lounaspastan jämä ja tänään, illalla ajattelin laittaa viikonlopulta jääneen marokkolaisen karitsapadan jämät perunamuusin alle ja paistaa koko komeuden uunissa paimenen piiraaksi. Kyllä sillä tämän perheen kerran ruokkii, kunhan ei liiottele muusin kanssa niin että ruokaa jää sitten taas yli. 

Vinkkejä meikäläisen hävikkikokkailuista voi siis tulla kuuntelemaan Teurastamolle ensi lauantaina! Luvassa meikäläisen standillä on teema "hyvät jämät!" - eli mitä tehdä tähteistä. Teen puolen tunnin aikana ainakin tuunattua Tortilla Espagnolaa, joka meillä syntyy usein aamupalaksi, toisinaan myös lounaaksi. Ja jos perunan sijaan on jäänytkin pastaa - teemme frittataa. Mun näytöskeittiössä on juuri nyt, maanantaina vielä monta vapaata paikkaa, että klik klik keitä kiinnostaa tulla kuulemaan ja kyselemään ensi lauantaina! :) Näytöskeittiöt ovat ilmaisia osallistujille, mutta niihin pitää ilmoittautua etukäteen. 

Kuten sanottua, mulle hävikkiteema on tosi läheinen aihe ja se oli itsestäänselvyys ottaa mukaan, kun keittokirjaani tehtiin: BBQ:ssa ruokaa tulee kerralla melko paljon ja siitä jää jämiä. Yksi rannalle jäänyt resepti, jonka ajattelin teemaan liittyen jakaa teille tänään, tuli tehtyä savustetun bataatin jämästä.

Lettujen kanssa tarjottava Labneh on jogurtista valuttamalla saatu tuorejuustomainen pallero, joka säilyy mukavasti jääkaapissa öljyyn säilöttynä. Mutta voit hyvin tarjota lettujen kanssa vaikka eiliset srirachajogurtin tai vaikka tsatzikin jämät jos sellaisia sattuu olemaan. Ja ellei ole, srirachajogurtti on superhelppoa ja nopeaa tehdä; sekoitat vaan turkkilaiseen jogurttiin hieman srirachaa ja suolaa. Valmis! :) Ja jos et tykkää sienistä, lettuihin voi laittaa savustettua maissia kantarellien tilalle. Hävikkiruokakeittiön keskimmäinen nimi kun on luovuus. ;) 

Savustetut bataattiletut

1 savustettu, keskikokoinen bataatti 

2,5–3 dl kantarelleja

1 kesäsipulin mukula tai pieni keltasipuli 

½ dl maitoa

2 munaa

1 dl kermaa (tai kermaviiliä tai creme fraichea) 

1 dl ruisjauhoa 

2 dl vehnäjauhoa 

1 tl leivinjauhetta 

1 tl suolaa

mustaa pippuria 

paistamiseen voita 

Labnehiin 

n. 500–600g turkkilaista jogurttia 

½ luomusitruunan kuori 

ripaus suolaa 

1–2 lemondrop-chiliä 

6 mustaa pippuria 

mautonta öljyä

Lisäksi 

1 pss ruusukaaleja (400–500g) 

luomusitruunan kuorta koristeluun 

Tee labneh vähintään edellisenä päivänä, jotta se maustuu. Laita harsoon tai kahvisuodattimilla vuorattuun siivilään jogurttia ja valuta seosta 6 tuntia tai yön yli. Kaada valunut vesi pois. 

Kumoa labneh-massa kulhoon ja mausta sitä sitruunalla, suolalla ja pippurilla makusi mukaan. 

Laita suurehkoon puhtaaseen purkkiin öljyä noin 1/3 ja muotoile kostutetuilla lusikoilla massasta palleroita tai hieman munanmuotoisia kvenellejä. Lisää öljyyn pippureita ja silputtua chiliä palleroiden väleihin. Lopuksi kaada lisää öljyä niin, että pallerot peittyvät. Jätä maustumaan jääkaappiin. 

Kaavi pehmeä bataatti kulhoon. Silppua sipuli ja revi kantarellit pienemmiksi paloiksi. Laita pannulle nokare voita ja kuullota siinä sipuleita ja kantarelleja hetki, niin että sipuli pehmenee. Laita sivuun odottamaan.

Kaada maito kulhoon bataatin sekaan ja soseuta seos. Lisää munat ja kerma. Sekoita jauhot ja leivinjauhe keskenään ja lisää seos taikinaan. Lisää suola ja mustaa pippuria. Lisää lopuksi sipulit ja sienet. Tarkista maku. 

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Halkaise huuhdotut ja siistityt ruusukaalit ja asettele ne pellille leikkauspinta alaspäin. Ripottele päälle hieman öljyä, suolaa ja pippuria ja paahda uunissa 15–20 minuuttia, kunnes ruusukaalien leikkauspinta alkaa karamellisoitua ja on kauniin ruskea. 

Paista taikinasta pikkulettupannulla lettusia. 

Tarjoa paahtuneiden ruusukaalien ja labnehpalleron (tai srirachajogurtin) sekä sitruunankuoriraasteen kanssa. 

------

Ja sitten se hyväntekeväisyysjuttu:

Hävikkiruokafestarit hankkivat raaka-aineet ja maksavat pienen korvauksen bloggaajille. Oman palkkioni ajattelin lahjoittaa hyväntekeväisyyteen; naisten koulutuksen tukemiseen tai lapsiperheiden auttamiseen. Aika kovia vaihtareita mielessäni ovat mm. Naisten pankki, jonka kautta voi edesauttaa naisten kouluttautumista ja siten vähentää myös ilmasto-ongelmia ja  HOPE - yhdistys joka auttaa lapsia ja nuoria kotimaassa monin tavoin, myös kierrätyksen keinoin. Jos haluatte äänestää mihin rahan ohjaisin, jättäkää kommentti tähän postaukseen.  Voitte myös ehdottaa muita kuin yllämainittuja ja käyn kurkkimassa mitä te olette ajatelleet. Kerron mihin päädyin kun julkaisen ohjeen näytöskeittiön yhdestä reseptistä tapahtuman jälkeen. 

Kesäloman paras pikaruokavinkki: paisteut gnocchit + juusto

Minttu tänkin tiesi: Kaupan tuoregnocchit kannattaa vaan nakata kuumaan voihin, pannuun ja paistaa kuohkeiksi, rapeapintaisiksi perunapalleroiksi. Vinkki oli tullut vastaan Nigella Lawsonin ohjelmassa ja jäänyt kerrasta mieleen. Ei siis keittelyitä tai muutakaan turhaa, pussi vaan auki ja gnocchit suoraan pannuun.

Tästä on kehkeytynyt oma alkukesän suosikki koska se on tosi helppo ja nopea. Ja ihan erinomaisen hyvä jämien hävitysruoka jos sekaan perkaa vaikka grillikanan rippeet tai repii pinnalle tuoremozzarellaa. Muutkin juustojämät käynee hyvin. Kana kannattaa laittaa mukaan jo paistovaiheessa jolloin siihen tulee upeanmakuisia, rapsakoita paistopintoja ja mozzarella lisätään vähän ennen kun ruoka on valmis, silloinkin osa paloista (tai palloista jos käytät pieniä mozzarellapalloja) sulaa ja paistuu vähän pannun pohjassa.

Lopuksi vaan viimeistely yrteillä. Herkkua vaikka Rosé viinin kanssa kesäiltana.

Paistetut gnoocchit (2:lle)

1 pss tuoregnoccheja
kunnon nokare voita
esim. kananjämiä perattuna maun mukaan
yrttejä
mustaa pippuria
suolaa
mozzarellaa

Laita voinokare kuumaan pannuun ja anna sulaa. Kaada perään pussillinen gnoccheja ja kntele niitä pannussa kunnes niihin tulee kauniin ruskeita pintoja. Lisää perattu grillibroilerin jämä, jatka hetki paistamista. Revi yrtit mukaan ja sekoita, mausta suolalla ja pippurilla. Jos haluat myös mozzarellaa, revi iitä palasia ja ripottele sinne tänne. anna halutessa saada vähän väriä pannusta ja tarjoa ruoka heti.

Chorizo-kurpitsarisotto raejuustol... eikun mascarponella. :)

Katselin pää kallellaan televisiota kun Jamie selitti miten hän on aina ymmärtänyt raejuuston väärin. Että oikeasti se on melkein kuin minimozzarellaa kermaisessa liemessä. Vaikka mä sinänsä tykkään ihan raejuustosta, sillä on minusta kyllä varsin omanlaisensa tekstuuri ja vaatii mielikuvitusta että se vertautuu mozzarellaan... Tai ainakin siihen juustoon mitä mä haluan ymmärtää mozzarellalla.

Mutta Jamien raejuusto oli paremman näköistä kuin meillä niin usein nähty kuivakka ja kimmoisa rae jota nähdessään teini väsymiseen asti jaksaa hihitellä muumijauhelihasta. Lähimmäs sitä Jamien raejuustoa varmaan pääsee Arlan raejuusto, vaikka siinä rakeet ovatkin pienempiä kuin Jamiella. Mutta niissä on mukana semmoinen kermaisen oloinen liemi jonka Jamie vannoi antavan risotolle silkkistä tekstuuria.

No, jos Jamie, suuri kotikokkauksen idolini vannoo että kurpitsalla ja pienellä makkaralisällä höystetty raejuustorisotto on hyvää, mun on varmaan pakko kokeilla tätä jonain kauniina päivänä. Kuulemma Joolskin tykkää.

Mutta sitä päivää odotellessa tähän sattui toinen pääsiäispäivä ja olimme pahenevan flunssan kourissa kotona. Jääkaapissa oli vielä julkkareista ylijääneitä avaamattomia mascarponepurkkeja ja yllättäen vaan yksi ihan ikivanha raejuusto joka jo koputteli jääkapin oveen sisäpuolelta et pääsiskö bioon. Niinpä jouduin, voi uhrausta, tyytymään vaan siihen mascarponeen ja käyttämään makkarana Espanjan joululomalta tuotua chorizoa. Varsinainen hävikistä herkuksi ;) Mutta oikeasti, vaikka mä en ihan vielä lämminnyt sille raejuustolle, tähän voisi varmasti käyttää myös jotain yrtti-, tomaatti tai pippurituorejuustoa mascarponen sijaan. Chorizon tilalla voisi varmaan kokeilla yhtä lailla jotain muuta mausteista kestomakkaraa tai hyvää pancettaa.

Risotto saa makunsa paahdetusta makkarasta ja kurpitsasta,
pohjaan voi lisätä myös fenkolinsiemeniä tai muita mausteita  jos haluaa. 

Se, miksi innostuin reseptistä ylipäätään on reseptin kantava idea: kurpitsakuutiot ja chorizot paistetaan lähes ruskeiksi, jolloin niiden makumaailma syvenee ja saa karamellisia vivahteita. En halunnut että kuutiot hajoavat täysin risoton keittelyn aikana, joten siirsin ne ruskistuksen jälkeen sivuun ja tein risoton pohjan pannuun jääneiden mausteisten öljyjen sekaan. Kuutiot lisäsin puolivalmiiseen risottoon ja keittelin sitten valmiiksi. Viimeistely juustolla ja persiljalla. Toimii ihan erinomaisesti.

Jamie maustaa reseptissään risottonsa fenkolin siemenillä ja chilillä, mutta meidän chorizossamme oli ihan tarpeeksi makua (ja chiliäkin) joten en lisännyt enempää. Fenkolinsiemeniä olisi ehkä voinutkin lisätä, muttei ole pakko, tuli hyvää ilmankin.

Tässä siis mun versio makkara-kurpitsaristosta, mutta ilman raejuustoa.

Kurpitsa-chorizorisottoa (neljälle runsaaksi lounaaksi, kuudelle väliruuaksi)

n. 1/2 myskikurpitsaa (butternutkurpitsa)
1 pieni sipuli
2 valkosipulin kynttä
2 chorizoa
öljyä paistamiseen

4 dl risottoriisiä
loraus valkoista vermuttia tai n. 1 lasi valkoviiniä
1/2 prk (n. 125g) mascarponea (tai muuta tuorejuustoa)
n. 1  ruukku lehtipersiljaa
suolaa
mustaa pippuria

Pilkko kurpitsan liha pienehköiksi, pikkusormen pään kokoisiksi kuutioiksi  pannuun. Ei haittaa, vaikket kuori kurpitsaa, kuoret pehmenevät kypsennyksen aikana. Pilko samoin makkarat ja sipuli. Murskaa tai hienonna valkosipuli mukaan. Paista aineksia pannussa sekoitellen kunnes kurpitsat, makkarat ja sipulit paistuvat ja saavat ruskeita pintoja n. 20 min. Siirrä sivuun. Laita vettä kiehumaan esim. vedenkeittimeen.

Lisää kasariin jääneisiin paistoöljyihin riisi, lurauta tarvittaessa hieman lisää öljyä ja paahda riisejä öljyssä jotta ne tulevat vähän läpikuultaviksi. Älä anna ruskistua.

Lisää vermutti tai valkoviini ja sekoita. Kun alkoholi on haihtunut lisää kuumaa vettä (tai lientä, jos haluat) vähän kerrallaan koko ajan sekoittaen jotta risotosta tulee kermaista.

Kun riisit ovat n. kaksinkertaisen kokoisia mutta vielä kovia sisältä, lisää kurpitsa-makkaraseos risottoon. Lisää vettä kunnes riisi kypsyy juuri.

Lisää sitten mascarpone, sammuta levy ja sekoita kunnes mascarpone on sulanut. Mausta suolalla pippurilla ja viimeistele silputulla lehtipersiljalla.

Life hack: vanha pizza voileipägrillissä

Tässäpä teille meikäläisen life hack - osastoa nyt täältä joulukiireen keskeltä: vanhasta pizzasta tulee aivan superhyvää kun sen lämmittää voileipägrillissä! ;) 

Tiedättehän ne italialaishenkiset täytetyt leivät, joita kahvilat myyvät pariloituna? Ne, joiden sisällä on valuvaa juustoa ja pinaattia tai parmankinkkua? Noh, usko tai älä, vanhasta pizzasta tulee melkein samanlaista kun laitat sen voileipägrilliin lämpiämään!

Nämä pizzapalat haettiin meille viime viikonloppuna viherlaakson kotkabaarista jossa toimii pizzaonlinen kautta pizzeria Kalle ja Ville. Kallen ja Villen pizzat ovat suomipizzaa, mutta mukavan erilaisia. Oma tämän hetken suosikkini parin kokeilun jälkeen on Linda; raikas jogurtilla ja paprikalla maustettu vuohenjuustopizza. Voihenjuustoa ei ole liikaa ja jogurtti on ihan älyttömän hyvä idea. Tämä näissä kuvissa esiintyvä taas on lapseni suosikki Formaggio, jossa on.. No, lähinnä juustoja. :) Ja niistä jämäpaloista mama on täällä nyt tehnyt itselleen lounasta simppelisti voileipägrillillä.

Tästä tuli nyt kyllä mun suosikkitapa syödä vanhaa pizzaa; ihan uskomaton uusi elämä sille. Ja ohjekin on simppeli: leikkaa palanen kahteen saman kokoiseen sektoriin, asenna päällekkäin ja halutessa lisää väliin suosikkilisätäytettä. Sitten vaan voileipägrilliin paahtumaan kunnes pizza saa kauniit raidat ja juusto on sulaa. Tarjoile kaakaon, teen tai kahvin ja pienen salaatin kanssa.

Miks mä en tätä aiemmin keksinyt, kysyn vaan. :) 

Banaanileipä

Jos ne banaanit olisivat olleet yhtään kypsempiä, ne olisivat valehtelematta varmaan  madelleet ihan itse bioastiaan. Ne olivat pikimustia ja pehmeitä. Yhden kuoressa taisi olla jo homeläikän alkuakin. Ainoa syy, että edes haaveilin niiden avaamisesta oli jokin Netfilixistä talvella nähty kokkiohjelma, jossa huippukokki vakuutti että juuri tällaisia täydellisten ruokaan käytettävien banaanien tulee olla. Ja toden totta, kun leikkasin saksilla vanhan ihmisen nahkaa muistuttavan, kurttuisen ja pehmeän pötkylän, sisältä löytyi ihan oikean banaanin näköinen banaani. Se ei ollut mustaa; pehmeää kylläkin mutta ei mitenkään vastenmielistä ja tuoksui raikkaalle.

Juuri sellaisista toivonsa jo menettäneistä banaaneista banaanileipä pitääkin tehdä.

Tämä on toinen kerta pienen ajan sisään kun päädyn Sikke Sumarin ohjeen puoleen. Edellisellä kerralla tein Siken ohjeistamana Mika Pikkis Tuomolan briossisämpylöitä joista tuli ihan täydellisiä. Niinpä suhtauduin luottavaisesti kun Sikke kertoi tehneensä Nigella Lawsonin banaanileipää menestyksekkäästi. Ja kyllä, olen Siken kanssa samaa mieltä myös siitä, että minusta tämä on kyllä kakku ennemmin kuin leipä, monessakin mielessä. Mutta eipä tehdä termistä ongelmaa, tähän ylikypsät banaanit voi hyvin hukata ja tämä maistuu hyvin vaikka sellaisenaan teekupillisen tai maitolasin kanssa.  

Oikein hyvä siitä tuli, lapsena jenkeissä asunut miehenikään ei keksinyt siitä mitään moitittavaa. Lisäsin taikinaan vähän manteleita murskattuna ja korvasin kaakaonibsit palalla rouhittua tummaa suklaata. Mittasin jauhot vaa-alla grammalleen, mutta vähän jäin miettimään että osan jauhoista (kaksinkertaisessa annoksessa ehkä parisen desiä) olisi voinut laittaa sivuun ja lisätä siitä sitten vasta silmämääräisesti lopuksi. Alkuperäisessä Nigellan reseptissä oli kaksi munaa, Sikellä yksi iso eli jos munat ovat pieniä, käytä surutta kaksi. Tuolla jauhomärällä taatusti onnistuu ja tulee ihan kuohkea kakku, mutta melkein tekisi vähän mieli nipistää siitä jauhosta ja/tai laittaa se toinenkin muna.

Mehevämmän kakusta saa myös kun muistaa kytätä kypsymisaikaa tarkkaan; jokainen uuni on yksilö eli kypsennysaika on aina viitteellinen. Paras kypsyys on kun kakku jää sisältä kosteaksi mutta se ei enää juuri ja juuri tartu puutikkuun. Minun uunissani kakku vaati lisää aikaa; lopuksi peitin sen leivinpaperilla ettei pinta pala.

Minulla oli neljä banaania joten tein reseptin kaksinkertaisena. Lopun kakun voi hyvin pakastaa myöhempää herkuttelua varten, mutta kakku säilyy kyllä hyvin pakattuna viileässä viikonkin... Tai säilyy ja säilyy. ;) Sen verran kakun kanssa kannattaa malttaa, että sen pitää jäähtyä kokonaan ennen kumoamista ja parhaimmillaan se on levättyään hyvin käärittynä yön yli kun maut oikein tasaantuvat vielä.

Tässä siis ohje vaikkapa sunnuntaiaamupalalle!

Nigellan banaanikakku (yksi vuokaleipävuoka)

2 ylikypsää banaania
1 iso kananmunaa (alkup. 2 isoa munaa)
2 dl maustamatonta jogurttia (juoksevaa)
1,20 dl mietoa oliiviöljyä tai auringonkukkaöljyä
325g vehnäjauhoja
200g raakasokeria (tavallinenkin käy)
1 ja 1/4 tl leivinjauhetta
1 tl leivinsoodaa
2 tl kardemummaa
50g suklaanibsejä


Muusaa banaanit haarukalla. Lisää sitten vatkaimella vatkaten munat yksi kerrallaan. Lisää sitten jogurtti ja öljy edelleen voimakkaasti sekoittaen. Yleiskone on tässä kätevä, vinkkaa Nigella mutta myös toinen käsipari myötämieliseltä perheenjäseneltä on hyvä apu.

Mittaa kuivat aineet toiseen kulhoon ja sekoita. Lisää seos taikinaan ja sekoita tasaiseksi.

Vuoraa leipävuoka leivinpaperilla ja kaada seos siihen. Paista 170 asteessa n. 1h (mutta kokeile tikulla jo aikaisemmin, n. 45-50 min kohdalla  kakun kypsyyttä ja ota heti pois kun tikku tulee puhtaana ulos). Meillä 45min kohdalla kakku oli vielä täysin raaka keskeltä.

Peitä kakku sitten leivinpaperilla ja keittiöpyyhkeellä ja jätä jäähtymään vuuassaan.

Hyvin pakattuna kakku säilyy viikon verran viileässä, parhaimmillaan levättyään yön yli.

Meikäläisten suomenruotsalaisemmat pizzat eli jämistä herkkua

Sisareni huokaisi että "nää on aika suomenruotsalaisia, mutta näyttää TO-SI hyvälle". Johon taisin sanoa siihen tyyliin että jaa, en tiedä pitäisikö kaikki hyvä ja innovatiivinen leimata suomenruotsalaisiksi ja ketä kaikkia loukkaan jos suomalaisena kutsun jämäpizzojani suomenruotsalaisiksi?

Marinoituja raakoja punajuurisiivuja, mallasmultaa ja hernepestoa. Kovempi vuohenmaitojuusto olisi ollu mozzarellaa parempi makupari tähän, mutta ankarat saaristolaisolosuhteet! 

Suomalaisia, koska ne oikeasti olivat ihan sikahyviä ja ruotsalaisia, koska niissä on kotimaisia jämiä saaristossa ja ne kieltämättä tuovat vähän mieleen ruotsalaiset ruokalehdet vaikkakin nämä syntyivät suomalaisen mamman duunaamina.

Nämä kuvat ovat lomalta ja olen tässä töihinpaluun hulluudessa lykännyt kaikkea eteenpäin määrättömästi niin että nyt onkin yhtäkkiä jo syyskuu. Mutta koska ensi viikolla on hävikkiviikko, sain oivan tekosyyn julkaista ideat nyt. Kuten tuolla twitterissä tuli sanottuakin, teen usein jämistä pizzaa, pastaa tai jonkin muun hiilarin kanssa tehtyjä "pannuja" esimerkiksi bulgur-pannuun tai cous-cousiin voi käyttää melkein mitä vaan hyviä jämiä. Ja niin, puuroista tulee sämpylöitä ja vanhasta perunamuusista pikakropsua.

Intouduin vielä korjaamaan uusinta blogijuttua niin että pizza unohtui uuniin. Minulle kuivaa pizzaa teille pulinaa ruokakulttuurista. Blogissa siis. #pizza #food #culture #nytblogissa #foodcampfinland

A photo posted by Nelle & Mimmu (@siskotkokkaa) on Aug 26, 2015 at 6:07am PDT

Viikonlopun lohkoperunoista ja paahdetuista  kasviksista olen tehnyt aivan maanmainiota perunapizzaa, sillä kun perunalohkot on jo maustettu yrtein ja valkosipulilla, makua riittää. Näissä tämänkertaisissa kuvissa jämähyödynnykseen ovat päässeet Veeran tuliaisina tuomat herneet, butter chikenin tyyliin tehty papu-possukastike, loppu isosta vuohenjuustopalasta, loput marinoidut punajuuret sekä mallasmultaa ja vielä kasa tomaatteja jotka alkoivat lähestyä statusta "ylikypsä".

Sivelin vuohenjuustosiivut inkivääri-raparperisiirapilla, mutta hunaja käy yhtä hyvin. 

Herneet riivin paloistaan, blanchasin eli kiehautin nopeasti kuumassa vedessä ja silppusin karkeasti mintun. öljyn ja sitruunan sekä tietenkin suolan ja pippurin kanssa. Ta-daah: hernepesto!

Mä sitten tykkään tästä paikasta #superviikonloppu #ystävienkesken #SuomenKesä #loma #jazz #farmorscafe #illallinen #mat

A photo posted by Nelle & Mimmu (@siskotkokkaa) on Aug 1, 2015 at 9:01am PDT

Sitä voi käyttää vaikka keitettyjen uusien perunoiden maustamiseen kuten kesällä Farmors Caféssa näin tehdyn ja miksipä se ei kävisi vaikka paistetun vaalean kalan kanssa. Herkkää, herkkää ja herkkää.

Mutta etenkin tuo raparperichutney-vuohenjuusto-punasipulipizza mäkimeiraminkukilla ja vuohenjuusto "butterpork"-tomaatti-sipulipizza korianterinkukilla olivat omia suosikkejani. Suosittelen vaan rohkeasti kokeilemaan; pienistäkin jämistä saa herkullisen pizzan.

Pohjan teen jotakuinkin yksikertaisella perusreseptillä; vettä, kuivahiivaa, suolaa ja ripaus sokeria, durumjauhoa ja tilkka öljyä. Joskus käytän vanhasta taikinasta jääkaappiin jättämäni "juuren" mukaan jos sellainen on. Mutta se, mikä oli tämän kesän kotikutoinen innovaatio oli kirpparilta löytämieni alumiinivuokien voitelu yrttiöljyllä.

Alumiinivuuissa syntyy ihan käsittämättömän rapsakka pohja. Vuoka kannattaa öljytä ja suolata pientä ekstraa saadakseen. 

Idea on pummittu focaccian teosta. Minä rakastan yrttistä, hieman suolaista focacciaa ja mietin, miksi ideaa ei voisi hyödyntää tämmöisiin over-the-top jämäpizzoihin. Ja tietenkin voi, kukas kotiköksää kieltäisi? Niinpä sitten silppusin öljyyn yrttejä, sivelin sillä pizzavuuat ja pellin ja ripottelin vielä vähän sormisuolaa päälle.

Raparperi-vuohenjuustopizza ja mäkimeiramin kukkasia

Sitten taikina vuokaan, tomaattikastike päälle ja siihen sitten raastamaan kaikki juustokannikat ja sen päälle varsinaiet täytteet. Sairaan hyvää tuli. Tämä vuohenjuusto-raparperichutneypizza oli ehkä kaikista paras. Raparperichutneyn sijaan voisit kokeilla karviaischutneytä tai omenachutneytä jos omppupuusi tuottavat ylipäätään mitään tänä vuonna.

Toinen simppeli kikka, jolla pizzaan saa eloa, on koristelu jälkikäteen. Tuoretta lehtipersiljaa, yrttien kukkia ja vaikka paahdettua sipulia tai oikein hyvää oliiviöljyä, maustettua majoneesia tai chilikastiketta  voi lisätä vielä paiston jälkeenkin. Niistä saat pizzaan yhden tuoreen makukerroksen lisää. Joten jos jääkaapissa on hyviä jämiä, käyttöön vaan. Tässä vielä suurin piirtein mitä täytteisiin meni. Ensin aineet, ohje lopuksi.

kaikkiin ohjeisiin tarvitset:

pizzapohjataikinaa (nämä kolme syntyivät n. puolen litran nestemäärällä tehdystä taikinasta)

Vuohenjuusto-raparperipizza 
yrttiöljyä ja suolaa (vuokaan)

päällisiin:

Tomaattikastiketta
juustoraastetta (kannikoista, mukana jokin vahvempi Appenzeller-tyyppinen juusto tai vahva kermajuusto)
Vuohenjuustoa
inkivääri-raparperisiirappia tai hunajaa
Juustoraastetta (mukana myös vahvampaa appenzelleriä ja kermajuustoa)
raparperichutneytä
punasipulia

koristeluun uunin jälkeen:

mäkimeiraminkukkia

"Butter chicken" pizza

Creme fraichea ja jogurttia 50%-50% seoksena
juustoraastetta
butter chicken -kastiketta (tai vastaavaa)
keltaisia tomaattilohkoja
punasipulia siivuina
vuohenjuustoa (tai vahvaa kermajuustoa palasina)

koristeluun uunin jälkeen korianterin kukkia ja lehtiä

Hernepesto-punajuuripizza

jämät maltaalla marinoiduista punajuurista
mallasmultaa
tomaattikastiketta (ks. yllä)
juustoraastetta (miel. jotain vuohenmaitojuustoa)
mozzarellaa tai vuohenmaitojuustoa paloina
hernepestoa (minttua, öljyä, kiehautettuja tai pakasteherneitä, suolaa ja pippuria)
sipulisilppua

koristeluun uunin jälkeen:
lehtipersiljaa
(valkosipulimajoneesia)


Ohje:

Laita uuni kuumalle ja voitele vuuat yrttiöljyllä. Ripottele suolaa.

Levitä tomaattikastiketta tai creme fraichea (ohjeen aineiden mukaan) ja sen päälle juustoraastetta.

Sitten levitä täytteet, poislukien koristeet.

Paista pizza ja lisää koristeet.

Tarjoa heti.

Savustettu valkosipulikeitto, karitsankieltä ja mustavahakassipsejä

 Joitain keittoja on suhteellisen epätodennäköistä saada koskaan toistettua, vaikka ne ovat älyttömän hyvin onnistuneita. Tällä kertaa syynä on, että tarkka ohje alkaa jotenkin siihen tyyliin että "otetaan yksi brisketti..." :)

Mustavahakas on herkullinen ja täysin myrkytön sieni, jot voi syödä jopa sellaisenaan, kuivurissa kuivattuina sipseinä.

 Tämä on juuri sellainen keitto, joka olisi hankalaa toistaa koska se syntyi sattumien summana: koska satuin viime syksynä löytämään virheettömiä mustavahakkaita ja lukemaan että ne voi syödä myös kuivattuina sipseinä.

...Ja että löysin lähikaupastamme K-Aurorasta karitsan kieliä ja niiden keitto-ohjeen, että meillä oli siitä brisketistä kerättyä upea savuista paistilientä, savustettuja valkosipuleita jotka tökkäsin brisketin kanssa savustumaan ja että olin juuri taannoin käynyt Olossa lounaalla työn merkeissä ja syönyt siellä jumalaista savustetusta valkosipulista tehtyä keittoa.

Niin, ja tietysti siksi, että vielä älysin tarjota kaikki nämä yhtensä alkupalana kun Merituuli poppoineen tuli käymään pääsiäisen aikaan.  

Mutta uskoisin, että vaikkei ehkä pilkulleen samanlaista, keitto on toistettavissa myös muilla hyvillä lihaliemillä ja bbq-valumilla. Mutta valehtelisin, jos väittäisin ettei tämä nimenomainen versio ollut hyvää.

Olossa hyvin samanhenkisen keiton päällä oli muistaakseni pieniä pisaroita jotain ihanaa ja raikasta yrttiöljyä ja ohessa tarjottiin kirnuvoita sekä hyvää, lämmintä maalaisleipää. Todistetusti sekin toimii joten eikun valkosipulia bbq-koneeseen kun sen lämmitätte.

Savustettu valkosipulikeitto, karitsankieltä ja mustavahakassipsejä (n. 8:lle alkupalaksi)

Karitsankielet
4 karitsankieltä
1,5l vettä
1 pienehkö sipuli tai puolet isosta
2 valkosipulin kynttä (rikki lyötynä)
1 laakerinlehti
muutama oksa timjamia
3 rkl suolaa
2 rkl omenaviinietikkaa
1 tähtianis

Aloita pesemällä kielet huolellisesti kylmässä vedessä.

Laita sitten kielet kylmään veteen kattilaan ja nosta vesi kiehuvaksi. Anna kiehua ja kuori pois vaahto.

Laita loput aineet kattilaan ja kiehuta hiljalleen kannen alla n. 2h kunnes kieli on pehmeää. Lisää vettä tarvittaessa jos se tuntuu häviävän keittelyn aikana.

Anna jäähtyä hetki jotta et polta näppejäsi täysin kun poistat kielen nahan. Nahka on kuitenkin poistettava kun kieli on vielä kuumaa. Älä hukkaa keitinlientä!

Anna sitten kielen jäätyä omassa liemessään. Älä hävitä lientä vieläkään, sillä se tarvitaan keittoon.

Ennen tarjoilua siivuta kieli muutaman millin paksuiseksi.

Valkosipulikeitto

3 kokonaista yhden kynnen valkosipulia (savustetaan ennen käyttöä)
n. 4-5 isoa rosamundaperunaa tai 6-7 muuta jauhoista perunaa, perunan koosta riippuen
vettä keittämiseen
3 rkl savustettua "briskettiliemihyytelöä"
5 dl kermaa
karitsan kielten keitinlientä suolaksi ja ohentamaan keittoa

Savusta valkosipuleita bbq - ruokien ohesa lämmössä n. 1-1,5h kunnes ne ovat täysin pehmeitä ja savustuneita. Kerralla kannattaa savustaa muutama ylimääräinenkin. Poista sitten kanta ja pursota valkosipulin sisus kulhoon odottamaan.

Kuori perunat ja pilko ne kattilaan. Kaada perunalohkojen päälle vettä niin että ne peittyvät. Kiehuta perunat kypsiksi ja lisää joukkoon savustettu valkosipuli. Soseuta keitto ja lisää sinne briskettihyytelöä ja surista vielä hetki.

Lisää sitten kerma ja kuumenna keitto hitaasti niin ettei se kiehu, mutta on selvästi kuumaa. Tarkista maku ja koostumus ja lisää keittoon karitsankielestä säästettyä, kuumaa keitinlientä. Liemi on suolaista, joten kannattaa maistella keittoa lisäysten välissä. Mausta mustalla pippurilla.

Kun keitto on sopivaa, laita se tarjolle kuumana lampaankielisiivujen ja mustavahakassipsien kanssa.

Where's me cheese - eli kotitekoista pehmeää juustoa juustokuminalla ja pistaasilla

Neljä vapaapäivää saa meikäläisessä aikaan jos jonkinsortin projektinaloitusta. Vaikka olikin pääsiäinen, en tuntenut tänä vuonna valtavaa intoa lähteä tekemään pashaa, uudelleenkäyttämään mämmiä tai grillaamaan pakollista lampaanviulua. Sensijaan päädyin tekemään pääsiäisajan hengessä kevennettyä, hieman lähi-idän suuntaan taitettua piimälimppua, jeeralla ja pistaaseilla maustettua kotijuustoa pashan sijaan ja lammasta savustimessa. Lähtökohta oli täysin itstsekäs; halusin tehdä jotain kiinnostavaa "pakkojen" sijaan sillä meillä ei vielä ennen pääsiäistä ollut mitään suunnitelmaa. Ajattelin, että jos olemme vaan omalla porukalla niin jotain me aina saamme syödäksemme vaikka äiti häröilee mielensä mukaan.

Kotijuustoidea sai alkunsa siitä, että löysin kaapista piimäpurkin. Se oli jo jäänyt päiväysvanhaksi, mutta köllötettyään kyljellään, avaamattomana jääkaapin takaosassa tuoksui raikkaalta ja maistui vielä hyvältä. Ja kun vielä halusin heraa yhtä mielenkiintoisempaa projektia varten tuumasin, jotta koitan tehdä elämäni ensimmäisen kerran kotijuustoa; ei se mitään jos se ei onnistu, mutta on ihan superbonus JOS onnistuu.

Muistan että meillä kotikotona joskus tehtiin kotijuustoa - tai ainakin yritettiin. Muistan että siihen sisältyi jotain tuskaa ja sotkemista ja äiti pöhisi ahdistuneena. Mutta koska maitoa oli jäänyt kaupalla tosi paljon yli siivilät, harsot ja iso kattila valjastettiin kotijuuston tekoon.
 

Ja jos saa päähänsä tehdä juustoa pitkänä perjantaina, sitä juustonjuoksutinta ei tietenkään ole jääkaapissa. Mutta perinteinen "piimäjuusto" ei juoksutinta tarvitse; siinä hapan piimä juoksettaa lämmitetyn maidon ja tuloksena on pehmeä kotijuusto.

Ei se ihan mennyt niinkuin Strömsössä; tai miten sen ottaa. Sain kyllä massan juoksettumaan, mutta piimällä saatu massa oli pienijakoista ja heran erottuminen juustomassasta oli tosi hidasta. Lisäksi kun minula ei ollut mitään juustomuottia käytin siivilää ja bambukoria harson kanssa valutukseen. Jeeralla ja pistaaseilla sekä suolalla maustetuna juustosta tuli ihan hyvänmakuista, mutta aihe alkoi kiinnostaa ja kaivoin esille Harold McGeen Food & Cooking Encyclopedian. Päällimmäisenä mielessä oli tietysti että mihin juustonjuoksutinta tarvitaan koska happo juoksettaa maidon ja mikä olisi paras juoksutin; hapan piimä, etelässä käytetty sitruuna vai etikka, jota jossainpäin käytetään.

Juustojen "sukupuu"; miten eri asioiden lisääminen vaikuttaa siihen mitä juustoa saadaan

Erilaiset juoksuttimet muodostavat erilaisen rakenteen juustoon. Syynä tähän on, että happo (kuten sitruunan happo) hajaannuttaa casein micelle proteiinit ja niiden kalsiumliiman ennenkuin proteiinit pääsevät yhdistymään. Niinpä suurin osa casein - proteiineista ja kalsiumista päätyy heraan eikä juustoon. Näin syntyneestä juustosta tulee heikkoa, murustuvaa massaa (paneer, kotijuusto).

Nuoren vasikan vatsasta saadun (chymosin - entsyymi) tai joissain tapauksissa kasviperäisesti valmistetun juoksuttimen ansiosta nämä casei micellet jäävät toimiviksi ja suurin osa niistä muodostaa kestäviä sidoksia liittymällä toisiinsa. Näin syntyy vahvempi, elastisempi juustomassa jota käsittelemällä eri tavoin (ja lisäämällä erilaisia entsyymeitä sekä hometta) saadaan aikaan kaikenlaisia juustoja mozzarellasta, emmentalin ja goudan kautta parmesaniin asti. Juustojen sukupuu haarautuu aina kun valmistusmenetelmää tai lisättyä "muutosagenttia" vaihdetaan.

Lisäksi juoksutinta tarvitaan, koska happoa käytettäessä sitä vaaditaan massaan niin suurena pitoisuutena, että makua tuottavat entsyymit toimivat äärettömän hitaasti jos lainkaan.

Minä lisäsin siis lähes kiehumispisteeseen kuumennettuun maitomassaani piimä-munaseosta ja koska massa ei lähtenyt selvästi muuttumaan rakeiseksi, myös hieman sitruunaa ja lorauksen valkoista balsamicoakin n. teelusikallinen kerrallaan jotta erottumninen alkoi tapahtua. Sain aikaan hienojakoista, pehmeää juustomassaa.

Pistaasilla ja jeeralla maustettua juustoa valumassa.

Kaadoin sen harsolla vuorattuun siivilään ja bambukoriin, asensin bambukorin wokkiin valumaan ja kun massa oli vähän tiivistynyt, peitin juuston toisella harsolla ja pistin lautasen ja painon juuston päälle. Näin paino suodatti juustosta pois heraa ja vuorokauden kuluttua minulla oli ohuehko, kotitekoinen ja ikioma kotijuusto. Juuston rakenne oli pehmeä, lähes levitemäinen ja ricottaa muistuttava tahna joka oli herkullisen makuista. Kyllä tätä kehtaa tarjota viikunaleivän kanssa etenkin jos päälle ripauttaa vielä koristeeksi ruusun terälehtiä, pistaaseita ja appelsiininkukkahunajaa.

Toimi hyvin viikunaleivällä appelsiinikukkahunajan ja ruusunlehtien kanssa.

Mutta mikä minut tässä juustosetissä yllätti oli, miten tajuttoman hitaasti hera erottuu juustomassasta. Juustomassaa oli kuitenkin useita litroja ja kun olin lisännyt noin puolet massasta, heran läpimenoaika kasvoi tosi paljon ja minun oli tosi hankalaa saada massaa mahtumaan yhtään mihinkään. Vaikka bambukori oli pohjastaan seulaakin harvempi ja vaikka yritin sekoitella massaa nopeuttaakseni valumista, osa massasta oli pakko laittaa siivilään, koska bambukori oli täynnä.

Joissain ohjeissa juustomassaa neuvottiin lapioimaan reikäkauhalla kulhoon, mutta meikäläisen juustomassa oli niin hienojakoista ettei se ollut mitenkään mahdollista. Ainoa keino oli valuttaa sitä harson läpi. En tiedä olisiko auttanut jos massaan olisi lisännyt vielä enemmän etikkaa. Toisaalta, lopuksi etikan lisääminen ei enää näyttänyt merkittävästi lisäävän erottumista.

Teoreettisesti ainakin juoksuttimella saadaan aikaan isompirakeista juustomassaa. Täytyy varmaan kokeilla, sillä tämä juustokokeilu oli aika koukuttavaa. :) Mutta tosiaankin, juustomuotit joita jo selailin netistä ovat bambukoria pienempiä ja niissä oli vain pienet raot reunoissa; herasta pitää varmasti saada puhtaampaa ettei valuttelussa mene ikä ja terveys. ;)

Lisäksi harsoon tarttui minusta aika paljon juustomassaa, mikä meni sitten hukkaan. Jotain tällaisia haasteita muistelen meillä kotikotonakin olleen, silloin kauan kauan sitten. Silloinkin juustosta tuli hyvää, mutta mietitytti meniköhän se ihan oikein. Ja jos joku juustoguru nyt osaa heti sanoa että erottumiseen pitää varata enemmän aikaa niin jättäkää kommenttia; olenpahan ensi kerralla viisaampi :)

Mutta näin se meni tällä kertaa ja toim. huom. sitä heraa ei kannata heittää pois, sillä sille on muuta käyttöä. Mutta se onkin jo ihan toisen jutun aihe se.

Piimäjuustoa

4 litraa maitoa (luomumaitoa, yksi purkeista punainen)
1 litra piimää
4 munaa
lisäksi
1 sitruunan mehu
n. 1 rkl valkoista balsamicoa
2-3 tl paahdettua jeeraa
n. 1 dl pistaaseja, murskattuna
suolaa

 Kuumenna maito lähes kiehumispisteeseen. Sekoita toisessa kulhossa keskenään munat ja piimä.

Kaada muna-piimäseos kuumaan maitoon ja pienennä tuli kattilan alla ihan minimille. Sekoittele massaa ja katso alkaako se erottua. Jollei, voit lisätä hiljalleen happoa koko ajan sekoitellen kunnes erottuminen alkaa.

Kaada juusto harsolla vuorattuun siivilään tai muuhun harvaan muottin. Kerää hera talteen vaikka kulhoon ja muista laittaa harson reunat myös keräysastian sisään, koska neste kiipeää liinaa pitkin ylös ja ulos kiposta.

Mausta lopuksi heramassa mausteilla, pähkinöillä ja suolalla. Laita päälle lautanen ja paino.

Anna valua yön yli ainakin seuraavaan päivään.

Appelsiini-camparisorbetti, valkosuklaakastiketta ja marinoitua appelsiinia

Minä tykkään Camparista. Ja minä tykkään appelsiinista. Niinpä ketään tuskin yllättää, että kun näin taannoin campari-appelsiinisorbetin ohjeen, se jäi mieleeni kuin liima. Ja hyvä että jäi; kun sitten lauantaina mietin että mitä ihmettä sitä keksisi illallisvieraille jälkkäriksi, silmäni osuivat niihin jo hieman aikaa pöydällä istuneisiin appelsiineihin ja kaikki oli selvää. Lapset saavat pallon kolmen kaverin mansikka-vaniljajätskiä jota löytyy jo pakkasesta valmiiksi, vähän tuoretta mansikkaa ja aikuiset campari-appelsiinisorbettia. Niin, ja tietysti kaikkien annokseen laitetaan sitä syntistä valkosuklaakaramellikastiketta. 

Alkuperäinen ohje jota sovelsin, löytyy täältä. Sovelmaa tuli sen verran että laitoin vähän kevyemmin appelsiininkuorta, tuhdimmin camparia ja lorautin massaan ihan teelusikallisen verran valkoista balsamicoa joka tekee happamahkon sorbetin mausta jollain lailla tasapainoisemman. Opin kikan joskus raparperisorbettia tehdessäni Modernist Cuisinesta. Oikea määrä löytyy maistamalla ja lisäämällä vähän kerrassaan. 

Kuudesta appelsiinista mehua tulee ehkä nelisen desiä ja raastoin sorbettiin noin neljän appelsiinin kuoren. Parin minttuoksan lisääminen oli myös hyvä idea. Sitten seos kuumennettiin kiehuvaksi/lähes kiehuvaksi niin että sokeri sulaa.

Meillä seos alkoi jo kiehua reunoilta kun mittari näytti 88 astetta ja siinä vaiheessa kaikki sokeri oli sulanut ja makukin hyvä. Tuumasin ettei sorbetti keittämällä parane ja julistin sen valmiiksi jäähdytykseen. Sitten vaan koko setti ulos jäähtymään ja jätskikone päälle esijäähtymään. Se on tärkeää, että saat sorbetista mahdollisimman silkkistä. 

Olin alunperin ajatellut tehdä sorbettipallon kaveriksi sitä valkosuklaakastiketta ja pistaasipraliinipalasen, mutta lopulta luovuin siitä praliinista ja tarjosin vaan Jules destrooperin almond thinsin rouskuvana elementtinä, mikä sekin toimi ihan hienosti. Itsetehdyssä pistaasipraliinissa olisi tietysti ollut oma wow - elementtinsä, mutta dukkahlampaan jälkeen tarjottuna se mantelinen keksi itse asiasa sitoi annoksia kivasti yhteen. 

Toinen extempore - lisä tuli tehdyksi kun tein niitä Ottolenghin ruusukaaleja. Niiden yhteydessä karamellisoidaan sitruunan kuorta ja se siirappi kaadetaan pois; minä vetäisin appelsiinista lohkoja pieneen kippoon ja "shall not waste" - teeman mukaisesti poisheittämisen sijaan kaadoin siirapin appelsiinilohkojen päälle. Voit hyvin tehdä vastaavan siirapin appelsiinista ja karamellisoida annoksen kruunuksi vielä mutaman appelsiinin kuoren, muttei se pakollista ole. 

Sorbetista tuli ihanaa ja raikasta ja valkosuklaakastike oli niin hyvää, että purkki kannattaa asentaa pöytään; ainakin meillä porukka lisäili sitä pallonsa päälle suhteellisen avokätisesti ;) Että ehkä tässä voidaan laskea yksi voitto kotiköksälle jälkiruokataisteloista. :) 

Suosittelen, oikein näppärä ja aurinkoinen jälkkärisorbetti johon voi tosiaan käyttää niitä nuutuneempiakin appelsiineja. 

  

Appelsiini-camparisorbetti (riittää ainakin kuuteen-seitsemään palloon) 

6 appelsiinia (n. 4 dl mehua ja 4 appelsiinin kuori)
1/2 kuppia hienoa sokeria
2 mintun oksaa
4 rkl camparia
1 tl valkoista balsamicoa

Lisäksi
Valkosuklaakastiketta
appelsiinilohkoja marinoituna (ks. marinadin ohje täältä)
mantelikeksi


Käytä mielellään luomuappelsiinien kuorta, mutta jos niitä ei ole, pese appelsiineista huolellisesti lämpimällä vedellä pois vaha. Raasta sitten happoa kestävään teräs yms. kasariin tai kastikekattilaan appelsiinin kuori. Lisää vastapuristettu appelsiinin mehu, sokeri ja minttu.

Kuumenna seos kiehuvaksi tai kunnes sokeri sulaa kokonaan.

Jäähdytä massa lähelle nollaa, mutta älä anna jäätyä ja laita jäätelökone päälle.

Lisää sitten massaan campari, poista minttu ja mausta balsamicoetikalla. Laita massa jätskikoneeseen ja aja sorbetiksi. Laita pakastimeen ja käytä kun aika tulee.


Vinkki: tein joskus vastaavantyyppistä veriappelsiinigranitaa aikana ennen jätskikonetta. Seos vaan laitetaan pakastimeen ja sekoitetaan pari kertaa; silloin setti kristallisoituu isommaksi kiteeksi ja voit raaputtaa sitä lusikalla lautaselle. Toimii varmasti niinkin!