Kaura-raparpericookie ja jäätelöä. Tai raparpericookiesandwich, jädellä.

Olipa kerran eräs sateinen suomen keskikesän juhlistuksen päivä. Juuri sellainen päivä, että mieli pakostakin vaeltaa raparperiin, lapsuuden raparperipaistokseen ja vaniljakiisseliin. Mutta sitten ei-kuitenkaan-oikein-jotenkin koska jotain pienempää, naposteltavaa, nopeaa ja rapeaa. Jotain kivaa pientä brunssipöytään.

Ja sitten mieleen välähtää että cookie. Semmoinen paksu, ihananmehukas raparperinen cookie. Niin ja kauraa. Kaura-raparpericookie. Semmoinen kaura-raparperipaistoksen ydin kädessäpidettävässä paketissa.

 Ja tässä vaiheessa luonnollisesti arvasin, että joku on tehnyt semmoisen jossain. Ihan varmasti. Ja sitten mentiin. Sen verran muokkasin ohjetta, että pyöristelin määriä hieman suomimittoihin sopivammaksi ja lisäsin taikinaan hillottua inkivääriä. Se sopi kyllä mukaan, mutta jos aiot tarjota näitä lapsille, kannattaa harkita uudelleen. Ainakin osa sokeroiduista, hillotuista inkivääreistä on melko tulisia.

Keksit kannattaa taputella suht ohuiksi. Paista koekeksi etenkin jos harkitset täyttäväsi kaksi pikkuleipää jotta näet sopivan paksuuden. 

Alkuperäisessä ohjeessa lisäksi käsketään pilkkomaan raparperi hienoksi. Tein työtä käskettyä mutta kuulkaas rakkaat suomalaiset - jos haluatte tähän oikeasti raparperin makua ja tuntua älkää pilkkoko raparperia yhtä pieneksi. Minusta suuremmat raparperipalat olisivat kuuluneet asiaan. Ja jos jollain on karamellisoitua valkosuklaata jääkaapissa, sitä voisi hyvin käyttää valkosuklaan sijaan; sellainen karamellisempi fiilis sopisi hyvin. Teen tästä kyllä uuden satsin vielä ja lupaan kertoa miten muutin sitä. Mutta oikein hyvä ohje tämäkin ja ennenkaikkea helppo. Lisäksi kun näitä tekee pellillisen, niistä voi taikoa vieraille kivoja jälkiruokia vielä muutamana päivänäkin, ellei kaikkia popsita suoraan kylmän maitolasillisen kanssa siitä pelliltä. Meillä oli vähän vaarana semmoinen, mutta ehkä teillä muilla on parempi itsehillintä ;) 

Paiston jälkeen; meillä paistoaika oli enemmänkin 20 min kuin 10 - mutta se riippunee aikalailla myös keksin koosta. 

Keksit voi nimittäin syödä sellaisenaan, murustaa jäätelöannokseen tai tarjota kuuman raparperikompotin ja vaniljakastikkeen kanssa. Ihan miten tykkää. Ja jos keksit muotoilee huolellisemmin, niitä voisi varmaan täyttää jäätelöllä pakkaseen jätskisandwichiksi. Aika jees semmoinenkin ja siihen suunnittelen jo seuraavaa erää käyttäväni.

Edit: 17.7.2015: Tein näitä uudelleen ja tuunasin taikinan syntisemmäksi kondensoidulla maidolla. Olivat minusta parempia kuin alkuperäiset.

Kaura-raparpericookiet (n. 3-4 pellillistä)

115 g voita
2 dl fariinisokeria
1,5 dl sokeria
2 munaa
1,5 tl vaniljasokeria (aitoa)
4,5 dl jauhoa
2 tl kanelia
muskottipähkinää n. 1/2 tl
1 tl soodaa
1 tl suolaa
 7 dl kaurahiutaleita, suuria
7 dl pilkottua raparperia
200g (kaksi levyä) valkosuklaata murskattuna halutun kokoisiksi sattumiksi
(n, 1,5 dl pilkottua sokeroitua inkivääriä)

Lämmitä uuni 200 asteeseen ja laita kiertoilmalle sillä kiertoilmalla tuli ainakin meillä paljon kauniimpia keksejä.

Vatkaa voi ja sokerit vaahdoksi yleiskoneessa. Sillä aikaa siivilöi toiseen kulhoon jauhot, sooda, mausteet ja suola.

Lisää sitten voi-sokerivaahtoon yksitellen munat koko ajan vatkaten. Lisää toinen muna vasta kun edellinen on sekoittunut kokonaan taikinaan.

Lisää sitten jauhoseos taikinaan ja sekoita.

Lopuksi lisää raparperit, valkosuklaa, kaurahiutaleet ja inkivääri jos käytät.

Muotoile taikinasta keksejä leivinpaperille; älä jätä isoksi kasaksi koska taikina ei hirveästi leviä.

Paista sitten uunissa n. 10-20 min paistoaika riippuu keksin koosta ja uunista joten ei ole huono idea paistaa vaikka yksi koepikkuleipä.

Tarjoa sellaisenaan tai jäätelön kanssa.

p.s. nuo mansikat tuossa yllä on marinoitu samanlaisella sitruunasiirapilla kuin tein Crennin porkkanoihin. Mukana myös kandeerattua sitruunankuorta, minttua ja syreeninkukkia. Juhannus... :)

Appelsiini-camparisorbetti, valkosuklaakastiketta ja marinoitua appelsiinia

Minä tykkään Camparista. Ja minä tykkään appelsiinista. Niinpä ketään tuskin yllättää, että kun näin taannoin campari-appelsiinisorbetin ohjeen, se jäi mieleeni kuin liima. Ja hyvä että jäi; kun sitten lauantaina mietin että mitä ihmettä sitä keksisi illallisvieraille jälkkäriksi, silmäni osuivat niihin jo hieman aikaa pöydällä istuneisiin appelsiineihin ja kaikki oli selvää. Lapset saavat pallon kolmen kaverin mansikka-vaniljajätskiä jota löytyy jo pakkasesta valmiiksi, vähän tuoretta mansikkaa ja aikuiset campari-appelsiinisorbettia. Niin, ja tietysti kaikkien annokseen laitetaan sitä syntistä valkosuklaakaramellikastiketta. 

Alkuperäinen ohje jota sovelsin, löytyy täältä. Sovelmaa tuli sen verran että laitoin vähän kevyemmin appelsiininkuorta, tuhdimmin camparia ja lorautin massaan ihan teelusikallisen verran valkoista balsamicoa joka tekee happamahkon sorbetin mausta jollain lailla tasapainoisemman. Opin kikan joskus raparperisorbettia tehdessäni Modernist Cuisinesta. Oikea määrä löytyy maistamalla ja lisäämällä vähän kerrassaan. 

Kuudesta appelsiinista mehua tulee ehkä nelisen desiä ja raastoin sorbettiin noin neljän appelsiinin kuoren. Parin minttuoksan lisääminen oli myös hyvä idea. Sitten seos kuumennettiin kiehuvaksi/lähes kiehuvaksi niin että sokeri sulaa.

Meillä seos alkoi jo kiehua reunoilta kun mittari näytti 88 astetta ja siinä vaiheessa kaikki sokeri oli sulanut ja makukin hyvä. Tuumasin ettei sorbetti keittämällä parane ja julistin sen valmiiksi jäähdytykseen. Sitten vaan koko setti ulos jäähtymään ja jätskikone päälle esijäähtymään. Se on tärkeää, että saat sorbetista mahdollisimman silkkistä. 

Olin alunperin ajatellut tehdä sorbettipallon kaveriksi sitä valkosuklaakastiketta ja pistaasipraliinipalasen, mutta lopulta luovuin siitä praliinista ja tarjosin vaan Jules destrooperin almond thinsin rouskuvana elementtinä, mikä sekin toimi ihan hienosti. Itsetehdyssä pistaasipraliinissa olisi tietysti ollut oma wow - elementtinsä, mutta dukkahlampaan jälkeen tarjottuna se mantelinen keksi itse asiasa sitoi annoksia kivasti yhteen. 

Toinen extempore - lisä tuli tehdyksi kun tein niitä Ottolenghin ruusukaaleja. Niiden yhteydessä karamellisoidaan sitruunan kuorta ja se siirappi kaadetaan pois; minä vetäisin appelsiinista lohkoja pieneen kippoon ja "shall not waste" - teeman mukaisesti poisheittämisen sijaan kaadoin siirapin appelsiinilohkojen päälle. Voit hyvin tehdä vastaavan siirapin appelsiinista ja karamellisoida annoksen kruunuksi vielä mutaman appelsiinin kuoren, muttei se pakollista ole. 

Sorbetista tuli ihanaa ja raikasta ja valkosuklaakastike oli niin hyvää, että purkki kannattaa asentaa pöytään; ainakin meillä porukka lisäili sitä pallonsa päälle suhteellisen avokätisesti ;) Että ehkä tässä voidaan laskea yksi voitto kotiköksälle jälkiruokataisteloista. :) 

Suosittelen, oikein näppärä ja aurinkoinen jälkkärisorbetti johon voi tosiaan käyttää niitä nuutuneempiakin appelsiineja. 

  

Appelsiini-camparisorbetti (riittää ainakin kuuteen-seitsemään palloon) 

6 appelsiinia (n. 4 dl mehua ja 4 appelsiinin kuori)
1/2 kuppia hienoa sokeria
2 mintun oksaa
4 rkl camparia
1 tl valkoista balsamicoa

Lisäksi
Valkosuklaakastiketta
appelsiinilohkoja marinoituna (ks. marinadin ohje täältä)
mantelikeksi


Käytä mielellään luomuappelsiinien kuorta, mutta jos niitä ei ole, pese appelsiineista huolellisesti lämpimällä vedellä pois vaha. Raasta sitten happoa kestävään teräs yms. kasariin tai kastikekattilaan appelsiinin kuori. Lisää vastapuristettu appelsiinin mehu, sokeri ja minttu.

Kuumenna seos kiehuvaksi tai kunnes sokeri sulaa kokonaan.

Jäähdytä massa lähelle nollaa, mutta älä anna jäätyä ja laita jäätelökone päälle.

Lisää sitten massaan campari, poista minttu ja mausta balsamicoetikalla. Laita massa jätskikoneeseen ja aja sorbetiksi. Laita pakastimeen ja käytä kun aika tulee.


Vinkki: tein joskus vastaavantyyppistä veriappelsiinigranitaa aikana ennen jätskikonetta. Seos vaan laitetaan pakastimeen ja sekoitetaan pari kertaa; silloin setti kristallisoituu isommaksi kiteeksi ja voit raaputtaa sitä lusikalla lautaselle. Toimii varmasti niinkin!

Onko mitään, joka sanoisi "rakastan sinua" paremmin kuin suklaakakku?

Näin ystävänpäivän kunniaksi kirin tämän taannoisen maatiasmenun suklaakakun nettiin jos jollain on vielä hakusessa mitä erityistä illlalla tarjoaisi. :) Tein tämän superhelpon ja omasta mielestäni kutakuinkin täydellisen suklaaunelman Parasta maatiatsruokaa - kirjan ohjeella. Kakun kanssa tarjottiin hillottuja mustia viinimarjoja ja mustaviinimarjasorbettia. Kirjassa annokseen yhdistetään myös mustaviinimarjoista tehty mousse, joka minulta kuitenkin jäi kiireessä tekemättä.

Mutta jos jäätelökonetta ei ole kotona, eikä herukoita pakkasessa voit ostaa kaupasta myös parasta vaniljajätskiä ja tarjota tämän amerikkalaiseen tyyliin; rouhi lautaselle paahdettuja maapähkinöitä ja valuta suklaa ja kinuskikastiketta. Ihan takuuvarmaa makeilua!

Herukkasorbetti on kuitenkin tosi raikas lisä ja toimisi myös ilman suklaakakkua; suomiherkku parhaimmillaan. Alkuperäisessä ohjeessa sorbettiin tulee kyytönrahkaa, mutta en löytänyt sitä joten korvasin sujuvasti tavallisella maitorahkalla. Minulla ei myöskään ollut käsillä mustaherukkalikööriä, joten korvasin lorauksen likööriä lorauksella chymoksen vahvaa marjaviiniä, jota sain joskus kauan kauan sitten tuotenäytteenä. Alkoholia ei tarvitse lotata paljon, mutta sen idea on, ettei sorbetti vedä kivikovaan jäähän. Annos on iso, sain tuosta ainakin kolme tuommoista joululaatikkovuokaa täyteen sorbettia. Puolisen desiä marjaviiniä on varmasti riittävä, liköörissä pärjää vähemmälläkin.

Suklaakakku on myös ylihelppo. Tärkeintä lienee, että valitset parhaiten kultasi suuhun sopivaa suklaata, etkä paista kakkua liikaa. Paistoaika riippuu uunista ja meillä tarvittiin se täydet 12 min että kakku oli juuri ehtinyt hyytyä. Vinkkinä sanottakoon, että kannattaa laittaa se kello hälyttämään 8 min kohdalla ja uudelleen 10 ja 12 minuutin kohdalla. Kakku kannattaa ottaa ulos jäähtymään heti kun se on juuri asettunut. Lisäksi kirjan kuvassa kakku oli ennen tarjoilua tomutettu kaakaojauheella ja pienellä määrällä pähkinä- tai mantelirouhetta, mikä olisi hyvä idea kun olisi sen älynnyt. Ohjeessa sitä ei mainita.

Tämä oli minusta hauska yhdistelmä ja molemmat osat olivat tosi hyviä. Tosin arvoin pitkään, olisiko taannoisen illallisen päätteeksi pitänyt tarjota punaherukkapiiras ja punaherukkasorbettia. Olisi voinut olla vielä täydellisempi päätös mukavalle illalle. Mutta; ystävänpäivään suussasulava suklaakakku ja hempeänpunainen sorbetti sopii, se on varma.

Mutta siinä se, onnistunutta ystävänpäivää kaikille. :)

p.s. lisäksi voi tarjota vaikka vaaleanpunaista kuohua, meillä oli tarjolla vaaleanpunaista szigetiä

Suklaapiiras (olisi riittänyt hyvin 8:lle)

180g tummaa suklaata (meillä lindthin 85%)
150g voita
1 kananmunan keltuainen
2 munaa
60g (3/4dl) sokeria
4 cl jaloviinaa (tai coronaa)

Sulata suklaa varovasti vesihauteessa. Lisää voi pieninä kuutioina suklaan joukkoon. Jatka sulatusta, kunnes voi on sulanut.

Yhdistä keltuainen, kananmunat ja sokeri kulhossa. Vatkaa kevyesti sekaisin ja lisää voi-suklaaseos joukkoon. Lisää jaloviina ja sekoita tasaiseksi.

Kaada taikina voideltuun uuni- tai irtopohjavuokaan (ota pienehkö vuoka) ja paista 150 asteessa uunissa 8-12 min. Paistoaika vaihtelee uunin mukaan ja tärkeintä on, ettet paista sitä liikaa.

Koristele tomuttamalla siivilän läpi päälle hyvää kaakaojauhetta

Mustaherukka-kyytönrahkasorbetti (iso annos, olisi riittänyt kakkuun nähden tuplamäärään annoksia)
5 1/2 dl vettä
1 1/2 dl sokeria
1 liivatelehti
500g n. 8 dl mustaherukoita
600g kyytönrahkaa tai maitorahkaa
pieni loraus mustaherukkalikööriä

Yhdistä vesi ja sokeri kattilassa. Laita liivate likoamaan kylmään veteen.

Keitä sokerilientä hiljalleen muutama minuutti, jotta sokeri liukenee kokonaan. Lisää liotettu liivate ja mustaherukat liemeen.

Paseeraa sitten liemi ja marjat siivilän läpi. Anna jäähtyä.

Lisää rahka jäähtyneeseen sorbettipohjaan. Lisää likööri ja sekoita tasaiseksi. Pyöritä jäätelökoneessa sorbetiksi.

Mustaherukkahilloke

2 1/2 dl mustaherukoita
1 dl sokeria
1 dl vettä

Yhdistä sokeri ja vesi kattilassa. Keitä lientä kokoon, kunnes sitä on jäljellä 2/3. Lisää marjat ja sekoita tasaiseksi. nosta kattila pois liedeltä ja laita kylmään jäähtymään.

Sinappijäätelöä ja kielipateeta

Uskokaa tai älkää, kaikki lähti siitä, kun Jasu varoitteli syömään tulevia, että jääkaappeja on vain yksi mutta tarvittaessa ruokaa voi säilyttää ulkonakin. Mietin, että mikä olisi ruokaa, jota voisi tarvittaessa pitää ulkona. No jäätelö, tuumasin ja aloin miettiä suolaisia jätskejä ;) Ja kun on pitänyt kokeilla sitä Hestonin sinappijätskiä, niin ajattelin että siinäpä olisi sitten itselle ja bloggaajakollegoille ihmeteltävää - sillä voisin kuvitella etteivät ainakaan Ihan kaikki ole vielä  maistaneet Hestonin sinappijädeä. ;)

Ja idean pateeseen antoi samainen jätskiohje, sillä sen johdannossa sanotaan, että jätski käy hyvin paitsi erään punakaalikeiton, myös kalojen ja pateen kanssa. Tai miten sitä nyt suomentaisi "potted meat" ehkä se on vaan patee? Ja niin sitten ajattelin, että kokeilenpa tehdä sellaista kielestä. 

No, reseptin löytäminen suoraan kielelle osoittautuikin haastavammaksi kuin olin kuvitellut. Ja I oli päättänyt olla vielä tavallistakin vauhdikkaampi vauhtimakkara, eikä antanut minun tehdä sekuntiakaan mitään hereilläoloaikanaan. Lopulta sitten kun I nukahti päikkäreille käytin ehkä vähän liikaa aikaa sen reseptin etsimiseen ja yleiseen toipumiseen.  Ja niinpä sitten päädyin keittelemään kieltä yöllä. :) 

Lyhyesti tästä oppimiskokemuksesta jäi käteen, että yhdestä naudan kielestä tulee Ihan Hirveä Määrä pateeta. Siitä riittää kahteen tuollaiseen kuvassa näkyvään suht isoon pateeseen.  Sanoisin, että kun seuraavan kerran keitän kieltä, laitan puolet painoon paistettavaksi (trad) ja toisesta puolesta (kielen kärkipäästä) kokeilen uudelleen pateen tekemistä. Sillä vaikka siinä reseptejä selatessa oli tarttunut mieleen muutama ihan hyvä vinkki mm. tähtianiksen käyttämisestä kielen maustamiseen niin rakenne ei ollut hyvä. Lopulta pateesta tuli mielestäni liian rasvaista. Se vaikutti vielä ihan hyvältä lämpimänä, mutta kun se jäähdytettiin ja kaikki seoksen rasva hyytyi, rasvan määrän tajusi (liian) selvästi. 

Ihan hauskan makuista se oli kaikkine itämaisine mausteineen ja se Hestonin hassu jäätelö rikkoi rasvaisuutta, muttei sitä pateeta oikeasti voinut kovin isoa palaa ottaa. Ja minua itseäni ainakin häiritsi tavattomasti se rasvan määrä. Jotenkin olin kuvitellut että se olisi suussasulavampaa ja lihaisuus olisi tullut paremmin esiin. Mutta kun ei niin ei. Fiksu olisi tehnyt puolet kielestä pateeksi ensin ja sitten tuunannut toisesta puolesta vähän erilaisen version. Mutta koskas meikäläistä siitä synnistä olisi päässyt syyttelemään ;) 

Lupaan, että jos saan potted meatista paremman version kokoon joskus, palaan ohjeen kanssa. 

Ja tiedoksi kanssajuhlijoille, että tämän kertaiseen tosiaan meni mausteeksi sellaista tähtianis-kaneli-sichuanpeppersuolaa kuin Kimmo Nikon kananpojassa laitetaan kanan päälle ja muuten noudattelin suunnilleen tätä ohjetta.  Ehkä se virhe tapahtui lopiltakin siinä, että minulla oli jääkaapissa sen taannoisen liemen ohessa syntynyttä laardia, joka maistui vahvasti tähtianikselle ja paahdetulle sipulille. Maistelin sitä ja tulin siihen tulokseen, että se voisi tuoda syvyyttä makuun. Lisäsin sitä pari ruokalusikallista massaan. Ja vaikka se massa tosiaan vielä lämpimänä tuntui toimivalta, jäähdyttyään mössö ei enää ollut yhtä hyvää. Luulen että se (vaikkakin pieni) määrä laardia keikautti lopullisen pateen liian rasvaisen puolelle. Olisi vaan pitänyt pysyä pelkässä kirkastetussa voissa. Tai sitten olisi pitänyt lisätä massaan jotain muuta lihaa. Tai jotain. Palaan siihen joskus eikä muistella pahalla ;) 

Mutta jos nyt jossain onnistuin niinkun piti niin se oli se jäde. Se oli minusta aika hauskaa. Tosi erilaista vaikka minusta vähän yllättävänkin makeaa. Voisin silti kuvitella että juuri jonkin keiton päällä tai vaikka grillatun lohen parina se menisi kuin väärä raha. Sillä niin yllättävää kuin se olikin, tuo sinappijäätelö leikkaa rasvan makua tehokkaasti. Niin ja kylmän ja kuuman yhdistelmä voisi toimia myös hauskasti. 

Ai niin, minä muuten tein tällä kertaa niin kuin heston kirjassa käskee, eli sekoitin nopeasti jäädytyksen jälkeeen jätskimassan tehosekoittimella ja jäädytin uudelleen. Olin varannut ihan vertailuerän mukaan jossa sekoitusta ei ollut tehty - mutta testailu taisi kaiken "kotkottamisen" lomassa vähän unohtua:) Niin tai näin, minusta eroa ei juurikaan ollut. Itse asiassa jätski oli jotenkin vähemmän sileän oloista kuin aikaisemmat tekeleeni. Mutta se voi myös johtua muustakin - sokerin vähyydestä ja sinapin rakenteesta. 

Mutta pidemmittä puheitta siihen jätskiin. 

Hestonin sinappijätski (6-8:lle)

360g täysmaitoa

140g puhdistamatonta sokeria

840g kermaa (whipping cream)

35g maitojauhetta

120g kokojyväsinappia

10g englantilaista sinappia

Laita maito, kerma, sokeri ja maitojauhe kattilaan, sekoita ja kuumenna varovasti keskilämmöllä seosta. Sekoita ja jatka kuumennusta kunnes maitojauhe on liuennut. 

Jäähdytä sitten seos esim. jäävesikylvyssä (tai ulkona pakkasessa, mutta varo jäätymistä)

Kun seos on viileää, yhdistä siihen sinapit ja sekoittele voimakkaasti. 

Laita jätskikone päälle 20 min ennen aloittamista että se ehtii jäähtyä kunnolla. 

Kaada massaa koneeseen (huomioi oman koneesi kapasiteetti, tämä on iso määrä joten itse jaoin sen kolmeen erään) ja kun kone alkaa hidastua ota massa ulos koneesta ja sekoita sitä käsivtkaimella kulhossa. Jäädytä sitten se uudelleen. 

Kun massa on valmis, laita se kanneslliseen rasiaan ja jäädytä 2h ennen tarjoilua. 

Hestonin vanilja-kanelijäätelöä ja meikäläisen synttärilahja (!)

Se oli eräänä hyvin, hyvin varhaisena ja lumisena marraskuun lopun amuna, kun könysin keittiöön hakemaan I:lle vellipulloa. Oikeasti oli vielä aamuyö ja koska sattui olemaan syntymäpäiväni ajattelin olla taistelematta tutkainta vastaan ja ruokkia beebiksen jos vaikka saisin vielä muutaman tunnin unta.  Ja siinä odottaessani mikron tekevän sitä mitä mikrot tekevät parhaiten silmäkulmaani sattui isohko pahvilaatikko, joka oli laskeutunut keittiötasolle. Hieraisin unta silmistäni ja pystyin tavaamaan laatikon kyljestä: Gelatiera. Gelatiera - niinkun Gelato - eli jäätelö vai? Vaikka kello oli jotain yhden käden sormilla esitettävää pieni hymynkare alkoi viipyillä meikäläisen suupielessä: sen on pakko olla Mun synttärilahja! Raksu on muistanut. Raksu on ostanut minulle Jäätelökoneen! Arvatkaapa miten helppoa oli enää nukkua sinä yönä ;)

Jäätelön voi tehdä joko suoraan laitteeseen tai käyttää mukana tullutta kulhoa.
Kulhoa käytettäessä sen alle kannattaa kaataa hieman halpaa viinaa, joka johtaa kylmän tehokkaammin kulhoon.

Olen halunnut jäätelökonetta jo kauan mutta onnistunut aina perustelemaan itselleni järkiargumenteilla miksi sellaista ei meille oikeasti tarvita: eihän pääasiassa herkkujen tekemiseen pyhitetty potentiaalinen (ja kookas) pölynkerääjä ole mitenkään pakollinen tai ehkä edes järkevä hankinta. V kertoi minulle stten aamupalalla miten hän oli ollut ihan kauhuissaan kun luin juuri syntymäpäivääni edeltävällä viikolla Heston kotona -kirjaa. Taas kerran huokailin jäätelökoneen perään ja tällä kertaa suolaisten jäätelöiden takia. Hestonin kirjassa kun oli myös alkupalakeiton ohje, jossa oli sinappijäätelöä. 

Täysmaito on hyvä pohja jäätelölle - lisäksi mukaan tulee kermaa ja rakenteen vuoksi myös maitojauhetta. 

Kone oli tietysti jo aikaa sitten tilattu ja parhaillaan matkalla Italiasta. V kuunteli lisääntyvän paniikin hiipiessä hiustupsuihin asti miten luin Hestonin ohjeita ääneen: "Täällä on kokonainen luku jäätelöiden tekemisestä!". Raksu pelkäsi että nyt se nainen onnistuu perustelemaan itselleen miksi se jäätelökone on saatava NYT eikä viidestoista päivä. 

Huomasin kyllä V:n avuttoman ilmeen, mutta tulkitsin sen väärin; kuvittelin että V on jäätelökoneen hankkimista vastaan koska eihän sellainen nyt Oikeasti Ole Järkevä hankinta. Olimme toki joskus puhuneet jäätelökoneista ja Kenwoodiinkin saatavasta jäätelökulhosta. Ja molemmat tiesimme, että parhaan jäätelön tekemiseen tarvitaan ihan oikea itsejäähdyttävä Laite (tm). Ja sellainen Laite nyt tietysti olisi jälleen yksi valtava mööpeli meidän jo muutenkin täyteen keittiöömme.

Ensimmäinen kokeilu: omenasorbettia. Ihan ok, mutta laitoin liikaa sokeria. 

Ja niinpä hautasin jäätelökonehaaveet kuten järkevä aikuinen, huokaisin ja käänsin sivua hieman haikeana. V taas lakkasi näyttämästä avuttomalta pikkupojalta ja pystyi jälleen hengittämän. Ja jäätelökone pysyi juuri niin täydellisenä yllätyksenä, millaiseksi se oli tarkoitettukin. 

No, Hestonin sinappijäätelöön asti en ole vielä päässyt, mutta sen verran on jäätelöitä kokeiltu, että tiedän jo keittiössäni seisovan laitteen olevan varsin pätevä vempele. Ei minulla tosin asiasta ollut epilystäkään sillä kun V jotain isompaa hankkii, sitä edeltää yleensä huolellinen selvitys laitteen plussista ja miinuksista. Gelatiera Gaggia oli saanut netistä löytyneissä arvosteluissa kuluttajalaitteiden parhaat arvostelut. Olennaista kuulemma on, että siinä on erittäin tehokas jäähdytyselementti eikä se silti ole kooltaan mitenkään valtava. Ja sellaisen V oli sitten meille klikkaillut :) 

Jäätelökone oli kohtuullisemman kokoinen kuin kuvittelin. 

Ja hyvää jäätelöä se laite tekee; ainakin minusta lopputulos on ihan upean samettinen niin sorbetissa kuin jäätelössäkin. Yhdestäkään yritteestä ei ole tullut rakeista. Ja oliko se sitten hyvän ohjeen vai koneen vai kummankin ansiota niin hyvyydestä kyllä kertoo jälkiruoka-astioiden suhteellinen ilmestymisnopeuskin kun kysyin viikonloppuna illallisvierailta haluaako joku kenties lisää jälkkärijäätelöä? Sain salamannopeasti oman kipponi viereen neljä muuta;) 

Vaniljatankoja kuluu useampi. 

Jätski mitä tällä kertaa koeponnistin oli Hestonin makeita; vanilja-kanelijäätelöä. Ja kyllä se oli varmaan paras jäde, jota olen tähän asti tehnyt. Maku on ihanan tuoreen vaniljainen ja kaneli korostaa vaniljaisuutta. Ohjeessa vaniljaa laitetaan ihan käsittämätön määrä - peräti 6 kokonaista tankoa reippaaseen litraan nestettä. Kun olin riipinyt 4 tankoa kattilaan tuumasin että jo nyt sitä vaniljaa näyttää olevan aika hurjasti. En laittanut enempää ja minusta se riitti hyvin. Ja vaikka vähensin vaniljaa, ei tällä ohjeella silti kilpailla hinnassa Valion kanssa;) Mutta sanoisin, että makupuolella kyllä ollaan voitolla!

Jäätelöpohja kuumennetaan, jäähdytetään ja jätetään maustumaan n. pariksi tunniksi jääkaappiin. 

Heston puhuu jäätelön tekemisestä kirjassaan valtavalla palolla - tarjolla on hyviä vinkkejä jotka tuntuvat ihan mahdollisilta soveltaa kotona. Ja sitten tietysti Heston kertoo, että kuivajäällä saa ihan uskomattomia sorbetteja aikaan ;) Nii just - sellastahan jokaisella nyt on aina saatavilla. ;) Mutta niistä kotikokille sopivista vihjeistä nyt muistuu tässä mieleen se, että jäätelön rakennetta voi parantaa lisäämällä maitoproteiinin määrää seoksessa. Proteiinin lisääminen siis tapahtuu maitojauheella, koska se on käytännössä sitä itseään ja siinä on hyvin vähän rasvaa. Kermassa on myös paljon proteiinia, mutta pelkän kerman käyttö tekee jäätelöstä helposti liian täyteläistä ja liian suuri rasvan määrä turruttaa makuaistin. Tulkitsin siis Hestonin selityksestä että liian rasvaisella seoksella jäätelön mausta ei tule raikas. Toinen juttu on sokerin käyttö: tietty määrä sokeria tarvitaan, jotta jäätelöstä tulee sopivan makeaa ja yleensä jäädytettävään seokseen kannattaa laittaa "vähän liikaa" sokeria, koska kylmä vähentää aistittua makeutta. Mutta oikea määrä sokeria on muutenkin tarpeellinen; sokeri kun tekee jätskiin myös rakennetta, ei pelkästään makua. Myös suolaisten jäätelöiden ohjeissa näyttää siis olevan vähän sokeria.

Ohjeessa neuvotaan jäähdyttämään kiehautettu massa jääkylvyssä, mutta minä vaan nostin kattilan kannen kanssa ulos kun pakkasta oli 15 astetta. Sekoittelin sitä vähän silloin tällöin ja kun seos oli kylmää, siirsin sen jääkaapiin jottei se jäädy ennen aikojaan. Toinen missä vähän oikaisin oli, että jäätelö olisi pitänyt ottaa jätskikoneesta jäädyttyään (kirjan mukaan n. 20 min kuluttua kun sekoitin ei enää pyöri)erilliseen kulhoon. Siellä sitä vatkataan käsivatkaimella 10 sekuntia ja sitten massa jäädytetään koneessa uudelleen n. 10 min. Tämä vatkainkäsittely kuulemma parantaisi jäätelön rakennetta kuluttajalaitteilla, joissa jäätyminen kestää semmoisen puoli tuntia.

Tuo meidän Gaggia kyllä suoriutuu jätskiannoksesta n. 15 minuutissa ja rakenne on minusta ihan hyvää sellaisenaan. Niinpä en lähtenyt tekemään mitään ylimääräistä käsivatkaintemppua enkä edes antanut jätskin kovettua lopuksi tuntia pakkasessa vaan näytöstyyliin kauhoin jäden suoraan kulhosta tarjoilulautasille. ;) Osittain tämä tietysti johtui siitä, etten ollut ehtinyt tehdä jätskiä etukäteen valmiiksi ja se ei ehtinyt mihinkään pakastimeen enää. :) Mutta kirjoittelin tämän nyt tähän vinkiksi jos sinulla on jäätelökone joka on suht hidas ja etenkin jos et ole ollut tyytyväinen jätskkin tasaisuuteen ja kuohkeuteen niin tuota Hestonin temppua kannattaa kokeilla.

Ja nyt, pidemmittä puheitta: tähän asti suurin jätskihitti uudella koneellamme eli Hestonin kaneli-vaniljajäätelö!

Vanilja-kanelijäätelö (6-8:lle)

6 vaniljatankoa, halkaistuna (minä laitoin 4 ja minusta se riitti hyvin)
360g täysmaitoa
200g puhdistamatonta ruokosokeria
35g maitojauhetta (ohjeessa lukee semi-skimmed, minä laitoin rasvatonta)
840g vispikermaa (laitoin kuohukermaa)
2 espressopapua
1 iso kanelitanko

Raavi vaniljahippuset halkaistuista tangoista ja laita hiput ja tyhjät kuoret maidon kanssa kattilaan.

Lisää sokeri ja maitojauhe ja kuumenna sekoittaen koko ajan kunnes maitojauhe on liuennut seokseen.

Lisää kerma, espressopavut ja kanelitanko. Kuumenna välillä sekoittaen kunnes seos on kiehuvaa.

Kun jäätelömassa on kiehunut voit kaataa sen kannelliseen astiaan, jäähdyttää sen nopeasti jääkylvyssä ja jättää maustumaan jääkaappiin pariksi tunniksi.

Laita jäätelökone päälle hyvissä ajoin ennen jätskin teon aloittamista. Heston sanoo, että on ihan äärimmäisen tärkeää saada kulho erittäin kylmäksi ennen jätskimassan kaatamista laitteeseen. Ohje sanoo, että laita kone päälle 20 min ennen aloittamista. (meidän laite oli ihan jäässä kyllä paljon ennen tuotakin)

Valuta jätskimassa siivilän läpi sekoitellen massaa siivilässä. Sekoittamalla saat varmistettua että kaikki ihanat vaniljahiput pääsevät siivilän läpi jätskiin asti.

Kaada jäätelömassa käynnissä olevaan koneeseen ja n. reippaan 20 min päästä kun kone ei enää jaksa pyörittää massaa, ota massa kulhoon ja vatkaa sitä käsivatkaimella 10 sekuntia. Laita sitten massa takaisin jäätelökoneeseen ja anna jäätyä uudelleen. Tähän menee nyt vähemmän aikaa, ehkä n. 10 min.

Lopuksi laita jäätelö kannelliseen pakastusastiaan ja jäädytä ainakin 1h ennen tarjoilua.