Philipsin pastakone ja monenmonta hyvää pastakokkausta - pari ohjettakin!

Kaupallinen yhteistyö Philips 

Me olemme puolisen vuotta miettineet pastakoneen hankkimista. Sekä minulla että V:llä on "entisessä elämässään" ollut pastakone, mutta kummankaan elämään kuulunut kone ei ole päätynyt yhteisen kotimme kaappiin. Ja kuten instagrammiamme seuraavat varmasti tietävät, sisareni on hurahtanut Italiaan pahemman kerran ja pyörittää itse pastoja tosi ahkerasti - tetysti niistä puhelimessa raportoiden :)

Onhan siinä tullut itsellekin mieleen että joo, pitäisi hankkia pastakone mutta koska meillä molemmilla ON ollut joskus pastakone tiedämme myös, miten a) työlästä pastaa on tehdä itse ja b) kuinka vähän sitä konetta tuli lopulta käytettyä, koska työlästä. Tästä huolimatta tuorepasta on pyörinyt ajatuksissa ja olemme arponeet olisiko se joku söpö käsin kammettava malli (kuten aiemmin omistamamme) vai kenties joku yleiskoneen lisäosa.

Neste kaadetaan sisään; kone pyörittää n. puolet ajasta taikinaa ja kääntää sitten suuntaa. silloin pastaa alkaa tulla. 

Siinä mielessä voisi kai sanoa, että Philipsin pastakoneen lanseeraus tuli meidän projektimme kannalta juuri oikeaan aikaan. Meille tarjottiin mahdollisuutta saada tuo laite itsellemme testiin ja viestin saatuani olin ihan ihmeissäni; "onko tommosiakin?"

Kun rehellinen olen, niin hieman epäluuloisina ruokahifistelijöinä Googlesimme laitetta ennen testiin lupautumista ja eri lähteissä tuntui olevan suloinen konsensus siitä, että laite on Oikeasti Hyvä ja toooosi näppärä. En tiedä, miksi emme itse tulleet ajatelleeksi että joku on tehnyt kunnollisen laitteen joka valmistaa taikinan ja tursottaa pastan sitten ulos kuin lihamyllystä! 

Hävikkiä jää tosi vähän jo ensimmäisen sekoitus-tursotus kierroksen jälkeen

Ja mitä enemmän mietin asiaa, sitä paremmalta ratkaisulta se alkoi tuntua; meillä pasta on useimmiten se hätävararuoka jota teen, kun arjessa on liian kiire. Se on varmasti yksi syy siihen, miksi sitä konetta ei ole vielä hankittu; kumpikaan meistä ei OIKEASTI usko että kuluneet vuodet sekä teini & taapero olisivat tehneet meistä yhtään innokkaampia pastanveivaajia. Ja vaikka pasta on sinänsä helppoa tehdä, sen sotkunkin pitäisi jonkun siivota. Tämä laite taas lupasi pastaa vartissa pöytään suurin piirtein kunhan sisään vaan työntää jauhoa, vettä ja kananmunaa. Niin, ja ilman sotkua.

Ylhäältä oikealta: Mozzarella, parsa sitruunafettuchini, porkkana-kardemummaraviolit ja spaghettia paahdetun sitruunaisen kurpitsan, rosepippurikuttukuutioiden ja persiljan kera.

Ja sitten se kone tuli, tuossa aika tarkkaan viikko sitten. Sen jälkeen meillä on tehty PALJON pastaa, enkä tiedä kuka on ollut eniten innoissaan; minä, V vai I? Mutta voitte vaan kuvitella mitä kävi kun vuosia sisälläni piileksinyt pastadorini pääsi irti. Kyllä; peruspastan lisäksi jo nyt on tehty sitruunapastaa, ruis-fenkolipastaa, kardemumma-porkkanapastaa ja tänään fenkoli-pinaattipastaa. Meillähän tosiaan ON myös Philipsin mehulinko jonka ostimme taannoin ja niinpä olen käyttänyt pastan nesteenä porkkanamehua, fenkolimehua ja viimeksi tänään pyöritin Kenwoodin silppurikipolla fenkolimehujämästä ja babypinaatista "nestettä" vihreään pastalevyyn.

Pastalevy tulee reunasta avonaisena putkena joka sitten oikaistaan tasolle.

Homma tosiaankin on ihan niin nopeaa kuin muutkin antavat ymmärtää. Pastalajeista joita macchina tuottaa on neljä ja niistä tässä vaiheessa kokeilematta vielä penne, mutta ainakin molemmat nauhapastat tulivat erinomaisia ja lasagnelevykin vaikuttaa hyvälle. Tosin, se on oikeasti lasagnelevypaksuudessa, joten jos siitä aikoo tehdä ravioleja, cappellineja, angelotteja tai muita hankalampia täytettyjä pastoja, sitä pitäisi kaulita ohuemmaksi.

Porkkanamehusta tuli yllättävän vähän väriä pastaan, vaaka on paras mittaväline.

Nuo nyytit joita ohjekirjassakin oli tehty onnistuivat levystä ihan hyvin, mutta ylemmissä kuvissa näkyneet raviolit syntyivät oppimiskokemuksen tuloksena. Yritin nimittäin tehdä porkkana-kardemummataikinasta angelotteja vuohenjuusto-pistaasitäytteellä ja tarjota ne porkkanavoin kanssa, mutta taikina ei kyllä suostunut taipumaan siihen. Tein sitten jättikokoisia ravioleja, mutta minusta niissäkin taikina olisi saanut olla ohuempaa. Toim. huom. makuyhdistelmä oli niin erinomainen, että laitan aineet jutun liitteeksi jotta voitte kokeilla.

Ylipäätään jos ensituntumalla laitteen hyviä ja huonoja puolia summaisi ennen reseptiin menoa niin näin viikon kokemuksella sanoisin että Philipsin uusi pastalaite:

• on helppo koota ja käyttää 
• tekee Oikeinkin hyvää spaghettia & nauhapastaa ja lasagnelevyä 
• lasagnelevystä tulee suht jämäkkää muita tarkoitusperiä silmälläpitäen. Lisäkaulinta voisi olla tarpeen.
• on helppoa siivota ja pestä
• kaikki osat saa kuulemma laittaa tiskariinkin, ei tosin ole ollut tarpeen vielä, menee käsitiskissä kun heti pesaisee.  
• jos mittaa väärin, jauhot saa koneesta poiskin suht helposti 
• jos unohtaa putsata suuttimen, sen saa jälkikäteen puhtaaksi ilman verta, hikeä ja kyyneleitä
• laite ON espressokoneen kokoinen, eli ihan pieneen keittiöön sitä voi olla haastavaa sijoittaa ellei pasta ole sitten se jokapäiväinen juttu (vrt. riisinkeitin) 
• Jos sattuu omistamaan mehulingon ja vielä jos on aktiivikäyttäjä, laite on kyllä tosi inspiroiva; ihan loputtomasti ideoita mitä kaikkea pastaa voi tehdä ja kun niiden toteutus jauhosta pastaksi on noin vartin luokkaa niin onnistuu ihan arkena. 
• mieheni sanoi että tekee tällä mielellään pastaa arkena yksinkin (mikä loistava argumentti!) 
• vehkeesen löytää netistä lisääkin noita erilaisia levyjä joilla pastaa saa tursotettua
• pasta tulee ulos valmiina, ei sitä sotkemista tasoilla jauhojen kanssa. 
• hävikki on pieni, ihan alku pastasta ja viimeinen pala saattaa olla ei-niin-täydellisen näköistä mutta nuo isotkin lasagnelevyt tulee hienosti ulos ilman katkeamia, murtumia tai mitään. 

Kämmellyksiä on ollut tosi vähän ja ne on helppo korjata; jopa levyyn unohtunut, köh, hieman kuivahtanutkin pastakakku irtoaa laitteen mukana tulevalla putsausvälineellä tosi helposti. Laiskoja kotikokkeja on siis mietitty! :)

Jauhovalinta tietysti vaikuttaa myös paljon pastan olemukseen; mokasin ekassa levytaikinassa siinä, että tein levyä ihan perus-durum+vehnäjauhopohjasta ja siitä tuli paljon jämäkämpää ja hankalammin käsiteltävää kuin seuraava, täysin puolikarkeisiin vehnäjauhoihin tekemäni pinaatti-fenkoli "mykypasta". Se kovempi pohja sopii nauhapastaan, mutta levy on parempi tehdä vehnäjauhosta. Käytin laitteen mukana tulevan kirjan ohjetta tuohon vehnäjauhotaikinaan mutta lisäsin siihen vähän nestettä. Se edellinen pastalevy oli niin tosi kuivaa ja muistelin että kotimaiset jauhot sitovat eurooppalaisia paremmin nestettä. Yleensä suositellaan että veden määrää ainakin leivissä lisätään vähän ja ajattelin ettei tässä mitään käy jos kokeilen kun ollaan vaan omalla porukalla. Ja heureka!

Pastaputkilo levitetään pöydälle ja siitä leikataan ympyrä. Täytettä reilu teelusikallinen ja reunat kostutetaan ohuesti. 

Olin tosi tyytyväinen tuohon vihreään levypastaan; rakenne tuntui helpommin käsiteltävältä ja jotenkin vähän ohuemmaltakin kuin se ensimmäinen pastalevyni. Tuo "mykyjen" muoto sopi hyvin taikinalle, ei tuntunut liian paksulta. Täytteenä käytin sitä samaa pistaasitäytettä mistä tein porkkanaraviolit. Olin varannut täytettä angelotteja varten aika paljon joten sanoisin että tuosta yhdestä annoksesta täytettä riittää kahteen n. 500g jauhomäärästä tehtyyn pastalevyannokseen.

Sitten pasta taitetaan kaksin kerroin ja reuna painetaan yhteen. Sen jälkeen pieni rypytys ja valmis! 

Vaikka täyte oli sama kuin porkkanaravioleissa, laitoin pastataikinaan tosiaan pinaatti-fenkolilietä. Paseerasin seoksen varmuudeksi, ettei se tuki pastakoneen nesteaukkoja. Osan nesteestä säästin ja tein pastalle kaksi kastiketta; kirkastettua voita johon laitoin suolasitruunan kuorta ja kaprista sekä toisen siitä pinaattiliemestä. Se raikkaan keväinen pinaatti-fenkoliliemi olisi kyllä käynyt annokseen sellaisenaankin, mutta lisäsin vähän öljyä ja tasapainotin maun appelsiininkukkahunajalla ja sitruunanmehutilkalla.

Mutta! Jos teet pastan porkkanamehulla, laita kirkastettu voi ja porkkananmehun loput samaan kulhoon ja anna maustua. Siten saat hauskaa porkkananmakuista, oranssia voita joka antaa pastaan hieman makeutta. Kardemummaa laitoin tuohon porkkanapastaan vain yhden teelusikallisen, mutta sitä olisi saanut olla enemmän. Ylipäätään olen oppinut että pasta ottaa makua tosi varovasti; sitruunapastaankin olisi saanut puolelle kilolle jauhoa laittaa enemmän kuin sen yhden luomusitruunan kuoren joka sinne meni. Ehkä jopa kaksi.

Vihreää seosta käytetään paitsi pastan värjäykseen, myös kastikkeeksi lopulta. Annoksessa on vahvoja makuja, joita vihreä kastike ihanasti raikastaa. Porkkanavoi on miedompi ja "sivistyneempi" vaihtoehto. 

Tässä jälkimmäisessä kastikkeessa kapris juhlii (ehkä jopa peittää sitruunaa?) eli jos et tykkää niin voimakkaasta mausta jätä se pois, toimii imankin varmasti. Tai tee porkkanaversio; hassu miten samasta täytteestä tuleekin helpoilla mutta erilaisilla kastikkeilla kaksi niin tosi erilaista ruokaa. Ai niin, kaikkiin mittoihin olemme käyttäneet vaakaa; muna ja neste on sekoitettu keskenään ja yhteispainoksi neljän-viiden hengen pääruokaan tulee (kapeille) nauhapastoille 190g ja jauhoja silloin 500g.

Pssst. Nanna on kokeillut niitä pennejäkin, ja hyvin toimii! 

Pistaasi-vuohenjuustotäytteiset porkkana- tai pinaattimykyt porkkana-persiljavoilla/suolasitruuna-kaprisvoilla ja fenkoliemulsiolla (n. 4:lle pääruokana) 

Täyte pastoihin
Tämä määrä täytettä riittää kahdelle 500g jauhoa vievälle pastataikinalle
250g mascarponea
200g philadelphia - tuorejuustoa
1 prk, juustoa 150g Vatajanrannan vuohitilan kutun kuutioita naturel
150g creme fraichea
1 dl pistaasia, murskattuna
2 tl paahdettua jeeraa jauhettuna
1 muna
suolaa

Täytteen aineet sekoitetaan keskenään. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa tai hunajaa.

Porkkanapastataikina: 
500g vehnäjauhoa puolikarkeaa
porkkanamehua + 2 munaa, yhteensä paino 205g (kirjan mukaan tehdyssä oli 190g, minusta vähän liian kuivaa)
1 tl kardemummaa (olisi voinut olla enemmän, ehkä 2 tl)

Lisäksi annokseen
porkkanavoita (= sulaa voita kirkastettuna + porkkanamehua anna tekeytyä ja kuori voi lopuksi päältä)
lehtipersiljaa
mustapippuria

Pinaatti-fenkolitaikina
500g vehnäjauhoa puolikarkeaa
Pinaatti-fenkoliseos = vajaa rasia huuhdottua babypinaattia + n. 1,5 dl fenkolimehua soseutetaan->
pinaatti fenkoliseosta+ 2 munaa, yhteensä paino 205g

Lisäksi annokseen
100g voita kirkastettuna (= sulata mikrossa, kuori päältä voi ja jätä sakka)
1 suolasitruuna, vain kuoret ohuksi siivuiksi
1 rkl kapriksia
1/2 tl paahdettua jeeraa
loraus sitruunanmehua + 1/2 sitruunan kuori

Laita kaikki muut aineet paitsi sitruunan mehu+kuori kattilaan ja kiehuta niitä sen verran että voi ruskistuu vähän ja maut tarttuvat. Nosta sivuun ja mausta sitruunan kuorella ja mehulla.

loppu babypinaatti+fenkoliseos
lisää 1/2 tl appelsiininkukkahunajaa
2 rkl hyvää oliiviöljyä
luraus sitruunaa
hippu suolaa

Sekoita esim. vanhassa kannellisessa säilykepurkissa ravistamalla hurjasti ja tarkista maku. Tasaa maku sitruunalla ja hunajalla.

Tee pasta ja täytä kuten yllä kuvissa. Keitä pasta suolalla maustetussa kiehuvassa vedessä. Pasta on kypsää kun kaikki pastat nousevat pintaan, n. 4 min. Kaada vesi pois ja

a) porkkanapastassa sekoita persilja sekä porkkanavoi pastan sekaan.
b) fenkoli-pinaattipastassa sekoita sitruunalla maustettu voi-kaprisseos pastan sekaan.

Nostele lautaselle ja lusikoi annokseen kastiketta pastan kanssa. Pinaattipastassa lisää fenkoli-pinaattikastiketta suoraan lautaselle. Koristele annokset lehtipersiljalla.


Bloggaaja sai pastakoneen Philipsiltä tuotenäytteenä. 

Dekadentti, suolaisella suklaamurulla päällystetty banaanikakku

Olen lapsesta asti ollut samanlainen; kun sairastun, tarvitsen välttämättä jotain hyvää lohtusyötävää. Mieluiten suklaata muodossa tai toisessa. Pyrin arkena välttelemään herkkujen ostamista kotiin ja niinpä jos jotain makeaa haluaa, se on tehtävä itse. Ja sitten kun tauti yllättää, ensin harmittaa että asettaa itselleen tuollaisia esteitä. Mutta - jos en tekisi niin olisi tämäkin netistä bongattu herkku jäänyt tekemättä. Ja suoraan sanoen, enää ei harmita yhtään. :)

Pohajtaikina pyöräytetään kulhossa jonka jälkeen pinnalle tehdään crumble. Kaikki päällekkäin ja uuniin.

Koska mikä olisikaan parempaa flunssalääkettä kun helppotekoinen, syntisen pehmeä ja herkullinen banaani-suklaakakku jonka pinnalla on hieman suolainen ja makea tummasta, bitteristä suklaasta tehty crumble?

Ihan täydellinen leivonnainen jos minulta kysytte. Pohja on pehmeää, lähes kevyttä rakenteeltaan mutta kuitenkin kosteaa ja banaanista. Pinta hiekkakakkumaisen hauskaa crumblea jossa on karamellin makuja, suolaa ja hieman kitkerää, sulanutta suklaata. Dekadentti, sanoo ohje ja on oikeassa. Isoja makuja yhdistettynä tosi kekseliääksi piiraaksi jota söisin fiinimmässäkin kahvilassa ihan koska vaan.

Ja kuulemma tämä vaan paranee jääkaapissa kun maut syventyvät ja pohja kostuu banaanista tasaisemmin.  Joten säkällä tästä lienee iloa vielä ensi viikollakin. Kertakaikkisen herkkua... Ja nyt kenelläkään ei ole hyvää tekosyytä heittää niitä lähes ylikypsiksi päässeitä, mustia banaaneja roskiin, sillä tämä kakku tarvitsee juuri niitä.

Niin, ja rutosti itsehillintää, jos tätä aikoo säästää vielä viikollekin!

Suklaabanaanimurukakku (alkuperäisessä ohjeessa 22cm neliövuokaan, meillä 25 cm)


115g voita
1.8 dl sokeria

1 extra iso muna huoneenlämpöisenä
1tl vaniljauutetta tai 1/2 tl vaniljahippuja
3,6 dl banaaneja muussattuna (3-4 kypsää banaania)
0,6 dl creme fraichea

jauhoseokseen:
3,6 dl jauhoja
1 tl leivinjauhetta
3/4 tl soodaa
1/2 tl suolaa

Streusel piiraan pintaan:
1,8 dl fariinisokeria
1,2 dl jauhoja
1,5 tl kanelia
1/4 tl suolaa
57g voita

lisäksi
170g suklaata murskattuna veitsellä

Pinnalle
3 rkl mantelilastuja


Laita uuni kuumenemaan 180 asteeseen.

Voitele ja jauhota vuoka valmiiksi.

Laita voi ja sokeri vatkaimeen ja käytä silikonipäällysteistä lapavatkainta jos laitteessasi sellainen on ja vaahdota n. 3 min kunnes voi ja sokeri ovat valkoista, kevyttä vaahtoa.

Murskaa sillä aikaa banaanit haarukalla ja mittaa creme fraiche. Mittaa myös omaan kulhoonsa jauhoseoksen aineet ja sekoita kohotusaineet ja suola jauhoon.

Kaavi sitten kaikki voi-sokerivaahto alas kulhon pohjalle ja aja hiljaisella teholla seosta lisäten sinne muna, banaani ja creme fraiche sekä vanilja.

Lisää sitten edelleen hitaasti sekoittaen jauhoseos. Kun aineet ovat sekaisin, kaada taikina voideltuun ja jauhotettuun vuokaan ja tasoita pinta.

Sekoita sitten pinnalle tulevan streuselin aineet sormin. Muista lisätä suola, sillä se on ihan olennainen osa valmista kakkua! Seos on valmista kun se on tasaista murua.

Lisää sitten muruseokseen rikottu suklaa ja kaada piiraan päälle.

Lopuksi ripota päälle mantelilastuja. Paista 40-45 min kunnes piirakka on kypsää. Anna jäähtyä ja tarjoa kermavaahdon tai jäätelön kanssa.

Vatajanrannan vuohitilan juustosta tehty voitokas juustojälkiruoka vm 2015

Veljeni on joutunut juoksemaan asioillaan isoolla kirkolla tässä muutamaan kertaan kuluneen vuoden aikana ja edellisellä reissulla tuli sitten puheeksi että Kurikassa on mielenkiintoinen vuohitila joka tekee omaa juustoa. Ja kun kyse on Kurikasta, omasta lapsuuden kotikunnastani, sattuipa niin somasti jotta Anna-Kaisa joka miehensä Jaakon kanssa pitää tilaa, on tuttu kouluajoilta.

Niinpä sanoin veljelleni että jos sieläpäin nyt kerran liikut niin tuo ihmeessä joskus maistiaisia. Ja niitäpä sitten eilen ilmestyi kassillinen pöytäämme ja mukana saapui vielä vuoden juustojälkiruokakilpailun voittanut resepti; Vatajanrannan vuohitilan karamellisoitu paistojuusto. Reseptin ovat laatineet Kurikan keskuskeittiön naiset Anne Haaramo ja Kirsi Mäkynen, jotka voittivat reseptillään ammattilaissarjan juustonvalmistajain säätiön järjestämässä kilpailussa. Hyvä Flikaat! :)

Ja MELKEIN onnistuin tekemään reseptin niinkuin se on kirjootettu ;) Päätin nimittäin kokeilla sitä heti, että veljenikin pääsee maistamaan mitä kantoi mukanaan. Mutta eihän minulla sitten ollutkaan ihan tavallista rahkaa; valion sitruunarahkaa tosin löytyi. Joten tuunasin sitä sitruunarahkalla, joka sekin sopi minusta oikein erinomaisesti. Lisäksi tietysti hyödynsin 2-3 tl sitä sitruunasiirappia ja muutaman karamellisoidun sitruunankuoren joita jäi siitä porkkanaprojektista.Niin ja tietenkään ei ollut mantelirouhetta vaan kokonaisia manteleita ja mantelilastua eikä sitruunamelissaa, mutta minttua kyllä. Joten näillä mentiin!

Vatajanrannan vuohitilan paistojuusto on mietoa, halloumityyppistä juustoa, joka ei kuitenkaan ole läheskään niin suolaista kuin halloumi. Jälkiruuassa ideana on, että manteli ja fariinisokeri karamellisoidaan semmoiseksi murumaiseksi kuuman, paistetun juuston pintaan. Vieressä tarjotaan herukoista ja rahka-kermavaahdosta tehtyä raikasta ja keveää moussea.

Ihan hauska ja ennenkaikkea käytännöllisen helppo jälkkäri. Minusta sitruuna itse asiassa sopi hyvin mustaherukan pariksi ja vuohenjuuston hieman halloumimainen olemus tervehti minusta sekä sitruunaa että minttua oikein hyvin. Mantelista tuli pehmeän, kuuman juuston pariksi sokerista rouskuvaa tekstuuria.

Paistoajan kanssa kannattaa varautua pidempään; ohjeessa sanotaan 6-10 min mutta kyllä tuo sokeri vaati sulaakseen esilämmitetyssä uunissa enemmänkin semmoisen 20-25 min. Kannattaa vahtia; varmasti uuni ja paistoastia vaikuttaa asiaan.

Paseerauksessa sulaneet marjat raaputellaan siivilän läpi ja saadaan aikaan tasainen sose.

Hyvää oli ja syvälle meni, sanoos äiti. Jäin vaan miettimään että menisiköhän setti liian rasvaisen puolelle, jos sokerin sekaan laittaisi ruokalusikallisen tai kaksi voita, jolloin sokeri sulaisi tarte tatin tai tutummin keikauskakkutyyppiseksi karamelliksi ja koko ruuan voisi sitten kipata kakkumaisena lautaselle? Nyt sokerista ja mantelista tulee enemmänkin semmoinen crumble jossa kieltämättä on hauskaa suutuntumaa.

Ihan mainio ja niin simppeli jälkkäri että voisin kuvitella äitini tekemään tätä. Kiitokset veljelle juustosta, terveisiä Anna-Kaisalle(!) ja kaikille Kurikkalaasille onnittelut kisamenestyksestä. :)

Vatajanrannan vuohitilan juustosta tehty voitokas juustojälkiruoka vm 2015 (neljälle)

1,5 dl fariinisokeria
1 dl mantelirouhetta
150g vatajanrannan vuohitilan paistojuustoa

Mustaherukkamousseen:
1 dl vispikermaa (tein kuudelle niin laitoin 1,5 dl kuohukermaa)
1/2 dl maitorahkaa (1/2 prk eli 100g sitruunarahkaa + 1 tl sitruunasiirappia)
2-3 rkl tomusokeria (huom. sitruunarahka on sokeroitu, maista ensin ennenkuin lisäät sokeria)
1/2 dl paseerattua mustaherukkaa (ota mustaherukat pakkasesta sulamaan hyvissä ajoin)

Koristeeksi sitruunamelissan tai mintun lehtiä, kandeerattua sitruunan kuorta

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Laita uuninkestävään kippoon pohjalle sokeri ja manteli ja levitä tasaiseksi.

Leikkaa juusto noin 1 cm paksuisiksi viipaleiksi ja asettele ne sokerin päälle. Paahda uunissa kunnes sokeri sulaa ja karamellisoituu 6-10 min (minulla meni selvästi pidempään).

Tee juuston paistuessa mousse: paseeraa pakastetut, sulatetut mustaherukat siivilän läpi, vatkaa kerma ja sekoita siihen rahka. Mausta sopivaksi sokerilla.

Nostele sitten pari kertaa varovasti lusikalla paseerattua mustaherukkaa rahkavaahdon sekaan. Jos ajattelet pursottavasi moussen lautaselle niin älä sekoita seosta juuri yhtään, nostele vaan pursotinpussiin; niin saat hieman raidallisen lopputuloksen.

Nosta juustopala lautaselle, kaavi päälle hieman karamellisoitunutta mantelia ja pursota oheen mustaherukkamoussea. Korista mintulla ja halutessa kandeeratulla sitruunankuorella ja sitrussiirapilla. Tarjoa heti. 

Carrot Jerky - hypnoottisen videon aikaansaama mammuttiprojekti

Myönnän auliisti ja täysin puolustelematta että minulta lähtee joskus mopo käsistä näiden kokkailujen kanssa. Tällä kertaa tämä nimenomainen moottoriajoneuvo lähti keulimaan kun niitä pääsiäismenun kuivattuja rusinoita etsiskellessäni löysin maininnan Carrot Jerkystä. Oh, uh ah?  Ooooh!!  Ja sitten oli pakko googlata, ja sitten löysin tämän.

Ja tuijotin tuota hypnoottista settiä ainakin kuudesti, seitsemästi ja vielä muutaman kerran. I tuli syliin ja katsottiin yhdessä. V tuli kurkkimaan olantakaa ja viittelöin, ei järjellistä puhetta; Atelier Crennin Carrot Jerky. V on WTF.

Google ei löytänyt ohjetta, joten ei muuta kun katsomaan vielä lisää muutamaan kertaan ja päättelemään mitä, miten paljon ja kuinka.

Myönnän, että koko projekti oli niin älytön, että aloitin sen salaa V:ltä. Tai siis TIETENKIN mun pitä saada tehdä JUURI TÄNÄÄN kotijuustoa, olihan sitä maitoa TOSIAAN jäänyt yli. Se on vain järkevää (ja koska hera!). Nuo porkkanat liotetaan ihan varmasti ensin herassa. Hera tekee ihmeitä vihanneksille. Heraa pitää saada. Ja uskotteko, että toivoin juustohomman onnistuvan kuin tanssi? :)

Ja sitten saimme juustoa. Mutta myös ne jääkaapista löytyneet luomuporkkanat saivat heraa. Heraa, johon jätin ne tekeytymään vuorokaudeksi kylmään. Ja harmittelin, ettei minulla ollut noin söpöjä porkkanoita ja mietin jo ensi kesää ja jos näistä tulee hyvää niin miten ostan niittulalta pieniä kesäporkkanoita ja...

Tässä vaiheessa V oli varmaan jo päätellyt minun ryhtyneen porkkanaprojektiin koskapa hän kulki vinosti hymyillen ohitseni kun etsin kaapista suolaa, muttei sanonut mitään. Oli ihan hiljaa vaan ja näytti huvittuneelta.

"Siihen seokseen on pakko tulla sekä suolaa, että sokeria koska kippoja on kaksi josta sitä kaadetaan. Sekaan hierotaan kokonainen valkosipulin pää. Sokeria on varmaan vähän vähemmän kuin suolaa. Pakko olla, koska porkkanat kuivavat noin. "

Kävin katsomassa porkkanoita puolen vuorokauden välein. Kahden vuorokauden päästä ne alkoivat olla jo selvästi kutistuneita. Mutta jäivät vielä suolaansa vuorokaudeksi lisää. Lopulta, kun väänsin porkkanaa, ne menivät ihan kierteelle kuten videossa.

Taas katsottiin video. Onkohan tuo jeeraa vai kuminaa - cumin seeds lukee purkissa, varmaan jeeraa? Tuo neste on pakko olla öljyä, se näyttää niin viskoosiselta. Se on varmaan rypäleensiemenöljyä kun se on noin kirkasta. Mauton öljy. Onkohan kaapissa rypäleöljyä...

Ja kyllä, ne porkkanat oikeasti vaan keitetään, kyllä tuo vesi kiehuu ja se on vaan kattilassa. Ne eivät ole sirkulaattorissa 85 asteessa... Kauankohan? Porkkanoita sousvidetin joulun aikaan rosolliin 50 min 58 astetta muistaakseni; jos noita keittää niin tuskin ne puolta tuntia kauempaa tarvitsevat; ehkä 25 min? Mitähän tällä vaiheella haetaan; varmaan porkkanan omaa makeutta? Valmis; jääkylpyyn jäähtymään.

Ja sitten ne selvästi kuivataan ja asennetaan kuivuriin. Tuo viimeistelytavara lienee hunajaa. Päädyin jeeraan siementen osalta; tuo saattaa olla appelsiininkukkahunajaa. Ainakin sitä voisi yrittää?

Mitään hitsin jäkälää en nyt kyllä ala etsiä. Se on varmaan uppopaistettu... ehkä? en lähde hakemaan vaikka kieltämättä korvasieniaika läestyy joten sitähän voisi mennä sieneen ja ottaa samalla vähän jäkälää... Hmm... En kyllä.

Karamellisoitua situunankuorta; sokeria ja sitruunanmehua, kuori on tosi pitkä; se on varmaan leikattu ensin pitkänä uhuelti ja siivutettu veitsellä. Ja sitten siirappiin; muutama minuutti kiehutusta ja jäähdytys.

Ja tässä on lautanen jonka aion tarjota tänään alkupalaksi veljelleni joka on kylässä, V:lle, I:lle ja A:lle. Kyllä, maistoin yhden, ennenkun muistutan ketään tämän olemassaolosta;)

Maku on omituisen koukuttavaa ja raikkaalla, erilaisella tavalla hyvä. Porkkanat ovat toki aika suolaisia. Niissä on lihaisa, hieman juustoisenmakuinen tekstuuri ja olemus. Se on suolaista ja makeaa samaan tapaan kuin suolakaramelli.  Sitruunan kuori on ihan olennainen osa joka tuo happamuutta ja taittaa suolaa, saa veden herahtamaan suuhun. Aika hassua miten se taittuu kirpeäksi vaikka se on vain sokeria ja sitruunaa.

Alkuperäisessä videossa porkkanat koristellaan timjamilla, mutta maisteltuani näitä tuumasin että ainakin tässä minun versiossani ja jeeran kanssa ketunleipä, joita jo nousee takapihalla, toimii paremmin kuin hyvin. Mutta maistettuani sitruunaa luulen, että ensi kerralla kokeilen fenkolilla.

Ja kyllä, minä pakastin osa siitä juustoherasta Ihan Sitä Varten että saan iteroida tätä vielä toistamiseen. ;)

Ja jos joku on yhtä hullu kuin minä, niin vielä ehtii vapuksi - tosin suosittelen etsimään silloin nuorimpia, hoikimpia ja maukkaimpia porkkanoita mitä löytyy.

Carrot Jerky (näin minä sen tein; meni oikein tai ei)

Porkkanoita
heraa

n. 3 kg suolaa
n. 1 kg sokeria
1 valkosipulin pää kokonaan

n. 2 tl jeeraa per pss
1 tähtianis per pss
n. 0,5 dl rypäleensiemenöljyä per pss

appelsiininkukkahunajaa
1-2 luomusitruunan kuori pitkäksi ja ohueksi kuorittuna ja sitten leikattuna kapeiksi
2 sitruunan mehu
1 dl sokeria

ketunleipiä (timjamia)

Pese porkkanat, trimmaa latvus ja laita heraan ja jätä jääkaappiin vuorokaudeksi.

Sekoita suola, sokeri ja murskattu valkosipuli keskenään ja laita kerroksittain syvään astiaan suolaa, porkkanoita ja suolasokeriseosta.

Jätä tekeytymään pariksi vuorokaudeksi jääkaappiin kunnes porkkanat ovat kutistuneet, astiassa on vettä ja porkkanoiden rakenne on todella elastinen.

Huuhtele sitten porkkanat huolellisesti suolasta.

Laita kuivatut porkkanat vakumoitavaan pussiin ja katso että ne tulevat yhteen kerrokseen. Lisää pussiin öljy ja mausteet. Sulje pussi.

Keitä porkkanoita noin puolisen tuntia vedessä muovipussin kanssa.

Nosta sitten porkkanat talouspaperin päälle ja siitä kasviskuivuriin. Minun paksuhkot porkkanani kuivuivat useamman päivän, mutta pienemmillä porkkanoilla vuorokausi-puolitoista riittänee.

Voitele porkkanat vielä ennen tarjoilua hunajalla ja jätä kuivuriin muutamaksi tunniksi.

Kuori sitruunat ohuelti, tee sitruunankuorista pitkiä, ohuita rihmoja. Laita kuoret ja sokeri sekä sitruunan mehu kattilaan ja kuumenna. Kiehuta muutama minuutti kunnes seos muuttuu siirappiseksi. Jätä jäähtymään.

Koristele porkkanat kieputtamalla niiden ympäri sitruunasuikale ja koristele ketunleivillä. Tarjoa alkupalana esimerkiksi vaalean oluen kanssa.

Pari lounasta; Kruna ja Juuri

Mulle on jäänyt "pankkoon" pari hyvää lounaskäyntiä joista en ole sanonut mitään. Mutta tässä kun Vappu ja äitienpäivä lähestyy ja jollekulle muullekin voi tulla mieleen lähteä lounaalle ulos, niin ajattelin heittää nämä kokemukset blogiin. Ihan nopea summaus; kävimme vaalipäivän lounaalla Krunassa perhe & Minttu ja J ja työporukan kanssa aiemmin Juuressa.  Molemmat olivat hyviä, joskin hyvin eri tyyppisiä.

Kruna on sellaista konstailematonta suomihenkistä ravintolaruokaa ja Juuri taas semmoisen modernimman pohjoismaisen keittiön ensimmäisiä uranuurtajia Suomessa.

Juuri on lounaallakin lähellä finediningiä, vaikka annokset ovatkin selkeitä ja jollain tapaa maanläheisiä. Kyllä tänne kehtaisi äidin viedä vaikka minkälaiselle äitienpäivälounaalle. Minusta miljöökin sopisi hyvin sellaiseen kiireettömään lounaaseen ja sisustuksessa on jotain samaa kuin Manfred's & Vinissä Köpiksessä, joskin jollain tavalla feminiinimmällä otteella. Ja ruuan suhteen tykkäsimme kovin.

Pannukakkua ja jogurttista moussea; herkkua.

Ainoa annos joka oli ehkä syöjälleen aavistuksen äkkimakea oli maidottomana tilattu tyrnijälkkäri; ja tosiaan se maistamani sorbetti oli aika sokerista. Vähän yllätys, kun meidän muiden jälkkäreissä oli minusta ihan tosi hyvä tasapaino makean ja raikkaan välillä - tykkäsin kovasti omasta pannaristani, eikä kotimainen juustolautanenkaan näyttänyt mitenkään huonolta; päinvastoin.

Mutta; alkupaloista tykkäsimme kaikki; oli muistaakseni poromoussea, tattikeittoa ja kalaa (ks. ylin kuva). Pääruuassa oli muutama vaihtari joista minä päädyin riistaisaan annokseen jonka söin viimeistä murua myöten; todella herkullista. Etenkin rikas kastike jäi mieleen. Ihan nolottaa tunnustaa etten kunnolla enää muista, mitä annoksessa oli, mutta Muistaakseni se oli poroa kahdella tavalla ja nuo annoksen alla olevat palat olivat jotain sisäelintä; kateenkorvaa tai kieltä. Joka tapauksessa ihan esittelykelpoinen setti jonka söisin uudelleen mielelläni ihan koska vaan. Myös kalojen kypsyydet olivat onnistuneet hyvin joten vahva suoritus tosiaan vaikka äitienpäivään, jolloin Juuri näyttäisi ilahduttavasti olevan auki.

Krunaan taas päädyimme Mintun ja miehensä sekä meidän perheen kesken vaalipäivän lounaalle. Sunnuntaisin lounasta tarjoavia paikkoja on tunnetusti älyttömän vähän auki, mutta Kruna on ja sinne suunnistimme.

Krunan tartar

Paikkana Kruna on perinteikäs; jollain tapaa siitä tulee silti mieleen Gramercy Tavern New Yorkissa, mutta vähän perinteisemmällä otteella. Kruna tarjoaa sunnuntaisin erikoismenua "sunday roast" joka on konseptina kiva. Siitä huolimatta päädyimme ala carte annoksiin, koska emme ole koskaan olleet Krunassa ennen ja vähän kiinosti paikallinen tartar, kalalautanen, papukeito ja Fish &Ships. Ihan superplussana, että kaikista annoksista listalla SAA lastenkoon tilatessa.

Kalalautanen olisi varma valinta; tätä saa myös isommalle ryhmälle joka sopisi minusta hyvin vappulounaalle.

Minä tilasin alkuun Krunan tartarin, koska pidän tartarpihvistä ihan hirveästi. Liha olikin hyvää sinänsä, mutta lisukkeiden "krouvi" kuutiointi ei minusta oikein sopinut annokseen vaan se liha hukkui sinne juttujen alle. Olen syönyt parempiakin tartareita ja oikeastaan melkein harmitti, ettemme tilanneet vaan kalalautasta koko perheelle; poikien jakama iso kalalautanen osoittautui nimittäin hyväksi; etenkin muikut ja niiden kanssa tarjottu tervainen punasipulihilloke oli tosi hyvää. Kalat ovat tämäntyyppisessä paikassa taattua tavaraa.

Fish &chips Krunan tyyliin

Pääruokaa valitessani arvoin pitkään paikallisen Fish & chips - annoksen ja papukeiton välillä. Lopulta vähän vähemmän täyttävältä vaikuttanut keitto voitti, sillä tiesin meillä olevan edessä yhdet latsensynttärit.  Mutta tunnustan auliisti; annoskateus iski kun Minttu ja J saivat eteensä kalaa ja ranskiksia ja huokailivat onnellisina hyvin toteutetun annoksensa kanssa. No, tiedänpä mitä syön ensi kerralla... ;) 

 Minun tryffelinen papukeittoni oli ihan ok, joskin tryffeliä oli maussa vain aavistus ja pidän todennäköisenä että se oli peräisin tryffeliöljystä sillä maku ei ollut samalla tapaa raikas kuin tuoreessa kamassa. Keitto on saatavana sekä alkupala- että pääruokakokoisena, mutta luulen että se toimii paremmin alkupalana sillä se oli hernekeittoakin paksumpaa. Ihan OK mutta tosiaan, kun pöydässä syötiin samaan aikaan ranskiksia, Wallenbergiä ja lampaanpotkaa niin jäihän se keitto vertailussa vähän jalkoihin. :) Tuo tomattisalsa päällä oli ihan pakollinen raikastava lisuke; leipä olisi voinut olla ehkä persoonallisempaakin.

V otti Wallenbergin

Nuoret isännät söivät lampaan potkaa. I sai oman potkan jonka käytännössä puhdisti. Taitaa kolmivuotias olla kasvuvaiheessa... Niin ja potka oli hyvää, sen verran maistoin.

Mutta sen verran tuhteja olivat annokset että liharuokien syöjät ilmoittivat etteivät kykene mitenkään enää jälkiruokaan. Minäkin olin täynnä; papukeitto on tuhtia kamaa ja tiesin että synttäreillä olisi kumminkin kakkua.

Krunassa ilmapiiri ja tunnelma oli sentyyppinen että sinne voisi hyvin mennä vappulounaalle iloisen seurueen voimin; ihan kivaa musaa (joskin suht kovalla vierasmäärään nähden), rustiikkista ja simppeliä ruokaa, reilunkokoista annosta ja miljöö huokuu vanhaa maailmaa mukavalla otteella. Jollain tapaa tulee mieleen muutama muukin Helsinkiläinen klassikkoravintola.

Molemmissa oli omat hyvät puolensa joskin jos voittaja pitää valita niin palvelun moitteettomuuden,  ruuan tasalaatuisuuden, herkkyyden ja huolellisen valmistuksen puolesta voiton näistä kahdesta lounaasta vie minun mielessäni Juuri. Mutta se on myös makuasia; jos tykkää rustiikimmasta, simppelistä ruuasta ja isoista annoksista niin Kruna on tosi mukava kulmakuppila jossa näkyi viime sunnuntaina useampikin lapsiperhe. Ja tosiaan, Wappukin tulee ja kyllä noiden Krunan annosten äärellä viipyisi tovin, kävisi vilkasta keskustelua, joisi mielellään ison oluen tai maljakollisen punkkua ja voisi tuntea olevansa artisti :) Aikuisten jälkiruokakaapissa näytti olevan tarjolla myös Noninon Grappoja ihan useampaa sorttia - pisteet siitä. ;)

Kyllä niitä lounaita siis löytää, kun vaan etsii - jopa viikonloppuna! :)

Savustettua valkosipulia, paahdettua seesamia & tuorejuustoa

Jos joku suunnittelee BBQ - vappua niin tässä on hyvä alkupalavinkki. Laittakaa sinne savustimeen niitä pieniä, "yhden kynnen" valkosipuleita ja maustakaa niillä tuorejuustotahna. Ihan sairaan hyvää. Nämä pallerot tein niihin brisketti-illanistujaisiin ja ne katosivat tarjottimelta ihan tavattoman äkkiä. Ja kun tuon alla olevan leipäsenkin saa suoraan pussista, niin tämän helpommaksi ei sormisyötävä muutu.

Savustettu valkosipuli - sormisyötävä
1 pss Sour Cream - maustettuja ruissipsejä
1 pkt Philadelphia - tuorejuustoa (Semmonen normaalikokoinen)
2 dl kermaa vaahtona
1-2 savustettua valkosipulia (yhden kynnen)
1 tl paahdettua jeeraa (siemeniä)
(tarvittaessa hunajaa)
suolaa
pippuria

n. 1 dl seesaminsiemeniä paahdettuna
timjamin lehtiä koristeluun

Laita valkosipuli savustimeen 120 astetta n. tunniksi tai kunnes valkosipuli on savustunut ja pehmeä. Paahda jeera kuivalla pannulla ja jauha sitten morttelissa.

Sekoita pehmeä, savustettu valkosipuli tuorejuustoon mahdollisimman tasaisesti (voit hienontaa sen myös siivilän läpi tuorejuuston joukkoon). Sekoita sitten tuorejuusto kermavaahtoon ja mausta jeeralla, suolalla ja pippurilla. Tarvittaessa lisää hieman (vajaa 1/2 tl) juoksevaa hunajaa makeudeksi.

Paahda seesaminsiemenet kuivalla pannulla ja anna jäähtyä. (Minä käytin leipäprojektista paistovuokaan jääneet, valmiiksi paahtuneet siemenet tähän)

Pursota tuorejuustotäytettä ruissipsin sisään, dippaa seesaminsiemeniin ja korista timjamilla. Tarjoa heti.

Mun eka "virgin" trifle granaattiomenasirappiviikunoilla ja pääsiäissunnuntain menu

Trifle on yksi englantilaisten klassisimmista jälkiruuista. Voitte varmasti arvata, että brittien keskinäisessä keskustelussa aihe herättää runsaasti mielipiteitä siitä mitä Oikeassa Triflessä pitäisi olla ja mitä siinä Ei Pitäisi Olla.

Kuitenkin vakiintunut käsitys triflestä on, että se on optimitilanteessa lasiseen kulhoon koottu jälkiruoka jossa englantilaisen vaniljakastikkeen, (mielellään makealla sherryllä kostutetun) kakun, hillon ja kerman kerroksittain koottu yhdistelmä muodostaa syntisen ja tekstuureiltaan oikeanlaisen kerrosjälkiruuan.

Lopulta kuitenkin nykykäsitys triflestä on varsin armelias; trifleksi voi kutsua melkein mitä tahansa kerroksittain tehtyä jälkiruokaa jossa on ainakin jossain muodossaan hedelmää tai hilloa, kermaa ja kakkua tai keksejä sekä jotain runsaanmakuista kastiketta.

Tämän triflen luonteen ratkaisi oikeastaan kolme asiaa, joista ensimmäinen oli viime kesänä Ottolenghin kirjasta tekemäni upeat, granaattisiirapilla marinoidut tuoreet viikunat. Halusin tarjota niitä Merituulin ja Jukan poppoolle illallisen päätteeksi sillä mielestäni ne istuivat ihan täydellisesti aavistuksen lähi-itävärittyneeseen menuuni. Vaikkei tästä pitänyt tulla menupostaus, niin kokosinpa nyt linkit ohjeisiin tähän alle, niin näette kokonaisuuden joka pöytään laskeutui.

Pääsiäissunnuntain menu 2015

Viikunaleipää, pistaasikotijuustoa ja appelsiininkukkahunajaa

Savustettua valkosipulikeittoa ja karitsankieltä

Ruusunterälehdillä maustettu ja kirsikkapuulla savustettu ylikypsä lampaan lapa, itsekuivattuja viinirypäleitä salaatin ja cous-cousin kanssa sekä mintulla maustettua punasipulijogurttia

Viikunatrifle ja kahvia

Mutta koska menussa oli myös jotain kovin kotoisaa, oli pääsiäinen ja ateria minusta huusi päätöksekseen jotain syntistä ja rikasta jälkiruokaa mietin, tekisinkö viikunat osaksi jotain lemonposset-henkistä lasiin koottavaa jälkiruokaa vai osaksi jotain "mess" -jälkkäriä. Ja siitä se sitten kiteytyi että koitanpa tehdä triflesovelman aitoon "katsotaan mitä löytyy" -teeman henkeen. Ja löytyihän sitä, kaikenlaista. 

Löysin kaapistani mm. vaaleanpunaisia ladyfingers -tyyppisiä sokerikakkukeksejä, joita käytetään tiramisu - tyyppisiin jälkiruokiin ja ruohonjuuresta ostamani aidoilla kukkien terälehdillä koristellun valkosuklaalevyn. Näistä löytyneistä asioista tuli se toinen jälkiruokaa määrittävä tekijä.

Kolmas tätä jälkkäriä määrittävä tekijä oli sitten lapsivieraat ja oman perheemmekin taapero; triflessä keksit kuuluisi liottaa makeassa sherryssä tai jossain muussa soveltuvassa alkoholissa. Mistä muuten ymmärrykseni mukaan juontuu yksi triflen miljoonasta nimestä "tipsy cake" (vapaa suomennos lienisi 'hiprakkakakku'). Niinpä alkoholi oli poissuljettu jälkkäristä, mutta koska kuivat keksit tietenkin tarvitsevat jotain kostukkeekseen ja kakkukin makua, keksin käyttää kostutukseen itse kettelemääni omppumehua jota maustoin mintunlehdillä ja lisäksi pyöräytin annoksen lemoncurdia vielä sekaan.

Ja sitten minulla oli vielä pakastimessa tuoreista granny smith - omenoista tekemääni sorbettia, johon ei ole ohjetta mutta voinette varmaan katsoa mallia tuosta aiemmin raportoimastani raparperi-omenasorbetista; käytin tähänkin vähän valkoista balsamicoa nostamaan aromeita ja itse asiassa nyt kun uudet raparperit tulevat, tuota sorbettia kannattaa tehdä joka tapauksessa :)

Ja hyvin kävi; vaikka melkein sain sydänpysähdyksen kun kannoin kakun pöytään ja kerroin että tämä on tämmöinen kasa kermavaahtoa. Merituuli totesi heti ettei kermavaahto ole hänen suosikkejaan mutta syystä tai toisesta tämä kuitenkin todettiin kelvolliseksi. Luulen, että minut pelasti sama temppu joka pudotti Emelian Masterchef Australian 2014 finaalista; sekoitin puolet lemoncurdistani kermaan. Tosin, toisin kuin Emelialla, minun curdini onnistui ihan hyvin ja laitoin sitä lisäksi mukaan sellaisenaan. Tällöin kermavaahto sai sitruunasta raikkaan, aromikkaan vivahteen eikä muistuta enää peruskermavaahtoa samalla tavalla. Lemoncurd taas toi mukaan intensiivisempää sitruunaa, joka taittoi mukavasti sokerisia keksejä ja antoi 'virgin' versiolle trflestä kaivattua luonnetta.

Nuo paahdetut viikunat voi toki tarjota ihan ohjeen mukaan sellaisenaan kermaisen ja jogurttisen vaahdon kanssa; viime kesänä teinkin juuri niin. Ottolenghin ohje vaahdolle on 100g kreikkalaista jogurttia ja 100g mascarponea vatkattuna keskenään vaahdoksi sekä ruokalusikallinen tomusokeria makeutukseen.

Mutta hyvin kävivät myös tällaisen trifleksi suht ohuen, korkeareunaiselle tarjottimelle kasatun hiprakattoman 'kaakun' koristukseen. :)

Granaattiomenatrifle 

Omena(-raparperi)sorbettia

Lemon curd

1 sitruunan kuori ja mehu
1 dl sokeria
2 munaa
75g voita 

Paahdetut viikunat (Ottolenghin kirjasta Plenty more)

3 rkl granaattiomenasiirappia
1 rkl sitruunan mehua
3 rkl tummaa muscavadosokeria
4 timjaminoksaa (2 kokonaisena 2 lehdet nypittynä)
1 appelsiini, puolet kuoresta raastettuna, toinen puoli pitkänä, ohuena nauhana (voi käyttää myös  koristeluun)
8 kypsää viikunaa, halkaistuna pitkittäin


Lisäksi tarvitaan
1 pkt pinkkejä ladyfingers - keksejä tai esim. sokerikakun jämiä
n. 1 dl itse keitettyä sokeroitua omenamehua + mintunlehtiä (ja/tai sopivaa alkoholia)
1 levy kukkasin korstettua valkosuklaata tai esim. sokeroituja ruusun terälehtiä
0,5l kermaa vaahtona + 2 tl vaniljasorkeria
mintunlehtiä koristeluun

Aloita jälkiruoka tekemällä sorbetti valmiiksi pakkaseen. Sorbetti ei ole pakollista, mutta muutama pallo raikasta sorbettia keventää ja raikastaa jälkiruokaa.

Tee lemon curd laittamalla kaikki aineet kattilaan ja täytä allas kylmällä vedellä kattilan jäähdytydtä varten. Kuumenna sitten seosta keskilämmöllä koko ajan sekoittaen. Kun seos kuumenee ja hyytyy, nosta se vesialtaaseen ja sekoita kunnes se jääähtyy.

Vatkaa kerma vaahdoksi ja mausta se vaniljalla. Jaa vaahto kahtia ja mausta toinen puoli puolella määrällä lemoncurdia. nosta toinen puoli vaahtoa jääkaappiin odottamaan koristelua.

Laita korkesreunaisen vuuan pohjalle ensin kerros lemoncurd-kermavaahtoa, sen päälle vielä lemoncurdia ja halutessa myös mintunlehtiä.

Laita sen päälle omenamehu-minttuseokseen dipatut keksit tai kakkupalat. Lisää sitten loppu lemoncurd ja lemoncurd-kermavaahto. Nosta pohja jääkaappiin maustumaan.

Tee sitten viikunat sekoittamalla ensin keskenään kaikki marinadin ainekset. Kun sokeri on hieman liuennut halkaisen viikunat sekaan ja jätä marinoitumaan 30 min.

Paahda viikunoita grillivastuksella (ei kuitenkaan suoraan 'kiinni' vastuksessa, koska palavat herkästi) 10 min kunnes viikunat karamellisoituvat. Oikea etäisyys ja aika riippuu uunista.

Kun viikunat paahtuvat keitä marinadia kasaan 2-4 min, jotta se muuttuu siirappiseksi ja voit pirskotella sitä karamellisoituneiden viikunoiden päälle. Viikunat ovat parhaita kakkuun hieman lämpiminä (erikseen tarjottuna ne voivat olla ihan kuumiakin) ja jos haluat, voit hieman lämmittää niitä vielä juuri ennen tarjoilua.

Kun trifle tarjoillaan, laita kakun päälle muutama pallo sorbettia, kermavaahtoa, viikunat ja niiden siirappikastiketta, valkosuklaan paloja ja mintun lehtiä. Tarjoa heti.