lauantai 28. helmikuuta 2009

Etanat - mikä ihana tekosyy syödä voita ja valkosipulia


Kun olin lapsi, isä suunnitteli, että laittaisi huoneeni viereen etanafarmin. Ei siksi, että isä olisi intohimoisesti rakastanut etanoista - vaan isä tuumaili, että ravintolat voisivat maksaa etanoista käypää hintaa... Muutamana yönä näin painajaisia joissa heräsin sängystäni julmien etanoiden kanssa.

Sittemmin käsitykseni etanoista on siirtynyt painajaisten pedoista syntisen herkun suuntaan. Eilen päätimme laittaa niitä alkupalaksi.




Etanat uunissa (4:lle)

1 prk etanoita (pienempi riittää, yhteen pannuun meillä meni 6 etanaa)

maustevoi:
n. 40g voita
3 valkosipukin kynttä pilkottuna
1 dl parmesanraastetta
0.5 dl lehtipersiljasilppua
(+2-3 rkl korianterisilppua - ei pakollista mutta laitoin kun oli!)
mustapippuria

Laita uuni kuumenemaan 270 asteeseen ja sekoita maustevoin ainekset keskenään. Huuhtele etanat ylimääräisestä suolaliemestä.


Ajatus kaikessa yksinkertaisuudessaan on, että jokainen pikku nilviäinen mötkähtää etanapannussa omaan koloseensa jonka jälkeen kolo tukitaan täyteen parmesanilla ryyditettyä maustevoita. Sitten pannu uunitetaan 270 asteessa 10 min.

Nauti sellaisenaan tai hyvän vaalean leivän kanssa.

p.s. ruokahaasteen keksintä käy kuumana - emme kuitenkaan taida päätyä talkkunaan emmekä mateen maksaan - joita meille kyllä melko haastavina ideoina ehdotettiin ;)

perjantai 27. helmikuuta 2009

Negroni - rakkaudesta Campariin


Tässäpä flunssakauden piristäjä - huomatkaa C-vitamiinia uhkuva appelsiini! ;) Tämä on suosikkidrinkkini josta on pakko sanoa, ettei se ole jokaisen makuun. Sen voi juoda myös pitkänä soodalla, missä muodossa sitä Kreikassa baarimikko yritti minulle väkisin myydä. Molemmille lienee hetkensä, mutta alkuperäisenä negroni paras.

Negroni (yhdelle)

2 cl Camparia
2 cl Gin
1 cl (tai vajaa, maun mukaan) Martini Rossoa
2 palaa jäätä
1 lohko appelsiinia

Laita shakeriin 3 jääpalaa. Kaada viinakset (yhdelle tai kahdelle) päälle ja sekoita aineet lusikalla. Älä ravista! Sitten kaada juoma shakerin suodattimen tai siivilän läpi lyhyeen lasiin. Voit tehdä drinkin myös vähän tukevampana jos tahdot - martini rosson määrää voi säätää. Me yleensä laitamme ehkä jopa hieman vähemmän kuin tuossa. Drinkki on kuiva ja kuivemmaksi muuttuu mitä vähemmän siihen tulee Rossoa.

Naudan paahtopaistia ja vihanneksia vanilijalla viritetyssä marinadissa



Mietin kokkaillessani etten blogaa tätä, mutta pakko on, kun tuli niin hyvää. Miten siinä aina käykin sillä tavalla. Täsä on ihan loistavan sunnuntairuuan ainesta, koska jos ja kun tätä jää, siitä voi maanantaina tehdä evässalaattia töihin.

Yleensä olen ollut vähän sitä mieltä, että nuo lihan kanssa laitetut kasvikset tulevat lähinnä mössöisiksi ja mauttomiksi, mutta nyt ei käynytkään niin. Niistä tulikin ihanan täyteläisiä ja kasvisten oma maku ja makeus pääsi esiin. Laitan tästä suuren syyn marinadille, jota käytin lihan ja kasvisten marinointiin. Toinen syy lienee rauhaisa muhittelu ja värin ottaminen kasviksiin kypsennyksen jälkeen nopeasti, kuumassa uunissa.

Tein taannoin lammasta ja marinoin sen vaniljalla, öljyllä ja vadelmaviinietikalla. En enää jaksa muistaa mitä kaikkea siihen meni. Ajatauksenani oli blogata se tänne tarkkojen määrien kanssa vasta, kun keksin siihen "täydellisen lisäkkeen" ;) Itse liha tuli silläkin kerralla niin hyvää, että ajattelin käyttää noita vanilijahippusia hyväkseni lihan kanssa toistekin. Vanilija ei sinällään maistu vahvasti lihassa, mutta tuo makuun täyteläisyyttä.

Homman onnistumiselle on pääosin edellytyksenä aika. Lihan on hyvä ehtiä marinoitumaan ainakin vuorokauden, ehkä jopa puolitoista tai kaksi jääkaapissa. Lisäksi liha pitää ottaa taas kerran lämpenemään ennen paistoa jo hyvissä ajoin.

Paahtopaistia vanilijalla (riittää 4 aikuiselle ja 2 lapselle)

n. 900g-1kg naudan paahtopaisti
3-4 rkl kokojyväsinappia
2,5 rkl vadelmaviinietikkaa
vähän vajaa ½ tl vanilijahippuja (vanilijaa saa olla jonkin verran)
n. 0.5 dl öljyä

lisäksi mustaa pippuria

Lisäkkeeseen

sekalaisia kasviksia:
1 punainen paprika
1 keltainen paprika
3 tomaattia
3 porkkanaa
1 sellerin varsi
1 dl cashew -pähkinöitä
lihan marinadi
öljyä
mustapippuria

Sekoita marinadiainekset ja levitä marinadi lihan pintaan. Rouhi lihaan vielä mustaa pippuria suoraa myllystä. Laita liha lepäämään vuorokaudeksi jääkaappiin.

Kun liha on maustunut ja on tullut ruuanlaiton aika, laita liha lämpiämään ainakin pariki tunniksi ennenkuin paistat siihen pinnan pannulla. Tarkoitus on siis saada paistiin kaunis väri joka puolelle. Älä missään tapauksessa heitä pois kulhiin jäänyttä marinointiseosta!



Kaada marinadin jämät uunivuokaan, johon ajattelit lihan laittaa. Pilko sinne vihanneksia, minulla meni vihannespedille keltainen ja punainen paprika, kolme porkkanaa, sellerin varsi, 3 luumutomattia ja muutama hassu kirsikkatomaatti joita oli jäänyt pöydälle. Voit makusi mukaan laittaa muutakin - varmasti esimerkiksi sipuli ja kesäkurpitsa kävisivät hyvin.

Pyörittele kaikki kasvikset marinadissa ja rouhi vielä päälle hieman mustapippuria, ripottele kasviksille 1dl cashew -pähkinöitä ja lorauta öljyä pullosta, niin että kaikki kasvikset ja pähkinät varmasti kostuvat vähäsen. mötkäise liha rehujen keskelle ja laita siihen paistimittari paksuimpaan kohtaan.

Lihan kypsyys on makuasia. Toinen tykkää, että liha saa olla lähempänä 65 astetta, me taas että se jää hyvinkin roseeksi, melkein raa-aksi. Sopivaa kypsyysastetta arpoessa kannattaa muistaa, että liha vielä vetäytyessän nostaa vähäsen lämpöä n. 3-5 astetta jopa. Itse inhoan kuivaa paahtopaistia, koska se sitkistyy kypsyessään. Näin ollen ohjeistan melko roseeta paistia tässä - etsikää oma mieltymyksenne kypsyyden suhteen. :)

Paista lihaa kunnes se on juuri ja juuri 60 asteen paikkeella. Aikaa meni muistaakseni tunti, vähän reilu. Me olimme vähän varovaisempia tällä kertaa ja otimme sen jo vajaa 5 astetta ennen määrälämpöä pois, jolloin lopputulos jäi kuvan kaltaiseksi.

Kun liha on kypsää, nosta se leikkuulaudalle vetäytymään. Nosta uunin lämpö 190-200 asteeseen ja laita päälle kiertoilma. Laita vielä kasvikset uuniin saamaan hieman väriä pintaansa. Pähkinät paahtuvat tässä upeasti. Liha vetäytyi meillä sellaisen n. 10-15 min jonka ajan kasvikset myös olivat uunissa. Tarkkaile rehuja vähän, etteivät pähkinät pala.

Juuri ennen tarjoilua riivi vielä kasvisten päälle muutama oksa (3-4) tuoretta timjamia - koristukseksi ja raikkaaksi mauksi.



Tarjoa salaatin ja kermaisen inkivääritahnan kanssa. En ollut muuten koskaan aikaisemmin tehnyt inkivääritahnasta mitään ja pehmensin hieman makua dijon - sinapilla. Tuo mössö sopi lihan kanssa hyvin - tiesinhän minä että se on klassinen yhdistelmä, mutta toimi jälleen paremmin kuin oletettu. :)

Kermainen inkivääritahna

1 tl inkivääritahnaa (ostin venäläisestä hyllystä kaupassa semmoisen purkin)
1 tl dijon - sinappia
1 dl kreikkalaista tai turkkialista jogurttia
1 dl creme fraichea

Viiniksi kannattanee valita joku tukevahko Cabernet Savignon - Alkosta voipi kysellä suosituksia, myyjät yleensä osaavat neuvoa hyvin.

torstai 26. helmikuuta 2009

Matcha - löysinpäs kokkaukseen käyvää vihreää teetä



Bella vanilla -blogissa oli jossain vaiheesa keskustelua vihreästä teestä ja joku ehdotti, että pääkaupunkiseudulla kannattaisi käväistä théhuone -kaupassa. Tämä Eerikinkadulla Helsingissä sijaitseva kauppa osoittautui loistavaksi matcha - teen etsintäpaikaksi.

Eilen siis kävelin (taas) kaupan ohi ja pistäydyin sisään ensimmäistä kertaa. Tuoksu oli mieletön - ihanat erilaiset teelaadut tuoksuivat melkein huumaavalle, mutta jollain hassulla tapaa pehmeälle. Tuli hurja hinku käydä siellä joskus oikein ajan kanssa.

Kiireestä huolimatta onnistuin kuin onnistuinkin ostamaan sieltä pienen purkillisen leivontaan soveltuvaa luomu matchaa. Ihan halpaa se ei ollut (reipas 11e), mutta tuota luokkaa matchan oletinkin maksavan. Minulle myös asiantuntevasti ja ystävällisesti neuvottiin, että avaamisen jälkeen purkki on hyvä säilyttää pakastimessa. Se ei jäädy, mutta maut säilyvät näin paremmin.

Matchan käyttöohjeena teessä on 2/3tl 1 desilitraan vettä. Näin saatu tee on kuitenkin myyjän mukaan varsin vahvaa, joten hän ehdotti että mikäli matchaa haluaa käyttää ihan juomiseenkin leivonnan lisäksi, sitä voi sekoittaa hieman muihin teelaatuihin.

Nyt olen ihan innoissani tästä uudesta teepurkista, katsotaan mitä kaikkea siitä syntyy!

Pieni alkupala parsasta



Näin viikolla kun töistä pääsee kotiin usein aika myöhäänkin, niin kokkaajaa vastassa on jo sudennälkäinen perhe. Nälkä saattaapi kurnia omassakin masussa siihen malliin että silmissä sumenee. Jos haluaa laittaa mitään ruokaa, mihin menee tunti tai pidempään on ihan fiksu veto taittaa nälkä pois ja kerätä voimia pienellä alkupalalla.



Tämä syntyi juuri tuollaiseen tilanteeseen. Valmistus on helppoa, mutta vaatii hyviä jämiä... ;) olen oppinut jättämään jääkaappiin pieniä jämiä kaikesta hyvästä, mitä käytän ruuanlaittoon. Niillä hyvillä jämillä voi sitten koristella tai muuten virittää arkisemmastakin sapuskasta herkumpaa. Eli vinkkinä kun laitatte esimerkiksi parsaa - säästäkää muutama parsa myöhäempään käyttöön. Tuosta yhdestä ainoasta parsanipusta jonka ostin viikko sitten, riitti kolmeen ruokaan:kulinaarimurulan haasteessa olevaan kana-munajuttuun, parsalisäkkeeseen ja tähän.

Käy tähän joku muukin salaati ja juustossakin voinee olla luova - Koko annos lähti kehittymään noiden säästämieni parsojen ja avatun serranopaketin ympärille.

Nyt muuten kokeilin saamaani vinkkiä parsojen siistimisestä: kokeilin taivuttaa parsaa tyvipäästä ja kas kummaa, se napsahti poikki kutakuinkin siitä, mistä olisin sen siistinyt veitsenkin kanssa. Niin että voin todistaa: parsa katkeaa siitä, mistä sen täytyy!

Alkupala parsasta (3:lle)

6 parsaa
150g mozzarellaa (1 pussukka)
60g radicchiota (eli sikurisalaattia, kaapista löytynyt kerän loppu)
6 siivua serranoa tai procuttoa
loraus vadelmaviinietikkaa
öljyä
mustaa pippuria

Siisti parsat ja huuhtele ne. Kääri jokaisen ympärille serrano tai prochuttosiivu niinkuin parhaaksi taidat. Irrota radicchion lehdet kylmään veteen kulhoon likoamaan. Kuumenna pannu ja lorauta sille kunnolla öljyä. Laita parsat öljyyn ja kääntele, kunnes saavat kauniin värin joka puolelta. yhteensä se vei aikaa n. 4 min. Pannulla paistamisen loppuvaiheessa pirskota hieman (ehkä n. 1 rkl) vaaleaa viinietikkaa parsojen päälle - minulla nyt oli tuota vadelmaviinietikkaa mutta mansikka tai joku muu "vaaleanpunainen" kävisi hyvin.


Asettele lautaselle huudellut ja liotellut salaatinlehdet, niiden päälle parsat ja revi mozzarella epämääräisen kokoisiksi möykyiksi pitkin lautasta. Pirskota päälle mustapippuria ja oliiviöljyä ja tarjoile.

Jos olet oikein voimissasi, tuohon olisi sopinut myös paahdetut pinjansiemenet ja vaikka auringonkukan versot. Mutta nälän karsimassa yksinkertaisuudesaan kokonaisuus oli minusta viehättävä.

keskiviikko 25. helmikuuta 2009

Lupiinipastaa



Ostin taannoin lupiinin siemeniä ja yritin valmistaa niistä ruokaa. Epäilin, että menetelmä ei ollut oikea tai ainakaan paras mahdollinen. Koska siemeniä jäi vielä puoli pakettia ajattelin, että suon niille uuden, paremman mahdollisuuden. Siemeniä tuottaa Lassilan tila ja heidän sivuiltaan löytyy hauskan näköisiä reseptejä esimerkiksi härkäpapujen valmistukseen, mutta lupiinireseptiä en löytänyt, enkä löytänyt mitään hakemalla Googlellakaan. Niinpä siis tartuin puhelimeen, soitin heille ja kyselin vinkkiä valmistukseen. Seuraavanlaisen tietopaketin sain suoralta kädeltä:

Lupiini jääkin hieman kovaksi. Se ei siis pehmene millään keittämisellä pavun kaltaisesti. Keittoajaksi riittää n. 30 min ja maustamisessa on suosittu rohkeaa linjaa eli ohjeena oli: mausta vaan vahvasti. Liottamisestakin kysäisin, kuulemma näitä on laitettu myös liottamatta. Koitin kumminkin etsiä vielä netistä, onko siellä sanottu mitään liottamisen tarpeellisuudesta suhteessa lupiinien syötävyyteen, mutta en löynnyt kuin lupiinien idätysvinkkejä kukkapenkkiä ajatellen. :)

Lupiinin siemeniä kannattaa syödä jonkin ruuan osana rouskuvan rakenteensa takia. Saamistani käyttövinkeistä erinomaisen hauskoja olivat pataruokien lisäksi mainitut pastat ja laatikot. Kysyin vielä ostopaikoista - ekokaupat myyvät näitä siemeniä, jos joku nyt innostuu kokeilemaan.

Lounasta olimme vailla ja pasta kuulosti tänään korvaani parhaalta. Siihen suuntaan mennään siis tänään ja kokeillaan nyt keittämistä liottamatta. Huuhtelin jyvät kuitenkin linssien tapaan juoksevan veden alla. Keitellessäni näitä siemeniä huomasin, että se 30 min varmaan on ihan hyvä aika liotetuille lupiineille. Liottamattomia hauduttelin kyllä lähemmäs tunnin, ehkä n. 50 min ennenkuin olin tyytyväinen lupiinien rakenteeseen. Suoraa keitettyinä näistä tuli hieman sitkoisempia kuin liottaen, purutuntuma oli tavallaan ehkä jopa hauskempi. Silti varmaan liotan näitä jos paketti kaupasta kotiin kulkeutuu ja kokeilen vielä vertailla. Sitkoisuus oli tavallaan kiva ja muistaakseni se katosi liotellessa, mutta entäs maku?

Mietin kokkaillessani ja maistellessani lupiinia, että sille voisi sopia niinkin hauskan makuinen lisäke kuin pähkinäinen satay - kastike. Lupiinissa on nimittäin ihan hauska maku, mutta siitä puuttuu kärki. Eli chili, pähkinä ja sitrus voisivat olla kokeilemisen arvoisia jatkokehityskohteita. Ehkä myös etanoiden laitosta tuttu yrttivoi+valkoviini voisi toimia lupiinille parmesanin kanssa?

Tänään kuitenkin saamieni vihjeiden mukaan mennään vahvoilla mausteilla.

Lupiinit
100g lupiinia kuivana (eli loput laatikosta)
0.5 l vettä
kasvisliemikuutio
1 linnunsilmächili

Keittelin ensin lupiineita 30 min chilipalon ja liemikuution keralla. Sitten poistin chilin, otin lopun keitinveden talteen ja lisäsin pavut soosipohjaan, jonka valmistin lupiinien kiehuessa.

Lupiinikastike pastalle (3-4:lle, on täyttävää!)
3 siivua pekonia
3 sardellifilettä (öljyssä) sekä loraus fileiden öljyä pannulle
2 shalottisipulia
1 sellerin varsi
2-3 kynttä valkosipulia
½ punaista mietoa chiliä
n. 200g tomaattimurskaa
yhteensä n. 3 dl lupiinien keitinlientä ja vettä (tarvinnee vähemmän jos liotat lupiinit ennen käyttöä)
1-2/3 dl paahdettuja leivänmuruja (tai paahtamattomia leivänmuruja)
1 munan keltuainen /ruokailija
mustapippuria
parmesanraastetta
tuoretta timjamia koristeluun
(+ keitetyt lupiinit, ks. yllä)

Laita pannulle sardellifileet ja öljyä sardellipurkista tai oliiviöljyä ihan pullosta. Anna sardellifileiden hieman "sulaa" öljyssä ja lisää pekonisilppu, shalottisilppu ja pilkottu sellerin varsi. Paahda pekonia pannulla. Lisää valkosipuli kun pekoni alkaa ruskistua.

Lisää lupiinit ja pyörittele hieman kastikepohjassa. Lisää sitten tomaattimurska, mustaa pippuria ja hieman keitinlientä, peitä kannella ja kiehuttele hiljaisella tulella kunnes lupiinin siement näyttävät "pulskilta" ja ovat pehmeän tuntuisia :) Itseltäni tähän vaiheeseen kului siis n. 20-30 min ja lisäilin vähän väliä hieman nestettä. Kun lupiinit muhivat, keitä pasta. Laitoin tuohon taligatelleä ja se oli mielestäni ihan hyvä valinta.

Koska lupiinit eivät sosennu mitenkään, päätin käyttää kastikkeen suurustamiseen paahdetut leivänmurut, joita löysin vielä jääkaapista pienen rasiallisen. Tavallisetkin leivänmurut käyvät, mutta paahdetuista tuli tietysti lisää makua.


Valuta pasta ja lisää hieman oliiviöljyä kattilaan ettei pasta tartu toisiinsa. Kokoa annos laittamalla pohjalle kasa pastaa, sitten keko kastiketta ja sen keskelle parmesanraastetta. Tee pieni kolo parmesaniin ja kaada siihen munan keltuainen. Koristele tuoreella timajmilla.


No, miltä se maistui? Lapsi kiekaisi heti että Hyviä Papuja (tm), mihin korjasin että ovat lupiinin siemeniä. "Hyviä ovat silti!", sanoi flunssaileva pikkumies ja jatkoi papujen nautiskelua pastan kaverina.

Tykkäsin itsekin, että tuli tosi paljon parempaa kuin edellisestä kokeilusta. Selvästi tuo lupiinin soseutumaton luonne kannattaa tiedostaa ja käyttää hyväksi. Pasta sopi kaveriksi hyvin, koska on pehmeää ja voisin kuvitella että perunamuusilaatikossakin toimisi hyvin. Tässä olisi kyllä ainesta ihan pätevään kasvisruokareseptiinkin, mutta sorruin hyödyntämään jämiä (pekoni+ sardelli) jääkaapista - eikä kaduta yhtään ;) Maku sopi hienosti... Leivänpaloilla saostaminen oli myös hyvä idea, se myös sitoi makuja yhteen.

Ruoka oli todella täyttävää. Emme kumpikaan kyennyt syömään annosta kokonaan, eli pienempikin määrä soosia (kuin kuvassa) riittää vatsan täyttämään. Näin laitettuna sanoisin, että lupiini on kokeilemisen arvoinen tuttavuus ja kasvissyöjille kotimainen proteiinilähde :) Mutta älkää yrittäkö tehdä siitä lisäkettä pelkästään, se ei todistetusti toimi :)

tiistai 24. helmikuuta 2009

Pikkusiikoja pannussa ja aniksella maustettua salaatinkastiketta



En ollut koskaan aikaisemmin ostanut ns. pikkusiikoja tai pannusiikoja, niinkun niitä kaupassa sanotaan. Olen pelännyt että ovat kovin hankalan piikkisiä. Mutta nyt löytyi kala minun makuuni, ruodot lähtevät kypsästä kalasta kuin silakasta. Kun kala on paistettu voit irrottaa fileet ja koko ruoto lähtee pois. Jäljelle jää aromaattinen ja hyvä kala ilman ruotoja! Tämän helpommaksi ei kalaresepti juuri muutu.



Lisäkkeeksi kaivelin vanhasta ja paljonkulutetusta 7 luokan köksänkirjasta reseptin, joka silloin painui teinin mieleen parhaana salaatinkastikkeena jota olin koskaan maistanut. Yllättävän hin muistikuva oli oikeassa ja aniksella sekä fariinisokerilla maustettu salaatinkastike oli hauskan raikas. Sen verran modernisoin tuota aika tarkkaan 20v vanhaa reseptiä, että silppusin sinne lisäksi tuoretta korianteria. Se teki terää :)



Lisäksi tein kalojen ja salaatin kaveriksi porkkanoista ja lopusta bataatista meille samaa lisäkettä kuin tein rosepippurikanalle. Taisin ripsauttaa tosin näihin myös hieman sitruunaa - sitä kun nyt oli avattuna. Koska porkkanat vaativat pidempään kypsyttelyä kuin bataatti, laitoin ensin porkkanat öljyyn ja sitten vasta muut mausteet ja bataatit kun olin hetken porkkanoita kuullottanut. Tämä lisäke kannattaa laittaa ensin tulille, se voi sitten odotella hetken kaloja.




Pikkusiikoja pannulla
n. 3-4 pikkusiikaa per nenu
hieman cayannepippuria
suolaa
voita

Pese ja kuivaa siiat. Ripota kalojen päälle aavistus cayannepippuria. Laita voita ja tiljja öljyä tulikuumaan pannuun. Kun voi alkaa hieman ruskistua laita pannuun n. 4 kalaa kerrallaan ja paista niihin molemmin puolin kauniin ruskea ja rapea pinta. Pannun pitää olla kuuma, mutta kala ei tarvitse hurjan pitkään kypsyäkseen. Minuutti- tai vajaasti pari per puoli riittää hyvin.



Ennen tarjoilua pirskota kalojen päälle hieman suolaa, sitruunan mehua ja korianterin lehtiä.


Kun kalat ovat paistuneet sekoita salaatti ja kastike tarjolle. Salaattiin laitoin vaan paljon kaikkia lehtiä ja kastiketta - ei kummempaa tällä kertaa. Se hollantilainen salaatti pääsi tämän kastikkeen kanssa samaan kippoon. Salaatista joku kyselikin että miltä se maistui? Me maistelimme sitä ihan erikseen pestynä ja se oli vähän vuonankaalin makuista, mutta jämäkämpää. Minä esitin, että se on rakenteeltaan samanlaista kun ne syyskesän ihanat avomaan salaatit, joita myydään suurissa marketeissa kilotavarana ainakin täälläpäin. En kyllä keksi siitä mitään valittamista, ei ollut kumpikaan salaatti (tumma eikä vaalea) edes yhtään kitkerää. Pesin ne kyllä tosi huolella - varmuuden vuoksi.


Fariinisokerinen aniksella ja korianterilla maustettu salaatinkastike
½ sitruunan mehu
1 rkl omenamehua
1,5 rkl oliiviöljyä
1-1,5 rkl fariinisokeria tai muscavadosokeria
½ tl meiramia
1,5 tl anista morttelissa jauhettuna
n. 2 rkl korianterin lehtiä silppuna


Sekoita kastikeainekset pienessä kulhossa keskenään. Jos et tykkää aniksenpaloista, voit tietysti tehdä soosia enemmän maustumaan jääkaappiin ja siivilöidä aniksenpalat pois kun kastike on makunsa saanut. Laita korianterisilppu mukaan juuri ennen tarjoilua.

Tässäpä nyt helppoa vinkkiä kalan syöntiin - sitähän pitäisi syödä ainakin pari kertaa viikossa!

Päättämättömän köksän herkullinen laskiaispullatäyte hiirille




Voihan vinkaus sanoi hiiri ja pakeni kakkukuvun alta kun nostin sitä. Oma mokahan se oli, mitäs jätin laskiaispullani huonosti peitettynä terasille. Leikkuulaudan ja kuvun väliin oli jäänyt hiiren mentävä rako ja opportunisti oli heti käyttänyt tilaisuuden hyväkseen. Nyt on harmittanut kuin vähemmän pientä, ilman laskiaispullaa jäänyttä nisäkästä...


Ja pettymyksen kirvely ei vaan ota laantuakseen - mies jo huolestuneena kyseli tietokoneen hiiren kuntoa, kun napsutin sitä ja manasin, että helkkarin hiiri... Sijaiskärsijäksi joutui, raukka. Olen mököttänyt myös lapsen leluhiirelle ja harmaille pörrösukille. Olisi noita voinut tänäänkin pari syödä, kunnolla maustuneena! No, ehkä se otus vielä joskus saa tyypin 2 diabeteksen mun sijaan.

Olivat nimittäin hyviä. Paino siis imperfektillä. Huoh. No, rypemisestä ja henkisestä ruoskinnasta ohjeeseen:

Tee laskiaispullat vaikka mimmun tapaan. Jos et osaa päättä onko se nyt sitten hilloa vai mantelimassaa niin voit kokeilla tätä.

Ostin kaupasta purkin säilöttyjä mansikoita ihan perusuteliaan luonteeni ohjaamana, mutta sulatetut pakastemansikat käyvät hyvin. Laita vaan enempi hunajaa sitten mukaan.


Mansikka-mantelimassatäyte laskiaispulliin
1 limen kuori hienoksi raastettuna
1 prk säilöttyjä mansikoita tai n. 150g pakastemansikkoja sulatettuna + sokeria tai hinajaa
3-4 oksaa timjamia riivittynä
1/2 pötköä mantelimassaa (koko pötkö n. 100g)
1-2 tl juoksevaa hunajaa (mulla oli akaasiahunajaa)

2 dl kermaa vaahdtettuna
2 tl vanilijasokeria



Viipaloi mansikat ja sekoita mansikka, timjami ja limen kuori hunajan kanssa. Laita jäähtyneen pullan sisään 1 tl mansikoista irtoavaa lientä ja sen päälle littanaksi painettu kiekko mantelimassaa. Laita jokaiseen pullaan mantelimassan päälle mansikkatäytettä ja kehystä koko komeus kermavaahdolla. Jos mansikan lientä jäi, voit kostuttaa myös kannen sisäpinnan yhdellä teelusikallisella lientä.

Laita kansi päälle, tomuta tomusokerilla ja syötä hiirille.

maanantai 23. helmikuuta 2009

Laskiaispullat




Ei laskiaista ilman laskiaispullia! Innostuin äidin kanssa leipomaan iiison annoksen pullaa ja tietenkin sitten osasta tuli näitä kermalla täytettyjä herkkuja.

Pullataikina (ihan perusohje)

5 dl maitoa
50 g hiivaa
1 muna
1,5-2 dl sokeria
1 rkl kardemummaa
1,5-2 tl suolaa
noin 1 kg (eli 15-16 dl) vehnäjauhoja
150 g rasvaa

Voiteluun 1-2 munaa

Kaikkien aineiden on hyvä olla huoneenlämpöisiä leivottaessa, joten ota aineet huoneenlämpöön joitakin tunteja aikaisemmin. Kylmät aineet jäähdyttävät taikinan.

Murenna hiiva kädenlämpöiseen maitoon. Sekoita kunnes hiiva on liuennut maitoon. Lisää muna, sokeri ja mausteet joukkoon ja sekoita. Aloita jauhojen lisääminen sekoittaen esimerkiksi vispilällä tai haarukkavatkaimella, kun taikina on paksumpaa jatka alustamista käsin. Jätä pieni osa jauhoja alustamisen loppuvaihetta varten. Lisää sulatettu ja jäähdytetty rasva. Jatka alustamista ja lisää loput jauhot(pakko ei ole jos taikina tuntuu sopivalta). Vaivaa taikinaan niin, että se alkaa irtoamaan kulhon reunoista ja käsistä.

Laita taikina nousemaan liinan alle lämpimään paikkaan. Anna taikinan paisua noin kaksinkertaiseksi.

Kun aloitat leipomisen hiero kohonneesta taikinasta ilmakuplat pois. Leivo mieleisesiä pullia ja anna niiden kohota ennen uuniin laittamista. Pikkupullien paistoaika on noin 10 minuuttia 225 asteessa. Muista voidella pullat ennen uunitusta.

Täytteeksi

Ikuinen kysymys taitaa kuulua: hilloa vai mantelimassaa? Me laitoimme kesällä tehtyä vadelmahilloa.

Kermaa + vaniljasokeria
Vadelmahilloa
Koristeeksi tomusokeria

Leikkaa pullat kahtia ja täytä. Kerman voi pursottaa nätisti pullien väliin. Pakko myöntää, että meihin iski malttamattomuus ja kerma vain lusikoitiin täytteeksi. ;)

Hyvää laskiaista!

Key lime pie - Uneliaan blogista lainailtua



Ostin purkin kondensoitua maitoa Bella Vanillan dulce de leche mielessäni, mutta sitten siitä tulikin Uneliaan kokin blogin mukainen key lime pie.



Löysin reseptin jo aikaisemmin ja harkitsin sen kokeilua, mutta sitten se jäi. Lisäksi olen halunnut kokeilla key lime pie - ohjetta jossa kakkua ei uuniteta enää.


Ilmeisesti ihan alkuperäisessä ohjeessa uunia ei käytetä kuin murupohjalle. Suomessa sellaisen piirakan vielä voi tehdä, kun kotomaisissa munissa ei ole salmonellaa joten kuumennus ei ole pakollista. En kuitenkaan löytänyt mitään hyvän ja luotettavan oloista reseptiä ja kun pastanjauhantaa -blogi oli tehnyt tuota samaa piirakkaa se muistui taas mieleeni.


En aio kopioida aineita tähän, koska tein sen juuri niin kuin uneliaan kokin blogissa. Olin hieman epävarma minäkin, mitä se paksuuntuminen tarkoittaa, kun tuntui että mitään suuren suurta muutosta ei tosiaan tilavuudessa tullut. Niinpä vatkasin vielä vähän lisää varmuuden välttämiseksi ;)

Piirakka onnistui kuitenkin tosi hyvin ja oli helppo valmistaa. Voin kyllä yhtyä kehujen kuoroon; kaikki syöjät kehuivat piirasta. Vein piirakan mukanani illallisille, jossa meitä hellittiin upeilla fondyillä (sekä juusto- että lihafondyyt) koko ilta, se sopi hyvin jälkkäriksi raikkautensa puolesta. Tosi makeaa siitä tulee, vaikkei siihen lisätä erikseen sokeria, että limeä voi laittaa kunnolla eikä siitä silti tule yhtään hapanta...



Sain raastaa kolme ja puoli limeä, että sain ruokalusikallisen raastetta ja 1 dl limen mehua oli n. 4 limetin mehu. kokeilkaapa vaan, hyvää on.

p.s. Hollantilainen söpö salaatti on hyvää, rapeaa eikä yhtään kitkerää.

p.p.s tykkään tosi paljon tuosta teeman kulhosta, se on ihanan monikäyttöinen.

sunnuntai 22. helmikuuta 2009

Denver omelet - aamupalamunakas mehevimmillään



Taannoin muistelin amerikkalaisia aamiaisia ja Denver- munakasta, joka on kyllä valloittanut sydämen. Jatketaan siis siitä ajatuksesta. Tämän munakkaan lumo perustuu hyvään ranskankermaan, suolaiseen kinkkuun ja näitä piristävään raikkaasen tomaattiin. Avokado ei ole välttämätöntä(jos ei siitä tykkää), mutta yleensä kuuluu settiin. Tietenkään tämä nyt ei varmaan ole amerikkalaisittain klassinen resepti, vaan nimenomaan se pienen kulmakuppilan versio joka joskus minusta tuntui tajunnanräjäyttävän hyvältä. Jos haluat vielä tunettaa tätä, niin esimerkiksi pinjansiemenet sopivat tähän myös hyvin. Tällä kertaa en niitä laittanut kumminkaan.

Kinkkuna voi käyttää ilmakuivattua, palvia tai vaikka tavallista voileipäkinkkua - mitä nyt sattuu olemaan. Ilmakuivatussa kinkussa on kyllä oma, ihastuttava arominsa. :)


Koko homman ajatus on kietaista kaikki hyvyys munakkaan sisään ja leikata sitten munakkaasta sopivia paloja jokaisen lautaselle. Tästä ei nähdäkseni juurikaan munakas parane.

Denver - munakas (n. 3:lle)

4 munaa
4 rkl kermaa/ruokakermaa
"kolme ripausta" cayannepippuria
ripaus suolaa
voita paistamiseen

täyte:
n. 2,5-3 dl juustoraastetta (cheddar tai ½ cheddaria ja ½ jotain muuta on ihan suosikki, mutta mikä tahansa muukin kermaisen vahva juusto käy, esim. appenzeller - tyyppiset tai gouda)
100-150g eli n. reipas ½ prk creme fraichea (ei niin tarkkaa)
1 avokado
3 tomaattia (pienehköjä, 2 isompaa riittää)
3-4 siivua procuttoa tai muuta kinkkua
(pinnalle lehtipersiljaa tai korianteria)

koristeluun loput creme fraiche - purkista (on myös vähän makuasia haluatko enemmän hapankermaa munakkaan sisään vai sen pinnalle... :)

Pilko avokado ja tomaatit kuutioiksi ja sekoita creme fraichen kanssa. Raasta juusto valmiiksi.



Sekoita munat ja kerma lyömällä munan rakenne rikki muutaman kerrran vispilällä vatkaamalla. Laita voinokare kuumalle paistinpannulle ja anna sen sulaa ja muuttua hieman ruskeaksi. Kaada munakas pannulle ja teen "kahdeksikkokuviota" muutaman kerran munakkaassa, että se saa rakennetta hieman. lopeta kuitenkin ennenkuin pinta on täysin kuiva, niin että munakkaasta tulee riittävän vahva reunojen kääntelyyn.



Kun pinta on vielä hieman kostea kasaa kinkkujen päälle juustoraastetta, lado munakkaalle kinkut ja sen päälle tee vuoristojono creme-fraiche kastikeesta ja lisää vuoristoon lumihuiput vielä juustoraasteella.

Sitten mannerlaatat liikahtavat: Rullaa munakas niinkuin parhaaksi taidat isoksi mötkyläksi. toinen tapa on tehdä tästä "puolikuu" tai tasku vaan kääntämällä munakkaan reuna toisen päälle. Mä olen yleensä tehnyt rullamötköjä. :) Koska käytin teflonpannua munakkaan tekemiseen liu-utin munakkaan vielä lämmitetylle lautaselle ennen tarjoilua, koska jos kinkkua ei ole pienitty valmiiksi, leikkaamiseen tarvitaan veitsi.



Korista vielä lopuksi creme fraichella ja nauti hyvän teen ja tuoremehun kanssa.

lauantai 21. helmikuuta 2009

Kerro kerro kuvastin, ken on penkin kaunehin?




Miten kaunis voi olla salaatti? On kuin ruusu. Miten tuota koskaan raaskii edes syödä. Miten tuon raaskii laittaa jääkaappiin? Raaskiiko... Noinkohan se selviäisi tuossa pöydällä pari päivää.



Eikä ole salaatinkaan hyvä olla yksin. kaverin kanssa on kivampaa. Poski poskea vasten ja kimpassa kulkien. Kauniimmaksi vaan muuttuvat.


Rentouttavaa viikonloppua kaikille.

Parsaa punaviinin kanssa ja muita pyhäinhäväistyksiä eli lammasta pähkinäisellä parsalisäkkeellä

Pakko lisätä kun tätä kuvaa tuijottelin, että heikosta kuvasta huolimatta ruoka oli erinomaisen makuista. :)


"Kaiken maailman asparaakkuksia!" Niin äiti nimitti kaikkia hieman omituisia ja kosntikkaita kasveja kun olin lapsi. Siihen aikaan kun muodostin käsitykseni tuon sanan sisällöstä, en osannut vielä sanaakaan englantia. Niinpä olin mieltänyt asparaakkukset kai lähinnä kummallisiksi, vaivalloisiksi ja epäilyttäviksi (ruukku)kasveiksi. Myöhemmin, kun opin englantia ja tutustuin parsoihin sanan käyttö tuossa kontekstissa (parsa, engl. asparagus) on oikeastaan aika helppoa ymmärtää. Kyllähän neljän vuoden vaalimisella maasta saatava käsin poimittava verso, joka leikataan lautaselle suurena herkkuna täyttää vähintäänkin omituisen kasvin kriteerit.

Tästä ohjeesta joku voisi ehkä hirttää minut - mutta toivottavasti nyt ei kuitenkaan. Alkuperäinen idea on Glorian ruoka & viinistä, jossa haastateltiin parsankasvttajaa (mahdolliset lynkkauskomppaniat siis siihen suuntaan ;) ). Artikkelissa parsankasvattaja kertoi suosikkitavoistaan laittaa parsaa. Yllättäen parsaa ei aina keitettykään ja tarjottu herkästi sitruunaisen kastikkeen kanssa vaan pienet vihreät lätkäistiin brutaalisti grilliin ja balsamicon kanssa pannulle. Tuntuihan se ensin oudolle, mutta kokeilun jälkeen olin myyty.



Omituista kyllä, parsan maku jotenkin vain vahvistuu entisestään grillattuna ja balsamicon kanssa laitettuna. Kyllä tätä kannattaa kokeilla ainakin kerran elämässään - viimeistään silloin, kun parsojen seonki on kuumimmillaan ja hinnatkin hieman (ehkä?) tippuvat.

Lisäkkeen voi tehdä pelkistä parsoista, mutta minulla oli jääkaapissa myös vihreitä papuja, jotka oli pakko laittaa jos niitä ylipäätään lautaselle haluaa. Niinpä luovasti yhdistin kaikkia saatavilla olevia aineksia ja hyvää tuli. Lisäkkeeseen käytettävä pähkinäseos voidaan myös sekoitella niistä pähkinöistä ja siemenistä, mitä sattuu olemaan. Alkuperäisessä ohjeessa taidettiin käyttää pinjansiemeniä, saksanpähkinöitä ja jotain kolmansia, mitä en muista. Tuota seosta, jotanytkin käytin: cachew - pähkinää, manteleita ja pinjansiemeniä on tullut käytettyä toistuvasti suurella menestyksellä. Lisäksi meillä ollaan hieman herkkiä noille tummakuorisille pähkinöille, mutta myös parapähkinät käyvät hyvin. Pinjansiemenistä en tosin luopuisi tässä reseptissä.

Lisäkkeen osalta yksi pieni kämmellys kävi. En ollut ihan varma kuinka kauan niitä parsoja nyt pitikään kypsentää. Viimeksi kun tein niitä meillä ei vielä ollut tuota erittäin tehokasta kaasuhellaa täällä kotosalla, joten minulla on mielikuva/muistikuva, että kypsymisaika oli nyt lyhyempi kuin ennen...

Siitä, tuosta ja muista säälittävistä selityksistä johtuen valmistin siis parsat n. 5 min liian aikaisin. Parsan ei kannata antaa odottaa. Älä tee samaa virhettä kuin minä, valmista parsat niin, että ne voidaan heti nostaa lautaselle kun ovat kypsiä. Ei haittaa vaikka lammas ehtii hetken odotella ja vetäytyä, päinvastoin! Lihasnesteet pysyvät paremmin sisälläkin ja lammas on mehevämpää jos annat lampaan vetäytyä muutaman minuutin ennen leikkaamista. Mutta nälkä oli jo kova ja olin hieman malttamaton. Tämän seurauksena parsojen kaunis väri ehti haalistua ja parsat tulivat aavistuksen liian pehmeitä. ne olivat ihan täydellisiä 4 min 55 sekuntin kohdalla ;) No, oikeasti siis niiden kypsentämiseen kuumassa öljyssä menee vähän alle 5 min.



Lampaaseen halusin paljon valkosipulia ja hieman pähkinäisiä makuja myös. Käytin sen marinointiin pähkinäöljyä ja monta kynttä tuoretta valkosipulia. Mintusta en ollut alunperin täysin varma, mutta tykkäsin, että lopputuloksessa kaikki sopi yhteen paremmin kuin hyvin :) Jälleen luottopalasemme bää-bää -eläintä tuli juuri sellaista kun pitikin. Paahtopaisti ei ole tainnut pettää meitä kertaakaan.

Ruuan lisäksi pöydässä oli purkki ranskankermaa, jota nautimme hyvällä halulla lampaan ja parsojen kastikkeena. Se unohtui kuvasta, mutta kannattaa ottaa purkillinen pöytään soosiksi ihan sellaisenaan. Lidlin ranskankerma (Milbona) on muuten ihan älyttömän hyvää, parempaa kuin Ingmanin vastaava...

Laita lammas marinoitumaan edellisenä iltana tai muuten useampi tunti ennen paistamista. Ota lammas lämpiämään ainakin pari tuntia ennen paistoa, meillä taisivat olla lämpiämässä marinadikipossaan kolmisen tuntia. Lämpenemisaikaan tietysti vaikuttaa se, erotteletko ne lämpiämään leikkuulaudalle (nopeampaa) vai jätätkö ne lämpiämään marinadikippoon (vaatii pidempään).

Lampaan marinadi (n. 3-4 paahtopaistille)

n. 4 rkl hasselpähkinäöljyä
2 rkl viikunaista balsamico -siirappia
2 rkl balsamicoa
n. 6 valkosipulin kynttä
½ punaisesta miedosta chilistä
3 oksaa minttua
mustaa pippuria

Jos karppaat kovin tiukasti, voit laittaa enemmän balsamicoa ja unohtaa siirapit. Pilko ja sekoita marinadiaineet ja mätkäise hieman talouspaperilla kuivatut lampaat marinaadiin. Ostin vakuumipakattua lammasta, joten pakkauksesta tullessaan lampaat olivat vähän kosteita. Neste kannattaa kuivata pois, että marinadi pääsee tarttumaan ja imeytymään kunnolla, eikä irronnuta lihasmehua ja verta ylipäätään tarvita marinadin makusinfoniassa. Laita uuni kuumenemaan n. 150 asteeseen.



Kun lammas on lämminnyt kuumenna pannu tosi kuumaksi ja laita sille tilkka öljyä sekä nokare voita. Koska tässä tuo marinadi on aika öljyinen, se öljy ei ole välttämätöntä, voikin riittää. Paista sitten paahtopaisti kauniin väriseksi joka puolelta. Tämän jälkeen nosta paahtopaisti uuniin kypsymään n. 14 min. Kypsymisaika riippuu hurjasti paahtopaistien koosta, mutta tuo oli aika, jonka lampaat meillä uuissa viettivät. Jos lampaasta alkaa tulla lihasnestettä pintaan, ota ne ulos ja nosta vetäytymään.

Kun lampaat ovat uunissa, valmista parsa. Huom! kypsennä mieluummin parast vasta, kun lammas on jo juuri tulossa ulos uunista. Saat paremman lopputuloksen. Pähkinät voit paahtaa etukäteen toisella pannulla ja lisätä parsoihin loppuvaiheessa.



Pähkinäiset parsat (ja pavut) (3-4:lle)

nippu parsaa (oli vajaa nippu, säästin osan muuhun ja laitoin lisäksi papuja)
n.100-150g vihreitä papuja (ei tarvita välttämättä jos on parsaa koko nippu)
n. 2 dl erilaisia siemeniä ja pähkinöitä meillä oli eniten cachew- pähkinöitä, sitten manteleita ja pinjansiemeniä
n. 0.5dl oliiviöljyä (tavallista, paistamiseen - ei extra virginiä)
0.5 dl balsamicoa (balsamico-viinietikkaa)

Paahda pähkinät etukäteen paistinpannulla (tilkkanen öljyä pannulle ja pähkinät siihen, sekoita kunnes sopivan ruskeita) ja nosta ne syrjään odottamaan. Siisti parsoista kova, puumainen alaosa jossa parsa on valkoista ja lehdetkin ihan violetteja. Kuvan katkaistusta parsasta olisi ehkä vähän vähemmänkin voinut ottaa, mutta nappasin katki siitä, mistä varsi ei enää ollut violetti. Monesti etenkin isommista parsoista joutuu leikkaamaan 2-3 cm pois, mutta nytkin mukana oli parsoja joista nappasin vaan hieman kuivaneen leikkauspinnan pois, eli käytännössä muutaman millin palan. Katso silmämääräisesti. Lisäyksenä sanottakoon, että kommenttiboksiin on tullut hauska vinkki parsojen siistimiseen: ilmeisesti parsaa taivuttamalla se katkeaa juuri oikeasta kohdasta! Täytyy kokeilla ensi kerralla, vinkki on (Karin kokkauksia useamman kerran maistaneena) varmastikin pätevä. Trimmauksen jälkeen huuhtele parsat nopeasti kylmässä vedessä.



Kaada pannulle/kasarille kunnolla öljyä, niin että saat pohjalle ohuen kerroksen sitä. Kaadoin vaan öljypullosta sillä tavalla roskisti öljyä siksakkikuvioon kasarin pohjaan. Tarvittavan öljyn määrä riippuu myös vähän kasarin koostakin. Tarkoitus on saada parsoille öljyisä kypsennyspaikka (parsat kiehuvat öljyssä). Odota, että öljy kuumenee.

Lisää öljyyn parsat ja pavut, jos käytät niitä. Kääntele parsoja pannulla ensin minuutti-pari pelkässä öljyssä ja lisää sitten balsamico ja pähkinät. Peitä hetkeksi kannella, jolloin höyry kypsentää parsoja vielä tehokkaammin. Noin minuutin-puolentoista päästä sekoittele taas parsoja ja tarkkaile niiden kypsyysastetta. Minulla parsat alkoivat kypsyä tosiaa n. reippaan 4 min kohdalla, otin yhden pois kasarista, leikkasin siitä palan ja masitoin - totesin että ovat varmaan juuri nyt hyviä ja pysäytin keittiökellon ja suljin hellan. Kello jäi asentoon 4:55. Eli vajaassa viidessä minuutissa olivat italialaisittain "Perfetto!". Sitten jouduimme odottelemaan vielä vähän lammasta...

Mutta maut palkitsivat silti. Paljon pähkinäistä parsan makua ja ihanan pehmeä ja murea lammas. Lapsikin söi kaiken paitsi viimeisen parsan, joka ei kuulemma enää mahtunut. Jaksoipa pikkumies jopa leikata riittävän pieniä palasia lampaasta - eli mureaa oli :) kuvauksellisesti harmittaa, että se ranskankermahuippu jäi kuvasta pois. Se paitsi sopisi kuvaan, oli tosi hyvää. Eli muista creme fraiche. Joimme ruuan kanssa Mas Collet - punaviiniä, mutta yllätys yllätys se melkein hävisi makusinfoniaan. Tämän ruuan kanssa olisi voinut valita vieläkin selvästi tukevamman viinin.

Tuo ei kuitenkaan ollut mitenkään onneton pullo ja kuvittelisin sen sopivan hyvin runsaasti pippuroidun pihvin (esim. marmoroitunut ulkofile) kanssa. Kun saimme syödyksi, maistelimme että viinin maussa oli näin amatööritermein semmoinen paahtuneen voin ja mustapippurin mentävä aukko. Selvä pihviviini, siis ;)

torstai 19. helmikuuta 2009

Pariloitua kanaa ja parsaa, uppomuna ja risottoa primavera

uppomunaa ja risottoa primavera
Tästä tulee sitten toinen (ja omasta mielestäni parempi) ajatukseni kanoista ja munista. Kolmaskin ajatus oli, mutta luulen, että se kisaruoka on nyt jompi kumpi näistä. Kanaa tulee kohta korvistakin:) Aika on ollut hieman kortilla, mutta lapsukainen kotiutui tänään ja nyt on hyvä syy kokata jotain oikeaa ruokaa. Eilen ei kyennyt mitään kovin fiksua; beans and cheese eli papuja juustolla oli agendalla. Sinänsä, voisihan sekin ehkä joskus raportoida jos on oikein innostunut olo - arkisuudestaan huolimatta hyvää kun mikä.



Nyt olen kuulkaas sitä mieltä, että maut osuivat hyvin toisiinsa ja muna täydensi makupuolella pariloitua parsaa. Yhdistelmä parsasta ja munasta on aika klassinen, mutta kukas sitä kielsi hyödyntämästä :) Lisäksi tämä annos on keväisen vihreä ja loppujen lopuksi myös aika kevyt. Risotosta saa halutessaan hyvinkin vähärasvaisen öljyn ja voin määrää säätämällä. Ja mikäs sen mukavampaa jos kevyt ruoka joskus hivelee makuhermoja;)

Tämä annos vaatii vähän ajoituksen kanssa pyhertämistä, mutta koitan raportoida sen tähän tarkasti. Auttaa kummasti kun pyrit seuraavaan: Pilko ja mausta kaikki valmiiksi etukäteen, laita uuni lämpiämään 180 asteeseen ja aloita varsinainen kokkaus risotosta.

Ensin kuitenkin se maustaminen ja käsittely.

Kanafileen käsittely
2 kanan rintaleikettä (1 per nenu, maissikanan rinta käy hyvin myös, muttei sitä ollut kaupassa)
n. 3 tl sinapinsiemeniä
2 tl valkosipulijauhetta
mustapippuria
(suolaa)

Lisäksi 2 parsatankoa per ruolailija.



Jos käytät maissikanan rintaa, kaikki tämä pykertämienn jää välistä, mutta jos käytät varsin edullista rintaleikettä kanan luun saa helpoiten irti terävällä veitsellä ja aloittamalla irrotus kylkiluiden puolelta. Kuljeta veistä pitkin luita ja leikkaa alas asti. Leikkaa yksi pidempi luu joka ulottuu fileen kärkeen asti irti (ks. kuva yllä). Kylkiluiden jälkeen luu on hieman kaareva, joten irrotetuasi toisen reunan voit kallistaa hieman fielttä ja irrottaa loput.



Näen kaiken tämän vaivan ihan sen kanan nahan takia. Siitä tulee aivan jumalaista kun sen maustaa kunnolla valkosipulijauheella, mustapippurilla ja sinapinsiemenillä ja paistaa parilalla ruskeaksi. Voit laittaa mausteet fileeseen jo ennen nuijimista, mutta myös sen jälkeen niinkuin tein. Toisaalta nuijiminen mausteiden kanssa olisi kyllä auttanut mausteiden imeytymistä paremmin lihaan - mutta arvatkaapa tajusinko sitä ajallaan ;) Mausteiden määrät ovat viitteellisiä, ripotin vaan purkista fileen molemmille puolille mausteita niin, että se näytti kauttaaltaan ohuen kerroksen peittämältä.



Nuijimisen apuna voi käyttää kaulinta, jos ei omista lihanuijaa tai on hukannut omansa. (krhm). Tällöin kannattaa kuitenkin laittaa kanojen päälle pala tuorekelmua tai leivinpaperia, niin että kaulin ei ole kanassa puuhan jälkeen. Raakaa, jokaiseen puun syyhyn imeytynyttä kanaa on inhottavaa pestä kaulimesta.

Kun kanat on preparoitu ja maustettu, voitele ne öljyllä pullasutia apuna käyttäen ja siirrä ne syrjään odottamaan.




Risotto (lisäkkeeksi n.4:lle)

2 shalottisipulia
1 sellerin varsi
1 valkosipulin kynsi
loraus martini biancoa
2,5 dl riisiä
½ kasvisliemikuutio
125g ricottaa (tai ½ prk)
200g herneitä
4 oksaa minttua
30 g voita
n. 6 dl vettä (kuvitelkaa, mittasin!)
öljyä
mustapippuria
suolaa

Pilko shalotit, selleri ja valkosipuli. Laita ne öljytilkkaan ja kuullota hieman pannulla. Lisää riisit ja sekoittaen koko ajan kuullota riisejä kovalla tulella. Älä kuitenkaan anna niiden ruskettua. Kun ovat läpikuultavampia ja hieman poksuvat kaada sekaan loraus martini biancoa. Tähän risottoon suosittelen kyllä biancoa mieluummin kuin valkoviiniä, koska minttu ja herneet pitävät pienestä makeudesta.

Lisää vettä pienissä erissä ja sekoittele riisiä. Laita liemikuution puolikas myös mukaan. Risotto kypsyy n. 30 min, joten voit alkaa valmistelemaan muuta ruokaa risoton kypsyessä.

Laita uppomunia varten kattilaan vettä n. 2 litraa kuumenemaan. Tarkoitus on saada vesi hiljaa kiehuvaksi ja pitää se sellaisena koko ajan. Laita lisäksi parilalevy kuumenemaan.



Suhteeni parilaan on viha-rakkaussuhde. Se on aivan ihana väline ja sillä syntyy suurenmoista ruokaa. Viha tulee siitä, että se räiskii rasvaa joka puolelle keittiötä tasaiseksi kerrokseksi ja sen puhdistus on tuskaista. Mutta silti - ihana laite. Laita se kahden levyn päälle ja kuumenna parila todella kuumaksi ennenkuin laitat sille mitään.

Olethan muistanut laittaa uunin 180 asteeseen?

Poista parsoista kova tyviosa joka on muuttunut hieman violetiksi. Sain hyviä parsoja, niissä ei ollut juuri lainkaan poistettavaa osaa. Sen jälkeen huuhtaise parsat ja voitele ne oliiviöljyllä. Tässä kohdin muuten sanottakoon, että käytä paistamiseen aina ns. tavallista oliiviöljyä äläkä sitä neitsytöljyä (extra virgin). Tavallinen kestää kuumennusta paljon paremmin. Sitä on vaan kiusallisen hankalaa löytää ylipäätään Suomesta - K-kaupoista löytyy euroshopper - öljyä joka on ns. tavallista öljyä. Kyllä, se ihan halpismerkki. Sitä käytän aina paistamiseen ja neitsytöljyä sitten viimeistelyyn, maustamiseen ja salaatteihin - ylipäänsä kaikkeen mikä ei vaadi paistamista.

Kun parila on kuuma laita kanat siihen nahkapuoli alaspäin. Anna paistua kauniin raidallisiksi ja sitten käännä kanat. laita parsat myös parilalle ja paista niihin kauniit raidat. Parsat kypsyvät parilalla helpostin niin, että vahdi aarteitasi. Kun epäilet, että ne ovat kypsiä; hieman pehmenneitä mutta eivät lötköjä vaan vielä kiinteitä ota ne pois. Voit maistaa pienen palasen parsasta jos olet epävarma. Mutta: sitä ennen kanat uuniin ja ajastin 10 min.


Eli tein itse niin, että paistoin kanat ensin toiselta puolelta, kanojen kääntö, parsat parilan reunalle, kanat uuniin kun molemmilla puolila kauniit raidat. Sitten parsoja kuumemmille alueille saamaan raidat ja kun ovat melkein valmiita sammuta levyt ja nosta ne kasaan parilan reunalle, joka on viileämpi. Koska minulla on kaasuliesi lämpö loppuu heti kun kaasun sulkee. Jos käytät parilaa tavallisella liedellä voi olla hyvä siirtää parila kokonaan pois lämmöltä ettei parsoille tule liian kuuma. Tai sitten vaan nostat parsat kasaan leivinlaudalle kun ovat valmiita. Parempi hieman viilennyt parsa kuin aivan ylikypsä.



Uppomunat
2 l vettä
3 rkl etikkaa
munia


Kun Kanat ovat uunissa tee munat. Olethan muistanut tarkistella risoton vesitilannetta koko ajan? Katso risottoa nyt, jos riisit alkavat olla valmiita eli kauttaaltaan pehmeitä, voit lisätä herneet, etenkin jos ne ovat vielävähän kohmeisia. Jos herneet ovat kokonaan sulia, lisää ne vasta lopuksi, että pysyvät kauniin vehreinä ja tuoreen makuisina.

Uppomunat... Niitä ei auta kun treenata. Idea on, että vesi on juuri ja juuri kiehuvaa, siihen lisätään etikka ja tehdään pieni pyörre. Pyörteen keskelle, aivan vedenpinnan rajassa kaadetaan kauhaa tai juomalasia apuna käyttäen kananmuna yhdellä nopealla liikkeellä. Sinne muna jää pyörimään ja siitä tulee kuin maagillisesti pyöreähkö uppomuna.

Pyörteen ei pidä olla hurrikaaniluokan yksilö, joka imaisee mukanaan lapset, koirat ja suosikkinojatuolisi. Hieman maltillisempi pyörre riittää. Kananmunissa on hyvä, jos ne eivät ole hirveän vanhoja. Munan valkuainen erottuu munan vanhetessa ja parempia uppomunia saat, jos muna on tuore. Huomaa muuten, että jos teet keitettyjä tai noita firteerattuja munia, on etu että muna on vanhempi! Aivan tuoreesta munasta on ihan hirveää yrittää saada kuorta irti. Nimim. kokemusta on yksistä juhlista kun piti kuoria kymmeniä tuoreena keitettyjä munia... ;)

Kun uppomuna on valmis - eli muutaman minuutin (olisko n. 4? En ole koskaan onnistunut kellottamaan sitä... ) kuluttua kun muna ei näytä siltä että se akuutisti halkeaa ja se jotenkin pysyy koossa, nosta uppomuna reikälusikalla pois vedestä. Tarkoitus on, että sisus jää kuitenkin juoksevaksi. Kääntele hieman, että poimuihin piiloutunut vesi pääsee pois. Valmista yksi uppomuna kerrallaan ja laita valmis muna odottamaan toisia lämmitettyyn kippoon.



Nyt kanat pitäisivät olla valmiina uunissa ja koko show voidaan kasata lautaselle. Mausta risotto ricotalla, herneillä, mintulla ja mustapippurilla ja lisää risottoon myös voi ja anna sen sulaa. Tarkista suola. Minun piti lisätä risottoon n. ½ kahvilusikallista suolaa, koska ricotta ei ole mitenkään hurjan suolaista.

Laita alimmaiseksi risottoa, sitten kana, parsa ja päällimmäiseksi muna. Riivi vielä vähän mintun lehtiä koristeeksi ja pirkota päälle mustapippuria ja oliiviöljyä. Laitoin ensimmäiseen annokseen parsat kanan alle, mutta parsa kannattaa nimenomaan olla suoraan munan alla, että keltuainen pääsee valumaan parsalle. Korjasin oman annokseni vielä ennen syömistä :)

Nauti vaikka hyvän valkoviinin kanssa.

Lapsi piti tästä ihan erityisesti - ja miksipä ei olisi pitänyt :) Ja kun lapsukainen on pesty, puleerattu ja pusittu unille, äitipuolet pääsevät reissuisiä odotellessa kuuraamaan parilaa!

... Sitä Ihanaa Parilaa (tm) ;)