"Tässä olisi nyt sitten kaikki mitä voin tehdä. Kokosin kaikki palautukseen menevät tavarat eteiseen ja ensi viikolla en voi enää sitten tulla tänne kun toinen remontti alkaa." "...Lähettävät jonkun sitten tehtaalta kokoamaan loppuun. Ei tällä tavalla pieleen menneitä remontteja näe kuin ehkä yhden sadasta, jos sitäkään. On kyllä tullut aivan harvinaisen paljon vikoja." Ja sitten keittiön asentaja lähti. Minä jäin Sätky sylissäni seisomaan eteiseen ja katsoimme sisareni kanssa vähän toivottomina toisiimme. Ristiäisiin on viikko ja meillä ei ole keittiössä edes kaikkia kaapin runkoja vesipisteestä, viemäröinnistä, tiskarista ja liedestä puhumattakaan. Ja lainassa olevat muuttolaatikotkin pitäisi tyhjentää jonnekin.
Eteisessä seisoo jälleen yksi valtava läjä keittiökaappien osia, mekanismeja, runkoja ja laitteita, jotka ovat lähdössä palautuksena tehtaalle. En ole edes laskenut monesko kerta tämä on, mutta keittiötä on toimitettu ainakin yli 10 kertaa. Eipä siinä mitään - Ykköskeittiöltä ovat kyllä auliisti korjanneet aina kaiken, mistä on raportoitu mutta kun keittiön piti olla valmis alunperin elokuun ekalla viikolla ja nyt on syyskuun puoliväli niin alkaahan se elefantin pinnakin kiristyä.
Välillä keittiö näkyy... paitsi että meille ei pitänyt tulla tiskikaappia ja mikrokaappi on liian leveä.
"Se, että lattiassa on aaltopahvia on tietysti positiivinen indikaatio siitä, että pahvin alla on jotain valmista, mitä pitää suojella", sanoin V:lle eilen illalla ja jatkoin: "mutta kyllä se silti on vähän ankeaa." Koko remontti on poskettoman paljon myöhässä ja me muutimme alle 2kk vauvan kanssa keskelle remppaa noin viikko sitten. Jos olisi taipuvainen ahdistumaan kaaoksesta niin tässä olisi kyllä eväitä. Onneksi en ole ;)
Tilanne ei siis ole toivoton, kyllä tästä vielä koti saadaan. Ainakin alakerta lienee suurimmalta osin valmis kun ristiäiset koittavat, mutta suuri kysymys on edelleen valmistuuko keittiö missään määrin yleisesti hyväksyttyyn toimintakuntoon ennen ensi viikonloppua.
Kaikki alkoi jo kesällä ennenkun keittiötoimitukset edes alkoivat. Runkoja ei voitukaan toimittaa etukäteen silloin kun piti ja kaikki osat tulisivat vasta lomien jälkeen yhdessä kuormassa. No hyvä, meillä on aikataulussä varaa viikon parin viivästykselle ihan hyvin. Ei vielä panikoida.
Sitten meille soiteltiin, että mikro ei sovikkaan sille varattuun tilaan, valkoinen, ohut kivitaso jonka olimme ostaneet ei käykään yhteen meille myydyn alta kiinnitettävän silgranit- altaan kanssa ja merkkejä ja malleja joudutaan vaihtelemaan. Tason vaihto harmitti, mutta vaihtoehto ei nyt ollut lopulta niin paljon huonompi. Tämä kaikki oli kuitenkin vielä pientä - pari keittiöremppaa nähneenä tiesin, että ainahan jotain viivästystä ja säätöä tulee.
Mutta sitten kun keittiö toimitettiin, asentaja totesi ettei se olekaan sellainen kuin piti. Osia puuttui ja rungot olivat osittain vääriä. Alkoi täydennystoimitus, palautus- ja vaihtorumba joka jatkuu yhä sillä lopputuloksella, että meillä ei ole vieläkään keittiötä ja olen aika varma, etten tarvitse Mac Ruokaa piiiiitkään aikaan tämän rupeaman jälkeen.
Viimeisimpänä käänteenä se rakkaudella valitsemani tiskari ei nyt kuulemma mahdukaan sormilistoilla varustettujen ovien kanssa samaan keittiöön. Ei, vaikka tasokorkeus valittiin sen takia korkeammaksi ja lieteen tilattiin korotuspalatkin. Saapa nähdä saadaanko keittiöön mahtumaan minkään sortin XL-tiskaria ylipäätään. Homman selvitys on kesken. Todellakin toivon, ettei se muodostu ylitsepääsemättömäksi. Lähtiessään asentaja totesi vielä, että le mans - mekanismi oli väärän kätinen, siksi sitäkään ei vielä ole.
Kun keittiön asennusta alunperin mietittiin urakoitsija ehdotti, että hänen miehensä voisivat koota keittiön, jotta se rytmittyisi oikein muun remontin tekemisen kanssa. Ensimmäisten vastoinkäymisten ilmetessä hommaan kuitenkin hälytettiin keittiöfirmojen paljon käyttämä ammatilainen, kun urakoitsija totesi, että muuten homma menee liian riskaabeliksi. Jos mukana on vääriäkin osia riskinä on, että asennetaan jotain väärin vahingossa.
Ja sitten keittiö taas ei näy. Ilman tuota tuttipullojen desinfiointilaitetta olisin ollut todella pulassa.
Tehtaalla "päivän hommaksi" arvioitu työ on venynyt viikkokausien projektiksi ja vaikka asennusta on ollut tekemässä ammattilainen on kyllä tullut mieleen, että ensi kerralla asennus tilataan vaan suoraan tehtaalta. Kun asiat alkavat mennä pieleen se on ikävää sekä meille että kiinteän tarjouksen työstä jättäneelle asentajalle joka yrittää parhaansa, muttei voi mitään tilanteelle. Ja kun keittiöasennuksessa kaikki riippuu kaikesta, kun osia puuttuu sitäkään ei voida tehdä valmiiksi, mihin olisi olemassa oikeat osat. Urakoitsijakin totesi, ettei ole koskaan nähnyt tälläistä ykköskeittiöiltä; niin monta runkoa on mennyt vaihtoon, ovet ovat väärän värisiä, mekanismit muuta kuin piti ja koko ajan tulee yllätyksiä. Kysyin asentajalta onko keittiössä yhtään kaappia, jossa ei olisi ollut vikaa; Hän mietti hetken, sanoi että: "apteekkikaappi taisi asentua ilman... ei kun ei." Siinäkin oli vääränlaisia osia mukana.
Toissapäivänä V teki löydön kellarista. Vanhan keittiön tiskari! En muista, koska olisin viimeksi niin ilahtunut käytetystä kodinkoneesta. Se asennettiin kellarin kuraeteisen hanaan ja lattiakaivoon. Nyt voidaan sentään syödä oikeista astioista vaihteeksi :) Samoin kellariin on kytketty jo reipas viikko sitten vanha jääkaappi. Kun uusikin jääkaappi saatiin toimintaan viime viikolla Mimmu ehdotti että ristiäisissä tarjottaisiin juustokakkuja! Kieltämättä alan taipua vähitellen samaan ajatukseen.
14 kommenttia:
Miten sun kirjoituksesta voi paistaa läpi silti tietynlainen lunkius. Mun kirjoitus olisi täynnä ärräpäitä ja kireää huutoa. Tsemppiä!
Voi elämän kevät! Kyllä niin paljon nyppisi tuollainen. Oma tilanne on ollut erilainen kun puoliso on puuseppä ja koonnut kaikki keittiöt itse, mutta kuitenkin. Me ollaan tehty kolme keittiötä itse muokaten Ikean osista ja kaikki toimitukset ovat menneet ihan putkeen. Kerran oli yksi lasinen hyllylevy liikaa, mutta muuten on ollut kaikki nippelit kohdillaan. On sinänsä kumma, että Ikea on saanut tuon valtavan massatuotantonsa logistiikan hiottua aika priimaksi verrattuna muihin toimittajiin.
Siis apua. Miten sä voit olla noin rauhallinen? Sulla on kyllä norsun hermot. Mä en uskalla edes ajatella miten oisin regoinut...;)
Sitten kysymys; onko se sun Kenwoodin yleiskoneen kulhokoko passeli? Tai siis voiko siinä tehdä pienemmänkin taikinan? Vai meneekö reunoille? Meillä ois hankinnassa...
Terkut aurinkoisesta Oktoberfest-humusta,
Baijerilainen
Tosi huonoa tuuria, palvelua ja laadunvalvontaa! Eipä vauvan kanssa auta paljon tasajalkaa hyppiäkään, joten lehmän hermoista on hyötyä, jos satut sellaiset omaamaan;)
Mutta upealta näyttää se, mitä siitä on tulossa.
Merituuli: Koko show alkaa olla tragikoominen :) Eikä se mun ahdistuminen lopulta edistä yhtään asiaa. Mutta täytyy tunnustaa, että välillä ei itku ole ollut kaukana. Hetkittäin olisi hyvä, että asiat menisivät rempassa edes vähän putkeen.
Anonyymi: niin, kyllä se tekee paljon, että itse voi vaikuttaa asioihin. Tuo pienen syntymä kyllä veti meikäläisen pois pelistä hyväksi toviksi. Sekin auttaisi kun ehtisi vahtimaan itse koko ajan. Mutta kun ei tahdo vielä oikein ajatus päässä pysyä ;)
Baijerilainen: no, mä yritän keskittyä asioihin joille voin jotain. Tuo keittiötoimitus tuntuu elävän ihan omaa elämäänsä. V on ottanut enemmän kierroksia kun on koittanut selvitellä asiaa työn ohessa...
Mitä tulee kenwoodiin niin ihan ihan pientä en siinä kulhossa ryhtyisi tekemään, vaikkakin se toimii pienelläkin määrällä suht hyvin. Suurempi ongelma on ehkä se, että vatkaimet eivät tietenkään ihan koske kulhon reunoja ja silloin on riski että kaikki aineet (esim. voi ja sokeri) vaan liiskaantuvat reunoille. Jokin taikina oli hankala tämän takia, mutten jaksa muistaa mikä.
Katriina: kieltämättä maineen perusteella oletin, että keittiön toimitus kävisi kuin tanssi vaan. En missään vaiheessa kuvitellut että siitä tulisi koko rempan akilleen kantapää :)
Hermoista en tiedä, kai ne paremmatkin voisivat olla - mutta pakko yrittää kohdistaa voimia asioihin, joille oikeasti voin jotain. :)
Että sellaanen remontti!
....mikä ei tapa, se vahvistaa...
Kiitos vinkeistä!
Tsemppiä sinne rempan keskelle!
T. baijeri
Nanna: niihän nuo sanoovat... :) No, viikonloppuna saatiin pahvit pois olohuoneesta. Tnään olisi tarkoitus vallata makuuhuone kokonaan itselle remontilta ja aloittaa keittiön valloitus kaapeista - vaikka osia puuttuukin.
Voi hyvän tähen! Kyllä on teillä(kin) ollut vastoinkäymisiä! Tiedän tunteen, me eletään edelleen keskeneräisessä asunnossa, vaikka kaiken piti olla valmista heinäkuun alussa... Eihän tällaisessa tilanteessa tosiaan muu auta kuin uskoa huomiseen ja siihen, että kyllä kaikki joskus valmistuu!
Ei muuta kuin voimia ja mukavia ristiäisiä kaikesta huolimatta! Kyllä keittiö vielä iloksi muuttuu!
Voi ei! Kun viimeksi remppasin kämpän itselleni sain neuvon: asennoidu nyt koko hommaan niin, että mikään ei mene putkeen ja kaikki toimitukset venyy, niin ei tule pettymyksiä.
Keittiön ja epäammattimaisen toimittajan (ei sama kuin teillä) kanssa pettymyksiä tuli remppa-asenteesta huolimatta ja hermo meni pahasti. Ja mulla sentään kyse oli vain useammasta väärästä ovesta ja puuttuvista palikoista. Ja vain yhden viikon myöhästymisestä. Ei siis mitään teidän tilanteeseenne verrattuna
Lehmänhermoja sinne siis ja sympatiaa!
Inez: No, meillä talo on vielä täydessä rempassa kun vieraat saapuvat. Yläkerran portaisiin apuna ollut sisustusarkkitehti ehdotti että laitetaan laudoista kehikko ja pahvia, johon lapset voivat vaikka piirtää tervehdyksensä juhlakalulle. Näin siksi, että portaista puuttuvat lasikaiteet eikä niitä enää ehditä karkaista mitenkään ennen juhlia. Jälleen yksi asia minkä piti olla jo toimitettu ja asennettu. Mutta: ei stressata, eiköhän tästä jotenkin saada turvallinen lapsillekin. Isä oli sanonut mimmulle puhelimessa että talo elää tavallaan ja niin se on. Ja remppa elää oman aikataulunsa mukaan, ei meidän ristiäisten joten ei auta hötkyillä.
Mari: no just luin sen suunnittelupostaukseni ja muistelin kuinka ajattelimme panostaa laadukkaaseen keittiöön. Kyllä oletus oli jo silloin, että laadukkaana pidetty kotimainen ykköskeittiöt olisi hyvä valinta siksikin, ettei näitä yllätyksiä tulisi niin paljon. Viimeksi meille keittiön toimitti a la carte ja sinä ei tainnut olla mitään muuta vikaa, kuin että kivitasot ylämaan graniitilta olivat myöhässä kun joku lapetekilta oli lähettänyt väärän altaan tasovalmistajalle ja piti odotella uutta allasta että tasot voidaan leikata siihen sopivaksi. Kävimme perjantaina Habitaressa pikaisesti Mimmun kanssa ja vähän kyllä ahdisti, kun siellä näki kaikkea ihanaa sisustuskamaa... En ole vielä edes ehtinyt ajatella sellaisia juttuja kun kaikki on niin kesken. Vitsailin mimmulle, että ristiäisten kahviliinat voisi valita vaikka aaltopahvin värisinä - menisi sävy sävyyn talon kanssa ;)
Toi on jotenkin tuttua! Meillä on asennuslasku vielä maksamatta, koska muutama sarana puuttuu vielä. Onneksi tajuttiin sanoa firmaan, että ei makseta laskua, ennenkuin koko keittiö on valmis, viimeistä ruuvia myöten. Keittiön piti olla vappuna valmis, nyt se on ollut käytössä siitä lähtien. Onneksi puutteet eivät näy tai vaikuta käytettävyyteen.
Terhikki: Keitiöremppa on niin iso juttu perheille monesta syystä että niiden toivoisi sujuvan. Rampauttaa kyllä huushollin todella tehokkaasti jos ei ole jääkaappia, pakastinta, vesipistettä, viemäriä ja keittomahdollisuuksia. Kun keittiöön tuli hana, me mimmun kanssa kuljettiin vielä pari päivää vessaan rintapumppua ja tuttipulloja pesemään, niin tottunut siihen hanattomuuteen jo oli ;) Niin, eikä ne keittiöt ole edes halpoja.
Baijerilainen: semmonen juttu vielä, että V sanoi, kommenttini sinulle luettuaan, että sitä kenwoodia voi säätää ettäs e menee lähemmäs kulhon reunaa. Kunhan tässä toivutaan kaikesta niin V saa tulla katsomaan miten se säät suoritetaan jotta pienemmilläkään taikinoilla ei tule ongelmaa:)
Lähetä kommentti