tiistai 31. maaliskuuta 2015

Vihreä on uusi musta - The Big Green Egg


Meille hankittiin The Big Green Egg tuossa syksyllä. Se on ihan loistolaite jos haluat tehdä grillausta ja jenkki bbq - ruokia talvisaikaan eikä ole tarvetta saada esimerkiksi neljää kalkkunaa tai kuutta kassleria kerralla savustumaan. Isompiin savutalkoisiin suosittelemme edelleen esimerkiksi Weberin Smoky Mountainia, mutta vihreästä on tullut talven uusi musta joka on varastanut  kutakuinkin 99% kaikista savustus- ja grillausprojekteistamme kuluneena talvena.


Erityisesti tuo grilli/savustin on voittanut minun sydämeni koska osaan käyttää sitä ihan itse.  V puolestaan on todennut laitteen olevan aikamoinen grillikisojen Ferrari mitä tulee pihvien paistoon kuumalla ja BBQhommiin kun ulkona on -15 ja jäätävä viima. Egg eroaa muista grilleistä eristävän keraamisen kuorensa ansiosta. Noin 70kg erilaisia keraamisia paloja mahdollistaa täysin kivuttoman grillauksen (ja savustuksen) sateessa, tuulessa ja pakkasessakin. Toinen asia tietysti on, pitääkö jäätävässä viimassa päästä savustamaan, mutta Laite (tm) ei jäähdy edes myrskytuulessa. Ja noh, sillä "verukkeella" se meille alun perin hankittiinkin.

Bbq on vaan addiktoinut perheen siinä määrin, ettei talvitauko oikein ole enää hyväksyttävissä :)

Eggin sisällä on eristävä keramiikkakerros joka pitää lämmön sisällä.

Mutta laite on yllättänyt meidät monella tavalla positiivisesti. Se on varsin erilainen vehje kuin muut pihaamme koristavat pömpelit; siitä saa nopeasti kuuman, kuuman suoran grillin (n. 400-500 C), siinä voi paistaa leipää ja pizzaa tai savustella low and slow eikä se lämmön tasaannuttua juuri heilu lämpöjen välillä vaan puksuttaa kuin juna jopa 12h kerrallaan satsilla hiiliä. Joo, kyllä, luit oikein, hiilillä - ei briketeillä.

Kun V oli työmatkalla osasin tehdä Ihan Itse aasiamaustettua pulled porkia:) Oli eka kerta kun tein bbq ruokaa ihan yksin.
Minulle naisihmisenä tuo laite on jotenkin vähemmän pelottava, vaikka tila rajoittaakin sitä mikä mahtuu kypsymään grilliin, eikä pieni sisätila oikein salli sellaisia erillisiä suoran ja epäsuoran lämmön alueita jotka meidän kesäkeittiöwebereissä on aikalailla vakioasennus.

Weberin isoon peruspalloon saa hiilikorien avulla sekä suoran-että epäsuoran grillin

Suomeksi sanottuna eggin kanssa pitää valita, mitä siinä valmistaa; käytännössä siihen mahtuu vain yhtä kypsennysmuotoa vaativaa kamaa kerrallaan, sillä vaikka meillä on se Large - kokoinen Eggi niin siinä ei oikein riitä tilaa kahden alueen grillailuille, mikä on taas webereissä ollut meillä se vakio setup. XL kokoiseen Eggiin semmoinen kaksi aluetta olisi vissiin järkättävissä, mutta se XL on ihan himmeän kokoinen mööpeli.
Nämä lihat on grillattu Eggissä n. 400 asteessa ilman öljyä, kastikkeita tai muutakaan. Lopputulos on ollut upea.
Mutta sen minkä Egg tekee, sen se tekee sen hyvin. V totesi jossain yhteydessä että elämänsä parhaat pihvit hän on Eggillä paistanut; useammatkin, jos oikein tarkkoja ollaan. Kun grilli on ihan hysteerisen kuuma ja liha kauniisti marmorista, mitään muuta ei tarvita. Hups liha sisään ja kun Thermapen näyttää sopivaa lukemaa liha vetäytymään ja suolat ja pippurit pintaan. Ihan mahtavaa.

Ja se, mikä yllätti minut ihan täysin olivat ne Eggin omat hiilet. Niin kun minä olin ne valmis täydeksi kalliiksi turhuudeksi leimaamaan niin jouduin kääntämään kelkkani ja hullujen päivien tarjouksesta V klikkasi meille viisi pussia niitä Eggin omia hiiliä. No miksi?

Tässä meidän ensimmäinen egg - projekti, kokonainen Hauhialan hanhi. Siitä tuli kyllä aika paljon rasvaroisketta laitteeseen...huomaa keraaminen lämpölevy jolla eggi saadaan epäsuoralle lämmölle.

Ehkä kuvaavinta koko hiilistä oli, että kun V sytytteli niitä ensimmäistä kertaa ja niistä tuleva kerta-kaikkisen-upea tuoksu tulvi grillistä ja täytti koko tienoon, talomme vierestä kulkevalta lenkkipolulta kuului melkein murtuneen kuuloinen miesääni:"mikä täällä haisee näin helevetin hyvälle?!"


Eggin omat hiilet ovat jotain jenkeistä tuotua tammi- ja hickoryhiiltä joka on tiiviimpää kuin tavallinen supermarkettikama ja vitsi se savu mikä hiilistä lähtee on ihan mieletön. Hiilet ovat myös suurina paloina eivätkä muru-pölynä. Niitä käyttäen ei tarvita erikseen savupuuta jos ei halua tosissaan savua; hilistä tuleva aromi on tosi hyvä. Lisäksi hiilet palavat tosi kauan, tarvittaessa kuumana ja yksi pussi kestää tosi pitkään. Mutta ennenkaikkea minuun iskee se maku.

Seuraavana hiilipussien rankingissä tulee muuten Marienburgin "baltialaiset" lehtipuuhiilet joita ainakin Motonet myy; ovat isoja möykkyjä ja laatutavaraa nekin. Hinta on puolet halvempi ja nämä ovatkin Weber-grilliemme peruspolttoainetta.

WSM polttelee brikettejä joista tulee yllättävät määrät sitä tuhkaa....

Toinen juttu, mikä minuun Eggissä ylipäätään (mutta erityisesti tietty noilla sen omilla hilillä) iskee on se tuhkan minimalistinen määrä verrattuna brikettien poltteluun. Kun WSM (Weber Smoky Mountain) polttaa pussin brikettiä jäljelle jää useampi litra myrkyllistä lipeää sisältävää tuhkaa, jota ei oikein voi hävittää minnekään puutarhaan sirottelemalla. Sensijaan tavallisista hiilistä tulee tavallista tuhkaa ja semmoisen muutaman desin tuhkakasan joka syntyy pidemmässä projektissa voi hyvin pirauttaa nurmikolle keväthangen päälle. Miehethän ei tämmöstä varmaan ajattele, mutta me naiset, me naiset... ;)



Hintahan Eggissä tietysti on kova, mutta niin se tuntuu olevan muissakin Kamado - tyyppisissä grilleissä. Stokkan hulluilla päivillä tuota meiltäkin löytyvää Large koon Eggiä sai 899e hintaan, joka on ihan hyvä tarjous normaalisti tarjouksessakin yli tonnin maksavasta grillistä. V vähän jo haaveili, pitäisikö mökille ostaa joku pienempi malli myös, onhan sielläkin syksyllä ja keväällä tuulista... ;)

Smoky mountain pystyy valmistamaan ison kasan kaikkea hyvää ja on siksi kesäbileiden ehdoton ykköslaite savuhommiin.  

Mutta miten The Big Green Egg sitten poikkeaa muista BBQ - laitteista? No, se on erilainen. Se on myös kapasiteetiltaan huomattavasti pienempi kuin vaikka iso Smoky Mountain.

Weberin kaasugrillissä on suoraa ja epäsuoraa tulta, ja saahan siihenkin savua... mutta enemmän se on semmoinen yleislaite joka on hyvä lähinnä ....kaasugrilliksi... Pakkasella ei oikein lämmöt nouse ja savustukseen WSM on yliveto.

Ja jos Weber Smoky Mountain on ihan pro bbq hommissa niin grillaamiseenhan käytetään sitten ihan eri laitetta; meilläkin on Weberiltä kaasugrilli ja hiiligrilli erikseen ja kaikissa niissä on omat puolensa; kaloja ja kanoja tehdään monesti kaasulla ja "piippuhylly" mahdollistaa uunimaisen jälkikypsennyksen ja kaman pitämisen lämpimänä. Lisäksi noihin grilleihinkin saa jotain keveitä savuosia, mutta jostain syystä lopputuloksesta ei ole tullut niin erinomaista kuin WSM:ssä, Pro-Q:ssa tai Eggissä.


Egg käy erinomaisesti tosi kuumalla grillaamiseen ja pienimuotoiseen savusteluun. Kai sitä voisi sanoa, että siinä missä kaasuweberi keittolevyineen ja vartaineen on varsinainen kesäkeittiö, Egg on Erinomainen ja Monipuolinen Grilli.

Naan ja Pita vaativat kuuman lämmön pizzakiven kanssa; kerran kuumennettua eggiä voi olla vaikeaa saada nopeasti rauhoittumaan....
Se voi olla hieno grilli, hyvä savustin, pizzauuni ja näimmepä netissä tandoorivirityksiäkin kukkaruukun kanssa. Mutta se on vain yksi näistä kerrallaan.

Erinomaisen lämmönvarauskykynsä ansiosta Egg myös viilenee hitaasti. V sai tuta sen kerran, kun halusimme ensin tehdä lounaan kuumassa grillissä ja ajatuksena oli laskea lämpö sen jälkeen pidempää low and slow - projektia varten. Se osoittautui tosi hankalaksi ellei laitetta sammuta välissä.

Mutta kaiken tämän jälkeen ja ehkä sen vuoksi, en oikein osaa sanoa miksi WSM on minusta pelottava, mutta Eggin uskallan jättää pöhisemään kasslerista nyhtöposua yön yli. En tiedä miksi Eggin käyttö ei vaikuta minusta niin vaikealta kuin hiiligrillin, vaikka minulla opeteltavaa tässä setissä vielä onkin. Kai se on pieni sisäinen insinöörini joka vaan lämpenee hyvin tehdystä, massiivisesta laitteesta jolle näen niin monta eri käyttökohdetta. Vähän luulen, että jos olisin sinkkunainen ja minun pitäisi valita täysin omista lähtökohdistani itselleni "ulkouuni", valinta olisi aika selvä; tuon kun kerran opettelee ei toista laitetta tarvitse pitkään aikaan ja mä olen kai sitten vähän semmonen yhden hyvän nainen.



Bloggaajan mies vonkui laitteesta "tosiharrastaja-jolla-on-jo-kaikki-muut-laitteet ja vaimo on bloggaaja" - alennuksen. Niin, ja sai sellaisen.

lauantai 28. maaliskuuta 2015

Smoky BBQ Grilli Espoon Muuralassa


Tiedättehän sen pienen grillin siinä Muuralan Nesteen ja K-raudan kainalossa? Ai ette vai... :) No, siihen pieneen putiikkiin on tullut uusi yrittäjä, joka tarjoaa ihan lupaavaa perusjenkkityylistä BBQ - settiä enemmän kuin kohtuullisilla hinnoilla.


V on käynyt paikassa muutamaan kertaan lounaalla ja raportoinut, että mestassa on potentiaalia. Bataattiranskiksista V totesi jotenkin siihen tyyliin, että:"niissä on pakko olla jotain ihan kiellettyä kun ne oli niin sairaan hyviä" ja päivän erikoinen tarjottava vaihtelee sen mukaan mitä nyt milloinkin on saatu valmiiksi. Joka tapauksessa täällä perä-espoossa ei niin hirveästi ole vaihtareita chikoseille, mäkkäreille sunmuille joten kaikki uusi yritteliäisyys toivotetaan ainakin meidän perheessa enemmän kuin tervetulleeksi. 

Joten kun olimme raivanneet koko aamun puutarhassa  kevätsiivoja, hyppäsimme yksinkertaisesti mutaisissa kumppareissa ja puutarhavarusteissamme autoon ja hurautimme paitsi käymään rautakaupassa, myös syömään BBQ grillille.

Ravintolassa on mausteettomia ruokia kaipaaville "isoisän menu" jossa on perinteisempää grillimättöä.

V oli kertoillut paikasta etukäteen, että koko homma oli syntynyt unelmasta ja halusta työllistää itsensä. Ja onhan tällaisen jenkkityyppisen BBQ:n myyminen Muuralan grillikiskalla aika rohkea temppu. Voin vaan kuvitella miten entiset, mauttomiin jauhosämpylöihin ja kuiviin jauhelihapihveihin tottuneet kanta-asiakkaat ovat tervehtäneet kuitenkin lähtökohtaisesti mausteista ruokaa. Jenkki BBQ kun nimenomaan vaatii niitä mausterubeja ja koko komeus silataan sitten aidolla savulla kypsennellen low and slow. V raportoikin, että mausteisuus on vaihdellut; homma etsii selvästi uriaan ja suosittelen lämpimästi tästä ruokalajien tyypistä tykkääviä käymään grillillä; omistaja on tosi symppis tyyppi joka mielellään kuuntelee mielipiteitä ruuasta.

Noh, mitä mieltä me olimme?

Me tilasimme vähän kaikkea; ison lautasen ribsejä (12e) johon tuli puolet possun ribsiä ja puolet päivän erikoista, vasikan ribsejä. Sitten otimme myös pienen lautasen pulled porkia (9e), koska pelkäsin (ihan turhaan) etukäteen että se ribsisetti saattaa olla aika suolaista I:lle.

Minä tykkäsin kovasti niistä vasikan ribseistä. Possun ribsit eivät vetäneet ihan vertoja V:n kotitekoisille ribseille, mutta niissä onkin aika paljon tulta, suolaa ja kaikkea maustetta. Nämä olivat selvästi lähempänä chikosin ribsejä; ihan hyviä, mehukkaita, suht makeita ja putosivat luulta.

Ribsejä ja pulled porkia; molempien annosten kanssa oli cole slaw - kaalisalaattia ja pestomausteista perunasalaattia.

Nyhtöpossu katosi lähes kokonaan (kesällä neljä täyttävään) pikkuihmiseemme ja ensimmäisen haarukallisen jälkeen I huokasi:"Ihanaa äiti, että tulimme tänne nauttimaan!" I on siis virallisesti hyväksynyt yhden grillikiskan/"pikaruokamestan" jonne voimme mennä niin että hänkin Oikeasti syö jotain, Mahtavaa!! ;) Sanon näin siksi, että joskus on kiva sortua pikaruokaan ja pikkukulinaristimme ei mäkkärissäkään syö kuin maidon ja ne tuoreet pikkuporkkanat. ;)

Minusta nyhtöpossu oli ok. Eihän siinä kunnon BBQ-barkkia ole kun se on tehty uunissa, mutta tuolla hintatasolla voin väittää että se on ihan hyvällä hinta-laatusuhteella olevaa hyvänmakuista ja mehukasta nyhtistä.

Ja ihan ehdottomasti menemme uudelleen. Cole slaw oli hyvää, joskin perunasalaatin kanssa en oikein päässyt väleihin. Se oli ihan OK, peuna oli tuoretta ja creme fraichea sekä majoneesia oli 50:50 - suhteessa. Mutta pesto oli minusta vähän outo mauste perunasalaatille. Minä olen semmonen sipulinrakastaja että olisin mielelläni ottanut perunasalaattiin vaikka purjoa tai ruohosipulia, kuutioitua suolakurkkua ja hieman hapanta omppua tuohon majoneesipohjaan. Tai ihan kokonaan toisenlainen, mutta toimiva lähestymistapa olisi ollut semmoinen punasipulilla, kapriksilla & oliiviöljyllä maustettu kirkas perunasalaatti jossa voisi olla sitruunaa happona.

Toisaalta annos oli pienenäkin versiona niin runsas, että naisihmisenä olisin pärjännyt hyvin pelkällä cole slawlla & lihalla. Ja joskus haluaisin kyllä kokeilla niitä V:n kehumia bataattiranskiksia, jos niitä on saatavilla.  (btw. sellaisista erikoisranskiksista olisin myös valmis maksamaan euron-pari ekstraa ihan helposti) Lisäksi menusta täytyy sanoa, että V on syönyt paikassa myös briskettiburgeria kun oli briskettipäivä ja se oli tosi hyvää. Mutta myös normaalit jauhelihapihvit ovat black angusta ja ja huhu kertoo että perusburgeritkin ovat tosi, tosi hyviä.

Vaikka perunasalaatista vähän palautetta annoinkin (myös paikanpäällä) kaikenkaikkiaan on todella toivottua ja hirmukivaa, että tarjonta monipuolistuu näilläkin kulmilla. Laadukkaammalle "roskaruualle" on minusta vähintäänkin kysyntää. Ja ihan parasta on, ettei paikka ole liian fiini vaan sinne voi mennä  kumpparit jalassa ja taaperoa taluttaen niinkuin mihin tahansa perusgrillille. Sapuskat vaan ovat parempia. :)

Lisäksi kaikki tuolla oli vähintäänkin edullista. Olisin hyvin voinut maksaa niistä vasikan ribseistä enemmänkin. Ne olivat ihan oikeasti tosi hyviä, no complaints. Eivät olisi olleet kalliita edes 16e hintaan. Ylipäätään jäin miettimään, että toivottavasti yrittäjä ei hinnoittele itseään liian alas; ruuan määrä, raaka-aineiden laatu ja valmistuksen työläys huomioon ottaen tuo menu oli varsin edukas. Ja voisihan siinä menussa olla eri hintaisiakin juttuja; joku perusturvallinen bulkki pulled pork voisi olla reilustikin halvempaa kuin jokin sähäkämmin maustettu päivän erikoinen joka on tehty vimpan päälle BBQ - tyyliin. Ainakin meille BBQ:n hurahtaneille valinta olisi helppo ;)

Mielenkiinnolla odotamme mihin suuntaan homma kehittyy; kuulemma lupa savustaa siinä grillin tontilla on vielä hyväksyttävänä K-raudan prosessissa. Toivottavasti lupa heltiää, sillä mikään ei ole niin hyvää kuin vasta savustimesta esiin nykäisty ruoka. Menemme uudelleen ja toivon pitkää ikää ja runsaita asiakasvirtoja tälle grillikioskille

p.s. kunkin päivän erikoiset ja muut löytyvät grillikioskin facebook - sivulta

perjantai 27. maaliskuuta 2015

Suuri kiitos arkeni sankareille


Olin kyykistynyt noukkimaan fenkoleita pussiin kun ajatus lopullisesti kiteytyi päässäni; minun pitäisi tehdä joskus juttu näistä kauppakeikoista. Ja sitten pysähdyin, suoristin selkäni ja mietin uudelleen mitä oikeastaan juuri pälkähtikään päähäni:"Minun pitäisi tehdä juttu tästä Sellon Citymarketista."

Ja siinä seisoessani mieleen hiipi ajatus; "mahtaakohan semmoinen juttu kiinnostaa ketään?" Ja samantien heräsin ajattelemaan miksi edes ajattelin asiaa siltä kannalta? Me emme asu Helsingin keskustassa ja niin ihanaa kuin pikkupuodeissa shoppailu onkin, se on vähintään puolen päivän retki eikä ole varmaa että palaan siltä reissulta kokonainen ruoka mukanani. Tänne cittariin minä, perä-espoossa asuvan autoilevan perheen mamma mieluiten könyän työpäivän päätteeksi tai viikonlopun ostoksia tekemään.


Minua on jo pidempään mietityttänyt arki. Se joka ikisenä päivänä toistuva tapahtumien ketju, joka kuitenkin on juuri se elämä joka on minun. Tottakai pidän pikkuputiikeista, luksuksesta ja ulkomaanmatkojen eksotiikasta. Mutta totuus on silti että varmaan 90% meidän taloutemme ruuista tulee tästä nimenomaisesta marketista näillä nimenomaisilla arkisilla keikoilla. Kaikki mistä tekin täältä luette syntyy suurimmalta osin näiden raaka-aineiden kanssa käydystä arjen kamppailusta. ;)

Ja mitä enemmän mietin asiaa, sitä vakuuttuneemmaksi tulin, että se juttu pitäisi kirjoittaa koska minä palaan tänne aina. Ja lähden pois yleensä kärry täynnä kamaa, inspiroituneena, tyytyväisenä ja hymyssäsuin. Omaan kauppaan ja tutuksi käyneen myyjän ammattitaidon äärelle on turvallista palata kiireessäkin. Näillä ihmisillä on valtava merkitys sille, mitä meikäläisen keittiössä tehtiin viime viikolla, tehdään tulevana viikonloppuna ja ensi kesänä. 

Näiden ainakin yhdeksän asiakkuusvuoteni jälkeen tunnen liikkeen kuin omat taskuni; tiedän että kaikki on tuoretta ja hyvää ja että meikäläisenkin himoitsemat omituisetkin raaka-aineet useimmiten löytyvät sieltä.


Mutta ehkä tärkeintä kaikesta, luotan ihmisiin, jotka tapaan tiskin takaa. Heidän kanssaan vaihdamme ajatuksia niin raaka-aineista kuin reseptiikasta, sienestyksestä, sukulaisten ruokamieltymyksistä, lastenkasvatuksesta, viikonloppusuunnitelmista, päivän tarjouksista ja raaka-aineen oikeasta säilytyksestä. Tutuksi käynyt myyjä moikkaa hymyillen vaikka olisi lähdössä vuorosta kotiin. Kaikella sillä on merkitystä tällaiselle tavalliselle perheenäidille. Kaikki se on osa minunkin elämääni.

Ja niinpä kirjoitin kotiin päästyäni viestin Sellon CM:n kauppiaalle.


"Hei Esa

Olen vakituinen asiakkaanne ja teen liikkeessänne oikeastaan valtaosan taloutemme ruokaostoista. Olen intohimoinen ruuanlaittaja ja ilahdun laadukkaasta ja yllättävästäkin valikoimastanne tämän tästä, kiitos siitä. Kokemus ei kuitenkaan olisi niin positiivinen ilman erinomaista liha-, juusto ja kalatiskienne henkilökuntaa ja yrittäjiä. Saan heiltä aina hyviä vinkkejä, suosituksia ja ystävällistä palvelua josta haluaisin kiittää paitsi tässä, vähän toisellakin tavalla.
Kirjoitan vapaa-ajallani ruokablogia nimeltä Siskot kokkaa http://siskotkokkaa.blogspot.fi/ ja olen jo jonkin aikaa miettinyt suostuisivatkohan muutamat tutut myyjänne kehuttavaksi blogissa? "
"Niin paljon kun huippukokkeja ja pientuottajia hehkutetaan, niin minusta "omalla" kaupalla ja tutulla myyjällä vähintään yhtä suuri merkitys siinä, mitä meidän keittiöstä perheelle tarjotaan.

Valtaosa ruuasta tulee näiden tuttujen ja arvostamieni ihmisten kautta joille liian harvoin tulee sanottua muuta kuin satagrammaasiivuna, kiitos. Ei ole ollenkaan yhdentekevää millainen myyjä siellä tiskin takana seisoo. Hyvä, asiantunteva palvelu saa tulemaan uudelleen eikä tuttavallinen hymykään haittaa kun väsyneenä kauppaan raahautuu. "
 "Koska tarkoitukseni on aidosti vain kiittää ja toivottavasti ihastuttaa eikä vihastuttaa, ymmärrän oikein hyvin jos kuviin ei haluta. En siis ollenkaan loukkaannu jos otatte vain kiitokset vastaan ja toteatte että ujostuttaa liikaa :)  Mutta mielelläni otan kameran mukaan jonain päivänä ja räpsäisisin vaikka yhteiskuvan lihatiskin, kalatiskin ja juustotiskin paikalla olevasta porukasta. He ovat minut niin monesti pelastaneet kun olen miettinyt "mitä tänään ruuaksi" että mielellään otan kuvan arkeni sankareista:) "

Ja lopun arvaattekin. Niinpä sanottavaksi jää oikeastaan vain se tärkein; ISO kiitos.

Kiitos että olette tiskin takana asiantuntevina, omasta työstänne innostuneina, aina ystävällisinä ja loputtoman kärsivällisinä tällaiseen arpojaan. Kiitos että olette siellä joka päivä ja jokaisessa vuorossa. Kiitos myös niille joita en saanut mukaan näihin kuviin koska kamera oli juuri silloin kotona.

Tuoreesta parsasta ja paahdetusta ruusukaalista tulee ihan jumalainen, parmesanilla maustettu risotto.

Ja suuri kiitos myös niille monille hedelmä- ja vihannespuolen ihmisille jotka tuotte hyllyihin loputtomia määriä tuoretta tavaraa, poistatte huonoja, tuotte näytille kokonaisen ruusukaalipensaan jota esittelin kolmevuotiaalleni suurella ilolla ja laitatte esille vinkkejä uusien ja outojen hedelmien sekä vihannesten käyttöön. Hävettää ihan tunnustaa, että teidän kanssanne tulee juteltua vieläkin harvemmin vaikka se vaatisi vain hetkeksi pysähtymistä. Ja kiitos myös siitä työstä jota te logistiikasta vastaavat teette. Ikuisesti on jäänyt mieleen kun sinä henkilönostimella ilmapalloja siistivä mies ilahdutit silloin kaksivuotiastani antamalla trukin sanoa muutaman ylimääräisenkin kerran piip-piip ja tarjoamalla kattoon karannuttta ilmapalloa. Siitä puhuttiin ainakin viikko kotona: "Äiti, piip-piip!" Eikä sitä ilmapalloa olisi saanut hävittää edes silloin, kun se oli täysin tyhjentynyt koska setä, pallo ja piip-piip.

Ja nyt, pyydettyäni teiltä kaikilta eri osastojen osaajilta lupaa kuvaamiseen ja samalla yllätettyäni teidät tiedolla että minulla on blogi tiedän, että ette ole antaneet tätä hyvää palvelua vain "ruokabloggarille" vaan ihan tavalliselle äidille; minulle, seuraavalle asiakkaalle ja kaikille tiskinne taakse saapuneille.

Ja tietenkin suuri osa kiitoksesta kuuluu kauppiaalle joka mahdollistat tämän kaiken, motivoit henkilökuntaa ja otat valikoimiin pientuottajien tuotteita, etnisiä mausteita, artesaanileipää ja eettisempääkin kanaa.   

Hyvää viikonloppua teille kaikille, nähdään taas pian.

lauantai 21. maaliskuuta 2015

Valkoista madekeittoa parsalla

parsa, made

Usein perjantain kauppakeikka speksaantuu sillä tavoin, että kysyn mieheltäni, mitä hän toivoisi ruuaksi viikonlopuna. 80% varmuudella hän sanoo aina:"osta jotain kalaa". Ja kun sisareni on tulossa kylään, toistan kysymyksen ja saan yhtäläisellä todennäköisyydellä vastaukseksi:"Rillataanko jotain Lihaa, joo, joo?" ;) Ja siellä me sitten olemme kaupassa I:n kanssa ja olemme opportunisteja. Ja usein, kuten tällä kertaa kauden parhaat antavat parastaan ja häikäisevät kotikokin kertakaikkisen upealla lopputuloksella. 

Jos ette vielä ole tehneet madekeittoa tälle talvelle, suosittelen kokeilemaan tätä. Ihan mieletön keitto vaikka itse sanonkin! Tästä sopasta tulee ihan epätavallisen sivistyneen oloinen ja herkkä, parsan ja mateen makuinen, kermalla silkkiseksi tehty superkeväinen keitto. Mateen hieman kiinteä ja herkullinen liha saa melkein rapumaisia vivahteita ja pinnalle suola-sokeri-etikka ja sitruunaseoksella marinoidut tuoreet parsalastut antavat yhden mielenkiintoisen tekstuurin ja vivahteen. Tykkäsin että onnistuin.

Tosin, ellet ole minua kokeneempi kalankäsittelijä (mikä ei kyllä vaadi paljoa) mateen fileiden irrottamisessa saatat joutua uuden tilanteen eteen, sillä usein made laitetaan keittoihin ruotoineen päivineen. Mutta tämä homma palkitsee, kun kalaa ei tarvitse kaivella ruotojen keskeltä ja lopulta homma on paljon helpompi kuin kuvittelisi.

madefile
Myös kalamestaria voi pyytä riiottelemaan mateen lihat luista. Muttei se vaikeaa ole ja tekemällä oppii.

En oikeasti edes tiedä, miten made kuuluisi "fileoida" mutta irrotin lihat kuljettamalla kevyesti fileointiveistä mateen selkäruotoa pitkin ja irrottaen lihaa selkärangasta ja sinänsä lyhyistä, mutta napakoista luista. Homma onnistui helposti, eikä haittaa vaikka fileeseen tulisi reikä. Liha on kuitenkin tarkoitus kuutioida keittoon lopuksi. 

Parsan kannat käytetään liemeen

 Kalan ruodot upotetaan parsoista siistittyjen kantojen kanssa kattilaan ja mukaan pilkotaan vielä pari kuorittua palsternakkaa kuutioina. Niistä kiehautetaan liemi, josta syntyy keiton pohja.

Muutama paksumpi parsa siirretään sivuun ja käytetään koristelun tekoon pinnalle, mutta muuten siistityt parsat pilkotaan sopivan pieniksi suupaloiksi ja lisätään melkein valmiin keiton sekaan samalla kuin kala. Soseutin myös kypsät palsternakat kerman kanssa keittoon jotta sain siihen vähän rakennetta ja suurustin koko setin ranskalaisten pomminvarmalla voi-jauhosuuruksella joka valmistuu hieromalla yhtä suuret määrät jauhoa ja voita keskenään tasaiseksi massaksi.

Herkkä, keväinen madekeitto jossa ei ollut ruotoja.

Keittoon sopisi varmaan myös tilli, jos siitä tykkää, mutta minä laitoin mausteeksi kuminaa ja hieman chiantin yrttisuolaa. Ellei semmoista satu olemaan, voit laittaa tavallista suolaa ja jos haluat, oksan timjamia.




Tarjosin keiton pääruokana hyvän leivän kanssa mikä riitti hyvin, sillä alkupalaksi söimme jokainen yhden tuhdin, täysin perinteisen muikunmädin kanssa tarjotun blinin.  Blinin kanssa laseihin kaadettiin Alkon perusvalikoimaan kuuluvan wolfbergerin kuohuvaa, jossa on edelleen hyvä hinta-laatu ja e sopii tämmöisille klassikkoruuille. Pääruualle olin varannut vähemmän kuplaista juomaa, eli Jean Biecherin rieslingiä Alsacesta. Oikein hyviä pareja molemmat. Joten ei muutakun hyödyntämään kauden parhaat; viimeiset talvimateet ja ensimmäiset kevätparsat.

Ja jos merkit yhtään pitävät paikkansa, tänään rillataan. ;) Hyvää viikonloppua!

Valkoista madekeittoa parsalla (pääruuaksi leivän kanssa n. 6-7:lle)

2 keskikokoista, nyljettyä madetta
2 punttia vihreää tankoparsaa
2 palsternakkaa
4-5 mustaa pippuria
n. 1,5 l vettä
5 dl kermaa

suurukseen
n. 4 rkl voita ja saman verran vehnäjauhoa

1 tl kuminaa
pari rouhaisua valkopippuria
suolaa (halutessa oksa timjamia)

pinnalle varataan
n. 1 isohko parsan varsi per ruokailija, meillä taisi olla viitisen vartta.
1/2 sitruunan kuori ja mehu
n. 1 rkl valkoista balsamicoa
hippunen suolaa
hippunen sokeria
loraus hyvää oliiviöljyä

Nosta voi lämpenemään huoneenlämpöön suurusta varten. 

Irrota mateista lihat, varaa ne sivuun ja laita ruodot kattilaan. Siisti parsat katkaisemalla kannasta pois puumainen osa. Lisää parsojen kannat sekä kuoritut, pilkotut palsternakat, pippurit ja vesi kattilaan kalanruotojen kanssa. Vettä lisätään niin, että kaikki aineet peittyvät, se voi olla vähän vähemmän tai enemmän kuin mainitsemani 1,5 l.

Kun liemi alkaa kiehua keitä lientä hiljaisella/keskinkertaisella tulella vaahtoa pinnasta kuorien kunnes palsternakat ovat pehmeitä n. 30 min.

Poimi reikäkauhalla tai lusikalla palsternakan palat blenderiin, kaada päälle kerma ja surauta tasaiseksi.
 
Siivilöi liemi kulhoon ja hävitä ruodot. Pese kattila ja kaada sitten liemi kattilaan. Kaada kerma-palsternakkapyre siivilän läpi myös kattilaan, voit paseerata lusikalla mahdollisesti blenderiin jääneet palsternakkakokkareet mukaan keittoon. Näin saat keitosta silkkistä.

Ota kuorintaveitsi ja siivuta parsan "jalka" ohueksi siivuksi kulhoon ja lisää sinne sitruuna, balsamico, sokeri, suola ja öljy. Pyöräytä kaikki aineet sekaisin ja nosta hetkeksi viileään. jäljelle jääneet kukinnot laitetaan keittoon lisättävien parsan palojen joukkoon.

Kuumenna sitten keittoa ja lisää sinne suurus koko ajan sekoittaen. Lisää kumina, valkopippuri ja suolaa. Älä anna sen kiehua vaan hieman kuplia sen verran jotta jauho kypsyy. Kun saat suuruksen sulamaan keittoon, lisää kuutioitu kala ja anna kuumentua. Kun keitto taas on kuumaa lisää parsan palaset. Anna kypsyä n. 3 min mutta älä kiehuta keittoa enää.

Tarkista maku ja lisää suolaa tarvittaessa. Annostele lautaselle parsaa, keittoa ja mateenpaloja, koristele parsasiivuilla ja tarjoa ohessa hyvää maalaisleipää ja voita.



torstai 12. maaliskuuta 2015

Dim Sum Omnom! Eli possupullajumppaa ja pannupiiraita.



Minä tykkään dimsumeista. Paras muisto niihin littyen on Honkongista, jossa pääsin joskus Ihan Oikeaan Dim Sum ravintolaan jossa paikalliset kokoontuivat viikonloppuaamiaiselle sukunnittain. Ihania pikkusyötäviä kärrättiin vaunuissa ympäriinsä ja kärryistä valittiin lautasia ruokaa; usein enemmän arvaamalla kuin tiedolla ja lopputuloksena oli ihan maailmanluokan ähky.

Sekä gyoza- että pork bun pohjat kaulitaan samoin; oikeakätinen pitää kaulinta oikeassa ja kääntää lettua vasemmalla. Kauli, käännä, kauli, käännä...
Minun on pitkään, pitkään ollut ajatuksena tehdä dimsumeja; V:llä on jopa sellainen bambukori jossa osa noista pikkusyötävistä valmistetaan; ihan tarkasti ottaen mielessäni on nyt tuota reissulta herkkuna mieleen jäänyt Char Siu Pork Bun, jossa oli valkoinen, superpehmeä ja hieman makea sämpylä ja sen sisällä kiinalaista possua ja jonkinlaista hoisin - kastikkeella taitettua bbq kastiketta.

Gyoza eli pannupiiras

Mutta kaikki dimsumit eivät koria tarvitse, esimerkiksi niin satotut pot stickerit tai gyoza nyytit, miksi niitä nyt kutsutaan ovat tosi herkkua, yllättävän helppoja tehdä ja syntyvät ihan kotoisilla välineillä. Itse asiassa tuumasin että nuo "pot stickerit"  (tai gyozat) (Voisiko niitä kutsua pannupiiraiksi? ) ovat jotenkin ajatuksena lähellä kiinalaista karjalanpiirakkaa lihatäytteellä, joka vaan paistetaan pohjasta ihan rapsakaksi ja höyrytetään sitten kypsäksi kannen alla.

Ensin pohja paistetaan rapsakaksi, sitten vettä desi pannuun joka irrottaa piiraat pohjasta ja kypsentää täytteen.

Olen nyt tehnyt pariin otteeseen noita possupullia ja kerran kanatäytteisiä pannupiirakoita ja oikeastan molemmista on tullut ihan hyviä. Tosin, sen possutäytteen kanssa pitää vielä tyyppailla. Löysin netistä ohjeen Char Siu possulle, joka on ihan ok, mutta siitä tuli liian suolaista. Pitää tyyppailla ja kokeilla; myös kastikkeella on suuri merkitys. Ensimmäisellä kerralla tein kuten tuo ohje vinkkaa, mutta jotenkin lopputulos oli vähän tunkkainen. Lisäisin yrttejä mikä paransi tilannetta, mutta seuraavala kertaa sotkin possupullan sisään laitettavaan kastikkeeseen (glazeen) omaa suosikkibbq - kastiketta, hoisinia ja hunajaa. Se oli mielestäni vielä parempaa. Palaan possupulliin kun voin selkä suorana sanoa että ny on hyvä!

Steam bunit tehdään korissa joka asennetaan wokin päälle.

Pullareseptiksi käytin tätä allrecepiesistä löytynyttä ohjetta. Niistä pullista tuli ihan hyviä, mutta jälleen ei ihan niin kuohkeita kuin siellä Hongkongissa. Mutta paljon, paljon parempia niistä tuli kuin uskalsin alunperin toivoa. Mutta ne Gyozat, tai pannupiiraat...

Ensin taikina täytteineen asennetaan puolikuun muotoon. Oikeakätinen kuten minä, laittaa piirakan vasempaan kämmeneen. Nipistä kauimmainen reuna kiinni.

Sitten vasemman käden peukulla työnnä taikinaan vekki...

Ja paina se etusormella kiinni... Siirrä peukku taikinan sisäpuolelle ja taaksepäin. 

Toista laskostusta liikkuen eteenpäin. Oikealla kädellä tuetaan.

Kun koko reuna on vekeillä, viimeinen vekki muodostuu painamalla taas reuna kiinni... ja

Taittamalla se sisään, päälle riviin.

Mutta se mikä tosiaan yllätti helppoudellaan ja herkullisuudellaan olivat ne pannunpohjapiiraat, joihin tein seesami-kanatäytteen. Kannattaa ehdottomasti kokeilla. Suht kevyttä, loppujen lopuksi helppotekoista ja ehdottomasti herkullista. Joissain sushipaikoissa tämäntyyppisiä nyyttejä tarjotaan joskus, mutta näistä tuli parempia, väittäisin.

Ta-daah! Tulipa sievä, aika hyvin ekakertalaiselta!

Ja mikä parasta, tähän ei tarvita mitään kummia aineita; pohjat voi tehdä itse piirakkapulikkaa apuna käyttäen ja täytettä voi varioida sillä, mitä on. Minä menin kanalla, seesaminsiemenillä ja inkiväärillä. Jamie Oliverin webasta löytyi kahden leidin video siitä, miten nuo nyytit syntyvät ja kun vähän keskittyy se alkaa sujua. En olisi koskaan uskonut, että saan niinkin kivannäköisiä nyyttejä aikaan.

Gyoza - nyyteille voi tehdä dippejä; meillä tässä soijaa, seesamia ja srirachaa sipulilla. Tuore chili olis ollu pop.


Kokeilkaapa rohkeasti vaikka viikonloppuna, helppoa ja hyvää. 

Pannunpohjapiiraat kanatäytteellä  aka. "pot stickers", Gyoza pie (riittää ainakin neljälle/kuudelle)

Pohjataikina 
300g jauhoja (n. 5 dl )
220 ml kiehuvaa vettä
1/4 tl suolaa

Täyte
1 pkt kanajauhelihaa (400g)
n. 2,5 cm pala inkivääriä raasteena (n. 2 rkl hienoa raastetta)
2-3 kevätsipulin vartta hienonnettuna
3 rkl soijaa
2 valkosipulin kynttä hienonnettuna tosi hienoksi
2 rkl seesaminsiemeniä
1-2 rkl seesamiöljyä (kunnon loraus)
1,5 rkl riisiviinietikkaa 
2 rkl miriniä
lisäksi pilkoin sekaan vielä 3-4 cm palan purjon valkoista osaa kun semmoista oli jäänyt, voit korvata kevätsipulisilpulla

Käytä yleiskonetta pohjataikinan tekoon, jos sinulla on. Mittaa kulhoon jauhot ja suola ja kaada päälle kuuma vesi. Sekoita taikina kunnolla taikinakoukulla ja anna vaivaantua kauniin kiiltäväksi ja pehmeäksi.

Taikinan muotoilu helpottaa leikkaamista samankokoisiksi paloiksi.

Muotoile sitten taikinasta kaksi isohkoa palloa ja tee niistä "donitsit" (ks. video) jotta voit jakaa helpommin taikinan tasakokoisiksi dimsumeiksi.

Anna levätä kelmun alla n. 20 min ja tee sillä aikaa täyte.

Sekoita täytteen aineet keskenään tasaiseksi tahnaksi. Pidä kylmässä.



Leikkaa sitten donitsit keskeltä poikki kahteen palaan ja aseta palat vierekkäin. puolita sitten tangot keskeltä ja laita taas vierekkäin. Jäleen puolita ja lopuksi viekä kerran jotta saat kummastakin donitsista yhteensä 16 pientä taikinapalloa.

Kaulitse sitten taikinasta piirakkapulikan reunaa ja toista kättä apuna käyttäen pieniä lettusia.Tee kaikki lettuset valmiiksi, kuten karjalanpiirakkaa tehtäessä.

Ota lettunen käteesi, laita lettusen keskelle n. teelusikallinen täytettä ja tasaa päällinen veitsellä.

Nosta sitten reunat ylös jotta saat puolikuumaisen taikinan ja nipistä kauimmainen reuna kiinni.
Pidä toisella kädellä kiinni taikinasta ja toisen käden peukaloa ja etusormea hyväksi käyttäen laskosta ulommainen reuna piiraasta kiiinni taaimmaiseen. (kannattaa katsoa joku netin video)

Lopuksi reunan viimeinen poimu kiinni ja valmis! Laita kaikki potsitickerit tarjottimelle ja sivuun. Vinkkinä muuten, nämä nyytit kuumella voi pakastaa kypsentämättöminä, heti tekemisen jälkeen ja säilyvät hyvin. Valmiita piiraita ei saa seisottaa kuitenkaan pitkään lämpimässä, niihin alkaa kertyä kosteutta ja tuommoinen kanatäyte menee pilalle.

Kun kaikki piiraat on tehty, lorauta hieman öljyä kannelliseen pannuun ja asenna n. puolet piiraista pannuun aika lailla tiiviisti. Paista kunnes piiraiden pohja on kauniin kullanruskea ja rapsakka. Lisää sitten desi vettä ja laita kansi kiinni. Vedestä nouseva höyry kypsentää piiraat ja ruoka on valmis kun vesi on hävinnyt panun pohjalta.

Tarjoa erilaisten dippien/kastikkeiden kanssa. Helpon lienee sekoittaa seesamiöljyä, soijaa ja srirachaa sekaisin ja pilkkoa päälle kevätsipulia ja halutessa tuoretta chiliä.




keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

Lusikassa ja nelikymppisten alkudrinkkivinkkipaikka!


Minttu ja J viettivät 10v hääpäiväänsä tuossa viimekuun lopussa ja pyysivät meitä syömään kanssaan ravintola Lusikkaan ihan vaan aikuisten kesken. Minua vähän huvitti; vaikka minä tulen käyneeksi silloin tällöin ulkona syömässä, V:n kanssa ollaan oltu "kahden ulkona" viimeksi silloin, kun Sipulimaan Merituuli ja Jukka viettivät hääpäiväänsä. Nousussa nelikymppisten keskuudessa siis: hääpäivät!

Meno näissä bileissä oli tosin vähän rauhallisempi kun osanottajia oli viidenkymmenen sijaan neljä, mutta seura oli parasta yhtäkaikki, ruoka hyvää ja ilta oikein mukava! Oli kiva kun saatiin olla mukana.

Sen verran olin juhlatunnelmissa, että otin mukaan vain pienen iltalaukun ja jätin järkkärin kotiin - silläkin uhalla että tiesin M:n osaavan takuulla valita hyvän ravintolan noin 100% varmasti :) Joten, koska se juttu nyt pitää kumminkin saada aikaan, pahoittelut vähän semmoisista ja tämmöisistä pokkarikamerakuvista.  

Upeita, kerrostuneen pähkinäisiä ja raikkaita makuja. Retiisi menee lihan kanssa yhtä hyvin kuin retikka kalan. Loistopala.

Sillä mukavaahan meillä lusikassa oli; tunnelma oli rento ja meitä palveltiin mukavan jouhevasti. Me päädyimme enempiä analysoimatta tasting - menuun viinipaketilla. Ruokaa ja juomaa, joo, tuokaa vaan!

Ja hyvä valintahan tuo oli; tykkäsin kovasti maistelumenun alkupään ruuista ja niiden kanssa tarjotuista viineistä. Ne olivat tosi hauskoja pareja; yksistään, ennen ruokaa maistettuna fiilis oli okei, joo ihan kiva, mutta ruuan kanssa; toooosi hyvä pari. Oikeastaan sanoisin että viiniä voi kyllä haistaa ennenkuin maistaa ruokaa, mutta suosittelen maistamaan ruokaa vaikka ihan vähän ennen ensimmäisen viinisiemaisun ottamista. Ruoka petaa makuaistin oikein ja idea löytyy kerralla. (Pakko niitä silti oli maistaa ensin) ;)

Maistelumenun teemassa oli minusta tällä kertaa jotain hyvin "japanihenkistä fuusio retrohässäkkää"... Tosi analyyttinen arvio, eikö vaan? Mutta vähän se nin meni; ihan alkuun saatiin kepeän raikas sashimi lohesta kurkkujuttujen kanssa, sitten tuli liha "sashimi" juureksilla ja pähkinöillä.

Paahdettu valkosipulikeitto oli samettista, lämmittävää ja absoluuttisen ihanaa. Kukat ja raikas persiljapyree olivat juuri semmoista luksusta jota ei kyllä kotona jaksaisi alkaa väkertämään.

Kahden erinomaisen sashimihenkisen jutun jälkeen oli ihan taivaallisen hyvää paahdettua valkosipulikeittoa jossa oli persiljavaahdosta tehty kvenelli ja kuivattuja kukkasia. Erinomainen annos jossa oli jotain rustiikkista mutta samalla kukkasten aromaattisuudessa jotain kovin kepeää ja melkein animea. Nämä kolme annosta olivat kaikkien mielestä ihan napakymppejä. 

Risottoa tryffelillä ja hm, minivihreitä?

Tryffelirisotto on todistetusti vaikea laji; minä tykkäsin kyllä paljon, mutta seurueen mielipiteet jakaantuivat. Toisista tryffeliä oli liikaa, toisista liian vähän ja no, minusta ihan sopivasti. Riisin kypsyyskin herätti keskustelua jonka lopputulos oli, että se saattoi olla ihan hiuskarvan verran kovaa, mutta hyvin lähellä täydellistä. Makumaailmaltaan tryffelirisotto kuitenkin otti selkeää kaulaa alkupään herkkiin makuihin ja oli tavallaan tiennäyttäjä seuraaviin kolmeen ruokaan.

Noita minivihreitä oli illan lähes jokaisessa annoksessa, viimeistään tähän olisi minusta voinut keksiä jotain muutakin. Vaikka mustan fenkolin lehtiä, ketunleipää tai jotain.

Pääruuaksi oli nieriää tomaattiohratolla. Ihan ok, mutta jotenkin odotimme ehkä vähän kiinteämpää, valkoista kalaa (koska sashimi oli jo punaista kalaa) ja jollain tavalla noh, raikkaampaa settiä.  Ainakin oma palani nieriää oli ehkä turhan kypsä omaan makuuni, vaikkei se sinänsä varmaan ollut ylikypsää. Asiaa ei tietenkään helpottanut, että olin sattumalta kotona laittanut lounaaksi lapsenvahdeiksi saapuneelle Mimmun posselle ihan täydellisesti nappiin osunutta nieriää. Ja täydellisellä meinaan juuri semmoista, joka on kypsän ja raa-an rajalla; pinkkiä, lohkeavaa ja tosi mehukasta. Meillä kokonainen nieriä vedetään uunista kun thermapen näyttää sisälämmöksi jotain vähän ruuminlämpöä korkeampia lukemia. Sen jälkeen kala saa vielä vetäytyä hetken ja omnom. Mutta; tykkäsin tomaattiohratosta kyllä - ehkä annos ei vaan jotenkin sopinut kokonaisuuteen.

Valkosuklaavanukas, granaattiomenaa kahdella tavalla ja poksukarkkeja

Myös jälkiruuasta "Ivoire & granaattiomena" tuli mielipiteiden jakaja. J oli ihan ekstaasissa ja söi tuota makeaa, retrokuppiin valettua, jollain lailla hyvin japanilaishenkistä vanukasta suurella halulla. Vanukkaan päällä oli granaattiomenasorbettia ja granaattiomenaa, joka oli jollain tapaa kiehautettu. Suklaisen vanukkaan sekaan oli vielä ripotettu paukkukarkkeja ja paljastui että J ei ollut syönyt niitä ikinä ennen. Mies oli myyty.

Ja vaikkakin kieltämättä leikkisä ja vähän vitsikäskin jälkiruoka, minusta setti oli vähän turhan makea. Granaattiomenasta puuttui parfyymista luonnetta jota kaipasin. M söi sorbetin ja kirpakat hedelmähelmet, mutta oli kanssani samaa mieltä siitä, että vanukas oli aika makeaa. Ei se huono annos ollut, mutta jollain lailla täysin toisen tyylinen kuin koko menun alkupää, josta tykkäsin niin valtavasti.

Kaikenkaikkiaan kuitenkin hyvä setti; maistelumenu 49 eur ja viinipaketillakin reippaasti alle satasen.  Ruokaa oli hyvä määrä; takuulla saa vatsansa täyteen. Ja jos pääsee ähky yllättämään, Lusikasta löytyy pieni mutta oikein mukava kokoelma juomia, jolla ähkyä voi helpottaa. 



Ai niin, ja jos lusikkaan haluatte suunnata kannattaa alkudrinkillä käydä piskuisessa, läheltä löytyvässä Mille Migliassa. Hauska, kilpa-ajohenkinen pikkupaikka tekee ihan erinomaisia klassikkodrinkkejä; kuvassa täydellisen tasapainoinen old fashioned. Heillä on tarjolla myös ainakin itse sekoitettuja Negroneita pullossa, jolloin kun juoma ehtii tekeytyä, maku pääsee kehittymään. Ainakin juoma on tasalaatuisempaa. :) Joka tapauksessa hyviä drinkkejä ja kiva paikka.

Suosittelut sekä Millelle että Lusikalle!