Herkkutatti-vuohenjuustomusaka, eli Marja Linforsin reseptistä muunnettua

Minulla on paha tapa kerätä jääkaappiin juustokannikoita. Olen täysin tietoinen, että se johtuu siitä, etten koskaan oikein tarkasti muista mitä olen jääkaappiin haalinut. Ja se taas johtuu siitä, että meidän jääkaappi on yleensä enemmän täynnä. Ihan erityisen täynnä se tietysti on näin myöhäissyksystä, kun kaikki ne mökille varmuuden vuoksi rahdatut purkit ja purnukat ovat kesäkeittiön sulkemisen myötä laskeutuneet kaupunkikeittiöömme.

Ja koska tämä sama show tapahtuu joka vuosi, päätin tällä kertaa vähän varautua jääkaapin yllättävään ja odottamattomaan pullistumiseen tyhjäämällä sitä hieman etukäteen. Hoo, mikä maatamullistava ja harvinaisen järkevä idea minulta ;) Niinpä sitten eräänä iltana juustokannikkavuoren äärellä päädyin kokeilemaan Marja Lindforsin lampaanlihamusakaa ilman lampaanlihaa! (Kirja oli siis: Lindfors, Taivaallinen munakoiso)

Näitä munia ei vahingoitettu vuuan teossa, mutta lajitoverit päätyivät valkokastiketta jämäköittämään...

Tässä musakaohjeessa ei ole perunaa, jonka tärkkelys saisi vuuan jämähtämään, mutta silmiini pisti ohjeesta sellainen hauska kikka, että valkokastikkeeseen vatkataan mukaan lopuksi raaka kananmuna. Se jämäköittää vuuan paistumisen aikana hyvin, vaikka tähän ei juuri laittaisi vehnäjauhojakaan. Jos haluat vähentää jauhojen määrää, suosittelen kumminkin että laitat kastikkeeseen vähintään yhden-kaksi teelusikallista, ettei juusto ala erottua maidosta kun keittelet sitä. Tuorejuustoa lisäämällä voisi onnistua ehkä myös... En kyllä ole kokeillut.

Ainoa kuva itse ruuasta taisi tulla otettua tekovaiheessa...

Ja kun sitten pyhäinpäivänä kutsuin 7 aikuista ja 3 lasta syömään totesin, että voisin palata uudelleen Marjan mainioon muskareseptiin. Se kävisi lisäkkeenä lammaspaistille, jonka olin ajatellut laittaa ja hieman edelliskerrasta tuunaamalla siitä tulisi hyvä pääruoka niille, jotka eivät eettisistä syistä lihaan koske. Tietysti myös tiesin jo, että vuoka vaan paranee kun sen tekee edellisenä iltana ja lämmittää illalliselle. Näin kaikkea valmisteluakaan ei tarvitse jättää kiireiseen lauantaihin. Ihan täydellistä.

Niinpä kaivoin suurimman rosterisen vuuan, mitä minulla on, otin käsittelyyn neljä suurta munakoisoa ja ryhdyin siivuttelemaan koisoja.

Marjan alkuperäisessä reseptissä ei oikeasti ole varsinaista tomaattikastiketta. Siinä ruskistetusta lampaanjauhelihasta, punaviinistä ja tomaattipyreestä haudutellaan n. vartissa kanelilla, valkosipulilla ja lehtipersiljalla maustettu mössö, joka ladotaan valkokastikkeen kanssa vuorotellen kuin lasagne paistettujen munakoisosiivujen väliin. Mutta koska minä tein tätä nyt (lähes) vegenä, päätin tehdä pienen tomaattikastikkeen ja tuoda sen makuun syvyyttä hyvällä punaisella balsamicolla, sardellilla ja kuivatuilla tateilla, joita syksyltä nyt on varastossa ihan valtavat määrät.

Edit: 14.11.2010: Kommenteissa joku huomautti nimettömänä, että puhtaasti kasvissyöjät eivät tietenkään halua annokseensa kalaa. Minä soitin etukäteen ystävilleni ja tiedustelin ruokavalioista. Se on hyvä idea, jos ei ole ihan varma, pitääkö ruuan olla puhtaasti vegeä vai kelpaako kala tai vaalea lintu ruokavalioon.

Dansukker lähetti reilunkaupan sokereita meillekin ja olen nyt käytellyt niitä innokkaasti niin tähän kuin siihen kakkuunkin!

Valkokastiketta tein paljon. Taisin hukata siihen täyden maitolitran lisäksi vielä kermapurkkien ja maidon loppuja niin, että maitoa lieni enemmänkin 1,5 l kuin litra. Tästä tosiaan tulee valtava annos. Juustokannikoita minulla oli suurin piirtein seuraavasti: 1,5 pötköä ( á 180g) vuohenjuustoa, 2/3 mustaa koskenlaskijaa, 1/4 paprikakoskenlaskijaa ja pari palaa erilaista emmentalia - ehkä joku 300-400g yhteensä. Sillä ei ole niin hirveästi väliä mitä juustoja käytät, mutta vuohenjuusto tai lampaanmaitojuusto sopii tähän tavattoman hyvin, samoin kaikki käsillä olevat tuorejuustojen loput. Edellisellä kerralla taisin tyhjentää tähän 1,5 prk philadelphiaa ja erilaisia kovien juustojen jämiä. Mutta kaiken tämän epämääräisyyden lopuksi sanottakoon, että käytä juustoa maun mukaan. Paljon on hyvä;)

Vaikka alkuperäisestä reseptistä jäljellä on aika vähän, Marjan lampaalle käyttämät mausteet kuten kaneli , oregano, muskotti ja kastikkeen kananmuna sekä vuohenmaitojuusto ovat loistoideoita, jotka sopivat syksyyn niin hyvin. Varioi, tuunaa ja hae omaan suuhusi sopiva sekoitus - tässä käyttämäni herkkutattimusakan aineet suurin piirtein kaikille halukkaille :)

Keräsin yrtit kotipuutarhastakin talteen ennen pakkasia. Salviaa jäi vielä vaikka kuinka...

Herkkutatti-vuohenjuustomusaka (valtava rosterivuuallinen - 7 aikuista ja 3 lasta söi n. reilut puolet lisäkkeenä/pääruokana)

4-5 munakoisoa
oliiviöljyä paistamiseen

tomaattikastike 1 prk tomaattimurskaa (400g)
n. 1 rasiallinen ihan kypsiä ja makeita kirsikkatomaatteja
(2 sardellifilettä, voi jättää poiskin - varmistathan että vieraasi syövät kalaa!)
1 iso purkki n. 140g tomaattipyrettä
3-4 rkl hyvää punaista balsamicoa
punkkupullon loppu, jos on - ehkä 0,7-1 dl (jos ei ole, laita balsamicoa vähän enemmän)
1-2 tl kanelia
1 reilu tl sokeria
2-4 valkosipulin kynttä (maun mukaan)
1-1,5 rkl kuivattua oreganoa (tai nippu tuoretta, ekalla kierroksella laitoin myös mäkimeiramia kun oli vielä tuoretta)
isohko nippu sileälehtistä persiljaa
n. 3 oksaa rosmariinia (ei pakollista, mutta kun sitä oli ja se sopii vuohenjuustoon hyvin)
"pari kourallista" kuivia herkkutatteja hieman murustettuna (olisiko ollut semmoinen 2,5 dl mitallinen löysästi pakattuna - mutta voi laittaa ihan maun mukaan)
vasta rouhittua mustaa pippuria
(paahdettuja pinjansiemeniä - toisella kertaa jätin pois, eikä niitä välttämättä tarvitse)

Valkokastike
n. 50g voita
n. 3-4 rkl vehnäjauhoa (reiluja)
n. 1,5 l maitoa
muskottipähkinää (n. 1/2 tl - eli reilusti)
n. 2,5-3 dl juustoraastetta kannikoista (emmentalia lähinnä)
1,5 pötköä eli 270g vuohenjuustoa
2 kananmunaa (litran kastikkeeseen laitoin vaan yhden)

Lisäksi vuokaan & pinnalle:
n. 1 pkt koskenlaskijaa ja tuorejuustojämiä ehkä rasiallisen verran
Lisää juustoraastetta (jotta pinta peittyy, riippuu vuuan kooosta, ja kokoamisvaiheessa väliinkin voi ripottaa vähän)

Tee ensin tomaattikastike jotta se ehtii keittymään hieman kasaan. Pilko valkosipulit valmiiksi.

Laita kattilaan öljyä ja kuumenna se. Jos käytät pinjansiemeniä laita ne hetkeksi öljyyn paahtumaan. Lisää sitten sardellifileet ja sekoita kunnes ne menevät rikki öljyssä. Lisää valkosipuli, pyöräytä pari kertaa ja lisää kaneli, kirsikkatomaatit ja kaada mukaan punaviini varoen polttamasta itseäsi roiskeissa... Lisää sitten tomaattimurska ja pyre. Murusta sekaan kuivatut tatit ja lisää rosmariinin oksat.

Lisää suolaa, balsamico ja sokeri, kuivattu oregano (tuore vasta lopuksi) ja mustaa pippuria. Anna kiehahtaa ja pienennä sitten lämpöä hauduttelulle. Anna hautua ja kiehua hiljalleen kasaan ainakin puoli tuntia. Tarkista maku ennen vuuan kasaamista, poista rosmariinien kovat oksankarat ja lisää tarvittaessa tuoretta lehtipersiljaa, oreganoa/mäkimeiramia, balsamicoa, pippuria ja suolaa.

Kun kastike kiehuu, siivuta munakoisot. Maria itkettää niitä suolalla ja pyyhkii sitten nesteen pinnasta talouspaperilla. Minä en jaksa, kun ei näissä suomessa myytävissä, jalostetuissa munakoisoissa ole mitään kitkeryyttä nykyisin. Joten: paista munakoisot molemmin puolin pienessä tilkassa öljyä. Munakoiso sitten imee juuri sen verran öljyä kuin sille kaataa - joten jos haluat jotenkin säädellä öljyn paljoutta, käytä viipaleiden voiteluun pullasutia.

Kun munakoisot on paistettu, kaiva esiin juustokannikat ja raastin, raasta kovat juustot ja tee valkokastike.

Laita kattilan pohjalle voi ja anna sen sulaa. Lisää sitten jauhot ja anna niiden turvota voissa, mutta älä ruskista. Ota sitten vispilä kauniiseen käteen ja koko ajan vatkaten lisää maito. Saat kastikkeesta kokkareetonta, kun kaadat maitoa hieman erissä - kuitenkaan laskematta purkkia kädestäsi ja kun edellinen määrä alkaa sekoittua jauhoihin ja seos sakeutua lisää heti maitoa. Lopuksi kastike vaikuttaa löysältä, mutta ei hätää.

Lisää kastikkeeseen vuori juustoraastetta ja vuohenjuusto. Sekoittele kastiketta kunnes juusto sulaa, eikä se enää veny kun nostat vispilää. Mausta muskotilla ja suolalla. Nosta sitten kattila pois levyltä ja anna ihan 5 min jäähtyä ennenkuin lisäät munat.

Kaada muna kastikkeeseen ja sekoita koko ajan. toista, jos teet ison annoksen.

Sitten kokoa vuoka laittamalla munakoisoviipaleita, tomaattikastiketta, tuorejuustonokareita/koskenlaskijanokareita tai molempia sinne tänne ja peitä valkokastikkeella. Ja sitten uusi kerros. Päällimmäiseksi tulee jäädä valkokastiketta ja sen pintaan ripotellaan kaikki loppu juustoraaste.

Paista n. 200 asteisessa uunissa 35-45 min (jos teet seuraavaa päivää varten, 35 min riittää) tai kunnes vuoka on kokonaan kuumaa ja juusto on kuortunut kauniin ruskeaksi pinnalle. Ota vuoka pois uunista.

Malta kuitenkin vielä ainakin 10 min ennenkuin syöt ruuan, jotta se ehtii hieman jämähtää. Parastahan tämä on seuraavana pivänä, lämmitettynä :) Nauti hyvän, täyteläisen punaviinin tai vaikka sitten maidon kanssa. ;)

Moni kakku päältä kaunis ja pari sanaa pyhäinpäivän menusta.

Viikonloppuna meillä kokoonnuttiin illalliselle isommalla joukolla. Ideana oli pitää ruoka yksinkertaisena, juomat kylminä ja nauttia yhdessä olemisesta. Paikalle saapui n. maksimimäärä ihmisiä, jotka kerralla voi sovittaa pyöreän pöytämme äärelle; kun lainattiin kaikki tuvan tuolit, saatiin kuitenkin jokaiselle oma paikka.

Päivästä muodostui melko täydellinen kaikkine käänteineen, vaikkei meillä tällä kertaa nähtykään lepakkoja ja kurpitsaa. Kenwood pyöräytti pari leipätaikinaa aamusella, suunnistimme Klaus K:n mainiolle hotelliaamiaiselle iloisessa ystäväjoukossa jonka jälkeen menimme SKI-expoon katselemaan trendikkäitä ihmisiä ja iloisenvärisiä hiihtokamoja. Iltapäivällä suunnistimme sitten kotiin ja laitoin leivät uuniin. Siinä leipiä paistellessa vaan totesin, että tälläisenä päivänä nämä uunituoreet ihanuudet olisivat kyllä jääneet tekemättä ilman yleiskonetta.

Illan menusta muodostui siinä hässäkässä sitten seuraavanlainen:

Pyhäinpäivän menu

Lämmintä tomaatti-fetasalaattia Teresa Välimäen reseptillä ja foccaciaa sekä tattarilla maustettua kurpitsaleipää

--

Lammaspaisti ja Maria Lindforsin musaka vegeversioksi tuunattuna

--

Valkosuklaa espressokakkua kinuskikuorrutteella ja valkosuklaaraidoilla

Illallisen ruuat olivat minusta yksinkertaisuudestaan huolimatta ihan onnistuneita - paitsi se kakku. Ja mitä tähän muuta voisi sanoa, kuin että se muistutti sisältä lähinnä tiiliskiveä tai sitä lasten jauhoista tehtyä muovailuvahaa.

Kinuski onnistuikin täydellisesti - se valui mukavasti mutta jähmettyi muodostaen herkullisen näköisiä pieniä valumanoroja

Ja minulla kun oli silmissäni niin selkeä kangastus sopivasti mehukkaasta, kuohkeasta espressolla viritetystä kakkupohjasta jossa valkosuklaa maistuu hieman. Väliin mascarpone - valkosuklaavaahtoa johon on sekoitettu kuivattuja kirsikoita. Päälle sitten kinuskia ja valkosuklaata. Ja kuten kangastusten kanssa tuppaa käymään, kaikeata ponnistelusta huolimatta tuokaan kuva ei vastannut todellisuutta.

Valitsemani kakkupohjan ohje oli nimittäin katastroof. Yleensä the complete encyklopedia of chocolate - kirjan reseptit ovat olleet ihan voitokkaita ja vinkit hyviä. Nyt kuitenkin vahvasti epäilen, että reseptistä oli unohtunut leivinjauhe tai ohjeen "plain flour" olisi pitänyt olla "self rising flour". Koska kun ensimmäinen pohja tuli uunista se oli krhm... Varsin kiinteää.

toiseen pohjaan laitoin vähäsen leivinjauhetta, mutta lopputulos ei ollut siltikään kovin hyvä. Mutta: koska väänsin kakkua n. yhdeltä yöllä ja olin jo käyttänyt kaikki kananmunani ei voinut enää mitään. Kostutin pohjia huolella, mutta silti ne olivat liian jämäkköjä ja maistuivat jauholle. Ei menny niinku eräässä saaressa.

Toinen itselleni uusi juttu reseptissä oli, että kananmunat ja sokeri vatkattiin kuohkeaksi vesihauteen päällä. En ollut koskaan kokeillut sellaista ja kas, kyllähän se vaahtoutui. Mutta vaahto yksin ei kyllä siitä huolimatta jaksanut kantaa sitä jauhomäärää.

Kakku kelpasi kaikesta huolimatta, mutta olisi taatusti ollut parempaa jos pohjat olisivat nouusseet kunnolla!

Minä varmaan palaan tähän reseptiin vielä uudelleen - voitokkammalla versiolla. Mutta koristusvinkkinä voitte napata tästä itsellenne idean; kinuski ja valkosuklaaraidat on helppo tehdä vaikka onkin tälläinen hätäinen epä-nypertäjä. Mutta se kannattaa huomata, että sula valkosuklaa on pursotettaessa tosi kuumaa (lue: käytä vaikka puuvillakäsineitä ja kumihanskoja) ja pursotinpussina kannattanee käyttää ihan vaan leivinpaperia. Kun se valkosuklaa jäähtyy ja jämähtää ohueen tyllaan se ei ole kiva puhdistaa... ;)

Söpöjä, muttei erikoisen makuisia...

Nuo kuivatut Sonnentorin luomuruusunnuput löysin Ruohonjuuresta. Ne ovat kauniita, mutteivät erityisen hyvän makuisia. Ne maistuvat juuri siltä, kuin kuivatun ruusun voitte kuvitella maistuvan; parfyymiselle ja kuivalle kukalle.

Mutta: moni kakku päältä kaunis.

Kurpitsa-vuohenjuustoröstit eli I accidentally the whole pumpkin

Oletko koskaan ajatellut, että kurpitsasta tulee tosi hyviä röstejä? Olin keskiviikkona tekemässä lisäkettä paahdetun possun jämälle ja ylläripylläri siitä tulikin ihan pääruokakelpoisia kakkusia.

Eli joo, nämä olivat hyviä lisäkkeenäkin mutta maku oli niin täyteläinen ja hyvä, että itse asiassa tarjoaisin näitä mieluummin vaikka perunamuusin kanssa pääruoka-annoksena.

Ja jos haluaa vielä enemmän makua, mikä estää lisäämään taikinaan vaikka vähän murustettuja, kuivattuja suppiksia tai murskattua pähkinää... Tosi hyviä ja yksinkertaisia. :)



Kurpitsa-vuohenjuustoröstit (4 kpl)

100g raastettua butternut - kurpitsaa
80-100g vuohenjuustoa
1-2 oksaa rosmariinia
1-2 oksaa tuoretta timjamia (maun mukaan)
1 dl fibrexiä
1 dl kermaa
1 muna
1 valkosipulin kynsi murskattuna
1/2 tl muskottia
1/2 tl suolaa
mustaa pippuria
paistamiseen voita ja öljyä tai vaikka ankanrasvaa

Kuumenna uuni n. 200 asteeseen ja laita tarjoiluastia uuniin lämpenemään.

Laita fibrex ja kerma kippoon, niin että sokerijuurikaskuitu imee itseensä kerman. Jos et ole hiilaritietoisella tuulella tai sinulla on vanhaa, vaaleaa leipää, käytä sitä. Taikina on aika haurasta, joten 1/2 rkl jauhoa lisättynä taikinaan auttanee myös sen koossa pysymisessä mutta omani tein ilman.

Kuori ja raasta kurpitsa. Sekoita sitten turvonnut fibrex, kurpitsaraaste, kananmuna. Nypi joukkoon vuohenjuusto ja lisää loput aineet. Sitten vaivaa käsillä massaa tasaisemmaksi, niin että juusto leviää taikinaan.

Laita sitten pannu kuumenemaan ja rasva pannulle. Kun rasva on kuumaa, muotoile taikinasta pannulle kakkusia. Minä käytin rengasmuottia ja painelin massan tiiviiksi muottiin.

Paista molemmin puolin kakkusiin kaunis väri ja nosta kakkuset sitten lämmitettyyn uunivuokaan (tai nosta pannu uuniin). Anna kuumentua uunissa täysin läpi ehkä n. 15 min.

Tarjoa vaikka perunamuusin kanssa.

Possunkylkeä, otto III

Sen edellisen possukokemuksen jälkeen meillä on vähän harjoiteltu. Nyt päästiin jo lähemmäs Jamien mallia, vaikka lisukkeet eivät arkikokkailussa olleet ihan yhtä rikkaat ja hienot...

Tämä oli jo tosi hyvää, vaikka jotenkin lihasta ei tullut aivan yhtä jumalaisen pehmeää kuin siinä edellisessä possussa, jonka pinta paloi. Varmaan johtuu siitä, että se oli yksi iso pala ja nyt minulla oli vaan kaksi pientä palaa. Possun nahka paistui nyt ihan rapsakaksi ja maltoimme kypsytellä lihaakin riittävän pitkään (Yrite nro kaksi aiheesta ei ehtinyt ihan mureutua loppuun asti...)

Minä tykkäsin tuosta näkkärinrapeasta pinnasta kuin hullu puurosta, mutta V oli sitä mieltä että se oli "nopparuokaa". :) Vasta toisella lämmittämsellä pinta oli hieman antanut periksi eikä ollut ihan niin näkkärinrapeaa ja V hyväksyi lopputuleman. Joskin V pohti ääneen, saiskohan nahasta jollain tavoin "ohuempaa" tai vähemmän kovaa. Jaa-a. Eilen kun selailin Larousse - kopiotani sielläkin kerrottiin, että possun nahka on aika paksuhko, kova ja se rapeutuu kyllä ihanaksi uunissa. Ja kuten totesin, minua se rapeus ei haittaa - päinvastoin. Häpeällisesti tunnustan, että närkin pari "noppaa" seuraavana aamuna possunjämästä - suoraan jääkaapista... :)

Joskus pitää vielä tehdä ihan niinkuin Jamie sanoo. Ehkäpä tässä jonain pimeänä syysviikonloppuna kun saadaan jostain iso kylkipala ja paljon ihmisiä syömään...

Possunkylkeä uunissa (yksinkertaistus Jamien ohjeesta)

n. 800g-1kg possunkylkeä
2-3 rkl sitruunanmehua
loraus oliiviöljyä
n. 2 tl paprikajauhetta
suolaa
mustaa pippuria

ehkä 1-1,5 dl olutta
3 pientä sipulia
loraus kikkoman - riisikastiketta (tai soija-siirappiseosta)
1 prk valmiiksi keitettyjä ruskeita papuja (ei niin tarkkaa paljonko, minä laitoin pirkan 400g papupurkillisen mutta enempikin voi hyvin laittaa.)
1 valkosipulin kynsi
timjamia

Kuumenna uuni 240 asteeseen. Tee possun pintaan ristiviillot, mutta älä viillä lihaan asti.

Sekoita sitruunanmehu, öljy, suolaa ja paprikajauhe tahnaksi ja hireo se possun pintaan ja joka puolelle.

Paahda uunissa n. 30 min kunnes nahka alkaa olla rapsakkaa. Laske uunin lämpö 180 asteeseen.

Laita sitten paistoastiaan vähän olutta pohjalle (ettei liha kuiva) ja laita uudelleen uuniin kypsymään n. 2h tai kunnes liha on niin kypsää että se lohkeaa. En katsonut tarkasti kelloa, mutta lähemmäs parisen tuntia meillä meni.

Kun liha hautuu, voit pilkkoa sipulit suuriksi lohkoiksi, murskata valkosipulin ja valuttaa pavut. Lisää sipulit ja pavut vuokaan hautumaan ja sutikoi samalla sokerista soijaa possun pintaan. Tätä sutikointia voit tehdä useampaankin otteeseen paistumisen aikana. Sipuli hautuu ihanaksi n. tunnissa...

Kun ruoka on valmis, mausta mustalla pippurilla ja timjamilla.

Aromaattista fenkolia uunista kera meriahvenan

Eilen kaupassa ilmoitin V:lle, etten aio syödä tänään mitään ruskeaa. Tämä ajaus oli pälkähtänyt päähäni, kun katselin blogin juttuja; mustia linssejä, munakoisoa, suppilovahveroita ja suklaabriosseja... :)

Syksy tulee ja Mankkaan K-kaupassa jossa (poikkeuksellisesti ja vaihteen vuoksi) päätimme vierailla syksy näkyi vihannestiskillä. Olin saanut päähäni, että jotain raikasta, rikasta ja mielellään vihreää olisi saatava. Mutta sitä vihreää alkaa kieltämättä jo olla heikosti. Juuresten meret ovat vallanneet tiskit. Minä seisoin rehujen äärellä vähän neuvotonna - juurekset ovat hyviä, mutta vaativat vähän aikaa...

Ja nopeaakin se illan kokkailu saisi mielellään olla; kello oli paljon ja olimme olemmat vähän väsyneitä.

Heipä hei, nopea, helppo ja maukas hopeakylki.

V huomasi fenkolit ensin. Minä tartuin palsternakkaan ja pussiin kaskinauriita. Niistä nauriista kuulette ehkä myöhemmin, mutta tänään kalatiskiltä jäi mukaan valmiiksi sweet chilikastikkeella marinoitua uunivalmista sea bassia. Joo, tiedän - varmaan ne Vaasalaiset ahvenfileet olisivat olleet ekologisesti kestävämpi vaihtoehto, mutta sea bass oli valmis uuniin ja se on tavattoman hyvää.

Kotiin päästyäni lehteilin fenkolipussi toisessa kädessäni hetken hopealusikkaa, josta sain idean yhdistää fenkoliin appelsiinia. Ja siitä sitten soveltamaan...

Give it a toss... Eli piilottelenpa appelsiininkuoret....

Joten, kaikessa yksinkertaisuudessaan siivutin fenkolin, lohkoin palsternakat ja sekoitin niille öljystä, fenkolista, aniksesta ja koivusiirapista aavistuksen makean maustekastikkeen. Sitten raastoin vihanneksille appelsiinia, pirskotin kastiketta ja pyörittelin vähän fenkoleita. Kääntelemällä vihanneksia sain appelsiinin kuorenpalaset palamiselta suojaan fenkolien alle. Kalat kyytiin reunoille ja koko komeus vaan uuniin.

Fenkoli, palsternakka ja maustekastikkeeni olivat ihan tajuttoman hyvä, V:n sanoin melkein parfyyminen makuyhdistelmä lisäkkeessä. Reunoilla olleet vihannekset olivat vähän karamellisoituneet ja aniksen sekä palsternakan pähkinäiset maut tekivät lisäkkeestä täyteläisen. Se sopi ihan upeasti sweet chilillä maustetun meriahvenan kanssa. Oikein pätevää settiä, kuulkaas.

Palsternakka paistui pehmeäksi hautuen, eli jos haluat siihen rapsakkuutta, kannattaa laittaa palsternakat ja fenkolit eri päähän peltiä. Mutta minä kyllä tykkäsin tästä juuri näinkin - se applesiinin kuori oli hyvä sovelma tähän tarkoitukseen...

Ei herkullisen arkikokkauksen tarvitse tämän monimutkaisempaa ollakaan.



Palsternakkalisäkettä kalalle (2:lle)

2 palsternakkaa
1 fenkoli
1/2 appelsiinin kuori
1 tl anista
1 tl fenkolin siemeniä
2 rkl pistaasiöljyä (mielellään pähkinäöljyä ja jos sellaista ei ole, käytä vaikka murskattuja saksanpähkinöitä (n. 5 kpl) ja tavallista, mautonta öljyä)
vajaa 1 rkl koivusiirappia (tai vaikka kuusenkerkkäsiirappia...)

suolaa (lopuksi)

ja lisäkkeen kanssa...

1-2 kalaa. Meille olisi riittänyt 1 sweet chili -kastikkeella marinoitu, pienehkö sea bass.

Laita uuni kuumentumaan 180 asteeseen. Kuori palsternakka ja ota talteen fenkolin tillimäiset lehdet.

Lohko palsternakka ja siivuta fenkoli ohuehkosti. Lado vihannekset keskelle uunipeltiä. Riivi tai raasta fenkoleille pestyn appelsiinin kuorta (voit sekoittaa kuoriraasteen myös kastikkeeseen)

Murskaa fenkolinsiemenet ja anis morttelissa. Sekoita pienessä kipossa öljy, siemenet ja siirappi. Pirskota vihannesten päälle.

Pyörittele vihanneksia jotta kastiketta tulee vähän joka puolelle ja appelsiinin kuoripalat eivät jää kaikki pintaan palamaan.

Paista kaloja ja lisäkettä pellillä uunissa 30 min tai kunnes kalan selkäevä irtoaa. Ripottele päälle suolaa maun mukaan ja korista niillä talteen ottamillasi fenkolin lehdillä.

Nauti!

Suppiksilla ja linsseillä täytettyä munakoisoa, eli syksyn mukavuusruokaa

Jostain syystä tästä syksystä on muodostunut tavattoman kiireinen. Se ei ole pelkästään työn syy tai ansio vaan jostain syystä olen vaan halunnut revetä niin monelle taholle ylipäätäänkin, että huomaan melkein toistuvasti vuorokauden tuntien loppuvan kesken. Kaikkeen kivaankaan ei vaan voi ehtiä.

Välillä sitä oikein toivoo, että löytyisi jokin rauhallinen hetki, että voisi käpertyä sohvaan ja lueskella jotain niistä uusista, ihanista keittokirjoista joita olen saanut lahjaksi ja joita V on minulle Amazonista napsinut - nyt kun Amazon toimittaa ilmaiseksi myös eurooppaan. (siinä on joku ostoraja, jota en muista mutta vink vink)




Ja kyllä, toisinaan sitä sitten onnistuukin pihistämään hetken tai pari sohvalla, keittokirjaa selaillen. On välillä kyllä pakkokin silloin, kun aivot lyövät tyhjää ja ruokaa pitäisi laittaa. Tämä ruoka syntyi yhden tuollaisen väsyneen, tyhjäpäisen päivän päätteeksi, kun selailin Marja Lindforsin kirjaa munakoiso. Keittokirjojen suurin hyöty ainakin minulle on inspiroituminen. Munakoiso taipuu älyttömän moneksi ja on kunnolla kypsennettynä lähes poikkeuksetta herkkua. Tämä resepti ei ole suoraan kirjasta, mutta kun aikani selailin Marjan mitä mahtavampia munakoisoruokia tulin ajatelleeksi, että ehkä halkaistunkin munakoison tosiaan voisi kovertaa ja koverretun lihan paistaa täytteiden kanssa uudelleen koison sisään.

Kover, kover lusikalla vaan...

Se munakoison sisustan paistaminen tekee sille ihan ihmeitä. Munakoisosta tulee täyteläistä ja paahtunutta, mausteet nousevat ihanasti esiin ja paistuessaan munakoison sisustasta tulee hyvä täytteenpohja. Sitä voi jatkaa hyvin monenlaisella makusinfonialla. Tällä kertaa minulla oli kaapissa suppilovahveroita ja mieleni teki myös mustia linssejä. Ja niin tästä sitten tulikin syksyn mukavuusruokaa ihan parhaimmillaan...

Kaikki herkut pannun kautta koison sisään...

Maut sopivat hienosti yhteen ja belugojen täyteläinen maku ja mukava rakenne tekivät tästä ruokaisan suppisten tuodessa mukaan metsäisiä makuja. Tälläisenään munakoison voisi tarjota vegaanillekin, koska parmesanista on olemassa jokin vegaanille sopiva parmesanin kaltainen tuote. Rasvana voit käyttää yhtä hyvin kasvisöljyä kuin ankanrasvaakin. Minulla nyt sattui olemaan ankanrasvaa, joten käytin sitä. Ankanrasva tekee mausta öljyä täyteläisemmän - mutta vegaaniversioon voi hyvin kokeilla vaikka jotain saksanpähkinäöljyä tms.

Eikä mozzarella pahenna asiaa mitenkään - lopulta en osaa sanoa kumpi oli parempaa, lisäjuustolla vai ilman?

Ja seuraavana päivänä kun en jaksanut tehdä mitään muuta ruokaa, lämmitin vaan näitä edellisen päivän koisoja uunissa. Siinä lämmittäessä menin tukevoittamaan näitä vielä mozzarellalla... Ja valuvalla mozzarellalla kuorrutettuna se vasta hyvää olikin;) Sellaisenaan se on loistava ja varsin tukeva kasvisruoka ihan itsekseen. Vihreää salaattia vaan mukaan vitamiineja tuomaan ja se on siinä.



Suppilovahvarotäytteiset munakoisot (lisäkkeen kanssa kuudelle)

3 pientä munakoisoa
1-2 punasipulia
2dl belugalinssejä
1/2l kasvislientä
n. 2.5dl-3dl tuoreita suppiksia
ankanrasvaa tai oliiviöljyä paistamiseen
2-3 kynttä valkosipulia
chilisuolaa
mustaa pippuria
1 lemon drop chili
1.5rkl vaaleaa balsamicoa
1tl muskottipähkinää
oliiviöljyä loraus
1/2 aji cristal
pari-kolme oksaa rosmariinia ja timjamia - tai maun mukaan
n. 1,5-2 dl parmesanraastetta
(mozzarellaa pinnalle)

Keitä beluga - linssejä kasvisliemessä n. 10-15 min tai kunnes ne ovat vähän pehmenneet.

Halkaise munakoisot. Koverra lusikalla munakoison sisus talteen ja ripottele munakoison kuoreen vähän suolaa.

Silppua sipuli ja munakoison sisus. Laita paistinpannuun ankanrasva tai öljy ja kuullosta sipuleita hetki. Lisää sitten munakoison sisus ja paista niin, että mössö alkaa saada väriä pannussa. Lisää valkosipuli, chilit ja sekoittele hetken. Lisää sitten suppikset ja paista täytettä hetki. Sekoita sitten mukaan valutetut belugat, lorauta mukaan etikkaa ja paista hetki, jotta etikka höyrystyy. Mausta seos muskotilla, mustapippurilla ja suolalla.




Ota pois liedeltä ja lisää mukaan tuoreet yrtit ja parmesanraaste.

Pyyhi sitten munakoison "kuoret" talouspaperilla, jos niihin on noussut vettä. Voit sipaista ne oliiviöljyllä, täyttää ja asettaa uunivuokaan.



Paista 200 asteisessa uunissa kunnes munakoisojen kuori pehmenee ja kypsyy, n. 30-40 min. Halutessasi näistä koko illallisen päänumeron, raasta päälle paistamisenloppuvaiheessa/jälkeen vielä mozzarellaa ja jatka paistamista kunnes juusto sulaa ja saa mielellään vähän väriä.

p.s. värin saamiseen grillivastus on hyvä ja nopea apu - jos sattuu olemaan jo kova nälkä ;)

Suklaabriosseja tyttöjen synttäreille eli vuodet ovat kuin suklaarasia... :)

Kun olimme pieniä tapasimme aina kisata siitä, kuka saa niistä suurista joulusuklaarasioista ne vaaleat, umpisuklaiset palat. Kun ne oli syöty, siirryttiin niihin toffeetäytteisiin, marsipanitäytteisiin ja ehkä jopa ananastäytteisiin vaaleisiin paloihin. Tuntui suorastaan onnenpotkulta, kun saimme käsiimme rasian jossa niitä tummia suklaapaloja oli mahdollisimman VÄHÄN. :)

Pandan suklaarasia on perinteinen ja kuulemma suomen suosituin...

Enkä oikeastaan tiedä mitä sitten tapahtui, koska kun Pandan juhlavuosirasia saapui tuossa pari viikkoa sitten ovellemme se siirtyi sinne viime jouluna lahjaksi saadun Fazerin Geisha - boxin viereen odottamaan jotain käyttökohdetta. Meillä ei nimittäin syödä oikeastaan lainkaan vaaleaa suklaata !

Ja siitä se ajatus sitten lähti - niin sanoakseni.

Ilmeisesti vuosien mittaan makuaisti on muuttunut tummempaan suuntaan ja jos ostamme suklaarasioita ne ovat lähinnä niitä tummia, lapsena niin kitkeriksi koettuja konvehteja. Olin jo vähän murheissani, että mitä niistä konvehdeista oikein keksisi kun ovat varmasti parhaimillaan nyt uunituoreena. Ja sitten tuli ystäviemme R&M-M&R - 60v (=30+30) - bileet ja minä päätin pyöräyttää bileisiin suklaakonvehdeista ylläribriosseja. :)




Näitä suklaabriosseja teen aina, kun haluan jotain erityisen ihanaa tarjottavaa. Ne ovat jossain määrin työläitä, jos joudut tekemään taikinan käsin, mutta lopputulos on vaivan arvoinen. Lisäksi voit halutessasi tehdä taikinan jo illalla jääkaappin ja leipoa sitten nämä briossit aamiaispöytään uunituoreena... Parhaimmillaan nämä ovat, kun sisään piilotettu suklaa on vielä valuvaa, muttei enää kuumaa. Eli ehkä n. vartin uunista tulon jälkeen.

Alkoi olla maksimikokoinen taikina tälle koneelle...

Itse asiassa, tein näitä nyt ensimmäistä kertaa kenwoodilla ja jännitin vähän, saanko taikinasta yhtä hyvää kuin käsin vaivaamalla - lähinnä koska käsikosketus taikinaan ja sen muodostumiseen puuttuu.

Ei ole kevytherkku, jos joku niin luuli! :)

Taikinan vaivauksesa on kuitenkin yksi, täysin 100% varma merkki, mistä tietää homman olevan pulkassa; kun kaikki se valtava voimäärä on syötetty taikinaan, siihen nousee pintaan hassuja, rakkomaisia kuplia. Niistä on vaikeaa ottaa kuvaa, mutta ehkä tästä räpsystä jonkin käsityksen saa.

Pieniä kuplia ilmestyy taikinan pintaan.

Olen yleensä leiponut näihin sisään palasen tummaa suklaata ja jos haluaa, silloin mukaan voi raastaa muutaman hippusen limen kuortakin. Mutta suklaakonvehtien sisään leipomisella saatiin aikaan hauska ylläriefekti kun jokainen briossi maistui sisältä erilaiselle. Voit leipoa nämä pikkupullamaisina ja pyöreinä tai konvehtien kanssa (ja köh, taas kerran kiireessä!) huomasin käteväksi kaulita taikinasta levyn ja rullata konvehdin taikinan sisään. Sitten vaan rullasta pieniä pätkiä ja suoraan leivinpaperilla tai muffinssivuualla vuorattuun muffaripeltiin. Voit yhtä hyvin käyttää pieniä leivosvuokia tai muita tukevia kippoja. Jokin tuki pullille kummnkin kannattaa olla, jotta ne nousevat komeiksi ja herkullisiksi! Taikina tehdään ihan samalla tavalla kuin herkkutatti-provolonebriosseihin joita tein viime vuonna.

Noin leveään taikinaan menisi neljäkin karkkia... Tuosta taikinaa jää hieman liian paljon molempiin päihin.

Ja kuten kaikki suklaasydämet, nämäkin ovat parhaimmillaan, kun ovat hieman viilenneet, mutta suklainen sydän on vielä syntistä ja valuvaa... n. 15-20 min kuluttua uunista tulon jälkeen...




Taikinan tein nelinkertaisena ja vuokiin laitoin palasen leivinpaperia jonka lopuksi koristin palasella villalankaa. Sitten vaan briossit kassiin ja juhlimaan. Ja oikein kivaa meillä olikin! :)

Hups, yhdessä briossissa suklaa taisi jäädä vähän liian pintaan... :)

Briossit suklaasydämellä (n. 12 kpl)

250g jauhoja
1/2 tl suolaa
2 rkl ruokosokeria
1 pussi kuivahiivaa, 11g (kun taikinan kertoi neljällä, hiivaa laitoin vähän vähemmän, 3,5 pss mutta 3 olisi saattanut riittää hyvin)
3 munaa, rakenne rikki vatkattuna
1 muna (tai yksi keltuainenkin riittää) voiteluun
3 rkl kädenlämpöistä maitoa
115g voita
175g tummaa suklaata (tai 1 konvehti per briossi!)


Sekoita kulhossa jauhot, sokeri, suola ja kuivahiiva. Sekoita keskenään munat ja maito. Kaada munamaitoa ohuena nauhana taikinaan muokaten taikinasta pehmeähkön pallon.

Vaivaa sitten taikinaa 5 minuuttia kunnes taikina on tasaista ja elastista. Jos taprpeen, voit lisätä vähän jauhoja (minun ei tarvinnut).

Lisää voita taikinaan palanen kerrallaan vaivaten taikinaa aina voinokareiden välissä niin, että voi on täysin hävinnyt taikinaan. Tässä yleiskone on tosi kiva, etenkin kun voita on puoli kiloa....

Kun kaikki voi on leivottu taikinaan, taikinassa pitäisi näkyä pinnassa pieniä kuplia. voit lisätä voita tarvittaessa 1-2 rkl, mutta yleensä määrä on ollut oikea.

Kääri sen jälkeen taikina kelmuun tai muuten peittele kulho ja nosta taikina viileään ainakin tunniksi. Jos haluat tehdä briossit aamupalaksi, taikina voi seistä kylmässä hyvin yönkin yli.

Muotoile sitten briossit joko levyksi kaulimalla ja siitä leikkaamalla tai pullan mallisiksi ja piilota sisään pala suklaata. Sitten laita briossi saumakohta (tai toinen leikkuupinta) alaspäin vuokaan ja anna kohota n. kaksinkertaiseksi. Voitele keltuaisella ja paista sitten briossit uunissa 200 asteessa 12-15 min kunnes ne ovat kauniin värisiä.

Anna jäähtyä hieman, jotta suklaa ei ole tulikuumaa mutta vielä vähän valuvaa. Voit myös lämmittää briossit uudelleen ennen tarjoilua - ne myös pakastuvat ihan kivasti n. kk ajan.

Jos haluat näistä oikein syntisiä - voit tehdä valmiiden briossien pintaan vielä siksak-kuvion sulalla suklaalla....

Happy Days - sanoisi Jamie, enkä protestoi.

p.s. Briossien ohje on suoraan kirjasta Ultimate encyclopedia of chocolate