sunnuntai 29. marraskuuta 2009

Briosseja herkkutatti-provolone - täytteellä

briosseja

Viikon tiukka pakerrus palkittiin eilen mukavilla illanistujaisilla. Olin kutsunut vieraaksi illalliselle pari lapsiperhettä ja vaikka A ei ollutkaan nyt paikalla, meitä oli silti kunnioitettavat kymmenen henkeä illallispöydän äärellä.

Tarjosin illanisujaisten aloittajaisiksi jo ennestään tuttua maa-artisokkakeittoa (vähän huvitti, kun luin tuota vanhaa ohjetta - syytkin olivat täysin samat, olenkohan vähän jumiutunut?) ja sen kanssa itse tehtjä briosseja. Aikuisille tarjottiin keiton ja briossien kanssa myöskin valkoviiniä. Olin bongannut Alkosta Italialaisen uutuusvalkkarin - Censiurio (Roero Arneis). Halusin tällä kertaa jotain muuta, kuin uuden maailman valkoviiniä. Vaikka pidänkin niistä paljon, niitä on nyt juotu kesällä ja toivoin vaihteeksi viiniini Italialaista selkeyttä ja aromaattisuutta. Tulisihan niihin briosseihin tattia ja provolone - juustoa joka kestää kyllä aromaattisemmankin valkkarin. Tälläisenä viininä tämä toimi minusta oikein hyvin. Varsin pop tämä olisi minusta myös vahvemman makuisen, juustoisen risoton tai raikkaan tomaattibruchetan kanssa.

Maa-artisokkakeittoon halusin hieman jouluisuutta mukaan ja jauhoin sekaan jaavalaisia pitkiä pippureita ja puristin puolen appelsiinin mehun. Rohkemminkin olisi voinut varmaan appelsiinia laittaa. Alunperin olin ajatellut maustaa keiton neilikalla, mutta olin vähän myöhässä aikatauluissani (kuten tavallista) ja kaikessa hässäkässä unohdin. Neilikka olisi pitänyt lisätä keittoon alkuvaiheessa, kokonaisena ja poistaa ennen soseutusta mutta eipä tullut mukaan tällä kertaa. Suolana käytin Pirkan savusuolan lopun. Vaikka joskus mietinkin, että tuleeko sitä ostettua toista purkkia niin nyt tuntuu, että voisin kyllä - loppujen lopuksi tuon savusuolan pehmeä savuaromi on ollut aika kiva lisä herkempiin ruokiin ja olen tottunut, että sitä pyörii nurkissa. Jamie taisi jossain ohjelmassaan todeta, että kaikki, mikä on hyvää toimii ja käy kyllä kaupaksi. Niinpä se taitaa olla. :)

Briossiresepti on kirjasta The Ultimate Encyclopedia of Chocolate ( Mc Fadden &France). Kirjassa on muutama kestosuosikkiresepti, vaikka mikään mitä olen kirjasta tehnyt ei ole epäonnistunut. Tämä briossiresepti on yksi suosikeistani. Yksinkertaisuudessaan se on minusta viehättävä. Kirjassa resepti on tehty makeana - taikinassa on vähän enemmän sokeria ja sisään laitetaan suklaapala. Halusin keiton kaveriksi suolaisen biriossin ja kaulitsin briossin levyksi, raastoin taikinan sisään provolone - juustoa ja murustin sormissani kuivia herkkutatteja. Sitten kääräisin briossit rullalle ja laitoin rullat Ikeasta bongaamaani hauskaan pikkumuffinssipeltiin.



Tässä on vähän puuhaa - voin lisääminen pienissä palasissa taikinaan vaatii joka palaselle ainakin 2-3 min vaivausta. Hiki saattaa kihahtaa vähän otsalle, mutta tämä briossiohje ei ole vielä koskaan pettänyt. Niin, että vaivannäkö kyllä yleensä kannattaa. Jos haluat tehdä näistä makean version, lisää sokeria 2 rkl ja vähennä suola "hippuseksi" kuten ohje sanoo. Sisään suklaapala ja tarjoile lämpimänä, mutta älä suoraan uunista. Suklaa on uunista tullessaan polttavan kuumaa, mutta esimerkiksi reippaan puolisen tuntia odoteltuaan suklaa on ihanaa ja valuvaa, muttei enää kuumaa. :) Ja jos haluaisit tarjota näitä aamupalalla, briossitaikinan voi jättää viileään ihan hyvin yön yli odottamaan ja leipaista valmiin taikinan aamulla. Niin tai näin, siispä briosseja päin!

briossi
Briosseja provolone -juustolla ja herkkutateilla (12 kpl)

250g jauhoja
1/2 tl suolaa
1 rkl juoksevaa hunajaa (tai sokeria)
1 pussi kuivahiivaa, 11g
3 munaa, rakenne rikki vatkattuna
1 muna (tai yksi keltuainenkin riittää) voiteluun
3 rkl kädenlämpöistä maitoa
115g voita

täytteeksi
n. 0,5 dl kuivattuja tatteja
n 150g provolone - juustoa raastettuna (muukin juusto käy, tietty)


Kaada jauhot suureen kulhoon, tee keskelle pieni kuoppa ja sekoita siihen hiiva, suola ja hunaja tai sokeri. Riko munien rakenne rikki kulhossa ja lisää maito ja munat seokseen. Sekoita sormia apuna käyttäen jauhoista ja kananmunista pehmeähkö taikina.

Saatat joutua lisäämään hieman jauhoja, riippuen käyttämiesi jauhojen laadusta. Minä jouduin lisäämään n. reilun 2 rkl ennenkuin taikina oli jotenkin vaivattavaa.

5 min vaivauksen jälkeen..
Vaivaa taikinaa kevyesti jauhotetulla tasolla n. 5 min kunnes taikina on pehmeää ja elastisen tuntuista.

Sitten lisää voita pienissä palasissa. Olen yleensä lisännyt voita n. teelusikallisen kerrallaan. Voi lisätään taikinaan ja sitten taikinaa vaivataan ja käännellään niin kauan, kunnes edellinen voinpala on täysin tasaantunut taikinaan.

Tuo voimäärä on aika hyvä arvio, ja yleensä riittänyt, mutta koska lisäsin jauhoja, lisäsin myös vähäsen voitakin. Taikinan nimittäin kuuluu olla lopuksi melkein kuplivaisen oloista pinnaltaan. Lisätyn voin määrä oli n. 2 tl kun tuo 115g oli käytetty.

Kun kaikki voi on lisätty, taikinan pinnassa on pieniä "kuplia"

Kun kaikki voi on vaivattu taikinaan, se kääräistään kelmuun, laitetaan kulhoon kelmussa ja jätetään jääkaappiin vähintään tunniksi lepäämään. Tässä vaiheessa taikinan voi kyllä jättää hyvin jääkaappiin yönkin yli, jos haluaa tehdä briossit vasta vaikka aamupalaksi perheelle. On aika mukavaa kun ei tarvitse aamulla huhkia taikinan kanssa - kokeiltu on:)

Sitten kaulitse taikina pitkähköksi ja kapeahkoksi levyksi (mittasuhteet n. 1:5), raasta päälle provolone ja murusta tatteja. Mietin näitä syödessäni, että täytteeseen olisi voinut laittaa myös peppadew - paprikoita pienittynä. Mutta ehkä parempi tänään, ettei tullut laitettua - vain yksi lapsi taisi jättää palan briossia :)

Kääri briossitaikina rullalle pitkästä reunastaan ja leikkaa 12:een n. 4 cm palaan ja laita palaset leikkauspinta alaspäin tefloniseen/silikoniseen muffaripeltiin tai voideltuihin briossivuokiin. Jätä briossit kohoamaan n. 30 min tai kunnes ovatkaksinkertaisia kooltaan.

Lämmitä uuni 200 asteeseen, voitele briossit kananmunalla ja paista 12-15 min kunnes briossit ovat pinnaltaan kauniin värisiä.
Tarjoile heti tai myöhemmin.

Briossit kestävät hyvin pakastamistakin n. kuukauden verran, sanoo keittokirja. Anna pakastettujen briossien ensin sulaa huoneenlämpöön. voit lämmittää sulaneet briossit uudelleen lämpimässä, ehkä n. 100 asteisessa uunissa ennen tarjoilua.

14 kommenttia:

Crane kirjoitti...

Briossi-taikina on tuttu, mutta tämä käyttätapa inspiroi jo ajattelemaan uudenvuoden aattoa! Keitosta puhumattakaan.... Kiitos sinulle!

Yaelian kirjoitti...

Ooh,aivan mielettömän hyviltä kuulostavat briossit.Ja nätit kuin sienet....;-)

Katriina, kirjoitti...

Nyt heräsi kiinnostus briosseihin, en nimittäin ole koskaan syönyt niitä, edes ulkomailla. Tuo taikina pitää kopsata ja kokeilla jossakin vaiheessa, lopputuloksen täytyy olla hyvää, voin jo maistaa sen.

kittyfane kirjoitti...

Näitä postauksiasi ei pitäisi koskaan lukea nälkäisenä :-)

Appelsiini raikastaa varmaan mukavasti tuota sosekeittoa. Lähtee kokeiluun heti, kun on taas aikaa kokata!

Nelle kirjoitti...

Crane: briossin sisään voinee kyllä kääräistä melkein mitä vaan :)

Se suklainen versio muuten ei ollut kirjasa rullattu, olen tehnyt niistä pikkupullamaisempia

Yaelian: joo, se Ikean vuoka oli kiva, uskoisin että silä tulee tehtyä kaikenlaisia juttuja :)

Katriina: Minä tykkään briosseista. Kokeile vaikka suklaaversiona; niihin voi laittaa myös pikkuisen mantelimassaa ja limen kuortakin sisään jos tahtoo. Se suklaa on ihan syntistä kun valuu pullan sisältä... :)

kittyfane: mä huomaan kanssa saman aina kun selaan ruokablogeja iltapäivisin, tukee hirrrrveä nälkä, kun katselee mitä ihanaa kaikki ovat kokkailleet ;)

Merituuli kirjoitti...

Meillä oli ilo olla se toinen lapsiperhe Nellen ruokapäydässä.

Menu oli aivan ihana ja tunnelma koko iltana - jos ei oteta huomioon lastemme aika ajoin huonolta vaikuttavaa käytöstä ;).

on tämä nettielämä mielenkiintoista kun voi mennä ennalta tuntemattomien ihmisten luo syömään ja nauttia täysin rinnoin!

Kiitos vielä kerran koko perheen puolesta! otetaan ihmeessä uusiksi vaikka meillä.

Nelle kirjoitti...

Merituuli: mukavahan teidät oli saada kylään :)

Eläkä pyytele anteeksi lasten puolesta, heillä ainakin minusta näytti olevan hauskaa - ja mitäs muuta illan emäntä voi toivoakaan kuin että kaikki nauttivat olostaan? :) Sitäpaitsi lapset jaksoivat hienosti, kello taisi kuitenkin olla jo paljon ennenkuin viimeinenkin minttu... eikun pähkinäkarkki oli maistettu ja kahvi hörpitty:)

Otetaan vaan uusiksi - voin tuoda vaikka jälkkärin tms. tullessani, kun toitte niin valtavasti tuomisia! Ei sillä että olisin pahoillani. Päin vastoin - nyt kun ehdin oikein rauhoittua ja ihmetellä mitä toit, totesin että ihan liikaa. :) Sama pätee toiseen lapsiperheeseen jos satutte tätä lukemaan, kiiitos kaikille, oli älyttömän kivaa kun tulitte ja olitte.

aleksi kirjoitti...

briossi on jo vähän niitä juttuja mihin melkeen tarviis sen koneen.. tollasiin voi hommiin taikinassa pitää olla tosi kova sitko että se voi pysyy siellä eikä lirahda ulos nostossa tai kun laittaa uuniin.. ja sitte niistä tulee uppopaistettuja ja inhan rasvasen olosia :/

tuntuu muuten ettei mistään saa ostettua briosseja suomessa oikeen.

Nelle kirjoitti...

Aleksi - näiden onnistumisesta päätellen mun täytyy kyllä olla ihan kone ;)

Vakavasti puhuttuna, olen tehnyt tuolla reseptillä monta kertaa ja ne on onnistuneet tosi hyvin vaikka olen vaivannut taikinan aina käsin. Kunnon viilennys ja lepuuttelu kyllä kaivataan, mutta hyvin ovat nousseet ja paistuneet.

...Niin tälläkin kertaa, vaikka nostatin niitä keittokattilan kannen päällä hetken, kun oli niin kiire ja piti leikata aikaa;)

Epäkohtia kirjoitti...

Heippa!

Kiitos kivasta ohjeesta, johon törmäsin googlettamalla briossireseptiä. Aloin työntouhuun, mutta ohjeen seuraaminen osoittautui hankalaksi siinä olevien epäkohtien takia.

"Kaada jauhot suureen kulhoon, tee keskelle pieni kuoppa ja sekoita siihen hiiva ja sokeri." - Ainesosissa ei ole mainittu ollenkaan sokeria, paljonko sitä kuuluisi laittaa?

Sen sijaan ainesosissa on suola sekä hunaja, mutta ohjeissa ei kerrota lainkaan, missä vaiheessa nämä tulisi lisätä taikinaan...

Eikö rasvainen taikina tartu kiinni, jos sen ympärille kiedotaan kelmua?

Voisitko tarkentaa vielä hieman? Kiitos!

Nelle kirjoitti...

Epäkohtia: heipä hei! hyvä huomio, että olen irjoittanut sokeria, vaikka tarkoitin hunajaa - varmaan sen jo arvasitkin :) Idea on, että taikinaan laitetaan hieman sokeria (ihan kidesokeria tai hunajaa) hiivan ruuaksi - maun takia sitä ei oikeastaan tarvita, mutta se auttaa leivonnaista kohoamaan. Suola ja sokeri sekoitetaan tosiaan jauhokuopassa että se saadaan sekoittumaan hiivaan ja nesteeseen, joka lisätään. Tämä edesauttaa hiivan ruokkimista ja molempien tasaista leviämistä massaan.

Tuo kelmu estää taikinaa kuivamasta pinnastaan. Voit yhtä hyvin käyttää myös kosteaa keittiöpyyhettä, mutta kelmu on moderni vastine. Taikina tarttuu vähäsen, muttei minusta läheskään yhtä paljon kuin keittiöpyyhkeeseen. Toivottavasti kuitenkin sait maistuvia briosseja aikaan! :)

Epäkohtia kirjoitti...

Kiitoksia tarkennuksista!

Taikina vetäytyy parhaillaan jääkaapissa, mutta katsotaan kuinka käy, koska en rohjennut lisätä sokeria tai hunajaa omin päin :) Taikinastani tuli epäilyttävän kostea, siksi tuo kelmuasia askarrutti... Mutta ensi kerralla olen viisaampi ;)

Makoisaa joulunodotusta!

Satu kirjoitti...

Tein briosseja (ikinä en noitakaan ollut tehnyt) aura-juusto-omenatäytteellä. Taikinan tein ohjeen mukaan. Täytteeksi halusin juuri auraa ja omppuja, kun noita omppuja on ollut tuhottavaksi vaikka kuinka... Makeutin omppusoseen miedosti hillosokerilla, sitä ohuelti taikinalevyyn ja auraa murusina pinnalle. Ai että tuli hyviä! Maistui myös sellaiselle kaverille, joka ei aurasta tykkää... Tosin mitä enemmän auraa, sen vahvempi maku.
Ainoa asia, mikä mietitytti, että oliko taikina tällä täytteellä oltava suolaisten vai makeiden briossien ohje, mutta tällä ainakin onnistui tosi hyvin. :)

Satu kirjoitti...

Niin kertomatta jäi, että en käyttänyt mitään vuokia, vaan laitoin ihan pellille vaan kohoamaan, niin tuli nättejä kierteitä. Itse tein 2-kertaisena ohjeen, niin sain kylläkin paljon enemmän briosseja aikaiseksi kuin 24 kpl. ;)
Ja koska niitä sitten tuli tehtyä ihan liikaa, niin pakastamistakin tuli testattua. Ja en suosittele. Varsinaisesti rakenne kestää kyllä pakastamisen, mutta viinereistä ja muutenkin voitaikinaleivonnaisista jää pakastamisen jälkeen ikävähkö suutuntuma eli rasvaisuus tarttuu suuhun ja kitalakeen (sulattaa tai lämmittää niitä miten tahansa). Itse en tykkää yhtään siitä, mutta jos se ei syöjiä haittaa, niin sit ei hätää pakastamisen suhteen.