keskiviikko 2. joulukuuta 2009

Ankkaa, herneitä & linssejä ja paljon aikaa.

ankan jalkoja
Viikonlopun illanistujaisten pääruoka sai innoituksensa reilun parin viikon takaa, kun olin jälleen yhtenä iltana auttamatta jumissa töissä. Olin ostanut jääkaappiin niitä ankan koipireisipaloja, joita sellossa myydään7-10 eur /kilo tarjouksista riippuen. Tähän väliin on pakko mainita, että Lidlissä oli muuten kokonaisia pakasteankkoja myynnissä männäviikolla n. 4 euron kilohintaan, että kannattaa käydä katsomassa jos niitä on vielä. SE on halpa hinta tästä linnusta.


Mutta takaisin reseptiin. Jääkaapissa oli siis tuoretta ankkaa ja ja V soitteli minulle mitä tänään syötäisiin. Tiesin, että minulla menee vialä pitkään, joten ohjeistin V:tä ottamaan 2,5 dl linssejä, maggin natriumglutamaatittoman liemikuution ja pari purkkia herneitä. Käskin huuhtomaan linssit, laittamaan ne ja murustetun liemikuution uunivuokaan, valutetut herneet ja vielä pari sipulia kuullotettuna päälle. Sitten vettä 2,5-3 dl, ankat päälle ja niihin pippurisekoitusta ja 180 C astetta uuniin ankkojen viihdytykseksi. Ankat ehtivät hautua uunissa useamman tunnin, ennenkuin vihdoin raahauduin kynnyksen yli nääntyneenä, kohti ruokapöytää.


Ankat olivat hautuneet uunissa ai-van mureiksi. Niiden liha putosi suoraan luulta ja linsseistä oli tullut suorastaan perunalaatikkomaisen makeaa, ihanaa mössöä. Se oli vaan ihan poskettoman hyvää.

Päätin etukäteen, etten stressaa synttäriviikonloppuna ruuan laittamisesta ja päädyin tekemään ankkaa hyvin samaan tyyliin kuin V teki sitä aikaisemmin. Ajatuksena oli, että ankka saa valmistua uunissa itsekseen, kun minä puuhaan alkuruokia ja seurustelen mukavasti kaikkien ihmisten kanssa, joita olen onnistunut kotiini summonoimaan.

Ehkä minun olisi pitänyt laittaa V kokkaamaan, koska tästä ei tullut niin hyvää kuin V:n tekemänä. Olin liian hätäinen ankkojen kanssa. Ne olisivat kaivanneet pienen töiden takia myöhästymisen tullakseen ihan täydellisiksi! Ankat olivat uunissa 2h tai ehkä 2,5. Se ei kuitenkaan riittänyt. Uskoisin, että ne olisivat saaneet lepäillä uunissa enemmänkin 3 tai jopa 3,5h. Niin kauan, että ankan liha selvästi putoaa luulta kun sitä haarukalla irrottaa. Mutta kurkkasin vaan, että kypsää on ja tarjosin ankat, vaikka liha ei vielä ollut tullut ihan täydelliseksi.



Toinen juttu mitä teimme eri tavalla oli, että marinoin ankat pari päivää ennen paistamista, kun taas V vain viilteli vähän ankan nahkaa ja hieroi pippurit viilttoihin sisään ja joka puolelle ankan pintaan.


Marinoin ankat, koska halusin niihin vähän jouluista makua. Käytin tähtianiksia ja rajamäen sitruunaista viinietikkaa jota sain tuotetestiin pari päivää aikaisemmin. Se muuten tuoksuu ihan hyvälle ja pippurinen punaviinietikka vaikuttaa mielenkiintoiselta konseptilta, täytyy palata näihin vielä. Olin marinoinut ankkaa joskus muinoin suurin piirtein näin ja se onnistui hyvin. Etikkaa en tainnut silloin laittaa ihan yhtä paljon, mutta halusin tuoda illan sitrusteemaa myös ankkoihin.

Raadin mielestä ankat maistuivat hyvin ja ystäväni M:n tekemä kanelilla maustettu kirsikkahillo (joka muuten loppuu ihan kohta) sai varauksetonta ylistystä. Se sopii kyllä ankan kanssa ai-van jumalaisesti. Pitää varmaan udella, jos M:llä sattuisi olemaan siihen ihan reseptiä...

Mutta. Täältä tulee se mutta: minä olisin toivonut, että ankat olisivat olleet jotenkin vielä mureampia. Linssitkään eivät olleet ihan ehtineet täysin muusaantua sellaiseksi makeaksi mössöksi kuin taannoin (ks. kuva yllä). Niinpä: jos ja kun teette tätä antakaa hyvät ihmiset niiden ankkojen olla siellä uunissa kiltisti se kolme tuntia - tai ylikin. Linsseille voi lorauttaa vähän lisää vettä tai omenamehua jos ne tuntuvat kuivavan, mutta on tärkeää, että se ankka kypsyy ihan mureaksi asti. Sipulia kannattaa myös kuullottaa ankkojen lisäkkeeseen - niistäkin tulee ihanaa makeutta.

Teetpä siis marinoiden tai vain yksinkertaisesti pippurilla ankat hieroen - tästä ei paljon "one-pot-dish" parane. Ja jos tuoreita ankan koipia ei ole, voit aina tehdä ankkaa myös purkista.

Ankkaa herneillä ja linsseillä (10 hengen illallisseurueelle)

10 ankankoipea

marinadiin:
3,5 dl omenamehua
7 rkl sitruunaviinietikkaa
2 dl öljyä
n. 4 mietoa chiliä
4-5 tähtianista
1,5 rkl pippurisekoitusta
2 - 2,5 rkl appelsiininkukkahunajaa
1/2 appelsiinin kuori
chilisuolaa (n. 1/2 tl)

Lisäkkeeseen:
punaisia linssejä (n. 5 dl)
herneitä (4 prk)
5 dl vettä tai omenamehua
(tähän määrään ehkä 4-6 sipulia)
2 maggin natriumglutamaatitonta liemikuutiota (kasvis tai kana)

Sekoita marinadin ainekset keskenään. laita ankat isoon kulhoon ja kaada marinadi ankoille. Jätä linnut maustumaan ainakin yön yli.

Laita sitten lisäkeainekset uunivuokaan; huuhdotut linssit, valutetut purkkiherneet ja kuullotettu sipuli. Lado ankat uunivuokaan ja laita nahan päälle vielä kunnolla pippuria (ja suolaa).

Kaada uunivuokaan nestettä linssejä varten. Jos oikeasti teet näin isoa määrää lisäkettä, joudut varmaan lisäämään vielä 3-5 dl lisää nestettä paiston puolivälissä. Neste pitää myös ankat muhevina.

Anna ankkojen olla uunissa 180 asteessa ainakin 3h, tai kunnes ankan kuori on aivan rapeaa ja ankan liha irtoaa helposti luulta. Äläkä hosu, kuten minä.

Tarjoile ystävältä saadun, kanelisen kirsikkahillon kanssa.

4 kommenttia:

Virpi kirjoitti...

Heh, luin otsikon: Antakaa herneitä & linssejä ja paljon aikaa :)

Kuulostaa hyvältä. En ole tehnyt koskaan ankkaa (mutta syönyt olen sujuvasti jos tarjottu on). Ehkä tätä uskaltaisi ankkaan tottumattomampikin kokeilla?

Nelle kirjoitti...

virpi - kannattaa laittaa vaan kaikessa yksinkertaisuudessasan homma niinkuin V sen teki; pippuria vaan paljon pintaan ja pitkä haudutus. Tosi hyvää ja helppoa.

Ja jos linssejä ja herneitä jää, niistä tulee ihan loistava mikrolounas töihin, nimim. arvaa mitä juuri nyt syön? ;) purkki raejuustoa vaan sekaan... :)

Nimetön kirjoitti...

Mistä Sellosta saa tuoreita ankankoipia? Pakastettuja on näkynyt CM:ssä.

Oman kokeilun perusteella voin vahvistaa, että ankkaa kannattaa hauduttaa useampia tunteja. Laitoin koivet lohkottujen perunoiden ja juuresten kanssa laakeaan, kannelliseen valurautapataan. Parin tunnin (160 oC) jälkeen kaikki oli kypsää, mutta ankka oli todella sitkeää. 3-4 tuntia lisähauduttelua 120 asteessa ja loppuun vartti grillin alla ilman kantta... jopa muutti koivet luonnettaan. Liha oli täydellisen mureaa ja irtosi luista kuin itsestään mutta se ei ollut yhtään kuivaa.

Nelle kirjoitti...

Hyvää huomenta Anonyymi: No jos tuoreella tarkoitat sellaista tuoretta, joka olisi tuotu pakastamatta sellon tiskiin, niin enpä usko että niitä löytyy joko ollenkaan tai ainakin vaan satunnaisesti. Sellon lihatiskissä myyvät kyllä sulatettuna niitä samoja koipireisiä, joita siellä pakastealtaassa on.

Lisäksi sellossa tosiaan myydään sitä valmiiksi kypsytettyä ankkasäilykettä confit de canardia, joka on myös toimiva purkki esim. mökillä:)

Tuo pitkä hauduttelu on kyllä niin totta - teimme ankkaa taas sitten myöhemmin, tapaninpäivänä ja silloin haudutin lintuja pitkään. Hyviä olivat taas. Eikä yhtään tosiaan tarvi pelärä, että lintu pääsisi kuivaksi. Ankka on niin rasvainen elukka. :)