perjantai 26. joulukuuta 2008

Ankkaa ja paahdettuja vihanneksia calvados-omenasoseella




Tähän reseptiin olen käyttänyt kaupasta saatavaa ankkasäilykettä, jossa ankanreidet on säilötty ankanrasvaan. Purkki ei ole ihan ilmainen, n. 20 e, mutta siitä riittää 4:lle, ruoka on hyvää ja purkissa on myös paljon kokkauksessa myöhemmin hyödynnettävää ankanrasvaa joka kannattaa säilöä jääkaappiin pieneen rasiaan. Ankanrasva on aromaattista - sopii aivan loistavasti esimerkiksi paistettujen perunoiden tai munakkaiden tekemiseen.

Yksi salaisuus onnistumiseen on, että tähän ruokaan valitsee tarpeeksi suuren, melkien liiankin suurelta tuntuvan uunivuuan, jolle vihannekset ja perunat levitetään. Jos astia on syvä vihannekset vain hautuvat ja kaikki maut sekoittuvat, niin ettei niitä enää juuri erota toisistaan kuin tekstuurin puolesta. Tässä kaikki vihannekset vielä maistuivat itseltään, mutta maustuivat sopivasti yrteillä, ankanrasvalla ja punaviinillä, jota lorautin vähäsen vuuan pohjalle.

Ankan koipia on purkissa n. 4 kpl ja lisäkkeen määrää voi helposti säädellä esimerkiksi perunoiden määrällä. Käytimme joulun kunniaksi tähän rosamundaa ja punasipulia - sekä kauniin värinsä että hyvän makunsa takia.

Ankkaa vihannespedillä

2-4 rosamunda - perunaa pestynä ja kohkottuna suuriksi lohkoiksi - ruokailijoiden määrästä ja nälästä riippuen voit laittaa enemmänkin jos haluat.
1 hapan omena
2 suurta porkkanaa
½ kesäkurpitsaa kuutioina
3 pienehköä punasipulia suurina lohkoina
1-2 mandariinia lohkottuna ja vähän mandariinin kuorta raastettuna
n. 4 rkl tuoretta salviaa silputtuna
3-4 rosmariinin oksaa riivittynä
1 punainen mieto chili silputtuna
2-3 valkosipulin kynttä murskattuna ja silppuna
oliiviöljyä
0.5-1 dl punaviiniä
suolaa
mustapippuria

Sekoita käsin kaikki vihannekset, perunat , yrtit, chili, valkosipuli ja hedelmäpalat sekä mandariinin raaste öljyssä niin, että kaikki maut tarttuvat kunnolla vihanneksiin öljyn välityksellä.


Levittele kaikki vihannekset laakealle uunipellille (siinä on hyvä olla reunoja), kaada mukaan puanviini ja mausta vähän pippurilla ja suolalla. Poista ankoista ylimääräistä rasvaa takaisin purkkiin ja aseta sitten putsattu ankka vihannesten päälle. Huom. laita ankka nahkapuoli ylöspäin, jolloin nahka paahtuu uunissa ihanan makuiseksi.

Paista ankkoja ja vihanneksia uunissa 180 asteessa n. 1h. Purkissa lukee 30 min-1h mutta meillä ankat olivat uunissa sen tunnin kun kävimme joulusaunassa. Liha oli ihanaa ja mureaa ja vihanneksista tuli jotenkin ihan poikkeuksellisen hyviä - myös miehen mielestä joka ei ollut pakkopaastolla ennen jouluateriaa ;) .

Vihannestan osalta voi varmasti käyttää omaa mielikuvitstaan ja tehdä sellaista vihannesseosta kuin haluaa. Lisänä tarjosimme omenasosetta.

Omenasosetta calvadoksella

2 suurta, hapanta omenaa
tilkka vettä (n. 2-3 rkl)
ripaus suolaa
1-1,5 tl rajamäen mausteista etikkaa (se on tosi makeaa)
2-3 rkl calvadosta (eli kunnon tujaus)

Kuori ja pilko omenat kattilaan ja lisää sinne tilkka vettä. peitä kannella ja kuumenna niin että vesi alkaa kiehua. kääntele omenia niin, että alkavat vähän pehmetä ja lisää calvados ja etikka. Kypsennä omenalohkoja vielä, kunnes ovat ihan pehmeitä. Soseuta omenat sauvasekoittimella ja lisää ihan vähän suolaa, niin että maku muuttuu intensiivisemmäksi. Se tarkoittaa että suolaa lisätään vain lusikan kärjellä vähäsen. Kotikotona aina puhuttiin että suola vie veden maun pois ja se on aika osuva ilmaus. Jos tarvitsee, omenoihin voi lisätä vähän makeutta hunajalla tai sokerilla, mutta me emme sitä tehneet. Omenasose oli hyvää sellaisenaan.

laita omenasose tarjolle ankan ja vihannesten kanssa.

Olimme muuten varanneet ankan kanssa Australialaisen Lost Block Pinot Noir - viinin, joka osoittautui kyllä pettymykseksi. En oikein osaa sanoa mikä viinissä oli pielessä, mutta siitä puuttui jotain oleellista. Jotenkin maku oli mehumainen ja terävä. Ei viini meistä nyt mitenkään varsinaisen pilallinen ollut, korkkivikaakaan siinä ei voi olla kun oli kierrekorkki - mutta suoraan sanottuna viini jäi meiltä juomatta. Laitoimme sen umpiokorkkiin ja syrjään, täytyy vielä varmaan maistaa sitä toisen kerran ja ihmetellä mikä siinä tökkäisi.

4 kommenttia:

Tusla kirjoitti...

Tuosta viinistä tuli mieleen, että tykkäätkö noin yleisesti ottaen pinot noir-viineistä? Ne taitaa yleensä olla aina vähän niukempia ja hapokkaampia tyyliltään kuin esimerkiksi cabernetit. Itse en ole maistanut tuota ko pinot mutta meillä oli joulun alla vasikan kanssa uusiseelantilaista Te Tera Pinot noiria ja nyt jouluna Cono Surin 20 barrelsia. Tykkäsin molemmista. Ovat tosin Alkon tilausvalikoimasta.

Sinänsä ankka ja pinot noir on kiva yhdistelmä! :) Makeaksi paahtuneet vihannekset saattavat tosin "syödä" viinin hedelmäisyyttä ja tehdä siitä vähän karvaan ja happaman oloisen. Näin ainakin muistelen joskus kuulleeni...

Ja muuten, todella mukavaa kun kirjoittelet tänne myös viineistä ja ruuan ja viinin yhdistelmistä! :)

Nelle kirjoitti...

Juu, kyllä me yleensä on ihan tykätty noista pinot noireista. Se voi olla että noi paahtuneet vihannekset todella teki tenän. Kysyin oikein alkosta, että onko tuo viini oikeasti vain ohut vai voiko siinä olla joku vika. Myyjä oli nuori, ihan herttainen poika joka sanoi ettei ole maistanut ko. viiniä. Sanoi kuitenkin että aurri noirit ovat ohuempia ja kevyempiä.

Mulla on tuossa vielä se pullon loppu umpioituna, jos vaikka tänään maistelisi vielä - vaikka kokkaillessa:)

Musta on tosi kiva että tulee tämmösiä pohtivia kommentteja:) Kokeiltiin muuten eilen yhtä portugalilaista, mulla on ollut niihin kammo sen jälkeen kun kävin lissabonissa joskus (umm-8 v sitten?) paikalliset punaviinit oli minusta kauheita (paitsi tietty port-viini). Niinpä suhtauduin kovin epäluuloisesti, mutta yllätykseksemme se oli ihan okei, ei mikään jännittävä ja aavistuksen tasapaksu, mutta kelpo viini ja siitä jäi hyvä, viipyilevä jälkimaku. Tykättiin :)

Nelle kirjoitti...

aurri... aussi... silmät vielä sikkaralla kun on nii aamu :)

Tusla kirjoitti...

Pinot noirien suhteen minä olen meillä se, joka tykkää erityisesti juuri vähän sellaisista ohuemmista pinoteista, Miespuolinen taas runsaammista... Ehkä viineissä on juuri se kivaa, että aina ei löydy niitä napakymppjä mutta sitten kun löytyy niin se ilahduttaa. :)

Portugali on viinimaana kiinnostava ja nykyisin sieltä löytyy tosi kivoja viinejä. Saattavat helposti olla vähän sellaisia yksioikoisia, kuten mainitsitkin mutta yleensä kuitenkin laadukkaita. (Pois lukien Mateus Rose...) Matkailimme toissa keväänä Dourossa ja Portossa, niihin maisemiin ja tunnelmiin jäi sydän!