Kaneli-rusina bagels eli ensikertakokeilussa vesirinkeleitä

Minun on pitänyt jo pitkään kokeilla bageleiden tekemistä itse. Nyt kun ollaan syöty tuon madeiran jälkeen ihan mitä sattuu niin ajattelin että samaan katastrofiin menee ja pyöräytin tuossa viikonloppuna paakkelsseja aamupalalle.

Melkein makeat ja ihanan sitkaanrapeat bagelit ovat minulle erityisesti Amerikan reissauksessa tutuksi tullut herkku. Taikinasta tehdään melko rasvainen, jolloin se leivänpaahtimessa paahtuessa pehmenee ihanasti sisältä ja bageli on lämpimänä hieman sitkas, pehmeä sisältä, halkaisupinnasta rapea ja kun se on maustettu rusinoilla ja kanelilla, melkein makeakin. Paahdetulle bagelille sipaistaan tietysti klassisesti philadelphia - tuorejuustoa ja nautiskellaan. Myös Cantadoun oliivi - tuorejuusto on muuten aivan jumalaista bageleilla... :) Bagelit voi tietysti myös täyttää, kuten voileivät.


Bageleita valmistettaessa ne keitetään ensin vedessä, kuten munkit öljyssä, sitten niille ripotellaan pintakoristeet ja lopuksi väri annetaan uunissa paistamalla.

Ohjeen löysin ruokapirkan sivulta ja vinkin keittoveteen lisättävästä siirapista ja suolasta yhteishyvästä. Jälkikäteen ajateltuna olisi varmaan pitänyt lukea molemmat ohjeet vielä tarkemmin läpi ennen toimeen tarttumista. Tällä kertaa yhteishyvän ohjeen paistoaika olisi saattanut olla oikeampi, kuin pomminvarmana yleensä pitämäni Pirkkan ohjeessa. Lisäsin taikinaan omin lupineni teelusikallisen kanelia ja n. 80g (eli pari pikkurasiallista) rusinoita, meillä kun tykätään kaneli-rusinabagelseista ihan erityisesti.

Bageleista tuli hyvän makuisia ja rakennekin oli hyvä. Heti paistamisen jälkeen ne olivat tosi pehmeitä, mutta etenkin seuraavana päivänä paahdettaessa niissä oli jo se sellainen aito, kunnollinen sitkas taikinamaisuus ja rapea pinta. Tuo pirkan ohjeen 40g taikinapala on kyllä tosi pieni. Minä tein bagelini enemmänkin 50-60g paloista, mutta silti bagelseista tuli tosi pieniä, melkein kuin kolmasosa kaupan bageleista. Myöskään pinta ei tullut yhtä kauniin tasainen ja pullea kuin kaupassa ostetuisssa. Ensimmäiset bagelit selvästi jotenkin lässähtivät.

Olin ennen bagel-projektiin ryhtymistä lukenut molekyyligastronomia - blogista Anu Hopian kokeiluja kohokkaan kanssa: Anu puhuu siellä veden höyrystymisestä ja taikinan nousemisesta. Siinä vedessä bageleita kiehutellessani oli ihan kiehtovaa pohtia, miten kiehuva vesi nostaa pullan sisällä olevien pienten vesipisarojen lämmön kiehuvaksi, vesi höyrystyy ja pulla kohoaa. Pirkan ohjeen mukaan bageleita pitäisi keittää vain 30-40 sekuntia, kiehuva vesi ehtii höyrystää taikinassa olevan veden ja leivonnainen juuri kohota, mutta ehtiikö taikinan rakenne muuttua siinä ajassa jo tarpeeksi kovaksi? Väittäisin, että ei.



Pirkan ohjeessa ei muuten sanottu paistetaanko rinkilää toiselta vai molemmin puolin? Minä paistoin bageleita molemmin puolin koska muuten paistoaika tuntui ihan liian lyhyeltä. Vaikka paistoin bageleita 2x 40 sekuntia, bagel ei minusta oikein ehtinyt vielä kovettua tarpeeksi ennen nesteestä pois ottamista. Kokeilin myös vähän pidentää paistoaikaa, kun tein kerran n. 10g isompia taikinapalojakin kuin ohjeessa. Vaikka vaihtelin paistoaikaa pidemmäksi ja yritin saada bagelit heti kattilasta uuniin, silti tuntui, että bagelit ehtivät lässähtää vesikeittelyn ja uunituksen välissä. Riittävän pitkä paistoaika lienee siis tässä puuhassa tärkeä.

Osa ensimmäisistä bageleista siis selvästi lässähti kun joutuivat odottamaan uuniin pääsyä: kolmen bagelin mahtuessa kerralla kattilaan jouduin tekemään n. kolme erää paistoa ennenkuin sain täyden pellin uuniin. Bagelit eivät kestä moista odottelua, ellei taikinan rakenne ole ehtinyt vielä tarpeeksi jämähtää vesikeittelyn aikana. Viimeisiä bageleita paistoin jo selvästi ohjetta pidempään vedessä...

Pähkiessäni bageleita, keittelyitä ja uunituksia selailin netistä vielä muiden tekokokemuksia bageleista ja huomasin Herkku ja koukku - blogissa tehdyn bagelit myös minun löytämälläni yhteishyvän reseptillä. Luin ohjeen vielä uudelleen oikein ajatuksella ja huomasin, että siinä bageleita kyllä paistetaan selvästi pidempään kuin Pirkan ohjeessa: 1-2 minuuttia molemmin puolin. Ilmeisesti taikinapalatkin ovat kyllä hieman isompia. Handepanden aikaasaannokset ovat kieltämättä siloposkisemman näköisiä kuin minun. Ehkäpä oikea paistoaika on tosiaan enemmänkin yhteensä 4 minuuttia kuin 80 seuntia. Pidemmän paistoajan seurauksena bagelin rakenne ehtinee kunnolla kovettua, eikä se ehkä lässähdä pellillä samaan tapaan kuin minulla.

Vaikkei näistä mitenkään hullumpia tullut, empiirisen kokeilun seurauksena opin, että seuraavalla kertaa teen vieläkin isompia rinkeleitä ja annan niiden paistua selvästi pidempään vedessä, ennen uuniin siirtämistä. Maku oli kumminkin ihan kohdallaan ja saimme aamupalalle tuoreita bageleita. :)



Kaneli- rusinabagelssit

100g voita
50g hiivaa
5 dl vettä
2 tl suolaa
1-1,5 rkl hunajaa
1 tl kanelia
80g rusinoita (kaksi pikkupakettia)
4 dl hiivaleipävehnäjauhoa
6 dl vehnäjauhoa (alkuperäisessä ohjeessa on 7-8, mutta laitoin taikinaan kuusi ja käytin ehkä desin sitten leivontavaiheessa vielä jauhottamiseen)

keittämiseen

vettä
n. 3 rkl siirappia
1t suolaa

Tee bagelitaikina kuten pullataikina: sulata voi kattilassa ja kun voi on sulaa, laita rusinat likoon voisulaan. Jätä rusina-voiseos jäähtymään siksi aikaa kun teet taikinan.

Lämmitä vesi kädenlämpöiseksi. Murusta hiiva veteen ja kun hiiva on liuennut lisää suola ja sokeri tai hunaja. Sen jälkeen lisätään kaneli ja jauhot: lisää ensin kaneli ja hiivaleipäjauho sekoittaen taikinaa vispilällä tai sormin vatkaten. Kun kaikki hiivaleipäjauho on lisätty, jatka sitten vehnäjauhoilla. Kun taikina alkaa saada kunnolla rakennetta voit lisätä rusinat ja rasvan. Vaivaa taikinaa kunnes se alkaa irrota käsistä ja kulhon reunoista.

Jätä taikina kohoamaan n. kaksinkertaiseksi liinan alle. Sitten tee taikinasta pikkupullia (jos haluat isoja bageleita, taikina möykky saa olla yli 60g) ja jätä ne kohoamaan pellille.

Kiehuta suuressa kattilassa siirapilla ja suolalla maustettua vettä. Tee kohonneisiin taikinapulliin keskelle reikä painamalla sormillasi ja paista n. 2-3 rinkeliä kerrallaan. Paistoaika lienee oikeasti n. 2 minuuttia per puoli, että bageli ehtii kiehuessaan myös kypsyä kunnolla. Mitä isompia bageleita teet, sitä kauemman ne varmasti paistuvat.

Kun bagelit on paistettu vedessä, ne voi halutessaan koristella vaikka sesamin- tai unikonsiemenillä. Lopuksi bagelit saavat pintaansa vielä kauniin värin uunissa 225 asteessa n. 15 min.

minusta bagelit olivat parhaimmillaan seuraavana päivänä halkaistuna ja paahdettuna leivänpaahtimessa, kun niiden rakenne oli vähän ehtinyt sitkistyä. Heti paistamisen jälkeen ne olivat kyllä ihan unelmapehmeitä. :)

p.s. Ikeassa oli ihania uusia keitiöliinoja, tommoisia kauniin pilkullisia ja värikkäitä. :) Kevättää vähän.

Imperiumin parasta satoa

V kävi Lontoossa ja toi sieltä stem ginger biscuitseja. Ne ovat ihania, kovan rapeita inkivääripikkuleipiä, joissa inkivääri on keitetty sokerissa ihan läpikuultavaksi ja pilkottu sitten taikinaan.

Olen yrittänyt etsiä niihin ohjetta, mutten ole nähnyt sellaista, jolla saisin aikaan tällaisia melkein cantuccinimaisen kovia, ohuita inkivääripikkuleipiä, joita kaupasta saa. Nämä ohjeet näyttivät lupaavimmilta, mutta ilmeisesti niilläkin tulee pehmeitä pikkuleipiä. Jos jollain on hyvä ohje näihin niin vinkatkaa toki.

Olen koukussa ja ilman pikkuleipiä.

serrano-mozzarella pizza

Huomenna odottaa paluu arkeen lomaviikon jälkeen. No, tänään oli paluu kotiin, mikä tarkoitti "hei hei" äidin jääkaapille.

Vilkaisin tuossa viikolla viimeisintä Glorian ruoka&viini-lehteä ja sen kannessa komeili hyvän näköisiä pizzoja. Toisessa niistä taisi olla ilmakuivattua kinkkua.. mmm.. Mutta niin, takaisin kotiinpaluuseen, jääkaappi oli siis luonnollisesti lähes tyhjä, paketti serrano-kinkkua katseli kuitenkin hyllyltä, "syö minut"-tyyppisesti. Paikalliseen lähikauppaan suuntautuneen retken jälkeen syntyi siis seuraavanlainen luomus. Suosittelen kyllä lämpimästi, tämä pizza onnistui jotenkin poikkeuksellisen hyvin, ihanan herkkiä makuja. :)

Pohja:
1,5-2 dl kädenlämpöistä vettä
1/3 pkt hiivaa
1/3 tl suolaa
ripaus sokeria
2 rkl öljyä
n. 5 dl vehnäjauhoja

Täytteet:
1/2 prk (vajaa 100g) Créme fraîchea
(ketsuppia tai tomaattipyreetä)
1 pkt Serrano-kinkkua
100-150g kirsikkatomaatteja
1 mozzarellapallo
(hyvää oliiviöljyä)

Pinnalle:
tuoretta basilikaa tai rucolaa


Laita uuni kuumenemaan 225°.

Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen, lisää suola ja sokeri. Aloita taikian alustus lisäämällä vehnäjauhoja vähitellen. Jauhojen lisäyksen loppuvaiheessa lisää öljy ja jatka alustusta. Jauhojen määrä ei ole kovin tarkka, mutta kannattaa lisätä jos taikina ei ole kimmoisa pallo. Voit antaa pohjan kohota, me olimme vv:n kanssa niin nälkäisiä ja hätäisiä ettemme malttaneet odotella kohoamista kovin kauaa.. ;)

Valmistele täytteet siivuttamalla mozzarella ohuiksi siivuiksi ja puolittamalla kirsikkatomaatit.

Täytä pizzapohja levittämällä créme fraîchea pohjalle. Itse lisäsin myös vähän ketsuppia, mutta ei ole pakollinen. Tämän jälkeen laitoin pitsan vähän reiluksi viideksi minuutiksi uuniin. Viiden minuutin jälkeen otin pizzan pois uunista ja lisäsin loput täytteet. Näin tein sen takia kun mozzarellasta tulee pohjaan niin paljon nestettä, niin pohjan on mielestäni hyvä kypsyä vähän aikaa itsekseen. Laita pizza uuniin vielä noin 10 minuutiksi. Lisää valmiin pizzan päälle tuoretta basilikaa tai rucolaa. Laitoin pinnalle vähän myös oikein hyvää Ole Aurumin oliiviöljyä. Tarjoile heti.

Makrillia ja paistettua kookos-karpaloriisiä

Madeiran jälkeen olen lähinnä opetellut laittamaan kalaa. Tai sanotaan, että olen opetellut uutta otetta kalan laittoon. Yksi motivaatio tähän tietysti lähti siitä tosiasiasta, että kun vatsa on kipeä, mitään hirveän raskasta ei voi edes kuvitella syövänsä. Olen siis laittanut kalaa ja riisiä.

Tein alkuviikosta yhden mustalla ja villiriisillä pohjustetun kokeilun, mutta siitä uusi otto myöhemmin: olin niin poikki, etten jaksanut mitata mitään, kirjoittaa mitään ylös tai edes oikein kuvata. Hyvää se oli, kumminkin.

Kokojyväriisiä keitettynä

Tätä paistettua riisiä tein eilen lounaalle. En ole vieläkään päässyt eroon tästä minua koko talven riivanneesta kuivatut karpalot - villityksestäni. Jotenkin kun ulkona on valkoista ja kylmää, on ihanaa kun ruuassa on vähän kaunista punaista, yllättäviä sattumia ja aavistuksen makeutta, mitä kuivatuista karpaloista löytyy. Lisäksi löysin sellosta kookoslastuja, siis ei niitä hiutaleita vaan tuollaisia isompia, ihan kunnollisen kokoisia lastuja. Monkeyfoodissa oli niistä juttua taannoin ja se pulpahti mieleeni siinä hyllyn äärellä. Vaikken muistanut juttua tarkkaan, muistin että lastuja oli kehuttu erinomaisen maukkaiksi.

Kauniita nuo ovat, hopeakyljet

Sellon Citymarketin kalatiski oli ihan väärällään kalaa. Oli kotimaista ja ulkomaista kalaa, äyriäisiä ja nilviäisiä. Rasvakala tuijotti minua tiskistä vihaisena. Päädyin kauniisiin, hopeakylkisiin makrilleihin (9.90e/ kg). En ollut koskaan laittanut makrilia itse, mutta tiesin, että se on melko voimakkaan makuinen kala. Jotenkin muistelin, että Gordon Ramsayn keittokirjassa olisi ollut makrilliohje. Tuumasin, jotta voisihan sitäkin opusta koeponnistaa.

Olin juuri saanut kalat ostettua ja kaiken muun, paitsi kasvikset, keräiltyä ja matkalla HeVi - osaston suuntaan kun kaupassa kaikuu kuulutus: "kaikki hedelmä- ja vihannesvaa'at ovat päivityksessä, valitettavasti ette voi ostaa mitään punnittavia vihanneksia 25 minuuttiin." Ihanaa. Ja juuri sillä kertaa kun EN aloittanut hevi - osastolta vaan kalatiskiltä - mitä minä nyt teen 25 min? Miksi kukaan ei voinut kuuluttaa varoitusta vaikka 15 min etukäteen, olisin voinut mennä keräämään vihannekset ennen kuivatavaraa? No, koska minulla oli jo kärry täynnä, rullasin sen kassalle ja menin aikani kuluksi tutkimaan Prisman vihanneksia. Vaikka löysinkin edullisia tulppaaneja, täytyy tunnustaa, että Citymarketin HeVi vaan on paljon laajempi ja laadukkaampi.

Ehkä minulla oli vaan tavattoman huono tuuri, mutta hyllyssä oli aika luvattoman paljon pilaantuneita paprikoita, munakoisoja ja tuoreyrttiosastolla oli ohutta. Hedelmiä löytyi jonkin verran ja ostin mielijohteesta hyvännäköisiä omenapäärynöitä. Olin tosi tyytyväinen, että olin napannut jo pussin kevätsipulia Citymarketista mukaan: täkäläiset olivat jo ihan ruskeita juurestaan. Fenkoleja ei ollut. Etsiessäni paprikoita keräsin samalla pois pilaantuneita ja annoin ne myyjälle. Lienee kauppiaan tyttären helmasynti, pilallista ei laiteta takaisin hyllyyn...


Mutta takaisin kaloihin: Mr. Ramsayn kirjassa makrilli oli marinoitu raakana. Se vaatii yön yli kypsyttelyn, joten se ei oikeasti ollut vaihtoehto päivän lounaalle. Hopealusikka neuvoi, että makrillista tulee aivan loistavaa grillattuna (katsoin ulos ikkunasta ja totesin, että grilli on jossain tuolla hangen sisällä) tai paistettuna öljyssä. Ohjeissa käytettiin n. 5-6 rkl öljyä ja ajattelin, että yksinkertainen on kaunista. Minulla oli kolme makrillia joista kaksi riittänee meille kolmelle lounaaksi, jos teen sen kanssa paistettua riisiä. Yhden makrillin fileoin ja annoin sille Gordonin oppien mukaisen käsittelyn.

Kaksi muuta kaverusta vaan huuhtaisin, taputtelin kuivaksi talouspaperilla. Kuumensin öljyn pannussa, maustoin sitä hieman mustalla pippurilla ja laitoin kalat pannulle. Okei, nyt ne jotka ovat makrillia laittaneet varmaan arvaavat miten kävi? Kala oli liian pitkä pannuun ja makrilli ei ole mitenkään erityisen letkeä kala. Se ei juurikaan taivu, siis. Eli: niistä olisi kannattanut irrottaa pää. Toinen juttu oli, että vaikka käytin teflonpannua ja runsaasti öljyä, makrilli tarttui pannuun ja räjähti jotenkin täysin. Lisäksi sitä oli vielä hankalaa kääntää, kun se oli liian iso. Selälleen sitä ei oikein saanut. Pelkäsin, että otus jää selkäpuolelta raa-aksi.


Kun sitten olin paistanut kalasta molemmat kyljet ja rikkonut kalan prosessissa katastrofaalisesti, lykkäsin kalan pannuineen päivineen uuniin 150 asteeseen n. 10 min siksi aikaa kun paistoin riisin. Valmistustekniikka selvästi vaatii vähän lisäoppia ja finetunetusta, mutta se saa nyt kelvata. Kalasta tuli silti hyvän makuista: öljy esti sitä kuivamasta ja se oli kaikkialta kypsää, mutta mehukasta.


Vastoinkäymisistä huolimatta makrilli saa meillä vielä joskus uuden yritteen. Tämän lisäkkeen kanssa käy kyllä ihan hyvin myös vaikka kotimainen muikku tai silakka. Molemmista kaloista kun makua löytyy.

Riisiksi valitsin kokojyväriisiä,jossa on enemmän makua kuin puhdistetussa. Keitin riisiä aikaisemmin keittämässäni kalaliemessä ensin niin, että se oli vielä vähän sisältä rapsakkaa tai al dente, ehkä n. 20 min? Sitten suljin leyn ja jätin riisin imemään nestettä kannen alle. Näin riisi ei kypsy liikaa ja hajoa puuromaiseksi ja saat sen vielä paistettua. Voit myös käyttää tähän edelliseltä päivältä jäänyttä, irtonaista riisiä, jos sellaista sattuu olemaan. Itse keitetty kalaliemi tuo tietysti aina lisää makua tällaisiin riisiruokiin, mutta voit ihan hyvin käyttää myös kaupan lientä tai maustaa vaan riisiä vähän reilmmin, jos et keittänyt sitä alunperin kalaliemessä.

Karpalo, inkivääri ja kookos sopivat ihan älyttömän hyvin yhteen. Niitä onkin tullut nyt sitten ripoteltus sinne ja tänne. Inkivääri kannattaa raastaa tähän ohjeeseen (tai käyttää inkivääritahnaa), koska riisi paistetaan aika nopeasti ja raastettuna inkiväärin maku leviää paremmin ja tasaisemmin riisin sekaan. Tähän voisi lopuksi silputa päälle myös korianteria tai lehtipersiljaa, jos on.

Koska olimme kipeinä ja siten tuomittu kotiin koko päiväksi, päätimme nauttia lounaalla lasin valkoviiniä. Olin bongannut alkosta uutuusviinin Triade Bianco della Campania. Tykkäsimme viinistä, se ei ollut mitenkään tyypillinen italialainen kylläkään: se oli samalla tavalla hapokas ja raikas kuin uudenseelannin viinit. Siinä oli eksoottista hedelmäisyyttä, joka meni kivasti yhteen karpaloisen ja kookoksisen riisin kanssa. Hintakaan ei ollut paha, ihan piirun alle kympin. Sopii varmasti muidenkin itämaisittain väännettyjen hedelmäisten ruokien kaveriksi.



Paistettua karpalo-kookosriisiä ja makrillia (n. 3:lle)

n. 2,5 dl riisiä (ja pakkauksen ohjeen mukaan 1:3 vettä tai kalalientä eli n. 7,5 dl )
1 sellerin varsi
1 shalottisipuli
2 cm pala inkivääriä, raastettuna
1 valkosipulin kynsi
n. 0.5-0.7 dl karpaloita
n. 0.5-0.7 dl kookoslastuja tai maun mukaan voi laittaa enemmänkin
2 kevätsipulia
1/2 sitruunan kuori ja mehu
2 kaffirlimetin lehtä
chilisuolaa (tai savusuolaa, jos tykkää)
mustaa pippuria
(korianteria tms. )

Lisäksi

2 makrillia
5-6 rkl oliiviöljyä (paistamiseen, ei extravirginiä)
mustaa pippuria
suolaa
1/2 sitruunan mehu
1 kevätsipuli

Muttaa pakkauksen ohjeen mukaan kattilaan riisiä ja vettä. Minun pakkauksessani riisiä käskettiin keittää peräti 50 min. koska en kumminkaan halunnut riisistäni ihan niin kypsää, keitin sitä n. 20 min ja maistoin riisiä: kun se on sisältä vielä vähän al dente (hieman kovaa) nostin kattilan pois tulelta ja jätin riisin imemään nestettä n. 20 min. Sitten valutin riisin.

Tässä välissä voit paistaa kalan. Kala periaatteessa paistetaan öljyssä molemmin puolin. koska taistelin isojen elukoiden kanssa enemmän kuin luvallista, laitoin ne uuniin siksi aikaa kun paistoin riisin. Lisää kalaan sitrunnanmehu, kevätsipuli ja suola vasta juuri ennen tarjoilua.

Pilko selleri ja shalottisipuli suikaleiksi ja raasta inkivääri. Murskaa valkosipuli ja kaada sitten pannuun loraus öljyä. Kuullota shalottisipulia ja selleriä öljyssä, lisää inkivääri ja valkosipuli. (voit isätä myös chiliä tässä kohdin, jos haluat) Lisää sitten riisi, raasta sekaan sitruunan kuori ja kääntele sekaisin pannulla.

Kun kaikki ihana maku on levinnyt kunnolla riisiin, mausta mustalla pippurilla, murustetulla kaffirlimetin lehdellä ja lisää karpalot, kookos ja pilkottu kevätsipuli. Sekoita taas kaikki keskenään ja ihan lopuksi, kun olet ottanut pannun pois tulelta mausta sitruunamehulla ja suolalla. Tarjoa heti kalan kanssa.

Parmesanilla maustettuja kukkakaalifrityyreitä

Helsingissä koulujen kasvisruokakeskustelu on jotenkin ihan lähtenyt käsistä. Suurella ihmetyksellä olen seurannut, miten paljon tunteita se herättää. Meillä ollaan sekasyöjiä ja kyllä, se tarkoittaa myös kasvisruokaa silloin tällöin, eikä siinä sen kummempaa. Enkä minä siitä mitään numeroa tee, että tässä tomaatti-mozzarellapastassa/linssikeitossa/munakoisovuuassa/sienipiiraassa ei sitten ole muuten lihaa.

Katselin epäuskoisena huumorimielellä tehtyä koostetta kaupunginvaltuuston kokouksesta youtubesta. En muista, koska viimeksi olisi naurattanut niin paljon: Hyljykset vie silakatkin meidän suusta! Kannattaa katsoa koko kahdeksan minuutin kooste, jos pystyy. Sitten kun naurun kyyneleet on pyyhitty ja hengitys tasaantunut, ei vielä kannata luopua nessupaketista. Kannattaa hetkeksi hiljentyä miettimään, että kyseessä ei tosiaankaan ollut lauantai-iltaamme piristämään laadittu viimeisin komedia vaan kooste on tehty oikeiden valtuutettujen ihan tosissaan esittämistä puheenvuoroista.

Ja siitä päästäänkin hyvää aasinsiltaa pitkin tämän kerran herkkulounaaseen; ei ehkä siihen terveellisimpään, eikä vähähiilarisimpaan, mutta aika hyvänmakuiseen kasvisruokaan. Samaan taikinaan voi muuten ihan hyvin dipata niin muita vihanneksia kuin katkarapuja, kalaa ja kanaakin. Olin ajatellut tämän vähän kuin alkupalaksi, mutta päädyin kumminkin tekemään tästä lounaan ihan sellaisenaan.

Hyvän frittitaikinan salaisuus on jääkylmässä, hapokkaassa nesteessä: esim. oluessa tai vissyssä (eli meikäläisittäin kuplavedessä). Joku minua viisaampi saa selittää miksi, mutta jostain syystä vissyllä tehty frittitaikina on yleensä tosi rapsakka ja hyvä, niin tälläkin kertaa. Toinen juttu mitä hyvissä frittitaikinoissa yleensä on, on perunajauho tai muu jauho, missä on paljon tärkkelystä. Tässä asiaa ajanee maissijauho. Minulla ei ollut maissijauhoa, niin käytin maizenaa tuomaan sitkoa ja polentaa antamaan vähän maissin makua. Toimi. Voit harkita itse, haluatko laittaa frittitaikinaan myös suolaa, vai suolaatko valmiit frittipalat. Alkuperäisessä ohjeessa suolaa ei ollut lisätty kuin kukkakaalin ketinveteen. Minusta pelkkä florettien keittely suolatussa vedessä ei anna tapeeksi suolaa ruokaan - vähän pitää lisätä jossain vaiheessa.

Ohje on alunperin Delicious - lehdestä jonka ostin ennen Madeiran lomaa. Sitä samaa lomaa, jonka jälkiseuraamuksia tässä muuten vieläkin podetaan. Nyt myös V on sairaana. Kävin lääkärissä eilen ja ottivat kokeita, katsotaan onko mukana tullut sitkeämpiäkin, antibioottia vaativia pöpöjä. Kuulemma en ollut ainoa, joka oli lääkäriin matkan jälkeen päätynyt.


Parmesanilla maustettuja kukkakaalifirtterssejä (kolmelle lounaaksi tai neljälle alkupalaksi)

1/2 suuresta kukkakaalista tai yksi pienehkö kukkakaali
4 kevätsipulia tai ruohosipulia hienoksi silputtuna
200 ml krekkalaista jogurttia
1 valkosipulin kynsi
yhden sitruunan raastettu kuori
cayannepippuria
rypsi- tai auringonkukkaöljyä paistamiseen

frityyritaikinaan

50g vehnäjauhoa
50g maissijauhoa (laitoin puolet polentaa ja puolet maizenaa kun ei ollut maissijauhoja)
n. 30g parmesania, hienoksi raastettuna
1/2 tl cayannepippuria
1 suuri vapaan kanan muna
75 ml vichyä tai muuta kuplavettä, jääkylmänä.

pinnalle vaikka pirkan savusuolaa

Lisäksi tarjolle sopii hyvin
sweet chilikastiketta ja muita valinnaisia dippejä maun mukaan

Kuumenna kattilassa vettä ja esikeitä kukkakaalia suolalla maustetussa, kiehuvassa vedessä n. 2-3 min. Nosta kaali siivilään, valuta ja huuhtele kylmällä vedellä, jotta saat kypsymisen pysähtymään.



Pilko sitten kukkakaalin kukinnot sopivan kokoisiksi suupaloiksi ja laita ne kulhoon. Sekoita mukaan kevät- tai ruohosipulisilppu (minulla oli ruohosipulia ohjeeseen nähden liian vähän, enemmän olisi parempi, mutta olimme lähdössä lomalle...).

Tee sitten frityyritaikina. Sekoita kaikki kuivat aineet ja parmesanraaste kulhossa sekaisin. Lisää kananmuna ja sekoita puulusikalla keskeltä alkaen ja lisää samalla vähän kerrallaan jääkylmää kuplavettä seokseen.

Kaada taikina kukkakaalien päälle ja kääntele, niin että taikinaa tarttuu ohuelti kaikkiin kukkakaalin nuppuihin.

Tee sitten dippi tai dipit valmiiksi: Sekoita murskattu valkosipuli, jogurtti ja sitruunan kuori keskenään. Mausta cayannepippurilla ja laita odottamaan sivuun.

Kuumenna öljy 180 asteeseen tai kunnes leipäpala muuttuu öljyssä kauniin ruskeaksi n. 30 sekunnissa.

Laita kukkakaalinuppuja paistumaan öljyyn suurella ruokalusikalla tai pienellä kauhalla annostellen. Varo polttamasta itseäsi, koska kukkakaalinnuput voivat vahingossa molskahtaa öljyyn kun nostat niitä. Ai mistäkö tiedän? ;)

Paista kauniin ruskeiksi ja laita sitten valumaan talouspaperin päälle. Olin lämmittänyt uunin valmiiksi 100 asteeseen ja laitoin valmiit kukkakaalit uuniin pysymään lämpimänä kun paistoin koko erän. Ripottele valmiiden kukkakaalien päälle hieman suolaa, minusta se pirkan savusuola sopii tähän tosi hyvin.

Sitten ruoka pöytään ja dipit ja sweet chilikastikkeet esiin.

Se oli minun vuoroni sitten...

Saada se vatsatauti... Joten sitä parannellessa. Pääsimme muuten vielä ihan hyvin kotiin madeiralta, ilmeisesti vasta seuraava lento ei päässyt lähtemään enää. Kotona meitä sitten odotti luminen pihatie, lumen katolta pudottamat palotikkaat, ränni ja palotikkaiden seinästä repimät laudat. A oli unohtanut autoon valon päälle ennen lomalle lähtöä ja akku oli tyhjä, unohtanut mainita äidinkielenkokeestaan, joka olisi seuraavana päivänä, V:n piti lähteä Lontooseen aamulla ja kaikki oli pakkaamatta, AKT lakko - niin ja minulla se vatsatauti, joka valvotti koko ma-ti vastaisen yön. :) Joskus asiat vaan menee putkeen, eikö?

No, ehkä tästä kohta palataan arkeen. Veteen keitetty kaurapuuro, johon sekoittaa yhden rastetun omenan on muuten aika hyvää, kun ei ole saanut syötyä mitään toviin. :) Eilen sentään jo kalaa ja riisiä...

Toivottavasti V ei saa siellä Lontoossa Norovirusta, se nyt oikeastaan enää puuttuisi.

Lounas Porto Santolla

Madeiralla satoi, kun me nautimme lounasta Porto Santon eteläkärjen ravintolassa. Vihjeen ravintolasta saimme mondo - matkaoppaastamme, jossa ravintolan kalapataa kehuttiin kovasti. Tämän kyseisen ruuan tekemiseen kuluu kuitenkin tunnin verran, joten tänään tarvitsimme jotain vähän nopeampaa.



Paljon muita ei ravintolassa näkynyt. Ylipäätään luulen, että väkeä oli vähän paitsi hiljaisen talvikauden, myös Madeiran mutavyöryn jälkeen. Tuskin kaikki olivat edes tajunneet, että porto santolle pääsee taas. Kysyimme vielä taksikuskiltamme mitä mieltä hän on kyseisestä ravintolasta: “ Jos pidätte kalaruuasta, tämä on käymisen arvoinen paikka”.


Pyysimme suositusta ja saimme varsin mainiota kala-riisipaistosta. Se oli tehty kahdesta erilaisesta kalasta, joita tarjoilija ei osannut englanniksi nimetä: toinen oli todella maukasta, kuin vahvan makuista ahventa (myöhemmin meille selvisi että kyseessä oli Sea Bass eli meriahven) ja toinen hieman rasvaisempaa ja suussasulavaa kalaa.



Riisi oli keitetty vahvassa kalaliemessä. Tuumasimme että tällainen ruoka toimii vain hyvän kalaliemen kansa ja tuoreella kalalla. Mausteet olivat mietoja ja yrttisiä, tomaatti oli lempeä. Jos kala olisi ollut mitään muuta kuin tuoretta ja hyvää, se olisi lyönyt pataan kalanmaksaöljyisen, epämiellyttävän leiman. Mutta kala oli tuoretta ja ruoka oikein hyvää, maanläheistä ja tarjoiltiin täkäläisen valkosipulileivän kanssa. Pieni valkosipulileipä on hieman kuin pita, mutta maukkaampaa, enemmän chapata - leivän makuista. Leipä on halkaistu ja paahdettu voin kanssa kauniin rapeaksi.



Kaiken kaikkiaan ihan hyvä, aidon oloinen kalastajalounas porto santon pitkällä hiekkarannalla.

Mutta: nyt kone kiinni ja kohti lentokenttää.