Manteliset karpalo-valkosuklaapikkuleivät

Pikkuleipien ohjeista yksi on sellainen, jota en voi julkistaa. Lupasin parikympisenä tyttösenä hienolle vanhalle rouvalle, että en jaa reseptiä kevyin perustein. Se on hänen nimikkoreseptinsä, jota hän ei ollut antanut kenellekään muulle. Kyseessä on taatelileipien ohje. Se on säilynyt suosikkinani kaikki nämä vuodet. Aprikoosi-inkivääripikkuleipiä olen tehnyt jo aikaisemminkin. Tosin, koska tein ne pari päivää aikaisemmin, ne ehtivät mielestäni kostua liikaa. Ne alkoivat tarttua toisiinsa, mistä olin harmissani. Niissä oli siis kuitenkin hieman liian vähän jauhoja. Hyvän makuisia kuin mitkä, mutta niistä lisää ehkä myöhemmin... Tänään esittelen koko setin oikeastaan parhaiten onnistuneen pikkuleivän. Näitä teen vielä itsellenikin jouluksi.



Valkosuklaalla kruunattu karpalopikkuleipä on ehkä näistä raikkain, rapein ja ihanin tekele. Työkaverini taisi todeta syötyään ensimmäisen: "Mitä näissä on, nämä rokkaa!". Pieniä ylistäviä huudahduksia on nyt kuulunut samalta suunnalta useampia, aina kun hän on hakenut laatikosta uuden pikkuleivän. Reseptiäkin pyydettiin. Ja täältä se nyt viimeinkin tulee.

Jos pikkuleipää nyt yrittäisi kuvata, niille onnettomille, jotka eivät pääseet maistamaan ;), niin rakene on rapea ja ihana. Pikkuleipä on voinen kuin äidin parhaat pursotinleivät, makea kuin valkosuklaa mutta samalla paahtunut kuin toscapiirakka. Koko makunautinnon kruunaavat lohkeilevat, katki leikkaantuneet mantelit ja makean raikkaat karpalot. Minäkin olen sitä mieltä, että nämä rokkasivat. Tein annoksen nelinkertaisena, mutta tässä määrät slkuperäisenä, ns. normaaliin perheannokseen. Ohjeeseen vinkkiä jauho-rasvamäärien suhteeseen kurkin kirjasta The ultimate encyklopedia of chocolate.



Manteliset karpalo-valkosuklaapikkuleivät (n. 20-25?, ehkä)

115g voita (huoneenlämpöisenä)
115g sokeria
1 muna
hippunen vaniljaa (n. 1/2 maustemittaa, nelinkertaiseen annokseen laitoin n. 1/2 tl)
150g jauhoa
1/3 tl soodaa
1/3 tl leivinjauhetta
75g kokonaisia manteleita
120g valkoista suklaata rouhittuna
120g kuivattuja, sokeroituja karpaloita

Valmista taikina ensin, vaikka edellisenä iltana. Anna sen jäähtyä pari-kolme tuntia ennen pötköiksi muotoilua. Kun olet tehnyt pötköt laita ne ulos muutamaksi tunniksi tai jopa yön yli. Leikkaa pikkuleivät kohmeisista, lähes jäisistä pötköistä tukevalla veitsellä. Silloin kokonaiset mantelit leikkautuvat kauniisti ja pääset vähemmällä itse leipomisen suhteen. Näistä voi toki tehdä myös cookiemaisempia nostelemalla vaan taikinaa keoiksi pellille. Mutta: saat ohuempia ja rapeampia pikkuleipiä kun teet pötköt ja leikkaat niistä pikkuleivät 3-4mm paksuisina siivuina. Siivuja ei tarvitse edes mitenkän muotoilla, ennenkuin ne laitetaan pellille kypsymään. Ne paisuvat ja leviävät istten oikeaan muotoonsa.


Taikinan valmistus käy seuraavasti: Vatkaa voi ja sokeri kuohkeaksi. Lisää kananmuna ja vanilja ja sekoita hyvin vatkaimella.

Sekoita leivinjauho, sooda ja jauhot keskenään ja sekoita se mukaan voiseokseen käyttäen apuna vahvaa metallilusikkaa. Taikinasta tulee aika paksua ja joudut varmasti kääntelemään taikinaa. Heikompi nuolija tms. saattaa mennä rikki.

Lisää manteli, valkosuklaa ja karpalot. Kääntele ne taikinan sekaan. Tässä' vaiheessa on olennaista, että teet tämän käsin. Jos käytät tehosekoitinta, kaikki mantelit menevät rikki. Sitä emme halua. Ei-ei.

Kun taikina on sekaisin, laitoins en ulos jäähtymään pariksi tunniksi. Näin siitä tuli helpommin käsiteltävää ja muotoilin siitä pötkylöitä. Ladoin n. 2,5 cm halkaisijaltaan olevat pötkylät tarjoilulautaselle ja peitin ne hiirien pelossa huolellisesti kakkukuvulla.

Seuraavana päivänä sitten leivoin pikkuleivät. Leikkasin pötkylästä sopivia, n. 4 mm levyisiä kiekkoja ja ladoin ne pienin välein ( jätä väleihin tilaa pikkuleipien paisumiselle ja leviämiselle!) pellille, jossa oli leivinpaperi. Jos käytät piparipeltiä, ota huomioon että piparipellin teflonpinnalla, ilman paperia pikkuleivät kypsyvät nopeammin ja palavat helpommin pohjastaan.



Lämmitä uuni 190 asteeseen. Paistoin näitä pikkuleipiä n. 13 minuuttia 190 asteessa, jonka jälkeen ne olivat minusta kauniin vaaleita eivätkä vielä ruskistuneet reunoilta.Ne olivat kuitenkin jo selvästi kypsiä. Annoin pikkuleipien vielä jäähtyä rauhassa pellillä, ennenkuin siirsin ne. Huomaa, että jos jätät pikkuleivät kuumalle pellille ne kypsyvät vielä vähän lisää. Jos reunat ovat ruskettuneet, vedä pikkuleivät viileän alustan päälle leivinpaperin avulla, etteivät ne kypsy enää lisää. Pikkuleivät kovettuvat jäähtyessään ihan rapeiksi.