perjantai 4. maaliskuuta 2011

Appelsiininoisetit possusta ja nauristattaria

possua ja tattaria


Ihan ensiksi haluan patistaa teitä äänestämään Helkan modernia perinneruokaa kisasivustolla. Äänestys on nimittäin alkanut ja tarjolla on mitä laajin kavalkadi kaikenlaisia herkkuja valittavaksenne ja saattaapa ohjeista saada vinkkiä viikonlopun ruokapöytäänkin! :) joten hops mars, käykää katsomassa mitä on tarjolla ja äänestäkää suosikkianne.

Meikäläisenkin oli tarkoitus osallistua, mutta ideaosaston lamppu lienee vaihdon tarpeessa, koska en saanut päähäni mitään kivan oloista ruokaa. Ja sitten tietysti manasin, että on talvi ja yrttipenkki on paitsi jäässä, metrisen kinoksen alla ja käpylehmätkin olivat lapsena patterinvälissä. Eli seli seli, oi kurjuutta (lisää vain tuhka) ja silleen... Ja sitten kun vihdoin keksin, mitä haluaisin laittaa ja puuhakkaana täti moonikana touhotin viime tipassa Stokkalle - sitten Herkussa ei ollutkaan vaaleaa, kotimaista kalaa. Siinä kohtaa taisin istahtaa hetkeksi tuoliin ja ahdistua ainakin sormustimellisen verran, sillä olin liikkeellä aivan liian myöhään, pelannut kaiken yhden kortin varaan ja hävinnyt. Jos en tässä ja nyt keksi jotain muuta, koko kisaan osallistuminen todennäköisesti jää. Ja vaikken ole luovuttavaa sorttia, lopulta se sitten jäikin, sillä nauriit pettivät minut, julkeat.

appelsiini-inkivääripossuaPossusta tuli ihan ensiluokkaista, ei siinä mitään. Tässä naskit ovat menossa soosin kanssa uuniin.

Kyseessähän oli niin sanotusti Ihan Oma Moka (tm), mutta harmitti silti. Noooh, kun siinä hetken tasoittelin pulssiani ja manasin, etten sittenkin ollut vaan mennyt Selloon sain tipoittain ajatukseni kokoon. Tuumasin vähän mielenterveydestäni huolestuneelle ja neuvottoman oloiselle V:lle, että voisin ostaa possua. Sillä pohjanmaallahan possu ja peruna on ihan klassikko, muodossa tai toisessa ja vaikkei siitä kisaruokaa tulisikaan, siitä varmasti tulee meille illallinen. Se lisäke oli vaan vielä pieni arvoitus, mitäs umpisuomalaista ja modernia tähän nyt keksisi...Juureshyllyyn päästessäni olin jo muuttanut mieltäni, luopunut perunoista konseptina ja kävin kiinni naurispussiin muistellen niitä makeita kaskinauriita, joita taannoin tuli laitettua. VIRHE: ei varmaan olisi pitänyt.

nauriita ja manteliaMutta viattoman näköiset nauriit olivat kitkeriä, voi ahdistus ja masennus sentään.

Ruuasta tuli nimittäin possun osalta ihan loistavaa, eikä hieman maltaisen makuinen tattarilisäkekään ollut mitenkään huonoa, päinvastoin! ...Paitsi niiden nauriden (ja ehkä vähemmän ravintolamaisen ulkonäön) osalta. Osa nauriista oli nimittäin hyviä ja makeita toisten ollessa kitkeriä. Mantelilla rikastettu juuresunelma ei ollutkaan pehmeän makuista ja rikasta. Se oli hrmh, vaihtelevaa. Pettymys oli vähintään yhtä kitkerä kuin ne nauriit.

Hieman apeana siinä sitten maistelin sitä lisäkettä ja mietin, että olisi pitänyt vaan pysyä siinä perunassa eikä lähteä säätämään. Lohkoperunatkin olisivat olleet Ihan Hyviä.

Mutta positiivisena asiana todettakoon, että possu oli oikeinkin hyvää, pensasmustikat käyvät appelsiinikastikkeen kanssa kuin väärä raha ja manteli sopii niiden makeampien nauriiden ja tattarin kaveriksi. Ja valaistuneempi ideanikkari pyöräyttää ehkä possun kaveriksi vaikka perunapaistoksen ja pienen vihreän salaatin. Niinh, olisiko vähän tyylikästä, olisiko? :)

Ja ehkäpä palaan sitten erikseen siihen alkuperäiseen moderniin perinneruokaideaani kun löydän jostain vaaleaa, kotimaista kalaa... Ja vaikkei oma kisakynnykseni tällä kertaa ylittynytkään, tästä tuli silti mainiota kotiruokaa jolla ruokittiin yksi Espoolaispesue helmikuisena sunnuntaina, Herran Wuonna 2011.

Ja kun olette päässeet tähän asti on aika viimeistään siirtyä sinne varsinaiseen asiaan ja äänestämään niitä paremmalla onnella kisaan osallistuneita! Ja varokaa te viisaammat tykönänne julmien nauriiden kostoa.

appelsiinipossuaEli ihan hyvää, kun miinustaa kitkerät nauriit.

Appelsiininoisetit possusta (n. 4:lle)

n. 1 possun sisäfile (n. reipas kilo)
2 appeksiinia (2 appeksiinin mehu + n. 1/2 appelsiinin kuori raasteena)
1-2 rkl bitteriä appelsiinimarmeladia (siis sellaista, missä on kunnolla kuortakin mukana)
0,6 dl punaviinietikkaa
1 reilu tl inkivääritahnaa
2 valkosipulin kynttä murskattuna
1-2 rkl siirappia
loraus öljyä + nokare voita
suolaa

Lisäkkeeseen

2,5 dl tattaria
n. 8 dl vettä
kasvisliemikuutio
kourallinen manteleita
kourallinen pensasmustikoita
2-3 naurista
loraus valkoviiniä (n. 1/2 lasillista)
1,5 rkl siirappia tai hunajaa
mäkimeiramia
kevätsipulia

ja lautaselle lisäksi vähän tuoretta salaattia; rucolaa tai vaikka punamangoldia

Leikkaa possun sisäfile paksuhkoiksi pätkiksi ja taputa leikkauspintaa kevyesti, jotta saat niistä pihvimäisiä. Jätä noisetit lämpiämään huoneenlämpöön.

Laita tattarit kiehumaan hiljalleen kasvisliemeen n. 15 min. Sen jälkeen sulje levy ja jätä tattari vielä imeytymään liemeensä. Laita uuni kuumenemaan n. 180 asteeseen.

Käytin tähän kahta pannua, mutta voit hyvin käyttää kastikekattilaa ja pannua. Laita kattilaan tai pannuun kastikeainekset kiehumaan hetkeksi kasaan seuraavasti: laita pannuun ensin loraus öljyä ja lisää öljyyn inkivääritahna ja valkosipuli. Kun inkivääritahna ja valkosipuli on lämminnyt ja tuoksuu (n. 1 min kuullotusta, ei saa ruskistaa) lisää kattilaan tai pannuun appelsiinin mehu, viinietikka, marmeladi ja siirappi. Sekoita niin että saat kaikki aineet sekaisin. Anna kiehua hiljalleen kun paistat possut toisella pannulla (miel. valurauta)

Ripota sitten possun noiseteille vähän suolaa, laita pannuun öljy ja voi ja anna kuumentua. Kun voi lakkaa kiehumasta ja alkaa vähän ruskistua laita possut pannuun. Paista noisetteja leikkauspinnoiltaan molemmin puolin n. 2 minuuttia tai kunnes ne ovat kauniin värisiä. Nosta paistetut possut uunivuokaan odottamaan ja kun kaikki palat on paistettu sammuta tuli pannun alta ja siivilöi appelsiinikastike kuumalle possujen paistinpannulle. Sekoita nopeasti, jotta saat kaiken possun maun irtoamaan nopeasti siirappiseksi muuttuvaan kastikkeeseen. Varo polttamasta kastiketta ja kaada se viipymättä possuille.

Eli: Kaada sitten kastike possujen päälle, laita possupalaan paistimittari ja siirrä possut uuniin. Possu täytyy paistaa kypsäksi, muttei sitä saa päästää kuivaksi. Possut otetaan uunista ulos, kun possujen sisälämpö on n. 73-75 asteesssa, koska se nousee vielä pari astetta possun vetäytyessä uunista ottamisen jälkeen.

Kun possut ovat uunissa voit taistella nauriiden kanssa (psst - kannattaa maistaa sitä naurista viipaloidessaan ja käyttää vain makeimmat).

Viipaloi nauriit ja laita pannuun hyvä nokare voita. Laita nauriit paistumaan pannulle ja käännä jokainen siivu, kunne ovat saaneet kauniin värin toiselle puolelleen. Lisää myös mantelit pannuun ja paista manteleita ja nauriita kunnes niissä molemmissa on vähän kaunista väriä. Mausta pippurilla ja parilla rouhauksella suolaa.

Lisää pannuun sitten n. puolen lasillisen loraus valkoviiniä ja n. 1-1,5 rkl siirappia (tai hunajaa).

Anna kiehahtaa ja kun valkoviini on lähes haihtunut ja nauriit kypsiä sammuta liekki ja lisää pannuun mäkimeriamia. Sekoita. Tässä kohdin kannattaa tarkkailla possuja ja nostaa ne pois tai jäädä odottamaan, että possut ovat valmiita.

Siivilöi sitten tattareista loppu liemi pois ja kaada tattarit nauriiden sekaan pannulle. Tarvittaessa voit hieman lämmittää seosta, mutta minulla se kyllä oli ihan riittävän lämmintä muutenkin. Lopuksi mausta tattari suolalla ja pippurilla, lisää pensasmustikat ja silputtu kevätsipuli sekä tarvittaessa vielä mäkimeiramia.

Kokoa lisäke ja possut huuhdotun salaatin kanssa annokseksi lautaselle ja tarjoa vaikka hieman tummahkon oluen kanssa.

8 kommenttia:

cebic kirjoitti...

Kaunis annos! Oisit ihmeessä osallistunut kisaan silti :)

Rosmariini kirjoitti...

Annos näyttää aivan täydelliseltä! Kannattaa ottaa huomioon, että teikäläinen on epäonnistuneimmillaankin parempi kuin moni muu onnistumisensa hetkellä. ;)

Nelle kirjoitti...

Cebic: toisella kertaa sitten :) Tämä osoittautui mulle vähän vaikeaksi haasteeksi, muttei se mitään - joskus niinkin. :) Plus että en ole ihan varma oliko se nauriiden kitkeryys vaan mun taitamattomuutta vai sitä että osa oli vaan kitkeriä. Tai molempia. Mutta possu oli hyvää - tein joskus kyljyksiä samaan tyyliin ja ne oliat myös herkkua... :) Vaativat vaan pidemmän hauduttelun, jotta läskistäkin tulee ihan läpikuultavaa, muistaakseni.

Nelle kirjoitti...

Rosmis: mä hain vähän tukea perheeltä ja sekä A että V sanoivat että se oli hyvää, mutta annos ei ehkä näytä niin "ravintolamaiselta" kuin voisi. :) Todettiin sitten että ahmitaan vaan masuumme ja ollaan tyytyväisiä tähän tällä kertaa.:) Sitäpaitsi olisin halunnut saada jonkin vieläkin perinneruokamaisemman jutun tähän mukaan... No, selittää voi aina.:)

Rosmariini kirjoitti...

Minä olisin itse ihan ylettömän tyytyväinen, jos saisin tuonnäköisen annoksen ravintolassa eteeni. :)

Mutta pääasia toki, että saitte mukavan ruokahetken perheen kesken.

Nelle kirjoitti...

Rosmis: Kiitos, sä olet niin kovin herttainen :) Mutta eiköhän teillekin joskus saada jotain tuon näköistä nenän alle, jos pyöritte täälä päin ja annatte pikkuisen varoitusta etukäteen :)

Yhdessä syöminen on ihan parasta, ravintolassa tai ilman. :)

Anna kirjoitti...

Ihanan näköinen annos!

Ja hitsin nauriit. Mullakin on sekä hyviä että huonoja kokemuksia, kuten tiedät. Mitenköhän sitä sitten osaisi tietää, koska nauris on ihan parasta ja koska kamalaa?

Nelle kirjoitti...

Anna: Meidän isä aina sanoi että jos nauriissa on vihreää yläreunassa niin se ei olisi niin hyvää. Mutten tiedä sitten... Eihän noita pääse oikein ees valkkailemaan kun ne tulee muovipussissa. Mullekin jäi vielä kasa nauriita - niistäkin pitää jotain keksiä vielä;) Saapa nähdä...