maanantai 22. marraskuuta 2010

Ihan lyhyesti - kaskinauris

kaskinauris
Me ostimme taannoin pussillisen niitä kaskinauriita. Meillä kävi ilmeisesti onni, koska Uneliaan Anna oli karvaasti pettynyt omiin nauriisiinsa, meidän nauriidemme ollessa ihanan makoisia.

Emmekä me edes tehneet niille kummempaa - nauriit pestiin ja peitettiin foliolla. Ja huomautuksena sanottakoon, että niitä nimenomaisesti kiellettiin kuorimasta! Sitten ne laitettiin uuuniin hautumaan muiden ruokien kanssa yhtä aikaa ihan pehmeiksi asti. Olivat ne uunissa ainakin tunnin, elleivät puolitoista ja vaikkei niihin tullut edes rasvaa, hyviä olivat.

Meillä kaskinauriita varmaan ostetaan kyllä uudemmankin kerran tässä talven kylminä. Menevät kyllä erilaisten patojen kanssa loistavasti yhteen. Mutta tuuripeliä tuo nauriiden ostelu sitten lopulta kuitenkin lienee, joku Annan blogin kommenteissa tiesikin jo sanoa, että kaskinauriissa saattaa olla mukana karvaitakin yksilöitä. Pitää laittaa V ostamaan nauriit, hänellä kun tuntuu olevan ainakin parempi parkkipaikkatuuri :)

5 kommenttia:

Katriina, kirjoitti...

Kun olin lapsi, Oulun torilla myytiin naurishauvikkaita tai siis oikeasti naurishaudikkaita;) HIRVEÄN hajuisia lapsen nenään, mutta arvelenpa maun olleen erinomainen, vanhemmat kun mielellään niitä ostivat. Siihen aikaan ostettiin torilta nahkiaisia ja maalaisvoitakin.

Nauriiden osto on minusta ihan onnenkauppaa. Joskus saa hyviä, joskus kitkeriä ja syömäkelvottomia.

Nelle kirjoitti...

Katriina: joo, kyllähän lanttu ja nauris on semmoisia, josta alkaa tykkäämään enemmän vasta aikuisena. :) Tosin A taisi syödä naurista ihan hyvällä halulla.

Tosin A syö myös nahkiaisia... ;)

Mausteinen Manteli kirjoitti...

Voi että, näitä pitäisi koittaa. eri muodoissa on ollut nyt blogeissa..itse en ole vielä maistanut mutta täytyypä laittaa ostoslistalle.

Nelle kirjoitti...

Mausteinen manteli: Jytiksellä oli herkussa ja koulussa sen näköinen ohje, jota voisin itsekin kokeilla - käytä kurkkaamassa! :)

Nelle kirjoitti...

käyPä... :)