Juhlaruokien suolaiset - eli vinkkipostausta juhlakauteen

Arvatkaapa olenko jo unohtanut puolet siitä, mitä näihin juhlaruokiin meni? No, jotain muistuu kyllä vielä mieleenkin, mutta tuon granaattiomenasalaatin ohjeen lienen jo unohtanut siinä määrin ettei sitä kannata paljon arvailla sen lisäksi mitä kuvasta näkyy.

Laitan siitä huolimatta nyt tämmöisen lyhyen koosteen näistä jos jotakuta inspiroisi kun tätä joulunalusaikaa vietellään ja pitää keksiä ja kehittää jos jonkinlaista menun poikasta pikkujouluihin. Näissä meikäläisen tarjottavissa oli jotain uutta, jotain vanhaa ja aika paljon lainattua ja lopulta pöytä puettiin valkoisiin ja luulen jokaisen löytäneen jotain itselleen tarjottavista.

Aromaattista, makeaa possua, jouluisen kanelisia perunoita ja makeanhapokasta, paahtunutta paprikaa. Hyvä kombo. 

Farangin uunihaudutettu possu oli yksi vanhoista tutuista (ohje täällä), jota tein taas jälleen kerran hyvällä menestyksellä. Tällä kertaa käytin siihen vain pari aji cristal - chiliä, joista tuli ruokaan vähän terää mutta kun lihaa oli koko kasslerin verran, niin lopputulos ei oikeasti ollut yhtään tulinen. Ruoka toimii kyllä sekä tulisena että tulettomana versiona ihan hirmuhyvin.

Sipulien friteeraaminen on työläin homma koko ruuassa - hankalinta lienee olla paistamatta fileenä olevaa kalaa yli. 

Illan kala oli ihan inkiväärillä hierottua, limen kanssa paistettua lohifilettä, jonka päälle tein samanlaisen osterikastikkeen kuin niille pienille parsakaaleille (ohje) joiden ihanuutta huokailin kesällä. Lisäksi pinnalle pilkottiin hirmuinen kasa tuoretta ananasta pienenpieninä kuutioina, kevätsipulitikkuja, minttua, korianteria sekä ohuina renkaina uppopaistettua shalottisipulia. Sen sipulin kanssa avain onneen on, että öljy ei pääse liian kuumaksi. Me poltimme varmaan ensimmäiset kaksi shalotillista niitä sipulirenkaita kun se öljy oli vielä liian kuumaa. Vähän hitaammin pääsee parempaan lopputulokseen. Kalan päälle olisi voinut mielelläänkin vielä laittaa chilisiivuja, mutta jätin ne pois koska puolet juhlakansasta oli pieniä lapsia. Tuota osterikastiketta on muuten tullut tuunattua sika monta kertaa kesän jälkeen - välillä mukaan on laitettu tosiaan  myös chiliä ja kaffirlimen lehtiä ja pinnalle sitten tuoretta, silputtua yrttiä hurjat määrät. Toimii. Viimeksi viime vikolla sellaisen voipaperissa höyrytetyn siian kanssa. Mmmm...

Ituina on sinimailasta ja apilaa - valmis sekoitus; "hurmaava vihreä".  Salaattipohjassa myös rucolaa. 

Lisukkeissa menin tuttujen ja turvallisten lohkoperunoiden linjaa ja tein sitten oheen raikasta, granaattiomenoilla ja iduilla ryyditettyä salaattia Sivariksen punaisesta riisistä jota jäi mukaan käynnilläni Hellassa ja Herkussa. En enää muista mitä sekoitin riisin joukkoon (kevätsipulia, timjamia, öljyä ja pippuria ainakin, mutta mitä muuta...?), mutta se on hauskan pähkinäistä ja rakenteeltaan melkein pinjansiementyyppinen riisi. Sopii erinomaisesti marinoitavaksi salaattiin eikä tahmaannu sellaiseksi ihme klimpeiksi. Voin suositella. toim. Huom. se paketti oli käsittämättömän hankala avata! ;)

Lohkoperunat - aina ihan parasta. 

Näitä kanelisia lohkoperunoita olen tehnyt muutamaan kertaan. Niihin idea on pihistetty Vallilassa sijaitsevasta hauskasta japanilaisesta ravintolasta Hoshitosta, jossa kävin taannoin. Siitä varmaan lisää toisella kertaa, mutta siellä oli tehty kanelisia perunoita. Ne toivat minun mieleeni vähän perunalaatikon, eikä tämä ole sama ohje, mutta inspiroitunut siitä. Sekoitin lohkottuihin perunoihin hieman öljyä, siirappia/fariinisokeria, kanelia sekä valkosipulia ja inkivääriä. Lopuksi vielä ripotellaan päälle suolaa ja pyöritellään pottuihin seesaminsiemeniä. Paahdetaan uunissa. Nams. Maut menevät yllättävän hyvin yhteen soijan/osterikastikkeen kanssa. Kaikki eivät varmaan tykkää, mutta toiset rakastuvat taatusti.

Paprikat paahdetaan mustapilkkuisiksi uunissa, suljetaan muovipussiin ja kuoritaan jäähtyneinä.
Sitten vain marinadiin ja tarjolle. 

Lisäksi oli sitten vielä ihan perusperuspaahdettua paprikaa jonka maustoin hyvällä öljyllä, erittäin laadukkaalla, V:n Modenasta raahaamalla balsamicolla ja timjamilla.  Ihan sairaan helppoa ja hyvää jos sattuu löytämään paprikoita euron kilo, kuten minulle kävi. :)

Meillä oli kyllä vielä tarjolla lisäksi V:n sous videssä tekemää pulled porkia, jonka (todennäköisesti ameriikankielisen) ohjeen voin linkata tähän kunhan saan sen nyhdettyä töistä palaavasta miehestäni ulos ;) Sori, ei kuvaa. Pulled porkia aikuiset söivät kaikensorttisten soosien kanssa, lapset ilman sooseja. :)

Mutta siinä sitä jo sitten taas olikin - yksiin pileisiin näitä pääruokia. :)

Yksinkertaistettu thaiankka uunissa eli yhden vuuan ruokaa parhaimmillaan

Niin paljon kuin rakastankin noita Farang - keittokirjan reseptejä, aina ei vaan riitä virtaa lähteä jauhamaan currytahnoja ja keittelemään kastikkeita. Jos kaipaat tähän talviseen, synkeään ja kiireiseen joulunalusaikaan simppeliä oikotietä ankkaisaan thaihässäkkään joka syntyy itsekseen uunissa niin tulit ihan oikeaan osoitteeseen. Aikaa tähän kuluu 3h mutta se on lähinnä passiivista odottelua kun uuni tekee tehtävänsä. Ruoka on valmis kun ankan nahka on rapeaa ja liha irtoaa luulta. 

Selailin siis eilen kaihoisana Farangin keittokirjaa ja tuumailin, että ostamani ankan koipireidet voisi ehkä laittaa jotenkin thaihenkisesti. Ehkä, jos jaksaisi. Tajunnan virrassa molskiessani arvioin mitähän siitä syntyisi, jos vaan pilkkoisin keittokirjassa olevan ankkacurryn makupohjan aineita sovellellen uunivuokaan ja antaisin kaiken keittyä ankasta paiston aikana valuvassa rasvassa. "Jaa-a, voisihan tuo toimiakin...", päättelin lopulta. 

En kyllä uskonut, että siitä voisi mitenkään tulla näin hyvää kuin tästä tuli, mutta - joskus sitä ankka yllättää kotiköksän ja puolivahingossa saa loihdittua jotain ihan uutta ja vähän erilaista. Bataatti oli aromaattista, paahtunutta ja suussasulavaa, kastike hyvää ja syvän makuista ja no, ankan nahka sai mielettömän hyviä makuja siitä osterikastikkeesta ja korianterista. Uh ja oh. Lopputulos oli lempeä ja pehmeä, varmaan hyvin suomalaiseenkin suuhun sopiva mutta tosi kiva. 

Määrät ovat luonnollisesti vähän sinnepäin kun en tietenkään punninnut mitään, mutta en usko sen olevan kovin tarkkaa. Chiliäkin voi laittaa jos tahtoo mutta tästä tuli aromaattisen hyvää ja upeaa ilmankin. Kelpasi meidän flunssaiselle pikkumiehellekin! V epäili ruuassa olevan tähtianista, vaikka oikeasti tähän meni glögien sekoittelusta jäänyttä, ihan tuikitavallista neilikkaa. :) Joka tapapauksessa tästä tuli simppeliä, hyvää ja hauskan erilaista. Lopun linssi-bataattilisäkkeen voi käyttää vaikka lisäkkeenä tai kastikkeena sellaisenaan riisin kanssa syötäväksi. 

Osterikastike on ihan must juttu ja työkaveriani lainatakseni: "mikään mihin tulee osterikastiketta ei voi olla pahaa." Aamen. 

Yksinkertaistettu thaiankka uunissa

n. 2-3 dl mustia beluga - linssejä (tai du puy - linssejä) 

1 bataatti

1 valkosipuli

n. 4-6 cm pala inkiväärin juurta

1 tl raputahnaa

3-5 banaanishalottisipulia

1 sitruunaruoho (jos on) 

limetin lehtiä (4-5) ja/tai limen kuorta

suolaa

1 rkl korianterin siemeniä

4-5 neilikkaa

1 "nappi" palmusokeria (n. 40-50g?-> n. 4-5 rkl? )

2 rkl kalakastiketta

1 kypsentämätön ankan koipireisi per ruokailija (meillä 4 kpl) 

3 -4 rkl osterikastiketta

1-2 dl vettä

1 prk 400g kookosmaitoa

tuoretta korianteria ja minttua silppuna

Laita uuni kuumenemaan 180 asteeseen. Etsi iso uunivuoka jalevitä huuhtaistut linssit sen pohjalle. 

Kuori bataatti ja siivuta se kiekoiksi. Lado kiekot uunivuuan pohjalle yhteen kerrokseen. Lisää halkaistu kokonainen valkosipuli (halkaise poikkipäin, niin että jokainen kynsi menee kahtia) ja laita valkosipulin leikkauspinta vuuan pohjaan kiinni. Kuori inkivääri ja raasta tai siivuta sitä joka puolelle vuuan pohjaan ja bataattien päälle. Hiero myös ankan koipireisiin. Pilko sitrunaruoho niin hienoksi kuin saat ja lisää mausteiden kanssa vuokaan. 

Lisää palmusokeri ja kalakastike. Hiero ankkoihin vielä vähän korianterijauhetta ja sivele nahka osterikastikkeella. Laita uuniin ja anna kypsyä n. reilun tunnin kunnes ankasta alkaa valua valtavasti rasvaa vuokaan joka kypsyttää kiehuessaan sipuleita ja bataatteja. 

Voit sivellä ankkoja vielä osterikastikkeella ja lisätä lopun määrän vuokaan veden kanssa. Anna hautua taas puolisen tuntia. 

Kun tuoksu alkaa olla ihan erinomainen lisää kookosmaito ja painele ankkoja hieman nesteeseen jos ne ovat jääneet pintaan ja näyttävät kuivavan. Jatka paistamista vielä reilun tunnin verran - kunnes ankka on oikeasti niin kypsää että se irtoaa luulta. Koko paistoaika on tosiaan n. 3h. Jos tuntuu, että ankka kuivaa liikaa ja vuokaan ei jää kastiketta lisää vähän kookosmaitoa tai vettä. 

Keitä lisäkkeeksi hyvää ja tahmaisinta thairiisiä mitä löydät ja kun otat ankan uunista pursota valkosipulinkynnet kuoristaan ja murskaa & sekoita niitä kastikkeeseen. Mausta vuoka tuoreella yrttisilpulla. 

(toim. huom. kuvassa näkyvä yrttisilpun määrä on paljon pienempi kuin mitä vuokaan todellisuudessa meni, yrttisilppua oli yhteensä ainakin desi mutta sekoitin suurimman osan liemeen mukaan joten sitä ei tajua kuvasta)

Tarjoa heti. 

Riimihärkää ja granaattiomenoilla maustettua punasipulihilloa

"Onnea synnytyksen vuosipäivästä" pamautin lauantaina puhelimeen ennenkuin äitini ehti sanoa yhtään mitään. Hysteerisen hihittelyn jälkeen siirryimme perinteisempiin onnitteluihin ja totesin että meillä on täällä ihan normaali hässäkkä; olin kutsunut sellaisen 10 aikuista lapsineen meille glögin merkeissä ja syömään kakkua - koska syntyhetken muistopäivä.

Varmaan olette verkkaisesta päivitystahdista arvanneetkin että rouvaa on tämä syksy viety "ku jänistä äkehenpiikiis". Paitsi että on ollut kivaa, on ollut myös kiireistä. Niinpä menun suunnittelu jäi siihen viimeiseen aamuun kun kauppaan oli pakko lähteä. olin haaveillut että haahuilen sitten heti aamusta marketissa ja teen ruokien esivalmistelut kun I nukkuu. Ja jotta tästäkin tulisi sellainen Nellemäinen kaaos - arvatkaapa hyytyikö autoni kesken kauppamatkan? :)

Siellä me sitten olimme I:n kanssa pakkasessa ja yritin epätoivoisesti työntää sitä turkasen painavaksi osoittautunutta autonraatoa lähimpään parkkiruutuun lepäämään ikuista untaan. Onneksi eräs hilpeä herrasmies rynnisti apuun kun olin vaipumassa täydelliseen epätoivoon ja sain sen mobiilin pois toisten jaloista. Mutta tunti siihen kaikkineen hurahti ja kylmä alkoi tulla joten ei auttanut kuin palata kotiin I:n kanssa ja lykätä kauppakeikka iltaan.

Niinpä se menun suunnittelu meni vähän sillä mentaliteetilla että mikä on tosi helppoa ja hyvää ja mitä onnistuu vielä tekemään tällä aikataululla.

Siivuta valmis riimihärkä tarjolle niiiiiiin ohueksi kuin saat. 

Naudan ulkofileet olivat tarjouksessa (9,90,-/kg) Sellon CM:ssä ja kävin niihin kiinni. Koska ne olivat takuumureaa (yli 2 vkoa pakkauksesta), sitä ei enää voinut repiä tartariksi - mikä oli se ensimmäinen ajatukseni. Mutta lihatiskiltä vinkkasivat että siitä saa riimihärkää ihan erinomaisesti kun lihan pakastaa vähintään 12h. Joten yksi riimihärkä tulossa. Jos olette joskus ostaneet kaupan riimihärkää niin tiedätte mitä se maksaa - tämä on ihan erinomainen idea tehdä sitä itse koska eipä siihen paljon muuta lihan lisäksi tarvita tarvita kuin pakastin, yrttejä ja suolaa.

Ohjetta katseltiin sekä Hannelen blogista että maku - lehden sivuilta. Me laitoimme härkään 2 tl suolaa - mutta lopputulosta maistellessani tuumailin että se oli minusta ehkä hippasen vähän, joten ripotin sitten sormisuokaa leikattujen riimiviipaleiden kerosten väliin ihan vähän. Hyvä tuli, joskin unohdin laittaa hannelen vinkkaamat konjakit pussukkaan. ensi kerralla voisi laittaa vähän sitäkin. Hyvä liha on kuitenkin hyvää, joten ei se unohdus mitenkään haitannut tällä kertaa.

Ruissipsit ovat ihania täytettyinä. 

Valion sivuilta olin bongannut jo aiemmin hauskan vinkin käyttää ruissipsejä; niitä voi käyttää erilaisten tahnojen ja moussemaisten täytteiden kuljetusalustoina. Niinpä nappasin pari pussia creme fraiche - maustettuja ruissipsejä ja tein niihin ihan perinteisen tuorejuusto-kerma-smetana-siianmäti-sitruunamoussen jonka sekaan silppusin ruohosipulia.

Lisäksi meillä oli iso kasa punasipuleita kotona, joten riimihärän pariksi tehtiin punasipulihilloketta ja se koristettiin granaattiomenoilla joita kaupassa nyt näyttää olevan runsain mitoin. Granaattiomenan mehu maustaa myös hilloketta hauskasti, joten lopulta tästä tuli mielestäni yksi koko pileiden onnistuneimmista yhdistelmistä. Alunperin olin ajatellut tehdä realista pieniä coktailkolmioita riimihärän ja hillokkeen alle, mutta koska se unohtui kauppaan myös ruissipsit ja väinämöisen palttoonnapit kelpasivat paremmin kuin hyvin tähän tarkoitukseen. :)

Lehikäisiä / pasteijoita

Ja tehtiin alkupalapöytään lisäksi myös yksinkertaisia katkarapulehikäisiä tai pasteijoita - miten vaan. Kaupan voitakinaa, katkarapuja, inkiväärikastiketta pullosta ja ruohosipulia sekä cachew - pähkinöitä. Päälle pasteijaan ripotettiin seesaminsiemeniä.

Hyviä olivat kaikki - ja nuo ruissipsit kannattaa hyödyntää nyt juhlakautena ehdottomasti! Sisään voi pistää melkein mitä vaan ja ne ovat juuri sopivan ohuita juhlanaposteltaviin. Parempia vielä kuin nuo palttoonnapit. Täytteissä vain mielikuvitus on rajana - mutta riimihärkä oli kans tosi kova.

Riimihärkää ja granaattiomenoilla maustettua punasipulihilloa (juhlaväelle)

1 naudan ulkofile
öljyä
2 tl kuivattua timjamia ja rosmariinia seoksena
4-5 rkl yrttisilppua (timjamia ja rosmariinia meillä)
2-3 tl suolaa /hyvää yrttisuolaa (käytin profumo del chiantia)
mustaa pippuria myllystä reilusti lihan pintaan

(konjakkia - ei laitettu mutta olisi varmaan sopinut hyvin)

Poista ulkofileestä kalvot sunmuut turhat rasvat pinnasta. Hiero filettä öljyllä ja ripottele sitten pintaan kaikki mausteet. Laita muovipussiin (meillä meni vakuumipussiin) puristele ilmat pois ja sulje. Laita pakastimeen yön yli.

Ota riimihärkä sulamaan pakkasesta muutamaa tuntia ennen tarjoilua ja leikkaa kohmeisena niin ohuita siivuja kuin ikinä voit. 


Punasipulihilloon (noin - määriä):

5-6 isoa punasipulia ohuina siivuina
n. 1,5 dl sokeria josta n. 1 dl muscavado - sokeria ja loput tavallista hienoa sokeria
hippunen suolaa
n.3-4 rkl hyvää balsamicoa
hieman öljyä

granaattiomenaa

Paahda siivutetut punasipulit kuumalla, kuivalla pannulla jotta ne pehmenevät ja saavat vähän väriä.

Halkaise granaattiomena ja paukuta kuoripuolelta siemenet irti tukevalla kauhan- tai veitsenperällä syvässä kulhossa. Poista valkoiset osat ja siirrä jääkaappiin pienemmässä kulhossa.

Kun määrä on pienentynyt noin puoleen ja sipuli pehmeää sekä paikoin saanut vähän väriä lisää pannuun sokeri ja etikka sekä hippunen suolaa. Kiehuta kasaan hillomaiseksi ja lisää lopuksi vähän öljyä sekä granaattiomenan lientä ja sekoita. Ota pois tulelta ja anna jäähtyä.

Lisää granaattiomenaa koristeeksi jäähtyneeseen hilloon. Tarjoa lihan kanssa.

Kurkku-garisalaatti

Elokuussa kävimme ylioppilasjuhlilla joiden veroista buffapöytää saa mennä hetken matkaa hakemaan. Anu järjesti kotonaan juhlia ja pöytä oli sen mallinen; oli minihampurilaisia, minikakkuja ja sen seitsemän sortin lihat, kalat ja salaatit. Tuosta pöydästä olisi voinut nostaa minkä tahansa ruuan erikseen, mutta jostain syystä mieleeni jäi kurkusta ja garista tehty simppeli salaatti.

Anun suolaisia buffaherkkuja...

Olen tehnyt sitä lisäkkeeksi silloin, kun tarjolla on ollut aasialaisittain laitettua kalaa tai sashimia - Anun pöydässä taisi olla ihan graavikalaa jonka kanssa se minusta passasi ihan erinomaisen hyvin. Ja mikä parasta - salaatti on ihan erinomaisen helppoa tehdä ja syntyy lähinnä kurkusta ja garista. :)

Jos garia ei ole, kannattaa käydä kurkkaamassa Hannelen blogia sillä siellä neuvotaan miten senkin voi tehdä itse! En ollut edes ajatellut moista vaihtoehtoa, mutta ehdottomasti menee kokeiluun tässä joskus.

Kurkku-garisalaatti

1 iso tuorekurkku
n. 1 dl garia
3-4 rkl miriniä
2-3 rkl riisiviinietikkaa
koristeeksi korianteria

Siivuta kurkku ja sekoita valutetun garin kanssa. Sekoita keskenään mirin ja riisiviinietikka ja pirskota salaatin päälle. Revi pinnalle korianteria.

Perunaa ja tuhkaa eli tuhkapyttis

Tästä tulee tosi lyhyt hävikistä herkuksi vinkki: jos perunoita jää, ne kannattaa paistaa ja halutessaan pyöritellä tuossa uudessa trendimustassa; vihannestuhkassa. Vinkki ei ole omani, vaan peräisin Suomen Hell's Kitchenissäkin kisaavalta vuoden kokilta Erik Mansikalta. 

Erik teki todella kauniita annoksia joista olen varastellut vinkkejä kotikokkausta piristämään

Ja kiinnostuneille se pidempi selitys siis kuuluu näin: siinä taannoisessa Aromin järjestämässä illassa jossa olin käymässä Erik teki meille annoksen, jossa oli kampasimpukkaa, turskaa, upeaa savupaprikapyrettä ja noita vihannestuhkassa pyöritettyjä perunoita. Koristeena miniporkkanaa ja salty fingers - nimisiä hauskoja merikasveja jotka maistuivat ihan raikkaalle, suolaiselle merivedelle.  Tuo annos on jäänyt mieleen ja olen hyödynnellyt sen ideoita kotikokkauksessa.

Noita Salty fingerssejä ei valitettavasti taida saada mistään tavallisesta kaupasta, mutta kesällä tein kotona siinä R2D2-savustimessa itse savupaprikaa ja tarjosin vastaavaa pyrettä paistettujen ahventen kanssa ja eilen sitten tein entrecoten pariksi yli jääneistä uuniperunoista paistinperunoita jotka pyöritin tuhkassa. Tai anteeksi oikeastaan I (2v 4kk) teki ne ;)  Eli ei ole vaikeaa. Purjotkin saa ihan reilusti vaan polttaa uunissa tuhkaksi asti.:) 

Tietysti, kuten aina - parempaahan niistä perunoista tulee, jos et käytä eilisiä perunajämiä vaan esikeität hieman perunoita suolatussa vedessä, sitten lohkot ne vielä hiukkasen kovina, paistat pannulla ja sitten pyörität tuhkassa. Mutta jos olet tämmöinen tavisemäntä niin eilisiin uuniperunoihin saa Ihan Uutta Eloa tällä kikalla. 

Purjotuhka, jota käytin noiden perunoiden maustamiseen  syntyy niinkin helposti, että leikkaat purjosta ne vihreät, kovemmat osat, huuhtelet, kuivaat ja lätkäiset uunipellille ja 200 asteiseen uuniin. Purjoja paistetaan kunnes ne ovat ihan kuivia, mustia tai tummanruskeita, joten ne voi huoletta unohtaa sinne ja kun haisee hieman palaneelle homma on valmis ;) Mutta haju ei kerro kaikkea; sipulituhka on tosi mietoa ja vaikka siinä on hieman palaneen makua, se ei ole yhtään kitkerää tai läpitunkevaa. Minä tykkään kyllä ihan. Mutta tuhkan pitää olla tosi hienoa, että suutuntuma on paras mahdollinen.

Nuo sashimipalat syntyvät lohesta duppaamalla palan selkä tuhkaan ja koristelemalla paahdetulla quinoalla sekä merileväsalaatilla. Kuvissa näitä meikäläisen mukana kulkeneita juttuja viime sunnuntain brunssilta.

Kuulemma hyvänmakuista vihannestuhkaa syntyy myös sipuleista joten jos sipuleita on jäämässä vanhaksi, niistä voisi varmasti tehdä myös vihannestuhkaa joska sitten säilyy ja jota voi ripotella vaikka sämpylän päälle tai käyttää sashimiin kuten niissä Erikiltä peräisin olleissa sashimipaloissa joita roudasin Sipulimaan brunssille viime su. aamuna.

Erik teki tuhkaa sipuleista: mitä hienompi siivilä sen parempi tuhka.

Sen jälkeen palaneet purjot laitetaan mahdollisimman hienojakoiseen siivilään ja rapsutellaan pölymäiseksi tuhkaksi. Ja sanottakoon, että meikäläisen siivilä ei ollut tarpeeksi hienojakoinen - lopputulos oli minusta pikkuisen turhan karkeaa verrattuna siihen Erikin vihannestuhkaan.

Ja sitten vaan tässä tuhkapyttärissä perunat paloiksi, pannuun voin ja shalottisipulin kanssa ja lopuksi maustetaan suolalla, pippurilla ja tuhkalla! Okei, okei - sellainen tuunaus tuli vielä että lorautin sekaan hieman savuöljyä jota Hellan ja herkun lisäksi myydään esim. Sellon CM:ssä. Hauska tuote joskaan ei korvaa aitoa savustimesta tullutta savunmakua - mutta se savustin on nyt mökillä nukkumassa talviunta.

Tuhkapyttis (lisukkeeksi 4:lle)

4 eilistä, kypsää rosamunda - uuniperunaa (tai voit tosiaan keittää perunoita vartavasten ks. yllä)
1 shalottisipuli silppuna
n. 40-50 g voita
loraus savuöljyä
suolaa
pippuria myllystä
vihannestuhkaa

Kuumenna pannu ja lisää siihen loraus öljyä ja voi. Anna voin sulaa ja lisää sitten shalotit, kuullota hetki ja lisää myös pilkotut perunat.

Paista perunoita kunnes niihin tulee kauniita ruskeita pintoja ja mausta suolalla ja pippurilla. Jos teet annokseen nättejä perunalohkoja, pyöritä ne erikseen vihannestuhkassa ja jos taas teet pyttistä ripota sekaan pari rkl tuhkaa.

Tarjoa vaikka pihvin ja täyteläisen & hapokkaan (esim. punaviini)kastikkeen kanssa tai miksei vaikka kotitekoisen hampurilaisen lisukkeena.


p.s. tästäkään jutusta ei maksettu palkkiota. Kokkausillan tarjosi Aromi - lehti ja Winestate.

Paprikaisia lihapullia ja papuja

Meillä mentiin viime viikko ihan täysin arkiruuilla. Meikäläiselle arkiruoka tarkoittaa semmoista kaapista esiin nykäistyä kasaa ruoka-aineita jotka pitäisi syystä tai toisesta käyttää pois, jotain lähikaupasta löytyvää helppoa proteiinilähdettä (linssit/pavut, jauheliha, luullinen kana) ja sekalaisia säilykkeitä joilla koko homma pistetään kokoon. Mutta kaikesta tästä huolimatta haluan, että se maistuu Erinomaiselle. Meillä oli edellisenä viikonloppuna mökin sulkutalkoot ja sieltä tuli kotiin kasa ruokaa, jota syötiin pois; avattuja sinappeja, tahnoja, kasa sipuleita ja lasipurkkisäilykkeitä... Ja niin edelleen.

Yleensä arkiruoka meillä on aina semmoinen one-pot-dish, joka hautuu uunissa ja enintään sille keitellään kaveriksi jokin simppeli lisäke; ohra (tms), riisi, quinoa tai bulgur. Ja jos en ole vielä hehkuttanut tarpeeksi sitä le creusetin buffettipannua joka taannoin on tullut hankittua niin se on ollut kyllä todella ahkerassa käytössä. Hyvä pötti.

Eikä niitä arkiruokia ole yleensä aikomustakaan blogata - enkä tiedä miksi - ehkä siksi että tunuu jotta blogi on samantyyppisiä ruokia pullollaan jo ennestäänkin. Tässäkin on vähän kaikuja siitä kolmen paprikan kanasta, mutta lihapullat tekevät tästä ihan erityisen. Ja joo, tästä tuli niin hyvää, että aion ihan ehdottomasti tehdä uudelleen. Maku oli syvä, aromaattinen ja säilötty paprika toi siihen paitsi sopivaa happoa myös makeutta. Voipavuista ja kotoisista lihapullista taas tuli sitä mukavuusruuan fiilistä. Lisukkeeksi tehtiin raakariisiä, mutta myös spaghetti olisi käynyt ihan hyvin.

Hyvää maanantaita, ihmiset.

Paprikaisia lihapullia ja papuja (riittää 2 ateriaan 4:lle)

Lihapulliin:
800g hyvää jauhelihaa
n. 1-1,5 dl itse tehtyä yrtti-valkosipulimaustettua korppujauhoa
1 muna
1,5 tl suolaa
n. 1,5-2 dl creme fraichea (Lindahlsin ison purkin loppu - myös kerma käy hyvin)
2-3 rkl (purkin loppu) makeaa sinappia (Meillä hunajadijon)
1,5 tl suolaa
ripaus kanelia
(timjamia)
muutama rouhaus maustepippuria
mustaa pippuria

Lisäksi pataan
n. 1 pieni sipuli
1 valkosipulin kynsi
1/2 paprikaa
1 lihaliemikuutio murustettuna
kourallinen kirsikkatomaatteja
500g paseerattua tomaattia
1 pss tomaattipyrettä (doppio)
2 prk voipapuja tomaattikastikkeessa (laitetaan kastikkeineen)
1 iso purkki Lidlin säilöttyjä paprikoita (etikkaliemi valutetaan pois)
tuoretta rosmariinia n. 2 oksaa
mustaa pippuria

koristeluun lehtipersiljaa

Laita uuni kuumenemaan 180 asteeseen. Tee lihapullataikina vaivaamalla kaikki aineet yhteen. Jos taikina on liian jämäkkää, lisää vähän kermaa.

Laita laakea uunipata tai paistinpannu levylle ja kuullota öljyssä padassa sipuli, valkosipuli ja paprikat. Sipuli saa saada vähän väriäkin jos tahtoo. Laita sitten syrjään ja lisää voita. Paista taikinasta muotoillut lihapullat erissä kauniin värisiksi.

Lisää sitten pataan kaikki lihapullat, murustettu lihaliemikuutio ja kaada päälle kaikki loput aineet. Säilöytyt paprikat valutin ja leikkasin suikaleiksi.

Sitten vaan sekoitetaan hieman varovasti ja pata uuniin kannen kanssa. Annetaan hautua reipas puolitoista tuntia kunnes ruoka kiehuu ja maut ovat tasaantuneet.

Korista persiljalla ja tarjoa vaikka täysjyväriisin kanssa.

Olo

Isäinpäivä kolkuttaa jo ovelle, mutta aion silti kertoa teille äitien hemmotteluillasta jota vietimme tuossa taannoin. Ja kyllä meitä hemmoteltiinkin sillä emme päätyneet yhtään vähempää kuin Michelin -tähdellä pakittuun ja uusiin tiloihin muuttaneeseen Oloon.

Minulla on varmaan sellaisen plus-kolme vuotta (tai ehkä joidenkin ravintoloiden osalta jo pidempäänkin) ollut "ravintoloita joissa haluan ehdottomasti käydä" todo - lista. Sen kärjessä keikkuu Chef & Sommellier (koska kaikki ovat kehuneet sitä viimeaikoina maasta taivaaseen Edit13.102014 tässä raportti vuotta myöhemmin tapahtuneesta reisusta C&S:n), kakkosena Olo (koska kaikki kehuivat sitä jo aikana ennen misukkatähteä) ja kolmantena Luomo (koska se on moderni ja rento ja kuten muutkin listallani, ylistetty ravitsemusliike). Järjestys ei ehkä ole mitenkään paremmuusjärjestys, vaan semmoinen subjektiivinen mielenkiintoisuusjärjestys joka oli syntynyt muiden puheista.

Vasemmalta: paahdettu juustopuu ja oikealla "multaporkkanaa"

Niinpä kokeilin pari viikkoa saada pöytää vähän tuurilla Chef & Sommellierista, mutta...  Koska meidän mammojen iltavapaat riippuvat paitsi lasten nenän vallitsevasta kosteusprosentista, viimeisten neljän vuorokauden aikana nautittujen yhtäjaksoisten unien määrästä, pyykkivuoren kulmakertoimesta myös miesten töiden turbulenssista kertaa mammojen määrä. Joten kun tällaisella yhtälöllä yrittää kalastaa huippuravintolan pöytää edes kahdelle päiviä osuu viikkoon noin yksi ja illalliselle pitäisi päästä jo ennenkuin omat, aikaisiin iltoihin tottuneet silmät painuvat kiinni. Niinpä ne samalla viikolla tarjolla olleet klo 21 alkavan kattausen ajat eivät vaan sopineet. Joten jotta lista ei jäisi taas hautumaan seuraavaksi kolmeksi vuodeksi klikkasin itseni Olon nettiin ja sain kuin sainkin meille pöytävarauksen.

Ylhäältä: simpukoita, graavilohta sekä parsakaalia ja merilevää

Ja sitten siirrytään disclaimer - osioon ennen ruokia; Jos verenpainettasi nostaa ajatus että joku tuhlaa itseensä ja ruokaan ainakin viikon ruokaostosten verran yhtenä iltana  kannattaa varmaan viimeistään tässä vaiheessa klikata itsensä toisaalle. Sillä jos huippuravintolassa syöminen ei ole halpaa ulkomaillakaan ei se varmasti ole sitä Suomessa. Olon pitkä menu viineillä maksaa 266,- per nenä ja kun siihen ottaa shampanjaa alkuun ja vähän espressoa ruuan jälkeen se loppusumma on vähän alle kolmesataa hengeltä.

Eniten yllätyin näistä upeista väliruuista; mielettömän ihanaa mannapuuroa ja sieniä jotka muistuttivat enemmän aromaattisia suklaanibsejä kuin metsäsieniä. 

No, oliko se sen arvoista? No olihan se. Yhtä lukuunottamatta jokainen annos oli ihan napakymppi (ja se yksi joka ei ehkä ollut meistä oikein suhteiltaan oli ihan hyvää sekin), palvelu oli erinomaista, viinit istuivat kuin nakutettu ruokiin ja ruokaa oli tarpeeksi jopa sudennälkäisen miehen täyttämiseksi.

Parasta lammastartaria jota olen koskaan syönyt. Niin herkkää ja raikasta että ihan itkettää.
Myös taiteellisesti illan kauneimpia annoksia.

Joskin täytyy tunnustaa, että meille kahdelle naisihmiselle olisi varmasti riittänyt myös se lyhyempi "Retki"- niminen menu. Me menimme koko "matkan" enkä koskaan, ikinä, milloinkaan ole ollut näin täynnä finedining - menun jälkeen. Voin siis lämpimästi suositella Olon lahjakorttia myös isäolennoille.

Parasta valkosipulikeittoa ikinä; lisäksi vastapaistettu leipä ja kirnuvoita.

Todellakin, me kaksi leidiä katsoimme suorastaan hieman armoa anoen sitä lappihenkistä lihaveistä joka katettiin meille sen jälkeen kun olimme jo syöneet yhden merellisen ja navetallisen eläimiä.

Poroa, sikaa ja mätiä. Ei kyllä esitetty ihan tässä järjestyksessä.

Kaikkien ihanien, alkuun kannettujen pikkusyötävien lisäksi saimme nimittäin risoton tilalla käsittämättömän herkullista mannapuuroa, maailman parasta valkosipulisoppaa ja ihan Mieletöntä lammastartaria. Sen päälle tuli sitten vielä niin jumalaisen hyvää karamellisoitunutta ja paahtunutta possua että sen syöneenä olisi voinut vaikka kuolla. Ja kun olimme melkein nuolleet senkin lautasen, olisimme kyllä rehellisyyden nimissä jo mielellämme nähneet pöydässä jälkiruokalusikan ja -haarukan.

Eteemme ilmestynyt poro oli kyllä täydellisen mureaa ja hyvää friteerattuine jäkälineen ja upeanmakuisine mustajuurineen. Kaikki meni, slurps vaan, mutta ehkä annoksesta olisi nauttinut vielä enemmän jos ei olisi jo ollut niin täyn-nä.

Jälkiruokia; tuo suklaakrokanttipeili oli huijauskuori pienen jäätelölähteen päällä - onneksi!  

Ja kun sen jälkeen pöytään kannettiin vielä kolme jälkiruokaa ja espresson kanssa pallerot kuusenkerkkä - valkosuklaaherkkua niin minä en pystynyt enää mitenkään syömään sitä viimeistä suupalaa. Maistoin pikkusormenkynnen kokoisen palan ja totesin että hyvää on, mutta ei - ei vaan pystynytkyennyt. (Mutta koska pohojalaaset eivät haaskaa ruokaa, illallisseuralaiseni keksi sulattaa pallosta osan espressoon ja ehkä hieman uhmallakin molemmat pallot katosivat pöydästä.) ;) 

"A mint perhaps?" ;) valkosuklaalla kuorrutettua kuusenkerkkäjäätelöä. 

Ainakin siis naisihmisille suosittelen konsultoimaan keittiötä siitä mitä missaa jos menee lyhyemmällä kaavalla ja jos iltaa aikoo jatkaa vaikka bilehileilemällä kannattaa pysyä "retkessä" ettei tarvitse kieriä tanssilattialla ;)

Ainoa annos jossa osa taisi jäädä syömättä oli se simpukka-annos. Siinä oli ihan erinomaisia pieniä simpukkarinkuloita, jotka olisivat olleet ihan tarpeeksi hieman koristeltuina sillä kaikella muulla mitä lautasella oli. Nyt annoksessa oli minusta liikaa syväjäähdytettyä kampasimpukkahiutaletta ja ehkä sitä simpukkahyytelöä/geeliäkin. Mutta ne simpukkarinkulat olivat upeita ja pari lusikallista riitti hyvin puhdistamaan maut suusta.

Kaikenkaikkiaan se oli upea ruokamatka josta erityisinä aarteina jäivät mieleen alkupaloissa yhdistetty ankka ja rapea punakaali sekä se mieletön "uusiperuna" jossa oli paahdettu perunan kuori ja täytteenä silkkisintä perunamoussea mitä olen koskaan saanut. Väliruuat olivat ihan ihmeellisen hyviä; mannapuuro ja pienenpieni määrä todella aromaattista valkosipulikeittoa. Ja vaikka se possu oli ihan tajunnanvievän hyvää, en kyllä todellakaan osaa sanoa oliko se parempaa kuin punajuurien kanssa tarjottu karitsatartar joka oli todella, todella raikas esitys asiastaan. Viineistä mieleen jäivät saksasta tuotettu riesling, jossa oli rypäleitä myös Alsacen puolella kasvaneista köynnöksistä. En menisi siitä valalle, mutta muistelen, että se tuli sen ihanan possun parina. Viinissä oli lyijynraskas nenä, joka paljasti juomassa olevan paljon sokeria, mutta (ehkä?) myös hieman jalohometta joka teki siitä aromaattisen ja mieleenpainuvan elämyksen. Mmmm....

Valkosipulikeiton kanssa tarjottiin olutta mikä oli kivaa; hieman humalainen ja kultainen olut helli ja raikasti vahvaa ja rustiikkista valkosipulikeitto-leipäyhdistelmää. Kylmä ja raikas olut teki siitä ehkä vielä suuremman spektaakkelin kuin se olisi muuten ollutkaan.

Muistaakseni poron kanssa tarjottiin uusiseelantilainen Villa Marian punaviini. En olisi ehkä itse osannut valita sitä - jotenkin odotin ehkä toisenlaista viiniä. Tämä korosti mielestäni ehkä enemmän metsäsieniä ja poron lihan "verisyyttä" kuin että olisi täydentänyt annoksen "välimakuja" mutta se oli todennäköisesti ihan tarkoituksella. Mustajuuressa oli juuri niitä kaikuja, joten täyteläisempi tai "paksumpi" punaviini olisi kyllä peittänyt mustajuuren. Yhdistelmä oli tosiaan yllättävä mutta tosi hyvä ja modernilla tavalla & ruokaa kunnioittaen tehty.

Ensi kerralla (koska se sitten ikinä tuleekaan vastaan) en ryhdy ahneeksi vaan pitäydyn siinä lyhyemmässä menussa kuten nytkin meinasin - oli sen verran täysi Olo ;)