Paahdettu possurulla balsamico-paprika ja yrttitäytteellä

Sain inspiraation lihatiskillä kun muistin, että näin jyrki sukulan tekevän telkkarissa jotain sidottua possurullaa männäviikolla. Ei mitään muistikuvaa mitä jyrki siihen laittoi - paprikaa taisi mennä, niin että tässä nellemäinen versio tästä sapuskasta.

Tästä tuli ihan syntisen hyvää. Se näyttääkin niin hyvälle, että sekä mies että lapsi söivät sitä silmillään jo ennen kun se ehti ruokapöytään. Makukin oli kohdallaan ja sain pikkumieheltä erityiskehuja molempina päivinä. Kaikessa hässäkässä chili jäi possurullan sisältä pois, mutta sitäkin olisi voinut laittaa. Korjasin tilannetta valuttelemalla hieman chiliöljyä kastikkeeseen, jota kaadoin paiston aikana possun päälle.

Tarjosin tämän ihan vihreän salaatin kanssa ja seuraavana päivänä tein ärhäkämmän re-maken tekemällä paistinliemestä (jonka säästin) maizenan, creme fraichen ja ruokakerman kanssa kastikkeen ja keitin lihamielessä ohrasuurimoita lisäkkeeksi. Keittämisen jälkeen pilkoin pannulle öljyyn varsiselleriä, valkosipulia ja inkivääriä ja kippasin ohrasuurimot perään. Lisäksi vielä sitä lehtipersiljaa jota nyt on ollut - sitä tuli mökiltä kauhea kasa kun keräsin talteen kaikki mitä lähtiessä kerkesin.

Kun valitsette possupalaa, kannattaa bongata sellainen ulkofileen pala, jossa on vielä läskiä mukana. Koska tätä paahdetaan uunissa, läski paahtuuu aivan ihanaksi, suojaa lihaa ja voimistaa makuja. Mutta tässä possua sellaisena kuin sen ideoin. Oli tosi hyvää.


Paahdettu possurulla

n. 1,5 kg pala possun ulkofilettä (saa olla läskiä sivulla)
2 keltaista ja 2 punaista paprikaa
balsamico - siirappia (mulla oli balsamico-viikunasiirappia)
2-3 rkl tapenadea
1,5-2 tl valkosipulitahnaa (tai muutama (3-4) tuore valkosipulin kynsi murskattuna)
mustapippuria
1 tl (pieni, ei mitään kukkuraa) suolaa
salviaa
rosmariinia
mustapippuria
(1 chilipalko)

narua sitomiseen

Ota file lämpenemään hyvissä ajoin (2-3h ennen paistoa) huoneen lämpöön.

Halkaise paprikat ja poista siemenet. Laita uuniin 225 asteeseen 20 min pellille siten, että kuori on ylöspäin. Tarkoitus on paahtaa paprikat niin, että niihin tulee kuoreen isoja mustia läiskiä. Kun paprikat ovat paahtuneet, ota ne pois uunista ja laita pakastuspussiin kun ovat vielä kuumia. Sulje pussi ja jätä paprikat jäähtymään. Toinen keino on laittaa ne pieneen kulhoon ja sulkea kulho esim. kelmulla tiiviisti. Jäähtyessä paprikan kuori pehmenee ja irtoaa paprikan lihasta ja se irtoaa nätisti kun paprikan repii suikaleiksi ja peukalon vie kuoren alle.




Leikkaa possun file auki. Itse aloitin alapinnasta ja tähtäsin siihen, että saan sen possun läskipuolen sitten paistaessa jäämään rullan ulkopintaan. Valitsin aloituskohdaksi kohdan, jossa muutenkin oli ikääänkuin "palkeenkieli" eli kohta, josta pääsin aloittamaan. Sitten yksinkertaisesti leikkasin fileen auki kuin olisin rullannut kääretorttua auki.


Kun file oli avattu, nuijin sitä kevyesti veitsen hamarapuolella, kun en löytänyt lihanuijaa mistään. Meillä oli keittiöremontti kesällä ja osa tavaroista vaeltaa vielä jossain...



Kun file oli minusta preparoitu, laitoin siihen mielestäni "sopivasti" balsamico -siirappia. Jos karppaa tosi tiukasti eikä halua laittaa balsamicosiirappia voi varmasti käyttää tavallista balsamicoa sekoitettuna tapenadeen. Tosin tuota nyt ei mennyt tuohon niin paljoa, että siitä hiilaria montaa grammaa tulisi per ruokailija. Sitäpaitsi possu tykkää sokerista :)



Kuorin paahtuneet paprikat pieneen kulhoon ja säästin kaiken pakastuspussiin irronneen paprikaliemen. Sitä ei koskaan kannata heittää pois, siitä saa aikaan kivoja juttuja. Nyt käytin sen paistin valeluliemen pohjaksi.

laita possun fileelle tapenade ja valkosipuli ja sekoita se balsamicosiirapin kanssa. ripota tähän väliin suolaa. Lado sitten paprikalohkot mausteiden päälle ja revi pintaan kunnolla yrttejä. Lisää mustapippuria ja jos haluat, 1 chilipalko pilkottuna.



Laita uuni 175 asteseen. Kääri possufile kuin kääretorttu tiukaksi rullaksi niin, että läski jää pintaan. Sido puuvillanarulla tiukasti. Sen jälkeen voita kuumaan paistinpannuun ja ruskista lihaa reilu minuutti joka puolelta niin, että paisti saa kaunista väriä.


Olin alunperin ajatellut että paistoaika joka kyljen kohdalle olisi lähemmäs pari minuuttia, mutta ainakaan tuolla meidän kaasulla se ei tarvinnut kun sen minuutin verran. Mittasin oikein tällä kertaa munakellolla, kun en koskaan älyä katsoa kauanko se aika on - teen vaan silmämääräisesti :)




Sitten tökkäsin rullaan paistimittarin ja laitoin sen uuniin. Jostain katsoin että 75 astetta riittäisi lihan sisälämmöksi valmiille possulle. Meillä rulla oli uunissa n. 1h 10 min 175 asteessa ja lihan lämpö oli siinä 75-80 välissä mittarin mukaan. Minusta se possu olisi voinut olla kyllä valmista jo tunninkin päästä - tuntui että oli ehtinyt vähän kuivaa ihan aavistuksen liikaakin. Ainakin se oli ihan kypsää. Seuraavalla kertaa tarkistan tilanteen leikkaamalla palan rullasta tunnin kohdalla. Kyllähän se kypsää pitää olla, kun se on possua, mutta sen ei tarvis olla siellä hetkeäkään sen jälkeen enää. Joka tapauksessa rulla oli tosi hyvää ja sitä oli riittävästi :).

Paistovuokaan laitoin luumutomaatteja lohkottuna ja paistoaikana valelin rullaa kolme-neljä kertaa liemellä johon laitoin:

Paistin valeluliemi
1 dl omenamehua
paprikoiden liemi, jota valui pussiin
2 rkl balsamicoa
3-4 rkl chiliöljyä

Tähtianis-mangokakku retrolla itsenäisyyspäivän piparikoristuksella

Kuten sanoin, en ole ainoa joka täyttää vuosia tässä joulun alla. Lahjojen ostaminen ihmisille, joilla on jo kaikkea ja ylikin on aina hankalaa. Asunnot ovat keskimäärin täynä kamaa. Niinpä ajattelin, että annan lahjan, jonka voi syödä pois. Tein pienen kakun, johon ajattelin pikkujoulukauden kunniaksi tuoda mausteisia makuja. Pitkään olen miettinyt, että tähtianista voisi taas käyttää johonkin. Niinpä sitten tuumasta toimeen ja tähtianis-sitrussiirappia keittelemään:) Kakun väliin laitoin lisäksi magoa, kun sitä nyt oli. Ainakin täyttövaiheessa täyte maistui hyvältä, ehkäpä kuulen vielä juhlakalulta oliko kakku muuten heidän makuunsa.

Kakkupohja kannattaa valmistaa reilusti etukäteen. Pohja on niin haperaa ja suussasulavaa, että se hajoaa täysin jos yrität leikata sitä lämpimänä.

Tässä ohjeessa tein kakkupohjan täysin perunajauhosta, joten se sopii myös gluteenia vältteleville. Tein kakun hieman isompaan (n. 25-30cm halkaisija) kakkuvuokaan, halkaisin sen jäähtyneenä kolmeen kerrokseen ja joka kerroksesta painoin sitten pienellä, n. 20 cm halkaisijaltaan olevalla irtopohjavuuan reunalla juuri oikean kokoisia paloja irti kakkua varten.


Kakkupohja
4 munaa
1 dl sokeria
1 1/2 dl perunajauhoja
1 tl leivinjauhetta

vatkaa munat ja sokeri kovaksi vaahdoksi ja siivilöi varovasti perunajauho-leivinjauheseos kananmuna-sokerivaahtoon. Kaada voideltuun ja jauhotettuun kakuvuokaan. Kypsennä 175 asteessa uunin keskitasolla 35 min. Anna kakkupohjan jäähtyä hyvin ennen leikkaamista.



Tähtianis-appelsiinisiirappi
1 appelsiinin kuori ja mehu
1 limen kuori ja mehu
1 dl omenamehua
0.5 dl hunajaa
n. 4 rkl sokeria
2 tähtianista
1/2 tl kokonaisia kardemumman siemeniä


Määrät siirappiin ovat silleen ohjeellisia, että tuosta tuli ihan hyvää, vaikka tuskin ne mitään optimaalisia määriä on. Useimmiten kun tulee kokattua enemmän ja vähemmän näppituntumalta. Laita kaikki ainekset kattilaan ja keitä kunnes siirappi on muuttunut paksuksi ja suurin osa nesteestä on haihtunut. Tuosta määrästä siirappia jäi n. 1,5 dl. Siirappi oli niin hyvän makuista että sitä olisi voinut käyttää johonkin muuhunkin, mutta käytin kaiken kakkuun.

Voit siivilöidä siirapin kirkkaaksi, mutta itse päätin lisätä osan karamellisoituneista kuorenpaloista ja muutaman kardemumman jyvän vielä täytteeseen. En tiedä oliko se hyvä asia, jos ei pidä kardemummasta niin sellainen kokonainen jyvä voi olla ikävä yllätys hampaiden välissä :)


Täytteen ainekset n. 1/2 tuoretta mangoa soseena (en laittanut ihan koko mangoa, kun siinä oli kolhu)
n. 2 -3dl kermaa (vaahdotetaan)
2 liivatelehtä liotettuna kylmässä vedessä
tähtianissiirappia 1-1,5 dl




Täyte valmistetaan vatkaamalla kerma vaahdoksi. Kun siirappi on vielä kuumaa, sekoita liotetut liivatelehdet siihen, niin sulavat varmasti. Soseuta mango pienessä astiassa sauvasekoittimella - voit sekoittaa hieman jäähtyneen siirapin mangoon ja sitten koko seoksen kermavaahtoon. Itse lisäsin tosiaan niitä sitruksen kuoria siihen vaahtoon, ehkä kuulemme kommentin kakun syöjältä joskus että oliko se hyvä vai ei. Kuulemma kakku oli kuitenkin maistunut, sen verran sain jo vihjettä:)




Kakku kootaan kerroksttain; ensin pohja, sen päälle hilloa (jätin pohjan kastelematta kun kakkupohjasta tuli niin tosi pehmeää) ja täytevaahtoa. Kuitenkin
kosteus imeytyy tasaisesti lopulta ja pohjaan päin se valuu. Hillona käytin st Dalfourin granaattiomena-vadelmahilloa, joka on todella hyvää. Vain äidin omatekemä vattuhillo on parempaa :)






Muut kerrokset kostutin sitten n. 1-1.5 dl maitoa johon on sekoitettu aitoa vanilijasokeria. Sitten kakkukupuun ja ulos(siellä ei ollut pakkasta, mutta muuten viileää) 4-5h ennen koristelua.




Sitten kakun ympärillä ollut irtopohjavuuan reunus poistetaan ja kakun päälle voi laittaa hieman vanilijakreemiä tasoitteeksi. Olin laiska ja laitoin vaniljakreemijauheella ryyditettyä kermavaahtoa kun sitä oli. Pintaan kaulitsin turkoosin marsipaanin ja reunoille koristin ... umm... jotain :) Ei tullut ihan kauniisti, mutta pysyivät menossa mukana. Alareunaan halkaisin muutamia Annas pepparkakoreita, jotka ovat mielestäni melkein parhaita pipareita mitä olen kaupasta löytänyt. Yhden laitoin päälle koristukseksi ja kieltämättä koko kakku sai aika isänmaallisen retroilmeen - vaikkei se ehkä ollut alunperin ajatukseni. Retro kyllä (ruskea + turkoosi) mutta valkoinen kermavaahto sai aikaan suomenlippuassosiaation välittömästi ainakin allekirjoittaneelle.

Täytettyjä kanan rintafileitä salvialla ja pekonilla hunnutettuina

Yritin muistella ennen kauppareissua miten joskus tein täytettyjä kanan rintafileitä, no kaikki aineet eivät muistuneet mieleen ja sain jälleen lisäinspiraatiota siskolta. Iltapäivä oli todella mukava, osittain varmasti sen kivan bussissa istuneen tädin ansiota joka niin piristävästi otti osaa keskusteluumme ruokasuunnitelmista. 

600 g broilerin rintafileitä (3-4 filettä)

paketti pekonia

tuoretta salviaa

oliiviöljyä

valkosipulia

2-3 tl tomaattipyrettä (maun mukaan)

2 dl ruokakermaa

cayannepippuria

mustapippuria

suolaa

Täyte:

juustoa (jääkaapista löytyvät juuston kannikat käyvät hyvin, käytin itse edamin lisäksi parmesaania)

tuorejuustoa (esimerkiksi aurinkokuivattu tomaatti 

sopii hyvin)

paahdettua sipulia (kaupasta valmiina saatava on juuri hyvää tähän)

Tee salviasta ja oliiviöljystä pieni marinadi kanalle. Laita kana marinoitumaan ja jätä se lämpenemään huoneen lämpöön (esim. 30-> min.) 

 Tee kanoihin viillot niin, että niistä tulee eräänlaisia taskuja, sekoita täyteaineet 

ja täytä kanat. 

Nypi salviasta lehtiä ja laita niitä kanojen

pintaan, lisää myös cayanne- ja mustapippuria. Kääri fileet pekoniviipaleisiin.

Lisää uunivuokaan tomaattipyre, viipaloitu valkosipuli ja ruokakerma.

Paista uunissa 150°-175°, yli tunti, kunnes ruoka on kypsää.

Fileet sopivat tarjoiltavaksi esimerkiksi risoton kanssa. 

Risotto

Tänään oli kokkauspäivä. Päädyin sitten risottoon ja täytettyihin broilerin rintafileisiin. Tämä risotto-ohje mukailee Jamie Oliverin Alastoman kokin paluu-kirjan reseptiä. Kirjan ohje on mielestäni erinomainen, teoksesta löytyy myös monia eri variaatioita risotosta, kannattaa katsastaa. Tässä nyt kuitenkin ohje.

1 litra kasvis- tai kanalientä

2 rkl oliiviöljyä

4 salottisipulia (tai 2 tavallista sipulia)

2 valkosipulin kynttä

1/2 lehtiselleri

400 g risottoriisiä

2 viinilasia valkoviiniä

merisuolaa ja mustapippuria myllystä

70 g voita

runsas 100 g parmesaania

Hienonna sipulit ja selleri, kuumenna kasvisliemi. Kuumenna kattilassa oliiviöljy, lisää sipulit ja selleri. Paista aineita niin että ne pehmeävät. Lisää riisi. Paista riisiä niin että se on kuultavaa. Tämän jälkeen lisätään viini, kun neste on imeytynyt aletaan lisäämään kasvislientä kauha kerrallaan, aina niin että edellinen on ehtinyt imeytyä, lisää myös hyvä hyppysellinen suolaa. Tämä vaihe kestää noin 15 minuuttia, älä pidä levyä liian kuumana ettei riisi kypsy pinnasta liian nopeasti. Kun kaikki neste on lisätty ja risotto alkaa olla valmista (vähän hampaissa tuntuvaa) lisätään voi ja parmesan-juusto. Tarjoile samantien, sillä risotto on parhaimmillaan heti. Itse lisäsin risottoon nesteen lisäyksen yhteydessä suppilovahveroita. :)

Risoton valmistukseen käytin Etelä-Afrikkalaista Inspire valkoviiniä. Viini sopii hyvin niin risoton kuin broilerinkin kanssa nautittavaksi.

Manteli-, mascarpone- ja sitruunarisotto

Tästä annoksesta söi hyvin 7 aikuista ja 2 lasta. risottoa jäi ihan vähän, mutta vain noin 2 dl, eli ei pahasti arvioitu vikaan. Tosin tämä risotto oli kyllä tosi (syntisen) hyvää, minkä takia sitä päätyi monelle lautaselle toisenkin kierroksen verran :)

Risoton valmistamiseen (ilman alkuvalmisteluja) menee aika tarkkaan n. 20 min, saman verran kun kypsytin kaloja uunissa. Eli jos tätä ja uunikalaa tekee yhtä aikaa, kannattaa kalat laittaa uuniin juuri ennen kun aloittaa risoton kokkauksen. Valmistelin aineet etukäteen kulhoihin - pilkoin sipulit ja sellerin, paahdoin mantelit ja maustin ne kuumana sitruunalla, niin että ovat valmiina, kun risotto niitä tarvitsee. Risoton ei kannata antaa odottaa.

Sitruunainen mascarponerisotto

1 iso sipuli
2 sellerin vartta
2 kynttä valkosipulia
n. 5-6 dl risottoriisiä
kunnon tujaus martini biancoa (Ehkä o.5-1 dl)
1 kalaliemikuutio
Vettä (en mitannut kiireessä tarkkaa määrää, mutta luulen että sitä meni n. 8 dl, määrä vaihtelee myös riippuen siitä pitääkö kantta auki ja sekoitteleeko risottoa koko ajan kun risotto valmistuu... koska oli vieraita, en ehtinyt ihan koko ajan sekoittelemaan ja pidin kantta päällä)
1-1,5 dl parmesanraastetta
n. 1 sitruunan kuori
1/2 sitruunan mehu
1,5 dl manteleita
1 prk mascarponea
1.5-2 dl silputtua lehtipersiljaa (myös rosmariini kävisi tähän lehtipersiljan tilalle, sitä tarvitsee vähemmän, ehkä joku 2-3 oksaa, riippuen kuinka isoja oksia)
oliiviöljyä
pippuria
suolaa



Pilko etukäteen sipuli, valkosipuli ja selleri kulhoon. Raasta sitruunan kuori valmiiksi. Paahda mantelin pienessä öljytikassa pannulla. idea on että ne saavat vähän väriä, mutta eivät pala. Kun manteli alkaa ruskistua se ruskistuu nopeasti - joten manteleita ei kannata jättää valvomatta hellalle. Kaada paahtuneet mantelit pieneen astiaan ja kun ovat vielä kuumia sekoita joukkoon raastettu sitruunan kuori ja purista sitruunan mehu mantelien päälle. Jätä maustumaan. Voit raastaa myös parmesanin valmiiksi.

Laita kunnon loraus öljyä kasarin pohjalle. Kuullota silputtua sipulia, selleriä ja valkosipulia n. 2 -3 minuuttia. Älä ruskista. Anna hellan olla täydellä teholla ja kaasa riisit sipulien päälle. Sekoita riisiä koko ajan, ihan taukoamatta niin, että se ei pääse ruskistumaan. Tarkoitus on saada sipuloen yms. maku tarttumaan riisiin ja riisinjyvistä hieman läpikuultavia. Lorautin hieman lisää öljyä (2-3 rkl) tässä, kun risottopohja tuntui aika kuivalle. Kun riisit vähän napsuvat lisää tujaus martini biancoa. Tykkään biancosta kun siitä tulee vähän makeampi risotto kuin valkoviinistä. Sekin tosin käy tähän.

Lisää biancon jälkeen liemikuutio ja vettä pienissä erissä ja pienennä hellan lämpöä niin, että risotto kiehuu hiljalleen. Tarkoituksena ei ole keittää riisejä rikki, vaan kypsentää ne kaikessa rauhassa sekoitellen ja vettä lisäillen.

Etenkin risoton keiton loppuvaiheessa vettä kannattaa lisätä vain vähän kerrallaan ja riisejä kannattaa maistaa - onko niissä vielä ova sisus vai onko risotto jo valmista. Kun riisit ovat pehmenneet juuri sen verran ettei niissä ole enää kovaa sisusta, risottoon lisätään makuaineet.

Lisää mascarpone, sitruunalla maustetut mantelit, parmesanraaste risottoon ja sekoita tasaiseksi. Sekoita mukaan vielä yrttisilppu ja mustapippuri sekä ripaus suolaa. Tarjoile heti.

Nieriää uunissa italialaisittain maustettuna

Koska osa illan vieraista ei syö punaista lihaa ja kalaa tulee laitettua ylipäätään liian vähän, pääruoka oli lopulta aika helppo valinta. Sellon kalatiskissä oli lisäksi vielä erinomaisia siikoja ja nieriöitä (muiden kalojen lisäksi). Valitsin Nieriän, koska sen liha on kiinteämpää kuin siian ja muutenkin se kestää vähän paremmin kaprista ja kumppaneita, millä ajattelin maustaa kalan. Vieraita on tulossa 7 aikuista ja 2 lasta, niin että annoskalojen tekeminen on ehkä turhaa hässäkkää illanviettoon. Mulla on aina paha tapa jotenkin yliarvioida käsieni määrä, joten tällä kertaa ajattelin laittaa kalat uuniin. Koska menuun kuuluu myös alkuruokakeitto ja jälkiruokakakku, niin varasin 2 kalaa koko seurueelle. Kala kannattaa maustaa jo muutama tunti ennen paistamista, niin että liha ehtii imeä kaiken hyvän maun itseensä oikein kunnolla.

Nieriää uunissa

2 hyvän kokoista nieriää (yht. n 2 kg)
0.5-1 dl kapriksia
4 filettä sardellia huuhdeltuna
1 limen kuori ja mehu
2 kynttä valkosipulia
0.5dl oliiviöljyä
nippu lehtipersiljaa, olisiko ollut silputtuna n. 1,5-2 dl jos sen olisi kevyesti mittaan painanut.
mustapippuria
cayannepippuria

Huuhtele ja kuivaa nieriät sen jälkeen talouspaperilla. Sijoita kalat suureen uunivuokaan - itse käytin ikean rosterista vuokaa joka on edukkaasta hinnastaan huolimatta toiminut ansiokkaasti monenlaisessa käytössä jo vuosia.




Sekoita kaikki kastikeainekset keskenään - silppua kaprikset, yrtit, murskaa valkosipuli ja pieni kalafileen silpuksi. Käytin kaikki purkinjämät kapriksia - vielä löytyi vähän noita suolaan säilöttyjä kapriksiakin. Ne kannattaa huuhdella hyvin ennen käyttöä, mutta jos niitä jostain löytää niin ovat kyllä ihan erinomaisia makunsa puolesta.





Tee kalojen molempiin kylkiin pieniä viiltoja, niin että maku pääsee imeytymään kalaan sisälle.



Hiero yrttinen kastike kalojen molempiin kylkiin paksusti ja laita vähän kalan sisäänkin. Jätä kala viileään (suomessa talvella on kiva kun voi nostaa terassille - laitoin uunipellin vaan päälle) siihen asti kunnes paistamisen aika alkaa lähestyä. Ennen paistamista - noin tuntia ennen, nostin pellin sisään. Näin kalat ehtivät vähän lämmitä ennen uuniin menoa.

Ennen uuniin laittoa laitoin uunipellille alkuruualta jäänyttä valkoviiniä kunnon lorauksen. Varmaan joku reipas 2 desiä. Kala meni n. 180 asteiseen uuniin.

Kalaa paistettiin aika tarkkaan 20 min, sen aikaa kun risoton valmistus kesti. Kokeilin, että selkäevä lähti nätisti rti kun sitä nykäisi. Kala oli kauniin roseeta ja herkän makuista, mutta jäi vielä hieman kosteaksi. Jos tykkää, että kala kypsyy vähän enemmän, niin 5 min sen olisi voinut antaa olla vielä uunissa ihan hyvin. Mutta 10 olisi todennäköisesti tehnyt siitä jo ihan läpi kypsää.

Nieriän kanssa tarjolla oli sitruuna mascarpone -risottoa, mutta vähähiilarisena vaihtoehtona ohessa olisi voinut tarjota vaikka vihreitä linssejä tai vielä vähemmän hiilareita löytyy vaikka ihan raikkaasta vihreästä salaatista pomelolla.

Illan pääruuan kanssa tarjottava viini oli pinot grigio rypälettä ja kotoisin Italiasta.

Maa-artisokkakeitto tapenade-sardelliveneellä

Koska seurueessa on myös lapsia, ajattelin että perunasosekeittoa vähän muistuttava maa-artisokkakeitto voisi toimia myös nuorisolle. Ainakin jos ei sano, mitä se on ;) Perheemme pikkumies syö kyllä oikeastaan kaikkea paitsi oliiveita, mutta tiedän että luoksemme saapuva pikkuvieras on sitten sitäkin epäluuloisempi. Jos jätän tapenadet ja sardellit pois, voimme ehkä, EHKÄ saada muoren miehen maistamaan muutakin kuin kakkua :) Jälkikommenttina muuten todettakoon että ruoka maistui myös lapsukaisille ihan spektaakkelinomaisen hyvin.

Reseptin on Matthew Drennanin kirjasta Keitot. Kirja on muuten tosi hyvä, oikeastaan kaikki ohjeet onnistuvat hyvin. Ehkä Gaspazon ohje on ollut vähän pettymys, oli minusta mautonta. Muuten olen ollut tyytyväinen. Erinomaisia ovat mm. punapaprikakeitto, paahdettu kurpitsakeitto kurpitsalastuilla ja munakoisokeitto gremolatan kanssa. Useimmat näistä kirjan keitoista ovat muuten myös matalahiilarisia (low carb) ihan luonnostaan - tämä keitto ei sitä kuitenkaan ole, valitettavasti :)

Maa-artisokat ja perunat voi kuoria jo hyvissä ajoin etukäteen ja laittaa sitruunalla terästettyyn kylmään veteen odottelemaan. Näin ne eivät tummu odotellessaan. Resepti on kuudelle, tein sen 1,5 kertaisena että sitä riittää kaikille. Keittoa jäi noin 5 kauhallista, joka syötiin sitten sunnuntain alkukeittona. Hyvää oli vielä silloinkin... etenkin kun muistin jopa laittaa siihen muskottia ;)

Toinen unohtunut asia muskotin ohella reseptissä oli salaattifenkoli. En vaan muistanut sitä kaupasta - varmaan siksi että unohdin sen myös viime kerralla! Silti molemmilla kerroilla ruoka on maistunut hyvin ja saanut kehuja. Niin että laitan salaattifenkolit sulkuihin - laittakaa jos tykkäätte ja saatte käsiinne, pakko ei ole.

Muskottia kannattaa laittaa, jos sitä on - ohjeessa koristeluun käytettiin basilikaa mutta laitoin lehtipersiljaa. Jotain määriä vähän muutin alkuperäiseen, mutta tässä kuitenkin se versio jonka tarjosin - eikä sitten muuta kun ohjeeseen.

Maa-artisokkakeitto

sitruunan mehua (kuorituille maa-artisokille veteen)
450g maa-artisokkaa
70g voita
180g perunaa suurina kuutioina
1 keskikokoinen sipuli silputtuna
2 (pieniä tai yksi iso) valkosipulinkynttä murskattuna
1 sellern varsi pilkottuna
(1 salaattifenkoli pilkottuna)
1.2 litraa kasvislientä (2 kuutiota lientä laitoin itse, ei ollut oikeaa kasvislientä keitettynä)
3 dl kuohukermaa
ripaus muskottipähkinää, vastaraastettuna jos on kokonaisia
suolaa ja mustapippuria myllystä
(basilikaa koristeluun) tai lehtipersiljaa

Kuori juurekset sitruunalla maustettuun veteen. Kuumenna voi kattilassa. Pilko mukaan artiskoat, perunat, sipuli, valkosipuli, sellerin varsi ja fenkoli jos käytät sitä. paista voissa n. 10 min. Lisää kasvisliemi ja keitä hiljaisella tulella kannen alla kunnes pehmeitä. ohje sanoo 10-15 min mutta mulla meni kyllä hieman reipas 20 min, olisiko ollut suurempi määrä kun kuumenee hitaammin. Kannattaa kokeilla haarukalla.

Tässä vaiheessa keiton voi jättää odottelemaan, tein sen aikaisemmin päivällä ja jätin jäähtymään. Sitten soseutin keiton ja juuri ennen tarjoilua lämmitin sen uudelleen ja sekoitin mukaan kerman sekä maustoin suolalla, pippurilla ja muskotilla.


Keiton päälle on kirjan kuvassa laitettu kellumaan artisokkabrushetta, mutta koska se on hankala syödä keitosta niin tarjosin ne erillisellä vadilla. Lapset ilmoittivat etteivät halua oliivitahna-artisokka-sardellileipää :), niin että he saivat leipänsä päälle tuorejuusoa ja lehtipersiljan koristeeksi.







Sardelli-artisokkabruchetta
patonki- tai ranskanleipäviipale per ruokailija
(valkosipulinlohko)
möykky voita (ohjeessa 50g, mutta laitoin kyllä vähemmän - puolet korkeintaan)
1 kokonainen artisokansydän (säilötty tai marinoitu kaupassa) per ruokailija
1 sardellifile per ruokailija
tapenadea

Eli ohjeessa käsketään paahtaa ranskanleipiä ja hieroa niitä valkosipulin kynnellä. Minä kuitenkin tarjosin patonkia - enkä paahtanut tai hieronut sitä valkosipulilla :) Jos olisi ollut kunnollista ristisitkoista maalaisleipää niin joo, olisin saattanut tehdä niin - mutta ranskanleipä on minusta vähän turhaa pullaa ja moniviljapatonki jota tarjosin ei kyllä tarvinnut paahtoa tai muutakaan.

Pesin sardellifileet näkyvästä suolasta ja jätin ne likoon pieneksi hetkeksi. Halkaisin artisokan sydämet ja laitoin ne hieman ruskistuneeseen voihin paistumaan leikkauspinta alaspäin. Levitin pienen teelusikallisen tapenadea joka leivälle, laitoin siihen 2 puoliskaa artisokan sydämestä ja niiden väliin sardellin. Päälle lehtipersilja. Ja sitten tarjolle.

Tarjoilukuva on muuten vasta sunnuntailta, kun siinä hässäkässä jäi kuva ottamatta. Se on selvästi tää blogauksen hankalin osa - muistaa ottaa kuva valmiistakin ruuasta ;) Koomista muuten oli, että siltä juhlapäivältä oli muistikortillinen kuvia, mutta yhdessäkään ei ollut ihmisiä ;)

Viinivalintana tämän alkuruokakeiton kanssa savignon blanc Marlboroughin alueelta. Tuossa viinissä on mielestäni loistava hinta-laatusuhde, mitä mielipidettä muutkin osallistujat tuntuivat myötäilevän.