tiistai 26. toukokuuta 2015

Pihlajalla maustettua fenkolia ja mallaspossua


Ehdin kirjoitella siellä Gotlannin koneessa valmiiksi jutun, jonka ajattelin laittaa tähän väliin ennen töihin karkaamista jotta ne, joiden puutarhassa pihlaja on vielä nupullaan ehtisivät hyödyntää tämänkin kotoisen villiherkun ennenkuin silmut täysin aukeavat - jatketaan sillä Gotlannilla sitten taas :) 


Se oli varmaan Merituuli joka ensimmäisenä maistatti minulla pihlajansilmuja. Siitäkin on jo herravarjele varmaan yli kolme vuotta. Merituuli opasti silloin jotta lehtisilmut kerätään kun ne eivät ole vielä aunneet.  Kun tuollaista pientä, aukeamatonta lehtinuppua puraisee, se maistuu ihan karvasmantelille. Ominaisuus häviää tai laimenee myöhemmin, vaikka nuoria pihlajanlehtiä ymmärtääkseni voikin käyttää pidempään salaattivihanneksena.



Olen nähnyt joitain reseptejä, joissa juuri näitä mantelisia silmuja on käytetty makeiden juomien maustamiseen ja omatkin ajatukset ovat pyörineet paljolti makeiden leivonnaisten ympärillä kunnes toissaviikonloppuna älysin yhdistää pihlajannuppuja ja fenkolia.



Yhdistelmä on tajuttoman hyvä. Pieni mantelisuus ja pyöreys täydentää ihanasti fenkolin raikasta, melkein aniksenmakuista olemusta ja tekee ruuasta pehmeämmän, täyteläisemmän ja jotenkin aromaattisemman.





Tein ensin pelkkiä fenkoleita kasvislisäkkeeksi, mutta innostuin tästä niin, että tein myös sitruunalla maustettua fenkoli-pihlaja yrttivoita ja haudutin mallaspossukuutioita fenkolien kanssa pastakastikkeeksi sunnuntain lounaalle. Arvaatte varmaan että itsessäänkin jo hieman pähkinäinen mallaspossu sopi loistavasti yhteen mantelin ja fenkolin makujen kanssa. Vitsi se kuulostaa oudolle, mutta uskokaa pois - toimii.


Ehkä sellainen juttu mikä tuli mieleen oli, että nyt kun tein kastikkeen siitä paistikuutiosta joka tuli ostamassani kotipaketissa ja onnistuin oudoksissa kypsentämään fenkolia vähän liikaa. Normaalisti ostaisin tällaiseen ruokaan palasen possunlapaa ja hauduttaisin sen ensiksi ihan lohkeavaksi ja lisäisin sitten loppuvaiheessa fenkolit vielä hautumaan. Näin fenkoleihin jäisi enemmän rakennetta. Nyt kun laitoin niitä kuutioita niin aikaa tietysti meni vähemmän ja oletin että fenkoli kestäisi sen. No ei kestänyt; fenkoli ehti hajota aika paljon sillä aikaa kun hauduttelin possua. Muttei se makua haitannut; pasta sekaan ja eikun nauttimaan. :)


Mutta kuten tuonne aiemman postauksen kommenttiin tuli jo sanottuakin, kun näitä tilapaketteja katselee laajemminkin, niin aika hassun paljon niissä on mukana valmiiksi kuutioitua tai siivutettua lihaa. Ostaisin mielelläni kotimaista laatulihaa netistä, mutta haluaisin erityisesti niitä harvemmin saatavilla olevia paloja ja saman tyyppisiä paloja mitä kaupastakin ostan; (possulla) lapaa, nahallista kylkeä, possunposkea, luullisia kyljyksiä, ulkofilepaloja, pork buttia, kunnollisia baby back ribsejä ja joskus sisäfilettä. Myös nahallinen paisti olisi pop, siihen kun saisi paahtaa rapsakan nahan. :) Ostimmepa joskus sellaisen toivossa kokonaisen possun etuneljänneksenkin. Mutta suikalelihaa? Hm, en muista koska olisin ostanut. No, koska sitäkin tuli kotipaketissa tulette näkemään tässäkin blogissa blogin historian ensimmäiset possun suikalelihareseptit sillä otan tämän vähän kuin haasteena. :)


Kasvisruokailijat voisivat murustaa pastan päälle vuohenjuustoa; toimii varmasti hyvin niinkin.  

Possua, fenkolia ja pihlajaa (toimii lisäkkeenä pääruualle ilman possua)

n. 3-4 fenkolia, pienehköjä
1/2 ison valmisipulin kynnet tai 1 pieni valkosipuli kokonaan. Älä kuori kynsiä!
öljyä + nokare voita (tai pihlaja-ruohosipulivoita)
1 rkl suolakapriksia, huuhdottuna
4 aurinkokuivattua tomaattia
2 rkl pihlajansilmuja
1 sitruunan mehu (ja kuorta)
2 rkl punaviinietikkaa
kasvislientä (n. 2 dl)
1 rkl hunajaa

ruohosipulisilppua

500g possun kuutiota (tai lapaa, miksei myös possunposkea)

Paista fenkoleihin pinnat öljyssä ja lisää sinne muutamia pihlajan silmuja paistovaiheessa. Kun fenkolit ovat ruskistuneet kauniisti molemmin puolin, viimeistele fenkolit nokareella voita ja muutamalla tuoreell pihlajannupulla (tai nokareella pihlajavoita). Siirrä fenkolit sivuun.

Jos laitat mukaan possua, paahda ne tässä välissä kauniin ruskeiksi ja kuten fenkolit, viimeistele pillajalla ja voilla. Laita kannelliseen pataan, lorauta sinne vähän nestettä ja tee päälle makupohja näin:

Laita sitten kuumaan pannuun tilkka öljyä ja paahda valkosipulit kuorineen kauniin ruskeaksi. Lisää loput pihlajannuput ja kaprikset, polkotut aurinkokuivatut tomaatit, sitruunan mehu, etikka, hunaja ja loraus kasvislientä. Lisääs ilputtua ruohosipulia, anna kiehehtaa. Jos teet possupataa; kaada makupohja possujen päälle ja hauduta uunissa 1,5-2 h kannen alla 180 astetta. Loppuvaiheessa kypsennystä lisää fenkolit joukkoon, lisää tarvittaessa kasvislientä ja anna hautua vielä n. 20 min.

Jos teet pelkän fenkolilisäkkeen, laita fenkolit makupohjaan ja anna hautua n. 20 min kannen alla liedellä malatalla tulella tai uunissa n. 180 asteessa.

Tarkista maku, lisää suolaa ja pippuria ja sekoita halutessa pastaan. 


4 kommenttia:

Merituuli kirjoitti...

makustelen tätä suussani...ihanaa!

Merja kirjoitti...

Kuulostaapa kiinnostavalta tuo pihlajan maku! Pitää etsiä jostain nuppuvaiheessa vielä elelevä puu.

Nelle kirjoitti...

Merituuli: lisäsin muuten siihen yrttivoihin vielä vähän pastista korostamaan anista; sopii varmasti paitsi possulle ja fenkolien haudutteluun myös äyriäisille ja joillekin kaloille. Kiitos vinkistä; en ollut koskaan aiemmin älynnyt että pihlajaa voi syödä ja nyt en pääse pihlajan ohi miettimättä mitä siitä voisi tehdä :)

Merja: Täällä etelässä ainakin on pihlajat jo ehtineet aueta. Ja sitten pitää olla kukkahattutätinä ja muistuttaa että noiden silmujen samoin kuin kuusenkerkkien keruu ei ole jokamiehenoikeus; kysykää siis lupa pihlajansilmujen poimintaan ellei pihlajoita löydy runsain määrin omasta pihasta kuten meillä.

Johanna / Hellan ja viinilasin välissä kirjoitti...

Voi kun tuota olisi päässyt maistamaan :) Eipä ole minullekaan tuttua tuo pihlajan mutustelu.