Suuri kiitos arkeni sankareille

Olin kyykistynyt noukkimaan fenkoleita pussiin kun ajatus lopullisesti kiteytyi päässäni; minun pitäisi tehdä joskus juttu näistä kauppakeikoista. Ja sitten pysähdyin, suoristin selkäni ja mietin uudelleen mitä oikeastaan juuri pälkähtikään päähäni:"Minun pitäisi tehdä juttu tästä Sellon Citymarketista."

Ja siinä seisoessani mieleen hiipi ajatus; "mahtaakohan semmoinen juttu kiinnostaa ketään?" Ja samantien heräsin ajattelemaan miksi edes ajattelin asiaa siltä kannalta? Me emme asu Helsingin keskustassa ja niin ihanaa kuin pikkupuodeissa shoppailu onkin, se on vähintään puolen päivän retki eikä ole varmaa että palaan siltä reissulta kokonainen ruoka mukanani. Tänne cittariin minä, perä-espoossa asuvan autoilevan perheen mamma mieluiten könyän työpäivän päätteeksi tai viikonlopun ostoksia tekemään.

Minua on jo pidempään mietityttänyt arki. Se joka ikisenä päivänä toistuva tapahtumien ketju, joka kuitenkin on juuri se elämä joka on minun. Tottakai pidän pikkuputiikeista, luksuksesta ja ulkomaanmatkojen eksotiikasta. Mutta totuus on silti että varmaan 90% meidän taloutemme ruuista tulee tästä nimenomaisesta marketista näillä nimenomaisilla arkisilla keikoilla. Kaikki mistä tekin täältä luette syntyy suurimmalta osin näiden raaka-aineiden kanssa käydystä arjen kamppailusta. ;)

Ja mitä enemmän mietin asiaa, sitä vakuuttuneemmaksi tulin, että se juttu pitäisi kirjoittaa koska minä palaan tänne aina. Ja lähden pois yleensä kärry täynnä kamaa, inspiroituneena, tyytyväisenä ja hymyssäsuin. Omaan kauppaan ja tutuksi käyneen myyjän ammattitaidon äärelle on turvallista palata kiireessäkin. Näillä ihmisillä on valtava merkitys sille, mitä meikäläisen keittiössä tehtiin viime viikolla, tehdään tulevana viikonloppuna ja ensi kesänä. 

Näiden ainakin yhdeksän asiakkuusvuoteni jälkeen tunnen liikkeen kuin omat taskuni; tiedän että kaikki on tuoretta ja hyvää ja että meikäläisenkin himoitsemat omituisetkin raaka-aineet useimmiten löytyvät sieltä.

Mutta ehkä tärkeintä kaikesta, luotan ihmisiin, jotka tapaan tiskin takaa. Heidän kanssaan vaihdamme ajatuksia niin raaka-aineista kuin reseptiikasta, sienestyksestä, sukulaisten ruokamieltymyksistä, lastenkasvatuksesta, viikonloppusuunnitelmista, päivän tarjouksista ja raaka-aineen oikeasta säilytyksestä. Tutuksi käynyt myyjä moikkaa hymyillen vaikka olisi lähdössä vuorosta kotiin. Kaikella sillä on merkitystä tällaiselle tavalliselle perheenäidille. Kaikki se on osa minunkin elämääni.

Ja niinpä kirjoitin kotiin päästyäni viestin Sellon CM:n kauppiaalle.

"Hei Esa

Olen vakituinen asiakkaanne ja teen liikkeessänne oikeastaan valtaosan taloutemme ruokaostoista. Olen intohimoinen ruuanlaittaja ja ilahdun laadukkaasta ja yllättävästäkin valikoimastanne tämän tästä, kiitos siitä. Kokemus ei kuitenkaan olisi niin positiivinen ilman erinomaista liha-, juusto ja kalatiskienne henkilökuntaa ja yrittäjiä. Saan heiltä aina hyviä vinkkejä, suosituksia ja ystävällistä palvelua josta haluaisin kiittää paitsi tässä, vähän toisellakin tavalla.

Kirjoitan vapaa-ajallani ruokablogia nimeltä Siskot kokkaa http://siskotkokkaa.blogspot.fi/ ja olen jo jonkin aikaa miettinyt suostuisivatkohan muutamat tutut myyjänne kehuttavaksi blogissa? "

"Niin paljon kun huippukokkeja ja pientuottajia hehkutetaan, niin minusta "omalla" kaupalla ja tutulla myyjällä vähintään yhtä suuri merkitys siinä, mitä meidän keittiöstä perheelle tarjotaan.

Valtaosa ruuasta tulee näiden tuttujen ja arvostamieni ihmisten kautta joille liian harvoin tulee sanottua muuta kuin satagrammaasiivuna, kiitos. Ei ole ollenkaan yhdentekevää millainen myyjä siellä tiskin takana seisoo. Hyvä, asiantunteva palvelu saa tulemaan uudelleen eikä tuttavallinen hymykään haittaa kun väsyneenä kauppaan raahautuu. "

 "Koska tarkoitukseni on aidosti vain kiittää ja toivottavasti ihastuttaa eikä vihastuttaa, ymmärrän oikein hyvin jos kuviin ei haluta. En siis ollenkaan loukkaannu jos otatte vain kiitokset vastaan ja toteatte että ujostuttaa liikaa :)  Mutta mielelläni otan kameran mukaan jonain päivänä ja räpsäisisin vaikka yhteiskuvan lihatiskin, kalatiskin ja juustotiskin paikalla olevasta porukasta. He ovat minut niin monesti pelastaneet kun olen miettinyt "mitä tänään ruuaksi" että mielellään otan kuvan arkeni sankareista:) "

Ja lopun arvaattekin. Niinpä sanottavaksi jää oikeastaan vain se tärkein; ISO kiitos.

Kiitos että olette tiskin takana asiantuntevina, omasta työstänne innostuneina, aina ystävällisinä ja loputtoman kärsivällisinä tällaiseen arpojaan. Kiitos että olette siellä joka päivä ja jokaisessa vuorossa. Kiitos myös niille joita en saanut mukaan näihin kuviin koska kamera oli juuri silloin kotona.

Tuoreesta parsasta ja paahdetusta ruusukaalista tulee ihan jumalainen, parmesanilla maustettu risotto.

Ja suuri kiitos myös niille monille hedelmä- ja vihannespuolen ihmisille jotka tuotte hyllyihin loputtomia määriä tuoretta tavaraa, poistatte huonoja, tuotte näytille kokonaisen ruusukaalipensaan jota esittelin kolmevuotiaalleni suurella ilolla ja laitatte esille vinkkejä uusien ja outojen hedelmien sekä vihannesten käyttöön. Hävettää ihan tunnustaa, että teidän kanssanne tulee juteltua vieläkin harvemmin vaikka se vaatisi vain hetkeksi pysähtymistä. Ja kiitos myös siitä työstä jota te logistiikasta vastaavat teette. Ikuisesti on jäänyt mieleen kun sinä henkilönostimella ilmapalloja siistivä mies ilahdutit silloin kaksivuotiastani antamalla trukin sanoa muutaman ylimääräisenkin kerran piip-piip ja tarjoamalla kattoon karannuttta ilmapalloa. Siitä puhuttiin ainakin viikko kotona: "Äiti, piip-piip!" Eikä sitä ilmapalloa olisi saanut hävittää edes silloin, kun se oli täysin tyhjentynyt koska setä, pallo ja piip-piip.

Ja nyt, pyydettyäni teiltä kaikilta eri osastojen osaajilta lupaa kuvaamiseen ja samalla yllätettyäni teidät tiedolla että minulla on blogi tiedän, että ette ole antaneet tätä hyvää palvelua vain "ruokabloggarille" vaan ihan tavalliselle äidille; minulle, seuraavalle asiakkaalle ja kaikille tiskinne taakse saapuneille.

Ja tietenkin suuri osa kiitoksesta kuuluu kauppiaalle joka mahdollistat tämän kaiken, motivoit henkilökuntaa ja otat valikoimiin pientuottajien tuotteita, etnisiä mausteita, artesaanileipää ja eettisempääkin kanaa.   

Hyvää viikonloppua teille kaikille, nähdään taas pian.