keskiviikko 27. tammikuuta 2010

Shampanjaa ja vaahtokarkkeja - shampanja + laventeli = tiskiaineen makuisia vaahtokarkkeja

vaahtokarkkeja
En tiedä onko teille koskaan tullut mieleenne, että vaahtokarkkeja voi tehdä itse? Minulle ei, ennenkuin törmäsin niiden ohjeeseen netissä. Valaistuin: vaahtokarkki ei siis olekaan pakkausteollisuuden oheistuote jota myydään kuluttajille ruokana. ;) Vaahtokarkkeja voi tehdä itse ja ne ovat pääasiassa sokeria. :) Mahtavaa!

Tämä ensimmäinen kokeiluni vaahtokarkkien osalta olisi onnistunut ihan hyvin, jos en olisi mennyt lisäämään niihin laventelia. Olin niin innoissani uudesta laventelipurkista, että laitoin ruokalusikallisen laventelin kukkasia vaahtokarkkimassan sekaan. Lessons learned: don't do this at home.



Laventelin kukat ovat kuin suunraikastajapommeja pehmeän ja herkän vaahtokarkin seassa. Jos laventelia olisi tähän laittanut, sitä olisi kannattanut lisätä maltillisemmin ja laittaa sitä sokerin sekaan keittelyvaihessa, ja ehkä jopa ottaa kukat pois, kun ne ovat vähän maustaneet massaa. Vähän niinkuin tein meekookin kanssa. Mutta missään tapauksessa älkää laittako kuivattuja kukintoja valmiiseen, vatkattuun taikinaa, kokonaisena. Huono idea. Huono, huono, huono. Ai että huonoko? Kyllä.

En myöskään löytänyt maissisiirappia mitä ohjeessa sanottiin tarvittavan. Lisäsin vaan vaaleaa siirappia, mitä minulla oli kotona enkä sitten tiedä olisiko lopputulos ollut jotenkin erilainen jos minulla olisi maissisiirappia ollut. Minusta rakenne oli hyvä ilmankin.


Itse vaahtokarkkimassa oli siis hyvä ja vaahtokarkkien rakenne tuli juuri oikeanlainen: kimmoisa, pehmeä ja kuohkea. Liivatteen valtaisa määrä vähän pelotti ja seuraavalla kerralla käytän tähän jauhettua liivatetta, koska sitä on helpompi mitata. Nyt laitoin osan lehtinä ja osan jauheena, koska lehtiä ei ollut kuitenkaan tarpeeksi. Liivatelehtien koko kuitenkin vaihtelee eri maiden pakkauskokojen mukaan. Myös tämän vuoksi jauhemainen tuntuu turvallisemmalta.

Lisäys: Kommenteissa oli hyvä kysymys liivatteen liottamisesta. Mietin sitä itsekin liivatelehtien kohdalla mutta päädyin siihen, ettei lehtiä tarvitse liottaa. Päädyin tähän koska päättelin, että liotessaan lehdet imevät vettä vaikka kuinka ja paljon -> tämä voisi muuttaa taikinan rakennetta. Laitoin siis liivatteen kulhoon kuivana ja siihen 1/2 kuppia vettä päälle. Liivate jää möykyksi, mutta sulaa kyllä lopulta kuumaan sokerimassaan ihan tasaiseksi.


Liivatteen määrää jäin miettimään siksi, että kun taikina oli valmista ja levitin sitä öljyämääni ja sokeroimaani vuokaan se jämähti niin nopeasti, etten saanut sitä tasaiseksi pinnaltaan. Koska ohje sanoo, että hyytymisaika on 3h olin ihan hämääntynyt tästä. Tässä saa siis olla jossain määrin nopea. Kun olin kaatanut taikinan vuokaan sokeroin pinnan tomusokerilla ja yritin vielä painaa massaa tasaiseksi käsilläni, mutta ei se enää tasaantunut. voihan se olla, että taikinassa oli sittenkin enemmän liivatetta kuin olisi tarvittu. Smitten kitchenissä, mistä ohje on alunperin kotoisin on ihanan kauniita ja pinnaltaan siloisia vaahtokarkkeja. Ehkä minäkin sitten seuraavalla kertaa...

vaahtokarkkimassaa

Eli summauksena:

1) vaahtokarkkien rakenne on hyvä, mutta kannattaa käyttää jauhomaista liivatetta mittavirheiden välttämiseksi
2) metallinen vatkauskulho jäähtyy nopeammin kuin muovinen joten kannattaa harkita muovisen kulhon käyttämistä sekoitusastiana ja
3) on oikeasti hyvä idea sokeroida vuoka etukäteen, että saat massan nopeasti hyydytysastiaan.
4) älä sekoita laventelin kukkia vatkattuun taikinaan, liian jyrkkää.

Taikina kuten se oli alunperin:



Vaahtokarkkeja (yksi iso vuuallinen: 33x23x5 cm tai vähän isompikin vuoka)

1 kupillinen tomusokeria (2,4 dl)
3½ kuorta liivatetta (tai 2 rkl ja 2 ½tl jauhemaista liivatetta - suosittelen tätä, koska liivatelehtien koko vaihtelee)
1 kuppi vettä (käytetään kahdessa erässä) (1,2 dl + 1,2 dl)
2 kuppia hienoa sokeria (käytin ruokosokeria) (4,8 dl)
½ kuppia vaaleaa maissisiirappia (käytin siis ihan vaan vaaleaa siirappia)(1,2 dl)
1/4 tl suolaa
2 suurta munanvalkuaista
1 rkl vaniljaa (laitoin ½ tl aitoa vaniljaa, en vanilijasokeria)
(väriainetta jos haluaa)

(1 kuppi on n. 2,4 dl tässä ohjeessa.)

Öljyä ja tomusokeroi vuoka, johon aiot kaataa massan hyytymään. Suoraulmainen vuoka on ihan hyvä.

Laita suureen vatkauskulhoon liivate ja kaada päälle puoli kupillista vettä ja jätä imeytymään.

Laita pakuspohjaiseen kattilaan sokeri, siirappi, loput vedestä ja suola. Keitä seosta koko ajan sekoitellen matalalla lämmöllä kunnes sokeri on sulanut.


Nosta hellan lämpöä ja laita seokseen elektroninen lämpömittari. Keitä seosta kunnes se on 116 asteista. Aluksi lämpö nousee nopeasti, mutta loppuvaiheessa homma hidastuu ja aikaa kuluu n. 12 min.

Ota sen jälkeen kattila pois liedeltä ja kaada kuuma sokeriseos liivateseoksen päälle ja sekoita kauhalla kunnes liivate on sulanut kokonaan seokseen.

Sen jälkeen vatkaa seosta joko yleiskoneessa tai käsivatkaimella kovalla nopeudella kunnes se on tilavuudeltaan n. kolminkertaista, ihan vaaleaa ja kuohkeaa. Se vatkaantuu kyllä, ihan oikeasti. Ohjeessa sanotaan että tähän menee n. 10 min käsivatkaimella mutta en minä kyllä saanut siihen kulumaan kuin kuutisen minuuttia, jonka jälkeen seos oli jo niin paksua, että se alkoi kiivetä vatkaimen vispilöitä ylös. Tuomitsin sen valmiiksi.

Ota puhdas kulho ja vatkaa valkuaiset pestyillä, kuivatuilla vispilöillä kuohkeaksi. Ohjeessa sanotaan että kunnes valkuainen juuri muodostaa pysyviä kärkiä. Lisää makuaineet valkuaisvaahtoon eli se vanilja ja jos haluat jotain VÄHEMMÄN tiukkaa kuin kuivattu laventeli... Sekoita.

Sekoita valkuais-vaniljaseos kuohkeaan sokeriseokseen. Sekoita vain sen verran kuin on tarpeen, että seokset juuri yhdistyvät.

Kaada sitten vikkelästi seos hyydytysastiaan ja tasoittele. Siivilöi sitten teesihdillä vaahtokarkkien pinnalle kunnon kerros tomusokeria ja jätä hyytymään 3h tai seuraavaan päivään.

Kun seos on hyytynyt se lähtee nätisti ulos vuuastaan ihan mattona. Voit leikellä vaahtokarkit kuutioiksi tai vaikka pienillä muoteilla jonkin muun muotoisiksi.

vaahtokarkki
Tarjosin vaahtokarkit jälkkäriksi suklaafonduen ja hedelmälohkojen kanssa, mutta vaahtokarkeista nyt voi tehdä vaikka mitä hauskaa... Ellei vieraiden tarvitse jännittää joka suupalalla saako sellaisen karkin jossa on laventelin kukka... Fail.

8 kommenttia:

Jael kirjoitti...

Joskus aikoinnaan ajattelin tehdä vaahtokarkkeja ,mutta lopuksi en tehnytkään. Harmi että omistasi tuli tiskiaineen makuisia,laventelilla on kyllä sellainen ominaismaku,että vain pikkuriikkisen sitä on hyvä lisätä.Jos teet noita uudestaan,niin Behnfordsilta Keskuskadulta löytyy maissisiirappia.

Taina kirjoitti...

Kuulostaa ihanalta! Pari tarkentavaa kysymystä resepti-illiteraatilta: paljonko on "kuppi"? Ja kun laitat liivaatteet nesteeseen, niin eikö niitä lioteta ja rutistella kylmästä vedestä ja laiteta kuumaan nesteeseen sulamaan (näin ainakin liivatelehtipaketissa lukee ja olen orjallisesti niin tehnyt, vai koskeeko tuo vain sellaista jauhetta vai jätitkö nää palikkaohjeet pois vai vai vai)? ;D

Nelle kirjoitti...

Ja vielä korjataan linkki...

Yaelian: joo, ensi kerralla teen pelkällä vaniljalla. :) Tai jotain hieman miedomman makuista juttua sekaan. Vaikka sitä mansikkatomusokeria mitä kaupassa on, siinä tulee maku, väri ja tomusokeri samassa paketissa.


Taina: Kuppi on mittayksikkö ameriikassa. Monesti metallisissa mitoissa on merkitty myös kuppimitta. Jos sellaista ei kumminkaan sattuisi olemaan käsillä niin: täällä mittamuunnoksia. Kun noita kuppeja on britti- ja jenkkiversiota niin sanottakoon nyt vielä, että kuppi on tässä n. 2,4 dl Tai sen kokoista minä käytin:)

Tuota liivatteen liottamista ihmettelin itsekin, mutta oikeasti siinä ameriikankielisessä ohjeessa sanotaan, että liivatteelle kaadetaan vaan se puoli kupillista vettä. Futsailin sitä itsekseni, että jos laittaa liivatelehdet likoon runsaaseen veteen ne imevät itseensä jonkin random - määrän vettä -> ei hyvä. Laitoin siis vaan sen puoli kuppia ja ihan hyvin meni.

Kannattaa käyttää tässä siis sitä jauhemaista liivatetta, monestakin syystä.Laitat sen vaan kulhoon ja kaadat siihen päälle puoli kuppia vettä. Se mössö sulaa kyllä sitten siihen kuumaan sokerilitkuun jonka kaadat päälle. :)

Mun oli kyllä tarkotus laittaa tuo kupin vetoisuus ohjeeseen, mutta unohdin aamulla. Laitanpas nyt! :)

Inez kirjoitti...

Voi miksen tajunnut tätä nuorempana, että näitä voi tehdä itsekin! Olen aina RRRRRRakastanut marshmalloweja, ja jouduin lapsena aina odottamaan kun eno tuli käymään Amerikasta ja toi minulle monta pussillista niitä. Ja voi sitä ilon päivää, kun huomasin, että niitä ainoita oikeita marshmalloweja myydään muutamassa kaupassa täällä Suomessakin! Tämä ohje lähtee kokeiluun heti vilona :)
Kukahan vielä keksisi, miten tehdä Maltesersejä kotona...

Kuovi kirjoitti...

Minäkin innostuin pari kertaa joulun alla tekemään vaahtokarkkeja ja blogistani löytyy ohje siihen miten minä sen tein, ohje oli pääosiltaan sama, mutta aineet ovat meille suomalaisille helpommassa mitassa. Itse löysin tämän "suomalaistetumman" ohjeen hellapoliisilta ( http://www.hellapoliisi.fi/reseptit/reseptit/karkit/appelsiini-vaahtokarkit.php )ja maustin vaahtikset vaan ihan oman pääni mukaan. Makuaineina käytin sodastream-koneeseen tarkoitettuja makusiirappeja, kokeilin muun muassa kolaa, appelsiinia ja mansikkaa. Ja sitten ihan parhaista parhain makuaine: turkinpippurikarkkirouhe! Sillä maustetut vaahtikset olivat ihan älyttömän hyviä! Ainoana miinuksena oli, että karkkimumut alkavat vähitellen "hikoilla" vaahtokarkin sisällä ja karkista tulee hieman tahmea, mutta tämä ei meitä varsinaisesti ehtinyt sen kummemmin haitata, koska popsimme nämä karkit loppuun ihan parissa päivässä :D

Nelle kirjoitti...

Inez no mä samaa mietin. Näitä teen varmasti uudelleen :)

Kuovi: Hyvia maustamisideoita kertakaikkiaan! Turkinpippuri kuulostaa ihanalta :)

Lisäsin tuohonkin nyt laskennalliset desimitat, on totta että tuo kuppi voi olla hankala :)

jenni kirjoitti...

Jos sulle tulee ongelmaa mihin saada käytetyksi tuo laventeli, niin suosittelen tätä reseptiä:

http://svenska.yle.fi/matochfritid/specialartikel.php?id=2677

Olen tehnyt noita laventelikorppuja kahdesti ja nopeasti ne ovat suihin kadonneet. Ja väkevä laventelinmaku on poistunut paistettaessa, ovat juuri sopivan laventelisia.

Nelle kirjoitti...

jenni: en usko että siitä tulee ongelma - jotekn en vaan aatellu ihan loppuun asti (= arvostelukyky vähän petti). Tein itsekin noista Strömsön kekseistä oman muunnelman joulun alla ja palan halusta kokeilla tuota alkuperäsitäkin, nyt kun on enemmän laventelia saatavilla. :)