keskiviikko 10. joulukuuta 2008

Raclettea ja hapankaalia




Ajattelimme syödä jotain nuoren herran toiveruokaa, ennenkuin hän ponkaisee vuorostaan äidin luo. Tiesin, että sinisimpukat on yksi kestosuosikki, mutta kun en ollut menossa isompaan kauppaan, niin otin sitten listalle toisen herkun jota on myös toivottu useampaan kertaan. :)



Racleten tekemiseen tarvitaan ihan hirveästi keittiöstä tilaa vievä mööpeli, raclettegrilli. Sen idea on, että setin mukana tulee pienet kauhat, joihin juusto laitetaan ja vastuksien päällä lämpenevä teflontaso jolle sipulit, pekonit ja paprikat laitetaan kypsymään. Juustokauha laitetaan vastusten alle uunimaiseen tilaan, missä juusto sulaa ihanasti kuplivaksi.

Periaatteessa kai racletteherkuista voisi nauttia myös siten, että paistaa toisella pannulla nämä lisäkkeet ja toisella paistinpannulla sulattelee juustoa. Grilli kuitenkin itsessään on aika hauska sosiaalinen konstruktio etenkin, jos kutsut toisilleen vieraita ihmisiä syömään - koska ruokaan kuuluu odottelua, grillailua ja paljon erilaisia lisäkkeitä ihmisten on pakko keskustella toistensa kanssa, pyytää kulhoja sekä kippoja ja tutustuminen tapahtuu kuin vaivihkaa. Mikään hätäisen ruoka tämäkään ei ole, etenkään suuremmalla porukalla. Grilliin kun mahtuu vain rajallinen määrä sipuleita, pekonia ja paprikaa kerrallaan.

Meillä racleten ympärille on kehittynyt ihan omanlaisensa "setti". Emme yleensä syö sen kanssa lainkaan perinteistä keitettyä perunaa, vaan korvaamme perunan hapankaalilla. En ollut oikeastaan koskaan maistanut hapankaalia ennenkun törmäsin parempaan puoliskooni. Hän sitten tutustutti minut hapankaaliin juurikin racleten kautta. Sinänsä hapankaali on minusta hauskempi lisäke kuin melko mauton peruna. Jos hapankaalin happamuus ahdistaa, kannattaa käyttää keittelyssä hieman makeampaa sinappia ja oikeaa kermaa - ei creme fraichea.

Mutta raportoinpa tämän version teillekin - tämä kun on myös karpinpurtava tapa nauttia racletesta.

Raclette hapankaalilla (3-4 hengelle)
paketti hapankaalia
kunnon nokare voita (20-30 g)
1 prk creme fraichea tai n. 2 dl kermaa
2 rkl täysjyväsinappia
mustapippuria
paketti pekonia
paprika (suikaleina)
sipulia tai punasipulia kiekkoina
paketti raclettejuustoa tai hyvä pala jotain soveltuvaa juustoa (gruyere) - myös esimerkiksi morbier käy tähän loistavasti

Lisäksi tarjolle esim.
hillosipuleita
coctailkurkkuja
aurinkokuivattuja (tai puolikuivattuja) tomaatteja
isoja kapriksia
(artisokan sydämet kävisivät myös)


Sulata voi kasarissa. Laita sekaan hapankaali, sinappi ja kerma tai creme fraiche. Keittele hapankaalia kunnes kermaisuus vähenee ja hapankaali pehmenee ja muuttuu mössömäisemmäksi. Myös etikkaisuus hieman katoaa paistettaessa. Lisää mustapippuria.



Pilko ja laita esille kaikki ainekset pöytään. Varaa normaalin pöytäkattauksen lisäksi myös pienet lautaset juustokauhojen lepopaikaksi. Myös muoviset keittiöpihdit ovat hyvä idea, eikä liinaksi kannata valita sitä kaikista arimman väristä perintöliinaa. Tämän ruuan kanssa rasva roiskuu grillistä joka puolelle ja on etu, jos liinan voi pestä koneessa tämän jälkeen :) .

Sitten vain juustot kauhoihin sulamaan, vihannekset ja pekonit grilliin, punaviiniä lasiin ja kasailemaan lautaselle kekoa hapankaalista ja kaikista herkuista. Kun juusto kuplii ja saa vähän ehkä väriäkin, se kaadetaan keon päälle ja nautitaan pois. Ihanan syntistä talviruokaa :)

Punaviinissä kannattaa muuten olla jonkin verran ytyä, etikkaiset ja öljyiset lisäkkeet kun ovat aika vahvan makuisia. Meillä herkuteltiin Portia Prima (2005) punaviinillä. Se oli alkosta suosituksen kautta löydetty ja aivan erinomaisen pehmeä mutta vahva viini. Sinänsä funtsailin, että se sopisi varmasti loistavasti pinjansiemenillä ja hunajalla silatun vuohenjuustosalaatin kaveriksi. Hyvin se meni racletenkin kanssa, vaikka vähän etikat minua haittasivat. Erityisen hyvin viini sopi kun sitä siemaisi hyvin paistuneiden paprikoiden, sipulin ja juuston jälkeen. Pieni makeus ruuassa selvästi sopi tähän. Nuorimies sai juomakseen Laitilan vanhanajan sitruunasoodaa, josta on muodostunut selvä suosikkilimu.

Jos raclettea tarjoaa illanistujaisissa, ruuan jälkeen Sveitsissä tarjotaan pieni ryyppy kirchiä, kirsikkaviinaa, jonka tarkoitus on helpottaa mahdollista ylensyöntivaikutusta :) Jos vieraat tai isäntäväki itse ei kirchistä pidä niin erilaiset yrttikatkerot on myös tuomittu tehokkaiksi.

Joka tapauksessa racleten syöminen on erittäin sosiaalista herkuttelua ja voin suositella sitä jokaiselle, joka raclettegrillin saa keittiöönsä mahtumaan :)

3 kommenttia:

Hyppysellinen kirjoitti...

totta, raclette on hauskaa syötävää. oman hässäkkämme saimme ystäviltämme häälahjaksi.

me olemme laittaneet liinan alle vielä sanomalehteä, sillä rasva tuntuu menevän läpi holahtaen. tai sitten olemme nautiskelleet raclettea ulkopöydällä kesällä :)

Tusla kirjoitti...

Raclette on ihanaa! Ja tuo hapankaali perunan sijalla on ihan mainio idea. Ehdottomasti seuraavalla Raclette-sessiolla kokeiluun.

Meillä on töissä isohko Raclettegrilli, jota saa aina tarpeen tullen lainata. Kätevää, ei tarvitse säilytttä muutenkin niin ahtaassa asumuksessa. :)

Nelle kirjoitti...

hyppysellinen: sanomalehti on hyvä idea, mä olen käyttänyt monasti semmosta muoviliinaa siinä varsinaisen liinan päällä... sen kun voi pyyhkiäkkin vaan.

Tusla: lainagrilli on kans hyvä idea... tuon piilottaminen on aina yhtä tuskaa kuin muidenkin näiden jatkuvasti käytettyjen keittiömööpeleiden kuten vohvelirauta, riisinkeitin tai moottoroitu sitruspuristin;)