M-herkkukauppa Espoossa, pieteetillä pidetty kyläkauppa

Olin kuullut V:ltä, joka taas oli kuullut lähderannassa asuvalta tutultaan että lähderannassa on hauska pieni kyläkauppa, joka myy kaikkea epätavallista; erikoisempia mausteita, luomutuotteita ja muuta kivaa. Ja kun meillä on I:n kanssa tapana tehdä pitkiä kärrykävelyitä, otimme eräänä kauniina päivänä kohteeksi laaksolahden M herkkukaupan. Ja kyllä kannatti, olen löytänyt vähittäismyymälän, josta saa kaikkea sitä ihanaa, mitä olen roudannut kotiini toiselta puolen maailmaa ja vielä ihan järjelliseen hintaan!

Suolakapriksia, joita olen metsästänyt vaikka mistä ja vielä hieman halvemmalla kuin delidelin verkkokaupassa.

M herkkukauppa on olemukseltaan sellainen perinteinen rakkaudella pidetty kyläkauppa, josta ulospäin tulee vähän mieleen edesmennyt Sesto. Ja sisälläkin on vähän jotain samaa; tiiviisti ahdetut eripariset hyllyrivistöt notkuvat tavaraa. Hyllyistä löytyy niin Espeletten chilijauhetta, chilikastikkeita, bonnen hedelmäsoseita, beluga - linssejä, käsin tehtyjä italialaisia pastoja (joissa on vielä alle kympin kilohintakin!), Delidelin suolakapriksia (!!), tryffelillä maustettua rypäleöljyä, kotimaisten pienjuustoloiden juustoja, arctic milkin vuohenmaitorahkoja, paavolan juustolan Hannen kotijogurtteja ja kaikkea sitä, mitä olen roudannut kotiin maailmalta ja stokkan herkusta. Huomaatteko, miten innoissani olen tästä lähderannan aarteesta? ;)

 

Eikä siinä vielä kaikki! ;) Kauppias ylläpitää yritykselleen verkkosivuja, joista mm näkee minä päivinä liikkeestä on saatavana tuoretta sushia tai eri leipomoiden tuotteita (mitä sanoisit vaikka tuoreesta Rezen maalaisleivästä tai Hanna Partasen muikkukukoista?). Niin, ja tietysti kauppaan voi tilata etukäteen herkkuja ja kassalla voi kauppiaalle itselleen esittää toiveita kuten kunnon kyläkaupan henkeen kuuluu.

 

 Tuoretavaraa on tietysti rajoitetusti, mutta se mitä on, on tuoretta ja hyvää. I:n erityissuosikiksi ovat nousseet italalaiset luomupäärynät, joita on ollut tarjolla pariakin eri sorttia. Ne pienet punaiset päärynät olivat niin raikkaita ja ihania, että meinasin itsekin pyörtyä onnesta kun maistoin vähän yhdestä I:n päärynästä. Totesin, että näitä olisi pitänyt ostaa ainakin kilo! ;)

Se, mitä tuollaisessa pienessä kaupassa ei ole, on palvelulihatiski. Mutta pakatuissa lihoissakin löytyy; tarjolla on mm. west sharkin pihvejä ja nuo viimeksi ostamiani talouskyljykset löysin valmiiksi pakatuista lihoista. Kyllä M herkkukaupassa asiointi ainakin meillä vähentää tarvetta lähteä Tapiolan herkkuun - M-herkkukauppa on paljon kotoisampi ja parkkitilaakin löytyy suoraan kaupan edestä ;)

Kyllä, suosittelen käymään vaikka vähän kauempaakin jos autolla liikkuu. Jos ei muten niin saadakseen suolakapriksia, tryffeliöljyä ja autenttisen kyläkauppakokemuksen:) Älkää siis uskoko minun sanaani vaan käykää katsomassa itse. Ja kauppakeikan jälkeeen (mikäli maltoit olla ostamatta pakasteallasta tyhjäksi herkkujäätelöistä) voit siirtyä kaupan vieressä olevaan pieneen jäätelökahvilaan  :)

Talouskyljykset - eli minkä nuorena oppii...

Kun olin lapsi, kyljykset ja muusi olivat ihan suosikkiruokaani. Joskus äidin kyljykset olivat täydellisiä; käsittämättömän ihania ja mureita, sellaisia missä panerointi pinnalla on rapsakkaa ja aromikasta ja leikatessa liha lohkeaa mehukkaana ja maukkaana. Niin ja tietysti rasva sulaa suuhun. Eilen koin yhden isohkon ahaa - elämyksen; possusta saa myös talouskyljyksiä, joista tulee Juuri Sellaisia kuin äidin parhaat.

Jostain syystä en ole koskaan tullut kysyneeksi äidiltä miksi joskus kyljykset olivat niin käsittämättömän hyviä ja joskus taas selvästi kuivempia, sellaisia peruskyljyksiä joissa oli vain pinnassa kerros läskiä. Ja mitä ohuempi läski, sitä kuivempi kyljys. Silloin harvoin kun kaupasta on possunkyljyksiä tullut ostettua ne ovat olleet juuri niitä kuivemman sorttisia ohuen rasvan kyljyksiä, eikä niistä vaan saa oikein herkkua.

Mutta jotenkin muistelin lapsuudesta, että äiti oli saanut niistä läskittömistäkin kyljyksistä tosi herkkua. Ja tähän asti piti tulla, että koin jonkinsorttisen kyljysvalaistumisen. Oikein itseäkin hymyilyttää kun en ollut koskaan tajunnut että kyseessä on kaksi eri lihanpalaa;) Se tavallinen possunkyljys on luullista ulkofilettä ja kyllä, se on mehevää vain kun siinä on on kunnon läski paistossa lihaa mehustamaan. Ja se kaupasta löytämäni talouskyljys taas on luullinen pala niskaa tai lapaa, joka valmistetaan kyljyksen tapaan. Talouskyljyksessä rasva on siellä lihan seassa, sillä lapa ja kassler on valmiiksi rasvaista lihaa. Ja niille jotka miettivät asiaa - niskahan on siis kassleria. Noita talouskyljyksiä ei vaan kovin usein näe, mutta jos näette kannattaa hankkia muutama sillä ne olivat nostalgiaherkkua ihan parhaimmillaan.

Ja ne kyljyksethän tietysti valmistin kuten mummu on opettanut: ensin annetaan lämmitä huoneenlämpöön. Sitten jauhotellaan pariin kertaan korppujauholla (tai jauholla ja korppujauholla) ja lopuksi paiston jälkeen ne laitetaan uuniin hautumaan ihan mureiksi ja meheviksi. Lisäkeeksi tietysti voilla silattu kunnon muusi. Suosittelen, verraton arkiherkku joka maistuu kaikille.

Ja huom! Korppujauho kannattaa tehdä vaikka blenderillä itse niistä hävikiksi jääneistä kuivista maalaisleivän palasista!

Possun talouskyljykset perinteisesti

1 talouskyljys per nenu (meillä 3 kpl)
1-2 munaa
n. 2 dl korppujauhoa
suolaa
pippuria

Paistamiseen öljyä ja reilusti voita

Anna kyljysten lämmetä huoneenlämpöön. Laita uuni kuumenemaan 180 asteeseen. Riko kananmunat lautaselle ja vatkaa rakenne rikki haarukalla. Laita toiselle lautaselle korppujauhot. Suolaa ja pippuroi kyljys molemmin puolin ja painele sitten liha korppujauhoon.Sen jälkeen pyörittele korppujauhotettu liha kananmunassa ja sitten uudelleen korppujauhoon. Toista kaikille kyljyksille.

Anna pannun kuumentua kunnolla ja lisää sitten pannuun loraus öljyä ja nokare voita. Kun voi lakkaa kiehumasta raivoisasti laita kyljys pannulle. Paista kyljykset yksitellen samalla tavalla kauniin kullanruskeiksi molemmin puolin. Nosta ne sitten uunivuokaan ja laita kyljykset uuniin hautumaan. Anna hautua uunissa melko pitkään, kunnes liha ihan lohkeaa, muttei ole vielä kuivaa. Meillä vauvan nukuttelujen ja muiden takia possut olivat uunissa varmaan 45 min-60 min, en katsonut niin tarkasti kelloa. Joka tapauksessa kuorrutus oli pinnasta rapeaa ja liha mureaa.

Tarjoa kylmän maidon, muusin ja puolukan kanssa!

Vaniljaa ja ruohosipulia eli vauvanruokaa 6kk->

.. Mutta vaikka välillä on ollut tiukkoja tilanteita vauvanruokaosastolla, niin pääasiassa se pienen ihmisen muonitus on ollut palkitseva ja hupaisakin löytöretki makujen maailmaan. Kirjoittelin tämän jutun jo kauan sitten ja tähän tuli nyt aika paljon tajunnanvirtaa. Mutta toivottavasti tästä on iloa teille, jotka laittelette itse vauvanruokia. Disclaimerina on tietysti pakko sanoa, että lukiessa kannattaa muistaa näiden olevan minun kokemuksiani eivätkä kaikki vauvat tietysti tykkää ihan kaikesta. Lisäksi vauvan on hyvä saadaa tutustua kaikkiin uusiin makuihin rauhassa ja omaehtoisesti. Jokainen käyttäköön siis omaa harkintaa ideoita adoptoidessaan. :)

On ollut ihan mahtavaa katsella, miten silmä tarkkana I seuraa mitä me muut syömme ja miten rohkeasti pieni laittaa suuhunsa juttuja, mitä äiti eteen antaa. Ja aikalailla kaikkea I onkin saanut maistaa - sillä seurauksella että näin kesän koitettua  I:n on ollut hankalaa ymmärtää miksi äidin ulkoruukuista yrttejä (ja kukkasia) ei voi syödä multineen päivineen ja miksi nurmikko kokonaisuudessaan ei ole valtava yrttipelto;)

Kun I kasvaa olen koittanut tuoda hänen ruokiaan lähemmäs sitä, mitä itse syömme. Taustalla on tietysti ajatus, että aina ei tarvitsisi tehdä kahta ruokaa; vauvalle ja meille muille. Ja jo nyt ruuan saa usein tehtyä samasta pääraaka-aineesta tai sen jämästä seuraavana päivänä - etenkin jos suolan voi lisätä vasta jälkikäteen. Tietysti chilien ja muiden kanssa olen toistaiseksi ollut nollalinjalla beebispöperöissä - mutta alkukesän herkät maut sopivat hyvin myös pikkuihmiselle.

Vaikka aluksi ajattelin, että purkkiruokia tulisi varmaan ostettua jonkin verran niin itse asiassa I ei ole montaakaan purkkia syönyt valmismuonaa. Toissaviikonloppuna otin mökille mukaan muutaman purkin mangososetta ja pienen kummastelun jälkeen I jotain niistä söikin. Vaikka täytyy tunnustaa, että I katseli minua silmät suurena ihan kuin sanoakseen: "Äiti, tämä näyttää mangososeelta, tämä tuntuu mangososeelta mutta maistuu jollekin muulle..." Mutta kyllä se lopulta kelpasi ja hyvä niin; kesällä tuollainen pitkään säilyvä hätävararuoka tulee taatusti välillä tarpeeseen.

Mutta; kyllä se hätävararuuaksi taitaa meillä jäädä sillä kun annoin sitä mangososetta I:lle tulin vilkaisseeksi sitä purkin tuoteselostetta. Ja kun V tuli illalla kotiin, tenttasin että arvaa paljonko siinä mangososeessa on mangoa? V arvasi ilmeestäni, että ainakaan mikään 100% mangoa - tuote se sose ei sitten ole ja heitti arvaukseksi 12%. ;)

No, oikeasti tilanne ei nyt sentään niin heikko ole; mangoa oli soseessa sentään reilu kolmannes, 38%. Ja tämän jälkeen jatkoin;"arvaa mitä se loppu on?" V heitti että se olisi omenasosetta, mutta arvaus oli väärä. Nuo valmiit mangososeet eivät todellakaan ole edes 100% hedelmää - se loppu on vettä, hedelmäsokeria ja riisitärkkelystä. :) Kyseessä oli siis tällainen piltin versio mangososeesta. Olin kyllä vähän yllättynyt itsekin - jotenkin kuvittelin myös että noissa vauvanruuissa olisi enemmän, ainakin 60% hedelmää. Tuli kyllä mieleen että melkein mieluummin ostaa sitten jotain noita luomuhedelmäsoseita joissa on 100% hedelmää ja keittelee ne riisivellit erikseen sinne sekaan. Eiväthän nekään ihan samalle maistu kuin tuoretavara, mutta jotenkin tuntuu paremmalle lorauttaa puuron sekaan vaikka tätä Bonnen luomupäärynäsosetta, joka on lisäaineeton ja sisältää vain päärynää ja vettä. Tuntui kelpaavan I:lle ihan ok - etenkin kun pistin vielä pari rkl pakastepuolukkaa sinne puuron sekaan keittelyvaiheessa. Myös Valio on muuten myös tuonut markkinoille tuollaisia hedelmäsoseita, mutta ainakin niissä kaupoissa joissa minä käyn, nuo Valion soseet ovat olleet kaksi tai kolme kertaa bonnen soseita kalliimpia.Niin ja vähän vaniljaa olen ripauttanut myös puurojen ja vellien sekaan, jos ei ole ollut mitään ihmeellistä hyvää tarjota puuron kanssa.

Ja nyt kun grillikausi on täydessä vauhdissa ja meillä oli se hävikistä herkuksi -kampanjakin niin haluan muistuttaa, että vauvanruokaan voi hienosti käyttää edellisen illan grillikasviksia. Ainakin meillä grillaillaan paprikaa, kesäkurpitsaa, munakoisoa ja parsaa ihan vaan sipaisemalla vihannekset kevyesti oliiviöljyllä. Tuollaisilla vihannesjämillä vauvanmössö saa ihan kummasti uutta eloa. Ja voipa sinne grilliin pistää pienen pihvinpalankin beebistä varten. :) Hiilariksi tuollaiseen grillimössöön voi perunan sijaan tehdä vaikka pienen polentapuuron, quinoaa tai jos vauva voi syödä viljaa, laittaa vähän cous-cousia. Mikä nyt helpoimmalta tuntuu. Sillä välillä se helppo on tosi hyvä.

Paahdetusta kanasta, perunasta ja tankoparsan jämistä saa hyvää ruokaa vauvalle. Lisäksi vauvan omaa maitoa.

Meillä suurin osa vauvamuonista on tehty perunaan, vaikka se voi tuntua joistain vähän tylsältä. Mutta I tykkää perunasta ja olen koittanut tuoda uusia makuja sekoittamalla siihen peruspotaattimössöön sitten niitä grillivihanneksia, yrttejä ja hyviä öljyjä. Ainakin I liikkuu niin valtavasti, että neuvolassa toistuvasti käsketään lisäämään ruokaan öljyä - vaikkei I mikään ruipelo ole, pieni mies voisi kuulemma painaa vähän enemmänkin.

Pääsiäisen aikaan selvisi että I:n suosikkimuona on, ei mikään vähempi kuin grillattu, yrttimarinoitu lampaan paahtopaisti ja timjamiperunamuusi. ;) Vähän minua nauratti kun V myhisi tyytyväisenä jotain isin pojasta kun pieni tykkää grilliruuasta ;) Mutta totuuden siemen tässä minusta piilee; kyllä lapsi oppii niihin tuoksuihin ja makuihin mitä kotona on. Jo ihan kohdusta lähtien. Vaikka maistaminen aika pitkälle onkin opittua, niin kyllä se vanhemmilta lapselle välittyy mitä "meillä syödään" ja mikä on herkkua.

Ja onhan se grilli kova. Mutta grillistä tai pannulta, yksi tosi kova juttu meillä on paistettu munakoiso. Sitä voi syödä sormiruokana tai sitä voi laittaa bataatti-perunamuusin sekaan, jolloin tylsä potaattimössö alkaa muistuttaa melkein moussakaa. Ja uunissakin voi paahtaa; I syö paahtuneilla kasviksilla maustettuja pöperöjä kuin metsämies. Eli jos teet muulle perheelle uuniruokaa voit hyvin tunkea toiseen kippoon bataatin ja perunan paloja, pyöritellä niitä vähän öljyssä ja paahtaa uunissa herkkuruuaksi. Tosi simppeleistä aineksista saa aika monen makuista muonaa kun ruuan valmistaa vaan eri tavalla.

Quinoaa voi kokeilla lisäkkeeksi perunan sijaan. Tomaatista saa blenderillä "vauvan ketsuppia":)

Ja tuollaisella melkein taaperolla sitä virtaa kuluu. I on alkanut tuossa 8,5kk iässä kävellä tukea vasten. Nyt pyykkikorilla ja taaperokärryillä cruisaillaan jo kovaa vauhtia ja välillä koitetaan seisomistakin jo ilman tukea! Käytännössä se on vielä aina vahinko; I keskittyy johonkin kädessään olevaan - seisoo 2 sekuntia tuetta ja panikoi tajuttuaan ettei ole tukea. Sitten käydään kiinni lähimpään tarjolla olevaan tukeen - uein äidin hiuksiin. :)  Neuvolassa vinkattiinkin liikkeelle lähdön aikaan, että ruokiin voi lorauttaa vähän laadukasta öljyä (rypsi, oliivi tms) jotta pieni saa tarpeeksi energiaa sekä kasvamiseen että tutkimusmatkoille. Rypsi ja auringonkukkaöljyllä aamupuuron seassa aloitettiin, mutta nyt olen laittanut peruna- ja muihin suolaisiin ruokiin pehmeän makuista kylmäpuristettua oliiviöljyä ja joskus "juhlaruokiin" jopa vähän tryffelillä maustettua rypäleensiemenöljyäkin ;) Eikä lapsen makuaistissa tunnu olevan mitään vikaa - hienosti uppoaa ;) 

Olen koittanut ottaa I:n mukaan keittiöpuuhiin aina kun se on tuntunut mahdolliselta. Usein nostan vaan laatikosta jonkin kapustan miehen käteen ja käännän vatkauskulhon lattialle, jotta siihen voi paukuttaa. :) Usein olen myös kantanut syöttötuolin keittiöön ja siinä I on saanut katsella kun äiti kokkaa. Ja siinä kokkaillessa I:n tarjottimelle on ilmestynyt niitä yrttejä; niin basilikan, mintun kuin korianterinkin lehtiä, ruohosipulin varsia ja mitä nyt on sattunut soveliasta olemaan käsillä. Kun I on saanut itse rauhassa tutustua yrtteihin ja maistella niitä erikseen olen alkanut vähin erin lisätä samoja yrttejä myös ruokiin. Ruohosipuli on ollut hyvä aloitus sipulien kanssa. Meillä kuitenkin sipulia ruuassa on, joten hyvä sen makuun olisi totutella vähin erin. Ja ruohosipulin jälkeen otin perunamössön sekaan grillatun sipulin. Puristin vaan kokonaisena grillatusta sipulista sitä l'pukuultavaa, pehmeää ja makeaa sipulin sisustaa vähän lihan joukkoon kun soseutin sitä blenderillä. Lisäsin vielä vähän tuoretta timjamia ja taas maistui. Sipulin kanssa kannattaa tietysti olla varovainen - se voi myös aiheuttaa ilmavaivoja ja vatsanväänteitä joten vähän kerrallaan ja lasta kuunnellen. Mutta vuoden ikään mennessä pienen pitäisi kai speksin mukaan pystyä syömään suurelta osin samaa muonaa kuin me muutkin joten vähän kerrassaan uusia raaka-aineita esiin.

Vauvanmuona ei ole aika herkuimman näköistä, mutta parhaimmillaan se on ihan hyvää ja perusmaut ovat kohdallaan.

Ja maistakaa ihmeessä itse, miltä se vauvalle annettava ruoka maistuu. Ei se ole myrkyllistä tai inhottavaa. Jos on, älä anna sitä vauvalle ;) Sanon tämän pilke silmäkulmassa, mutta olen kyllä ihan tosissani siitä, että vauvanruokaakin pitää haistaa ja maistaa. Ei sen nyt mikään tajunnan räjäyttävä makuelämys tarvitse olla, mutta saisi siinä jotain makuakin olla. Ja mikä tärkeintä, kun nykyisin puhutaan, että ihmiset ovat vieraantuneet siitä, miltä ruoka tuoksuu ja maistuu niin tässä on oiva mahdollisuus palata niihin hyviin perusmakuihin itsekin. Ja tämä makuasiakin tuli vastaan kantapään kautta kun olimme kipeänä. Kun valmis, pakastettu ruoka loppui en oikein jaksanut panostaa beebismuonaan ja keitin vaan perunaa jota muusasin maidon ja kypsän kanan kanssa. I söi tosi huonosti. Sitten vihdoin tajusin itse maistaa sitä muonaa eikä se tietysti täysin ilman yrttejä ja öljyä tai mitään oikein millekään maistunut. Pikakorjauksena lisäsin lautaselle pikkuisen survottua, kevyesti sokeroitua  puolukkaa ja tadaah, ape alkoi kadota lautaselta. :) Yksi purkkimuonan kirous ainakin minulle on, että sen maistaminen tuntuu kyllä vastenmielisemmältä, kuin itse, alusta asti tehdyn muonan maistaminen.

Ja toinen mitä syöttäessä kannattaa tarkistaa on, että se ruoka ei ole a) kuumaa ja että se b) on vielä lämmintä. Kuka sitä nyt kylmää perunamuusia tai polentaa tahtoo syödä. OK, A raportoi, että toisessa kodissa pikkuveli kuulemma suostuu syömään vain kylmää muonaa, mutta I:n kanssa syöttäminen tyssää siihen, jos ruoka on päässyt jäähtymään. Ja niin käy tämän tästä, vauvalla kun joskus saattaa tuo syöminen kestää tovin jos toisenkin. Ja jos mikroa ei ole (kuten mökillä) ruoka kannattaa tarjota posliinikupista tms - muovi-/melamiinilautasella olevaa ruokaa on hankalaa uudelleenlämmittää esim. vesihauteessa, koska se muovi on hyvä eriste.

Olen pyrkinyt siihen, että I:llä olisi kivaa, kun hän on keittiössä ja koitan pitää kiinni ruoka-aikatauluista siinä määrin kuin nyt arjessa on mahdollista. Vähitellen oman lapsensa alkaa tuntea; I haluaa yleensä ruokaa aina n. puolisen tuntia heräämisen jälkeen. Joten vauhdin alkaessa kasvaa, ruokaa on hyvä alkaa peraproimaan; joskus otan pakkasesta valmiin mössön ja tarjoan sen kanssa jotain tuoretta - toisinaan väännän perunat kiehumaan ja teen sen ruuan edellisen illan grillitähteistä - vähän nyt fiiliksen, väsymyksen ja yleisen paniikin mukaan. :) Ja sitten tietysti hassutellaan; kun keittelen I:n puuroa, olen laulaa lurauttanut ihan-umpipöhkön-itsekeksityn laulun, jonka tyyppisiä meidän äitikin aina meille aina (hätäpäissään varmaan?) lauleskeli. :) Ja sitten I:tä naurattaa kun hän tietää mitä nyt käy ja äiti on höpsö jne ja hän malttaa odottaa sen pari minuuttia kun puurolla vielä menee kiehua. Tai sitten I mönkii äitiä kohti, nykii helmasta jotta ota syliin, sillä haluan nähdä kun puuro kiehuu. Ja siitä äidin sylistä sitä sitten tuijotetaan ihan hiljaa sitä kuplivaa puuroa.

Että semmoista meillä täällä on puuhattu. Laitan tähän alle muutaman hyvän vinkin ja ohjeen I:n suosikkimössöistä. 

Nellen beebismuonavinkkejä - löydetty yrityksen ja erehdyksen kautta  ;)

1. Anna vauvan maistaa ja haistaa itse yrttejä, ennenkuin lisäät niitä ruokaan näin vauva oppii erilaisiin makuihin rauhassa ja itsekseen. 
2. Pakasta paitsi valmista, myös puolivalmista ruokaa
   Illallisen tähteenä saattaa jäädä grillattua kanaa, kalaa ja vihanneksia - niistä voi tehdä pakastimeen proteiini-kasvismössöä hyvän öljyn kanssa blenderillä. Siitä tulee helposti hyvää vauvalle, kunhan vaan keittää perunan ruuan pohjaksi.  
3. Grillatun, maustamattoman lihan voi marinoida myös jälkikäteen herkällä yrttimarinadilla, jolloin se sopii myös vauvalle. 
4. Liha menee parhaiten mössöksi blenderissä ihan kuivana, sellaisenaan. Mutta myös keitettyjä tai grillattuja vihanneksia, öljyä ja yrttejä voi laittaa samaan blenderiin.
5. Kala on hankalaa saada blenderissä jauhoksi - sen sekaan kannattaa laittaa vähän öljyä, sitruunanmehua ja yrttejä. Tai sitten vaan nypit tarkasti ruodot pois käsin. Niin saa parhaan rakenteen, mutta se on jonkin verran työlästä. Kalan häntäpäässä on vähiten ruotoja. 
6. Pienen perunamäärän lisääminen lihan tai kalan kanssa blendeirin voi tuntua hyvältä idealta, muttei ole sitä. Sillä siitä tulee proteiiniliisteriä - kuka semmoista haluaa syödä, ei kukaan.
7. Paras perunamuusi tulee, kun muusaat perunan erikseen ja lisäät siihen vihannekset ja proteiinin, mutta ison määrän perunaa ja vihanneksia saa kyllä blenderissäkin ihan ok mössöksi. Älä kuitenkaan anna blenderin pyöriä liian kauan, muuten saat ison määrän sitä liisteriä. Ei hyvä. :) 

Paahdetut kasvikset ja vihannekset maistuvat vauvalle hyvin; yrtteihin totutellaan ensin vapaaehtoisen maistamisen avulla.

Kanaa, paahdettua bataattia ja perunaa
Kun paahtaa uunissa kokonaisen paketin kanan rintaleikkeitä, voi osan kanasta joko pakastaa jauheena, jolloin se on kätevää lisätä kypsään perunaan kun on kiire tai voit käyttää lopun kanan toiseen vauvamössöön - mikä nyt tuntuu helpoimmalta. Tällaisen mössön olen surauttanut blenderissä vaikka paras perunamuusi tulee samalla tavalla kuin aikuisillekin - perunasurvimella tai vatkaimella.

1 pkt kanan rintaleikkeitä
2-3 tl kuivattua timjamia tai rakuunaa
1/2 bataattia
oliiviöljyä
lisäksi perunoita
vauvan maitoa
tuoretta timjamia

Laita kanat ja kuoritut bataatin lohkot laakeaan uunivuokaan. Ripottele päälle kuivattua timjamia tai rakuunaa ja pirskota vähän öljyä. Paahda uunissa 200 asteessa n. puolisen tuntia, kunnes kana on kypsää ja bataatti saanut väriä kulmiin.

Keitä perunat erikseen ja isommassa annoksessa tee muusi erikseen. Jos käytät kanoista vaan osan tähän ja saat ne mukavasti mahtumaan blenderiinbataattien ja muiden kanssa laita aineet samaan kippoon kuten kuvassa ja soseuta vain juuri sen verran, että kaikki on hienoa. Tarkista maku ja lisää tuoretta yrttiä.

Paahdettua munakoisoa, perunaa ja jauhista eli "babymousaka"
Tähän ruokaan laitoin ihan vähäsen kevätsipulia ja valkosipuliakin pienen kynnen kun paistoin jauhelihaa pannulla. Paistoin jälleen koko rasian josta puolet pakastin minigripeissä muista tarpeita varten. Olen tehnyt samantyyppistä mössöä sekä edellisen illan grillimunakoison ja sipulin jämistä että ihan vartavastien paistamistani munakoisoviipaleista. Erikoisherkkua saa, jos jauhikseen lisää ruokalusikallisen tryffeliöljyä. Sillä tavoin vauva oppii hienovaraisesti sientenkin makuun.

1 pkt naudan luomujauhelihaa 400g
1/2 grillatun munakoison jämät (tai pannulla pastettuja munakoisoviipaleita)
2 pientä täysin pehmeäksi grillattua sipulia, vain sisus hienonnettuna'
1 kevätsipulin varsi
valinnaista yrttiä: timjamia, rosmariinia, mäkimeiramia tai lehtipersiljaa meillä, mitä milloinkin
1-2 rkl tryffelillä maustettua rypäleensiemenöljyä
(maustepippuria pari-kolme rouhaisua myllystä - edistyneempi versio n. 9-10kk)
vauvan perunamuusia
(bataattia - voi laittaa mukaan muttei pakollista)

Lorauta paistinpannulle tilkkanen öljyä ja lisää hienonnettu sipuli. Lisää jauheliha ja ruskista sitä pannulla kevyesti. Lisää mahdollisesti käyttämäsi maustepippuri sekä yrttisilppu sekä kevätsipulin varsi. Sekoita.

Jos vauva vierastaa vielä jauhelihan rosoisuutta, voit laittaa jauhiksen blenderiin munakoison ja öljytilkan kanssa ja suristaa ne tasaiseksi mössöksi. Tämän mössön voit sekoittaa perunamuusiin tai bataatti-perunamuusiin. Muussa tapauksessa muusaa vain munakoiso ja sekoita jauhis ja munakoisomössö perunamuusiin.

Tomaatti-jauhiskastike
Yhtenä päivänä sain päähäni tehdä vauvalle jauhelihakastiketta. Erilaiet kastikkeet ovat käteviä, kun lisäkkeen keittäminen riittää. Jauheliha saattaa olla ja oli meidänkin sihtikurkulle pitkään vähän yök, mutta sen voi tarvittaessa soseuttaa ihan tasaiseksi. Jos säilykepurkkien bisfenoli pelästytti kannattaa kastike tehdä kesän tuoreista ja punaisenkypsistä tomaateista. Ihan kypsistä luomutomaateista tulee makein ja paras kastike vauvalle. 

1 pkt jauhelihaa (400g)
1 prk tomaattimurskaa tai n. 400g pilkottuja tomaatteja
1-1,5 rkl byvää punaista balsamicoa
1 kevätsipuli mukuloineen
timjamia
ripaus sokeria
oliiviöljyä
(hieman mustaa pippuria)
(1 pieni valkosipulin kynsi)

Lorauta pannuun tilkkanen öljyä ja lisää silputtu kevätsipulin valkoinen osa. Mikäli käytät myös valkosipulia, lisää myös se murskattuna. Kuullota sipuleita pannulla läpikuultaviksi ja lisää jauheliha erissä. Ruskista hieman ja lisää sitten tomaatit ja balsamico. Rouhaise mukaan hieman mustaa pippuria. Kiehauta ja jätä hautumaan kannen alla ainakin puoleksi tuntia. Tarkista maku - lisää yrtit ja tarvittaessa ripaus sokeria.

Lampaan paahtopaistia ja timjamiperunamuusia
Voit grillata lampaan samalla kun teet perheelle lammasta, eihän tämmöistä kukaan tee yhden paahtopaistin takia - mutta miksi tarvisikaan :) Yhdestä paahtopaistimöykystä riittää kuitenkin pienelle vauvalle pitkään ruokaa. Minä jauhoin blenderissä paahtopaistin ja pakastin jauheen myöhempää käyttöä varten. Marinadin aineet ovat summittain tässä - idea on laittaa blenderiin mausteita, suristaa ne öljyn kanssa ja jälkimarinoida grillattu liha. Jos haluat lisätä aikuisten marinadiin chiliä ja suolaa, ota vauvan osa erikseen ensin ja lisää loppuun määrään sitten mitä haluat muulle perheelle. 

1 naturellina grillattu lampaan paahtopaisti

Marinadiin
minttua
timjamia
(lehtipersiljaa)
oliiviöljyä
tilkka sitruunan mehua ja vähän luomusitruunan kuorta raastettuna
ripaus sokeria
1 valkosipulin kynsi
kevätsipulia

lisäksi perunamuusia ja timjamia.

Grillaa lampaan paahtopaisti jättäen se sisältä roseeksi. Voit paistaa sen myös pannulla - aiheesta esim. täällä.

Sekoita lampaan paistuessa kaikki marinadin ainekset blenderissä kesänvihreäakis tahnaksi. Tarkista maku ja lisää minttua tai sokeria. Laita sitten paistuneet lampaat marinadiin joko muovipussiin tai kulhoon ja anna vetäytyä vähintään 5-10 min.

Voit jauhaa beebiksen lampaan muusin sekaan erikseen vaikka kahdessa osassa, käyttämällä esimerkiksi bamixin pientä maustekippoa. Se on ollut tosi kätevä näissä pienemmissä ruokaerissä.Voit laittaa kuivan lammasjauheen sekaan lopun marinadin jos haluat ja lisätä tarvittaessa öljyä.

Silppua timjamia ja sekoita vauvan perunamuusiin timjamia ja lammasjauhetta/mössöä.

Beebispöpinää: allergiat...

Blogin hiljaiselosta joku on voinut arvata että meillä on varmaan jotain meneillään. Joka niin arvelee, on ihan oikeassa. Meillä on sairasteltu urakalla ja sen jälkeen testattu maitoallergiaa. Keräsin tähän nyt semmoista tajunnanvirtaa näistä meidän allergiakokemuksista lähinnä rohkaistakseni pienten äitejä selvittämään mikä on vialla, jos pieni vaan kitisee eikä mitään selkeää syytä tunnu olevan. Välillä ainakin itselläni on ollut usko koetuksella kun parasetamolia neuvotaan syöttämään viikko toisensa jälkeen. Luvassa siis oikeasti otsikonmukaista pöpinää ja beebiksille allergisille suosittelen tämän tekstin hyppäämistä yli :)

Pikkuinen I "pääsi" Jorvin Lasten päiväsairaalaan maidon kaksoissokkokokeeseen, jolla selvitellään olisiko maito se, jolle nuorimies on allerginen. Laitoin sanan 'pääsi' lainausmerkkeihin, koska tottakai on hyvä, että tukitaan mikä se aiheuttaja on, mutta ei tuollainen koe mitään herkkua ole. Ideana on siis, että I saa satunnaistettuna kaksi erilaista maitoa viikon välein kokeilujaksoina ja kukaan meistä I:n kanssa tekemisissä olevista ei tiedä kumpi näyte sisältää lehmänmaitoa ja kumpi ei. Ajatuksena on, että lapselle annetaan yhtä maitoa aina 4 vrk ja sitten kokemusten perusteella katsotaan oliko jotain selkeitä oireita vai ei.

Äidin kädestä; testimaidon juottaminen voi tuntua pahalta.

Noh - jos lapsella oikeasti on allergiaa, ei ole mitään herkkua syöttää lapselle 4 vuorokautta jotain, mistä pieni ilmiselvästi sairastuu. Testi kuitenkin pyritään viemään läpi suunnitellusti vaikka oireita tuleekin. Ja I:llä nyt näyttäisi olevan maitoallergiaa - vaikka toista näytettä ei ole vielä edes saatu. Kyllä siinä on meikäläisen sydän ollut ihan kipparalla kun on sitä maitoa pitänyt juottaa ja katsoa vierestä miten pienen olo muuttuu vaikeaksi samaa tahtia kuin maito pullossa kuluu. Meillä on siis lähinnä itketty, valvottu, kärsitty vatsanväänteistä ja vatsavaivoista, puklailtu, oksenneltu ja rasvattu eri puolille pienen ihmisen kehoa lehahtelevia ihottumia. Reaktiot vaan pahenivat päivä päivältä vaikka ensimmäisen päivän (ja toistamiseen viikonlopun) jälkeen soitin lääkärille ja maitomäärässä mentiin 6:sta desistä 3:een eli minimiannokseen. Julmalta se tuntui, mutta ei kai tuollaista oikein muutenkaan voi selvittää. Ja mikäli ymmärsin kupletin juonen oikein, se seuraava näyte pitäisi olla sitten maidoton ja siten myös oireeton.


Kai minä nyt kirjoittelin tuon yllä olevan siksi, että pienen ihmisen ruoka voi olla paitsi iloinen löytöretki, myös haasteellinen juttu allergioiden takia. Joka tätä blogia on pidempään seuraillut varmaan muistaa, miten I:n kohdalla epäiltiin pitkään kitinöiden syyksi hampaiden tuloa. Joka paikasta neuvottiin antamaan parasetamolia niin pitkittyneesti että lopulta en vaan voinut vakuutteluista huolimatta hyväksyä että kaikki on "ihan normaalia hampaidentuloa". Enkä tiedä miksi se sitten oli lopulta itsellekin niin hankalaa tajuta että (ainakin) maito sen aiheuttaa. Oikeastaan vasta siinä vaiheessa kun aloin antaa vastikemaitoa oireet menivät niin pahoiksi, että vein I:n vihdoin lääkäriin. Jälkikäteen ajateltunahan homma tietysti meni niin, että kun I on aina syönyt huonosti ja ollut epämääräisen kitiseväinen niin siihen tottui. Ja vaikka oireet pahenivat, siihenkin tottui. Kunnes lopulta olin vaan ihan harmaa ja kuolemanväsynyt joka ikinen ilta kun V tuli töistä.  Olin kantanut, leikittänyt ja laulattanut I:tä suurimman osan päivää; lapsi oli tietysti vatsakipuineen tyytyväisempi kun sai olla äidin sylissä.


Lisäksi se on niin epämääräistä se pienen lapsen kipu. Oikeastaan sen eron tajusi vasta siinä vaiheessa, kun I pantiin tälle "allergiadieetille" kokeilumielessä. Parissa päivässä I alkoi taas ottaa kontaktia toisella tapaa ja hymyillä. Välillä hän jopa leikkii itsekseen jonkin aikaa. Vähitellen myös päiväuniin tuli järkeä; I alkoi nukkua vähän pidempään ja puolen tunnin mini-unista päästiin puoleentoista-kahteen tuntiin kerralla. Näin jälkikäteen ajateltuna olisi varmaan pitänyt jo imetysaikana kokeilla mitä olisi vaikuttanut kun maito ja muna otetaan pois äidin ruokavaliosta. Ongelman jäljille olisi päästy nopeammin ja halvemmaksikin se olisi tullut, kun ei olisi tarvinnut ostaa tuota erikoismaitoa. Vaikkei sitä nyt tietysti niin laskekaan kun kyse on pienen hyvinvoinnista, niin voihan sitä vaikka käyttää itsensä motivoimiseen sille munattomalle ja maidottomalle dietille (joka on hankalaa, tiedän) ihan silläkin että että kela korvaa noita erikoismaitoja vasta diagnoosin vahvistamisen jälkeiseltä ajalta. Ja sen diagnoosin saamiseen menee aikaa - meillä nutrilonia on nyt juotu jo kohta puoli vuotta omaan piikkiin.

Tietysti myös lasten temperamenteissa on eroja, enkä sano että aina vauvan itkun takana on jokin diagnosoitava ja selkeä vika. Mutta jos vanhemmista tuntuu, että lapsella ei ole hyvä olla kannattaahan sitä vähän kysellä ja kyseenalaistaa ja tarvittaessa sitten viedä se lapsi lääkäriin pa pyytää selvittämään. Kun oireet eivät ole hirveän selkeitä tai jos ei itse osaa kiinnittää huomiota tarpeeksi tarkalla silmällä juuri oikeisiin asioihin, eivät ne ammattilaiset neuvolassa ja (joskus) muuallakaan osaa auttaa.Sitten vaaditaan sitä uskoa itseensä ja siihen, että kaikki ei ole hyvin. Mutta: juuri sitä ainakin itseltäni puuttui.

Vielä siellä lastensairaalassakin testin aloittanut lääkäri sanoi, että nämä mainitsemanne (ennen ruokavalion aloittamista havaitut) oireet eivät kyllä sovi maitoallergiaan, että todennäköisesti se ei sitä ole, mutta testataan nyt kunnolla. Vaikka tiesin millainen ero maidottomalla, munattomalla ja viljattomalla ruokavaliolla I:n oloon oli ollut, tunsin pienen piston  sydämessäni siitä että olenko nyt kuitenkin hysteerikkoäiti joka vain tuhlaa lääkärin aikaa. No, se kyllä karisi viimeistään ensimmäisen testipäivän iltana kun I oksensi kaikki iltapuurot ja -maidot sänkyynsä ja itki lopulta itsensä uneen minun syliini kun kantelin häntä olohuoneessa.

"Nelle rakas, sinä olet I:n äiti. On sinun tehtäväsi hankkia I:lle apua ja selvittää. Ei se ole hysteeristä, se on sinun työsi." 

- Ystäväni Taina

Jälkikäteen sitä on helppoa tietysti nähdä, että olihan niitä oikeitakin oireita ollut myös. Minä en vaan ollut osannut aina poimia sitä oikeaa asiaa minkä kertoa neuvolassa, terveysneuvonnan puhelimessa  tai neuvolan lääkärille. Ja kun ei oikein ollut itselläänkään varmuutta että mikä on oiretta ja mikä ei kun vauva kasvaa niin hurjaa vauhtia ja kaikki muuttuu koko ajan. Lisäksi oireiden tunnistamista helpottaa, jos edes välillä on ollut hetken "normaalia". Jos kitinä on normaalia, kitinää ei osaa pitää oireena. Ja kun sitä on itse niin semmoista lääkäriin vasta pää kainalossa -tyyppiä niin kun joku sanoo ettei mitään ole vialla niin sitä vaan sinnittelee ja sinnittelee.

Kyllä noiden vauvan allergioiden keskellä on ihan kullanarvoista jos on edes yksi kokenut ja läheinen ystävä joka kuuntelee ja rohkaisee. Tarvittaessa myös vähän potkii takapuolellekin ;)  Miten minä nyt sen sanoisin; kun sitä väsyneenä ja kaikkensa yrittäneenä on epävarma ja jos apua etsiessä vielä seinä on pystyssä niin aika pieneksi itsensä tuntee. Se on semmoinen kierre; kun vauva on kipeä, äiti väsyy, muuttuu sekavaksi eikä oikein jaksa edes etsiä tietoa mikä voisi olla vialla. Sitten kun joku kysyy, mikä on vialla niin kaikki tulee ulos jonkinlaisena hirveänä sekamelskana ja lopputulema on, että äiti on vaan väsynyt, eikä mitään selkeää vikaa ole.

"Kaikista onnellisintahan on, jos I:llä ei mitään allergiaa ole" sanoin lopulta kylmän rauhallisesti lastensairaalan lääkärille kun testi aloitettiin. Ja ehkä juuri siksi kirjoitan tämän jutun; kun tottakai sitä tuntuu typerältä kun kaikki sanovat, ettei lapsessa varmaan ole mitään vikaa vaikka itsestä tuntuu että pienen on kurja olla. Niin helposti sitä arastelee lääkärille lähtemistä. Mutta eipä sitä tarvitse kuin miettiä tuota I:n tilannetta, niin helppoa on jälkikäteen todeta että mieluummin tutkitaan kuin annetaan pienen turhaan kärsiä. Ainakin meillä se on äidin työ olla pienen apu.

Muikkulasagne - eli neulamuikkujen loppusijoitus

En oikeastaan tiedä tapahtuiko virhe kaupassa kun nälkäinen V oli A:n kanssa löytänyt pitkästä aikaa neulamuikkuja. Vai tapahtuiko se virhe siinä vaiheessa, kun ajattelin hyödyntää sen paistetuista neulamuikuista jäljelle jääneen valtavan kasan ruokaa seuraavan päivän muikkulasagneen. Joka tapauksessa jouduin tänään toteamaan, että suurella todennäköisydellä joudun nyt heittämään osan hävikkiherkkulasagneani pois.

Ei sillä, muikkulasagne oli hyvää kotiruokaa ja sitä syöytiin hyvällä halulla, mutta kolme ihmistä ei mitenkään jaksa syödä kokonaista vuokaa lasagnea kerralla. Olisihan sen nyt pitänyt olla selvää. Samoin tietysti olisi pitänyt olla selvää jo kaupassa, että kolme ihmistä ei syö 700-800g paistettuja muikkuja kerralla. Millään.

Klassikkoruoka: neulamuikut ja muusi; jumalaisen hyvää. Rajansa kaikella - silti!

Mutta kai se jotenkin niin meni, että A oli halunnut neulamuikkuja ja muusia ja V oli ollut Nälkäinen. Niin ja ne muikut olivat olleet edullisia. Ja sinänsä neulamuikut muusilla nyt ovat todella vähähävikkistä ruokaa, kun muikut paistetaan kokonaisena.  Mutta liika on tietysti aina liikaa. Vaikka söimme äärimmäisen herkullisia rapsakoita muikkuja enemmän kuin ehkä oli järkevää ja tarpeellista, niitä jäi joukkotuhon jälkeen vielä Iso kasa seuraavallekin päivälle.

Osan jämämuikuista olisi voinut säästää salaattiin - ne voisi paahtaa uudelleen rapeiksi uunissa.

Vaikka ostetun ruuan määrään pitäisikin kiinnittää huomiota, tunnen silti olevani se suurempi syyllinen tässä hävikissä. Sain kyllä muikuista, jämäjuustopaloista sekä aikaisemmasta grilli-illasta jääneet tähteet hyvin käytetyksi ja söimme hyvän illallisen. Mutta vuokaa jäi silti ainakin kahden ihmisen annoksen verran, eikä sitä sitten enää tullutkaan lämmitettyä... 

Vaikka sainkin aikaan perheelleni kelpo illallisen, onnistuinko vähentämään hävikkiä vai lisäsinkö sitä lopulta tekemällä liian suuren annoksen lasagnea? Ja kalalasagnea syödessä tuli mieleen, montako kertaa paistettua kalaa voi lämmittää että se vielä pysyy hyvänä? Fiksumpi hävikkiherkuttelija olisi tehnyt vähän pienemmän lasagnen ja syönyt loput muikut seuraavan päivän kalacesarissa.

Eli päivän opetukset:

• Osta vain sen verran ruokaa kuin oikeasti on tarpeen. 
• Valmista vain sen verran ruokaa kuin teillä oikeasti syödään. 
• Jos jämiä jää, jaa ylijäämä mieluummin useampaan ruokaan kuin että kokkaat valtavan määrän jotain yhtä juttua
• Säilytä ostamiasi ruokia oikein niin ne säilyvät pitkään - jääkaapin ei esimerkiksi kuulu olla 10-14 asteinen vaan enintään kuusiasteinen.  

Meillä oli myös kaksi ahventa, jotka aioin nyppiä ruokaan. Mutta ehkä oli parempi, etten sotkenut niitä tähän soppaan.

Ja tietysti kannattaa muistaa sekin, että jämäkokkauksessa on syytä ottaa järki käteen; kaikki jämät eivät vaan sovi yhteen. Monesti vähemmän on enemmän. :)

Muikkulasagne (ainakin viidelle tai kuudelle)

juustokastike
50g voita
3/4 dl jauhoa
n. 50g appenzeller - raastetta
muskottia
1 tl suolaa

Vihreät
1 pkt babypinaattia
4 grillattua parsaa
n. 2 dl silputtua, valkoviinissä ja voissa haudutettua purjoa (tai  pari shalottisipulia)
1 kevätsipulin varsi
nippu ruohosipulia
1-2 rkl suolakapriksia huuhdottuna
4 tl kokojyväsinappia
loraus tryffeliöljyä
mustaa pippuria

ylijäämämuikut tai muut ylijäämäkalat - ehkä 300g?
lasagnelevyjä
n- 2-3 dl juustoraastetta kannikoista
tarjoiluun: sitruunaa (kuorta ja mehua)

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.

Laita pannuun tilkka öljyä ja laita sipulit pannuun kuullottumaan. Lisää huuhdottu pinaatti ja tilkka vaaleaa balsamicoa tai valkoviiniä. Anna lehtien lakastua ja muuttua smaragdinvihreiksi. Nosta lehdet pois tulelta ja sekoita mukaan pilkottu kypsä parsa, sinappi, hiihdotut ja pienityt kaprikset sekä silputut sipulit. Mausta mustalla pippurilla. Jätä odottamaan hetkeksi.

Tee valkokastike sulattamalla voi kattilassa ja lisää siihen vehnäjauho. anna kiehua hetken ruskistamatta ja sekoita seosta koko ajan. Lisää sitten kok oajan sekoittaen maito, muskotti ja lopuksi juusto. kuumenna kunnes kastike kiehuu hiljaa ja juusto sulaa kastikkeeseen. tarkista suola ja lisää tarvittava määrä.

Raasta juusto ja lado sitten vuokaan vuorotellen vihreää täytettä, valkokastiketta, muikkuja ja lasagnelevyjä. Jätä päällimmäiseksi kerros valkokastiketta ja kuorruta vuoka lopuksi juustolla.

paista uunissa n. 40 min tai kunnes ruoka on läpi asti kuumaa ja kauniin väristä. Anna ruuan vetäytyä vielä kymmenisen minuuttia ennen tarjoilua.

Tärkeää: Ennen tarjoilua raasta päälle pestyn sitruunan kuorta ja purista hieman sitruunanmehua. Sitruuna raikastaa annoksen, etenkin jos et tarjoa vuuan kanssa raikasta salaattia.

Panzanellamuunnelma - eli kuivan leivän riemuvoitto;)

Yhteistyössä Gaea- oliiviöljyt

Ystäväni M tuli maininneeksi, että heidän suosikkinsa kuivan leivän hävitykseen on italialainen klassikko,  panzanella - salaatti. Panzanella on oikeastaan kuin bruschetta kulhossa, jonka annetaan hetken seistä, jotta kuivahtanut leipä ehtii imeä itseensä öljyjä ja tomaatin mehua. Pistin vinkin korvan taakse ja eilen tuli sitten aika soveltaa.

Vähän aikaisemmin olin myös vilkaissut omenamintun blogista ohraista munakoisosalaattia jossa kypsään ja aromaattisen pehmeään munakoisoon on yhdistetty tuoretta minttua. Siitä paikasta tuli pakonomainen tarve saada salaattia jossa on munakoisoa ja minttua. Yhdistin kaksi hyvää ideaa ja tein panzanellan idealla munakoiso-halloumisalaatin jonka maustoin jämäkevätsipulilla ja tuorella mintulla:)

Eikä haitanut yhtään, että munakoiso ei ollut enää mitenkään täysin priimakimmoisa - se oli sisältä vielä ihan terveen värinen joten siivuiksi vaan, tilkka öljyä pannuun ja siipaleet paistumaan. Halloumin ja munakoison voisi ihan hyvin myös grillata, mutta tällä kertaa paistoin molemmat pannulla. Salaatista tulisi esteettisesti kauniimpi, jos halloumi grillattaisiin ja pilkottaisiin sen jälkeen sopiviksi suupaloiksi salaatin sekaan. Mutta hyvää oli näinkin; leipä imi itseensä erinomaisia aromeita hyvästä oliiviöljystä, laadukkaasta viinietikasta ja hunajasta jota lorautin sitäkin vähän mukaan. Lisäksi nautiskelimme vähän Gabbiano rosé - viiniä auringossa, terassilla. :)

Tuo kuvassa näkyvä Gaea kalamata  D.O.P. oliiviöljy tuli meille tuotenäytteenä. Se on ihan hyvää - melko mietoa ja tasapainoisen makuista. Maistelin sitä appeni vaimolta oppimallani tavalla -  lorauttamalla pienen tilkan teelusikkaan. Vähäsen siinä on vielä sellaista leikatun ruohonkin makua josta itse tykkään. Mutta: vielä parempaa oli se toinen pullo, joka samassa paketissa tuli. Siinä Gaea D.O.P. Sitia Oliiviöljyssä (jossa on hopeanharmaa korkki) maistuu ihanasti kesä ja se leikattu ruoho. 

Minusta olisi muuten kiva, jos noissa oliiviöljyissä ylipäätään selvästi näkyisi koska öljy on valmistettu.  Tuossa pullossa myyntipäivä on kesäkuussa 2013 ja siitä päätellen viimeinen myyntipäivä on varmaan n. 18kk sadonkorjuusta. Niinpä näiden öljyjen pitäisi varmaan olla n. 4-5kk sitten poimittua ja siten varmaan lähellä sitä tuoreinta saatavilla olevaa tavaraa. Tokihan öljy säilyy vielä paljon myyntipäivän jälkeenkin, mutta tuo leikatun ruohon maku muuttuu ajan kanssa ja häviää vähitellen.  

Mutta näillä puheilla hyvää maanantaita kaikille. Tänään kannattaa nykäistä ne kuivat leivänpalat esiin ja tehdä niistä vaikka salaattia. Halloumin tilalla voi hyvin käyttää vaikka fetaa tai juuston voi jättää kokonaan poiskin ja lisätä mukaan vähän oliiveita ja siemeniä. Panzanella - muunnelmissa vain mielikuvitus on rajana. 

Munakoisoinen panzanellamuunnelma (2-3:lle)

1 munakoiso viipaleina
n. 3 siivua kuivahkoa maalaisleipää
1 kevätsipulin varsi
1 pkt halloumia tai fetaa (tai vaikka hyviä, kivellisiä mustia oliiveita kivi poistettuna)
kirsikkatomaattirasian loppu; ehkä n. kymmenkunta
mintun lehtiä
(paahdettuja siemeniä)
oliiviöljyä paistamiseen
mustaa pippuria myllystä

Kastikkeeseen
n. 0,5 dl hyvää kylmäpuristettua oliiviöljyä
n. 1 tl juoksevaa hunajaa
n. 1,5-2 rkl  jerezin ikääntynyttä sherryviinietikkaa tai muuta laadukasta viinietikkaa
ripaus suolaa
minttua

Sekoita kastikeainekset keskenään shakerissa tai vatkaamalla ne emulsiomaiseksi kastikkeeksi vispilällä. 

Revi leipäpalat suupalan kokoisiksi kulhoon ja sekoita mukaan halkaistut tomaatit, silputtu kevätsipuli ja mintun lehtiä. Jos leipä on tosi kovaa, sekoita mukaan myös puolet kastikkeesta. 

Paista munakoisosiivut pannulla tilkassa öljyä kauniin ruskeiksi ja pehmeiksi. Paista myös halloumi.


Lisää salaattiin lämpimät munakoisot ja halloumi, sekoita ja kaada päälle kastike. Koristele vielä lopuksi tuoreilla mintuilla ja tarjoile heti.

Hävikistä herkuksi - pullasta ritariksi

Innostuin pitkästä aikaa leipomaan pullaa. Jotenkin en vain osaa leipoa pientä määrää pullia. Vaikka vein leipomuksia töihin ja kutsuin muutaman kaverin kahville (kiitos vain uhreille seurasta;)) pullia jäi silti! Siinä ne tänään sitten olivat, parhaat päivänsä nähneet herkut ja katselivat minua surullisesti keittiön pöydältä.

 Pulla siivuiksi vaan. Päällimmäinen ohut pala on parasta herkkua.

Otin nämä vähän nuhjuiset korvapuustit leikkuulaudalle, löysin jääkaapista tilkan kermaa ja maitoa. Kananmuniakin oli muutama kaapissa. Mm-hmm. Köyhiä ritareita. Joo!

Köyhiä ritareita ei ole pakko tehdä pullapitkosta tai ranskanleivästä. Korvapuusteista tehtäessä tulee ehkä vieläkin herkullisempaa, eihän lisäkaneli ja sokeri niitä ainakaan pahenna. E-ei, tosiaan. ;)

Hyvä aamuhetki.

Siskon jo aiemmin mainitsemassa  Täydellinen ohje - Olivian parhaat reseptit-kirjassa on Hans Välimäen vinkein höystetty resepti köyhien ritareiden valmistamiseen jota tällä kertaa noudattelin. Kotokotona köyhät ritarit yleensä kastettiin pelkästään maito-muna-seokseen, mutta tässä ohjeessa mukaan tulee hippunen vaniljaa, kanelia ja kermaa.

Ja niin saatiin sateiseen päivään pieni kertomus siitä, kuinka surullisista pullista tuli iloisia uudestaan. Kuinka pullat ja kerma pelastuivat kamalalta hävikkikohtalolta. Ja kuinka Mimmu iloisten pullien voimalla pääsi sittenkin lenkille vesisateeseen.

Köyhät ritarit

Pala pullapitkoa, muutamia pullia tai ranskanleipää
1 muna
1 dl maitoa
1 dl kermaa
1/2 rkl sokeria
1 tl vaniljasokeria
1/2 tl kanelia
1/4 tl suolaa
voita paistamiseen

Sekoita muna, maito ja kerma. Lisää joukkoon sokeri, vanilja, kaneli ja suola. Hansin vinkkilistassa sanotaan että vaniljasokerista voi tulla vähän karvas maku paistettaessa, parasta tulee kun raaputtaa aitoa vaniljaa vaniljatangosta.

Pulla saa mieluusti olla vähän kuivahtanutta, liian tuore pulla imee nestettä liikaa itseensä ja hajoaa paistettaessa. Leikkaa pullat noin 2 cm paksuisiksi siivuiksi ja liota niitä seoksessa noin 2 minuuttia puoleltaan. Minä tein vähän ohuempia. Ohuemmat hajoavat vähän helpommin, eikä niitä kannata liottaa seoksessa aivan niin kauaa kuin paksumpia siivuja. Liota siivuja seoksessa siis sen aikaa, että ne mehevöityvät sopivasti ja nosta ne sen jälkeen lautaselle.

Laita paistinpannu levylle lämpenemään keskilämmölle. Paista siivut runsaassa voissa, niin niistä tulee rapeampia ja ne paistuvat sisältäkin. Voihin voi laittaa vähän ruskeaa sokeria sekaan, näin pullan pinta karamellisoituu pannulla. Ohjeessa ritareiden pinnalle ei lisätä enää sokeria, mutta minä lisäsin koska en laittanut pannulle sokeria ja niin saa taattua sokerisekoamisen. =)

Tarjoile smoothien tai kahvin kanssa. Tai vaikka molempien!