Ruokabloggaajan nolo moka, katso kuvat!

Kuvan kukat eivät liity tapaukseen. 

Otsikko tekee kunniaa kaikille niille miljoonille otsikoille, jotka koristavat iltapäivälehtien sivuja.

Se ei kerro mitään, vonkuu klikkausta ja jokainen tietää jo ennen sitä väsynyttä klikkausta, että uutinen on mitättömän pieni. Mutta se anelee; katso nyt, kumminkin kiinnostaa. Päätä hajottaa joka kerta kun tuollaisen näkee, mutta silloin kun näin Ylen sivuilla vastaavan, päätin kirjoittaa tämän jutun. Yle, pliis - ei teilläkin!

En voi sille mitään, mutta joka kerta kun näen tuollaisen otsikon tulee mieleeni aika, jolloin olin koulukiusattu. Ne kiusaajat siellä omissa porukoissaan käyttivät juuri tuollaista tapaa puhua. Oikeastaan on väärin sanoa, että otsikko ei kerro mitään; se kertoo kyllä täydellisesti valmiin asenteen jolla tuota kyseistä uutista olisi syytä lukea.

Ja näitä otsikkoja tekevät koulutetut journalistit. Kukaan ei varmaan pidä niitä enää edes mitenkään outoina vaikka kaupallinen lehdistö ottaa niissä lukijan "meidän porukkaan" ja paapoo kuin pikkulasta - ethän sinäkään tee tätä virhettä? Päivittelemään niiden muiden tekemiä virheitä tai tähtösten kertakaikkisen tyylitöntä kauppareissupukeutumista - sieltä turvallisen näyttöpäätteen takaa, missä voi nauttia kupposen kuumaa kahvia ja ihmetellä maailman menoa - ja tarkistaa salaa pöydän alla omien kenkiensä värin (tai sen olivatko ne samaa paria, edes), kun kukaan ei näe.

Mutta kahvista puheen ollen, oli minulla kerrottavanani oikeastikin nolo moka. Ja olisi niitä kyllä useampikin, enemmän kuin sormia kädessäni, mutta ajattelin että tästä nimenomaisesta voisi joku muukin ottaa opikseen.

Mutta tämä mittalusikka liittyy hyvin herättävään kahvinkeittoon. 

Katsokaa ja ihmetelkää, oheisessa kuvassa on Moccamasterin KAHDEN KUPIN MITTA. Ei, sitä ei sanota missään itse mitassa. Kyllä, useimmissa kahvinkeittimissä on tietääkseni yhden kupin mitta ja kyllä, olen ehkä maailman huonoin kahvinkeittäjä.

Enkä olisi edes tajunnut sitä itse - ihmettelin vaan miten kahvi on niin kauhean kitkerää nykyisin vaikka kuinka pehmeitä laatuja yrittäisi etsiä. Kunnes ystäväni M sitten kerran ohimennen mainitsi, että se on kahden kupin mitta. Seuraavana päivänä kokeilin ja voi ihme kun kahvin luonne muuttui ;)

No, ehkä tässä oli nyt tätä mitan täyteen tulemista ja kupin nurimenemistä ihan tarpeeksi yhdelle päivälle. Mutta ainakin minä toivon otsikoita, joissa oikeasti puhutaan asiaa. Niin ja kahvipakettiin voisi oikeasti painaa vaikka grammoina, paljonko sitä purua pannaan yhtä kuppia kohden - meille vakavamielisille insinööreille.

Ostereita eurolla, ostereita eurolla!

Kun näimme ostereita 0.99e kappaleelta, kävimme niihin kiini kuin meriharakat. Niin harvemmin käy ja jostain syystä noiden ulkoa rosoisten ja sisäpinaltaan helmiäiskiiltoisten kuorten sisään piilotetun merenmakuisten eläinten ostamiseen on jonkinlainen kynnys. Ehkäpä se on se, että mitenkään ei oikein voi varmistua, että se, mitä ostaa on tuoretta.

Osteri on elävä syömiseen asti - siihenkin littyy aina hieman kunnioitusta. Avatessasi osterin, se kuolee. Mutta silloin tällöin, muutaman kerran elämässäni olen syönyt ostereita. Viime viikolla oli yksi niistä päivistä. Söin kaksi osteria jotka maistuivat sille, mille meri tuoksuu myrskyisän sateen jälkeen.

Olen aina haaveillut syöväni ostereita jossain tuulenpieksemällä, vuoroveden paljastamalla ja levän liukastamalla merenrannalla missä usvaksi hajonneet aallot saavat huulet maistumaan suolaiselta, kostea tuuli muuttaa vaatteet nihkeäksi ja hymyillessä suolaiset hiussuortuvat pyrkivät suuhuun ja silmiin. Jyrkkinä nousevien kallioiden piilottamalla rannalla, missä kiviin kasvaneet simpukat ovat paljastuneet vuoroveden alta, levä tuoksuu huumaavana ja ilmassa syöksyvien lintujen syömien simpukoiden kuoret rutisevat jalkojen alla kuin James Joycen Odysseuksessa. Sellaisesa paikassa olen kuvitellut kalastajan kantavan saaliinsa rantaan pienestä, mutta raskaasta puuveneestä. Siellä osterit avataan puukolla, jolla on avattu satoja ostereita, eikä osterin makua voi erottaa tuulesta ja merestä. Mutta tuo päivä odottaa minua vielä jossain, mutta joka kerta kun maistan ostereita tiedän, että se tulee vielä joskus.

Osterit voi nautiskella myös täysin ilman mausteita

Meillä ostereita syödään harvoin. Niin harvoin, että niitä ei olisi pakollista maustaa mitenkään. On oikeastaan aika hassua, että noihin merenmakuisiin eläviin tulee himo. Jotain alkukantaista siinä on, kun liu'uttaa osterin suuhunsa. Osterin kuoressa on usein mutaa, mutta kuori on sisältä mitä kauneinta helmiäistä; kuin kirkas kuu räsähtävän kirpeänä pakkasyönä.

Ensimmäinen osteri on hämmentävä kokemus; onko tämä syötävä raakana, vain sekunteja sen jälkeen, kun kuori on avattu ja eläin kuollut. Mitä tämä neste on, onko se merivettä? Voiko sen juoda - kuuluuko se juoda?

Kyllä kuuluu. Se on osa koko tarinaa. Se on osa merta, jonka kohta syöt.

Minä pidän ostereista sellaisenaan. Minä pidän niiden karusta kauneudesta. Minä pidän suolaisen meren mausta. En vaihtaisi pois kokemusta ensimmäisestä täysin puhtaasta osterista, sellaisenaan. Mutta ostereita voi myös maustaa ja tällä kertaa teimme niin.

Jamien ohjeessa osteriin laitetaan riisiviinietikkaa, chiliä, sokeria ja inkivääriä. Niin ja korianteria. Vaikka mukana on vahvojakin makuja, osterin tunnistaa silti. Ihan erinomainen vaihtoehto jos haluat kokeilla jotain uutta.

Kastike ostereille Jamien tapaan (riittää ainakin 10-12 osteriin)

1/2 peukalon kokoinen pala inkivääriä kuorittuna ja raastettuna
6 rkl riisiviinietikkaa
1 punainen chili
hieman tuoretta korianteria
1 tl sokeria
ostereita

Kuori ja raasta inkivääri (tai hakkaa se ihan pieneksi veitsellä). Hienonna myös chili ja korianteri ihan hienoksi. Sekoita kaikki aineet keskenään.

Hakkaa jääpaloja keittiöpyyheen sisällä murskaksi ka laita ne tarjoilulautaselle.

Kärjestä väännetään, jonka jälkeen veistä kuljetetaan kantta pitkin

Asenna osteri käteesi keittiöpyyhkeen sisässä littana puoli ylöspäin tai käytä apuna osteriveitsen mukana tulevaa puista tukea. Avaa osteri kapeimmasta päästä työntämällä osteriveitsen kärki osterin kapeimmassa kärjessä olevaan koloon, nitkuttamalla se mahdollisimman syvälle ja kiertämällä napakasti sivulle niin että osteri aukeaa raolleen. Kuljeta sitten osteriveistä varovasti kannen muotoja seuraillen ja irrota liha varovasti molemmista kuorista. Varo läikyttämästä koveraan puoleen jäävää lientä.

osteri irroitetaan kuorestaan myös alapuolelta ja jätetään tarjolle syvempään kuoreensa. 

Aseta avattu osteri jäämurskalle ja tarjoa kastikkeen kanssa.

nautitaan kaatamalla osteri liemineen suuhun. Lisukkeeksi voi halutessaan tarjota vaikka OP Andersenia tai perinteisesti shampanjaa.

Cool Constance eli varsinainen ruususen hääpäivädrinkki

Jos kevään ensimmäisen nurmentuoksuisen päivän voisi nesteyttää, niin tältä se varmaan maistuisi. Paitsi että ruusun terälehtien ja kurkun aromista tulee kyllä mieleen juhannus järven rannalla.  Tai uinti valoisana, lempeänä kesäyönä täysin tyynessä lammessa.

Jos olisin menossa naimisiin, tätä voisi harkita drinkiksi juhliin - mutta täytynee tyytyä hääpäivän juhlistamiseen tällä drinkillä, sillä saahan vaimokin joskus vähän hempeillä? :)

Jamien uusin Jamie magazine jäi käteen lehtihyllyltä viime kauppakäynnillä. Tämä drinkki löytyi siis sieltä, eikä ole mitenkään omaa käsialaan. Tuo ruusureunus joka drinkkiin tulee, ei sitten ole oikeastaan optionaalinen, se tekee ihan älyttömästi luonnetta tähän tyttömäisen herkän oloiseen juomaan.

Mutta vaikka sanon tyttömäinen, kyllä tätä sopii poikienkin juoda. V totesikin että "voi kurkkuparat", joten lienee luultavaa että tätä tehdään toistekin.

Ruusuvettä tarvitaan vain reunuksen tekoon, joten tarvittu määrä ei ole suuri. Ruususiirappi kävisi yhtä hyvin.

Sitä paitsi, kun teet tuon ohjeessa määritellyn reunustussuolan, siitä riittää iloa pitkäksi aikaa; sitä on enemmän kuin parin lasin reunustamiseen tarvitsee. Sulje suola vain huolellisesti lasipurkkiin ja käytä kun tarjoat drinkkiä uudelleen.

Tässä kevättä odotellessa hyvää viikonloppua kaikille! :)

Cool Constance (n. 2 annosta pitkään lasiin)

1/2 kurkkua
1 korianterin oksa (laitettiin kolme-neljä vesiviljeltyä lehteä)
200 ml omenamehua (cloudy applea meillä)
3 rkl ruusuvettä
75 ml laadukasta giniä

Ruususuola-sokeri (rimmeri)

1 rkl kuivattuja ruusun terälehtiä
1 tl merisuolaa (meillä ruususuolaa)
4 rkl ruokosokeria

Tee ensin ruususuola morttelissa hieroen kaikki suolan aineet melko tasaiseksi jauheeksi. Kaada lautaselle odottamaan.

Soseuta kurkku, korianteri ja omenamehu blenderissä tasaiseksi. Sitten valuta mehut siivilän läpi talteen.

Kaada ruusuvesi pienelle lautaselle, kostuta käyttämiesi lasien reunat ruusuvedessä ja dippaa ne sitten ruususuola-sokeriin. Täytä sen jälkeen lasit jäillä.

Laita "sheikkeriin" giniä, ripaus ruususuolasokeria, kurkkumehu ja jäätä. Sheikkaa 10 sekuntia ja kaada laseihin jään päälle. Tarjoile heti.

Lahnabrandadeita, punasipuli-fenkolisalaattia ja fenkolipyrettä

Lahnabrandaresta tuli ihan erinomaisen herkkua - voisin jopa väittää että tämän parempaa "jämäruokaa" saa hakea. Vaikka näitä kannattaa tietysti tehdä ihan vaikka vartavastenkin, isosta lahnasta riittää hyvin kahteen ruokaan; jos tarjoat uunilahnaa ensin tavallisten keitettyjen perunoiden kanssa, saat jämistä aikaan lahnabrandadeita a.k.a uppopaistettuja kalapullia käden käänteessä.

Oikeasti ohjeessa on aika monta valmistettavaa juttua, mutta minä oikaisin siinä kohdin, etten jaksanut leipoa fenkolileipää vain tehdäkseni siitä korppujauhoa. Käytin vanhaa kuivaa Rezen maalaisleipää, jonka jauhoin yhdessä yli jääneiden fenkolin lehtien kanssa kotikutoiseksi korppujauhoksi. Minusta se toimi ihan hyvin.

Mutta se, mitä tällaisia eri osista koottuja annoksia tehdessä kannattaa ottaa huomioon on väsymyksen määrä. Suosittelen tätä lauantaille tai sunnuntaille kun on aikaa kokata, sillä väsyneenä voi kämmeltää kertakaikkisesti enemmän kuin laki sallii. Minähän en tietenkään kämmeltänyt mitään vaan kaikki sujui kuin tanssi...? Mutta jos joku nyt olisi taipuvainen lukemaan ohjeita puolihuolimattomasti, niin...

Ei esimerkiksi kannata yrittää uppopaistaa palleroita liian kylmässä öljyssä, sillä kuorrute lähtee irti.

Tai unohtaa jauholeivitystä korppujauhojen alta, sillä silloinkin kuorrute klimppiintyy ja irtoaa...

Ensin jauhoa, sitten kananmunaa, sitten leipämurua ja sen jälkeen 170 asteiseen öljyyn. 

Mutta kun öljy on tarpeeksi kuumaa, hermot kylmät ja kipot oikeassa järjestyksessä lopputuloksena on ihan erinomainen ruoka.

Onneksi taikinamäärä oli niin iso, että vaikka (köh) saatoinkin hieman hapuilla suorituksessa sain helposti tehtyä meille sopivan määrän onnistuneitakin palleroita. Ne epäonnisemmatkaan eivät joutuneet hukkaan; söin niitä nöyränä salaatin kanssa seuraavan päivän lounaalla.... Noita palloja tulee annoksesta aika monta, jos tarjoat tätä kolmen ruokalajin illallisella niin määrästä tulee pääruokia ainakin kuudelle, ellei jopa isommalle joukolle. Jos porukkaa on enemmän, salaatin ja fenkolipyreen määrää on syytä tarkistaa ylöspäin - ainakin jos annoksessa on vain yksi pallero per nenä niin fenkolipyrettä kuluu enemmän.

Ohje on peräisin Parasta maatiaisruokaa kirjasta, johon olen (joistain löytämistäni virheistä huolimatta) vähitellen tykästynyt kovin. Ja jos haluat itsellesi moisen opiksen, Hanna arpoo sellaista blogissaan - kannattaa kokeilla onneaan vielä ennen 14.4:)

Lahnabrandadet (onnistuessaan rittää varmasti erillisen alkupalan kanssa 5-6 pääruuaksi)

300g kypsää, ruodotonta lahnaa
3dl kalalientä
3 valkosipulin kynttä
1 timjamin oksa
2,5 dl maitoa
250g kypsää perunaa
suolaa
vastarouhittua mustaa pippuria

leivitykseen
1 dl fenkolista korppujauhoa
2 kananmunaa
1 dl vejnäjauhoa

Lisukkeeksi tuleva sipulisalaatti tarvitsee aikaa marinoitua, joten tee se etukäteen.

Hauduta fileet kasvisliemessä tai uunita kokonainen lahna kypsäksi. Riivi lahnan liha kulhoon ja poista ruodot.

hienonna valkosipulinkynnet ja timjaminlehdet.

yhdistä maito, hienonnetut timjamit ja valkosipulit. Kiehauta ja anna maustua 1/2h. Sekoita kaikki aineet keskenään ja tarkista maku. Jos teet ruokaa jämistä, taikina kannattaa tehdä heti tuoreeltaan ja tässä kohdin massan voi halutessa laittaa jääkaappiin.

Mittaa leivitysainekset kukin omalle lautaselleen. Pyöritä massasta palloja ja kieräytä sitten pallot ENSIN vehnäjauhossa, sitten kananmunassa ja LOPUKSI korppujauhossa.

friteeraa brandadepallot 170 asteisessa öljyssä kauniin ruskeiksi. Valuta talouspaperin päällä. Kokoa annos oman makusi mukaan.

Punasipuli-fenkolisalaatti (n. 4-5:lle)

1 pieni punasipuli
1/2 fenkolia
3 rkl rypsiöljyä
1 rkl vaaleaa balsamicoa
suolaa
sokeria

suikaloi sipuli ja fenkoli mahdollisimman ohueksi. Lisää loput ainekset ja anna marinoitua vähintään 2h.

Fenkolipyree
300g fenkolia
100g voita
2 dl kermaa
1 sitruunan mehu
suola
2 rkl ranskankermaa

suikaloi fenkoli ja kuullota se voissa pannulla. Lisää kerma ja hauduttele fenkoli kypsäksi. Mausta kermaiset fenkolit sitruunamehulla ja suolalla. Soseuta fenkolit ja liemet ja paseeraa sitten sose vielä tiheän siivilän läpi. Lisää ranskankerma ja tarkista maku.

Omenapuiden katveessa

Tiesittekö, että Malminkartanossa on hedelmätarha? Minä en tiennyt. Tiesittekö, että siellä järjestetään kaikille avoimia tapahtumia, kuten pari viikkoa sitten ollut omenapuiden leikkaustapautuma niille jotka ovat päätyneet vahingossa omenapuun omistajaksi? Tai sinne voi mennä vaikka piknikille omenapuiden kukinnan aikaan? Minä en tiennyt mitään tästä. Ja voisin kuvitella, ettei vielä tiennyt kovin moni muukaan, sillä Malminkartanon Fruticetum, kuten omenatarhaa nykyisin fiinisti kutsutaan on nukkunut kuin ruusunen hoitamattomana ja unohdettuna. Mutta kuten kaikissa sellaisissa saduissa joista minä tykkään, tässäkin tarinassa puutarha herää uudelleen eloon ja toivon mukaan täyttyy pitkin vuotta puista nauttivista kaupunkilaisista.

Projektipäällikkö Elina Nummi kertoi meille omenatarhan historiasta

Näistä syistä oli varmaan hyvä, että Helsingin kaupungin rakennusvirasto ja Fiskars olivat järjestäneet keskelle kevättalvea kaikille avoimen omenapuiden leikkaustapahtuman jonne minäkin sain ihan kutsun tulla kuulemaan paitsi omenapuiden leikkauksesta, myös ennen tapahtumaa hippusen omenatarhan historiasta sekä ylipäätään Helsingin puistoissa tapahtuvasta toiminnasta ja yhteisöllisestä hyvä kasvaa Helsingissä - liikkeestä ja puistokummitoiminnasta. (Siihen liittyen muuten tänään on illalla infotilaisuus puistokummitoiminnasta - kaikki kiinnostuneet mukaan)

Tapahtumaa oli paikan päällä sponssaamassa myöskin mm. puutarhavälineistään red dot - muotoilupalkinnolla kansainvälisestikin palkittu Fiskars. Petteri Masalin esitteli Fiskarsin uuden puutarhavälinesarjan ja markkinointipäällikkö Aija Saha puhui muutaman sanan esitellen Fiskarsin hyväntekeväisyysprojektia Orange Thumb jonka tiimoilta yritys on osallistunut myös Malminkartanon omenatarhan kunnostukseen.

Isä esittelee lastaan - uutuustyökalu ja tuotekehitysjohtaja Petteri Masalin

Malminkartanon omenatarha on ollut käytännössä suljettuna 2000 - luvun alusta lähtien, mutta 2011 lähtien puutarhaa on herätelty unholasta. Rakennusvirastossa on haluttu lähteä kunnostamaan jo olemasaolevia kaupungin aarteita ja kehittämään Helsinkiin puutarhakaupunginosia. Ajatuksena on, että malminkartanon omenatarhaankin istutettaisiin jo olemasaolevien noin neljänsadan hedelmäpuun lisäksi viitisensataa tainta uusia, moderneja omenapuulajikkeita.

Omenapuiden katveessa on melko idyllistä kun katseli aikaisemopien vuosien kuvia... 

Ylipäätään Malminkartanosta kaavaillaa hedelmäpuiden kaupunginosaa samaan tapaan kuin Roihuvuori tunnetaan kirsikankukistaan. Mutta jo nyt omenatarhassa tapahtuu - keväällä kukinnan aikaan (7-9.6.2013) puutarhan portit ovat avoinna piknikille tulijoille ja syksyllä on järjestetty omenanpoimintatapahtumia, jossa kuulemma ei ole sorsittu meitä Espoolaisiakaan - vaan kaikki paikalle tulleet ovat lähteneet omenakasin kanssa. ;) Tänävuonnakin sadonkorjuutapahtumat avaavat portit 14.9 ja 28.9 ja mukaansa voi poimia kassillisen omenoita.

Mutta nyt leikattiin omenapuita. Paikalla oli jonkin verran kiinnostuneita ja kaikki pääsivät kyselemään. Minusta kyllä tuntui, että kaikki muut olivat minua viisaampia, koska esimerkiksi vesiverso oli minulle ihan uusi sana ja monet kysyjät kyselivät niin hienosti asioista oikeilla nimillä että opin paljon ihan vaan muiden kysymyksistäkin:) Mutta kovasti meille vakuutettiin, että tapahtuma on juuri meille, jotka ovat päätyneet sattuman kautta omenapuun omistajaksi. Ja paljon opinkin; opin että muumiotautiset omenat pitää kerätä pois huolellisesti jos aikoo päästä taudista eroon ikinä, omenapuiden rungot kannattaa hangata puhtaaksi sammaleesta ennen lämpimiä, sillä niissä taudit ja loiset pesivät. 

Ensin oksa kevennetään kauempaa

Suurempia oksia leikatessa oksaa kannattaa ensin keventää ja lopullinen leikkauspinta kannattaa tehdä mahdolisimman lyhyeksi ja niin, ettei sadevesi jää sen päälle makoilemaan. Jäniksen syömille rungoille suositeltiin kokeilemaan puhdistusta syödyltä alueelta niin että saaadaan puhdas nila esiin, sitten alue suihkutellaan vedellä ja kiedotaan tiiviisti emukelmuun. Näin puu saattaa kulemma kasvattaa uuden kaarnan vanhan tilalle. Hurjaa.

Jonka jälkeen tynkä poistetaan rungon vierestä. 

Kaikista hyvistä vinkeistä huolimatta luulen, että tuonne tarvisi mennä ensi vuonna uudelleen - kun on ensin törmännyt hankaliin oksiin omien puidensa kanssa. Mutta ainakin osaan nyt poistaa vesiversot ja puhdistaa puiden kuoren juuresharjalla. Ai niin, Fiskarsilaiset osasivat kertoa, että heidän testipuutarhassaan omenapuita on näinä runsaslumisina talvina onnistuttu suojelemaan jäniksiltä verkkojen hautauduttua lumeen kietomalla runkojen ympärille foliota. Tällaista nörttiperheen päätä tuo omppupuun foliohattu vähän hymyilyttää, mutta saattaapa tosiaan toimia! :)

Puihin oli kiinnitetty lappusia joissa oli vinkkejä puiden leikkaamiseen

Fiskarsin uusi työkalusarjakin vaikutti uskottavalta; kun oma koulutukseni on tuonne käytettävyyden puolelle suuntautuvaa, oli ihan hauskaa päästä katsomaan pientä esitystä Fiskarsin tuotekehitystiimin toiminnasta ja kuulla juttuja siitä, miten nämä uudet Quantumit on suunniteltu. 

Fiskarsin Quantumeita oli esillä tapahtumassa

Tiivistäen kuluttajatutkimusten ja loputtomien testien jälkeen Quantumit on pyritty tekemään säädettäviksi, kestäviksi ja korjattaviksi. Ideana on, että materiaalit ovat kestäviä ja kierrätettäviä, rikkoontuneiden osien tilalle voi ostaa varaosia ja puutarhuri voi säätää itse saksien tiukkuutta omaan käteensä sopivaksi. Myös korkkinen kädensija mukautuu ajan myötä puutarhurin käden mukaiseksi. Ja onhan se korkki muovia lämpimämpikin - huomasin tuossa viikonloppuna niitä omenapuita saksien kanssa lähestyessäni. Melkein vähän harmitti, että tuli viime vuonna ostettua itselle noita aikaisempia muovista mallia olevat isommat sakset ja varrellinen leikkain. Siinä uudessa varrellisessa kun on vaihtopääkin johon saa sitten lisäosia. 

Ihan hauska tietoiskutapahtuma joka sai ainakin minut miettimään mistä näistä tapahtumista voi lukea lisätietoa. Hyviä paikkoja ovat puistokävelyistä kertova www.vihreatsylit.fi ja omaa lähipuistoa ja sen tapahtumia voi seurailla esimerkiksi facebookissa www.facebook.com/puistot. Lisäksi tietysti Helsingin kaupungin sivuilta löytyy lista ajankohtaisista tapahtumista. Käykääpä joskus kurkkimassa - kenties päädytte ihmettelemään vaikka niitä omenankukkia piknik - korin kanssa :)  

Pitakaritsaa, chilistä kaalisalaattia ja jogurttista minttu-korianteri-limekastiketta

Meillä kävi pääsiäisenä ihanan paljon vieraita. Se oli toki ihan suunnitteellakin, mutta erinäisten flunssa-sunmuiden yllätysten seurauksena vieraat osittain muuttuivat matkan varrella. Ja koska tiesin, että syöjiä olisi paljon ja kattauksia todennäköisesti useita, pääätin ostaa kaksi karitsan jalkaa. Tai ei se ihan niin menny, kun oikein rehellinen olen. Se meni niin, että kävelin Hakaniemen halliin aikeissani ostaa yksi viiden kilon jalka, mutta päädyin ostamaan kaksi Ahvenanmaalaista karitsanjalkaa á2,5 kg;)

Mutta sitten kun ne kaksi jalkaa oli ostettu ja kannettu kotiin, aloin miettimään asiaa tuolta kantilta. Isä ja äiti tulisivat pitkänä perjantaina ja lauantaina saisimme vieraaksemme huomattavasti maustetummasta ruuasta pitäviä immeisiä. Niinpä ajattelin, että teen perinteisen valkosipuli-yrtti-punaviinikaritsanviulun perjantaille ja tuunaan toisesta viulusta vähän thaimausteisen chilillä, inkiväärillä ja soijalla.

Chiliä maun mukaan - tulisia mutta hyviä sattumia

Mutta koska tiedän isäni herkkävatsaisuuden ja toisaalta muistan tehneeni ihan JÄRKYTTÄVÄN hyvää rosmariinilammasta joskus taannoin ajattelin vähän muokata sitä perinteistäkin reseptiä kaikilla hyvillä ja mieleenpälkähtävillä neuvoilla joita vuosien mittaan olen oppinut lampaasta. Se mikä tuossa rosmariinilampaassa joskus jäi mieleeni, oli että yrtin ja valkosipulin maku tulee tosi voimakkaana ja raikkaana, kun sen yrtin jauhaa ja pestomaisen seoksen osittain työntää karitsan sisään ja hieroo myös ihan joka puolelle sitä lihaa. Sen perinteisen karitsanviulun "vika" taas puolestaan on, että minä en ainakaan tykkää niistä lautaselle sattuvista kokonaisista valkosipulin kysistä - niin hyvää kun se valkosipuli mausteena lampaalle onkin. Niin ja sardelli on kanssa hyvä lampaan mauste, vaikkei heti niin osaisi ajatellakaan.

Reinin lihalta saadun ohjeen mukaan suolaus vähentää valumista

Joten tein sitten molempiin lampaan jalkoihin ensin perussetin: öljypohjaisen yrtti-valkosipuli-sardellitahnan jota hieroin sellaisenaan siihen perinteiseen viuluun. Sitten upotin vaan sen runsaaseen määrään punaviiniä ja jääkaappiin marinoitumaan. Sain Reinin lihalta sellaisen perinteisenkin viulunteko-ohjeen, jossa se lammas ensin suolataan liemessä ja vasta sitten marinoidaan. Minä jätin sen suolauksen tekemättä, koska pelkäsin, että se suolaus myös muuttaa lampaan rakennetta ja minä niin tykkään tuollaisesta lohkeavasta lampaasta. Ja kun lampaan antaa paistamisen jälkeen vetäytyä kunnolla, niin eivät ne nesteet sieltä mitenkään älyttömästi valu - jotain tulee kuten kuvasta näkyy muttei paljon. Joskus pitää vielä kokeilla sitä suolaustakin, mutta nyt se jäi tekemättä. Mutta tosiaan, suolaamalla koipea ensin pari päivää suolaliemessä ja siirtämällä sitten marinadiin, saa varmasti tasaisemman suolaista ja ehkä myös vähemmän valuvaa lammasta.

Alkupalaksi pääsiäisenä oli siikachevice sekä viikunoita, mozzarellaa ja viikunabalsamicoa

Mutta takaisin siihen thaiviritykseen. Lisäsin siihen pestomaiseen perustahnaan sitten aika ison palan inkivääriä pilkottuna, ketjap manisia ja suristin tasaiseksi. Sitten voitelin samaan tapaan huolellisesti lampaan seoksella ja lisäsin vielä pussiin tilkan öljyä, ketjap manisia ja yhden pilkotun chilin siemenineen kaikkineen. Sitten lampaat saivat marinoitua kaikessa rauhassa pari-kolme päivää jääkaapissa.

V hoiti taas grillauksen ja muisti lukea kovaan ääneen aikaisemmasta grillausohjeesta että sekä lampaan että isännän nestetasapainosta olisi huolehdittava. No, perinteiselle lampaalle tein perinteisesti ihan perinteisen kahvi-siirappi-öljymarinadin ja isäntäkin sai yhden perinteisen. Perinteiden vuoksi, tietenkin. Ja vaikkei se toinen jalka niin perinteinen ollutkaan, niin joistain perinteistä pidettiin kiinni senkin grillauksessa.

Mutta mikä oli uutta, oli että tein thaiviritteisemmän lampaan sutikointiin kastikkeen persikkapurkin sokeriliemestä ;) Tottakai voit kiehauttaa sokeria ja vettä - mutta kun meillä nyt oli pashaa koristeltu ja isosta purkista sitä lientä jäi niin tuumasin jotta mikäettei. Lisäsin mukaan tähtianista, inkivääriä, palan chiliä, sitruunaruohoa, kaffirlimen lehden, limen mehua (ja valkoista balsamicoakin) sekä palmusokeria.  Keittelin siitä siirapin, josta desin verran otin kaalisalaatin marinointiin ja loppuun lisäsin sitten n. desin verran öljyä sekä tilkan ketjap manisia. Tämän sitten toimitin ulos lampaiden grilliin laskijalle. ;)

Makeaa ja tulista kaalisalaattia

Olin ajatellut tehdä thailampaan kanssa chilistä, makeaa kaalisalaattia punakaalista, pitaleipätaskuja ja jogurttikastiketta. Lisäksi bongasin vielä jääkaapista ison purkin paholaisen hilloa lisukkeeksi. Vähän minua alkoi sitten jo hirvittää mahtavatko lapset syödä mitään - alunperinhän ruokaa ei ollut ajateltu lapsiystävälliseksi lainkaan, mutta koska elämä on, niin menin vähän kevyemmällä kädellä chilin kanssa  ja tuumasin, että varmaan pitaleipä ja lammas ainakin kelpaavat.

Paholaisen hillo ja jogurttidippi käyvät mahtavasti lampaalle

Se sunnuntain thailammasillallinen oli semmoinen menestys, että tein samoja leipiä vielä maanantainakin rääppiäisiin. Vaikka äkkiseltään se lammas+kaalisalaatti+paholaisenhillo+jogurttikastike voi kuulostaa oudolta, se on ihan poskettoman hyvää yhdessä. Se paholaisen hillon sokeri pyöristää kaalin mahdollista kitkeryyttä ja nostaa siitä esiin raikkaita aromeita. Tykkäsin ihan hirmuisesti.

Se, mistä olen vähän pahoillani oli, että en mitannut ihan tarkkaan kaikkia aineita. Mutta en usko, että se on niin tarkkaa; tuunatkaa ideaa oman makunne mukaan. Sämpylät tein inkiväärisämpylän ohjeella, joka löytyy täältä. Taputtelin ne vaan pitaleipämäisemmiksi lättänöiksi ja paistoin käytännössä suoraan pöytään. Samaa ideaa voitte muuten ihan hyvin käyttää jämälampaallekin - en usko että haittaa vaikka lammasta ei olisikaan tehty ihan näin :)

edit 4.4.2013: Riikka oli tehnyt tuolla aiemmin mainitsemallani Reinin lihan ohjeella ja onnistunut hyvin.

Thaimaustettua karitsanjalkaa (riittää isollekin seurueelle, ainakin 10:lle)

2,5 kg karitsanviulu

maustetahnaan:
1 salottisipuli pilkottuna
timjamia
rosmariinia (reilusti)
4-6 valkosipulin kynttä
peukalonmittainen pala inkivääriä
n. 1 dl öljyä (rypsi)
0,5 dl ketjap manisia
n.4 sardellifilettä

lisäksi marinointiin 1 chili tai useampia maun mukaan) ja loraus makeaa soijaa eli ketjap manisia

Paistokastikkeeseen
n. 2,5-3 dl sokerisiirappia esim. ison persikkapurkin liemi + vettä
1/2 "palaa" palmusokeria n. 30-40g?
1 kolmensentin pala inkivääriä
3 tähtianista
4 neilikkaa
pari valkosipulin kynttä
1 sitruunaruoho
2 kaffirlimen lehteä
n. 1/2 chiliä
1 limen mehu
(loraus valkoista balsamicoa - voit tehdä myös ihan limelläkin jos haluat)
tilkka ketjap manisia

+ öljyä

Lisäksi
inkivääripitaleipiä

kaalisalaattia (huom! tee etukäteen)
1/2 isoa tai 1 pieni punakaali
1 chili (tai maun mukaan)
loraus valkoista balsamicoa
1 dl lampaan paistokastikesiirappia
tilkka öljyä

jogurttikastiketta
n. 500g turkkilaista jogurttia
2-3 valkosipulin kynttä
nippu korianteria
nippu minttua
1 limen kuori ja mehu
2 tl inkivääritahnaa
ripaus sokeria
1-2 kevätsipulia silppuna
(fenkolin tillimäisiä lehtiä)


Tee lampaaseen reikiä paistiveitsellä. Sekoita kaikki maustetahnan aineet ja aja tahna tasaiseksi blenderillä tms. Lisää öljyä sen verran, että saat tahnan pyörimään laitteessasi.

Hiero sitten maustetahnaa joka puolelle lammasta ja kaikkiin lampaaseen tekemiisi reikiin. Laita lammas muovipussiin, lorauta sinne vähän ketjap manisia ja pilkotun chilin palat.  ja jätä marinoitumaan jääkaappiin ainakin vuorokaudeksi, mieluiten pariksi-kolmeksi.

Ota lammas hyvissä ajoin pois jääkaapista. Me annoimme lampaan saada pöydällä n. 14 asteen sisälämmön ennen grilliin laittoa.

Keitä paistokastikkeen kuivia mausteita sekä inkivääriä sokeriliemessä hetken. Lisää sitten loput mausteet eli valkosipuli, pala chiliä, rikki lyöty sitruunaruoho, limelehdet ja keitä vielä tovi. Mausta sitten limen mehulla ja ketjap manisilla. Lisää tarvittaessa vielä hapoksi etikkaa, jos tuntuu että liemessä ei ole tarpeeksi raikkautta.

Kaalisalaattiin säästetään n. desin verran tuota paistokastikkeen pohjaa ja sitten kastikepohjaan lisätään vastaava määrä öljyä. Lammasta paistetaan epäsuoralla tulella grillissä kunnes sisälämpö on siellä n. 63 asteen tienoolla. Sitten lampaan annetaan vetäytyä vielä kunnolla - eli odotetaan että sisälämpöä lähtee laskuun muutamalla asteella ennekuin lihaa leikataan.

Kaalisalaatin voi tehdä mielellään jo edellisenäkin päivänä, tai ainakin kannattaa pilkkoa kaali pieneksi ja sekoittaa siihen chiliä, etikkaa ja öljyä, jolloin kaali alkaa pehmentyä jääkaapissa. Salaattiin sekoitetaan thaikastike ja tarjoillaan kylmänä.

Jogurttikastike tehdään sekoittamalla kaikki aineet yhteen ja maku tarkistetaan. Koristeeksi limen kuoriraastetta ja yrtinlehtiä.

Lisäksi tarjoillaan paholaisen hilloa jota voi ostaa kaupasta valmiina tai sen voi tehdä itse.

Omenapashaa

Meidän pääsiäisemme maistui lampaalle, aprikoosille, omenalle, inkiväärille, chilille ja mintulle. Tosin kaikkia näitä makuja ei mahdutettu yhteen ainoaan ruokaan vaan pääsiäisen edetessä kattauksesta toiseen myös ruoka etsi vähän perinteisestäkin poikkeavia muotoja.

Jotenkin se elämä on nykyään niin kovin intensiivistä, että välillä pitää vähän etsiä uusiakin tuulia - etenkin jos ei itsestä tahdo löytyä luovuutta juuri siihen pääsiäishässäkkään. Olinkin varsin tyytyväinen, kun törmäsin pashareseptiä googletellessani Valion omenapashaan. Idea omppusoseen lisäämisestä kuulosti heti hyvältä ja kellarissa on vielä paljon sitä syksyllä keittelemääni raikasta omppu-calvadossosetta.

Koristeeksi olisi voinut laittaa myös niitä keltaisia rusinoita ja vaikka ananaskirsikoita,
 tai kuivattuja omenalastuja kuten Valiolaiset vinkkaavatkin. 

Minä tykkäsin tästä paljon. Se ei ollut ihan samanlainen kuin perinteinen pasha; ei niin raskas jollain tavalla. Sanon tämän siksi, että minä tykkäsin tästä perinteistä pashaa enemmän, mutta en ole ihan varma, oliko meidän perheen pashansyöjä V samaa mieltä :) Mutta meihin pohjalaisiin tämä tuunattu itäisempi herkku upposi tosi hyvin. Käytin siihen sitä valion pehmeämpää pinkkiä rahkaa joka perinteistä rahkaa jogurttisempana teki lopputuloksesta omalta osaltaan suussasulavamman. Tietysti se raikas omppu tekee osansa myös.

Jonain vuonna ostan vielä sen pashamuotin, vaikka ihan hyvä tuli taas siivilässä ja harsossa tehtynäkin... ;) Mutta kiitos Valiolle tähän asti parhaasta pashasta jonka olen onnistunut pääsiäisen aikaan valuttelemaan.

Omenapasha (n. 10 annosta)

150g voita
1 1/2 dl sokeria
1 muna
2 prk valion pehmeää maitorahkaa (2,3% rasvaa)
2 dl kermaa
1 dl mantelilastuja
1/2 dl keltaisia rusinoita
1 rkl vaniljasokeria
1 1/2 dl omenasosetta/meillä calvados-omenahilloa


Sekoita pehmeä voi ja sokeri hyvin. Lisää muna. Vatkaa tasaiseksi. Lisää maitorahka ja kerma.

Kaada seos kattilaan ja kuumenna sekoittaen kunnes seos löystyy ja alkaa höyrytä. Nosta levyltä. Lisää murennetut mantelilastut, rusinat ja vaniljasokeri. Sekoita lopuksi mukaan omenahilloke.

Jäähdytä seos vesihauteessa.

Kaada seos kostealla, puhtaalla harsolla vuorattuun siivilään tai pashamuottiin. Laita päälle lautanen ja sille kevyt paino.

Valuta kulhon päällä jääkaapissa seuraavaan päivään, kumoa ja koristele paahdetuilla mantelilastuilla. Tarjoa omenahillokkeen kanssa.